Mikä on parson?
Kasvatustoimintamme
   >Yleistä
   >Pentueet
   >Pentuja tulossa?
Koiramme
   >Nartut
   >Urokset
   >Kuvia ja videoita
   >In Memoriam
Harrastukset
   >Agility
   >Mejä
   >Luolat
Muu perhe
   >Muut eläimet
   >Me itse
Päiväkirja
Vieraskirja
Linkit
Palaute

Ultraäänitutkimukset

Parson on koira, jonka kanssa voi harrastaa monia eri lajeja. Se ei välttämättä ole helpoin mahdollinen koulutettava verrattuna esimerkiksi palveluskoirarotuihin, mutta antoisaa sen kanssa harrastaminen on siitä huolimatta - tai kenties juuri siitä syystä. Lajien kirjo on niin suuri, että kaikkea ei millään ehdi ainakaan useamman koiran kanssa harrastamaan. Siksi onkin tehtävä valintoja lajien suhteen.

Oma lajivalintamme on agility, jota kaikki koiramme ovat harrastaneet ainakin sen verran, että ovat päässeet kisaamaan. Nykyisin toiset kisaavat enemmän, toiset vähemmän. Lantti saavuttaa kisaiän vasta syksyllä, joten sen ura urkenee vasta sen jälkeen. Agilitykoulutuksessa ei parsoneiden kanssa ole ollut mitään ongelmia. Koska ne eivät pelkää mitään, ei pelottavampienkaan esteiden (keinu, puomi, pussi) kanssa ole ollut mitään ongelmia - oikeastaan päinvastoin (ovat vähän turhankin innokkaita kiipeilemään kaikkialle). Kaiken kaikkiaan ne ovat olleet erittäin helppoja kouluttaa, tosin hallittavuus tuottaa joskus hieman ongelmia...

Mejässä on tarkoituksena kilpailla tänä vuonna (2003) ainakin Sanilla ja Luigiilla. Viime vuonna harkattiin ahkerasti, ja tälläkin hetkellä on pakastimessa iso pino purkkiverta odottamassa lumien sulamista. Jälkitreeni on hyvä keino purkaa parsonin ylimääräistä energiaa, vaikkei kisaamaan asti koskaan uskaltautuisikaan. Omassa seitsemän koiramme laumassa on kaikilla erilainen tyyli jäljestää. Esimerkiksi Bim yrittää paahtaa täyttä vauhtia ilmavainun perusteella, kun taas Sani tekee erittäin tarkkaa työtä kuono maata viistäen.

Parson on alunperin luolakoiraksi jalostettu, joten harrastuksiin kuuluu tietysti luolilla käynti. Keinoluolilla käyntiä ei tosin voi pitää vuosikausia jatkuvana harrastuksena, sillä luolillakäynnin on tarkoitus loppua siihen, että koira saavuttaa käyttövalion arvon. Luonnonluolilla voi toki käydä juuri niin pitkään kuin haluaa. Jos pitäisi nimetä hetki, jolloin parson on onnellisimmillaan, niin kyllä se taitaa ajoittua siihen hetkeen, jolloin koira saa toteuttaa luontaisia viettejään luolassa kettua tai supia ulos ajaen.

Näyttelyissäkin käymme, mutta aika harvakseltaan. Parsoneiden vuotuinen Open Show on sellainen näyttely, jossa olemme aina mukana, mutta muuten käymme näyttelyissä vain joitain kertoja vuodessa. Aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen, mutta toki näyttelyissä pitää sen verran käydä, että saa ulkopuolisten arvioita omista koiristaan.

Tottelevaisuuskoulutuksissa kannattaisi jokaisen parsonin omistajan käydä sen verran, että saa koiralleen opetettua perusasiat kunnolla. TOKOssa emme vielä ole kisanneet, mutta kenties jonain päivänä nähdään sekin, että joku koiristamme osallistuu viralliseen TOKO-kisaan. Epävirallisissa kisoissahan Valo on jo käynyt palkintoja pokkaamassa.

• Agility

• Mejä

• Luolakokeet