Ultraäänitutkimukset

9.3.2010 Koirat osaavat yllättää...

Kevät ja valoisuus saavat nämä vanhatkin koirat levottomiksi. Nuo roistot eivät millään antaisi minun nukkua yövuoron jälkeen. Tänään kävin nukkumaan klo 9. Koirat alkoivat vaatia minua nousemaan jo klo 10.30 :(. Havahdun siihen, kun tunnen, että minua tuijotetaan. Kun raotan silmiäni, alkaa hännät viuhua ja kohta kuuluu tömps, kun ensimmäinen hyppää alas sängystä ja juoksee ulko-ovelle. Viesti on hyvin selvä. "Mitä sinä nyt enää nukut. Ilma on kuin morsian. Mennään jo lenkille!". Että ottaa päähän!

Tänään olin kahdella lumikenkälenkillä. Ekalla lenkillä olivat mukana tytöt ja Luigii ja Kiihko. Toisella lenkillä Poika, Zora ja Lantti. Lenkin jälkeen koirat saivat isot hirven luut jyrsittäviksi. Poikakin tykkää.

Iltapäivällä tuli Zoran tyttärentytär Neela hoitoon. Neelalla, 1v, on jo kolmas juoksu. Ei kiva :(. Olen ollut aika paniikissa, kun olen miettinyt tämän viikon pärjäämistä. Tänään tuli myös Hetan ja Carloksen poika Dino, 1v, hoitoon. No, Neela on sisällä tyttöjen ja Luigi-vaarin kanssa. Dino asuu hoitolassa Kiihkon ja Pojan kanssa.
Kävin poikien (Luigi, Kiihko, Poika) kanssa hakemassa Dinon Siuntiosta. Olen huomannut, että pitkän automatkan aikana koirat jo jotenkin tutustuvat toisiinsa, siten niiden sopeuttaminen toisiinsa täällä kotona on helpompaa.

Olin henkisesti valmistautunut siihen, että Poika nostaa Dinon tulosta hirveän älämölön. Mutta ei, tuo koira yllätti nyt täysin. Tähän mennessä Poika ei ole sanallakaan protestoinut Dinon tuloa :)?? Ja vaikka se ei koko viikon aikana voinut hyväksyä Elviä!? No, Dino ei haasta. Dino kyllä merkkaili polun hoitolaan oikein perusteellisesti. Hoitolaan se tuli reippaasti ja uteliaana. Se sai heti jyrsittäväkseen hirven jalan. Dino on kyllä aika kiltti :)

No, nyt minun täytyy käydä pissattamassa koirat. Ensin Kiihko, sitten Poika ja sitten Dino. Sisälauma pääsee ulos toivomustensa mukaan, tosin silloin täytyy poikien olla sisällä..

4.3.2010 Arin päivä

Onnittelut nimipäiväänsä viettävälle veljelleni :)!

Koirilla on ollut rankka viikko. Joka päivä on ollut jotain äksöniä. Tiistaina oli luolatreenit. Keskiviikkona ne olivat mukana katsomassa Oskun pentuja. Niin, koko lauma oli mukana autossa, mutta eiväthän ne niitä pentuja nähneet. Niille on kuitenkin tärkeää se, että ne saavat olla mukana, vaikka sitten vain autossa istumassa. Aina autoilupäivän jälkeen ne ovat kovin väsyneitä :)

No, tänään ne olivat taas mukanani 8 tuntia. Ensin ajettiin Lohjalle tunti. Sitten ne odottivat autossa, kun minä olin työpaikalla kokouksessa lähes 2 tuntia. Onneksi oli lämmin sää ja niillä oli tietysti kaikilla takit päällä. Sen jälkeen ajettiin Inkooseen lenkille. Poika sai juoksennella pihalla sen ajan kun vaihdoin vaatteet. Sitten Poika autoon ja koko muu lauma mukaan lenkille. 45 min. päästä vein Luigiin ja Kiihkon autoon ja otin tytöt Pojan kanssa uudelle lenkille. Kyllä Poika nautti, kun sai juosta vapaana ja vielä tyttölauman kanssa. Poika on joka päivä rennomman ja luottavaisemman oloinen ja selvästi se nauttii muiden koirien seurasta. Voi olla, että Luigiin ja Kiihkon kanssakin menisi ihan hyvin, mutta en ihan vielä tohdi kokeilla. Kun tulimme lenkin jälkeen takaisin pihalle, oli Pojalla kova kiire päästä autoon!?. Pelkäsiköhän se, että se jätetään vai olikohan se vain niin väsy lenkistä??

Inkoosta menimmekin sitten suoraan agitreeneihin Kiihkon kanssa. Marju veti meille ihan kivat treenit :).
Ja treenien jälkeen sitten ajoimme kotiin. Ja nyt olemme kaikki ihan kaputt!

Pentuja tulossa-sivu pitäisi päivittää, sillä Telma astutetaan seuraavasta juoksusta, jonka pitäisi tulla nyt maaliskuussa. Sulhoksi on lupautunut Suomen voittoisin näyttelyparson ja myöskin erinomainen työkoira Miselin Maxfactor eli Enzo.

3.3.2010 Kevättä ilmassa

Ihan varmasti kevät jo vähän tuoksuu :).
Yksi kevään merkki on myös se, että luolatreenit alkoivat eilen. Olimme ensimmäisellä kerralla paikalla vähän pienemmällä porukalla. Iitan poika Uno toimi niin hienosti, että se on valmis kokeeseen :). Upea uros :)
Toinen joka toimi, vaikka oli mukana elämänsä ensimmäistä kertaa, oli Poika, joka etsii uutta kotia. Poika oli niin vakuuttava, että toivoisin sen pääsevän maalle metsästystä harrastavaan kotiin. Pojasta lisää myöhemmin.

Iitan pennut Jykä ja Stara kävivät vierailulla perjantaina. Ihanat, villit kakarat. Molemmilla perheillä on mennyt pentujen kanssa oikein hyvin. Onneksi nyt säät ovat jo vähän lämimämpiä, niin että pentujen kanssa pääsee ulkoilemaankin.

Tänään kävin Teija Sepän kanssa katsomassa Sankarittaren kennelissä Oskun ja Nupun pentuja. Viisi komeaa 5-viikkoista poikaa hyppäsi suoraan syliin ja sydämeen. Oikein hieno ja tasainen pentue! Kaksi pojista on vielä vailla rakastavaa kotia.
Oli kiva nähdä, että Sankarittarenkin pennut saavat elää koiralaumassa, jonka muodostavat bokserinarttu, äitikoira ja mummokoira. Lisäksi laumaan kuuluu kissa ja kaksi lammasta ja 4 hevosta.


Jotkut ihmiset uskovat, että parson ei tule toimeen laumassa, mutta minä olen eri mieltä. Ennenvanhaan parsonit ja jackit juoksivat "packina" ajavien koirien rinnalla ja ajoivat riistan luolasta pois. Minusta ne voivat edelleen olla kotonakin "packina", jos ne vain saavat pennusta lähtien sosiaalistua. Ja meillä ainakin lauma voi hyvin, kun minä määrään säännöt, asetan koirille rajat.
Lauantaina tuli Saara minua auttamaan. Nuorena ja vahvana hän kiipesi katolleni ja tiputti lumet alas. Saaralla oli mukana oma laumansa, Fiina, Olga ja Hatti. Minun laumassani oli Zora, Luigii, Sani, Lantti, Kiihko ja Hirmuinen. Vielä oli myös hoitokoira Elvi ja tietysti tuo Poika.
Kaikki muut paitsi Poika, saivat juosta keskenään pihalla. Kyllä on kivaa, kun koirat tulevat keskenään juttuun :). Kun väsy yllätti, pääsivät koirat sisälle ja lepäilivät kuka missäkin.
Poikakin pääsi ulos Hirmuisen kanssa. Ja kyllä tuo parivaljakkokin nautti. Ne juoksivat kilpaa ympäri taloa :)
Parson tarvitsee ehdottomasti mahdollisuuden leikkiä toisten koirien kanssa. Sen täytyy saada purkaa valtavaa energiaansa vapaana juoksemiseen.

26.2.2010 Näyttelymatka Latviaan

Olin viime viikonloppuna Telman kanssa Latviassa koiranäyttelyssä. Hyvä ystäväni, jolla on kaksi affenpinscheripoikaa, sai houkuteltua minut mukaan. Ja kiva oli, että houkutteli. Reissu oli oikein mukava ja hyvinkin opettavainen.
Matkamme järjestelyt hoiti koiranäyttelymatkojen asiantuntija www.seijaga.com. Seija itse oli kuskinamme pikkubussilla tehdyllä matkalla. Perjantaiaamuna lähdimme matkaan länsisatamasta kohti Tallinnaa. Tallinnassa ehdimme käydä vähän shoppailemassa ja sitten matka jatkui kohti Pärnua ja sieltä kohti Iklaa ja Latvian rajaa. Matkaa taitoimme tosi huonossa säässä. Lunta tuprutteli ja pöllyävästä lumesta johtuen näkyväisyys oli huono. Matkalla näimme yhden kolarin ja kaksi ulosajoa :(.
Iklassa pysähdyimme pissattamaan koirat ja ihmiset. Me ihmiset saimme myös murua rinnan alle. Sieltä sitten matka jatkui Latvian Valmieraan. Valmierassa meillä oli oikein hyvä hotelli, jossa ruoka oli hyvää ja edullista.

Lauantaiaamuna kehät alkoivat klo 10. Koska minun ja Tempun esiintymisvuoro olisi vasta klo 15.40, päätin jäädä hotelliin ja mennä näyttelypaikalle myöhemmin taksilla. Taksikuski ei puhunut sanaakaan englantia ja minä en puhunut sanaakaan latviaa. Hyvin hän minut kuitenkin vei perille. Ja mihin hintaan- vau! Kolme euroa!

Telman vuoro esiintyä oli reilu tuntia ennen suunniteltua, mutta eihän se meitä haitannut, kun olimme paikalla hyvissä ajoin. Tuomari oli kovasti ihastunut Telmaan. Hän antoi Telmalle sertifikaatin ja kehui rotunsa parhaaksi. No niin tietysti, kun muita ei ollut näytillä. Kehän jälkeen tuomari kertoi kasvattavansa itsekin parsoneita. Tosi miellyttävä nainen.

Muillakin matkaseuralaisilla oli mennyt hyvin, joten jäimme nauttimaan näyttelystä koko rahan edestä eli menisin Telmankin kanssa ryhmäkehään. Rymäkehään menolla oli myös taka-ajatus. Sunnuntaipäivän tuomari oli lauantaina ryhmätuomarina. Toivoin, että hän muistaisi meidät sunnuntain kehässä.
No, kyllä hän muisti, vaikka ryhmäkehässä tuskin vilkaisi meitä.

Sunnuntaina kehät alkoivat taas klo 10. Minulla ja Telmalla oli numero 14 kehässä numero 1. Tuomari ei kauheasti meihin syventynyt, mutta antoi sertifikaatin ja rotunsa parhaan arvon. No, kyllä se meille kelpasi :).
Telma sai siis kaksi sertiä viikonlopun aikana! No, se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy vielä käydä se kolmas hakemassa Latviasta:).

Kotimatkalle lähdimme klo 13.30. Yksi joukostamme jätti koiransa pois kehästä, jotta pääsimme hyvissä ajoin reissuun. Irma ja Frida olivat lauantaina saavuttaneet sen, mitä olivat tulleet hakermaan- eli juuri se kolmas serti!- sen takia he saattoivat jättää sunnuntaina kehän väliin.

Kotimatka sujui hyvin. Ehdimme käydä Tallinnassa vielä syömässä ennenkuin laiva kohti Suomea lähti.

Telma oli kyllä oikein mukava matkakumppani. Se söi hyvin, teki tarpeensa kun annettiin tilaisuus, ei rähjännyt huonetovereille ja nukkui yönsä hyvin! Ennenkaikkea Telma esiintyi hyvin. Ei tarvinnut kovasti sytytellä :) Ihana tyttö!

Kotona Telma joutui jäämään vielä lähes viikoksi luokseni hoitoon. Täällä tuo pieni narttu leikki onnellisena Hirmuisen ja Kiihkon kanssa. Otti nöyrasti vastaan Lantin ja Sanin näpsäykset ja alistui aina Zoralle ja Luigiille. Telma käyttäytyi niin hyvin, että se sai jopa nukkua päikkärit kainalossani viiden muun kanssa :)! Ihana tyttö!

Matka oli kaikenkaikkiaan niin mukava, että ei varmasti jää ainoaksi. Ja miten paljon opinkaan näyttelyistä tuon viikonlopun aikana. Esiintyminen ja liikunta ratkaisevat tuossa touhussa paljon :)!!

14.2.2010 Metsällä

Pääsimme tänään Zoran ja Kiihkon kanssa osallistumaan pienpetopyyntiin. Matkaan lähti minun ja koirieni lisäksi iso joukko miehiä ja myös aika monta russelia. Kävimme tarkastamassa ainakin 7 ladonalustaa.
Yhden ladon alta Zora äkkäsi pian riistan ja haukkui sitä. Kiihko päästettiin Zoran kaveriksi. Saman tien kun Kiihko meni ladon alle, lähti sieltä hirveää haipakkaa kettu ulos. Kiihko tuli ulos ketun perässä ja jahtasi sitä aikansa. Tuli sitten takaisin, kun huomasi, että kettu on nopeampi.

Kävimme sitten vielä tarkastamassa yhden valtavan suuren maapesän. Sieltä yhden russelin avustuksella saatiin saaliiksi supi.

Saalis ei siis päätä huimannut, mutta päivä oli kovasti liikunnallinen, sillä kaikki ladot tuntuivat olevan keskellä peltoa. Ja jotta niihin pääsi, piti tarpoa syvässä lumessa yksi ja toinenkin rupeama.
Tauolla maistui nuotiolla paistettu peuramakkara. Nam!

Kovasti liikunnallinen on koko tämä viikko ollut. Minulla on ollut Marjunkin koirat täällä tiistaista asti ja myös yksi uutta kotia etsivä nuori parson uros. Olen tehnyt tällä viikolla neljänä päivänä 3 eri lenkkiä lumikengillä metsässä. Olen jakanut Marjun ja minun laumani koirat kahteen porukkaan ja sitten vielä lenkittänyt tuon uuden tulokkaan erikseen. Taidan olla kohta ylikunnossa.

Tuosta uudesta tulokkaasta tekstiä myöhemmin. Nyt täytyy mennä iltapissattamaan lauma.

5.2.2010 Luonnonluolan tarkastus suoritettu hyväksytysti

Näin voisi sanoa nyt Kiihkon ja Hirmuisen suhteen. Ne kävivät tarkastamassa lähelläni olevan hiekkapesän. Pesä on ollut pari vuotta tyhjä. Nyt siellä oli joku käynyt, sillä luolan edustaan oli "potkittu" hiekkaa. Onneksi asunnonetsijä oli häipynyt.
No, eipä siinä mitään. Illalla Marju soitti minulle töihin. Olin tiputtanut Hirmuisen hänelle töihin mennessäni. Marju oli ollut lumikenkälenkillä otsalampun valossa. Kaikki kolme pientä eli Tiri, Raivo ja Hirmuinen olivat häipyneet luolaan. Olivat ne sitten tulleet sieltä pois, mutta kaikki olivat olleet tosi likaisia.
Ilmiselvästi luonto alkaa pitkän kylmän jakson jälkeen herätä eloon.

Saara kävi tänään koiriensa kanssa täällä lenkillä. Kyllä olen tyytyväinen noihin minun poikiini Luigiin ja Kiihkoon. Samaten pidän oikein paljon Saaran pikkurusseli Intosta. Meillä oli lenkillä mukana 6 narttua ja 3 urosta. Minusta on aina ollut kovasti vaikeaa saada uroksia hyväksymään toisiaan, mutta ei sekään näköjään mikään mahdottomuus ole. Alkumatkasta olivat kaikki 3 urosta hihnassa. Alkuintoilun jälkeen laskin Luigiin vapaaksi ja sitten Kiihkon. Turvallisuussyistä pidimme Inton kuitenkin koko lenkin Saaran ulottuvilla pitkässä hihnassa.
Ehkä se oli hätävarjelun liioittelua, sillä pojat eivät edes vilkuilleet toisiaan reissun aikana. Vau! Olen onnellinen.

Lunta oli kyllä kiitettävästi. Koska Saaralla ei ollut lumikenkiä, lähdin minäkin lenkille ilman niitä. Hyvät hyssykät, että välillä otti voimille. On tuo meidän pieni englantilaistyttö-Hatti, joka asuu Saaralla, aika sisukas. Se oli lenkillä mukana ja matkasi osan aikaa Saaran takin sisäälä "kengururepussa", mutta kyllä se aikamoisen matkan taivalsi ihan omine pikkujalkoineen:).

29.1.2010 Jykärikepuutaheinää

Jykä on metka pakkaus. Se valloittaa, mutta se myös arveluttaa. Nyt on kolme perhettä miettinyt Jykän ottoa. Ensimmäinen perhe valitsi kuitenkin Ammun. Toinen perhe valitsi kuitenkin Sinnin. Tämä kolmas perhe valitsee varmasti jonkun muun, sillä heidän täällä ollessaan Jykää katsomassa, Jykä teki kaikkensa, ettei sitä huolittaisi.
Se puri kaikkia hirmu kovaa ja se ei millään ollut uskoa kieltoja. Se oli pikku hirviö.

Nythän se on tietysti ollut mitä kiltein. Itsekseen touhuaa ja vetelee perässään erikokoisia rättejä. Pyrkii välillä syliin ja pusuttelee. Mutta ei tietoakaan riiviökoirasta. Se haluaa mitä ilmeisimmin jäädä tänne.

PLL-testien tuloksia on taas tipahdellut sähköpostiin. Tiri, Hirmuinen, Lola ja Greta ovat terveitä, Rinca on kantaja. Rincan isä Carlos on kantaja, äiti Heta taas terve. Silloin osa lapsista saa kantajuuden ja osa on terveitä. Kantaja on itse ilmiasultaan terve. Kantajia voi ja tulee käyttää jalostukseen yhdistettynä terveeseen.

Torstaina kävin pitkästä aikaa treeneissä Kiihkon kanssa. Kiihko oli kovasti innokas ja se osaa valtavan paljon. Jäi harkoista hyvä mieli.
Harkkoihin toin mukanani Oskun, joka pääsi pitkästä aikaa kotiin. Ja Greta pääsi Sadun luo.

Nyt minulla on luonnottoman hiljaista, sillä kaikki vetelevät onnellisina sikeitä :) Ja niitä kun onkin vain 1 pentu ja 5 aikuista.

24.1.2010 Pikapäivitys

Olen menossa töihin, mutta tässä pikaisesti menneen viikon juttuja.

Tiistaina Tiri steriloitiin. Toimenpide meni hyvin, mutta sivulöydöksenä löytyi pernasta joku outo juttu, josta otettiin koepala. Näyte lähetettiin patologille tutkittavaksi. Toivottavasti ei mitään pahaa :(.
Tiri ei ole kertaakaan valittanut toimenpiteen jälkeen. Se on kyllä ollut kipeä (läähättänyt ja tärissyt) ja saanut kipulääkettäkin. Nyt se jo luulee olevansa elämänsä kunnossa.

Tiistai-iltana vein Sanin Teija Sepälle, joka otti Sanin mukaansa keskiviikkona osteopaatille Osku-koiransa kanssa. Sani oli heti ollut kuin kotonaan Teijan talossa. Oli metsästänyt hiiriä ja antanut nuorten tyttöjen Hetan ja Gretan olla rauhassa. Niin, Teijan koirista Maira on evakossa Teijan äidin luona. Teijalla on kotonaan juoksuiset Heta ja Greta. Greta on Innasen Saaran ja minun koira, joka on sijoituksessa Satu Pihlajamäellä :). Menikö vaikeaksi? :)
No, keskiviikkona osteopaatin jälkeen otin sitten Sanin kotiin ja samalla Teija Sepän Oskun tänne juoksuisia narttuja "pakoon".

Keskiviikkoiltana vein Tirin Marjulle mennessäni töihin. Sillä reissulla juoksi kettu autoni etukulmaan ja kuoli :(. Vedin ketun pois ajotieltä tiensivuun. Perjantaina hain sen jäätyneen ketun tänne kotipihalle koirien ihmeteltäväksi. Pennut Sinni ja Jykä olivat siitä kovin kiinnostuneita ja kiipeilivät sen jäisen rungon päällä. Ihmeellisin oli Rincan reaktio. Kun se näki mustasta jätesäkistä ketun hännänpään, tarttui se siihen salamana kiinni ja alkoi vetää ulos. Terveisiä vain Carlos-iskälle :).
Eilen vein sen ketun sitten nyljettäväksi ja nahan muokattavaksi. Olen kierrätyksen suuri kannattaja.

Pikku-Sinni lähti sitten lauantaina omaan uuteen kotiinsa Päivin, Simon ja Penan luo Pukinmäkeen. Jykä täällä kiusaa isoja koiria, kun kaikki pentukaverit ovat lähteneet. Rincakin lähti lauantaina omaan kotiinsa. Pipsa sai taas ainakin hetkeksi Kiinassa työt siihen malliin, että pääsi kotiin.

Tänään olimme sitten kääntymässä Tutun Winter Dog Show:ssa. Ei mennyt pöllömmin, sillä Hirmu sai ERIn ja oli luokkansa toinen, vaikka se oli vähän niukassa turkissa ja vaikka sillä oli Marjun punaista hiusväriä kyljessään ;o.
Junnunarttujen voiton vei Ratkiller-kennelin kasvatti, minun ja Lillanin omistama Zoran lapsenlapsi Neela. Neela oli vielä paras narttu-kisassa kolmas :)! Paras narttu-kisan kakkonen oli Aada, joka on samasta isästä kuin Hirmuinen.

Näyttelyn jälkeen tein kaksi lenkkiä lumikengillä, sillä aikuisia koiria on edelleen 10. En oikein uskalla ottaa Teija Sepän Oskua lenkille mukaan noiden Marjun poikien kanssa. Osku sai lenkkeillä tyttöjen kaa ja pojat pääsivät sitten lenkille omassa porukassa. No, Zora halusi tehdä 2 lenkkiä:)

Ja nyt töihin :(. Hyvää yötä!

18.1.2010 Webasto on ihana--- ainakin, jos se toimii

Minun autossani se ei ole kovinkaan hyvin toiminut. Vein jälleen kerran autoni Webasto-korjaamolle. Marju haki minut sieltä ja toi kotiin. Lyhyen matkan takia en viitsinyt edes turvavyötä kiinnittää. Olisi pitänyt, sillä meille sattui "vähältä piti"- tilanne. Peura hyppäsi oikealta lumivallin takaa suoraan auton eteen. Onneksi se myöskin halusi säilyä hengissä ja teki väistöliikkeen sen jälkeen, kun Marju oli kääntänyt auton vastaantulevien kaistalle. No, koska tienpinta oli jäinen, auto heittelehti tovin, ennenkuin Marju sai auton oikaistua.Taitava likka. Olin ihan varma, että kohta ollaan pöpelikössä.

Eilen oli aika hektinen päivä. DNA-näytteiden otto sujui tosi hyvin. Teijan etukäteistyö auttoi asiaa paljon. Kahdessa tunnissa otettiin näytteet 26 koiralta.
Muuten kaikki sujui hyvin, mutta enhän minä ymmärtänyt, että pihallani on lunta ja että pihaan tulee monta autoa yhtäaikaa...

Kun testaukset oli saatu hoidettua, tulivat Heli ja Ville lasten kanssa hakemaan Staraa. Starasta taitaakin tulla Vilhelmiinan koira, niin pontevasti tuo 3-vuotias koiran kanssa touhusi.
Vähän myöhemmin lähti Rauli (Ake) kohti Kuopiota Samulin ja Hannan kanssa.

Simo ja Päivi tulivat suoraan agilitykisoista katsomaan Jykää. He olivat päättäneet hankkia Penalle kaverin. Jykä on kaunis ja ihana, mutta melko luonteikas. Niinpä siis Penan kaveriksi matkaakin pikku-Sinni. Onneksi saan vielä viikon pitää tuota tytteliä täällä.
Mutta kuka huolii lähes valkoisen vahvaluonteisen pojan?? Marju huolii, minä huolin, Satu haluaisi, Teija Seppä haluaisi... Jos Jykää ei kukaan huoli, se jää meille vara-Luigiksi! Marjun kanssa olemme sitä mieltä, että se on paras mahdollinen harrastuskoira. Se sopii hyvin nartun seuraksi tai ainoaksi koiraksi (kokeneeseen perheeseen).

Minulla on täällä taas 7 aikuista ja enää kaksi pentua. Marju jätti nyt illalla tänne sekä Tirin että Hirmuisen. Tiri steriloidaan huomenna.

Hirmuinen ja Rinca ovat hyviä kavereitä, vaikka ikäeroa on vain kuukausi. Hassua, että ne eivät täällä sisällä edes yritä pelata. Ne on yllättävän rauhallisia. Nyt koko lauma nukkuu kuka missäkin.

16.1.2010 Terveisiä Saarenmaalta

Olin siellä kylpylälomalla viime sunnuntaista torstai-iltaan. Oli ihana ja rentouttava reissu.
Kiitos Jennille ja Petrukselle, jotka ystävällisesti suostuivat asumaan talossani ja ottamaan vastuun koko koirakaartista. Niin paljon heihin luotin, että en koko reissun aikana huolehtinut. Ja se on paljon se, sillä olen työkaverieni kanssa muutaman reissun tehnyt johonkin maailman kolkkaan ja olen heiltä saanut lempinimen (vai haukkumanimen??) Tarja The Worrier :(.
Kiitos myös Marjulle ja Sadulle, jotka hoitivat koiria keskiviikosta kotiintulooni saakka.

Pennut olivat kasvaneet poissaoloni aikana. Ne tulivat kovalla tohinalla minua vastaan pihalle asti. Ne ovat kovasti mielellään ulkona, vaikka on pimeää ja pakkasta. Ei niitä siellä kyllä kauaa voi pitää, sillä niiden mahanalus on vielä ihan karvaton ja altis kylmälle.
Eilen alkoivat sitten pennut lentää pesästä. Eka poika, Ammu, muutti Junnun ja Pirittan luo Parolaan. Metsästävä isäntä ei uskaltanut pitää pojalla työnimeä, ettei vaan tapahdu vahinkoa metsässä, kun hän huutaisi "Ammu". Ammusta tuli siis Jeppe.
Tänään aamulla lähti Pera Karvanaama Tapanilaan Marjutin ja Jukan seuraksi. Huomenna lähtee Ake eli Rauli Jennin veljen Samulin kaveriksi Kuopioon. Ja huomenna lähtee Helin ja Mikan lauman jatkoksi sijoitukseen Stara. Starasta minun on tosi vaikea luopua, sillä siinä on jotain niin Zoramaista. Mutta pakko kai tässä on joskus ottaa järki käteen... Onneksi Stara muuttaa vain vajaan kahdenkymmenen kilometrin päähän.
Sitten tänne jäävät vielä Sinni ja Jykä. Onneksi saan vielä niitä pitää jonkun aikaa. Ne molemmat etsivät vielä kotia. Huomenna tulee kyllä yksi perhe katsomaan...

Huomenna onkin paljon ohjelmaa, sillä huomenna on taas myöskin DNA-näytteiden ottotilaisuus luonani. Teijalle kiitos siitä, että hän on minun lomaillessani tehnyt näytteenoton eteen jo paljon alustavaa kirjallista työtä. Toivottavasti kaikki sujuu yhtä hyvin kuin ensimmäisessä näytteenottotilaisuudessakin.

Hirmuisen patti osoittautui verenpurkaumaksi kudoksessa. Ilmeisesti Ormin kulmahammas oli tehnyt ruhjeen ja kudokseen oli valunut verta. Hyvä näin :).

Hetan tytär Rinca tuli tänään minulle hoitoon, kun emäntänsä lähti taas käväisemään Kiinassa :). On ihmeellistä, miten kauniisti noinkin nuori (vajaa 1v) narttu osaa leikkiä pentujen kanssa. Meillä on onneksi pennuille monta leikittäjää, sillä Iita-äiti lähti keskiviikkona omien ihmistensä kanssa kotiin. Kiihkolla on pentujen kanssa uskomattoman pitkä pinna.

4.1.2010 Oikein Onnellista ja Menestyksellistä Vuotta 2010

itse kullekin säädylle!

Meillä vuosi alkoi niinkuin edellinen loppui, yötyötä sairaalassa ja kaikki aika kotona koirien ehdoilla. Niin, ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli...

Koiralauman koko oli tänään 10 parsonia ja 1 bordercollie, niin ja 6 parsonin 6- viikkoista pentua :). Tein 2 lumikenkälenkkiä ihastuttavassa kymmenen asteen pakkasessa. Koska minulla on hoidossa Iitan poika Tor, jaoin lauman kahtia. En uskalla ottaa riskiä ja kokeilla, miten Tor ja Kiihko tai Tor ja Orm tulisivat juttuun. Kenneltilassa pojat eivät rähjää portin takaa toisilleen, mutta mutta.. Terrierien kanssa toimiessa kaikkein tärkein asia on ennaltaehkäisy. On aina järkevämpää estää konflikti etukäteen, kuin yrittää erottaa tappelevia koiria. Ja sainhan minä ainakin riittävästi liikuntaa...
Tuo Tor on aika ihana koira. Se on hyvän kokoinen ja ihanan tottelevainen ja innokas. Pidän siitä todella paljon. Kävin Torin kanssa vähän treenaamassa agilitya ja tuo poika näyttää vielä jonain päivänä, mistä kana pissii :) Haluaisin vaihtaa sen Kiihkoon ;)
Yhtä ihana on kyllä äitinsä Iitakin. Iita muistuttaa päivä päivältä enemmän Zoraa, siitä tulee se tuttuuden tunne. Miten helppo tuollainen koira, joka on tässä laumassa kuin kotonaan.

Hirmuisesta olen vähän huolissani. Sillä on selkärangan viereen, lannerankaan, noussut patti. Patti on jotain 2x3 senttiä eikä se arista. Jos se olisi vanhempi koira, ajattelisin sen olevan rasvapatti. Hirmuinen on myöskin ollut lähiaikoina aika vaisu, mutta se voi olla toki valeraskaudenkin oire. Huomenna soitan lääkärille.

Pennut kehittyvät päivä päivältä. Ne ovat aika riiviöitä. Nyt on kolme poikaa alustavasti varattu. Vielä etsii kotia itsenäisin, lähes valkoinen poika , Jykä! Jykä on kaunis. Siinä olisi ainesta näyttelyihin. Ja toki myös työhön, sillä sitä ei kauheasti hetkauta mikään yllättäväkään.
Molemmat tytöt etsivät sijoituskoteja. Haluaisin ehdottomasti pitää toisen tytöistä, mutta minulla ei taida olla siihen nyt resursseja.

Toimme Englannista trimmaaja -Saaran kanssa kimpassa valkoisen narttupennun, Hattiwatin. Hattikin etsi sijoituskotia, mutta se taitaa jäädä nyt Saaralle. Hatti muistuttaa yllättävän palljon Saaralla olevaa Zoran tytärtä Fiinaa :). Yhtä villi ja ihmisystävällinen ja rohkea :)

28.12.2009 Teki mieli hiihtämään...

vaan ei tee enää. Hiihdin jo tarpeeksi. Umpihangessa kapeilla combisuksilla ei ole nautinto. Noin viiden kilometrin lenkistä 300 metriä luisti hyvin auratulla tukkitiellä. Jouduin kaikenlisäksi tekemään 2 lenkkiä, jotta koko lauma pääsi lenkille.
Jatkossa valitsen lumikengät.

Zora, Luigi ja Kiihko rikkoivat Joulurauhan. Ne äkkäsivät lenkillä supin, joka vei ne kallion sisään. Luigille on ottanut koville. Se ei kahteen päivään ole kävellyt. Olen joutunut kantamaan sen pissalle ja takaisin sisälle. Sillä ei ole muita vammoja kuin "asfalttirupea" ylt´ympäriinsä. Polvet ovat aivan karvattomat, samoin rintaranka. On mahtanut olla ahdasta.
Zoralla ja Kiihkolla on senverran hampaanjälkiä naamassa ja kaulassa, että olen joutunut niitä putsailemaan.
Niitä puhdistaessani olen taas kerran joutunut miettimään näiden koirien luonne-eroja. Zoralle saa tehdä mitä vain, milloin vain ja kuka vain. Luigiillekin saa tehdä mitä vain, vaikka se kyllä saattaa murista, jos sattuu liikaa.
Kiihkoa taas ei voi hoitaa, jos se ei halua. Ei pakolla missään tapauksessa. Mutta lirkuttelu ja kehuminen tepsii.
Aika jännä juttu. Jos Kiihkoa yrittää alistaa ja sille karjua, se pistää hanttiin niin, että tulee kyllä raju matsi. Mutta kun sille puhuu ystävällisesti ja houkuttelee, saat tehdä ihan mitä vain. Hassua, eikö??

Tänään oli agilityseuramme LÄGIn mestaruuskisat. Minä voitin Sanin kanssa kilpailevien minien luokan. Sani on niin taitava ja ihana. Se varmasti osasi itse lukea esteiden numerot, niin hyvin se meni. Minä en tehnyt muuta kuin juoksin rinnalla. Sani sai illalla rentouttavan hieronnan kiitokseksi.
Lantti oli taas ihan hirveä.. hirveän lapsellinen ja onnellinen. Miten 8-vuotias voi käyttäytyä kuin pentu. Se teki radalla kaikkea muuta, mutta ei sitä mitä pyysin.
Kiihko puolestaan kävi ennen radalle lähtöä kuumana. Olihan lähettyvillä monta pitkäkarvaista maksikoiraa. Olisi kai ollut sen mielestä kivaa vähän kokeilla rajoja niiden kanssa. Radalla se kuumuus hävisi. Oli taas liikaa hajuja.. Ja olihan sen kuono turvoksissa, jalat naarmuilla ja ehkä kaksi hiihtolenkkiäkin vähän painoi käpälää..

Pennut kasvavat ja kehittyvät päivä päivältä. Ne on kertakaikkisen ihania. Pidän ne varmaankin kaikki itse-- ja ehkä joudunkin pitämään, sillä pentuja ei ole juurikaan kysytty. Ja näin hienoja pentujahan ei voi kaikille antaa :)

15.12.2009 Väki vähenee, pidot paranee

Marjun koirat palautuivat Marjulle lauantaina, paitsi Hirmuinen. Hirmuisella on jo juoksu ohi, mutta se potee vielä etujalkaansa, johon Iita teki hampaanjäljet. Tytöille tuli vähän sanomista luista ja Iitan kulmahammas tokkasi syvän reiän Hirmuisen etujalkaan ison anturan taakse. Jalkaan laitettiin tikki ja aloitettiin antib. kuuri. Hiukan on ollut hankalaa pitää Hirmuista levossa ja hihnapissatuksilla, ja vielä kaiken lisäksi lasten kurahanska tassun suojana ulkoillessa.
Tytöille ei jäänyt tapahtumasta mitään kaunaa. Ne peuhaavat keskenään ihan niinkuin ennekin. Tänään Hirmuinen taisi jopa maistaa Iitan tisuista maitoa:).

Heta pääsi täältä surkeudesta omaan kotiinsa eilen. Kyllä taitaa tyttö olla onnellinen. Vaikka kyllä se vaikutti täälläkin viihtyvän. Ja pääsihän Heta sentään minun kanssani agitreeneihinkin kaksi kertaa. On se vaan niin ihanan innokas :).

Eli nyt täällä majailee vain 7 aikuista koiraa + 6 pentua. Onpa hiljaista. Huomenna taas tosin tahti muuttuu. Marjulla on töitä aamusta yömyöhään, ja lupasin hakea taas hänen koiransa tänne. Eli sinne se rauha meni...

Pennut kasvavat ja kehittyvät päivä päivältä. Sitä aina unohtaa kuinka suloisia ne on. Taas minulla on tunne, että ei meillä koskaan ennen ole näin ihania pentuja ollut :). Pojat, Ake, Make, Pera ja mä :) eli Ake, Jykä, Pera ja Ammu
ja tytöt Sinni ja Isotyttö, ovat alkaneet painia ja purra toisiaan hampaattomilla suillaan. Ne ovat tänään saanet ensimmäisen matolääkkeensä ja eilen ne saivat ensimmäisen kerran maistella sormenpäästä jauhelihaa. Arvatkaa vaan kuka oli ahnein. Tietysti Suurin ja Kaunein, Jykä :). Isänsä kuva, Pera, on varsinainen flirtti. Se tulee aina elvistelemään ja heiluttamaan häntää! Nyt ne imevät parasta aikaa- kuuluu hirmuinen massutus!

12.12.2009 Marjun syntymäpäivä

Klo oli 20.29 kun tyttäreni syntyi xx vuotta sitten. Hän kakkasi ensimmäiseksi sukkani täyteen vihreänmustaa sitkeää kakkaa, pihkaa. Katselin häntä siinä vieressäni ja mietin, että hän näyttää jotenkin niin tutulta- niinpä tietysti- aivan anopilta! Hyvää syntymäpäivää Marju :)!

6.12.2009 Kuvia

pennuista löytyy täältä

5.12.2009 Pennuilla on silmät auki

ja vielä niin kauniit silmät :). Ne on kyllä ihan syötävän suloisia. Ne myöskin jo yrittävät nousta jaloilleen. Ovat varhaiskypsiä, sillä luin juuri artikkelin, missä sanottiin, että pennut yrittävät jaloilleen kolmen viikon iässä :). Toivottavasti Jenni taas laittaa kuvapäivitystä blogiinsa. Jenni ja Petrus uhrasivat taas vapaa aikaansa ja olivat koiranvahteina, kun minä olin työyössä. Ihanaa, että on tuollaisia rakkaita ystäviä.

Yövuorojen lisäksi tähän viikkoon on mahtunut koirarintamalla hulinaa. To-pe minulla oli taas Marjun koirat hoidossa, ettei niiden tarvitse olla koko työpäiviä keskenään. Luulen, että niillä oli kivaa. Ainakin Orm nauttii, kun saa juosta lujaa ja juoksuttaa koko muuta laumaa perässään. Orm sai vielä olla juoksuisen Hirmuisen kanssakin pihalla. Nuo bortsut eivät ole ollenkaan niin seksihulluja kuin nuo pienet terrierit. Tänään oli pakko laittaa tuo kastroitu vanha Luigi-gubbekin hoitolan puolelle, kun se koko ajan ahdistelee Hirmuista. Eikä tuo neiti tunnu siitä tykkäävän edes huonoa.

Olin torstaina Hetan ja Kiihkon kanssa treenaamassa. Hetassa on potkua, vau! Eipä uskoisi, kun on nähnyt sen yleensä hyvinkin rauhallisena. Kiihko taas on jo nyt hyvin taitava. Sillä vain tuo vauhti on välillä hukassa. Nyt sitäkin oli ihan kiitettävästi.

Huomenna vietetäänkin sitten suurta merkkipäivää, vapaapäivää! No, leikki leikkinä., kyllä sitäkin, mutta tietysti Suomen Itsenäisyyspäivää :)!!

30.11.2009 Kell´onni on se onnen kätkeköön...

Minä en ymmärrä miksi. Vaikka ei kai tämmöisestä pienestä onnesta ole paljoa jaettavaksikaan..
Minun tämän päivän onneni on vapaapäivä :)

Nukuimme koirien kanssa pitkään. Kyllä nukuttikin, sillä pääsin nukkumaan vasta klo 03.30. Oli mukamas niin paljon tärkeää tekemistä. Sitten kun nukahdin, niin jo vähän ajan päästä Iita halusi ulos .. ja sitä rataa.

Iita halusi myös tänään lenkille ekaa kertaa pentujen syntymän jälkeen. Otin Iitan mukaan postinhakureissulle. Ontuvalle Sanillekin tuo oli riittävän pitkä lenkki, samoin kuin Luigi-vaarille. Muiden eli Zoran, Lantin, Hetan ja Hirmuisen kanssa tehtiin sitten normaalipituinen metsälenkki. Muuten meni hyvin, mutta lenkin loppupuolella Heta äkkäsi peuran. Siitä sitten lähtikin tytöt reippailemaan. Zora ei lähde peuran perään, mutta Lantti ja Hirmuinen jahtasivat Hetaa :). Jonkun ajan kuluttua tulivat Lantti ja Heta takaisin, mutta Hirmuista ei näkynyt. Sehän oli sitten kotiportailla jo odottamassa...

Illalla pääsin vielä nautiskelemaan MP syvävenyttelystä. Järkyttävää huomata, miten toispuoleinen olen. Synnytysten hoito, ergonomiaa ajatellen aivan oudoissa asennoissa, on kyllä saanut kroppani romuksi. Suuri haaveeni olisi saada nuorille kätilöille viestitettyä työergonomian tärkeyttä:)

Jenni on laittanut blogiinsa Badding-pentueen kuvia.

29.11.2009 Kansa joka pimeydessä vaeltaa..

Se olemme me suomalaiset nyt näin syksyllä. Kun ajan töihin on pimeää, kun ajan töistä kotiin on pimeää. Juuri kun luulen, että valkenee, silloin onkin jo hämärää...Valonvälähdyksiä pimeyteen tuovat vain nuo otsalamput. Kiitos Aatulle hyvästä lampusta :)! Näkee meikäläinenkin kulkea pihalla ja metsässä.. Ja näkee otsalampun valossa pilkkoa sytykepuutkin.
Niin paljon on satanut, että lampenikin on alkanut kesän kuivuuden jälkeen täyttyä. Ylälampi on jo täynnä ja sieltä valuu iloisesti loristen vettä alalampeen. Ja nuo tyhmät koirat käyvät edelleenkin uimassa..

Olen niin onnellinen, että minulla on lämmin ulkorakennus, jonne voin laittaa märät koirat kuivumaan. Kyllä se vähän huushollia ( ja omia voimia) säästää, kun kaikki hiekka ja lika ei tule sisälle. Ja kun näitä koiria on taas ollut aika lauma. Torstaista lauantaihin oli 10 aikuista (+ Iitan 6 pentua).
Onneksi kaikki 10 tulevat keskenään toimeen ja voivat viettää aikaa pihalla juoksemalla ja luita jyrsimällä. Ja kyllä ne juoksevatkin. Orm edellä, sitten Kiihko ja sitten Hirmuinen. Tuo kolmikko jaksaa vetää ympäri pihaa kilometrikaupalla. Muut ottavat huomattavasti rauhallisemmin.

Marju oli torstaina koiria hoitamassa ja oli hieman huolissaan, kun kolmikon perässä intoutui juoksemaan myös viikko sitten synnyttänyt Iita. Hurjaa vauhtia se pinkoi neljäntenä pyöränä. Taisi tehdä vain hyvää, sillä sen jälkeen Iita on ollut oikein levollinen :)

Iitan pennut ovat nyt kahdeksan päivän ikäisiä. Kaikki ovat kaksinkertaistaneet syntymäpainonsa. Pienin tyttökin, joka on edelleenkin pieni, mutta niin pippurinen.
Kyllä nuo pennut ovat kauniita. Kaksi poikaa ovat aivan isänsä näköisiä, molemmat tytöt ovat tulleet äitiinsä. Valkoinen iso poika muistuttaa Luigia ja pieni Ammu-poika taitaa olla isän ja äidin yhdistelmä. Jenni lupasi pian laittaa kuvia blogiinsa tästä Rauli Badding Somerjoen kappaleiden mukaan nimensä saavasta sextetistä. Sen takia tuo nimiteema, koska Rauli Badding oli tämän kylän poikia.

Minulla oli taas neljän yön työputki. Joka yölle olin hommannut koirille hoitajan, sillä 12-13 tuntia on aivan liian pitkä aika äitikoiralle ja pennuille olla keskenään. Iitan pitää saada säännöllisesti ruokaa, jotta se jaksaa imettää katrastaan. Iitalla on myös aika usein pissahätä ja kakkahätä. Ja sitä pienintä tyttöä on täytynyt nostaa vähän tiheämmin tissille, koska isot yrittävät jyrätä sen.
Ekana yönä oli Jenni, tokana Marju, kolmantena poikani Jarkko ja neljäntenä työkaverini Anneli, joka on muutenkin paljon minua auttanut koirien kanssa ja monissa muissakin askareissa.

Eilen oli parsonien agilitymestikset. Mekin olimme sinne Marjun kanssa menossa, mutta minä en yksinkertaisesti jaksanut. Olin taas öitten välillä nukkunut aivan liian vähän, ja sitten tuo suuri koiramäärä kyllä teettää myös suuresti töitä. Sitäpaitsi Sani ontuu (hyppäsi autosta ja venäytti etujalkansa), Tiri ja Raivo ovat lihaksistaan niin jumissa, että osteopaatti suositteli kisojen jättämistä väliin.
Satu Pihlajamäki otti mestaruuden Teija Sepän Oskun kanssa. Kyllä Teijan nyt kelpaa, sillä tänä vuonna parsonien mejämestari on hänen Hetansa ja parsonien agimestari on hänen Oskunsa.:)
Satu otti vielä hopeaakin Poppanansa kanssa. Hyvä Satu!

Heta tuli minulle tänään kahdeksi viikoksi hoitoon. Teija lähti Ugandaan katsomaan gorilloja :)
Hirmuinenkin on taas minulla, sillä pikkuisella alkoi juoksu. Kiihko meni nyt sitten puolestaan Marjulle.

21.11.2009 Iita sitten synnytti

4 poikaa ja 2 tyttöä.
Pennut ovat virkeitä vaikkakin kovin pieniä. Ne ovat myöskin aika värikkäitä. Kroppamerkkejä on kaikilla muilla paitsi yhdellä tytöllä ja yhdellä pojalla. Upeat häntämerkit neljällä :)
Enemmittä puheitta täytyy mennä nukkumaan, sillä univelkaa on aika lailla..

18.11.2009 Sataa, sataa ropisee..

Tänään on satanut lähes koko päivän. Mutta ei sadekaan haittaa, kun on oikeanlaiset lenkkivarusteet eli kumisaappaat ja sateenpitävä lenkkiasu. Jouduin tekemään kaksi lenkkiä, kun taas oli noita koiria isompi porukka. Ensin pääsivät metsään ensimmäiset 5 = oma laumani+ Iita, joka on tullut synnyttämään lähipäivinä toisen pentueensa. Ketterästi tuo tuleva äitikin metsässä liikkui.
Toiselle lenkille pääsivät sitten Marjun lauma+Kiihko+ Sani ja Lantti uudelleen, eli 7 koiraa. Kyllä tuo Marjun työssäolo on minulle haitaksi :).
Taas kerran havaitsin, kuinka tervehdyttävää metsässä samoilu on sekä minulle että koirille :).

Maanantainen DNA-näytteidenottotilaisuus meni mielestäni oikein sujuvasti. Iso kiitos siitä kuuluu Teija Sepälle, joka uhrasi koko työpäivänsä auttamiseeni :). Kiitos!
30 parsonia oli näytteiden otossa mukana. Näytteet otti koiran suun limakalvolta kolmella harjalla kennelneuvoja Anne Hakala. Kiitos hänellekin, että työ sujui niin sutjakasti ja ennenkaikkea, että hän otti hyvät näytteet.
Hän kehui mukana olleita koiria. Kukaan ei edes murissut, saatikka että olisi yrittänyt purra.

Sijoitusnarttuni Sini pääsi tiistai-iltana omaan kotiinsa. Kun Kiihko ei ensin ollut kovin innokas astumaan sitä ( tai oli innokas, mutta ei saanut mitään aikaiseksi), niin Teija Sepän Osku, joka on meidän Luigiin lapsenlapsenlapsi, sai astua Sinin. Seuraavana päivänä, joka oli juoksun 14. pvä, Kiihko astui Sinin oikein mallikkaasti:). Nyt sitten odotellaan nelisen viikkoa ja katsotaan, onko tiine. Sitten kun mahdolliset pennut ovat noin 5-viikkoisia, tehdään "isyystutkimus". Nykyään onneksi tämmöinen kaksoisastutus on mahdollista.

Iitan synnytystä nyt sitten odotellaan lähipäivinä. Tuolla tuo äitikoira nyt makoilee ja huokailee. Aikamoinen vilinä sen masussa välillä käy. Minulla on "mammalomaa" ensi keskiviikkoon.

Iitan poika Tor oli tänään Ruotsinpyhtäällä luolakokeessa. Se sai sen verran ketulta nenilleen, että pysytteli kokeen ajan turvallisen matkan päässä riistasta. Toivottu A-aste jäi saavuttamatta. Tuomari tylysti antoi tulokseksi D:n.

Zoran tyttären Irkun (Iitan sisko) tytär Neela, 9 kk, sai tänään ekan supinsa. Kyllä on lapsi äitiinsä ja mummuunsa tullut. Neela asuu sijoituksessa Lillanin luona. Neelan paras ystävä, "isoveli" Tintin, oli katkera, koska hän ei päässyt metsästämään. Tintinin selkä on jumissa ja osteopaatti kielsi Tintiniä osallistumasta.

Tällä viikolla olen pilkkonut ja sahannut ja jauhanut useamman kilon hirven- ja peuranluita. Ihanaa ruokaa koirille. Kiitos kaikille asiaan myötävaikuttaneille :).

15.11.2009 Luigi on toipunut

Kyllä on ihmeellistä, miten äkkiä koira toipuu vammoistaan. Luigin ylähuulesta puuttuu piparkakkureunuksen mallinen pala, mutta muuten koira voi oikein hyvin. Antibiootit jatkuu edelleen, mutta kipulääkkeitä en ole enää antanut kolmeen päivään. Ja poikahan vetelee antaumuksella jopa hirven luita, hieman kyllä toisella poskella :)

Minä olen vähistä unista johtuen aika väsynyt. Lauantaiaamuna ajaessani yötyöstä kotiin, nukahdin kaksi kertaa sekunniksi matkan aikana. Onneksi ei ollut vastaantulijoita. (Ihan oikeesti huolestuttaa)

Voimia vei myös viime viikonlopun silmätarkastuksen järjestäminen. Tai eihän tuommoinen rasittaisi, se on kivaa, työhän se rasittaa :) Silmätarkastus meni oikein hyvin. Ikävä kyllä muutama silmäsairauskin löytyi, tiedot löytyvät jonkin ajan kuluttua koiranetistä.

Nyt olen yrittänyt puuhastella huomisen DNA-testauksen (linssiluksaatio) järjestelyjen kanssa. 31 koiraa on tulossa tänne pieneen kotooni näytteenottoon. Aika monta asiaa pitää vielä hoitaa.

Tänään oli LÄGIn kisat. Osallistuin Lantin ja Kiihkon kanssa. Lantti otti hylyn jo kolmen esteen jälkeen- mutta sillä oli kivaa:). Kiihko oli kovin kiihkeä odotellessämme vuoroamme. Se mm. yritti tarrautua erään ohi juoksevan tytön housunpuntteihin ? :( . Kiihkolla oli oikein kivasti vauhtia, mutta se teki omia pikku kunniakierroksiaan, jotka sitten kostautuivat yliaikana. Tulos 14 jotain, mutta sillä pääsi kuitenkin pokkaamaan kolmannen sijan.


Lägin kisojen jälkeen kävin hakemassa juoksuisen Sinin meille astutusta varten. Kiihkon pitäisi tehdä hommat eli astua tuo pikkuneiti. Ainakaan yritystä ei puutu. Pikkuisen on hankalaa, kun narttu on niiiin pieni...

9.11.2009 Taas eläinlääkärissä

Kävin tänä aamuna taas kerran näyttämässä Luigia eläinlääkärille. Luigille aloitettiin viime viikon tiistaina antibiootti ja kipulääkitys. Perjantaisen lenkin jälkeen Luigi oli aivan kuollut. Ihmettelin myös, että aina kun Luigi tuli lähelle, tuli myöskin nenääni kamalan paha haju. Olin suihkuttanut sen haavoja kaksi kertaa päivässä, mutta siitä huolimatta Luigin suu haisi. Aloin sen suuta taas kerran tutkia oikein hyvässä valossa ja, hui kauhistus, osa ylähuulesta oli mennyt aivan mustaksi- ja se haisi. Siinä oli kuolio!
Suihkutin huulta enemmän ja pidempään. Työnsin ohuenohuen kanyylin ylähuulen reiistä sisään ja huuhtelin Betadinella. Aloitettiin lisäksi anaerobisiin bakteereihin tehoava antib. Luigille menee nyt samat antibiootit kuin naisille synnytyselinten tulehduksen hoitoon :).
Lauantaiaamun suihkuttelun jälkeen ylähuulesta lähti peukalonpään kokoinen musta kuollut pala pois. Nyt siinä on vereslihalla oleva kraateri. Yäk.
Tämän aamuisen lääkärissäkäynnin syy oli tuon huulen lisäksi Luigiin silmät. Se ei pysty aukaisemaan vas. silmää kokonaan. Tai pystyy, mutta mieluummin se pitää sitä silmää lähes suljettuna. Onneksi siellä ei ollut muuta kuin edelleenkin hiekkaa. Silmätipat aloitettiin.

Luigi on aina välillä tosi kipeä. Se makaa tuolissa silmät pieninä viiruina ja tärisee. Sekin on outoa, sillä Luigi ei kyllä normaalisti tärise (vaikka niin monet tämän rodun edustajat tekevät). Nyt Luigi nukkuu ja haukkuu unissaan. Varmaan näkee unta kostoretkestä mäyrälään.

Rinca lähti eilen omaan kotiinsa. Tuntuu niin hiljaiselta täällä kotona, kun on vain 5 koiraa.

Eilen oli Suoknuutin koulutus. Opin aika paljon, vaikka harkka-aika jäikin lyhyeksi. Kiihko ottaa nokkiinsa heti, jos se tekee radalla virheen. Kyllä meillä on vielä paljon opittavaa...

Lauantain silmätarkastus sujui hyvin. 63 koiraa tarkastettiin. Hyvä uutinen sieltä oli, että Snoopy, jolla todettiin perinnöllinen kaihi 6 vuotta sitten, näkee vielä hyvin. Huono uutinen oli se, että sijoitusnartullani Lolalla todettiin epäily kaihista :(.

Sijoitusnartullani Sinillä alkoi juoksu vajaa viikko sitten. Olen nyt tehnyt päätökseni ja valkkaan Sinille mieheksi meidän Kiihkon. Sinille alunperin suunniteltu sulhanen kuoli kolme viikkoa sitten. Yritämme astutusta loppuviikosta.

Sunnuntaina on sitten LÄGIn kisat. Ja maanantaina otetaan luonani DNA-näytteitä Englantiin lähetettäväksi. Kyseessä on parsonien linssiluksaatiotesti.

6.11.2009 Luigi, kohtalon lapsi...

Tämä hiljaisuus tällä sivulla ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö olisi tapahtunut.. Ei vain yksinkertaisesti ole ollut aikaa kirjoittaa.
Viime viikolla käväisin Lahdessa kaksi kertaa. Keskiviikkona olin äitini 80-vuotispäiväjuhlissa ja sunnuntaina oli parsonyhdistyksen kasvattajapäivä. Kasvattajapäivä oli tarkoitettu kaikille rodusta kiinnostuneille. Olihan meitä siellä n. 20, ei niin huono, mutta ei niin hyväkään osanotto. Rodun terveydestä käytiin avointa keskustelua. Alustuksena oli yhteenveto kasvattajakyselyn tuloksista. Antoisa päivä.

Tämän viikon aikana olen neljän työyön lomassa kovasti yrittänyt saada aikataulutettua ja järjestettyä lauantain silmien joukkotarkastusta. 65 koiraa on tulossa ja olen luvannut täyttää kaikkien paperit alustavasti. Yli puolet on vielä tekemättä...
Tiistaille olin järkännyt luolatreenit, mutta itse en sitten sinne päässyt tuon Luigi-luiperon takia. Lolan emäntä-Rauni toimi sijaisenani ja uskon, että kouluttaja-Eero oli tyytyväinen, kun minä en ollut määräilemässä:).

Luigi.. niinpä niin! Luigi sai maanantaina kunnolla köniinsä mäyrältä. Miten voi koira lenkillä kadota sadasosasekunnissa kuin pieru Saharaan? Tai siis miten voi kuudesta koirasta kolme kadota noin yht´äkkiä? Mitään ei kuulu, ei näy. Kahden tunnin kuluttua tulee onnellinen pieni poikakoira Kiihko kotiin. Koiralla ei muita murheita kuin keltaisen hiekan peittämä turkki, josta hyppii punertavia kirppuja. Ja silmät, jotka tirsuvat hiekkaa.
4,5 tunnin kuluttua tulee kotiin Zora. Sama homma kuin Kiihkolla, paitsi että jalat eivät menaa kantaa pientä tyttöä. Lihakset olivat aivan maitohapoilla. Mutta Luigia ei kuulu ei näy. Etsin ystäväni kanssa taskulampun valossa neulaa heinäsuovasta.
Joudun lähtemään töihin. Marju tulee luokseni odottamaan Luigia. Epäilen, että Luigi on lähtenyt etsimään uutta kotia. 8 tunnin kuluttua häipymisestään Luigi tulee kotiin. Sen naama on pahasti purtu. Sillä oli oma alakulmuri ylähuulesta läpi, kiinnijunttautuneena. Selästä oli ahtaudessa hankautunut karvat pois. Mahan alus ja jalat myöskin vereslihalla. Ja se hiekan määrä silmissä! Härreguud!Olen huuhtonut ja huuhtonut sen silmiä ja kuonoa. Luigin suu on kuin vasarahailla. Kaksi päivää sain kantaa Luigiin pihalle. Se teki pissat ja hoippui sisään. Niin, ja se kakkasi kaksi päivää veristä hiekkaa..
Tänään Luigii halusi lenkille. Alkuinnostuksen jälkeen se käveli 25 metriä perässäni. 15 minuutin kulkemisen jälkeen se kääntyi takaisin kotiin. Suihkutin Luigin runnellun naaman, kuivasin räntäsateessa kastuneen turkin, puin päälle Back on trackin- ja poika kaatui sohvalle lopen uupuneena. Nyt se nukkuu kipulääkkeen ansiosta umpiunessa.
Voin vannoa, että mitään se ei tuosta tapahtumasta kuitenkaan oppinut.
Minä opin sen, että Luigia ja Kiihkoa ei voi pitää yhdessä lenkillä vapaana. Ne ovat samanlainen hankaluuksia hakeva parivaljakko kuin Bim ja Luigii ennenvanhaan, tai niinkuin Valo ja Zora.

Hetan ja Carloksen lapsi on minulla hoidossa. Rincan emäntä joutui yllättäen työmatkalle Kiinaan. Miten voi 8 kk vanha parson olla noin helppo! Aivan ihana tyttö. Olisi kiva tietää, onko sen sisaruksetkin tuollaisia, vai onko Pipsa vain osannut Rincan noin hyvin kasvattaa.

25.10.2009 In memoriam Fin AVA, Fin JVA Tupla-Täplän Lambeth Walk aka Liisa

Tänään siirtyi ajasta ikuisuuteen seikkailija-Luigiimme sisko, Liisa. Liisa sairastui vakavasti äkillisesti ja päästettiin äitinsä Täplän, sisarpuolensa Bimin ja aviopuolisonsa Nixonin luokse Sateenkaarisillan taa.
Lämmin osanottomme Liisan perheelle. Suru on suunnaton.

24.10.2009 Tämän päivän muistan aina...

Tänään viettäisi syntymäpäiväänsä Helmi-täti.. Helmi-täti on kuollut jo monta vuotta sitten, mutta hänen muistonsa elää. Helmi-täti ei ollut minulle mikään oikea täti, mutta siten minä häntä kutsuin. Kuosmasen Helmi, von Serit kennelin omistaja, oli minulle hyvin tärkeä ihminen. Hän antoi minulle mahdollisuuden olla koirien kanssa, kun oma äitini ei koiraa meille halunnut. Helmi kasvatti saksanpaimenkoiria. Murrosikäni vietin Helmin ja koiriensa, kaksoisvalio Rajaniemen Iro ja Muotovalio Tiina von Serit, kanssa. Voi miten monta pk-koetta kolusimmekaan. Minä olin apuohjaajana viestikokeessa. Oli se vaan hauskaa. Matkustimme Helmin kanssa junalla kondarin vaunussa. Helmi oli tehnyt matkalle eväät mukaan. Yövyimme matkustajakodeissa. Söimme suomi-makkaraa ja Wilhelmiina-keksejä :)... Ihania muistoja.

Meillä täällä on nyt ollut aika rauhallista. Lauman koostumus kyllä aika lailla vaihtelee. Minulla on nyt peruslaumani Zora, Luigi, Sani ja Lantti, lisäksi Neela ja Fiina. Neelahan tuli juoksun takia viikko sitten hoitoon. Fiina tuli hoitoon tänään, sillä omistaja-trimmaaja Saara lähti trimmausmessuille Belgiaan.
Neela ja Fiina ovat jotenkin kuin kaksi marjaa-hassua! Neela on Zoran lapsenlapsi ja Fiina on Zoran lapsi.

Yksi Zoran lapsista, Iita, kävi ultrassa maanantaina. Tiine on. Ihanaa. Sieltä on nyt sitten tulossa pikku-Iitoja ja Tarmoja:). Täältä Jennin blogista voit lukea, mitä tapahtui ultran jälkeisellä lenkillä :) http://iitaipana.blogspot.com/Iita .

18.10.2009 Kolkuttakaa, niin teille avataan...

Eilen oli aika tuskallinen päivä. Lähdin iltapäivällä Inkooseen koirien kanssa lenkille. Voisinhan toki lenkkeillä täälläkin, mutta samalla reissulla oli tarkoitus ottaa sijoitusnarttuni Neela kyytiin ja piti käydä myös kaupassa.
No, lähdimme lenkille n. klo 16. Mukanani olivat Zora, Luigii, Sani, Lantti ja Kiihko. Eli pieni harmooninen lauma.
Koirat kirmailivat innoissaan, mutta pysyttelivät kuitenkin hyvin lähelläni.
Kunnes Zora-perhana haukkui ja sai koko lauman säntäämään suolle, josta haukku kuului. Samalla kuului rytinää- hirvi! Zora, joka metsästää vain turkiseläimiä, nauttii ilmiselvästi siitä, että se saa laumaan liikettä. Se tuli itse heti takaisin. Kohta tulivat myös Lantti ja Sani. Luigi ja Kiihko hävisivät kuin pieru Saharaan. Ei kuulunut haukkuakaan.

Tulimme Inkoon kodin pihalle. Odottelin kaksi tuntia. Kaupat menivät kiinni. Lillan joutui tuomaan Neelan perille asti. Koiria ei kuulunut. Ajelin autolla lähiseutua. Kun tulin takaisin vanhan kotini pihalle, tuli Kiihko vastaan hyvin onnellisena. Hyvin onnellisena, mutta myös hyvin likaisena. Se haisi kuin lietekaivo. Yök. Huuhtelin kylmällä vedellä enimmät paskat pois sen turkista ja kuivasin autoon.

Odotimme vielä tunnin. Luigia ei kuulunut, ei näkynyt. Nyt alkoi jo paniikki iskeä. Poika on kuitenkin jo yli 11-vuotias. Soitin poliisille, ei havaintoja.
Mulla oli hirveä nälkä, samoin koirilla. Jätin Luigiille vanhan kotimme pihalle häkin ja ruokaa. Lähdin käymään kotona ja viemään Kiihkon Marjulle, sillä Neelalla on juoksu (ja 2kk sitten oli sen edellinen ja ensimmäinen!!). Ruokin koirat ja söin itsekin. Sitten lähdin ajamaan takaisin Inkooseen 60 km:n matkaa. Ajelin ympäriinsä ja kävin huonossa taskulampun valossa tarkistamassa pari luolaa, mutta mitään liikettä ei näkynyt missään.

Nyt alkoi jo olla ihan oikea paniikki. Missä on Luigii? Makaa varmaan selkäranka murtuneena jossain ojan pohjalla. Tai 2 mäyrää on puolustanut omaa luolaansa LUigilta. Toinen on purrut etupäästä ja toinen takapäästä? Tai se on juossut ison tien yli ja jäänyt auton alle. Tai joku on ottanut sen autoonsa... Apua!

Kun mitään ei näkynyt, ajelin kotiin Somerniemelle. Kello oli yli puolen yön. Kuinka pystyn nukkumaan, kun en Luigiin kohtaloa tiedä? Kuinka pystyn nukkumaan, kun Luigii ei ole lämmittämässä varpaitani?

Samassa soi puhelin. Marju oli huomannut, että sivustolla "karkurit.fi" oli ilmoitus Luigiin löytymisestä! Yritin heti soittaa ilmoittajalle, mutta hän ei vastannut. Ilmoituksen perusteella Luigii oli helppo tunnistaa: "Illalla kello 22 isokokoinen parsonrussellinterrieriuros koputti oveemme ja halusi sisälle. Koira on hyvin kiltti ". Jotenkin siinä ilmoituksessa oli vielä mainittu, että koira on hyvin saanut ruokaa, Luigiihan on hieman ylipainoinen ;).

Aamulla sain yhteyden talteenottajaan ja sovimme, että käyn hakemassa Luigiin kotiin. Tämä ihana perhe asuu n. viiden kilometrin päässä Inkoon kodistani. Rouva kertoi, että illalla klo 22 heidän ulko-ovellaan haukkui koira. Se oli Luigii. Luigi halusi sisään. Rouva päästi pojan peremmälle. Perheen neljä borderterrieriä olivat heti hyväksyneet valkoisen vaarin. Rouva kertoi, että hän oli aluksi hiukan varuillaan ja mietti, että uskaltaako Luigia laskea koko taloon. Mutta Luigi vaikutti niin tasapainoiselta, että hän antoi koiran rauhassa tutustua taloon. Luigi tsekkasikin paikat, ohitti kohteliaasti perheen kissat :0 ) ja asettui nukkumaan.

Tänä aamuna lähdin sitten Luigia hakemaan. Luigii tunnisti auton äänen ja tuli pihalle minua vastaan. Se moikkasi-ja meni takaisin ulko-ovelle sen näköisenä, että kiva kun kävit, minä tästä taidan mennä sisälle jatkamaan unia. Olin kieltämättä loukkaantunut. Hävettikin. Minun rakas koirani ei halua tulla luokseni. Varmasti tuo talteenottaja-rouva luulee, että kaltoinkohtelen Luigia!

Minä väitän, että koirat eivät kykene loogiseen ajatteluun. Vai kykenevätkö sittenkin? Minulle tuli tunne, että Luigii oli käynyt Inkoon pihalla juuri silloin, kun olin poissa. Se oli nähnyt, että auto on häipynyt- sitten se oli huokaissut ja lähtenyt etsimään uutta kotia. Ja sen se löysi :) Kun sitten minä, petturi, haen sitä kotiin, se murjottaa.Mikä on totuus?
Joka tapauksessa on ihmeellisen ihanaa, kun Luigii on kotona :)

14.10.2009 Pään ja mielen nollauslenkki

Viime viikko oli aikamoista hulabaloota. Minulla oli hoidossa Ormin veli Luukas ja perjantaista maanantaihin myöskin Telma Temppuliini.
Maanantaina Putkisto, tiistaina jooga ja luolatreenit, keskiviikkona äitini kyläilemässä ystävänsä kanssa, torstaina luolakoe, lauantaina luolakoe ja loppupäivä agilitya ja sunnuntaina parsonien erikoisnäyttely.
Maanantaina vielä oli luolatreenikäytännön esittelyä englantilaisille rouville. Ja sitten olikin jo pakko päästä pään nollauslenkille koirien kanssa.
Jäätävässä räntäsateessa tehtiin kunnon tuuletus. Kyllä on ihanaa, että koirat hoitavat minua :).

Viime yö töissä oli sitten sekä fyysiseti että henkisesti niin rankka, että tänään koirat veivät minut taas pitkälle metsälenkille kirpeässä syyssäässä.
Nyt sitten taas jaksaa lähteä työmaalle.

Viikonlopun tapahtumista lisää myöhemmin.

5.10.2009 Ajasta ikuisuuteen

Tupla-Täplän Bisquit (Bim) 29.5.1994-5.10.2009

Ensimmäisen pentueemme viimeistä "pentua" syvästi kaivaten. Rakkaudella "Mami".

30.9.2009 Kuutamokävelyllä ja mietteitä laumasta

Kävin eilen illalla hakemassa Inkoosta vähän rakennuskamaa. Samalla päätin lenkittää koirat. Klo oli 20.30 ja olisi ollut ihan pilkkopimeää ilman taivaalla möllöttävää kuuta. Minuahan ei pimeä pelota, ei varsinkaan niin tutuissa maastoissa. Eikä pelota pimeä meidän laumaakaan. Mukanani oli 6 parsonia. Koirat porhaltelivat tutuissa maastoissa innoissaan. Kävelin vanhaa tukkitietä. Puolessa välissä lenkkiä koko lauma häipyy metsään. Huomaan seisovani tukkiautotiellä ihan ypöyksin. Silloin meinasi hetkeksi tulla pupu pöksyyn, varsinkin kun kuulin vierestäni katkeilevien risujen ääntä ja hurjaa läähätystä.
No, Lanttihan sieltä tuli mammaa etsimään. Ja kohta myös Tiri ja Sani. Puolen kilometrin kulkemisen jälkeen tuli Zora. Pojat,Kiihko ja Luigii, vain antoivat odottaa itseään.
Tulivathan nekin sieltä sitten, kun olin saanut muut koirat jo kuivattua ja autoon. Molemmat olivat tooosi väsyneitä, mutta niin onnellisia.

Tänään päivällä kävin taas Inkoossa lenkillä. Kyllä minulla oli rauhallinen lauma mukanani. Hyvä, että en kompastunut koiriin, kun ne pysyttelivät niin jaloissani. Taisi edellisiltainen lenkki painaa vielä jaloissa.

Marjun Bim on vanhentunut parissa viikossa ihan hirveästi. Meille tulee vaikeat ajat, kun Bim siirtyy Sateenkaarisillalle. Miten käy meidän laumojen? Marjun lauman vanhin on Bimin jälkeen Raivo, mutta ei Raivosta ole pomoksi. Raivon yläpuolella pitää olla vahva narttu. Mutta Marjulla on vain Hirmuinen, joka on vielä liian pieni.. Ja minkälainen Hirmusta tulee, jos se pääsee kuvittelemaan itsestään liikoja? Pitäisikö Marjun ottaa Tiri? Mutta sitten olisikin vaikeaa saada Tiri olemaan Zoran alapuolella lauman yhdistyessä, ja Zora on kuitenkin vanhin ja vahvin. Saa nähdä, mitä tapahtuu...

27.9.2009 Näyttely- ja agilitytreeniä

Meillä oli tänään LÄGIn hallilla Ratkiller-kennelin kanssa yhteiset harkat. Ensin treenattiin näyttelykäyttäytymistä reilun tunnin ajan. Terhi opasti pöydällä oloa ja minä katsoin liikkeet. Mukana oli ainakin 16 koirakkoa. Sen jälkeen oli agilityharkkaa, jossa kouluttajana ratatreeneissä oli Marju ja minä opastin eteenmenotreenissä ja verkkokepeillä. Agitreeneihin osallistui 13 koirakkoa.
Marjulla näytti olevan aika haastava rata. Olisi ollut itsekin kiva päästä sitä kokeilemaan. Kuulin puhuttavan "jaakotuksista, sylkkäreistä, persjätöistä ja leijeröinnistä?"

Omat koirat änkesivät aamulla väkisin mukaan. Ne joutuivat sitten olemaan autossa 5 tuntia, mutta eivät ne valittaneet..
Treenien jälkeen ne pääsivät Inkoossa Marjun lauman kanssa yhteiselle lenkille. Ja herttilei miten ne juoksivat. Hirmuinen pinkoi kovaa vauhtia Ormin perässä. Näytti hurjalta. Pelkäsin, että sen jalat katkeaa.
Kuljimme alkumatkan pitkin puitua peltoa. Koirilla oli tilaa porhallella. Zora, Luigii ja Kiihko kävivät matkan varrella tarkastamassa vanhan hiekkaluolan. Luojan kiitos, se oli asumaton. Nuo kolme olivat keltaisen hiekan peitossa, mutta taivaan kiitos, niissä ei ollut niitä kirppuja.
Lenkin puolivälissä Luigii etunenässä koko porukka lähtee peuran (?) perään. Kiihko Luigia seuraten. Kaikki muut palautuvat pikkuhiljaa kieli ulos suusta roikkuen, paitsi tuo Gubbe-Luigii. Luigii tuli vasta kun olimme poislähdössä. Sieltä se juosta jolkotteli pellolta autolle. Kyllä se on nyt jäykkä:(

26.9.2009 Kikkelis Kokkelis eli Kiihko

on mielenkiintoinen persoona. Samalla lailla Jekyll and Hyde niin kuin monet parsonit, mutta jotenkin kuitenkin erilainen. Kun Kiihko tulee Marjun lauman kanssa luokseni, minusta se on ihan kakka. Se yrittää isotella Luigiille ja jopa vieläpä minulle =O . Nyt Kiihko on ollut täällä reilun viikon, eikä minulla ole kauheaa halua sitä edes Marjulle palauttaa. Kiihko jäi Marjun Kokkolan viikonlopun jälkeen tänne, sillä vein sen rokotettavaksi tiistaina. Ja sitten kun minulla oli Kiihkon kanssa agilitytreenit torstaina, en viitsinyt sitä siinä välissä palauttaa. Ja tänään minun piti mennä Kiihkon kanssa Niina-Liina Linnan koulutukseen. Ja edelleen Kiihko on täällä.
Kiihko on hirmuisen nöyrä ja tottelevainen. Mutta toisaalta se on kova ja itsenäinen. Ota siitä nyt selvää!
Kiihko on kova leikkimään. Se peuhaa sisällä Lantin kanssa ja saihan se jopa Zoran leikkimään kanssaan vetolelulla. Ulkona se juoksee patukka suussa minua karkuun ja minä jahtaan sitä. Onneksi ei ole naapureita :)

Agility Kiihkon kanssa ei ole helppoa. Kiihko osaa paljon ja sillä on ajoittain ihan kivasti vauhtiakin (kotona se juoksee niin lujaa, että oksat pois). Mutta, mutta... torstaina hallissa esim. oli aivan uusi ryhmä, uudet koirat. Se selvästi paineistuu muutoksesta ja alkaa haistella. Pätkiä se tekee hyvin, mutta heti kun tulee virhe, menee nenä maahan. Outo jätkä! No, tästä syystä en halunnut Kiihkon kanssa osallistua Niina-Liinan koulutukseen. Osallistuin Sanin kanssa. Ja hitsi miten meillä oli kivaa. Radalla oli 27 estettä. Teimme Sanin kanssa puhtaan radan noin esteelle nro 20. Sen jälkeen oli jalat maitohapoilla ja keuhkot lysyssä.. Hitsi, että oli rankkaa.
Haluan ehdottomasti kisaan mukaan jonkun, joka tutustuu rataan kanssani ja sanoo, mitä pitää tehdä. Sen jälkeen kaikki on niin helppoa :).

Huomenna meillä on LÄGIn hallilla näyttelytreenit erkkaria ajatellen ja myös agilitytreenit. Niistä lisää myöhemmin.

21.9.2009 Uusi viikko, uudet kujeet..

No, tiedä häntä. Viikonloppu kuitenkin tuli ja meni. Marju oli koko viikonlopun siellä Kokkolassa ja minulla hoidossa koko lauma. Marjun koirat on oikeastaan aika helppoja. Ne eivät esim. hauku autossa ohikulkijoita, kuten Sani tekee- ja tietysti myös Lantti Sanin seurassa!
Hirmuinen on aika rasittava, sillä se roikkuu koko ajan Ormin perässä. Orm kyttää Tiriä ja Hirmuinen kyttää Ormia. Hirmuinen roikkuu välillä Ormin kauluskarvoissa ja Orm ei huomaa mitään, sillä Tirin kyttääminen vie kaiken huomion.
Välillä nuo kaksi juoksevat pihaa ympäri tuhatta ja sataa. Se on järkyttävää. Mun on pakko välillä viheltää peli poikki ja laittaa nuo 2 jäähylle. Tänä iltana Orm sitten ontui:( .

Lauantaina olin Nummella mätsärissä tuomarina.Minusta se on kivaa hommaa, vaikkakin se on vaikeaa. Siellä oli niin hienosti esiintyviä kauniita koiria, joista on sitten todella vaikeaa löytää ne parhaimmat. Aina on sellainen kurja tunne, kun kaikkia ei voi palkita. Mutta koirat ovat mielenkiintoisia otuksia- etenkin niiden liikunta kiinnostaa.
Mätsärin yhteydessä sirutin muutaman koiran. Minähän olen saanut maaliskuussa sirutusoikeudet. En vain ole vielä ehtinyt asiaa mainostaa :).

Sunnuntaina kävimme astuttamassa Iitan Tarmolla. Astutus sujui hyvin. Tarmo on sellainen herrasmies, että siitä nartut tykkää :). Täältä näet kuvan Tarmosta http://iitaipana.blogspot.com/ . Nyt sitten odotellaan, että meille syntyisi pikku-Iitoja ja -Tarmoja.

http://torthetorpedo.blogspot.com/ täältä löytyy Iitan pojan blogi ja sieltä varoittava tarina.

18.9.2009 Onko tämä unta vai viinien huumaa..

Elämä tuntuu niin rauhalliselta. Viime päivinä on täällä kotona ollut vain oma viiden koiran lauma. Kyllä on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Hiljaista ainakin siihen asti, kun lähdemme lenkille. Sitten alkaa kyllä älämölö.

Viime sunnuntaina saimme lenkkiseuraksi Hirmuisen veljen, Nyxin. Nyxillä on kuulemma tapana koirapuistossa vähän kiusata koirakavereita. Se yrittää laittaa kaikkia 1-0. Mutta kyllä se täällä oikein kauniisti alistui Luigiille ja tytöille. Hirmuisen kanssa meinasi kyllä paini sitten väsyneenä mennä vähän överiksi. Oikein kaunis, mutta kookas pentu (ja äiti on kääpiö? hassua). Toivottavasti poika ei enää paljoa kasva.

Tiistaina oli luolatreenit. Mukana oli taas 10 innokasta koiraa ja omistajaa. Kyllä on kiva katsoa, miten koirat ovat tuossakin lajissa niin erilaisia. On ihanaa nähdä, miten aluksi täysin piittaamaton koira syttyy lajiin. Tai miten koiralla, joka on niin olevinaan ja tärkeä, meneekin yht´äkkiä vähän spasmat sekaisin- välillä lähes pupu pöksyyn:). Ja miten erilaisia koirat ovat eri päivinä ?

Torstaina oli sitten luolakoe, johon osallistui meidän Iita ja Iitan tytäs Doris. Koe ei ollut omassa treenipaikassamme, vaan muualla.
Doris suoriutui oikein hyvin tyhjän luolan tarkastuksesta ja varsinaisessa riistakokeessa se työskeneteli ensimmäiset 10 minuuttia tosi hyvin. Sen jälkeen se väsähti ja alkoi huuhailemaan, niin että keskeytimme kokeen. Se ei ollut ollenkaan samanlainen kuin treeneissä. Mutta kyllä siitä hyvä tulee.

Iita ei läpäissyt tyhjän luolan tarkastusta. Se piti aika lailla meteliä madallusten kohdilla. Mutta se ei ole mikään ihme, sillä juoksun takia se pääsi tyhjään luolaan vasta kaikkien muiden suoritusten jälkeen. Haju oli siis aika mahtava, ja ihan selvästi Iitalle liikaa. Mutta ensi kerralla sitten:)

Tänään rauha loppui. Marju tuli oman laumansa kanssa tänne yöksi. Hän lähtee huomenna kouluttamaan kokkolalaisia ja aikoo jättää koiransa minun riesakseni/ilokseni:).
En minäkään huomenna täällä kotona vanhene, sillä sain kutsun tuomariksi mätsäriin ja huomenna sitten menen Nummelle tuomaroimaan.

Pentuja tulossa-sivun päivitin tänään. Kuvia tulossa myös, kunhan saan apua:).

11.9.2009 Uutta kotia etsii

perheen muuttuneen elämäntilanteen takia 2 jo kovasti aikuista parsonpoikaa. Toinen täyttää joulukuussa 10 vuotta ja toinen tammikuussa 8 vuotta. Nuorempi on kastroitu. Molemmat koirat ovat ihmisrakkaita, peruskoulutettuja, perhekoiria. Lisätietoja minulta puhelimitse 044 5274969.


Eilen synttäreitään viettivät Iitan ja Chasen lapset. 2 vuotta tuli täyteen. Myöhästyneet onnittelut viikinki-jumalat viisikolle :)

Minä olen potenut sikaflunssaa tai jotain muuta tautia maanantai-illasta lähtien. Olen nukkunut lähes tuosta maananatai-illasta tähän päivään klo 15 asti. Nyt olenkin sitten yrittänyt pysyä jalkeilla ja aika hyvin menee. Vähän tuntuu tuo sydän oireilevan.. Otti kai nokkiinsa kuumeesta tai yskimisestä.
Koirien on ollut pakko sopeutua tähän makoiluun. Onneksi voi vain avata oven ja laskea koirat pihalle. En todellakaan olisi muuta jaksanutkaan. Onneksi oli Neelalla leikkiseurana Hirmuinen. Kai tuollainen puolivuotias olisi muuten pitkästynyt eukon makoiluun. Tuolla ne kirmailivat ja painivat keskenään pihalla päivät pääksytysten.
Nyt on hiljaista, sillä Neela lähti tänään omaan kotiin Tintinin luo. Ja Hirmuinen nukkuu monen päivän rasituksia :)

7.9.2009 Visiittiä ja actionia

Lauantaina tuli pitkästä aikaa lenkille ja näytille Telman ja Torin veli Uno (T-T Odin). Kylläpä siitä on kehkeytynyt komea koiramies! Ja tervepäinenkin vaikuttaa olevan. Hyvin kesti tyttöjen komentelut ja hyväksyi lenkille mukaan Saaran pikkurusseliuroksen Inton. Inton mielestä Unon ei olisi pitänyt tulla hänen naistensa kanssa lenkille. Into joutui lenkkeilemään hihnassa. Inton alkumatkan pärinöistä huolimatta Uno ei haastanut riitaa, vaan keskittyi vain niihin Inton naisiin :). Ei se Intokaan alkupärinöiden jalkeen jaksanut enempiä kommentoida.

Fiinan astutuksesta oli lauantaina jo yli neljä viikkoa. Ultrassa ei kuitenkaan pentuja näkynyt. Fiina on siis tyhjä. Mutta jostain syystä Fiina erityisesti kiinnosti tuota nuorta miestä. Useinhan tiineet nartut tuoksuvat poikien mielestä hyvälle. Outoa.

Sunnuntaina Syysskaboissa Jenni ja Iita (T-T Zaida, Unon äiti) ottivat medi1-luokassa nousunollan ja voiton. Mini2 luokassa saman tekivät Ninni ja Raisu (Raivon tytär). Marju ja Orm puolestaan ottivat maxi2:ssa nousunollan, sijoitus 2. Hienoja saavutuksia!
Minä jouduin/pääsin taas Telman kanssa näyttelyyn Vantaalle. Jenni ei muistanut ilmoittaneensa Telmaa näyttelyyn, vaan ilmoitti itsensä ja Iitan agikisoihin. Ja tietysti startit olisivat olleet juuri samaan aikaan näyttelykehän kanssa. Minä sitten uhrauduin :). No, Telman kanssa on kyllä kiva olla kehässä, sillä se kai nauttii esiintymisestä. Eikä ollut turha reissu, sillä Telma sai ERIn ja oli käyttöluokan 1 ja PN2, vara-serti. Ei huono.
Näyttelyssä oli mukana myös avoimessa luokassa Telman sisko Doris (T-T Freija). Doris oli viikko sitten nypitty "kaikki pois". Se oli siis ihan pohjavillassa. Eikä se esiintynyt, vaan veti pois kehästä nuoren omistajansa Tiian luota Tiian äidin luo. Eikä se voinut kävellä litimärällä nurtsilla :). Siitä syystä sininen nauha eli H.
Myös Lola (T-T Lisa) oli mukana nuorten luokan nartuissa. Lola oli aivan liian hento ko. tuomarille. Se kyllä esiintyi hyvin :). Tulos H.

Tänään olin sitten koirien kanssa treenaamassa agililtya. Mukaan tuli Meri, jolla on 2-vuotias parsonnarttu Frida ja Hirmuisen sisko Fanny. Frida treenasi verkkokeppejä ja kontakteja. Marju tuli kentälle myös tuomaan minulle Kikun treenattavaksi. Ei treeneistä mitään tullut. Kiku vain haisteli narttujen hajuja. On sekin aika pönttö! Ja pönttö on myös se, joka tuo agilitykentälle juoksuisen nartun!!

6.9.2009 Ahneella on kakkanen loppu...

Suunnilleen näin sanoo vanha kansa. No, ei meillä ihan niin käynyt. Tässä päivänä muutamana olin ottanut wc:n roskiksesta pois muovipussin, jossa oli hiuksia, käytettyjä vanupuikkoja, vanulappuja ja terveyssiteitä eli kaikkea, mitä wc:n roskis yleensä sisältää. Olin jättänyt roskapussin oven eteen aikomuksenani viedä se roskikseen, kun lähden töihin. Mutta sinnehän se jäi sisälle..
Aamulla, kun tulin töistä, näin että Luigii näytti niin kovin syylliseltä :). Samalla huomasin, että roskis oli revitty ja sisältö levitetty laajalti lattialle. No, ei voi syyttää kuin itseään :(.
Kävin pesulla ja olin menossa sänkyyn. Mutta hui hitsi.. sängyn päällä oli kaksi paksua ruskeaa pötköä. Onko joku tehnyt tortut mun sänkyyn? Nyt ei kyllä enää hymyilyttänyt. Tarkempi tarkastelu osoitti, että sänkyyni oli oksennettu roskiksen sisällöstä muotoutuneita mahanesteen värjäämiä patukoita. Voihan kökkö!! No, onneksi ne tuli oksennuksena pois, eivätkä tukkineet suolta.
Ei ollut kyllä kivaa alkaa väsyneenä laittaa petiä uusiksi. Oksennuksessa oli niin paljon nestettä, että koko petivaatteisto piti laittaa puhtaaksi. Vaan koirathan olivat kovin onnellisia, kun kömpivät viereeni puhtaille lakanoille.
Taas kerran kyllä mietin, että onko järkee??? Koirat ihan oikeasti teettää hirveästi ylimääräistä työtä!

3.9.2009 Ahne Sani parka

Olimme tänään työkaverini Annelin kanssa yhdistetyllä koirien lenkityksellä ja sienienkeruureissulla. Loppumatkasta Sanille tuli nälkä, tai sitä alkoi kyllästyttää, ja se alkoi syödä keppejä. Ihan mahaan asti, tietty. Eikös sille sitten jäänytkin pala keppiä poikittain kiinni suuhun.
Kepin pala oli junttautunut oikein kunnolla yläkitalakeen poskihampaiden väliin. Yritimme auttaa Sania siellä metsässä, mutta eihän siitä mitään tullut. Sani rimpuili ja protestoi - ja heti kaikki pikkutytöt (Lantti, Tiri ja Neela) yrittivät käydä Saniin käsiksi. On noi eläimet vähän pönttöjä. Ei niitä aina jaksa ymmärtää. Kun yksi on selvästi alakynnessä, pitää muiden heti alkaa kurmuttaa sitä. Minun oikeuskäsitykseni mukaan, muiden pitäisi auttaa :(.
No, tuommoista käytöstä tässä laumassa on toki nähnyt monesti ennenkin.
Piti vain antaa Sanin pitää keppinsä kotiin saakka. Kotona sitten Sani sisälle ja muut ulos. Tirin kanssa harjoiteltu suun aukipitämisote ja työkaverini laittoi ruuvimeisselin Sanin kiitakaareen kepin alle ja voimalla väänsi kepinpalan pois. Sani vaikutti jälkeenpäin ihan kiitolliselta :).

1.9.2009 Näytelmiä ja muita harrastuksia

Lauantaina olin Terrierien näyttelyssä. Ilmoitin Raivon, koska USAlainen kasvattaja sitä tietenkin toivoo.. Raivo sai ERIn ja oli avoimen luokan uroksista toinen. Ihmettelen sen ERIä, sillä se seisoi pöydällä kuin maansa myynyt- ja sehän ei ole ollenkaan normaalia Raivoa :(.
Esitin tai siis vein kehään myös Hetan, sillä Teija oli Ähtärissä lähes susien syötävänä, excursiossa. Heta esiintyi melko vapautuneesti, mutta fleguhan se oli. Kukaan ei usko, minkälainen se on agilityradalla:). No, saaliina ERI, avoimen luokan nartuista 4.s.

Iitan lapset saivat molemmat myöskin ERIn. Tor liikkui kuin unelma, VAU! Telma oli lisäksi PN 4.
Lola sai EH:n ja ihan asiallisen arvostelun :)

Zoran lapsenlapsi Neela oli VSP-pentu. Kaunishan se onkin ja esiintyi erittäin hyvin. Kiitos Hannalle esittämisestä!

Jouduin sunnuntainakin vähän niinkuin vahingossa näyttelyyn Tervakoskelle. Jenni oli ilmoittanut Telman, mutta oli estynyt itse viemään sitä. Niinpä sitten otin Telman meille yhdeksi yöksi parsonlauman jatkeeksi. On tuo Telmakin aika mukava. Ensin ajattelin, että pidän sen ulkona vain poikien kanssa, mutta sitten päästin pikkutytöt, Hirmuisen ja Neelan, Telman kanssa juoksemaan ja vähitellen koko lauman. 12 parsonia ja bortsu painelivat pihalla sulassa sovussa:).
Aamulla sitten lähdin Telman kanssa Puuhamaan lähelle näyttelyyn. Onneksi sain kokeneen handlerin esittämään Telmaa. Telma esiintyikin Annen kanssa edukseen ja sai ERIn ja oli taas PN 4. Kiitos Annelle handlaamisesta!

Näyttelystä kiirehdin kotiin hakemaan Uudenmaan piirinmestiksiin joukkuekoiria. Kiihko oli mukana medijoukkueessa ja Orm makseissa. PM kisoista enemmän Marjun blogissa.

Tänään on taas tullut ajeltua autolla erinäisiä kilometrejä. Ensin kävin hakemassa Lohjalta liha-autolta koirille ruokaa. Sitten illalla kävin hakemassa Marjulta Kiihkon ja ajoimme luolatreeneihin. Kiihko on edistynyt, mutta vielä siltä puuttuu tuosta hommasta palo eli kiihko :).
Iita treenasi tyhjää luolaa. Aika paljon se pitää siellä vielä ääntä :(, mutta parempaan suuntaan menee kuitenkin.
Tintin sai treenata A-koetta varten hiekan kaivuuta. Kyllä se kaivoi, mutta aika kauan se kesti.
Lola ja Neela saivat vähän haukkua kettua ja nyt niille jäi toivottavasti ketun haju mieltä askarruttamaan.

Luolilta ajoin Saukkolaan epävirallisiin agikisoihin. Niihin kannattaa osallistua, sillä niissä on paljon paremmat palkinnot kuin virallisissa kisoissa. Siis jos vain saa palkinnon...
No, minä tulin Lantin kanssa toiseksi aika monilla virhepisteillä, ja sain oikein hyvät palkinnot ;). Marju voitti Raivon kanssa suvereenisti puhtaalla radalla.
Medeihin osallistuin Kiihkon kanssa. Voi miten nuo hajut voivat kiusata nuorta miestä:(. Hyllyhän siitä sitten tuli.

Nyt on kotona vain pieni koiralauma. Täällä on vain omat 5 + Neela. Tänään saivat koirat pihalla jyrsiä peuran luita. Kyllä ne nauttivat. Vähän jännitin, että miten käy, sillä Neela aika lailla yrittää omia itselleen kaikkea mahdollista. No, hyvin niiden luiden kanssa sujui. Kaikki söivät ensin pitkään ja hartaasti kukin omaa luutaan. Jonkin ajan kuluttua koirat vaihtelivat luita, mutta hyvin sujui sekin :) On noi vaan kivoja ja sopeutuvaisia nuo minun koirani :)

28.8.2009 Eläimellistä menoa

BC Luukas lähti kotiinsa keskiviikkona. Neela on edelleen täällä + tänä aamuna tuli Heta ja Marjun lauma. Yritän siis pyörittää tätä yhden bordercollien ja 11 parsonin laumaa tämän ja huomisen päivän. Kyllä Marjun on helppo mennä töihin ja sysätä minulle nuo omat karvakorvansa :).

Aamulla, kun piti totuttaa ja sulauttaa laumaa yhteen, kaikki sujui oikein rauhallisesti, mitä nyt Heta ja Tiri vähän kulkivat varpaillaan. Reilun kolmen tunnin nukkumisen jälkeen päästin koko lauman pihalle. Voi pyhä jysäys sitä menoa. BC Orm juoksi ensimmäisenä, sitten tuli kimeän ajohaukun kanssa Heta, sitten Tiri, joka jahtasi Hetaa, sitten Kiihko, Raivo, Lantti, Sani, Neela ja Hirmuinen. Bim, Luigii ja Zora pitivät tuommoista menoa arvolleen sopimattomana.
Kun Orm oli "häntänsä" kanssa kiertänyt pihan ainakin 10 kertaa, täytyi minun viheltää peli poikki. Niillä ei näyttänyt olevan aikomustakaan lopettaa. Parsonit juoksivat niin, että niiden jalat tuskin koskettivat maata. Saa nähdä, kuinka monta ontuvaa koiraa on porukassa huomenna :(.
Nuo pikkutytyöt, Neela ja Hirmuinen eivät ainakaan ole köyhiä eivätkä kipeitä. Ne painivat sohvalla ja välillä juoksevat pyrähdyksen ulos ja sisään...

Oman jännityslisänsä tähän elämään on tuonut collieuros, joka on asettunut pihapiiriini, mutta ei anna itseään kiinni. Kyseessä on sunnuntai-iltana 15 kilometrin päästä mökiltä karkuteille lähtenyt 9-vuotias. Se on pysytellyt tässä pihani lähellä nyt 2 päivää. Keravalainen omistaja on käynyt kahtena päivänä houkuttelemassa koiraa, mutta tuloksetta.
Koiran oma matto on terassillani ja laitan siihen yöksi ruokaa. Viime yönä kun olin töissä, se oli käynyt syömässä terassilla. Aamulla näin sen pihanperällä, mutta heti kun se näki minut, se juoksi karkuun.
Yritämme nyt saada koiran pysymään tällä alueella.

26.8.2009 Kirppusirkus

Olin eilen lauman kanssa lenkillä. Mukana olivat bordercolliet Orm ja veljensä Luukas, sekä parsonit Zora, Luigii, Sani, Lantti, Tiri ja Neela. Luukas on minulla hoidossa, sillä perheen nartulla on juoksu. Neela, joka on sijoitusnarttuni, tuli minulle hoitoon, sillä Neelalla on juoksu.
No, Neelan juoksu ei ole vielä hehkeimmillään, joten yhteislenkki siltä osin sujui hyvin.

Muutenkin lenkki sujui hyvin viimeiselle suolle asti. Sieltä pöllähti päälleni hirvikärpästen parvi. Ehdin ajatella, että varmaan on joku sorkkaeläin lähellä, kun koko lauma säntäsi pusikkoon ja alkoi hirveä ajohaukku. Luukas ja Zora vain käväisivät pusikossa ja tulivat heti takaisin. Muut menivät menojaan. Päällimmäisenä kaikui pikku-Neelan innokas ajohaukku. Lähdin kahden koiran saattelemana kohti kotia. Vähän ajan kuluttua lauma alkoi taas olla kasassa. Karkulaiset tulivat yksi kerrallaan perääni. Kaikki paitsi Sani ja Luigi. Sani tuli, kun olin ollut n. puoli tuntia kotona. Teki pikku pullerolle hyvää juosta pidempi lenkki :).

Luigia ei vain kuulunut. Kävin jo autollakin sitä etsimässä. Kahden tunnin päästä sekin tuli kotiin. Vaikutti ihan hyväkuntoiselta, mitä nyt oli vähän kellertävän hiekan peitossa. Kun harjasin hiekkaa pois, alkoi turkista nousta punertäviä ötököitä kilokaupalla. Miten niitä voi piiloutua sellainen määrä noin lyhkäiseen turkkiin.
Vedin turkin vielä juurta jaksain pohjavillaveitsellä ja sitten oli pakko lähteä töihin.
Aamulla tulin töistä ja kävin nukkumaan. Tunsin, että joku kävelee käsivarrellani. No, voihan nenä- Luigiin kotieläin. Luigii olikin eilen käynyt jossain hiekkaluolassa, sillä tuollaisia kirppuja on meillä näkynyt luolametsästysten jälkeen ennenkin. Onko ne mäyräkirppuja vai lintukirppuja vai mitä lie.. Koirassa ne eivät kuitenkaan kauaa elä. Mutta vähänkö ällötti.
Vaikka olen pessyt Luigiin, niin silti niitä on vielä tänä iltanakin ajoittain kömpinyt turkissa :(.

23.8.2009 Kalliit kurkkutorvet

Kaikkea sitä voi sattua. Tulin tänään LÄGIn kisoista kotiin klo 16. Annoin koirille ruokaa klo 17. Ruokana oli naudan mahaa, jauhettua sydäntä ja rouhittuja kurkkutorvia sekä vihanneksia. Kaikki kahdeksan koiraa hotkaisivat ruokansa alta aikayksikön. Ruokailun jälkeen Tiri näytti vähän tassullaan harovan suutaan. Ajattelin, että sillä on jäänyt joku kökö hampaiden väliin. Mutta ei siellä näkynyt mitään.
No, sitten kävimme ruokalevolle koko poppoo. Tiri nukkui jalkopäässäni. Kun reilun tunnin kuluttua heräsin, ihmettelin miksi peitto oli märkä siitä, missä Tiri oli nukkunut. No, Tiri oli käynyt uimassa ennen nukkumaanmenoa. Ehkä olin kuivannut sen huonosti???
Tiri meni ulos. Puolen tunnin päästä otin sen sisään. Siltä valui vettä suusta ja suu ei mennyt kunnolla kiinni. Taas se yritti tassullaan ottaa ikäänkuin roskaa pois hampaan välistä. Mutta hampaiden välit olivat ok. Mutta herranjestas sentään, sen kieli oli liian iso ja sininen??

Yritin tutkia Tirin suuta ja näinkin, että kielen takaosassa oli ikäänkuin jotain kalvoa, joka oli kuristanut kielen ohueksi. Kielen kärki oli aivan mustikan värinen ja takaosa alkoi turvota ja tukkia hengitystä.
Sain vedettyä sitä omituista kalvoa hiukan eri asentoon. Tiri huusi ja sulki suunsa. En saanut yksin tehtyä mitään.
Hälytin Marjun apuun. Treffasimme matkalla eläinlääkäriin. Yritimme vielä kahdestaan saada kieltä vapautettua, mutta huonoin tuloksin. Kieli oli kuitenkin hieman paremman värinen kuin aikaisemmin.
Kun saavuimme eläinlääkäriin, oli kieli taas aivan mustikka ja koko koira oli hyvin voipunut. Hengittäminenkin oli vaikeaa.
Luojan kiitos, että Tiri on niin kiltti ja yhteistyökykyinen. Marju piti Tiriä "paikallamakuuasennossa", minä pidin Tirin suuta auki ja eläinlääkäri veti kielen ulos ja katkaisi saksilla sen oudon kuristajan. Se outo kielen kuristaja oli puolentoista sentin levyinen pala rouhittua kurkkutorvea, jossa oli mukana vähän kalvoa!! Jos oikein yrittäisi pujottaa kurkkutorvea kielen ympärille, ei varmasti onnistuisi. Mutta vahingossa kaikki onnistuu :(
Tuota ei uskoisi, jollei itse olisi ollut näkemässä!!

17.8.2009 Hulluilla on halvat huvit...

En ole asiasta niinkään varma..
Viikko sitten olin Heinolassa mejä-kokeessa. Lauantai vierähti jälkiä tehden ja sunnuntai sitten kokeessa. Kun ajelin kotiin (Helsingin kautta ) lauantai-iltanakin, tuli ajettua yhteensä 930 km!!

Kokeeseen osallistuin Luigin kanssa. Pakkohan tuota vaaria on vielä viedä kokeeseen, koska valionarvoon tarvitaan enää 1 ykköstulos. Mutta ei sitä Heinolasta saatu. Riista vei Luigiin aivan väärille poluille :(, joten keskeytin kokeen.

Kokeessa oli myös ensikertalainen, Zoran tytär Iita. Iita jäljesti oikein hyvin, vaikka saikin 2 hukkaa. Ja vaikka aluksi piti vähän haukkua oudolle miehelle, joka talsi metsässä perässä. Tuloksena 3.palkinto.

Viime yönä kotiuduimme sitten Rantsilasta mejä-kokeesta ja Oulusta agilityskaboista. Tänä viikonloppuna tuli ajettua 1530 km.
Kokeeseen osallistuin Raivon ja Luigiin kanssa. Tuloksena kokemusta, ei muuta :(. No, Raivo oli elämänsä ekassa kokeessa. Laukauksensietotesti meni hyvin. Ja Raivo jäljesti myös hyvin. Tuomari tosin keskeytti kokeen jo ennen ensimmäistä kulmaa, sillä Raivo jäljesti liian hitaasti. Mutta kai siihen menee aikaa, kun täytyy nuuskia jokainen jäljellä oleva varpu- niin, ja välillä tuijottaa ihmettelevasti perässä tulevaa tuomaria ja opasta (Raivolle oli vielä laitettu 2 opasta ;)!!)
No, kokeen keskeyttäminen ei meitä haitannut. Teimme erittäin hyvän harkan. Tuomari vähän pelkäsi jättää minua Raivon kanssa menemään jälkeä kahdestaan, mutta ei kai tuollaisen koiran kanssa voi eksyä. Se kyllä pysyi tasan tarkkaan jäljellä. Ihana koira!
Luigiin kanssa osallistuimme sitten parsonien mejä-mestaruuskokeeseen. Tuomari keskeytti myöskin Luigiin kokeen. Luigii lopetti jäljestämisen toisen osuuden puolivälissä. Hakkuuaukealla tuuli painoi hajun aukean toiseen reunaan. Luigii haravoi hajua pitkään, mutta sitten se vain jotenkin kyllästyi ja jäi seisomaan turhan pitkäksi aikaa tuomarin viereen. Jatkoimme kuitenkin harjoitellen jäljen loppuun ja Luigii vei meidät kaadolle:) Kyllä se osaa jäljestää. Mutta onhan se jo 11 vuotiaskin!

Teija ja Heta (Gwragged Annwn Pyria Kiri) pitivät lippuamme korkealla. Heta jäljesti niin hyvin, että saavutti mejä-mestarin tittelin ja sai vuodeksi haltuunsa "Viken makaus"- kiertopalkinnon. Ihana Heta. Kyllä lapset voivat olla äidistä polleita. Ja isästä myös, sillä Carlos otti hienon voiton agilitykisoissa sunnuntaina.

Marju oli ilmoittanut 3 kolmosluokan koiraa samalla reissulla myös agikisoihin. Kyllä oli aikataulutusten kanssa aika lailla vääntöä, että kaikki hommat saatiin tehtyä. Kiitos kokeen järjestäjille joustavaisuudesta :) Marjulle kisoista saaliiksi 4 nollaa (jotka siis agissa ovat niitä, joita tavoitellaan:). Lisäinfoa täältä.

Alunperin meillä piti olla vielä ohjelmassa perjantaina luolakoe. Se oli peruttu, sillä osallistujia oli liian vähän. Hassua, vaikka minä jo olin tuomassa neljä koiraa :( .

7.8.2009 Jäljestystä

Pääsin Luigin kanssa peruutuspaikalle mejä-kokeeseen ensi sunnuntaina. Tänään aamulla neljännen valvotun yön jälkeen kävin tekemässä lyhyehkön harkkajäljen. Ajoin jäljen Luigiin kanssa illalla kahdeksan jälkeen. Jäljestys meni aika mallikkaasti, vaikka riistaa oli liikkeellä. Luigii sai palkkioksi löytämänsä peuran sorkan.
Sitten lähdin purkamaan jälkeä oikeaan suuntaan Zoran tyttären Irkun kanssa. Irkku tuli minulle tänään hoitoon viikonlopuksi tyttärensä Lyytin kanssa. Koirien "matten",Terhin, viikonloppu kuluu Lappeenrannassa kuninkuusraveissa. Tsemppiä heille sinne :)!
Irkkuhan jäljesti paremmin kuin Luigii. Ainoa miinus oli, että kaato ei kauheasti kiinnostanut. Pikainen nuuhkaisu vain. Lyytiä (5kk), kaato kiinnosti sitäkin enemmän. Olisi tyttö mielellään sen syönyt.

Juuri kun tulin metsästä, sain kuulla, että avoimeen luokkaankin oli tullut viime hetken peruutus. Olin ilmoittanut Orminkin ko. kokeeseen, joten nyt siis Ormkin pääsee jäljestämään. Sen kanssa ei ole kyllä yhtään treenattu, mutta lahjattomat treenaa :).

Kun tulin metsästä, huomasin myös, että olin kadottanut jäljelle Lyytin talutushihnan, jonka otin varalta mukaani. Kävin hakemassa Sanin ja Lantin mukaani etsimään sitä. Mutta mitä teki nuo likat? Hävisivät heti kohta kuin p...u Saharaan. Haukku kuului ja loittoni. Olin ehtinyt purkaa jälkimerkit. Nyt sitten harhailin siellä metsässä ilman merkkejä ja oppaita. Oli tuskallista. Löysin makuun ja löysin kaadon, mutta en hihnaa. Enkä todellakaan illan hämärässä tiedä, mistä jälki kulki. Nuo kaksi karkulaista tulivat autolle juuri kun olin kaasuttamassa pois.

Huomenna lähden siis Heinolaan jälkitalkoisiin. Aamulla on aikainen herätys. Hoitokoirat pääsevät reissuun mukaan. Minun täytyy tehdä siis voittajaluokan ja avoimen luokan jälki. Onneksi saan jäljentekokaverikseni Irkun siskon, Iitan, emännän Jennin. Jenni opettelee samalla jäljentekoa, sillä seuraavana viikonloppuna on hänelläkin Iitan kanssa koe.

Noita kilometrejä tässä koiraharrasuksessa tulee aika lailla. Autoon piti siis taas vaihdattaa öljyt. Huoltoliikkeen mies oli aika hämmästynyt, kun öljypohjan uumenista löytyi kaksi luuta!! En voi ymmärtää, kuka koirista voi olla niin toope (vai fiksu), että piilottaa eväänsä auton alustaan.

Eilen ja tänään olen ollut keräämässä marjoja työkavereideni kanssa. Meidän marjastaminen on sellaista, että koiratkin saavat llikuntaa. Tänäänkin oli reissussa mukana 8 parsonia, 1 bordercollie ja 1 rottweiler-beuceron. Ja kaikki vapaana. Onneksi ei tullut muita marjastajia vastaa. Ja riistahan pysytteli meistä kaukana.


Illalla taas se kengurun kokoinen rusakko einesti lammen rannalla. Koska alkaa jänisjahti?

31.7.2009 Juoksuja, juoksuja

Tirillä on parhaat päivät. Jätin sen portin taakse pikkuhuoneeseen lähtiessäni töihin. Kahtena aamuna, kun olen tullut kotiin, se on ollut täällä muiden koirien kanssa :(. Voi olla, että ne ovat pitäneet hauskaa Luigiin kanssa ...Päivät ovat olleet kuitenkin aika rauhallisia.

Fiina alkoi eilen tyrkyttää itseään kastroidulle Snoopylle. Tämä oli merkki, että täytyy koittaa astutusta Orionin kanssa. Ensikertalainen Orion astui Fiinan heti, ikävästi yleisellä paikalla. No, pitäähän ihmisillä olla ihmeteltävää ;).

Tänään alkoi juoksu myöskin Tammisaaressa asuvalla Hirmuisen sisarpuolella Adalla. Ada astutetaan myös tähän juoksuun..

Hirmuisen ja Adan isä, Jalo (Tupla-Täplän Noble), Bimin poika, kuoli viime lauantaina (eutanasia). Jalo oli jo silloin kun kävin astuttamassa Tirin, aika heikko. Astui kyllä hyvin, mutta oli jotenkin "hauras". Nyt Jalo kirmaa sisarustensa Remun, Nixonin ja Pikun kanssa autuaammilla metsästysmailla.
Onni, että meille jäi Jalon ihana tytär :)

26.7.2009 Sunnuntai-ilta

Olo on niin onnellinen. Taas yksi työrupeama takana. Ja nyt ruhtinaalliset 2 vapaata:).

Keskiviikkoaamuna saapui Suomeen kennelimme uusin jäsen Radagast Gaurwaith eli Greta. Gretan hankin yhdessä Innasen Saaran (kennel Maan Mainio) kanssa. Greta asuu Saaran luona, kunnes hyvä sijoituskoti löytyy. Gretassa voisi olla ainesta ihan käytännön metsästykseen ainakin sukutaulun perusteella. Lähisuvusta löytyy 7 metsästysvaliota.
No, tittelithän eivät tee koiraa. Mutta sen voin sanoa, että pennulla on erityisen ihana luonne :). Eikä ulkonäkökään ole paha :).

Tässä Greta poseeraa. Kuva Berit Burmeister-Lindgren.

Hoitokoirat Iita ja Telma palautuivat keskiviikkona kotiinsa. Tytöt ovat kuulemma vain nukkuneet pois vierailun aiheuttamaa väsymystä:).
Torstaina Raivon lapsi, kaunotar Tilly, kävi kyläilemässä omien ihmistensä Tiinan ja Villen kanssa. Tiinalla on uskomaton taito saada aikaiseksi upeita kuvia. Tilly olisi hyvin voinut jäädä tänne meille. Minulla ei itselläni ole koskaan ollut niin kaunista koiraa :)

Heta on vielä täällä meillä juoksun takia. Huomenna ehkä uskallan laittaa sen kotia. Toivottavasti poikakoira- Osku ei mene aivan sekaisin.
Tiri piti viedä steriloitavaksi tiistaina. Ja se aloitti tietysti juoksun maanantaina. Juoksun aikana kohdun poisto on vuotovaaran takia liian riskaabelia, siksi leikkausta nyt siirrettiin pari kuukautta eteenpäin. Tiri yrittää kovasti vikitellä Luigia, mutta Luigi ei vielä ole kiinnostunut.
Taidankin laittaa yritysinfoon ilmoituksen tuosta Luigiista. Konsultointi-konsulting Luigii Amaretto. 100% onnistumistakuu. Jos et tiedä, onko oikea astutusaika, Luigii auttaa. Palvelu on täysin vaaratonta.
No, mene ja tiedä. Epäilen, että Luigiilla on vielä jemmassa siemeniä. Niin Luigiin näköisiä pentuja syntyi Hetalle ja Tirille keväällä :).

Saara Innasen Fiinakin (Zoran ja Tallitontun Åskun tytär) aloitti juoksun maanantaina. Fiina astutetaan ensi viikolla. Huomenna tosin morsian ja sulho menevät ensin terveystarkastuksiin (silmät ja polvet). Jos ne on kunnossa, sitten toivottavasti parin kuukauden päästä syntyy pikku-fiinoja ja pikku-orioneita.

Fiina oli meillä eilen taas rottajahdissa. Edellisestä jahdistahan pääsi karkuun 1 iso ja 2 pientä rottaa. Tässä välillä kävi taloni rakennuttaja hakemassa pois rakennusjätekasan, jossa rotat asuivat. Nyt koirat olivat sitä mieltä, että kompostorissani on rotta. No, kompostori tyhjennettiin. Zora, Luigii, Fiina ja Lantti olivat mukana kyttäämässä saalista. Rotta oli siellä, mutta pääsi karkuun. Koirat jäljestivät sitä ja Lantti löysi sen tiilipinosta.
Lantti kaivoi raivoisasti tiilien keskellä. Ei auttanut muu kuin nostella tiilet pois lavan päältä ja sieltähän se rotta taas lähti. Ja Fiina sen otti ja päästi pois päiviltä. On tuo Fiina vaan taitava. Sitä pitäisi markkinoida ihan oikeesti töihin:). Hanslankareita tulisi mukaan myös:).

Oli täällä pihapiirissäni eilen aikamoinen meno. Koiria oli kaikenkaikkiaan 16. Juoksuiset nartut 3 kpl, urokset isot 2 kpl (irlanninsetteri ja bordercollie), urokset pienet 4 kpl, pennut 2 kpl, nartut 5 kpl.
Että sellaista täällä maalla.

19.7.2009 Mejä-kokeessa

Lähdin eilen aamulla klo 6 (herätyskello soi klo 4, sillä piti ehtiä hoitaa koirat ja käydä saunassa) kohti Kihniötä. Matkaa sinne tuli täältä n. 260 km. Kihniössä oli Kihniön Erän ja Parsonrussellinterrierit ry:n järjestämä metsäjälkikoe.
Eilen teimme paahtavassa helteessä jälkiä. Tein yhden voittajaluokan ja yhden avoimen luokan jäljen yhdessä Laitisen Kaisan ja Teron kanssa (heidän parsoninsa on Pupurannan Avro). Kyllähän tuo jälkien teko meiltä sujui, hyvässä yhteistyössä ja hymyssä suin! Tosin hymy meinasi välillä hyytyä, koska meitä kiusasi lähes varpusen kokoiset paarmat (no, ehkä tuli vähän liioiteltua).
Tuosta tuli mieleen vitsi: Opettaja kysyi oppilaalta:" Minkä nimisiä olivat Jaakobin vaimot?". Oppilas vastasi: "Vilu ja Helle". Opettaja oli huuli pyöreänä: "Miten niin?". Oppilas: "No, kun siinä kirjassa lukee, että öisin häntä kiusasi Vilu ja päivisin Helle!"

Sain yöpyä Luigiin ja Zoran (turistikoira) kanssa Sieversin Katin lapsuudenkodissa parinkymmenen kilometrin päässä koepaikalta. Aamulla oli herätys jo klo 4.15. Koe alkoi ilmoittautumisella ja rokotustodistusten tarkastamisella klo 5 :(. No, sen ansiosta sitten pääsimme suht´ajoissa kotiin.
Luigii ja poikansa Onni jäljestivät tänään hyvin :)Lisätietoja Uutisissamme. Luigiin kanssa olen hieman harjoitellut ja se näkyi hyvänä makausten merkkaamisena. Kati ei kuulemma ole harjoitellut, mutta niinhän se on, että lahjattomat treenaa :). Onni ja Kati vain ovat niin hyviä:)

Pakko vielä mainita yksi tulevaisuuden lupaus. Sanin lapsen, Sissi-Sportin, poika Pena, jäljesti erittäin hyvin. Liian kovasta vauhdista aiheutui tosi ihan loppumetreillä 1 hukka. Mutta heistä varmaan kuullaan vielä. Ja tuo Pena on aikamoisen nopea agilitykoirakin :).

Kotona olevia koiria oli hoitamassa Teija. Heta oli tietysti mielissään, kun sai tavata matten. Luulen, että kaikki koirat olivat onnellisia Teijan seurasta. Ne saivat mm. grillimakkaraa:) Ja ne saivat kaikki juosta yhtäaikaa pihalla. Teija ihastui kovasti Telmaan, sillä Telma sai "pusuhepuleita".

Marju oli viikonlopun aikana agilityn MM-karsinnoissa. Hän ei päässyt kuitenkaan finaaliin, ei Raivon, eikä Sanin kanssa. Lisää tuosta löytyy varmaankin Marjun omilta sivuilta .

Tässä kuva kotkalaisista Sieversin perheen koirista. Vas. tuore jälkivalio Onni :)

13.7.2009 Tässä yksi lempikuvistani

Kuvan otti Taija Jokela vuonna 2005. Siinä on aikuiset koirat Zora, Lantti ja Nänsi sekä Zoran ja Merlinin pennut.

Oikeastaan olisin halunnut laittaa tähän kuvan Telmasta eli Ministä eli Pikkiksestä, mutta kun en tähän hätään löytänyt tarpeeksi edustavaa :). Telma on ihana. Miksi en pitänyt sitä itse??

12.7.2009 Agirotu ja elämää sen jälkeen

Tässä kuva Tornion agirodusta. Dolly Parsons- joukkue sai paljon huomiota. Joukkueen voisi lämmittää uudelleen ensi vuonna?

Tänä vuonna oli pukukulkueen paras joukkue Portugalin poika Carlos naisineen (Latino Lover and his ladies?). Onnittelut heille siitä. Ihanaa, että vielä jotkut olivat nähneet vaivaa! Ensi vuonna tsemppiä ja lisää hauskoja nimiä ja asuja joukkueille, eikö???

Minä osallistuin agirodussa epävirallisiin seniorien sm-kisoihin Raivon, Sanin ja Carloksen kanssa. Raivon ja Sanin kanssa otin hyllyn. Mutta olin silti oikein tyytyväinen Raivon ja minun rataan. Sanin kanssa töpeksin :(.
Carloshan oli minulle tavallaan uusi tuttavuus. Kerran olin hänen kanssaan treenannut. IHANA KOIRA!! Vau! Yritin salakuljettaa sen kisan jälkeen meille, mutta Kirsi huomasi jujun :(. Taitava, loistava, innokas! Kymppi meille tuli radalta, mutta minä nautiskelin.. Ihana ohjata tuollaista koiraa. Kiitos Kirsi :)

Hirmuinenkin oli tietysti mukana agirodussa. Olen huolissani, sillä vielä ei ole tullut vastaan tilannetta, että Hirmuisen häntä laskisi. Ei pelota kovaääniset, ei ihmispaljous, ei koirapaljous.
Agirodusta mentiin vielä Lahteen katsomaan poikani Jarkon uutta asuntoa. Kerrostalon rappukäytävä ja hissi ja maalaiskoira... Ei mitään väliä. Hirmuiselle kaikki käy.

Maanantaina agirodun jälkeen oli illalla Ratkillerien ja meidän yhteiset pentutreenit. Mukana oli kahdeksan pentua. Treenasimme perustottelevaisuutta ja agilityn pentujuttuja. Ihania nuo pennut, kun niille kaikki on niin helppoa!
Sitten harjoittelimme vielä Terhin johdolla näyttelykäyttäytymistä. Kivaa oli!

Tiistaina aloitin sitten viiden työyön putken. Kyllä saisin aikanai kulumaan ilman tuota työtäkin. Vähän stressaa, kun aikaa ei oikein meinaa löytyä nukkumiseen.

Torstaina tulivat hoitooni äiti ja tytär, Iita ja Telma. Jenni ja Petrus ovat matkoilla Italiassa lähes 2 viikkoa.
Kivat tytöt! Olemme lenkkeilleet ja tytöt ovat saaneet juosta pihalla vapaasti, tänään viimeksi Osmon ja Ranen kanssa :). Heta tuli minulle hoitoon perjantaina. Sillä alkoi juoksu maanantaina ja jo nyt se antaisi vaikka karhun astua. Aika iloluontoinen tyttö!
No, Heta ja Käpylän friidut eivät ole olleet toisilleen kovin ystävällisiä, siksi ne ovat joutuneet ulkoilemaan erikseen.
Kunnes tänään sitten päätin, että menen lenkille koko porukan kanssa ja piste!!
Ajoin Inkooseen ja siellä laskin koko lauman yhdessä pihalle. Ja sitten metsään. Alkumatkasta näin, miten Heta kiusasi Telmaa (juoksi vierellä ja räkytti). Sitten Telma sai kyllikseen ja hyökkäsi Hetan niskaan. Heta pysähtyi, käänsi päänsä sivuun alaviistoon. Telma hyppäsi pois niskasta ja matka jatkui.
Luojan kiitos, että minä olin riittävän kaukana paikalta. En ehtinyt väliin = en saanut provosoitua noita kahta tappelemaan :).

Kun tulimme takaisin entiselle kotipihalle, lähti koko seitsemän parsonin lauma jäniksen perään. Tytöt tulivat kohta takaisin, mutta Luigii ei! Odotin ja huutelin. Kohta kuului haukku kaukaa. Luigii oli kallioluolassa supin kaa. Supilla oli hyvä suoja kallionkolossa. Luigii vain painosti, mutta ei yltänyt kontaktiin (oli sillä tuppo karvoja suussa). Käskyttämällä sai Luigiin pois luolasta ja niin päästiin kotiin ennen yötä.

10.07.2009 Agility antaa siivet

Tämä kuva todistanee sen. Kuvan otti Anne Lind (kiitos Anne :)) ja mallina on Tupla-Täplän Lempeä Valkea eli Pietu, joka asuu Tuija ja Eki Peltoluhdan luona.

3.7.2009 Hirmuista menoa

Otsikko tarkoittaa meillä keskiviikkona tapahtunutta. Keskiviikkoaamuna yövuoron jälkeen otin Hirmuisen ja Marjun lauman kyytiin kotimatkan varrelta. Marju jatkoi matkaa Vermoon.
Kun kolmen tunnin nukkumisen jälkeen laskin lauman (11 kpl) pihalle, alkoi sen valtakunnan juoksutreeni että! Ensimmäisenä pinkoi Orm, sitten tuli "metsästyshaukkuva" Heta, sitten Kiihko, sitten Tiri ja sitten Raivo. Nuo 5 juoksivat pihaa ympäri kierros toisensa jälkeen ja todella kovaa. Pelkäsin koko ajan, että ne törmäävät toisiinsa tai seinään tai puihin. Välillä joku vilvoitteli lammessa ja sitten taas juoksu jatkui. Olisipa ollut videokamera :).

Illalla Heta pääsikin jo omaan kotiinsa. Teija kävi hakemassa sen sairaalan parkkipaikalta. Samaan syssyyn hän sai kyytiinsä Oskun, joka oli ollut Satun kanssa kisaamassa. Kohta joku rupeaa ihmettelemään tuota koirien vaihtoa parkkiksella :)

Vermosta Marju ajoi minun talooni yöksi koirien luo. Hän, muuten, näki matkalla ilveksen, joka raahasi tieltä jotain isoa einestä! Täytyypä pitää Hirmuinen silmän alla.

Marju lähti tänään Lahteen äitini luo yöksi. Sieltä hän menee aamulla sitten kisaamaan Nastolaan agirotuun. Hänellä on Sani, Raivo, Tiri ja Kiihko mukana. Minä lähden huomenna ajelemaan samaan tapahtumaan. Otan sitten Ormin ja Hirmuisen mukaani, ja vielä Luigiin, jos joukkueessa tarvitaan varakoiraa. Kotiin jäävät Bim, Zora ja Lantti, joita työkaverini on luvannut käydä hoitamassa :)

29.6.2009 Agiliitoa

Tänään meillä oli Haukivaaran Terhin (kennel Ratkiller) kanssa järjestämämme yhteiset agilitytreenit. Marju oli kouluttajana. Raivon lapsi Tintin on kyllä hyvä! Ja ohjaajansa Lillan myöskin! Zoran tytär, Irkku, Terhin kanssa on myöskin tulevaisuuden lupaus-pari (vaikka Terhi ei taida uskoa). Ja Irkun lapset Lotta ja Lumi olivat hyviä... Ja kaikki muutkin.. Kivaa oli! Viikon päästä on sitten pentujen vuoro päästä treenaamaan vähän tottista, agilitya ja näyttelyä.

Tuo meidän pentu, Hirmuinen, oli taas aika kamala tuolla kentällä. Se yritti isotella kaikille ja piti sen valtakunnan älämölöä. Onneksi Terhin Elli laittoi sitä hieman ojennukseen. Kotona se on kyllä taas illalla ollut kuin herranenkeli. Sisukas, mutta kiltti. Ihmettelin, kun se kaivautui keittiön kaapiston alle. Ai, niin! Siellä oli viritetty hiirenloukku. Loukku laukesi lähes pennun nenään, mutta sehän ei tahtia haitannut. Vähän ajan kuluttua likka tuli kaappien alta lauennut loukku suussaan kyökin puolelle. Ihme epeli, joka nyt nukkuu - ja nukkuu varmasti aamuun saakka.

Tor lähti tuolta kentältä omaan kotiinsa. Reetta ja Karri kävivät sen hakemassa. Olen todella onnellinen, että he ovat kasvattaneet noin hyvätapaisen tuosta koirasta :) Mun olisi pitänyt pitää tuo Puuha-Pete itse. Tervepäinen, ihana työkoira:)

Heta tuli sitten tänään hoitoon. Teija ja Ilpo lähtivät käymään Venäjän puolella, katsastamassa Ilpon äidin kotikontuja. Heta on täällä kuin kotonaan. Vähän sen on pitänyt varvistella, pönkittääkseen asemaansa. Hetakin pääsi vähän harkkaamaan. Kovin paljoa se ei vielä osaa, mutta vauhtia ja intoa piisaa. Ei ole todellakaan nössö :)

Eilen, muuten, vietettiin Sanin 9-vuotissynttäreitä!! Ja Raivon lapsi Maisa täytti eilen 3 vuotta! Lämpimät onnittelut!

28.6.2009 Tappelu, tappelu!!

Noin huusivat pikkuiset parsontytöt perjantai-iltana innoissaan. Pojat ottivat yhteen.
Leikkasin trimmerillä ruohoa lammen rannalta. Luigii söi kaikessa rauhassa vanhaa luuta. Tor meni Luigiin eteen tuijottamaan ja taisi se siinä haukkuakin. Luigii murisi omaan tyyliinsä kovalla äänellä, ihan niinkuin noille meidän tytöillekin vastaavassa tilanteessa. Tytöthän eivät Luigiin murinoista piittaa, Lanttikin saattaa hypätä Luigiin selkään "ratsastamaan".
Mutta nuori Tor päättikin, että "Kuule mulle et ala!" Ja hyökkäsi Luigiin niskanahkaan kiinni hirveällä ärinällä. Luigii nousi seisomaan ja seisoi siinä ja katsoi minua ikäänkuin kysyen, että pitääkö mun tuotakin kestää. Ja Tor velloo Luigiin niskanahkaa. Torin touhu näytti niin hurjalta, että en voinut vain katsella sitä, vaan tein virheistä suurimman. Menin vetämään Toria pois. Ja silloin tietysti Luigii vastasi Torin haasteeseen ja hirveä nujakka alkoi. Sitä pahensi vielä se, että pikkulikat puuttuivat peliin ja kävivät näykkimässä aina alakynnessä olijaa.
Täti tomera ryhtyi erotuomariksi. En ymmärrä millä lihaksilla sain nuo pojat erilleen ja kaapattua Luigiin niskanahasta oikeaan käteeni ja Torin niskanahasta vasempaan käteeni. Tajusin vain, että jos nyt en saa toista sisälle, alkaa tappelu uusiksi. Yliluonnollisilla voimilla nakkasin Torin lampeen. Sinne se meni umpisukelluksiin. Ja minä sain sillä aikaa heivattua Luigiin terassille ja ovesta sisään.
Ja sen jälkeen alkoi tottelemattomille aresti. Tor ja pikkulikat joutuivat kennelrakennukseen loppuillaksi ja yöksi.
Luigii pääsi Zoran kanssa sisälle. Koko lauantaipäivän pidin pojat erillään. Oli käsivarret sen verran hellinä, että en jaksanut ottaa uuden matsin riskiä.
Pojille ei tuosta matsista tullut onneksi juurikaan näkyviä vammoja. Luigiilla on kulmahampaan jälki poskessa ja Torilla pieni skradu kyljessä. Eli taas tuo urosten ottelu oli enemmänkin suurta uhoa ja ääntä.

Niin, Luigiilla oli kyllä jo valmiiksi leuka kipeä. Siitä edellispäivän mittelöstä tallin alla oli sillä puremajäljet leuan alla ja kurkussa. Niin, ja viimeinen jäljellä oleva yläetuhammas on poikki:(

Tänään otin koko lauman mukaan lenkille. Tiesin, että Luigii ei kanna kaunaa, ei sen tarvi. On sillä sen verran iso ego. Torin otin alkumatkaksi hihnaan. Luigii meni edellä ja Tor perässä. Kun Luigii pysähtyi, Torkin pysähtyi. Okei, poika on jotain oppinut. Laskin senkin vapaaksi. Koko matkan Tor piti huolen, ettei joutunut liian lähelle Luigia. Hieno poika!

No, tuo hieno poika on myös tänään ollut kova apuri, kun olen kaivanut sähkökaapelia maahan. Ei siitä tullut Torin kanssa mitään. Se on liian innokkaana nokkineen lapion tiellä. Ja kaivaessaan se aina peitti jo kaivetun ;). Puuha-Pete oli Torin lempinimi silloin pentuna, sitä se on näköjään edelleenkin.

Tuloksia: Perjantaina HSKH:n agilityn iltakisoissa Jenni ja Torin emä Iita ottivat nollavoiton. Heillä oli kaikista ykkösluokkalaisista (yli 60) toiseksi nopein aika!!
Raivon tyttö Maisa otti perjantaina nollavoiton epävirallisissa kisoissa .
Iitun tytär Lola puolestaan oli lauantaina Pärnussa näyttelyssä ja oli siellä ROP Juniori ja sai junnusertin (?).
Tänään Lappeenrannassa Carlos tuli nollalla agikisoissa toiseksi ja SERTin. Toisessa kisassa tuli nollavoitto, mutta ei SERTiä, koska oli sama tuomari. Mutta kyllä se AVA-arvo sieltä vielä tulee :).

25.6.2009 Kuuma päivä

Olin viime yön töissä. Hoitokoira ja muu lauma olivat hyvin pärjänneet poissaoloni aikana. Olivat varmaankin kunnolla levänneet :). Pari tuntia ne antoivat minun nukkua, sitten alkoi piinaava tuijotus: Ylös, ylös, aurinko paistaa! No, noustava oli. Aamupalan jälkeen lähdimme Marjun ja laumansa kanssa harkkaamaan.
Marju oli löytänyt Clean Run-lehdestä kivan harjoitteluohjelman, jossa treenataan irtoamista. Minä treenasin Kiihkon, Torin, Sanin ja Zoran kanssa. Harkka oli lyhyt, haastava ja kiva. Kiihko meni oikein hyvin. Suuri hyöty oli siitä, että se osaa poispäinkäännöksen. Yllättävää kyllä Torkin meni kuin vanha tekijä. Torin vahvuus verrattuna Kiihkoon on palo tehdä työtä. Upea koira.

Harkkojen jälkeen ajelin Inkooseen lenkille. Oli kiva lenkkeillä vanhoissa tutuissa maastoissa. Koirat nauttivat kovasti, kun saivat uida oikein järvessä. Jossain vaiheessa lenkkiä Luigii katosi. No, se ei ollut mitään uutta. Sillä on usein omat kuviot. Aina se on kuitenkin kotiin tullut.
Lenkin jälkeen kävin vanhassa hevostallissamme etsimässä rakennuskamaa. Koirat touhusivat mukanani, tottakai. Sitten vein kamoja autoon. Luigia ei vieläkään näkynyt. Kuulin, että Tor haukkui jossain vaimeasti. Samalla hetkellä tajusin, että haukku oli riistahaukku. Samalla hetkellä Zorakin sen tajusi. Ehdin saada Lantin, Tirin ja Sanin autoon. Zora paineli jo pitkällä, ei kuullut ei reagoinut, vaikka kuinka karjuin.
Hevostallin alla oli käynnissä matsi. Tor ja Zora haukkuivat, kuului kumeaa murinaa ja myöskin huutoa, kun riista puri koiraa. Mutta yhtälö ei nyt oikein täsmännyt. 2 koiraa haukkuu, mutta ketä purraan?? Ei hitsi, Luigii on myös siellä tallin alla. Mikä avuksi? Soitin metsästävälle ystävälleni. Samalla hetkellä kaikki kolme koiraa pöllähtävät tallin alta metsikköön. Riista oli ottanut hatkat. Koirat etsivät ja etsivät- ja soisivat löytävänsä. Kaappasin savisen ja rimpuilevan Luigiin kainalooni ja kannoin autoon. Jo kohta tuli Tor perässä ja sain senkin napattua talteen.
Mutta missä on Zora? Ei näy, ei kuulu. Pidin kaffepaussin- ja sitten Zorakin jo tuli. Oli vaikea tunnistaa sitä parsoniksi. Niin musta se oli. Oli käynyt jossain suomullassa möyrimässä...
No, loppu hyvin kaikki hyvin. Kotona oli kuitenkin pestävä nuo mullalle haisevat otukset....

Haukivaaran Terhiltä sain viestin, että Zoran tytär,Irkku , oli rottia etsiessään kaivanut metrikaupalla salaojaputkea ylös maan alta- ja vielä silpunnut sen säleiksi. Sen jälkeen helle olikin koiran tainnuttanut. Kylmä suihku herätti jälleen henkiin! On se pönttö.

Raivon tytär Maisa on tänään puolestaan urakoinut Porvoossa agilitykisoissa. Radalta vitonen, sijoitus viides- ja kotiinviemisinä Brunbergin neekerinsuukkoja. Ei paha!

Tässä Torin isä Chase.

24.6.2009 Hoitokoira Tor

Zoran lapsenlapsi, Iitan poika, Tor tuli minulle hoitoon maanantaina. Torin perhe lähti Suomen kesää pakoon Kreikkaan :). Reetta ja Karri toivat Torin maanantaiaamuna viiden jälkeen sairaalan parkkipaikalle ja laittoivat sen autooni odottamaan, että minä pääsen töistä. Seitsemän jälkeen aamulla sitten ajoimme Tori kanssa kohti Somerniemeä. Matkalla otimme vielä Marjun kyydistä Hirmuisen matkaan. Marju jatkoi töihin Vermoon.
Vähän minua huoletti, että minkälainen hulabaloo syntyy, kun vieras poikakoira (vaikka onkin meillä syntynyt) ja minun laumani kohtaavat- ja minä kun olin vielä yön valvomisesta väsynyt ja en niin hyvällä tuulella.

Kaikki meni kuitenkin hyvin ja Tor on täällä kuin kotonaan. Luigiin kanssakaan ei ole mitään kismaa ollut (ainakaan vielä). No. Luigii ei herkästi provosoidu eikä Tor ole mitään yrittänytkään. Tor on peuhannut aivan kamalasti Hirmuisen kanssa. Samalla lailla leikkii kuin Kiihkokin. Kyllä on Tor poikki illalla. Silmät vain lupsuu. Mutta aamulla se on tikkana taas valmiina päivän töihin.

Hirmuinen on ihanan hirmuinen. Mutta energiaa on kieltämättä aika lailla. Pikkuinen on käynyt eilen ja tänään ihan omatoimisesti uimassa. Tor ei ole vielä uinut ?
Torin oli tarkoitus asua kennelrakennuksessa, mutta täällä tuo nyt kuitenkin on sisällä lauman jatkona.

Laumasta tuli mieleeni juhannuspäivä. Kävin Tampereella Ruutilan kennelissä katsomassa T-T Mustanaamion (Hetan isä myöskin) pentuja. Laitoin samalla mikrosirut noille pennuille. Annella kasvoi siellä toinenkin pentue, joka on Ruutilassa syntynyt, mutta tulee Ulvomäen kennelin nimiin. Kyllä täytyy sanoa, että on Annella siellä huippuluonteisia narttuja. Pienessä mökissä 4 narttua kaikki samassa tilassa tyynen rauhallisina ja sosiaalisina. Moni ihmettelee, että kuinka meidän lauma tulee keskenään toimeen, mutta kyllä minäkin ihmettelin Annen laumaa :) Hertta, Leicci ja Peikko ovat Annen omia koiria, mutta Eukko ei asu normaalisti Annella. Sijoituskoirana se on nyt Annen luona synnyttämässä. 4 narttua ja 2 pentuetta- ja kaikki voivat olla yhtäaikaa samassa tilassa. Hienoa.

19.6.2009 Hyvää Juhannusta eli Glad Midsommar tai sinnepäin

Minulla on ollut hyvä juhannusaatto, vaikka sää ei ole ollut kovin kesäinen.
Marju teki eilen 2 avoimen luokan ja 2 voittajaluokan jälkeä. Kävimme ne tänään koirien kanssa ajamassa. Koiria kun on niin paljon, niin oli pakko ajaa muutama jälki kahteen kertaan. Mutta hyvää harjoitusta sekin oli.
Olin oikein iloisesti yllättynyt Tirin ja Raivon työskentelystä. Niille pitäisi kyllä löytää kokeet. Sitä paitsi uskon, että jäljestys olisi rentouttavaa terapiaa noille "kuumakalleille".

Pikkuinenkin pääsi kokeilemaan jäljestystä. Se sai eilen ajaa jo ihan oikean n. 20 m pitkän jäljen. Ei sitä ainakaan pelota. Se löysi kaatona olleen veretyssienen ja kantoi sen ylpeänä kotipihaan asti. Oli kyllä sen jälkeen koko tytsy veressä.
Tänään pikkuinen pääsi purkamaan yhden avoimen luokan jäljen (oikein päin). Kyllä sen nenä toimii:).

Sen jälkeen koirat saivat herkullisen juhannuspäivällisen ja me Marjun kanssa vähän vaatimattomamman. Mutta oli meillä kyllä uusia perunoita! Nam!

Illalla lämmitin saunan. Kävin koirien kanssa tekemässä itselleni vihdan. Olipa suloinen juhannussauna :).

Marju vei taas pikkuisen mennessään. En kehtaisi tätä kirjoittaa, mutta kirjoitan kuitenkin: minulla on sitä jo ikävä :). Se on itseasiassa erittäin viehättävä pentu! Eikä äitikoirakaan nyt pöllömmältä näytä, kun "westien turkki" on poissa.

Tässä sijoitusnarttuni Rinca "isoveljensä" Saskan kanssa. Kuvan lähetti Pipsa Huuhka.

15.6.2009 Sataa, sataa, ropisee

Kyllä tota vettä on nyt tullut.. Jo riittäisi mulle!

Perjantaina oli vielä hyvä sää. Teija oli kutsunut Saaran trimmaamaan Hetan ja Oskun. Minä pääsin Tirin kanssa porukkaan mukaan vähän niinkuin vahingossa. Trimmauksen lisäksi sain ihanaa intialaista ruokaa ja suussasulavia vohveleita mansikoiden ja jäätelön kanssa jälkiruuaksi. Kyllä kelpasi.
Osku ja Heta olivat Saaran käsittelyn jälkeen niin kauniita. Samaa ei voi sanoa Tiristä. Siitä tuli nakunahka. Nahasta kasvoi kyllä keskellä selkää piikkisen teräviä karvoja:)

Lauantaina Luigii ja Zora metsästivät koko päivän rottia. Ihan oikeesti- rottia. Taloni myyjältä on jäänyt tonttini rajalle metallikehikkoon avonaiseen kangassäkkiin rakennusjätettä. Siellä on kaakeleita, villaa, sementtiä, maalipurkkeja, muovia jne. Luigii kaivoi hiostavassa säässä siellä kehikossa koko päivän. Zora kyttäsi kehikon ulkopuolella. Mun oli pakko mennä vähän jeesaamaan. Juuri kun tulin paikalle, näin kuinka iso rotta rynnisti kehikosta ulos ja suoraan kennelrakennukseni alle. Ja eihän nuo koirat sitä huomanneet.
Zora oli sitä mieltä, että kehikon alla olevan lavan alla oli jotain. Tökin sitä lavan alustaa kepillä ja sieltä lähtikin pois kaksi nuorta rottaa. Toisen Zora sai kiinni, mutta toinen pääsi pakoon.
Kyllä oli Luigii-vaari raihnainen tuon työrupeaman jälkeen. Tassun pohjat verillä, kuono verillä ja varmaan jokainen lihas särkevänä.

Sunnuntaina Saara lupasi tulla avuksi rottajahtiin Fiinan kanssa. Fiina on mestari. Se oli kotipihalla ottanut kiinni kompostorista 6 rottaa.
Meidänkin rotat olivat siirtyneet kompostoriin. Tai ne olivat siellä ehkä asuneetkin jo kauan.Muovininen lämpökompostori ei ole todellakaan rotan kestävä. No, kuitenkin Saaran kanssa tyhjennettiin kompostori- ja sieltähän niitä rottia hyppeli. Päivän saldo: 1 iso ja kuusi pientä. Ainakin 2 pientä ja 1 iso pääsi karkuun :(. On toi Fiina aika epeli. Teki pahaa, kun se iso rotta puri Fiinaa kielestä ja verta valui.. Fiinalla on jotenkin tuo rotanmetsästys hallussa. Se ymmärtää, että pitää vaania hiljaa ja singota heti, kun rotta lähtee. Sillä rotta lähtee lujaa...
Eloon jääneet rotat ovat puuliiterissä puupinon alla. Koirat purevat hulluna niitä halkoja, mutta en ole vielä jaksanut koko pinoa hajottaa...Kun aina sataa..

Marjun Orm ja Kiihko olivat minulla hoidossa, kun Marju oli Torniossa SM-kisoissa. Kyllä Orm aina yhden sitruunapannan päihittää. Ei kyllä Tiri hauku ja hillu lenkille lähtiessä, kun Orm on mukana. Ei myöskään sinkoile kauas. Sekä Tiri että Zora kulkevat minun kanssani tasatahtia Ormin paimentaessa. Ei tuo kyllä pitkän päälle varmaan ole koirista kivaa. On aika stressaavaa pelätä paimenkoiran hampaita, luulen mä.

Marjun blogista varmaankin löytyy Tornion reissun kuulumiset. Tämä tapahtui maanantaina, kun Marju reissulta palattua heräsi. Leikkasimme koirien kynnet. Otin Raivon syliini, niinkuin aina, kun kynsiä leikkaamme. Se murisi aivan hulluna. En tiedä murisiko se minulle vai Marjulle vai Ormille, joka seisoi lähellä. Mutta murisi aivan hulluna, eikä lopettanut vaikka puhuttiin enkelten ja pirun kielellä. Lopulta suutuin ja nakkasin sen hiekalle. Siinä se lensi pari volttia. Sitten se ravisteli itseään ja häntä tanassa oli niin isoa miestä, niin isoa miestä! Kutsusta tuli heti syliini - ja taas murisi. No, annettiin sen murista. Ei kuitenkaan hetkeäkään tarvinnut pelätä, että se puree. Mietimme vain, että mitenkähän tuollainenkin koira kokemattomissa käsissä?? Ja vaikka pidämme sitä niin pehmeänä, niin se ei taida niin pehmeä ollakaan. Ei mitään vaikutusta sen egoon, vaikka nakkasin sen kanveesiin?? Outo tyyppi. Silti niin ihana. Olin juuri nyppinyt sen, kun se seisoo niin ihanan hiljaa paikallaan ja oikein toivoo nyppimistä.

Tässä isä Carlos ja poika Dino. Kuva Anne Saarenvirta.

11.6.2009 Carloksen kanssa treenaamassa

Hetan pentujen isä, portugalin poika Carlos, käväisi tänään Lohjalla osaomistajansa Kirsin kanssa. Kirsi matkustaa huomenna Portugaliin tapaamaan Carloksen kasvattajaa. Carlos tuli Espooseen hoitoon. Tähän reissuun yhdistettiin sitten minulle mahdollisuus treenata hieman Carloksen kanssa. Olen ilmoittautunut ohjaamaan Carlosta seniorien epävirallisissa SM-kisoissa heinäkuussa Nastolassa.
No, ei paineita. Carlos on nopea :), ja pyrkii vähän komentamaan minua..

Marju lähti tänään minun autollani Sanin, Raivon ja Bimin (turistikoira) kanssa Tornioon agilityn SM.kisoihin.

Marju, Satu, Mari ja Hanna hommasivat Marjun pihalle 5 lammasta Ormin kasvattajalta kesäksi "käyttöön". Nuo 5 pässiä viihtyisivät paremmin Marjun pihalla kuin pellolla. Ajoin eilen illalla Marjun pihan ohi, ja jouduin heti hätistelemään lampaita Marjun rappujen edestä takaisin tarhaan. Marju osasi onneksi fiksata sähköpaimenen, ja nyt lampaavat taitavat osata varoa sähköiskua.

Meidän pieni tirriäinen, vauva, neiti Hirmuinen on aivan ihana!!!! Vaikka nimi on pysynyt ennallaan:). Hirmuinen osaa jo tarjota joka välissä 2 on 2 off asentoa. Se osaa myös sylikäännöksen, pussin, putken, puomin ja keinun. Ja ilman lupaa se juoksi Bimin perässä ja hyppi minihyppyjä.
Tiistaina luolatreeneissä Hirmuinen ja siskonsa Fanny saivat myöskin imeä hajuepiteeleihinsä ketun hajun. Ja se ei ainakaan pelottanut.
Doris ja Iita ovat kehittyneet luolilla älyttömän hyvin. Doris, joka on ketun kanssa aika äänekäs, teki tyhjän luolan tarkistuksen aivan täydellisesti ja äänettömästi. Kouluttaja sanoi Doriksesta, että siinä ei ole muuta vikaa kuin tuo ääni! Se on ihan oikeesti aika kamala!
Iita, joka 2 vuotta sitten ei halunnut edes katsoa kettua, pelittää jo aika hienosti. Tyhjässä luolassa se piti vähän liikaa ääntä :(. Mutta eiköhän se siitä.

7.6.2009 Pentutreffit

Meillä oli tänään pentutreffit Hetan 20.2 syntyneille pennuille. Kuudesta neljä pääsi mukaan. Pitkän matkan takia Minni ei tullut Kokkolasta eikä Stella Mikkelistä. Terveisiä vain heille ihanilta sisaruksilta.
Treffeille pääsi mukaan myös Zoran lapsenlapset, Ratkiller-kennelin Lyyti ja Neela, jotka ovat Hetan lapsia kolme päivää nuorempia. Ja tietysti Heta-äiti, Irkku-äiti, isoisomummi ja isomummi Maira sekä vielä "isoja veljiä" Tintin, Osku ja Saska.
Pennut olivat tasaista ja samanoloista porukkaa. Ja yllättävän sopuisaa. Pennut leikkivät heti innolla toistensa kanssa ja kyllä oli vaikea erottaa, että kuka oli kuka- no, valkoinen Aapo erottui toki :).
Harjoittelimme ensin hieman tokoa: perusasento, luoksetulo, paikallaolo, seisominen ja seuraaminen. Luoksetulo sujui kaikilta erinomaisesti. Vaikkakin Maira-mummi toimi häiriötekijänä ja yritti tavoitella kaikkien vinkuleluja.

Sitten oli vuorossa näyttelytreeni. Terhin Lyyti on synnynnäinen esiintyjä, joka sitten saikin olla mallina hyvästä näyttelyesiintymisestä. Kiitos Terhille hyvästä esittämisopastuksesta. Minäkin opin taas uutta. Ja kaikki pennut olivat niin kauniita.

Sitten olikin jo pennuille tauko tarpeen. Pentujen hieman levätessä, nautimme me ihmiset vähän virvokkeita. Pienen lepohetken jälkeen lähdimme lähes koko kööri metsälenkille. Neelan piti lähteä jo kotiin, mutta muut pennut pääsivät vielä kirmailemaan keskenään. Sani, Lantti ja Tirikin pääsivät mukaan. Alkuriehumisen jälkeen nuo aikuiset koiratkin kulkivat ihan mallikkaasti.

Minä olen vähän morkannut tuota Hirmuista, mutta nyt on kyllä syytä kehuakin. Marju oli tullut koiriensa kanssa sillä aikaa, kun olimme lenkillä. Kun tulimme pihaan, laski Marju Hirmuisenkin pihalle. Onhan se vähän kovaääninen ja komenteleva, mutta kaikenkaikkiaan se oli ihan kiltisti.
Marju jätti sen taas tänne minulle, sillä hänellä on aidanrakennustalkoot. Meillä on mennyt oikein hyvin. Hirmuinen on jopa tullut kutsusta luokse. itseasiassa se on aika suloinen :).

Isäkoira Carlos ja Stella Mikkelissä.

6.6.2009 Koettelee, vaan ei hylkää Herra

En ole kyllä nyt tuosta ihan varma. Ainakin koettelee!!! Auto hajosi viime maanantaina ja oli korjaamolla torstaihin. Korjattiin lähes kahdella tonnilla :(. Pesukone hajosi samaan syssyyn. Se korjattiin, mutta nyt se taas temppuilee. Se pesi tänäänkin pikapesuohjelmaa yli kolme tuntia :(. Ja TV menee päälle pitkän sinnikkään yrittämisen jälkeen. Virtanappulassa on jonkinasteinen kontaktihäiriö. Samaan syssyyn hajosi vielä lahjaksi saatu kommunikaattori ja nettiyhteyskin oli poikki kaksi päivää :(. Elämä on..

Nimi taitaa olla enne. Kaiken varalta Hirmuisen nimi pitäisi ehkä muuttaa vaikkapa Hurmioksi tai Kiltiksi tai Säyseäksi tai Lempeäksi tai...

Olin eilen koirien kanssa monta tuntia liikenteessä. Kävimme mm. agilityhallillamme toimittamassa asioita. Pikkuinen oli mukana ja juoksi innoissaan haistelemassa Zoran perässä seinänvierustoja. Ei sitä uusi paikka ihmetyttänyt laisinkaan. Se jopa kiipesi mun perässä ylös jyrkät rappuset, joista ei meidän vanhemmat koirat kovin helposti haluaisi kulkea.
Hallilta menimme Inkooseen lenkille. Ajattelin kantaa Pikkuista, kun muut juoksevat. Vaan eihän tuota saanut kantaa. Se kiljui mun sylissä, niin että oli pakko laskea se juoksemaan. Se juoksi ihan yhtä lujaa kuin noi aikuiset. Juoksi ja huusi. Pää veti lujempaa kuin jalat. Ei haitannut vaikka oli tiellä kallioita ja kivenkoloja ja kantoja ja ylämäkeä. Lujaa toisten perässä piti vain mennä. No, kyllä se sitten rauhoittui ja tuli jopa pyytämään syliin. Hetkeksi..

Tänään oli oman agilityseuramme LÄGIn kisat. Ei kovin hyvin mennyt. Marju ja Lantti tosin voittivat mini kakkoset. Osallistujia oli tasan kaksi ja Lantti ainoa, joka teki tuloksen (5vp). Marju voitti myöskin Ormin kanssa maksi kakkoset. Tulostaso ei ollut kovin hyvä, kun kympillä selviytyi voittajaksi. Marju kirjoittaa varmaankin tarkemmat kisatarinat täällä.
Pikkuinen jaksoi hyvin olla koko päivän mukana kisoissa. Tokihan se välillä otti äitinsä kupeessa pienet nokkaunet. Mutta on se aika erikoinen. Se ei ole kuulevinaankaan vaikka sitä kutsuu. Välillä luulen, että se on umpikuuro. Mutta kyllä se kuulee pienimmänkin makupalarasian rasahduksen ja jääkaapin oven avaamisen. Reipas se on kuin mikä. Ja peloton--- liiankin peloton!

31.5.2009 Kuka kouluttaa ja ketä?

Kyllä taitaa nimi olla enne- eikä välttämättä positiivisessa mielessä. Olin tänään päivällä rättiväsynyt, kun tulimme kotiin Stadi Gameseista (vaikka olin vain kepona = "kennelpoikana"). Kaikki muut pennut ovat lähteneet, tuo Marjun Hirmuinen vain on täällä. Kävin päikkäreille ja laitoin pennun pentuaitaukseen, missä se on koko ajan kavereidensa kanssakin ollut. Sehän ei typylle sopinut. Tuli Hirmuiselle hirmuinen ikävä lauman luo. Se alkoi huutaa- ja huusi yhtäsoittoa puolitoista tuntia!!!! On se luojan lykky, että ei ole naapureita kuuloetäisyydellä. Kokemukseeni nojaten, ajattelin, että huutakoon. Kyllä se jossain vaiheessa lopettaa. En sano sille mitään, koska jos se saa huutamalla huomioni, vaikka kiukkuisenkin, on se sille palkka.
Mutta vähitellen paloi minulta hihat tai käämit. Tunsin miten suorastaan savua tuprusi korvistanikin, olin niin vihainen. Puolentoista tunnin kidutuksen jälkeen karjaisin pennulle takapuolesta asti: Nyt kuono umpeen! Ja samantien pentu vaikeni. Mumisi jotain, että olisit heti sanonut ??
Ei meikäläinen ymmärrä enää mitään :(

Nyt tuo pieni kullannuppu nukkuu selällään sohvalla äitinsä kanssa vierekkäin, molemmat ihan samassa asennossa. Saa nähdä, miten meidän yö menee.

Raivon tytär Raisu otti eilen ja tänään nollavoiton stadi Gameseissa ja nousi kakkosiin!! Ja kyllä vauhtiakin piisaa :). Onnittelut Ninni ja Jarno!

30.5.2009 FI KVA Tupla-Täplän Astrild eli Telma

Tänään Telma sai käyttövalion arvoon vaadittavan näyttelytuloksen Tuomarinkartanossa. Eikä mitään huonoa tulosta, vaan ERIn (tosin tuomari jakoi "erejä" melkein kaikille).
Tänään siis olemme skoolanneet uusille ylioppilaille ja käyttövalio-Telmalle! JIHUU! Pikkis rules! Kiitos Jenni ja Petrus!

Minä olen skoolannut myös Kiihkolle, joka sai ekan nousunollansa Marjun kanssa Stadi Gameseissa ja tietysti myös Tiipalle, joka nousi kolmosiin. Hyvä Marju! Puntitkin pysyivät ehjinä.

29.5.2009 Tupla-Täplän Bisquit eli Bim 15 vuotta!!

Lämpimät onnittelut teräsmuorille, jonka mieluisin syntymäpäivälahja oli muutaman agilityesteen suoritus :)

Bim on kantanarttuni Täplän (Kiertäjän Milou) ensimmäisestä pentueesta. Pentujen isä oli Leena ja Pekka Salmisen menestyksekäs englannintuonti Santtu (Howlbeck Minstrel Dancer). Santun isä oli todella kaunis uros, Howlbeck Piper, koira, jolla oli unelmarakenne.
Täplä sai Santun kanssa kolme pentua, kaksi tyttöä ja yhden pojan. Poika, Zorro, muutti Enontekiölle saakka. Siellä se eli hyvän elämän, kunnes munuaisvian takia jouduttiin päästämään sateenkaarisillalle 12-vuotiaana.
Bimin sisko Blondi (Julia) asui ensimmäiset kolme vuotta sijoitusperheessä labradorien kaverina Karjalohjalla, mutta kaveruus muuttui eripuraksi ja Julia joutui lähtemään. Julia synnytti minulle yhden pentueen Takusta ( Redwood Tackle´s Ridley)
Julia muutti Olariin ja sai siellä rakastavan kodin Kontuniemen perheestä. Perheen suureksi suruksi Julia menehtyi valkoisten verisolujen syöpään 7 vuotiaana, aivan liian varhain.

Bim on koko ikänsä ollut terve kuin pukki. Muutaman kerran on toki jouduttu käymään eläinlääkärissä, sillä Bim on täysin peräänantamaton riistan kanssa. Riistan kanssa saatuja vammoja on jouduttu paikkailemaan.
Jos minä olisin tiennyt rodusta vähän enemmän- ja yleensäkin koirista ja koiramaailmasta, olisi Bimkin varmasti monen lajin valio, se on todella hyvä koira!
Bimillä on yksi pentue. Pentueen isänä Suomen ensimmäinen agilityvalion arvon saavuttanut parson, Kenar Prior eli Jasu. Pentuja syntyi hulppeat 8 kpl. Niistä 1 kuoli nuorena auton alle. Niistä on kolme kisannut agilityn kolmosluokassa. Niistä 1 on amerikan valion isä. Niistä 1 on muotovalio jne.
Bimin pennuista minulle rakkain on tietenkin Valo, jonka mukaan talonikin on nimetty Villa Valoksi :).

28.5.2009 Tuloksia, results

Olin ti-ke mejäkokeessa Iitissä Luigiin kanssa. Tiistai-iltana teimme jäljet. Kyllä jälkien teko on vaikeaa ilman Marjua. Meillä meni parini kanssa kaikenkaikkiaan 5 tuntia voittajaluokan jäljen tekemiseen. Jäljestä tuli sitten kuitenkin hyvä :).
Luigii teki kolme hukkaa ja siihen sitten koe päättyi. Riista veti vanhusta niin kovasti puoleensa.Mutta en ole pahoillani, sillä näissä kokeissa oppii aina valtavan paljon.
Heta oli upea oma itsensä. Tuloksena AVO 1 ja siirtyminen VOI-luokkaan.

Tintin osallistui tänään vaihteeksi luolakoirien taipumuskokeeseen. Tulokseksi B40. Vau, miten onnellinen "Matte" on - ja kasvattajakin, tietty :)!!

Kotiuduin eilen sieltä mejä-kokeesta vähän yli 2 yöllä. Tänään myöskin tuo luolakoe vei pitkän ajan. Pääsimme lähtemään kotiin vasta klo 22.30. Univelkaa tulee koko ajan.

Luigii ei pysty juuri lainkaan varaamaan vasemmalle etujalalle. Se oli tänään reilu 2 tuntia jossain teillä tietymättömillä Zoran kanssa. Zorakin on aika väsynyt, mutta Luigii on väsynyt ja kipeä. Luigii oli aivan kellertävän hiekan peitossa, kun se vihdoin tuli kotiin.

Tänään lähti ensimmäinen Tirin pennuista. Kyllä on ikävä :(.

25.5.2009 Puoli yö ja hirveä meno

Tulin tunti sitten kotiin. Koirat rynnistivät iloisena vastaan, olivathan ne olleet täällä keskenään 5 tuntia. Mutta minä räjähdin kun näin mitä ne olivat tehneet. Taas joku laihiksella oleva nälkäkurki oli tiputtanut työpöydältä alas pussin, jossa oli erilaisia koiran herkkuja (joo joo, minä ne sinne jätin). Kaikki herkut oli syöty, lattialla oli vain tyhjä pussi ja käärepapereita. Luulen, että Luigii oli tiputtanut isoimpana pussin, mutta olen varma, että Lantti ei ollut antanut kaverinsa syödä yhtään. Lantin maha nimittäin on aika lailla killillään.
Tiri ja Zora taas ovat varmaankin antaneet noiden kahden puuhastella rauhassa ja nukkuneet onnellisena mun sängyssä.
Laskin pennut myös pihalle vielä iltapissalle. Siihen asti nuo nartut olivat ihan rauhassa. Mutta sitten ne saivat hepulin ja läksivät juoksemaan tuhatta ja sataa. Jyräsivät pennut alleen ja menivät. Ja sekä Tiri että Lantti juoksivat Zoran kyljissä kiinni ja räksyttivät. Zora teki ensin harhautuksen ja pysähtyi muka nuuskimaan jotain- ja sitten taas mentiin. Metsästä kuului niin hirveä rähinä, että olin varma, että tappelu alkaa. Mutta vähän ajan kuluttua tuli kolmikko takaisin pihalle, Tiri edelleenkin ihan Zoran kyljessä juosten ja räkyttäen. Taas kerran Zoran pinna kesti :) Vaan mun pinna meinasi taas mennä. Miksi hiivatissa pitää tuolla lailla sauhuta!!
Ja sitten Lantti meni uimaan! Kyllähän tuollaisesta spurttailusta tuli kuuma. Ja juuri kun piti ottaa koirat sisään, käy tuo tyhmä kastelemassa itsensä! Ai että sapetti.

Pennut tulivat sisään, saivat ruokaa ja kakkivat. No, ei siinä mitään, mutta kun niiden pitää AINA pomppia niissä kakoissaan, ennen kuin ehdin korjata niitä pois. Ja kun alan vaihtaa sanomalehtiä, roikkuu tuo piraijalauma minussa ja niissä lehdissä.

Ja meno senkuin yltyy. Tiri on jo pitkän tovin leikkinyt painia pentujen kanssa. Ja aina välillä otetaan kunnon spurtti. Ja matot on kasassa.

Kyllä noissa pennuissa on virtaa. Ne herättivät minut aamukuudelta. Ne olivat mukana päivällä agilitytreeneissä ja asioilla. Ne saivat ihastella agilitykenttäämme ja siellä olevia ihmisiä. Ja autoilu jatkui. Edelleenkin ne oksensivat autossa, tietty. Ja nyt ne siis peuhaavat äitinsä kanssa ja leikkivät kaappien alla luolakoiran elämää. Patterit ei hevillä tyhjene...

Niin, Marjun kanssa käytiin vielä aamupäivällä treenamassa Niina-Liinan kolmosluokkien rataa. Jäi päälle leiriltä into oppia lisää ja opettaa koiriakin :)

24.5.2009 Agilityleirillä

oli kivaa :). Suuret kiitokset taas kerran agilitytomikunnalle kaikesta vaivannäöstä!
Tuorla on hyvä paikka pitää agilityleirejä, sillä siellä on iso kenttä, johon kaikki radat mahtuvat vierekkäin. Siellä on hyvä ruoka, ja sitä on riittävästi. Henkilökunta on ystävällistä. Ja ainakin meillä oli oikein hyvä yöpymispaikkakin. Ainoa miinus on esteiden raijaamisen suuri vaiva, mutta turkulaiset olivat hoitaneet senkin hienosti.

Koulutukset olivat hyviä. Vieläkin kivempaa olisi, jos saisi 2 treenikertaa per päivä:). Vaikka en kyllä nytkään meinaa päästä tuolista ylös. On niin hirmuisen kipeät jalat! Kouluttajat laittoivat meikäläisenkin oikein juoksemaan :). Kiihko oli positiivinen yllätys. Sillä oli intoa ja taitoa- eikä se todellakaan edes yrittänyt roikkua lahkeissa :)

Marjullakin meni Tirin kanssa treenit hyvin. Tiri oli niiiin innokas. Ja se on nopea :)

Voi, voi! Olisi ollut vielä kivempaa, jos siellä olisivat olleet myös Tintin, Emmi, Raisu, Maisa, Heta, Lola jne. jne. Ehkä ensi vuonna sitten :)

Tänään kun kotiuduimme, oli liikuttavaa nähdä Tirin ja pentujen kohtaaminen. Pennut olivat innosta soikeina. Ja Tiri leikitti niitä pitkän tovin.

Sisko ja sen veli.

22.5.2009 Kohti lomaa...

Viime yö oli viimeinen työyö ennen kesälomaa. Loma alkaa siis maanantaina. Viikonloppu hurahtaa parsonien agilityleirillä. Marju meidät sinne ilmoitti ja laittoi minut treenaamaan Kiihkon kanssa (?). Itse hän treenaa Tirin kanssa. Tiri reppana- kuinkakohan se pärjää ilman pentuja? Se on vieläkin tissittänyt noita yli seitsemän viikkoisia kaksi kertaa päivässä. Tiri on järkyn näköinen pystyine korvineen pitkässä turkissaan. Ja minä kun vielä ehdin nyppiä sen pään kaljuksi ja mahanalusen myös :(.
Leirillä meitä kouluttavat Niina-Liina Linna ja Noora Salonen.

Kyllä tämmöinen kotoa poissa- viikonloppu aiheuttaa aina hieman päänvaivaa. Onneksi poikani lupasi tulla taas kerran koiravahdiksi. Kotiin jäävät Zora, Luigii, Sani, Lantti ja pennut. Marju menikin leirille jo tänään omien koiriensa kanssa. Niin ja Tirin. Ja mulla on sitten täällä Kiihko:).

Satu kävi tänään Miran kanssa pentuja katsomassa. Mira taisi ottaa aika monta kuvaa koirista. Kävimme pienellä metsäkävelyllä ja mukana olivat pennut sekä Zora, Lantti, Luigii, Sani, Kiihko, Liisa, Pipa, Poppana ja Nero- aikamoinen lauma! Yllätys oli, että pennut aluksi pelkäsivät ihan oikeesti tuota bordercollie Neroa. Ormiahan
ne rakastavat, eivätkä yhtään pelkää. NO, äkkiä ne Neroonkin tottuivat, ja loppumatkan yrittivätkin "häntäillä" sitä koko ajan.

Sitten tulimme sisälle haukkaamaan vähän välipalaa- ja pennut saivat hirveän hepsukan. Ne juoksivat valtavaa vauhtia ympäri huushollia :). Ei näyttänyt myöskään tassu vaivaavan pentua, jonka varpaille paiskasin ulko-oven eilen. Se, mikä ei tapa, se vahvistaa.

Tänään kävimme taas pentujen kanssa ajelulla. Nyt selvittiin ehkä jo hieman pienemmillä oksennuksilla.

Torstaina oli Iitan poika Tor luolakokeessa yrittämäss A-tulosta. Eipä onnistunut tällä kertaa. Tor oli hyvä, mutta tuomaripa vaatikin koiran kestävän kolme iskua, jotta tulisi haluttu tulos. Eihän Tor mikään tyhmä ole. Se tajusi hyvin selvästi, että ketulta tulee turpiin. Se otti kaksi aika rajua kontaktia kettuun, mutta tälle tuomarille Torin työskentely ei nyt riittänyt kuin C:n arvoiseksi. Mutta ensi viikolla uudet kujeet:)

Keskiviikkona piipahdimme Marjun kanssa katsomassa Raivon pentuja Tampereella. Ihania poikia ja tyttöjä. Hienoja kuvia pennuista löytyy täältä.

17.5.2008 Isoja ja pieniä

Raivon lapsi Maisa nousi tänään agilityn kolmosluokkaan! Onnittelut!

Leikkisetä Kiihko Orm Onnekas pentujen "leluna"

16.5.2009 Upeeta, mahtavaa

Torstai-illan luolakokeessa tekivät Iitan lapset Telma ja Tor aivan mahtavaa työtä! Telma selvitti A-asteen 49 pist. (maksimi 50) ja Tor B-asteen 43 pist. (maksimi 44 pist.). Molemmat menettivät pisteen intoäänistä tyhjässä luolassa. Aika epeleitä nuo kaksi. Kiitos Petrus, Jenni, Reetta ja Karri! :)
Yhtään en myöskään hävennyt Raivon lapsen Tintinin työskentelyä, vaikka tällä kertaa päätimme keskeyttää kokeen. Tintinillä on aivan mahtava, kumea, haukku. Tintinin työskentely on harkitsevampaa ja sopii erityisen hyvin luonnonluolille. Ja onhan se niissä näyttänytkin jo taitonsa :). Ja Tintinillä oli täydellinen, hipihiljainen tyhjän luolan tarkastus!
Kyllä kasvattajan kelpaa:)!

Ruotsintuontini Iitu oli myöskin kokeessa ja ikävä kyllä Iitu ei taaskaan päässyt alkua pidemmälle, sillä se ei hauku hakupesällä. Se on nenä kiinni pellissä, vinkuu ja raapii, mutta se ei riitä. Pitäisi haukkua! Täytyy kai viedä se Ruotsiin kokeeseen, sillä siellä koira ei saa haukkua, jos se ei näe riistaa. Näin olen ymmärtänyt?? No, täytyy opettaa Iitu haukkumaan :).

Tirin poika "Oniksi", vanttera voimapussi ;)

13.5.2009 Työt alkaa

kahden viikon lomailun jälkeen. On vaikea asennoitua :(. Mutta tämän koiramäärän elättäminen ja harrastukset vie niin paljon fyffee, että pitää iloita siitä, että on töitä:).

Tirin pennut kasvavat je kehittyvät niin että kohina käy. Miten voi kaksi pentuetta olla niin erilaisia. Hetan pennut eivät roikkuneet lahkeissa, mutta nämä kyllä roikkuvat kuin herhiläiset. Hetan pennut antoivat myöskin minun siivota aika rauhassa, ne siis eivät koko ajan roikkuneet siivousrätissä. Nämä käyvät hirveään hyökkäykseen heti kun yritän esim. vaihtaa niille puhtaita sanomalehtiä. Riiviöitä!! Hetan pennut osasivat heti kulkea perässä kuin ankat konsanaan kun lähdin metsään. Nämä tulevat pikkupätkän perässä ja jo kohta joku sinkoaa takaisin pihapiiriin terassin alle askartelemaan. Tänään pääsin kyllä jo koko porukan kanssa kiertämään pihan, kun kannoin alkumatkan kolmea. Hrmh!
Mutta kyllä nämäkin ovat niiiin ihania. Ne rakastavat kellotella sylissä. Ja kun kutsun niitä syömään, ne tulevat kaikki hirveällä vauhdilla:)

Eilen olimme taas luolatreeneissä. Iita ja lapset ovat hyviä! Heta kehittyy koko ajan.

Tässä kuva Hetan pennuista. Tirin pentujen kuvaaminen on jäänyt vähälle kanmerankäytönongelmien takia:(.

9.5.2009 Tuomarina

Niin, olin tänään tuomarina epävirallisessa näyttelyssä eli match show´ssa. Minä arvostelin pennut ja pienet aikuiset koirat. Eipä tuomarin homma olekaan ihan niin yksinkertainen ;0. Mutta kyllä oli hienoja koiria ja hyviä esittäjiä paikalla. Rotukirjo oli aika laaja, ja kun en tietenkään monenkaan rodun rotumääritelmää tunne, oli pakko satsata yleispäteviin asioihin. Minulle ensisjaisena oli liikunta ja käsiteltävyys :).
Esittämisellä on erittäin suuri merkitys, näköjään :). Pakko uskoa, kun näkee. Jotenkin minulle jäi kovasti mieleen kolme koiraa.1) Kiinanpystykorvapentu, ikää 5 kk. Itsevarma, rauhallinen, synnynnäinen esiintyjä. 2) Sileäkarvainen mäyräkoirauros. Miten voi niin matalajalkainen liikkua niin vetävällä liikkeellä. Lihaksikas, hyvä rakenne. 3) Mopsiuros. Itsetietoinen, unelmanomaisesti liikkuva. Jostain syystä nämä kolme ovat olleet nyt jälkeenpäinkin mielessäni, vaikka ne eivät välttämättä luokkaansa voittaneetkaan.

Tirin pennut pääsivät eilen ekaa kertaa autoajelulle. Olin ihmeissäni ja mielissäni, koska ne olivat koko parituntisen reissun hipihiljaa boksissaan. Taisin vähän kehaistakin niitä toiselle kasvattajalle. Mutta eipä ollut syytä ylpistyä. Kun sitten kotipihalla otin boksin autosta ja pennut pois boksista, olikin koko boksi ja pennut märkänä oksennuksesta. Niillä oli ilmeisesti kaikilla ollut hirveän huono olo kuumassa säässä ja mutkaisella tiellä :(.
No, äkkiä ne toipuivat ja juosta porhalsivat uupumatta sisällä koko loppuillan.
Pennut saivat alkuviikosta sirut. Sirutuksen kaikki pennut ottivat tosi coolisti. Jotenkin tuntuu tällä vähäisellä sirutuskokemuksellani, että viisiviikkoiset on helpompi siruttaa kuin 7-viikkoiset tai 12-viikkoiset.?

Torstaina olin kyläilemässä Tammisaaressa Raivon lapsen Tintinin luona. Voi miten ihanissa oloissa Tintin saa asua. Tintin sai muutama viikko sitten kaverikseen Zoran lapsenlapsen, Neelan. Kyllä on koirilla hyvät oltavat.
Kävimme Lillanin ja koirien kanssa lenkillä. Neela sai jäädä kotiin nukkumaan, mutta mukanamme oli Tintin, Luigii, Lantti ja Zora. Tintin ja Luigii taisivat pinkoa hetken kauriin perässäkin, mutta tulivat kuitenkin jo kohta takaisin.
Kiitokset Lillanille seurasta ja ihanasta ruuasta!

Kiihko on nyt ollut koko viikon luonani, ja se on kyllä kiva :). Ja kauniskin! Tuolla liikunnalla sen pitäisi pärjätä näyttelyissäkin. Mutta kun se ei halua esiintyä, tulee siitä ihan ajokoiran näköinen.. Ajokoira on ihan hieno, mutta ajokoiran näköinen parson ei ;(! Kiihkolla ja Lantilla on ihan extrakivoja leikkejä keskenään. Ne juoksee hurjaa vauhtia ympäri pihaa- ja painii.. Ja Lanttikin on jo 7v!

Tässäkin vähän rotukirjoa. Kuvassa Lola ja kaverit. Kuva Senni Husso.

6.5.2009 Lenkillä Inkoossa. Ilta pilalla.

Pitääpä käyttää tätä Marjun usein käyttämää otsikkoa, siis lenkillä Inkoossa. Lähdin koirien kanssa asioille Lohjalle ja samalla käväistiin vanhassa kotipihassa. Sieltä lähdin viiden koiran kanssa tutuille lenkkipoluille. Herranjestas, että ne juoksivat. Kiihko on ollut minulla siitä käärmeenpuremasta asti- ja se vasta juoksikin. Miten voi joku koira päästä niin lujaa. Kiihko on itseasiassa todella mukava koira :). Ihailen jatkuvasti sen todella kaunista ravia. Noin voi liikkua vain koira, jolla on hyvän rakenteen suomat edellytykset tuollaiselle raville.
No, toki Zora-muorikin porhalsi pitkin metsiä ja peltoja. Tuttu tyhmä ilme naamalla, suu selällään ja hurjaa vauhtia. Lantti juoksi ja nuuskutti kaikkia ihania hajuja. Tiri kävi uimassa jokaisessa ojassa. Ja Luigii-vaari teki kaikkein pisimmän lenkin. Missä lie käynyt.

Kotona olikin sitten aika rauhallista porukkaa. Ja sitten meni koko ilta pilalle, kun Suomi hävisi USA:lle! Ei voi olla totta! :(

Eilen oli taas luolatreenit. Doris, Iitan tytär, vaikuttaa ihan yhtä innokkaalta tuohon lajiin, kuin sisarensa Telma! Doris kiljuu (!) sellaisella äänellä, että riistaa käy sääliksi. Sisarussarjasta myöskin Wäiski on ollut treenailemassa ja se onkin jo kokeeseen valmis, paitsi tyhjää luolaa pitää vielä treenata.
Kiva yllätys on se, että Iita-äitikin on yht´äkkiä syttynyt lajiin:).

Zora eli Kerttu nauttii.

3.5.2009 Vapaa viikonloppu

Ei tällaista onnea voi olla. Kokonaista 2 päivää saa olla kotona. Ei todellakaan yksin ja hyljättynä, mutta IHAN KOTONA :) Vau!
Eilen kävi Valon Mari pentuja katsomassa. Olen hieman hämmästynyt siitä, että Mari ihastui enemmän Valon lapsen näköiseen pentuun, eikä Valon näköiseen pentuun :).
Eilen kävi myöskin isäkoira Jalon omistaja ihastelemassa Jalon lapsia. Ja isänsä seuraksi muuttaa isän poika :).

Tänään sitten kävi toisen nartun varannut perhe ja toisen uroksen varannut perhe. Eli trafiikkia riittää. Mutta onneksi on ollut hyvä sää ja pennutkin ovat saaneet ulkoilla mahdollisten tulevien perheidensä kanssa.

Kiihko on toipunut hyvin. Turvotus on aika hienosti laskenut. Kiihko on hyvä leikkisetä pienille Tirin lapsille:). Vähän tuo Kiihko yrittää haastaa Luigia, mutta onneksi Luigii on niin järkevä ja vahva.

Marju oli viikonlopun kisaturneella. Täältä voit lukea siitä.

Tässä Marin ottama kuva Valon lapsen näköisestä tytöstä.

2.5.2009 Tirin pennut

pääsivät muuttamaan isompaan tilaan. Ne ovat myös aloittaneet ulkoilun. Tässä harjoitellaan poseeraamista.

1.5.2009 Kiihko käärmeen purema

30.4.2009 Glada eller Klara Vappen- ihan miten haluatte:)

Minun vappuni on varmasti tuo jälkimmäinen. Kiihkoa puri tänään lenkillä kyy :(. Marju lähti tästä pihaltani koko lauman (paitsi tietysti Zoran) kanssa lenkille päivällä. Juuri ennen kun hän tuli takaisin pihalleni, näki hän polulla kyyn. Kiihko ja Orm olivat tietysti paikalla ensimmäisinä kyytä tutkailemassa. Marju luuli, että selvisi pelkällä säikähdyksellä, että kyy ei ehtinyt purra ketään.
Kun hän tuli tähän pihalle, lysähti Kiihko polvilleen. No, hetihän me ymmärsimme mistä oli kysymys. Marju otti Kiihkon syliinsä ja kantoi autoon. Kiihkon pulssi hakkasi varmaan kahtasataa. Sillä oli puremajälki vas. kulmakarvan yläpuolella. Vaikka kyytabletin hyödyistä kiistellään, annoin Kiihkolle kuitenkin tabletin. Ja sitten eläinlääkäriin.

Kiihko oli tiputuksessa pari tuntia. Sai kipulääkettä ja lisää kortisonia. Ensin sillä oli kuin valtava kuhmu vas. silmän yläpuolella. Nyt sillä on turvotus valahtanut alas, niin että koko kuono on paksu ja kaulassa roikkuu heltta. Pikku raasu. Se on selvästi kovasti kipeä. Se vain nukkuu omassa boksissaan.
Ei pääse Kiihko kisaamaan lauantaina :(.

Valkoinen Hetan pentu, Bali Starling (Balin valkoinen kottarainen), Aapo, lähti tänään uuteen kotiinsa Vantaalle. Kolme tyttöä ja omakotitalo pitävät Aapon varmaan toimeliaana.
Huomenna lähden katsomaan äitiäni Lahteen. Otan kyytiin Hetan ruskeamerkkisen pennun, joka lähtee Lahdesta uuteen kotiinsa Mikkeliin. Omistaja-Sarin siskolla on meidän Valon pentu Sera.
Sitten ovatkin kaikki Hetan ja Carloksen lapset lentäneet pesästä. Kertakaikkisen upea pentue!

Tässä iloiset vapun toivotukset a la Raivon lapsi Emmi. Onkohan ottanut liikaa simaa ja pudonnut kuraojaan??:) Kuvan lähetti Tuula Myllymäki.

29.4.2009 Joogaa ja muuta

Rankan työrupeaman aikana tuntuu, että oman itsensä hoito jää vähiin. Ja varsinkin, kun pentujen takia on lenkkeilykin ollut minimissään. Nyt sitten päätin taas kunnostautua. Maanantai-iltana olin jokamaanantaisessa Putkisto-syvävenyttelyssä ja tiistaiaamuna olin Iangar-joogan (miten lie kirjoitetaa???) alkeiskurssilla. Ai, että teki hyvää. On surullista, että kaikilla ihmisillä ei ole halua eikä mahdollisuutta kokea jotain noin ihanaa:)

No, tänään hoidin mieltäni tekemällä rästissä olevia töitä- lähinnä siivousta:). Kivaa sekin, kun ei ole kiire mihinkään.

Eilen istutin pentujen kanssa työkaveriltani saatuja katajia. Pennut osallistuivat innolla puuhaan. Ne on sitten likaisia, kun ne möyrivät kaiket päivät tuolla pihalla. Ihme, etteivät ne mene aikuisten perässä uimaan.
Ai, niin! Uimisesta tulee mieleeni nuo lammikkoni. Varsinkin tuo isompi ja lämpöisempi alalampeni kuhisee sammakoita. Illalla ne pitävät sellaista konserttia, että voisi kuvitella motocross-pyörien ajavan jossain lähistöllä. Tekisi kovasti mieleni kalastaa sammakot huisinnevadaan. Mutta kun juuri joku aika sitten sanottiin radiossa, että sammakot ovat vähentyneet, sillä niillä ei ole enää kutupaikkoja.. Mun kai pitää suojella luontoa- ja sammakoita!

Eilen olimme luolatreeneissä. Tai siis minä järjestin kasvateilleni siihen mahdollisuuden ja olin sitten itsekin seuraamassa. On se vaan mielenkiintoista nähdä tuossakin lajissa koirilla niin montaa erilaista tapaa toimia ja reagoida :). Tor ja Telma treenasivat A-koetta varten ja hyvin meni. Niiden veli Wäiski toimi myös niin hyvin, että sai määräyksen ilmoittautua kokeeseen:).Noiden edellä mainittujen äiti, Zoran tytär Iita, oli myös aika hurjana. Hassua, Iita ei ole aikaisemmin ollut lainkaan kiinnostunut moisesta touhusta.

Tirin pennut ovat alkaneet vaatia lisää aktiviteetteja. Ne ovat kieltämättä jääneet vähemmälle huomiolle kuin meillä pennut yleensä. Hetan pennut ovat vieneet niin paljon huomiotani ja aikaani. No, huomenna lähtee valkoinen uuteen kotiinsa ja perjantaina sitten ruskeamerkkinen tyttö. Sen jälkeen Tirin pennut saavat jakamattoman huomioni :)

27.4.2009 Rankka viikonloppu

Lauantaina saatettiin isäni sukulaisten ja ystävien läsnäollessa haudan lepoon. Kauniit ja tunnelmalliset hautajaiset. Isäni siunauksen suoritti perheystävämme, pappi, joka on jo 80-vuotias. Hän on kastanut Marjun :).

Olin hautajaisista kotona klo 20.30. Ei kun vaatteiden vaihto ja metsään tekemään kaksi jälkeä. Ei ihan vielä ollut pimeää, kun Marjun kanssa klo 22.30 pääsimme metsästä pois.

Aamulla sitten herätys klo 7. Klo 10 oli määrä alkaa järjestämämme mejäkoulutuspäivä. Ja niinhän se alkoikin. Ihan niinkuin useimmiten mejä-kokeessa - aamupalalla:). Marju oli nähnyt paljon vaivaa ruokailun järjestämisen kanssa.
Aamupalan jälkeen oli teoriaa ja sitten jakauduimme kolmeen porukkaan ja lähdimme tekemään jälkiä. Kun jäljet oli tehty, palasimme talolleni syömään. Aterian aikana saivat jäljet vanhentua. Sitten lähdimme täydellä mahalla ajamaan jälkiä. Kyllä oli lupaavia koirakoita mukana tapahtumassa:)

Kiitos Teijalle koulutusavusta. Kiitos Saaralle emäntänä olosta. Ja kiitos Marjulle suuren työn tekemisestä. Ja kiitos kaikille mukana olleille! Toivottavasti saitte päivästä irti jotain-- ainakin kipinän metsässä rämpimiseen mejän merkeissä:)!

Tässä Arvi Hägglundin ottama kuva 9-viikkoisista meillä vielä olevista Hetan lapsista. Nuo 2 osallistuivat myös innolla mejä-päivään:).

23.4.2009 Torstai on toivoa täynnä..

Siitä huolimatta meinaa iskeä paniikki. Lauantaina on isäni hautajaiset ja minulla ei ole vieläkään hautajaisvaatteita hankittuna. Tänään piti mennä kauppoihin, mutta tuli muuta menoa.

Meillä on täällä sunnuntaina mejä-treenipäivä. Kävimme Marjun kanssa alustavasti tsekkaamassa harjoitusalueet. Ihania naapureita minulla täällä. Kaikki ovat ystävällisesti antaneet luvan treenata mejää alueillaan :).

Tirin pentujen kanssa on tähän asti ollut helppoa. On vain tarvinnut ruokkia tuota emää ja pennut ovat hoituneet samalla. Emä on pitänyt myöskin pennut ja alustat puhtaina, koska se on syönyt pissat ja kakat. Nyt pennut ovat alkaneet maistella kiinteää ruokaa. Ne ovat alkaneet liikkua ja laajentaa aluettaan. Ne pissaavat sanomalehdille, emä kyllä vielä sinnikkästi kakat putsaa.

Hetan kaksi pentua käyvät niin rakkaiksi, että ehkä ne jäävätkin tänne :). Ne ovat viisaita, kauniita ja vahvoja :)

Tiistaina olimme siellä luolatreeneissä. Kyllä se Iitukin vihdoin viimein suostui haukkumaan:). Telman ja Torin veli Wäiski seuraa sisarustensa jälkiä. Oikein hyvä! Iitun tytär Lola ei kettua pelännyt, mutta ei se sitä juuri kiinnostanutkaan- vielä! Ensi tiistaina uusiksi.
En jaksa enää laitella ihmisille viestejä ja houkutella mukaan luolatreeneihin. Jos kiinnostusta löytyy, voi ottaa minuun yhteyttä.

Tässä Hetan poika uuden "pikkuhussensa" kanssa. Kuvan lähetti Anne Saarenvirta.

21.4.2009 Relax

20.4.2009 Ihanaa, vapaata..

Kyllä vapaata tuon työrupeaman jälkeen arvostaa. On kiva olla kotona. Tai ainakin olla vähän enenmmän kotona :)

Eilinen päiväkin oli aika kiireinen. Ensin oli aamupäivällä yksi ultraääni ja sitten oli Seppo Savikon koulutus. Sepon koulutukset ovat aina sopivan helppoja, mutta silti haasteellisia. Osallistuin Lantin kanssa. Ehkä tärkein havainto tuosta koulutuksesta oli, miten "toiskätinen" Lantti on. Kun olin ohjaamassa Lanttia sen vasemmalla puolella, oli todella vaikeeta. Lantti hakeutuu koko ajan minuun päin, tulee mm. renkaan sivusta, vaikka toiselta puolelta osaa sen oikein hyvin.
Kotiläksyksi Lantille esteopetusta (?? :)) ja minulle juoskutekniikkaharjoituksia :).

Kentältä sain mukaani perheen Koivukylästä. He tulivat katsomaan valkoista poikaa, Bali Starlingia, jota Teija kutsuu Frankiksi (Frank Zappa). Pikkumies hurmasi perheen, ja muuttaa uuteen kotiinsa vappuna.

Noi kaksi jäljellä olevaa Hetan pentua ovat niin viehättäviä, ettei uskoa saata. Olemme tänäänkin käyneet niiden kanssa jo melko pitkillä metsälenkeillä. Ne selvästi nauttivat samoilemisesta metsässä. Ne nauttivat myös kovasti halaamisesta:)

Tirin tyttöpennut vierastavat minua :(. No, ei.. mutta pojat ovat paljon reippaampia tällä hetkellä.
Pikkuiset kävelevät jo hiukan ja purevat toisiaan hampaattomilla suillaan- ja murisevat! Olen eilen ja tänään antanut niille sormenpäistä hieman jauhelihaa. Kaikki maistelivat, mutta paljon vähemmän, mitä Hetan pennut..

Huomenna menemme taas vähän harkkaamaan luolahommeleita.

18.4.2009 Voi tätä hulluutta..

Ei todellakaan ole järjen hiventäkään lähteä katsomaan luolakokeita nukkumatta suoraan yövuorosta. Varsinkin, kun yövuoroja on takana yhteen pötköön kahdeksan.. No, kannatti mennä:)
Raivon poika Tintin sai tuloksen B 43 ja Zoran lapsenlapsi Telma myöskin tuloksen B 43. Koirien kokeen kulku oli aika lailla erilainen ja ketut olivat täysin erilaisia-- Mutta molemmat koirat toimivat tosi hienosti. Kyllä täällä nyt paukutellaan henkseleitä :).

Tästä koirasta itse asiassa tämä luolakoeinnostus sai alkunsa. Tässä on Maikki, Telman isomummo ja Tintinin mummo. Rakas, paksu, hassu vanha koira "Famous Hoelio Myra". Maira, joka vihaa sinihaalarisia miehiä:).

16.4.2009 Koirat vaihtuvat

Ostin Ratkiller-kennelistä Zoran tyttärentyttären. Tuo uusi tytteli muutti tänään sijoituskotiinsa Lillanin ja Tintinin perheeseen. Tyttö saa kutsumanimekseen Neela. Toivottavasti tyttö tulee äitiinsä ja mummiinsa :). Tyttelin isäkin on minulle kovasti mieluinen, sillä isänisänä on meidän Täplän isä, Miselin-kennelin kantauros, Galebern Tip.

Meiltä väki vähenee, sillä poikaset lentävät pesästä. Tänään lahti 2 vauvaa uusiin koteihinsa. Timor eli Dino muutti Annen, Tonin, Sonjan ja Mikaelin luo Helsinkiin Koskelaan. Rinca muutti sijoituskotiinsa Kannelmäkeen Pipsan ja parsonpoika- Saskan seuraksi.

Ja kotiin palautui Marjun luota eilen Lantti. Voi, miten ihana leikkitäti tuo hassu pieni koira on. Se jaksaa leikittää niin nätisti noita vauvoja :). Olen niin onnellinen tuostakin koiruudesta.

15.4.2009 Kauhun sekunnit

Hetan pennuista "rusakko" tyttö oli eilen vähällä hukkua. Olin pentujen ja aikuisten kanssa pihan perällä lenkillä odottelemassa pennunhakijoita. Kun auto ajoi pihaan, säntäsivät tietysti aikuiset koirat vastaan ja pennut perässä. Lähdin pentujen perään ja olin lammen kohdalla, kun näin ruskean tytön laiturin vieressä jäällä. Kyllä oli sydän pysähtyä. Lampi on osittain sulanut, mutta siinä kelluu isoja jäälauttoja. En ymmärrä kuinka tuo pieni oli sinne jäälle ajautunut. Yritin pysyä tyynenä, sillä tajusin, että en ainakaan saa pentua säikäyttää, sillä sitten menee kaikki pieleen. Juoksin rantaan ja houkuttelin pentua takaisin. Onnekseni se kääntyikin heti ja lähti tulemaan luokseni. Pari pientä railoa se selvitti hyvin, mutta lähellä rantaa olevaan railoon se molskahti. Onneksi sain sen niskanahasta nostettua ylös (enkä edes itse mulannut). Kyllä oli pikkuinen märkä ja peloissaan, sydän hakkasi meillä molemmilla tuhatta ja sataa. Kun olin pennun kuivanut, se kuitenkin jo juoksenteli kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Mutta entä jos se olisi mulahtanut jäälautan alle, lauttojen väliin? Olisinko ehtinyt pelastaa sitä? Ei voi edes ajatella asiaa.

Kaksi pentua on jo lentänyt pesästä. Katin ja perheensä luokse Kokkolaan muutti meidän Mini ja Annican ja Iikan luokse Niittykumpuun lähti tänään mustapää poika. Ei kyllä kauheasti huomaa, että olisi hiljaisempaa. Nuo jäljellä olevat pitävät yllä aikamoista showta lähes koko ajan.

Tirin pennuilla on silmät auki :). Ne on kyllä aika paksuja, muistuttavat jotenkin hylkeitä :).

9.4.2009 Hyvää Pääsiäistä

Toivottavasti pääsiäsien aika tuo monelle nautittavia vapaapäiviä! Minä vietän 5 yötä töissä. Eipähän ole tarvinnut juurikaan nähdä vaivaa tämän juhlan valmisteluissa :).

Iloinen uutinen eiliseltä illalta. Zoran lapsenlapset, Iitan lapset, osallistuivat eilen luolakokeeseen. Tuloksena Telmalle B 42 ja Torille B 41.Molemmat menettivät pisteitä vajaasta tyhjän luolan tarkastuksesta. Onnittelut Viikinkilapsille taustajoukkoineen!

Pennut kävivät eilen eläinlääkärin tarkastuksessa ja saivat myös parvo-rokotteet. Pennut eivät kyllä eläinlääkärin tiloissakaan ujostelleet. Hiukan sain hävetä, kun ne heti olivat tonkimassa kaikkia paikkoja. Tytöt oli tärkeää tapahtumaa varten varustettu vaaleanpunaisilla kaulapannoilla ja pojilla oli luukuvioiset mustat pannat:)

Tässä unelma kesästä. Kuvan on lähettänyt Saara Innanen. Siinä Fiina poseeraa Australiassa rannalla.

8.4.2009 Moni potee pentukuumetta.. Miksiköhän?

Flores Minivet

5.4.2009 Mun kanteleeni kauniimmin Taivaassa kerran soi...

Tämä laulu soi CD:ltä eilen klo 14.30, kun isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen. Hän nukkui pois äitini ja veljeni pidellessä häntä kädestä. . Suru on suuri, ja suuri on myös huoli, että miten äitini isän menetyksen kestää. 59 vuotta yhdessä on ikuisuus.
Olin viime yön äitini luona Lahdessa. Marju oli hoitamassa koiralaumaa. Huomenna sitten menen Lahteen, sillä paljon on asioita hoidettavana, ennenkuin isäni saadaan haudan lepoon. Onneksi meitä on useampia taakkaa jakamassa.

Tirin pennut voivat hyvin. Ne ovat lähes kaksinkertaistaneet painonsa ja ovat hyvin tyytyväisiä ja rauhallisia.
Hetan pennut ovat pieniä terrierejä. Niillä kyllä riittää energiaa. Ne ovat nyt päässeet kaksi kertaa autoajelulle. Tänään kävimme Siuntiossa asti. Lapset pääsivät äitinsä luona käymään. Heta siis lähti omaan kotiinsa perjantaina, kun pennut olivat 6 viikkoa vanhoja. Eilen Teija käväisi meillä Hetan kanssa ja Heta kertaalleen tissitti lapsensa. Tänään myöskin tapahtui tissitys heti, kun sain pennut autosta ulos. Sen jälkeen pennut riehuivat ihmisten ja Hetan kanssa Teijan tilavassa talossa. Kiusasivat mokomat vanhaa Mairaa, Hetan mummua.
Kyllä oli kotimatkalla väsynyttä porukkaa...

Tässä iitun ja Robbien tyttären Lolan tyylinäyte keväthangilta. (Kuva Senni Husso)

Raivon lapsilta tuli terveisiä: Emmi osallistui eilen Sinua tarvitaan-tapahtumaan Lohjalla. Emmihän on mukana Lohjalla Kaverikoiratoiminnassa. Olivat kuulemma päässeet oikein lehdistön haastateltavaksi.
Tintin puolestaan oli auttanut naapuria ottamalla supin kiinni naapurin ladon alta. :)

31.3.2009 Tiri synnytti

Tirin synnytys lähti käyntiin eilen 60 vrk toisesta astutuksesta. Ponnistaminen alkoi huonosti nukutun yön jälkeen klo 6. Ilman dramatiikkaa ja surua ei tästä synnytyksestä selvitty.
Pentuja syntyi 5, 3 poikaa ja 2 tyttöä. Pennut ovat Tirin kokoon nähden isoja, pienin painoi 210g ja suurin 239g.
Menetimme tämän suurimman pojan. Se syntyi jalat edellä ja ehti vetää lapsivettä runsaasti keuhkoihinsa syntyessään. Elvytimme sitä Marjun kanssa yli puoli tuntia, mutta emme onnistuneet saamaan sitä henkiin.
Muut 4 ovat oikein reippaita, vaikka sekä ensimmäisen että neljännen kanssa olimme jo pakkaamassa Tiriä autoon lääkärille lähtöä varten. Nekin syntyivät jalat edellä ja ponnistaminen vei aikaa ja voimia.

Eihän tästä synnytyksen hankaluudesta voi syyttää kuin tyhmää kasvattajaa, joka aina muistaa muille teroittaa, että narttua ei saa ruokkia tiineysaikana liikaa. Tirillä ei ollut missään tiineyden vaiheessa huonovointisuutta, vaan ruoka maistui. Koko ajan se kerjäsi ruokaa... Kai sille sitten tuli annettua säälistä (kun se kerran on raskaanakin) sittenkin liikaa :(.

Ja kyllä se niin on koiralla niinkuin ihmiselläkin, että aktiiviurheilijalla voivat liian trimmatut lihakset aiheuttaa hankaluutta synnytyksessä (voimakas pehmytkudosvastus). Ja tästä kyllä Tirillä oli myös kysymys.

28.3.2009 Pikku-Carlos

27.3.2009 Pennut kasvavat

Toissapäivänä siirsimme pennut tupaan väljempään tilaan, sillä niiden liikunnantarve kasvaa koko ajan. Hetken ne katselivat ihmeissään, että mikä maa, mikä valuutta, mutta sitten alkoi meno. Ne painivat ja murisevat. Ne syövät neljä kertaa päivässä kiinteää ruokaa. Ne kakkivat ja pissaavat - ja sotkevat.
Heta ei enää kauhean mielellään niitä tissitä, sillä niillä ilmeisesti on aika terävät hampaat. Mutta Heta on alkanut kouluttaa niitä. Sen jälkeen, kun pennut lopettavat ruokailun, menee Heta syömään jämät. Silloin jos pennut yrittävät apajalle, saavat ne huutia. Nartun toimista pitäisi pennunomistajienkin ottaa mallia. Kun pentu tulee kupille, emä murisee matalasti. Jos pentu ei usko, emä murisee kovaa ja paljastaa hampaansa. Jos pentu ei vieläkään usko, emä rähähtää hirveällä äänellä, tokkaisee pentua suullaan (Hampaillaan?) niin että pentu lentää mukkelis makkelis ja huutaa sydäntäsärkevästi (vaikka mihinkään ei sattunut). Ja jo pentu uskoi. Ainakin seuraavaan ruokintakertaan (ne kovapäisimmät)!

Hetalla on myöskin säilynyt alkukantainen tapa ruokkia pentuja. Ihmettelin tässä päivänä muutamana, että miksi Heta menee heti syöytään pentujen luo ja vinkuu niille. Se kutsuu korkealla vinkunalla pennut luokseen ja spottaa niille osittain sulaneen ruuan.Ja kyllä maistuu. Ja jos pennuille ei maistu, emo syö sen itse uudelleen :)

Tässäkin opetus pennunomistajille. Matala ääni toruu, korkea ääni hyvittää, kiittää, kutsuu luokse.

Onnitteluja myöskin aikuisiksi kasvaneille pennuille. Valon ja Lassen lapset täyttävät tänään 4 vuotta! Onnea Alma, Ilona, Otto, Pärsson ja Sera!

22.3.2009 Fiina, parsonien aatelia

Ei muuten, mutta luonteeltaan.. On tuo Zoran ja Tallitontun Åskun tytär todellakin oikea kultakimpale.

Fiina harrastaa agilitya (luokka mini 3) ja luolametsästystä. Se sai luonnetestistä huikeat pisteet + 248. Tuollaiset pisteet saa yleensä hyvä harrastuskoira, joka ei ole ihan helppo perhekoira. No, Fiina on kyllä hyvä perhekoira, seurakoira, luottoystävä. Fiinan voi viedä minne vaan, eikä se aiheuta häslinkiä. Lähes yhtä mahtava kuin äitinsä :)

Fiina on kokenut elämänsä aikana monenmoista. Se on mm. asunut 4 kk Australiassa omistajansa Saaran kanssa. Ausseissa se oli kuukauden karanteenissa ihan ypöyksin. Sitten se lensi Australiasta Suomeen Bangkokin kautta ihan ypöyksin. Minä olin vastassa Suomessa lentoasemalla.

Vajaa vuosi Australiasta paluun jälkeen, maaliskuussa 07, Fiina sai luolareissun jälkeen nuhan. Sitä hoidettiin ensin nenäpunkkina. Kun nuha vain jatkui, ruvettiin Fiinaa tarkemmin tutkimaan. Vuoden 2007 aikana Fiina rauhoitettiin tähystystä ja nenäonteloiden huuhtelua varten 4 kertaa. Antibiootteja se söi usean pitkän kuurin. Ei löydetty nimeä se taudille.
Tauti oli hieman rauhallisessa vaiheessa vuodenvaihteen, mutta 4/08 räkää alkoi irrota siihen malliin, että Fiina tähystettiin ja nenäontelot huuhdottiin. Aloitettiin Zitromax-kuuri.

8/08 Fiina kävi luonnetestissä. Viikkoa ennen luonnetestiä Fiina oli karannut kotipihalta luolaan, jossa se painosti riistaa 3 tuntia. Heinä-elokuussa Fiina myös hoiti ahkerasti pikkurusseli -Olgan pentuja. Fiina harrasti koko kesän myöskin lempilajiaan, kalastusta, omassa pihalammessa (karppeja).

9/08 nuha taas intoutui. Otettiin uusi CT-kuva ja otsaontelo oli täynnä harmaata massaa, kasvain? tulehdus?
Otettiin taas koepaloja tähystyksessä. Nyt tehtiin ensimmäisen kerran bakteerilöydös. Aloitettiin vahvempi antibiootti.

Kun paksu räkä alkoi jälleen "lentää", päätettiin avata otsaontelo. Otsaontelosta poistettiin paksu, tulehtunut limakalvo kokonaan. Otsaoneloon laitettiin 2 dreeniä, joiden kauttaa otsaa huuhdeltiin sienilääkkeellä. Sienilääke jouduttiin kuitenkin lopettamaan suunniteltua aikaisemmin, sillä Fiina sai siitä sivuvaikutuksia.


Eläinlääkärin antama diagnoosi oli märkäinen nuha. Näin eläinlääkäri kirjoitti: "En ole vielä koskaan törmännyt tai kuullut Suomessa näin hankalasta kroonisesta sierainontelotulehduksesta, mutta kansainvälisillä eläinlääkärisivuilla ei tunnu olevan harvinainen ongelma. Taustalla saattaa olla joku vielä tunnistamaton bakteeritulehdus, joka viihtyy lämpimissä maissa, ja jonka Fiina on ehkä sieltä Australiasta saanut."

No, oli miten oli, mutta rankka leikkaus helpotti oloa huomattavasti. Tässä pari kuvaa Fiinasta leikkauksen jälkeen. Nuo "sarvet" Fiina anoi ottaa pois ilman rauhoitusta kymmenen päivän päästä toimenpiteestä.

Uskomatonta, miten äkkiä koira voi tuollaisesta toipua. Helmikuussa Fiina katosi K:nummelta Saaran vanhempien pihasta pikkurusseli Inton kanssa. Oli kateissa lähes vuorokauden. Jäljet johtivat luolaan, josta Fiina tuli pois lähes vuorokauden pelon jälkeen. Oli se aika naarmuilla tapahtumasta. Pahinta oli suun sisällä olleet ruhjeet.

Fiinan omistaja Saara kiittää kaikkia Fiinan etsintöihin osallistuneita ja lupautuneita :)

Tässä vielä Saaran kommentti Fiinasta: Jos kaikki parsonit olisivat kuin Fiina, ei niiden kanssa olisi käyttäytymisongelmia. Fiina kun antaa vääntää itsensä vaikka solmuun. Sen pinna on uskomattoman pitkä ja se on itsevarma ja viisas. Siis maailman paras Parson, elämää suurempi koira ja persoona.

Saaralta ja minulta lämmin kiitos eläinlääkäri Anulle, joka on todella ottanut Fiinan hoitaakseen ja nähnyt valtavan paljon vaivaa ja käyttänyt omaa aikaansa vaivojen selvittelyyn.

Ja minulta kiitos Saaralle, joka on antanut Fiinalle hyvän elämän ja rakastavan kodin :)

21.3.2009 Agitreeniä

Tänään meillä oli LÄGIn hallilla agitreenit kahdelle edelliselle pentueelleni eli Iitan ja Iitun pennuille. Harmittaa vähän, kun aika moni oli estynyt tulemasta. Loppujen lopuksi Iitan pennuista olivat mukana vain Tor ja Doris. Iitun pennuistakin oli paikalla vain kaksi, Nemo ja Lola. Mutta kai laatu korvasi määrän :)
Muutenkin tuli vähän muutoksia suunnitelmiin, sillä Marjun piti olla vetämässä treeniä, jotta minä olisin ehtinyt seurustella :). No, Marju joutui kuitenkin menemään Vermoon töihin. Onneksi sain Teijan avukseni. Ja hyvinhän meillä meni. Mukana oli vielä katsojina 2 perhettä, jotka suunnittelevat parsonin hankintaa.

Tor oli ainoa edistyneempi porukassa. Tor ja Karri ovat jo käyneet alkeiskurssin (??) ja ovat jo kohta kisavalmiita :). Karri sai Torin kanssa harjoitella putkeen lähetystä, leijeröintiä ja poispäinkäännöksiä. Ja kun Tor väsyi, sai Karri vielä treenata Sanin kanssa.

Doris, Nemo ja Lola treenasivat putkea ja hyppyä. Aluksi yksittäisinä esteinä, mutta kun tuppasivat olemaan liian lahjakkaita, saivat sitten jo mennä kolmen esteen rataa:) Lola oli ollut juuri ennen meidän harkkoja LÄGIn alkeiskurssin pääsykokeissa ja selvitti kokeen helposti :)

Sitten vielä halukkaat saivat harjoitella pieniä pätkiä Lantin, Sanin ja Zoran kanssa.

Toinen katsomassa olleista perheistä on varannut Hetan pennun. He jaksoivat vielä ajaa perässäni katsomaan pentuja. Vielä emme pystyneet päättämään, kuka noista kolmesta pojasta muuttaa heidän luokseen.

Kiva päivä oli. Kiitokset kaikille mukanaolleille.

Kuvassa ei ole Tor, vaikka niin voisi äkkiä katsoen luulla. Kuvan koira on Zoran veli, Brandon isä, Flexx, agilityvalio Belgiassa.

20.3.2009 Terveiset Tukholmasta

Kotiuduin tänään päivällä koulutusristeilyltä. Se meni hyvin. Luennot olivat mielenkiintoisia, ruoka oli hyvää ja sitä tulikin syötyä liikaa. Ja minä nukuin yöt ja nukuin kaikki vapaahetket. Oli ilmiselvästi univelkaa:)

Kotona oli kaikki ok, kiitos Teijan ja Marjun. Koirat olivat onnellisia minut nähdessään. Ja miten helppoa on, kun Marju oli lähtiessään vielä ottanut Lantinkin mukaansa. Vain 4 aikuista koiraa- tosi iisiä! Ja pennut ovat taas kasvaneet.

Vanhempienikin tilanne on tällä hetkellä ok. Isä nukkuu suurimman osan päivää, mutta sitten kun on hereillä, on ihan klaari. Äitiäni hoitaneille lääkäreille täytyy lähettää lämmin kiitos. He eivät vähätelleet potilaan oireita, vaan tutkivat ja aloittivat hoidon heti. Äidilläni oli silloin tiistaina lievät aivohalvauksen oireet ja sydämmessä eteisvärinää. Äidin veri oli aivan liian "paksua". Hänelle aloitettiin verenohennuslääkkeet. Pääsi kotiin, mutta sairauslomaa kuukausi. Ei saa tehdä mitään raskaita töitä. Eikö edes pestä ikkunoita?, kysyi äitini. No ei!
Pakko kertoa vielä tämä: Lääkärikeskuksen lääkäri siis lähetti äitini neurologian poliklinikalle tiistaina-ja ilmeisesti vielä soitti sinne, että tämmöinen potilas on tulossa. Äitiä oli vastassa pyörätuolin kanssa mieshoitaja. Äitini sanoi, että kyllä hän jaksaa kävellä. Mieshoitaja kuitenkin määräsi hänet istumaan tuoliin. Äitini kertoi minulle: "Siinä minä sitten istuin rullatuolissa hattu päässä ja takki päällä, ihankuin olisin ollut joku vanha ja sairas!" Näin kertoo 80-vuotias ihan oikeesti sairas. :)

Eilen viettivät 12-vuotissynttäreitään kohta 15 täyttävän Bimin lapset. Extralämpimät onnitteluhalit kaikille. 5 on jäljellä kahdeksasta. Elossa ovat vielä Valo, Jalo, Nelson, Nena ja Napoleon. Nixon, Piku ja Remu leikkivät yhdessä koirien taivaassa.

17.3.2009 Huolia

Kivaa on se, että Saara kävi sunnuntaina koiriensa kanssa lenkillä. Ja ihailemassa pentuja tietty. Saara auttoi antamalla pennuille matolääkkeen ja päiväruuan.
Lenkille lähtö oli taas tyypillisen äänekäs. Mukana olivat siis Zora, Luigii, Lantti, Tiri, Heta, Fiina, Olga ja Into. Taaskin nuo 2 vanhaa arvonsa tuntevaa urosta kulkivat kuin toinen ei olisi mukana ollutkaan:). Pikkuinen Olga yritti sinnikkäästi pysyä Zoran perässä upottavassa hangessa. Ihana lauma.:)

Niitä huolia sitten. Isäni on kotona. Hän voi suhteellisen hyvin, vaikka onkin aivan tolkuttoman väsynyt. Hän nukkuu lähes koko ajan. Äitini on häntä joutunut auttamaan pesuissa ja pukemisessa, muuten isä yrittää pärjätä omin avuin.
Tänään sitten äitini joutui keskussairaalaan neurologisten oireiden takia. Onko kehittymässä joku halvaus, vai mikä. No, kuitenkin isälle pitää nyt järjestää hoitaja. Minähän olisi siihen hommaan oikein passeli, mutta olen lähdössä aamulla Valtakunnallisille Sairaalahygieniapäiville. Työnantaja on pulittanut koulutuksesta pitkän pennin. Veljeni kanssa sovittiin, että menen koulutukseen ja he yrittävät järjestellä asiat kotona niin, että molemmat vanhukset saavat levätä. Minä astun remmiin sitten perjantaina.
Täytyy tässä pikkuhiljaa varautua siihen, että minua tarvitaan Lahdessa. Täytyy anoa palkatonta virkavapaata.

Tänään kävi virallisessa silmätarkastuksessa Iitan ja Chasen poika Tor. Silmät ok, mutta oikeassa polvessa on löysyyttä. Viikon päästä Torilla on aika Vihtiin Skutnabbille, silloin saamme varmistuksen polven tilasta.

12.3.2009 Mustaa ja valkoista

10.3.2009 Hanki sokaisee

Outoa, vaikka aurinko ei paista, olin sokeutua lumikenkälenkillä. Oli kiva sää lenkkeillä, pikkupakkanen ja sataa kevyttä pakkaslunta. Mutta todellakin, oikein silmiin sattui tuo lumen valkoisuus..

Tirikin sai haasteen. Tässä Tirin kuva Tottakai se valkkasi kuvan itsestään, Ranen ja Fiinan tyttärestä.

8.3.2009 Sain haasteen

Haastajana Tintin. Tässä se nyt on neljännen kansion neljäs kuva:

Haastan puolestani Marin. Samat sävelet.

7.3.2009 Tuskien taival

oli tämän päiväinen hiihtolenkkini. Hiihdin tänään ensimmäisen kerran kahteen vuoteen. Sukseni, jotka olivat olleet liiankin hyvässä tallessa, löytyivät. En ollut vielä kertaakaan niillä hiihtänyt. Niiden pohjaan oli laitettu 2 vuotta sitten oikein hyvät vesikelin luistot. Mononikin olivat täysin korkkaamattomat.
No, tänään päätin hiihtää. Ajattelin, että pääsen helpommalla kuin jalkaisin tai lumikengillä. Ensinnäkin monot: en ymmärrä millaisiin jalkoihin olen niitä sovittanut, mutta ne ovat kyllä ainakin numeroa liian suuret. Lonksuivat siroissa nilkoissani.
Ja sukset kyllä luistivat, mutta pääasiallisesti taaksepäin. Pitoa ei ollut piirun vertaa. Ja nämä uudet sukset eivät tasan ole mitään umpihankeen tarkoitettuja versioita. Ovat mokomat turhan pitkätkin, sillä suksen kärjen upotessa lumen ja risujen alle, en meinannut jaksaa heivata sitä ylös :0.

Voi miten elävästi tuli mieleen kansakouluajat, jolloin oli pakko raahata tiukkaan sidottua suksi-ja sauvapakettia täpötäydessä linja-autossa. Ja sitten piti hiihtää kilpaa suksilla, jotka vain luistivat taaksepäin, tai joihin paakkuuntui koko suksen pituudelta lunta ja ne painoivat tonnin.
Muistan, kuinka veljeni kiukutteli:"Mun pitäisi saada sementtisukset, kun nää sukset aina vinoilee!"

No, ei ollut helppoa koirillakaan. Piti olla 2 astetta lämmintä, siis vesikeli. Mutta hangen pinta olikin kovaa ja terävää. Koirat tarpoivat epätoivoisesti altani pois kovassa lumessa. Koko porukka on ollut hyvin hiljaista ja väsynyttä koko illan.
Toivottavasti ne muistavat tämän lenkin vielä huomenna, ja kieltäytyvät lähtemästä koko lenkille :).

6.3.2009 Ihana Raivo

Olen taas saanut pari päivää nauttia myös Raivon seurasta. Kävin eilen aamulla rokotuttamassa sen ja Lantin. Joka kerta, kun Raivo tulee hoitoon, ihastun siihen uudelleen. Kun näen sitä vain kisoissa tai harkoissa, saan siitä aivan eri kuvan, kuin sitten kun se oikeesti on fyysisesti läsnä. Se on kyllä niin helppo koira kuin olla saattaa. Eläinlääkärissä se tietenkin käyttäytyi mallikelpoisesti. Täällä kotona se on oikein rauhallinen. Lenkillä se mennä touhottaa, mutta tulee niin äärettömän kuuliaisesti luokse, kun kutsun.
Raivo oli mukana eilen Lahdessakin. Mukana olivat myös Lantti ja Zora. Kaikkihan ne ovat helppoja matkakumppaneita. Nauttivat juoksemisesta vanhempieni pihalla. Olivat tosi onnellisia, kun saivat äidiltäni monenlaista herkkupalaa. Ja odottivat tyytyväisinä autossa, kun kävimme äitini kanssa sairaalassa isääni katsomassa. Isäni kunto on huonontunut hyvin nopeasti. Syöpä on saanut yliotteen. Toivottavasti isä pääsee vielä kotiin ainakin vähäksi aikaa. Nyt sairaalassa yritetään saada kipua hallintaan ja veriarvoja jonkinlaiseen kuntoon.

Hetan pennuilla on silmät auki. Eilen aamulla ne kaikki kurkkivat siellä utuisin katsein tätä ihmeellistä maailmaa. Hitsi, että ne on söpöjä. Heta on hyvä äiti, joka kuitenkin ottaa itselleenkin aikaa- nimittäin sen jokapäiväisen lenkkinsä :).

Raivo on, muuten, aivan erikoisen kiinnostunut Hetasta ja Hetan lapsista. Luulekohan Raivo, että ne ovat sen lapsia? Ainakin Luigii luuli olevansa syrjään jätetty isä silloin kun Heta synnytti. Kurkki epätoivoisesti portin yli. Piti laittaa kuva, mutta se oli liian suuri. Pakko mennä töihin :)

4.3.2009 Ormin äiti Medi synnytti

tänään sectiolla 4 upeaa lasta. Medi alkoi supistella eilen aamulla, jatkoi sitä koko päivän ja yön. Olin Leenan mukana apukäsinä ja tukihenkilönä. Aamulla kuudelta oli pakko palata kotiin laskemaan omia koiria.
Eihän täällä mitään hätää ollut. Pennuilla oli 2 päivää vatsa niin löysällä ja uloste niin pahanhajuista, että ehdin jo huolestua, mutta maitohappobakteerit auttoivat.
Iltapäivällä Leenan oli pakko turvautua eläinlääkäriin Salossa, sillä Medi oli työntänyt yli 2 tuntia ilman tulosta.
Medi sectoitiin, sillä ekana syntyvä pentu oli Medin lantioon nähden liian suuri. Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja äiti ja vauvat ovat pirteitä ja elinvoimaisia :). Olisipa enemmän tilaa koirille! Niin ihania pentuja!

1.3.2009 Kylläpä on rauhallista

Niin, minulla on vain 4 aikuista koiraa ja 6 pentua tällä hetkellä. Kyllä talo tuntuu tyhjältä :), ihan oikeesti.

Marjulla on Hetan synnytyksen ja ROP-ryhmän hoidon takia ollut Sani luonaan jo viikon. Ja nyt hänellä on Lanttikin ollut jo 2 päivää. Lantti sai kisatakin eilen ja tänään. Tänään Lantti oli hirmu nopea, mutta teki yhden ratavirheen. Tuolla tuloksella heltisi kuitenkin luokkavoitto :) Tarkemmat tarinat täältä.
Lupasin sitten vaihtovuoroisesti huomenna hakea koko lauman Marjulta tänne lenkille.
Me kävimme tämän kotona olevan porukan kanssa tänään lumikenkälenkillä- no, siis pennut nukkuivat kotona. Hetakin oli niin mielellään mukana. Sen jälkeen ruoka maistaa, kuten myös pentujen hoito.

Pennut ovat nyt 9 päivän ikäisiä. Ne ovat tuplanneet syntymäpainonsa. Kaikki muut paitsi pienin tyttö. Ei silläkään paljoa puutu. Ne on niiiiiin kauniita, nuo pennut! Pennuille tulee nimet Indonesian saarten mukaan. Voi olla, että saarten nimeen liitetään vielä jokin paikalle tyypillisen linnun tai eläimen nimi, esim. Bali Starling (Balin kottarainen :) ). Nimivalinta lähti siitä, että astutuksen aikaan Heta oli minulla hoidossa, sillä Hetan sijoitusvanhemmat olivat Indonesiassa reissussa.
Sijoitusmatte, Teija, on ollut minulle suureksi avuksi muutenkin, mutta nyt vielä enemmän tämän pentueen kanssa. Olin pe-lau yön töissä ja Teija oli täällä yötä kotimiehenä. Eilen illalla hän kävi miehensä kanssa hoitamassa koiria puoleen yöhön saakka. Minun oli rauhallista olla töissä, kun tiesin, että koirat saavat hyvää hoitoa. Täällä muutama uusi kuva. Tässä kuva viikon ikäisistä:

Ormin äiti ,Medi, synnyttää ihan lähipäivinä, siksi minä olen töistä pyytänyt vapaata. Olen luvannut mennä Leenalle apukätilöksi.

Ja kun Medi on synnyttänyt, yritän päästä käymään Lahdessa, sillä isäni luusyöpä on taas alkanut oireilla. Hänelle aloitettiin sädehoito viime maanantaina. Sädehoito jatkuu vielä ensi viikon.

26.2.2009 Koirien hoitaja

Niin, tuo pitäisi olla tittelini nyt. Tänään minulla on ollut hoidettavana/huollettavana 13 aikuista koiraa ja 6 pentua. Minulla on siis tällä hetkellä 4 omaa parsonia + Heta ja Hetan pennut. Sitten lupauduin ottamaan hoitooni Tonin ja Annen kolme parsonia isäntäväen häämatkan ajaksi. Ja sitten lupasin vileä tänään lenkittää ja ruokkia Marjun 4 parsonia + yhden bordercollien. Aamutoimien jälkeen lenkitin ensin oman laumani. Sitten tulin kotiin vaihtamaan ylleni vähän kuivaa vaatetta ja sitten vein ROP-ryhmän lenkille.
Sen jälkeen kävin hakemassa Marjun koirat minun ympäristööni lenkille. Uudelle lenkille omistani pääsivät myös Luigii ja Lantti. Sillä aikaa kun tarvoin viimeistä lenkkiä, oli työtoverini Anneli tullut auttamaan. Hän laittoi minulle herkullisen aterian ja auttoi myös koirien ruokkimisessa. Suuret kiitokset hänelle.

Annen ja Tonin koirat siis tulivat luokseni hoitoon maanantaina. Ne asuvat perheen omassa matkailuautossa. Enhän toki olisi voinut tähän pieneen talooni ottaa noin montaa vierasta koiraa. Sitten on tilanne toinen, kun saan kennelrakennukseni rakennettua.
Kaksi ensimmäistä päivää ROP-ryhmä paahtoi kuin tikka tuulispäät! Olin aikalailla järkyttynyt heidän energisyydestään ;) Tänään porukka oli jo selvästi rauhallisempaa.
Ihania koiria nuo lomailevat. Penny on suosikkini. Se on kuin Zora. Paitsi, että Penny on 2 kiloa kevyempi:).
Rane on lenkillä aika lailla omia polkujaan tallaava. Aivan kuin Zora. Mutta vitsi, miten hyvä kroppa sillä on. Pitäisi viedä sitä näyttelyihin ulkomaille- ja samalla tietysti myös agilitykisoihin.
Osmo on iso, vahva, kiltti, porukan blondi? Aika kiihkeä kuitenkin.Osmo pitää koko ajan kontaktia ihmiseen. Lenkilläkin se käy vähän väliä tsekkaamassa, että porukka pysyy kasassa.

Eilen, kun Bim tuli meille, alkoi Tiri heti isotella sille,. Ja mitä teki Bim, ----pissasi tuon nuoren nartun päälle. Ihan oikeasti. Meni Tirin viereen ja nosti koipeaan ja pissata lurautti. En ole ikinä aikaisemmin nähnyt vastaavaa. Olipa Tirin ilme näkemisen arvoinen.


Pennut voivat hyvin. Heta hoitaa niitä esimerkillisesti. Tänään se tosin jo halusi mukaan lenkille. Tein oman laumani kanssa vain lyhkäisen lenkin ja Heta nautti silminnähden päästyään hetkeksi "lomalle" pennuista.
ROP-ryhmän kanssa tein pitkän lumikenkälenkin. Zorakin pääsi mukaan, sillä sen liikunnantarve ei tyydyttynyt lyhyellä lenkillä. Ja hyvin meni.

Tänä iltana olimme hallilla harkkaamassa Marjun ja koko koiralauman kera. Ja Raivo oli selvästi ylitsemuiden. Täysin virheetön rata ja vauhtia riitti :), oli selvästi käsijarru pois päältä :).

24.2.2009 Tasan kaksi vuotta sitten

Tiri synnytti ensimmäisen pentueensa, pentueen isänä Sanin ja Luigiin poika Onni. Onnittelut Toivo, Tuisku, Otto ja TerriOktaavia.

Kuvia Hetan ja Carloksen neljä päivää vanhoista lapsista täältä.

Tiri on ultrattu tänään, noin neljä pentua olisi tulossa :). Lisätietoja pentujen suvusta.

22.2.2009 Syntymäpäiviään viettävät

tänään Robbien ja Iitun lapset Bart, Homer, Lisa ja Maggie. Onnittelut kaikille :).

21.2.2009 Vierihoitoa ja täysimetystä

Näin sen lapsivuodeajan pitäisi ihmiselläkin mennä. Pari ensimmäistä päivää emo makaa tiiviisti pentujensa vieressä. Käy hädin tuskin pissalla. Syö, mitä eteen kannetaan, ei itse lähde ruokaansa etsimään. Pennut imevät syntymästään lähtien lähes tauotta. Toki päivien myötä alkavat nukkua pitkiäkin toveja erossa nisistä. Ihmeellistä. Kateellisena katselen.

Heta ja pennut voivat siis hyvin:). Heta jo hieman luottaa minuun, niin ettei sen tarvitse olla niin kauhean huolissaan pennuistaan:).

ROP-ryhmän Anne ja Toni http://rop-ryhma.blogspot.com/ viettävät tänään häitään. Kävin todistamassa vihkitilaisuutta Pyhän Katariinan kirkossa Turussa.Morsian oli niin kaunis ja sulhanen niin komea! Uskoisin olleeni vähän Amorin osassa noiden nuorten kanssa. Harmi, että en pentujen takia päässyt varsinaiseen hääjuhlaan Turun keskustaan. No, minulla on täällä omat juhlat :)

20.2.2009 Hetan pennut syntyivät

Synnytys käynnistyi tänään päivällä 58 vrk toisesta astutuksesta. Avautumisvaihe alkoi n. klo 13 pienellä tärinällä. Klo 20.18 syntyi ensimmäinen pentu ja n. neljä tuntia myöhemmin viimeinen. Pentuja syntyi 3 poikaa ja 3 tyttöä. Synnytys meni todella helposti ja rauhallisesti ja pennut ovat oikein virkeitä. Hieman ongelmallista on emän voimakas tarve suojella pentujaan. Mutta hyvin se niitä hoitaa :)

Pentuja tulossa-sivua on päivitetty.

16.2.2009 Hetan laskettu aika lähestyy

Heta tuli tänään luokseni synnytystä varten. Aluksi piti likkojen vähän jäykistellä ja murrailla, puolin ja toisin. Nyt tuo tuleva äityli makaa tossa selkäni takana boksissa syvässä, rauhallisessa unessa. Ensisilmäyksellä katsoin, että Heta on ihan hoikkis, mutta sillä onkin tuo maha kaikki tuolla maata kohden. On se liian paksu perhoseksi :)

Mun pitäisi nyt olla töissä, mutta veistin veitsellä peukalooni ja olen nyt sitten kotona. Kirjoittaminen sujuu, mutta kyllä kaikki muu on aika hankalaa. Tämä viilletty peukalo tökkää joka paikkaan ja sattuu niin saakutisti.

Kiihko oli mulla täällä perjantai-illasta asti. On se vaan kiva poika, myöskin. Se on tosi tottelevainen. Ja nukkuu hipihiljaa boksissaan. Annoin sille mahdollisuuden nukkua myös sängyssäni, mutta se valkkasi oman boksinsa :). Nyt illalla vein Kiihkon takaisin Marjulle. Kiihko olisi kyllä mieluummin lähtenyt takaisin minun kanssani:).

Kiihko viihtyi täällä, sillä se sai Lantista koko ajan leikkikaverin. Lantti leikki ulkona sen kanssa takaa-ajoa. Sisällä nuo kaksi vetivät vetoleluja. Tai sitten pompottivat palloa, niin että matot olivat kurtussa.

14.2.2009 Hyvää Ystävänpäivää

kaikille tasapuolisesti.

Minun piti mennä tänään metsälle, mutta nukuin pommiin :). Piti mennä katsomaan, miten Osku toimii riistan kanssa
Ja hyvin toimi. Sai ekan oman supinsa :) Aika kundi.
Ja nyt ei enää pysy silmät auki. Pakko mennä unten maille.

8.2.2009 Halki Suomen...

Tiistaina ylös ja tänään alas. Kyllä tuo alaspäin tulo sujui paljon nopeammin. 1020 km, ruokatauoko, kahvitauko ja koirien pissatus, yht. 13 tuntia. Alkumatkasta pakkasta 19 astetta, ja valtavasti pöllyävää pakkaslunta. Pellon paikkeilla sattui yksi vähältä piti tilannekin. Onneksi oli suojelusenkeli matkassa.
Oulusta Jyväskylään pakkanen laski neljästätoista nollaan. Koko matkan satoi reilusti lunta ja tien pinnat olivat todella jäisiä. Jyväskylästä Tampereen kautta Forssaan ja kotia- koko matka tihkusadetta ja älytöntä kuraa ja pimeyttä. Ei kiva.
Nyt olen kotona ollut sen aikaa, että olen ehtinyt huutaa koirille ja Marjulle :(. Kuri se olla pitää.
Olo on omituisen väsynyt, vaikka olen lomalla ollut. Tyhmää.

Loma oli kyllä hyvä, vaikka pakkasta oli 22-26 astetta. Koirien kanssa tehtiin joka päivä 1-3 lenkkiä lumikengillä ja vielä iltalenkki hihnassa. Lenkit olivat kuitenkin lyhyitä, sillä koirien tassut ja ihmisten kasvot olivat jäätyä.
Leenan kanssa tuli koluttua kaikki kulmakunnan kaupat.. Syötiin hyvin ja parannettiin maailmaa. Ja mikäs oli ollessa kun Lapin mökki " Uggla" oli kuin sadusta...
Orm nautti valtavasti samanrotuisten seurasta. Ja Zora nautti, koska se luuli kuuluvansa ihmisten heimoon. Omituisen ihania matkakumppaneita nuo kaksi. Yhtä ainoata piippausta ei matkan aikana kuulunut.

Mutta nyt on pakko mennä pötkölleen, etten pyörry :)

1.2.2009 Viirupöllöt jo ääntelevät..

Tarkoittaa sitä, että kohti kevättä ollaan menossa:)

Tiri kävi astutusreissulla torstaina ja lauantaina. Tytteli itse oli kovasti suosiollinen, ja kyllähän sulhokin parhaansa teki.Hieman taisi lähes 12-vuoden ikä koetella kuntoa :). Tiri kävi keskiviikkona silmätarkastuksessa ja Jalo-sulho torstaina. Molemmat ok. Marju teki tämän yhdistelmän koirista "tietoiskun". Yritän siirtää sen lähipäivinä pentuja tulossa-sivulle.

Heta, joka on tiine (lask.aika n. 21.2), on edelleen hieman raskauspahoinvoiva. Massu on kyllä kasvanut :)

Emmilläkin nyt sitten alkoi juoksu. Neuvoteltuani Marjun kanssa, päädyimme astuttamaan myöskin sen. Astutus tapahtuu ensi viikonloppuna. Tuleva sulhanen sai tänään agilityn medi 2-luokassa toisen nousunollan :).

Raivon poika Tintin teki taas lauantaina uskomattoman jäljestysurakan. Haavakkopeura löytyi 2 km:n päästä. Upeaa Tintin!

Luigiin ja Sanin tytär Penni sai eilen agilitykisoissa kaksi upeaa nollatulosta! Ja agilityvalionarvo jäi 0,4:n sekunnin päähän... Voi harmi! Mutta vielä on kesää jäljellä....

Luigiin tyttärentytär, citykoira Keuvo, pääsi metsälle ja sai 6-vuotiaana elämänsä ensimmäisen supin. Ei huono!

Ja minä odotan tiistaita kuin kuuta nousevaa. Lähden Ormin kasvattajan Leenan ja hänen bordercollieidensa kanssa Lappiin. Koirista mukanani pääsevät Orm (niin tietysti!) ja Zora (kaikkien parsonien Lady The Best)

26.1.2009 Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen lenkkimme..

Tuo lause kuuluu meidän koirien rukoukseen. En ymmärrä, miren se voi olla niistä aina yhtä kivaa.. siis päästä lenkille. Aina ne odottavat sitä yhtä innokkaasti. Aina on lähtötilanne yhtä kaoottinen ja äänekäs. Aina ne näyttävät niin tavattoman onnellisilta. Satoi tai paistoi..

Luigii on toipunut hyvin, vaikka viime keskiviikkona eläinlääkärissä olinkin hieman huolissani. Silloin vasta ymmärsin, miksi sen oli vaikea syödä. Ihme, että pystyi ollenkaan syömään ?! :0. Luigiin suun sisäpuoli oli ihan yhtä mustelmaa ja siellä oli kolme hampaanjälkeä, jotka olivat lävistäneet limakalvon ienrajassa. Katkenneen etuhampaan lisäksi poistettiin katkennut poskihammas, jossa oli sitten vahvat juuret! Positiivista oli, että eläinlääkäri ihmetteli Luigiin hampaiden hyvää kuntoa. Ei edes hammaskiveä ollut. Sivulöydöksenä löytyi vielä kulmahampaan jäljet pakaralihaksesta.
No, lohdutuksena isojen parsonien omistajille. Koiran suuri koko ei näytä olevan este luolametsästykseen, jos halu on suuri. Minä opin tästä sen, että Luigii ei pääse mäyrän pyyntiin. Se on aivan liian vaarallista tuollaiselle työskentelijälle (jotkut muistanevat Luigiin kolmiosaisen kirsun :( ).

Synttärionnitteluja: Eilen viettivät 5-vuotispäiviään Sanin ja Flynnin 6 tytärtä (Saga, Sara, Sohvi, Sanni, Muru, Zenja). Tänään on 7-vuotissynttärit Valon ja Snoopyn lapsilla (Tuikku, Lantti, Viivi, Simo, Syltty, Säde ja Aamurusko). Tuikulle hirmuisesti onnitteluja tätäkin kautta hurjasta agilitymenestyksestä: kolme 0-voittoa peräjälkeen!
2-vuotissynttäreitään viettävät tänään meidän Raivon ja Mimmin pennut Emmi,Tintin, Raisu ja Rasmus.
Lämpimät onnittelut kaikille perheineen!

Pentuja tulossa: Ormin emä Medi http://www.hakukaarenkennel.net/4 kävi eilen ultrassa. Tiine on. Jos haluaa paimenlinjaisen bordercollien pennun, niin suosittelen :)! Orm on samasta yhdistelmästä ja on kyllä ehdottomasti toppen !!
Tänään piipahti ultrassa Zoran pentu Irkku http://edu.pudasjarvi.fi/~pauheikk/terhi/Ratkiller.htm , muoto-ja käyttövalio. Terhi-omistaja oli kaivanut sen tallin alta autoon ja reissuun. Oli se pikkusen työasussa :) Ja massu täynnä pentuja. Varasin itselleni pennun vasemmasta kohdun sarvesta, sieltä pentu nro 2. Sillä oli niin kaunis profiili :).

Tirin juoksu alkoi maanantaina viikko sitten. Jos kaikki menee hyvin, astutan sen torstaina. Tuosta lisää myöhemmin.

19.11.2009 En tiedä, mistä alkaisin tän laulun..

Sähköpostista: Sorry, sorry... Vastaan kunhan ehdin! Viestejä on nimittäin taas noiden viiden valvotun yön aikana kertynyt aika nippu...

Hetasta: Heta Hemuli on tiine. Ultrassa näkyi 5 alkiota. Vauvoja odotellaan n. 20.2. Heta onkin oikein klassisesti raskaana. Sillä on emesis gravidarum eli raskauspahoinvointia ja sitten sitä väsyttää- olisiko hemoglobiini alhainen :)?

Autosta: Koirat saivat uuden käytetyn auton. Minä saan sentään jatkaa kuskina.

Luigiista: Se sai tänään köniinsä mäyrältä. Sen naama on aikasta pahan näköinen. Eipä näytä kuono kapealta, eipä! Ihmettelin, kun sille ei oikein syöminen maista. Ruoka maittaisi, vaan kun ei pysty syömään. Tarkempi syynäys osoitti, että siltä on lähtenyt nujakassa 2 yläetuhammasta. Toinen on tyystin kadonnut, mutta toinen on katkennut, niin että siinä on vielä vähän hampaan kantaa (? kaulaa?) näkyvissä. Täytyypä aamulla lähteä lääkäriin.

Tiristä ja Ormista: Silittelin Tiriä illalla. Sen lavassa oli iso rupi puremajäljestä. Mietin, että kenen hammas siihen oikein oli osunut. No. Ormin tietysti. Sekin on sellainen roisto, että.. Olimme sunnuntaina Marjun ja koko koiralauman kanssa Inkoossa lenkillä. Tirillähän on tapana pitää alkumatkasta hirveää älämölöä ja kiihkoilla. Nykyään se Ormin ollessa lenkillä mukana, onkin aika hiljaa. Sen on pakko, sillä mitä enemmän se metelöi, sitä enemmän Orm sitä paimentaa. Ja Orm paimentaa sitä niinkuin tottelematonta pässiä. Eli se käyttää siihen hampaitaan. Ja Orm ei koskaan käytä hampaitaan, jos minä näen. Nyt katsoimme Marjun kanssa Sania, joka oli jäädä Marjun jalkoihin. Samassa kuului rähähdys ja kiljahdus. Orm oli käynyt nappaisemassa Tiriä, joka rähähti ja pakitti minun ja Marjun lähettyville. Voi pyhä jysäys näitä koiria!
Samaisella lenkillä Zora pisti päänsä ruohomättääseen ja veti sieltä ulos ison, pullean hiiren. Ja söi sen sitten suihinsa muun lauman katsellessa kateellisena. YÖK.

11.1.2009 On talven selkä taittunut...

Voihan kökkö! Ei yhtään kivaa, että vettä sataa ja maa paljastuu :(. Mistä tota vettä oikein riittää?

Lauantaina oli vielä onneksi talvisää. Raivon poika Tintin pääsi metsälle ja saaliiksi tuli 2 supia. :)

Marju, Mari ja koirat ajelevat juuri Ahvenanmaanreissulta kohti kotia. Porukan matkasta ja tuloksista tulee varmaan tänään tai huomenna tietoa tänne http://kirinlauma.vuodatus.net (en osaa tehdä tätä linkityshommaa silleen hienosti :( ).
Raivo ja Bim ovat nyt olleet luonani tiistai-illasta asti. Nyt ymmärrän hyvin, mitä Marju tarkoittaa sillä, että ottaa välillä päähän tuo Raivon yletön onnellisuus. Se on todellakin niiiiin onnellinen aina kun herätään- niiin onnellinen ja energinen. Taas uusi ihana päivä edessä- jee :). Mutta kyllä se on kiva ja toisaalta huomaamaton vesseli.

Bim-muoria ei kyllä ikä lenkillä paina. Se porhaltaa menemään ihan samaa vauhtia muiden kanssa. Huono juttu sikäli, että se ei todellakaan kuule, kun sitä kutsuu. Tänäänkin kun yllättäen vaihdoin suuntaa metsässä, muut hiffasivat heti ja osasivat tulla perääni, mutta Bim juoksee tohkeissaan toiseen suuntaan. Kyllä se sitten huomasi, että muut eivät ole mukana. Pystyin kaukaa seuraamaan sitä ja kyllä hajuaisti vielä toimii, sillä jäljestämällä se meidät löysi.
Täällä sisällä Bim on kyllä välillä niin ankkalinnalainen että... Se ei varmastikaan aina muista, onko se menossa vai tulossa.

Torstaina saivat vanhukset Bim ja Valo mikrosirut. Noilla kahdellahan on tunnistusmerkintänä ollut tatuointi. Saadakseni mikrosirutusoikeudet, pitää minun eläinlääkärin valvonnassa siruttaa 10 koiraa (tietysti täytyi käydä myöskin koulutus ensin). Olen jo keväällä siruttanut vaaditut 10, mutta kaikki eivät ole palauttaneet sirutuksen seurantakaavaketta, joten tarvitsin uusia "uhreja". Sirutin myöskin jenkkituontini Orionin (Jack´s Wild Siriously Orion), jolta Suomessa laitettu siru on omituisesti kadonnut. Orionin piti osallistua LÄGIn kisoihin, mutta kisauran aloitus tyssäsi siihen, että sirua ei löytynyt. Myöhemmin tarkan etsinnän jälkeen siru löytyi. Se tuntuu selvästi Orionin alaleuassa nahan alla, mutta laite ei sitä lue :(.

Eilinen päivä meni matkailuauton tyhjentämisessä. Autossa on kosteusvaurio, ja koska en osaa (vai pitäiskö sanoa ehdi) tehdä sille mitään, toivon, että se löytää uuden kodin jonkun tee-se-itse-miehen (tai naisen) luota. Mutta herravarjele miten paljon tavaraa sinne oli siunaantunut.. Ja nyt se kaikki roina on täällä minun nurkissani..Kun en sitten raaski heittää mitään pois. Varmaan sukuvika, sillä isänisä oli romukauppias :).

Vielä uutinen Ahvenanmaalta: Zoran veljenpojasta Brandosta tuli lauantaina toisen kerran isä. Pentuja syntyi 3 poikaa ja 1 tyttö. Pentuja voi tiedustella Fatou´s Intensive kennelistä.

7.1.2008 Lauma elää...

elää siis niin, että ei ole kuollut... ja elää niin, että koirat vaihtuvat..
Heta lähti eilen kotiinsa ja Marjun koirat tulivat eilen tänne..

Eilen olin Zoran, Luigiin, Lantin, Tirin ja Hetan kanssa lenkillä ison tien toisella puolen. Sani oli Marjulla. Pakkasta oli sopivasti pari astetta- oli ihanaa. Siihen asti, kunnes Zora-perhana tavoitti jonkun sorkkaeläimen. Se ilmoitti kavereille kuuluvalla haukulla, että :"Hei, täällä on jotain kivaa, tulkaapa tänne." Kaverithan tietysti porhalsivat paikalle ja aloittivat sen valtakunnan räkytyksen. En tiedä, mitä ne haukkuivat, mutta jotain ja kovaa. Zora, joka oli porukan houkutellut, jätti sorkkaeläimen ja kiisi taas ohitseni omille poluilleen. Kymmenen minuutin odottelun jälkeen tulivat Lantti, Tiri ja Hetakin takaisin, mutta Luigiista ei näkynyt hännähuippuakaan, eikä kuulunut hiiskaustakaan. Luigii on siitä erikoinen, että se ei hauku riistan perässä ollessaan, ainoastaan luolassa haukkuu.
Kävelimme tyttöjen kanssa kotiinpäin ja odottelimme ison tien varrella Luigia. Ei kuulu :(. Minun oli pakko viedä tytöt kotiin ja lähteä uudelleen metsään Luigia etsimään. Kyllä hatutti- ja väsyttikin. Ajattelin, että en mitenkään jaksa hämärtyvässä iltapäivässä kiertää tekemäämme lenkkiä takaisinpäin. Jos Luigiin ei olisi tarvinnut kotiin tullessaan ylittää isoa tietä, olisin antanut sen olla. Mutta nyt lähdin siis reissuun. Ei minun onneksi pitkää matkaa tarvinnut kulkea kun jo näin Luigiin lähestyvän. Se jäljesti minun ja tyttöjen jälkiä kuono tiukasti maassa.

Illalla lähdin töihin. Otin autoon mukaan Hetan, jonka Teija kävi hakemassa sairaalan parkkikselta. Matkalla tiputin Luigiin yöhoitoon pojalleni. Aamulla menin poikani Jarkon kämppään nukkumaan, Luigiin viereen, ja sieltä sitten hammaslääkärin vastaanotolle puolelta päivin.
Marju taas oli minun luonani yötä koko muun lauman kanssa ja jätti lauman nukkumaan, kun itse meni töihin. Eli tällaista sompaamista...
Nyt koko yhdeksän koiran lauma on luonani, sillä Marjulla oli taas Vermossa töitä.

Raivon poika Tintin on taas kunnostautunut loukkaantuneen hirvieläimen jäljestämisessä. Se löysi haavakkokauriin. Löysi, vaikka ihmiset eivät olleet aluksi luottaneet sen nenään, vaan olivat todella paljon hankaloittaneet sen työskentelyä. Hienoa työtä Tintin :).

1.1.2009 Oikein Onnellista Uutta Vuotta itse kullekin

Vuodenvaihde sujui meillä oikein leppoisasti. Kävin koirien kanssa hallilla harkkaamassa. LÄGIn mestisten jälkeen totesin, että harkoille olisi tarvetta :(. Hallille mennessä otin matkan varrelta kyytiin Siitosen Wilman Elvin. Elvi tuli meille Hesan ilotulitusta pakoon. Harkkasin Lantin kanssa mestisten kilpailevien radan neljää ensimmäistä estettä ja kontakteja ja Tirin kanssa, jolla ei siis vieläkään ole mitään juoksua, pujottelua "väärältä puolelta".
Hallilta ajoin Inkooseen lenkille. Seitsemän koiran kanssa lenkkeily sujui hyvin. Autolta lähtötilanne on kaaosta ja kovin räjähdysaltista. Täytyy tarkkaan miettiä kenet laskee autosta ensin ja kenet sitten, ja täytyykö joku pitää alkumatkan hihnassa. Nyt siis ensin ulos Zora, joka alkaa innoissaan juosta ja räkyttää. Sitten Luigii, joka menee heti jo menojaan. Sitten Sani, joka räkyttää, mutta ei ole vaaraksi muille. Sitten Lantti, joka hyökkii kohti Zoraa, mutta se on leikkiä. Sitten Elvi, joka on ollut meillä aika usein hoidossa ja sopeutuu laumaan loistavasti. Elvikään ei juuri muista piittaa, se menee omia juttujaan. Sitten Tiri, joka joutuu hihnaan, sillä se kiusaa Zoraa juoksemalla rinnalla ja räkyttämällä. Viimeksi Heta, joka joutuu hihnaan, sillä se jahtaa Tiriä, joka jahtaa Zoraa. Ihan kaamea hullunmylly.
Kuljemme alkumatkan pitkin sänkipeltoa. Alun riekkumisten jälkeen tilanne rauhoittuu ja kaikki saavat porhallella vapaina. Mitään riistaa emme lenkin aikan kohdanneet, onneksi. Reilun tunnin patikoinnin jälkeen, kun tulimme autolle, hyppäsivät kaikki koirat vapaaehtoisesti omille paikoilleen autoon.
Kotona söimme hyvin ja otimme kauneusunet, katsoimme TV:tä ja kuuntelimme lähialueen raketteja. Elvi ei ollut pamauksista moksiskaan. Se yritti kovasti liehitellä leikkiin Hetaa. Hetaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Lantti oli aikalailla stressaantunut pamauksista, mutta pärjäsi kuitenkin ihan hyvin pimennetyssä boksissaan. Ja pahimman paukkeen laannuttua sekin kulki taas ihan häntä pystyssä ulos ja sisään.

Tänään sitten olin Marjun ja Marin ja koiralauman kanssa Hyvinkäällä epävirallisissa kisoissa. Niistä voi lukea tarkemmin vaikka täältä Terrielämää... kera yhden BC:n. Suuri osa minun laumaani vietti tylsän päivän kotona. Mutta eivät ne murjottaneet kun kotiuduin:).
Ai niin. Noista kisoista on pakko sen verran kommentoida, että kyllä on suuri ilo saada ohjata Raivoa. Se on kyllä niin taitava ja taaskin sen korjasi monta minun tyhmää ohjausvirhettäni. Kun ihmettelin Marjulle, että miten se on saanut Raivon noin hyvin opetettua, kuului vastaus: "Ei sitä niin paljoa ole tarvinnut opettaa. Se vain on niin lahjakas ja se oppii nopeasti!" :)

27.12.2008 Poikarakkautta

Ei näitä koiria aina ymmärrä..? Miten voi sukupuolivietti olla niin voimakas? Tai siis ymmärrettäväähän se on, että se on niin voimakas, sillä sehän on lajin säilymisen kannalta elinehto.. tai siis on ollut elinehto :)?? Ota tuosta nyt sitten selvää. Joka tapauksessa meillä astutaan kaiken aikaa kaikkea. lähes!
Heta pääsi käymään uudelleen sulhonsa Carloksen luona. Siellä kaikki sujui hienosti, niinkuin ekalla kerrallakin. Heta oli Marjun matkassa, niinpä minä olin luvannut ottaa Marjun koirat hoiviini ja lenkittää ne (Marju ei ole vieläkään toipunut yskästä :( ).
Lähdimme lenkille ja heti alkumatkasta alkoi Luigiin elämä olla hankalaa, sillä Orm kaappasi tuosta kastroidusta uroksesta kunnon otteen ja alkoi astua sitä. On Orm sen verran iso, että Luigii ei päässyt liikkumaan vaan katsoi apua anellen minuun. Orm irroitti otteensa aina kun komensin sitä. Ja vähän ajan kuluttua alkoi Raivo roikkua kiinni Luigiin pepussa. Raivo taas on sen verran pieni, että Luigii vain kulki ja Raivo roikkui matkassa. Ärsyttävää. Vaikka kyllähän Luigii varmaan haisi juoksulle, koska Heta ei ollut muuta tehnyt kuin kyhnännyt peppuaan Luigiin ja istunut Luigiin päällä.
Minun oli pakko ottaa Luigi hihnaan. Sillä lailla sain Luigia suojeltua yli-innokkailta kosijoilta. Olisihan se voinut antaa niille kyytiä, mutta ei vain antanut- tyhmä!
Ihmeellistä, että Kiihko ei Luigiin hajuista välittänyt, vaan porhalsi onnellisena metsässä riistan hajujen lumoissa. Ja juoksi niiiiiin lujaa :).

Raivon tytär Emmi on osoittautunut veljensä veroiseksi metsästäjäksi. Se oli lenkillä änkenyt luolaan. Tuula oli soittanut metsästäjän paikalle ja Emmi oli saanut karkoitettua supin luolasta ja metsästäjä lopetti sen. Aika tyttö:)

Ja nyt tuli hirveä kiire viidenneksi yöksi työhön. Sitten alkaa vapaa :))

24.12.2008 Arkihuolesi kaikki heitä...

Niinhän sitä pitäisi, niin pitäisi.. Vaikka kuinka yrittää olla stressaamatta joulun takia, niin ei se täydellisesti onnistu. Tänään olen ensimmäistä kertaa elämässäni "ihan issekseni" jouluaattona. No, en ihan yksin toki, sillä on täällä 6 neljäjalkaista ystävää:).
Ja nuo karvaiset ystävät kyllä osaavat järjestää tekemistä. Nyt on hiukan pinna tiukalla, kun tuo Heta edelleenkin "mouruaa" urosten perään. Nyt sillä vasta parhaat tärppipäivät on, sillä Luigii on raivostuttavan kiinnostunut Hetasta. Ja minulle on todella raskasta pukeutua jokaikistä pissatusta varten pihalle. En uskalla tuota anteliasta typyä laskea vain ovesta pihalle. No, aikansa kutakin.

Olen joulun tienoilla 5 yötä töissä. Lapsia syntyy lähes liukuhihnalta. Viime yönä tuli aika kiva joulumieli: Nuoripari tuli synnyttämään. Ovella nuori äiti sanoi: "Tämä seimen lapsi haluaa nyt syntyä". Kollegani, joka otti pariskunnan vastaan, sanoi: "Tervetuloa synnyttämään Maria! Tervetuloa Joosef!" Vähän yli 6 aamulla syntyi perheen pienokainen.

Olen saanut valtavan paljon joulutervehdyksiä ja -lahjoja! Kiitos teille kaikille minua muistaneille! Oikein Rauhallista ja Lämmintä Joulunaikaa!

21.12.2008 Lemmenkipeä

ei voi tuosta Hetasta muuta sanoa. Vajaa viikko juoksun alkamisesta ja voi sitä vokottelun määrää, millä se yritti Luigia houkutella.
Tänään, 9 päivää juoksun alkamisesta, kävimme sitten pikavisiitillä Mikkelissä Carloksen luona. Ei siinä kauaa nokka tuhissut. En ehtinyt Hetan kanssa tuulikaappia pidemmälle, kun jo innokas sulhanen, Carlos, oli hommansa hoitanut. Ja eikun kotimatkalle.
Hieman aikainen ajankohtahan tänään oli astutukselle, mutta kun nuo kaikki nartut ovat niin yksilöllisiä. Ja Heta pääsee vielä todennäköisesti uudelleenkin Carlosta tapaamaan.
Sai koko laumamme tänään ajella kerrakseen , yhteen suuntaan vähän vaille 300 km :). Nyt nuo vetävät täällä sikeitä, niinkuin olisivat olleet jossain oikeassa aktiviteetissa.

15.12.2008 Ensimmäinen lomapäivä

Ja mitään en saa aikaiseksi. Huusholli on kuin myrskyn jäljiltä ja ei vain jaksa :(.
Koirien kanssa lähdettiin lenkille- ja siitäkös taas soppa syntyi..
Tänään ei ollut tarkoitus mennä metsästämään, mutta Zora ymmärsi väärin. Se juoksenteli läheisillä kallioilla ja sitten kuului tuttu haukku. Ennenkuin ehdin aata sanoa, siellä olivat mukana myös Tiri, Luigii ja Lantti. Heta ei onneksi ymmärtänyt mitään.. Heta hihnalla puuhun kiinni. Sitten kalliota ylös ja Lantti pois luolasta takajaloista vetämällä. Luigiista näkyi vain häntä. Ei muuta kuin hännästä kunnon ote ja osa koiraa ulos, loppu tuli selkänahasta vetämällä.
Tiri ja Zora oli pakko jättää sinne. Kolmikko kotiin ja sitten taas luolalle takaisin.
Hiki vain valui, kun pääsin luolalle. Zora oli jossain syvemmällä, Tiri ihan luolan suulla. Tiri tulikin ulos heti kun kutsuin. En kuitenkaan saanut sitä kiinni, sillä takaisin piti päästä. Kaksi kertaa se tuli minulle jotain selittämään ja yritin saada sen hihnaan, mutta taas se ehti livahtaa luolaan takaisin. Kolmannella kerralla olin nopea ja sain sen kytkettyä.
Zorakin haukkui edelleen luolan sisällä. Yritin katsoa taskulampulla luolan perälle, mutta patterit olivat niin heikot, että näin vain Zoran. Kumea murina kuului luolasta. Zora oli nyt tunnin haukkunut riistaa siellä luolassa. Lorotin vettä kuppiin ja kutsuin Zoraa. Sillä oli hirmuinen jano. Kun se tuli ulos luolasta, kävin kärppänä kiinni sen niskanahkaan ja laitoin sen hihnaan.
Sinne jäi riista, mutta onneksi sain koirat ehjänä kotiin. Zora oli niin katkera. Jouduin väkisin vetämään sen perässäni kotipihalle ja suihkuun!
Ja täällä ei muka ole riistaa..

Tuossahan tuo minun päiväni melkein menikin. Tuli niin hiki, että koirat pestyäni lämmitin saunan ja kylvin keskellä päivää:) Ja olinhan minä illalla venyttelemässä (Method Putkisto) ja tarpeeseen olikin.

14.12.2008 Viikko taas vierähti

Keskiviikkona kävi Wäiski uuden emäntänsä, Nooran,kanssa meillä lenkillä. Wäiski oli niin hienossa trimmissä. Noora oli kuulemma vain harjoitellut :). Ja muutenkin poika vaikutti oikein onnelliselta. Luigii ei ensin meinannut millään hyväksyä Wäiskiä seuraamme. Vanha gubbe yritti oikein käydä Wäiskin raiveliin kiinni, mutta tokeni sitten, kun oikein komensin. Ja lenkki tehtiin ihan hyvässä sovussa. Zora ei ensin suostunut taaskaan lähtemään mukaan (Hyi, vieras koira porukassa. Liikaa meteliä), vaan jäi istuskelemaan terassille. Emme kyllä kovin kauas olleet päässeet, kun se tuli mukaan porukkaan ihan muina koirina:). On se hassu :).

Torstaina oli sitten järjestämäni silmien joukkotarkastus Kirkkonummella. Tarkastettavana oli kaikenkaikkiaan 52 koiraa, ja aika montaa rotua. Olin täyttänyt koirien tarkastuskaavakkeisiin koirien ja omistajien tiedot valmiiksi. Oli siinä aika urakka, mutta sitten tarkastus sujuikin joutuisasti. Meidän koirista tarkastettiin Orm ja Raivo, sekä sijoitusnarttuni Emmi ja Heta. Kaikki saivat terveen paperit.

Perjantaina annoin Marjulle syntymäpäivälahjaksi teetä ja sympatiaa- no, ei nyt ihan. Kävin tekemässä hänelle vähän joulusiivoa, sillä aikaa kun hän oli töissä. Illalla olimme sitten hallilla agilitytreeneissä. Marju veti ryhmämme harkat ja minä harkkasin Kiihkon kanssa. Virallisten treenien jälkeen harkkasin vielä Ormin ja Raivon kaa. Voi, hitsi! Kyllä näin vanhana kaikki on paljon vaikeampaa :).

Lauantaiaamuna kukonlaulun aikaan lähdimme sitten luolakokeisiin Mynämäkeen. Mukana olivat Iitu ja isäntänsä Aatu, Tor ja ihmisensä Reetta ja Karri, sekä Telma Totaali (jonka ihmiset olivat Messarissa esittelemässä maailman parasta omegaöljyä). Telma järjesti pikkuisen actionia heti saavuttuamme. Se veti päänsä pois kaulapannasta ja lähti huitelemaan pihalle. Ja pihan vieressä kulkee iso maantie. No, onneksi se tyytyi juoksemaan ulkorakennusta ympäri. Ensin se löysi paikan, missä ketut olivat. Siellä se kävi niille räkyttämässä. Kun Karrin kanssa häiritsimme sitä, siirtyi se haukkumaan talon tarhassa olevia koiria. Saimmehan me sen sitten onneksi kiinni, tuon pienen tytön punaisessa fleecessään, jossa on pääkallon kuva :).
Iitu ja Telma suorittivat tyhjän luolan tarkastuksen äänettömästi, mutta Torppa piti sen verran ääntä, että sai siitä maksimimiinuspisteet, mutta pääsi kuitenkin varsinaiseen kokeeseen.
Varsinaisessa riistakokeessa Iitu ei taaskaan päässyt hakupesää pidemmälle. Se haukahti pari kertaa, mutta se ei tuomarille riittänyt. Koe loppui siihen. Ja juuri perjantaina Iitu otti 2 supia yhden autiotalon alta.
Telma aloitti riistakokeen todella lupaavasti. Se painui suoraa päätä madalluksen alle painostamaan riistaa. Kaksi kertaa riisti iski ja se kesti oikein hyvin. Kolmas riistan isku teki aika kipeää ja Telma pakitti T-pesästä hakupesään. Kun se ei siitä sitten mielestäni riittävän nopeasti palannut takaisin riistaa painostamaan, keskeytin kokeen. Koira on niin lupaava, etten halunnut sille huonoa tulosta :).
Tor yllätti riistakokeessa positiivisesti. Luulin, että se on Telmaa pehmeämpi, mutta ei, kova jätkä se on. Se kesti riistan iskut hyvin ja painosti riistaa koko kokeen ajan. Sillä on karkoittavalle koiralle tyypillinen "pumppaava" tapa. Se kävi vähän väliä ottamassa suoran päästä vauhtia ja sitten taas faartilla takaisin riistan luo :) Aika hassua. Tulos oli C35 (minusta liian vähän tuosta suorituksesta, vaikka vähennetään kaikki miinukset tyhjästä luolasta).
Mukavassa seurassa päivä meni hyvin ja äkkiä:) Ja taas oli pimeää, kun pääsin kotiin.

Heta tuli minulle torstaina, sillä Hetan ihmiset lähtivät kolmeksi viikoksi Indonesiaan. Ja Hetalla alkoi eilen juoksu. Lähdemme sitten Hetan kanssa sulhon luo Mikkeliin jouluna. Voi olla, että Carloksen mielestä erittäin hyvä joululahja, kuka tietää.

Iitun ja Robbien tytär Lola on aika mahtava pakkaus. Pentutokokurssin päätteeksi se suoritti Kiva Koirakansalainen-testin hyväksytysti. 2 koiraa kuudesta sai testin suoritettua- ja molemmat olivat parsoneita:). Meillä edellinen tuon testin suorittanut oli meidän Täplä. Siitä on siis aikaa varmaan jo 10 vuotta:).
Lola oli myöskin mukana Messarin näyttelyssä ja sai junioriluokassa arvosanan EH. Arvostelu oli hyvä ja siinä kaikkein parasta oli lause "Miellyttävä käytös".

6.12.2008 Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Oi, oi! Selvisin siitä sittenkin... siis viiden työyön rupeamasta:). Tänään on vapaapäivä. Ihanaa olla kotona ja pikkuhiljaa puuhailla kotiaskareita. Ei ole mihinkään kiire.
Eilen oli vähän kiire, kun parin tunnin unien jälkeen lähdin viemään Marjua lääkäriin. Ja sieltä sitten Ormin kanssa Vihtiin lonkka-ja kyynärnivelkuvauksiin. Kyllä oli kasvattaja mielissään, kun ilmoitimme hänelle Ormin ja veljensä Roihun kuvausten alustavat tulokset. Eli molempien lonkkakuvat lähtivät A:na Ja kyynärät oli 0/0! :)
Illalla sitten yritin saada sähköpostia ajantasalle ja samalla vähän järjestellä silmätarkastukseen tulevien ilmoittautumistietoja. 11.12 siis on Kirkkonummella virall. silmätarkastus.
Tänään Marju, joka on edelleenkin kipeä, tosin aavisen verran parempi, tuli luokseni päivällä. Hän sai istua penkkiurheilijana telkun ääressä sillä aikaa kun minä kävin lauman kanssa metsälenkillä. Bim, joka on vanha ja huonokuuloinen, sai jäädä Marjun kaveriksi. Kotiin jäi myös Zora, joka ei tänään taas halunnut lenkille liian äänekkäiden pikkuipanoiden kanssa. Kotiin jäi myös Lantti, jolla on vas. etujalan kynsi lohjennut pituussuunnassa. Lantti ontuu ihan kunnolla, joten huilikoon nyt.
Kanssani lähti siis 6 koiraa. Kyllä on ihme, että tuo Orm-bortsu on ehjä. Miten voi koiralla olla niin räjähtävää tuo lähtönopeus. Silmät ymmyrkäisinä sitä aina ihmettelen. Ihmettelin sitä jo Lapissa, kun Ormin kasvattajan kanssa olin siellä hiihtämässä. Kun Leena laski Medin ja Helin vapaaksi, näkyi vain musta-valkoinen välähdys- ja koirat olivat jossain tunturin takana.
Orm ja Tiri juoksevat usein kilpaa. Orm juoksee kevyesti edellä ja Tiri pinkoo perässä, minkä lyhyillä jaloillaan pääsee. Ja lujaa kyllä menee sekin.

Luigii on hassu tyyppi. Se liikkuu kovasti innoissaan metsälenkeillä. Tekee välillä turhankin pitkiä reissuja. Mutta se vain lihoo.. No, syykin on tiedossa. Se varastaa ruokaa. Torstaiaamuna, kun tulin töistä kotiin, haistoin jo ulko-ovelle, että sisällä on p....t. Ja ei vain yhdet, vaan neljät. Ei mitään ripulikakkaa, vaan kiinteät kauniit keot. Voihan nenä! Kyllä hatutti. Ja kyllä kai sitä pitää vessaan päästäkin, kun ahmitaan kaiken yötä kuivamuonaa. Muonaa, jonka Luigii oli koko porukalle järjestänyt. Se oli selvittänyt esteeksi laittamani barrikaadit, saanut muovisaavin kannen auki ja ilmeisesti keittiötikkailla seisten se oli nostanut kolmen kilon kuivamuonapussin keskelle keittiön lattiaa. Siinä oli sitten alfauroksen naaraat saaneet sapuskaa. Ihme, ettei ollut tullut tappelua. Tuon popsimisen jälkeen Luigii painoi 14,1 kiloa ja sen vatsanympärys oli 54 senttiä :(!
Ja sitten nuo ahmatit vielä kehtasivat odottaa aamupalaa!
Koirat saattavat sittenkin ennemminkin nostaa kuin laskea verenpainettani. No, onneksi verenpaineeni onkin liian matala, vielä toistaiseksi ainakin.

Nyt täytyy mennä katsomaan TV:stä itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Muutenhan sitä ei tiedä, mistä työkaverit puhuu:). Samalla aion trimmata Tiriä, jotta sitä ei niin usein luultaisi westieksi :).

Päiväkirja 2004-2008

Päiväkirja 6-12/2003

Päiväkirja 1-5/2003

Päiväkirja 6-12/2002

Päiväkirja 1-6/2002