Ultraänitutkimukset

25.8.2008 Näyttelytreenit

järjestettiin tänään minun pihallani. Olimme jo aikaisemminkin suunnitelleet vastaavaa Jokelan Taijan (kennel Gwragged Annwn) kanssa. Koirakoita koulutuksessa oli mukana noin 15. Huhtalan Miia (kennel Abysmal) ohjasi esittäjiä kehässä. Hän jaksoi tunnollisesti perehtyä jokaiseen koirakkoon. Onneksemme saimme pöydälläoloharjoitteluun vielä vahvistusta ulkomailta saakka- Laila Rantanen (kennel Nado Shitz´s, Ruotsi) näytti kädestä pitäen koirien ohjaajille pöydälläesittämisen saloja. Mielestäni todella hyödyllinen koulutus :). Ja oli niin mukavaa tavata Taijaakin pitkästä aikaa.

24.8.2008 Leirillä

Vietimme viikonlopun agilityseuramme LÄGIn ja kotkalaisen seuran AGI-Kotkien leirillä Vaherman leirikeskuksessa täällä aika lähellä meitä.
Lähdimme Marjun kanssa leirille perjantaina ja mukana olivat tietysti kaikki 9 koiraamme. Emme saaneet ketään koirien hoitajiksi. No, hyvinhän tuo meni. Meillä oli tilava mökki, matkailuauto ja monta häkkiä.
Perjantai-iltana kuuntelimme kouluttajamme Seppo Savikon luentoa, söimme ja saunoimme.
Lauantaina porukka oli jaettu neljään harkkaryhmään. Kaksi ryhmää treenasi aina yhtä aikaa. Seppo Savikko koulutti toista ryhmää ja Saija Mustonen toista. Marju harkkasi Ormin kanssa ja minä Kiihkon. Eli meillä oli molemmilla möllikoirat kehissä.
Lauantai-iltana koulutusten jälkeen Pihlajamäen perhe oli järjestänyt oheisohjelmaksi mukavan kilpailun. Ja jokaisessa välissä piti ulkoiluttaa turistikoiriamme. Ja söimme ja saunoimme.
Sunnuntaina oli Lagitron kisa. Se koostui kolmesta osiosta. Ensimmäisessä osiossa ohjaaja suoritti puolen minuutin aikana radalta niin monta estettä kuin ehti vapaavalintaisessa järjestyksessä. Esteet oli pisteytetty eriarvoisiksi.
Seuraavassa osiossa eli gambler-kisassa ohjaaja ohjasi koiraa radalla vapaavalintaisille esteille. Puolen minuutin aikana sai koira suorittaa niin monta estettä kuin ehti. Taaskin esteet oli pisteytetty eriarvoisiksi.
Kolmas osio oli agilitykisa. Kaikkien kolmen kisan pisteet laskettiin yhteen ja näin saatiin voittajaksi Esa Pihlajamäki ja Poppana.
Vaherman leirikeskus on järven rannalla. Niin ihanat maisemat elokuun illassa. Ruoka on erittäin hyvää ja sitä on riittävästi ja usein :). Mökit ovat tilavat. Minä tietysti hygieniayhdyshenkilönä toivoisin vähän suurempaa panostusta yleiseen puhtauteen.. No, kaikkea ei voi saada. Oikein hyvä leiripaikka joka tapauksessa. Ja hauskaa oli!
Ja kaikki koirat ovat nyt hyvin väsyneitä :)

Lauantaina sain hyviä uutisia. Valon lapsi Sewen otti Espoon kisassa kaksi voittoa ja sai tuplanollat. Sewenin poika Sulka puolestaan otti 0-voiton Järvenpäässä medi 1-luokan kisassa. Sewen on muuten kotia etsivän Pietun äiti ja Sulka on sen veli.
Tänään lisää hyviä agilityuutisia. Yhteisomistusuroksemme Carlos (omistajat Karlsson, Kiri ja Kyröläinen) nousi tänään Kirsi Kyröläisen luotsaamana kolmosiin. Ja ihan justiinsahan se vasta nousi kakkosiin :)).
Zoran sisarpuoli, Myran tytär, Ranen äiti, Nänsi (Gentel Nance v.d Elshof Farm) sai tänään Järvenpäässä Tuija Peltoluhdan ohjaamana tuplanollat :)! Eivät tätä kyllä Hollannissa eivätkä USA:ssa meinaa todeksi uskoa :)

21.8.2008 Parsonko hassu?

Kyllä vain. Tässä yksi tarina, joka taas vahvistaa tuon asian. Sen verran taustaa, että muutama viikko sitten kyseinen monirotuinen Blacky hyökkäsi lenkillä hihnassa olleen Tintinin kimppuun.

Heippa taas!

pakko kirjoittaa taas, kun ihmettelee tätä Tintinin käyttäytymistä!

Esa on ollut selvästi Tintinin mielestä paljon "alempana" kuin minä. Kyllä
se tykkää Esasta, mutta ei edes niin mielellään lähde lenkillekään Esan
kanssa.
Eikä se tottele Esaa niin hyvin kuin minua.(Se ei ole saanut satoja kiloja
nameja häneltä, niin kuin minulta!) No nyt tilanne  on vähän muuttunut.
Nimittäin sen Blackyn yhteenoton jälkeen, Esa on selvästi noussut Tintinin
skalassa. Kolme päivää se seurasi Esaa koko ajan, nukkui sohvassa
Esan vieressä tai hänen jaloissaan. Se oli niin hullu että meni kolme kertaa
Esan kanssa saunaan (ylimmälle lauteelle ja kesti löylyt!). Jotenkin tuntuu
siltä että se ihailee tota vahvaa "hussea", joka potkasi sen tyhmän Blackyn
pois kimpusta. Siis onko nää parsonit tälläisiä?

Muutenkin ihmettelen usein, miten Tintin melkein aina tietää minne minä olen
lähdössä. Jos olen viemässä tai hakemassa Albertia hoitoon/hoidosta, se ei
tee elettäkään että haluaisi mukaan. Siellähän on vaan tyhmiä kissoja
pihassa, eikä niitä saa ajaa takaa! Se tietää tarkalleen koska lähden
töihin, silloin se odottaa
ovella että varmaan pääsee mukaan.(menen usein eri aikoina töihin!) Kun
meikkaan ja laitan tukkaani, se tietää attä menen kaupunkiin ja se ehkä
pääsee mukaan. Tosi ihmeellistä!

Toinen tarina hassusta parsonista. Zoran tytär Fiina jahtasi nuorempana mielellään kissoja. Sitä se ei naapurisovun takia tietenkään olisi saanut tehdä. Niinpä omistaja Saara hankki kauko-ohjattavan sitruunapannan. Eiköhän jahtihalut katoa, kun koira saa nenälleen pöllähdyksen sitruunan hajua. (Ja voin kertoa, että sitruunatössähdys ei ole mikään kevyt suihkaus, vaan todella tössähdys:) No, ei muuta kuin panta kaulaan ja menoksi. Ensimmäinen sitruunatössähdys pysäytti jahtipuuhissa olevan koiran kuin seinään. Se seisoi ja ravisteli yläkroppaansa kunnes sai käännettyä pannan niin että sitruuna suihkusi niskaan ei nenälle. Ja taas jahti maistui. := Ei mikään tyhmä otus :).

19.8.2008 Vieraita ja vieras rotukin

Eilen meillä kävi kyläilemässä ja koirien kanssa lenkilläTeija ja Heta, sekä heidän mukanaan tulivat Tua ja tanskalais-ruotsalaiset pihakoirapojat Malte ja Minus. Kyllä oli Tuan pojilla ihmettelemistä, eli miten tuli suhtautua noihin räkyttäviin yli-innokkaisiin parsonfriiduihin.
Pojat olivat korrekteja ja rauhallisia. Meidän tytöt olivat taas ihan kauheita. Lantti yritti joka käänteessä käydä vähän näyttämässä kaapin paikkaa. Tiri räkytti niin, että meinasi Maltenkin pinna pettää. Sani ei välittänyt pojista tuon taivaallista. Heta oli ainoa, joka jaksoi Minuksen kanssa juosta lujaa kilpaa :).
Kyllä olisivat nuo pojat kokemattomin silmin katsottuna menneet täysin parsonista, ehkä vähän liian värikkäitä olivat.

Lenkin jälkeen pojat saivat vielä painella pihalla. Se oli Luigiille, joka oli sisällä Zoran kanssa huilimassa, aika vaikea paikka. Vieraita poikia hänen tyttöjensä kimpussa:). Lenkin jälkeen Tua, joka valmistuu kohta puutarha-alan taitajaksi, antoi minulle vinkkejä pihan suhteen. Voi, voi! Pihasta saisi kyllä ihanan. Mutta siihen tarvitaan tietenkin rahaa :(. Mutta ihana se on näinkin :). Kun vain saisi rahaa sen verran, että voisi rakentaa koirahoitolan :).

Kotia etsivä kasvattini, Pietu, asuu nyt tilapäisesti Peltoluhdan Tuijan luona. Tuija kävi tänään hakemassa koiran entisestä kodistaan. Pietu on tilanteesta ymmärrettävästi vähän hämillään, se yrittää nuolla Tuijan suupieliä ja kertoa kaikin tavoin olevansa pieni ja kiltti. Se yrittää tosissaan rauhoittaa tilannetta ja hyvitellä Tuijaa. Hyvä niin.

Minulla alkoi tänään kesätauon jälkeen Method Putkisto-tunnit. Ihanaa, mahtavaa, upeeta! Tekisi todella hyvää suurimmalle osalle tuntemiani ihmisiä- ja KOIRIA. Ainakin noille meidän agilitykisaajille ja heidän koirilleen, olisi tuosta Methodista hyötyä:)

Siitä tuli mieleeni, että Zora ei juurikaan onnu enää. Se oli tänäänkin lenkillä mukana, tosin valvottuna hihnassa.

16.8.2008 Agiliitoa

Oman seuramme LÄGIn kisat olivat tänään. Koko päivä kisoissa- ja lähes koko päivä vesisateessa. Kyllä on kiva harrastaa. Ja minä en edes kisannut. Ei niin, ettenkö olisi halunnut :) - mutta muut halusivat selvästi enemmän. Marju halusi kisata Raivon, Sanin, Lantin ja Tirin kanssa. Ja Pihlajamäen Mira Luigiin ja Zoran kanssa.

Zora ei kyllä päässytkään kisaamaan, sillä se kulkee kolmella jalalla :(. Olin koirien kanssa keskiviikkona Inkoossa lenkillä. Zora ja Luigii häippäsivät yhden tukkitien ali kulkevan luolaston tienoilla.. Zora saavutti meidät lähellä Inkoon kotia. Se tuli kuin ohjus ohitsemme. Luigii tuli vasta, kun lastasin laumaa autoon entisellä kotipihallamme. Molemmat koirat olivat onnellisia, mutta väsyneitä. Ja molemmat nilkuttivat illalla, Luigii vasenta ja Zora oikeaa etujalkaa :(.
Torstaina kävin Lahdessa vanhempieni luona. Zora ja Luigii olivat mukana. Eli niillä oli tosi rauhallinen päivä. Hiukan piti oravia vahtia, mutta pääasiallinen homma oli syödä herkkuja, joita vanhempani runsaasti koirille jakoivat.
Luigii ehkä hieman nilkutti vielä perjantaina, mutta lauantaina kulku oli jo ihan ok.
Zora lähti perjantaina aamupissalle sellaisella ryminällä, että sen jälkeen se ei laittanut oikeaa etujalkaa maahan ollenkaan. Ja sama homma jatkui vielä tänäänkin. Kisapaikalla eläinlääkäri tutki Zoran jalkaa ja totesi, että vamma on ilmeisimmin lihasperäistä ja lähtöisin olkanivelen seudusta. Lepoa ja tulehduskipulääkettä hoidoksi.
No, Zora lepäsi autossa koko päivän. Kun tulimme illalla kotiin, Zora sai jonkun ihme hepsukan ja painoi pihan perälle Lantin kanssa kilpaa. Olin varma, että sen kipeä jalka on vähintään irtipoikki. Mutta päinvastoin... se jopa varaa sille jalalle ???

Kisoissa Mira ja Luigii saivat pronssia medi kakkosissa. Mini kakkosissa Marju ja Tiri pokkasivat pronssia ja mini kolmosissa Marju ja Raivo ottivat voiton :). Mini kolmosten ekassa kisassa Zoran tytär Fiina ja Saara Innanen olivat kolmansia ja medi kolmosissa olivat kolmansia jenkkituontini Snoopyn tytär Nekku ja Anu Saikku-Bäckström.

Lappeenrannan kisoista tuli viesti, että Raivon tytär Maisa nousi tänään mini kakkosiin. Onnea Maisa ja Sanna :). Se kävi nopeasti, tuo luokkanousu:).

Viisivuotias kasvattini, uros, etsii kiireesti uutta kotia. Koira tarvitsee ehdottomasti harrastavan kodin, jolla on aikaisempaa koirakokemusta. Koirassa olisi potentiaalia näyttöön ja käyttöön. Jos kiinnostuit, soita minulle puh. 044 5274969.

11.8.2008 Mejä ja muuta

Perjantaina lähdimme reissuun. Illalla klo 23 olimme yökortteerissamme Muuramessa Satun vanhempien luona. Harva ihminen viitsii tarjota yösijan kahdelle vieraalle ihmiselle ja heidän neljälle koiralleen. Mutta Satun vanhemmat ovatkin tosi kivoja :). Kiitos heille.

Lauantaiaamuna aikaisin starttasimme sitten kohti Liminkaa (Temmestä). Klo 13 pääsimme metsään tekemään jälkiä. Teimme Marjun kanssa 2 voittajaluokan jälkeä. Maasto oli tosi vaikeaa. Suota, suota ja taas suota. Suo oli kuoppaista, upottavaa, hyllyvää ja lantiolle ulottuvaa varvikkoa ja risukkoa. Herttilei sentään. Minä sain suopursuista, joita suo oli pullollaan, ihan selvästi ikäviä oireita. Sydän hakkasi ja voimat ehtyivät. Oireet helpottivat heti, kun pääsimme pois suopursualueelta. Outo juttu.
No, jäljet saatiin kuitenkin tehtyä.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa koe. Luigii osallistui parsonien mestaruuskokeeseen. Luigii jäljesti mielestäni oikein hyvin. Aikaa meni tosin liikaa, sillä Luigii matkan varrella pikkuisen kyseenalaisti homman järkevyyden. Se ihan selvästi halusi keskeyttää, mutta jatkoi sitten kuitenkin tunnollisesti loppuun asti. Minun olisi varmasti pitänyt tuossa huilimisvaiheessa vähän sanallisesti patistaa sitä, mutta kun tiesin, että se kyllä jatkaa kunhan vaan odotan... No, yhtään hukkaa ei tullut, makaukset ja kulmat se selvitti kohtalaisesti, mutta tuosta yliajasta palkintosija tippui kolmoseen. Harmittaa.. mutta koiraan olen tyytyväinen :).
Satu ja Liisa osallistuivat myös mestaruuskokeeseen. Liisalle 1 hukka ja tulokseksi VOI 2! Onnittelut.
Sani osallistui rinnakkaiskokeeseen ja jäljesti kuin juna. On se ihana pieni koira. Se tekee kaiken aina niin tosissaan. Nyt tuo maasto oli Sanille liian raskasta. Tuomarikin kirjoitti, että pieni koira teki parhaansa, mutta voimat eivät riittäneet.. Katkokulmalla tuli hukka, siitä palkintosija VOI 2.
Sanin ja Luigiin poika Onni teki sitten upeaa työtä. Omistaja Kati ei ollut ehtinyt kertaakaan harjoitella voittajaluokan jälkeä. Onni osoitti sen, että vain lahjattomat treenaa. Niin se vain mennä porskutti ja tuloksena VOI 1!!! Kiitos Katille!!
Toinen äärimmäisen hieno suoritus oli sijoitusnarttuni Hetan (Gwragged Annwn Pyria Kiri) ensimmäinen mejä-koe ja heti ykköstulos (AVO 1)!! Kiitos Teija!:)
Hulluja me ollaan. Kotimatkalle pääsimme klo 19.40. Meille kertyi kilometrejä yhteen suuntaan 643. Kotona olimme viime yönä klo 3.30.
Ja lupasimme ottaa ensi vuonna uusiksi :).

Lauantain agilitytuloksia. Janakkalassa Sari Puusaari ja T-T Tuikku nollatulos ja voitto. Onnea! Lappeenranta Raivon lapsi Maisa ja Sanna Pessa kaksi nollarataa. Toisella voitto ja toisella sijoitus 2. Vau! Onnittelut!
Lappeenrannassa oli kisaamassa myös Raivon tytär Raisu. 2 hylättyä suoritusta, mutta vauhtia koiralla on :)).

7.8.2008 Hajuhaitta

Kun tuli kotiin Kustavista, pidin Marjulle kuulustelun. Ihmettelin, että mitä mätää hän on tuonut talooni, kun haisee niin pahalta. Marju vähän närkästyikin ja sanoi vain valmistaneensa ruuaksi kalaa, kukkakaalia ja parsakaalia. No, olihan siinä jo tietenkin aineksia hajuun.
Tuuletin koko illan, yön ja seuraavan aamun. Pesin eteerisillä öljyillä lattiat ja suihkuttelin hajuvesiä. Kuvittelin, että haju olikin jo haihtunut. Päivällä kyllä lenkiltä tultuani mielestäni lehahti joku outo haju?? No, ajattelin kuvittelevani.
Illalla istuin telkkua katselemassa ja ihmettelin Lantin touhuja. Mitä se tuolta keittiön kaapiston alta hakee? Takajalat vain vilkkuu, kun se änkeää itseään sinne kaapin alle, mistä Orm löysi sen hiirenmyrkyn. Pakkohan minun oli nousta tutkimaan asiaa. Hain taskulampun ja kurkistin kaapin alle. Jotain luun ja lihan sekoitusta siellä oli. Kuollut hiiri?? Hanska kädessä vedin sitten tuon saaliin esiin. Ja yök, mikä döfä! Saalis oli kanankaula. Ja siitä on ainakin 2 viikkoa, kun olen koirille niitä viimeksi syöttänyt. Ja mistä tuo kaula tuonne kaapin alle oli joutunut??
No, nyt ei ainakaan se enää haise. Luuttusin kaapin alustan perinpohjin.

Vein tänään Zoran hoitoon Saaran ja Fiinan luokse. Lähdemme huomenna sinne mejä-kokeeseen Liminkaan. Poikani Jarkko tulee hoitamaan kotiin jääviä koiria. Hän toivoo, että niitä jäisi hoidettavaksi mahdollisimman vähän. Siitä syystä Zora pääsee lomalle. Mukaan otamme sitten kokeeseen osallistuvat Luigiin ja Sanin ja turisteiksi Bimin ja Ormin.
Jarkolle jää hoidettavaksi sitten pikkutytöt (Lantti ja Tiri) ja pikkupojat (Raivo ja Kiihko).
Zoran poissaolosta tuntuu nyt jo nauttivan kaikkein eniten Zoran lapsenlapsi Tiri?? Outo lintu.
Mutta minulla on jo nyt ihan hirmuinen ikävä.

Saaran luona ihastelin pikkurusseli Olgan 4-viikkoisia pentuja. Miten voi noin pieni narttu synnyttää 7 pentua, ja vielä kahdessa tunnissa? Upea narttu ja hienoja olivat pennutkin. Niin reippaita ja tasaisia. Ja kaikki olivat jo alustavasti varattujakin.

6.8.2008 Kustavissa

Niin siinä sitten kävi, että Zora pääsi reissuun mukaan ja myöskin Lantti. Minulla ei joka kesäisellä Kustavin reissulla ole normaalisti ollutkaan omia koiria mukana, mutta nyt sain luvan ottaa tytöt matkaan. Kun olimme perillä, en ensin edes muistanut, että tytöt ovat mukana, sillä niin hiljaisia matkustajia ne ovat.
Kyllä ne olivat molemmat tohkeissaan, kun pääsivat autosta ulos. Ensin ne pikaisesti tervehtivät perheen poikakoira-Perron (bichon frisee-mikseri) ja sitten ne tutkivat innolla ystävättäreni mökkirantaa. Zora kaivoi useamman tunnin kaislikossa. Alueella on nähty minkki, mutta ei Zora sitä kyllä löytänyt. Kun tytöt tulivat sisälle, löysin molemmista kaksi punkkia, jotka eivät vielä olleet ihossa kiinni.
Hauskan illan päätteeksi pääsimme nukkumaan aittaan. Ja vaikka ulkona myrskysi, nukuimme tyttöjen kanssa oikein hyvin.
Sillä aikaa kun me kyläilimme, oli Marju kotimiehenä koko muulle laumalle. Hyvin oli muuten mennyt, mutta Kiihko oli taas yrittänyt nousta Luigiin yläpuolelle ja tappeluhan siitä tuli. Lyhytkestoinen, mutta sai Luigii kuitenkin Kiihkon kulmahampaasta reiän silmän alle. Tuota vammaa olen nyt puhdistanut suihkuttamalla pari kertaa päivässä. Toivottavasti ei tulehdu, niin että pääsemme sinne Limingan mejä-kokeeseen.

Olimme suunnitelleet lähtevämme Liminkaan mun farkulla ja ottavamme mukaan vain kisakoirat Luigiin ja Sanin, sekä turistiksi ehkä vanhan Bimin. Nyt voi kuitenkin käydä niin, että emme saakaan lauman vahtia kotiini asumaan, vaan joudumme lähtemään asuntoautolla ja ottamaan koko lauman mukaan. On se vähän hankalaa. Kaikkia niitä täytyy kuitenkin pissattaa ja liikuttaa. Ja tuo matkailuauto ei ole todellakaan paras kulkuneuvo korpimailla maastossa.

Tänään kävi entinen työtoverini kylässä. Olipa kiva jutella ja muistella menneitä.
Kun hän lähti, lähdin minä ostamaan maalia. Maalasin ulkovaraston seinäpinnat, sillä yht´äkkiä tuli pakokauhu, että jospa ei enää olekaan tänä kesänä päiviä ilman sadetta...

Terrierijärjestön näyttelyyn voi esiintymistä/esittämistä käydä harjoittelemassa vaikka täällä http://www.hskp.net/index.php?module=view_selected_news&type=current&id=205&news_id=166 :)

3.8.2008 Tupla-Täplän Candy Queen eli Karkki eli Fiina

Tämä on ollut Fiinan viikonloppu :). Tuo Zoran ja Tallitontun Åskun tytär voitti lauantaina Nummelassa agilityn mini 3 luokan- ja niinpä Fiinallakin lähti AVA-kello käyntiin :)
Tänään sitten Parsonyhdistyksen järjestämässä luonnetestissä sai Fiina +248 pistettä. Tuo typy ei lakkaa yllättämästä:). Luonnetestin perusteella Fiina on aika lailla kova, itsenäinen ja itsevarma- ja niinhän se onkin. Eihän mikään pehmokoira olisi edes kestänyt lentomatkaa Australiaan ja takaisin ja karanteenia siellä + tietysti neljän kuukauden oleilua.
Ei ole mikään ihme, että Saaralla on välillä keinot vähissä Fiinan kanssa. Olen niin onnellinen, että juuri Saara on Fiinan omistaja:).

2 suosikkipoikaani (siis parsonpoikaa) oli myöskin luonnetestissä. Molemmat saivat upeat pisteet, Sjöbergin Mirjan Morris 172 ja Teija Sepän Osku 221. Ei ihme, että silmäilen niitä "sillä silmällä" :).

Jenni Vatanen on puolestaan uhrannut viikonlopun Kuopion näyttelylle, sekä työn että harrastuksen puitteissa. Lauantaina ei suomalainen tuomari niin kovasti tykännyt noista työistä. Molemmat saivat EH:n.
Tänään sitten Iita-äiti sai EH:n (tuomarin mielstä liian kookas) ja pikku-Telma ERIn:).

Ja me uhrasimme koko viikonlopun mejäilylle. Eilen kävimme Hirvihaarassa tekemässä yhden voittajaluokan jäljen. Mielestäni teimme jäljen todella hyvin :) (kukas kissan hännän nostaa ...) Marju on erinomainen jäljentekokaveri.
Tänään sitten LUigii sai ajaa jäljen. Ja pas..t, ei se mitään verijälkeä jäljestänyt, vaan kaikkea muuta. Keskeytin itse kokeen juuri ennen kolmatta hukkaa. Sitten vaan treenasimme jäljellä kaadolle asti. Ja hyvinhän tuo loppu menikin. Toivottavasti se kävi nyt hyvästä harjoituksesta ennen ensi viikonlopun parsonien mejä-mestaruuskoetta Limingassa.

Nyt pitäisi mennä nukkumaan, sillä aamulla on taas aikainen herätys. Lähden entisen työkaverini kanssa yhteisen tuttavamme mökille Kustaviin:). Zora pääsee mukaan. Marju lupasi hoitaa muut :). Ja Marjullahan on taas aikainen herätys, sillä hän vie Raivon ja Sanin osteopaatille aikaisin aamulla.

1.8.2008 Kuopio kv-näyttely

Siellä tänään saivat Zoran tytär Iita ja Iitan tytär Telma ERIn. Iita oli VKL2 ja PN4, Telma oli JUN2. Ei paha, vaikka raviradalla oleva kehä oli kuravelliä ja Iita ei oikein suostunut liikkumaan ja Telma taas oli yltäpäältä kurassa, sillä sillä oli kivaa :).

Eilen minulla oli pitkästä aikaa lenkkiseuraa. Saara tuli Fiinan kanssa ja Teija Oskun, Mairan ja Hetan kanssa lenkille. Kuuma oli, mutta onneksi koirat löysivät suolta vilvoitusta. Osku tuli hyvin toimeen myöskin Ormin kanssa :). Orm jäi minulle ke, kun Marju oli taas Vermossa. Orm on kyllä kiva, sillä se ei varmasti halua riitaa kenenkään kanssa. Ja niinkuin Teija sanoi, että vaikka se on iso, niin se on jotenkin huomaamaton :).

Tänään oli tyhmä päivä siksi, että ukkonen jyrisi. Lantti ja Sani pelkäävät jyrinää kovasti. Zorakin on vähän "nolona", mutta Tiri ja Luigii ja Orm eivät ole moksiskaan. Orm juoksi kovimman jyrinän aikoihin pihalla ja heitteli itselleen keppiä:)

Tein tänään harjoitusjäljen Luigiille. Ja voi kakka, miten mä olen tyhmä.. Jälki lähti ihan ok, katkokulmineen päivineen, mutta sitten olin vain jotenkin onnistunut ylittämään ekan osuuden- ja tulin autolle ihan vika suunnasta... Ei todellakaan pitäisi verettää samalla, kun tekee jälkeä. Ehkä opin tuosta jotain? Tai sitten en.
No, aamulla kuitenkin menemme Mäntsälään tekemään jälkeä...

30.7.2008 Ei lämmin luita riko

Eipä niin. Kerrankin minunkaan ei ole tarvinnut palella. Ei ennenkuin puolenyön tietämillä. Siihen aikaan kaivan taas toppatakin esiin.

Hain tänään Marjun lauman tänne, sillä Marju on Vermossa ja en jaksa jatkuvasti sahata tätä parinkymmenen kilometrin väliä. Eihän tässä muuta, mutta nuo nuoret kundit on aika kahjoja. Ne todella sinnikkäästi yrittävät vikitellä Tiriä, joka antaa niille välittömästi hammasta. Sitten kun ne eivät saa Tiriä astua, ne yrittävät astua Luigia ??? Pöhköjä.

Illalla Raivo, Kiihko, Lantti ja Orm olivat ulkona. Yht´äkkiä Orm alkoi haukkua hulluna. Eihän se hauku?? Mutta nyt haukkui- ja syykin selvisi, kun katsoin ikkunasta ulos. Kettu seisoi tonttini rajalla ja katseli pitkään arvioiden pihapiiriä. Orm haukkui- ja parsonit vai puuhailivat omiaan?? Outoa porukkaa. No, kutsuin parsonit sisään ja haukuin Ormin kanssa ketun pakosalle. Kyllä se sitten lähti:)

Ketusta tuli mieleen Valo ja Valon kesäloma. Valo oli Suomussalmella maapaikassa, jossa oli kanala. Kanalan omistaja oli täysin suivaantunut, sillä kettu kävi varastamassa munat ja kanat. Eräänä päivänä Valo äkkäsi pihapiirissä ketun, juoksi sen kiinni ja piti sitä kunnes isäntä ehti paikalle aseineen. Hyvä Valo! Kyllä oli isäntäkin mielissään.

Niin, no tuosta tuli mieleen Zoran tytär Fiina, joka on aika lailla turpiinsa saaneen näköinen... Saara oli eilen keräämässä vadelmia. Fiina oli mukana- kunnes se katosi hetkeksi. Se oli käynyt kallioluolassa saamassa köniinsä... Ja eihän siinä pitänyt olla luolaa, eikä siinä pitänyt olla ainakaan riistaa...melkein takapihalla.

Luigii pääsi mejäkokeeseen Mäntsälään viikonloppuna. Kiva, kiva. Hyvää harjoitusta parsonien mejämestaruuteen, joka on seuraavana viikonloppuna.

28.7.2008 Kesäloma alkoi..

ja nyt varmaankin on runsaasti aikaa kirjoittaa päiväkirjaa :). Toivossa on hyvä elää.

Meillä on viime päivät olleet aika lailla seksiä tihkuvia, taaskin. Niin ja taaskin puhutaan koirista:). Tiri on aivan mahdoton. Se kiusaa tuota vanhaa "konsulttia" koko ajan. Luigii hyppää selkään ja yrittää parhaansa- ja juuri kun se on pääsemäisillään jyvälle, Tiri istuu tai heittäytyy selälleen. Ihme, ettei tuo ylipainoinen entinen uros ole saanut sydäriä. Ristiselkä sillä ainakin on nyt jumissa.

Viikonloppuna olimme agilityn MM-karsinnoissa. Täältä http://www.kirinlauma.vuodatus.net voit lukea niistä. Oli hieno tunnelma ja innolla odotamme syyskuun loppua ja varsinaisia MM-kisoja:). Liput on jo onneksi ostettu.

Tänään olimme taas Ormin kasvattajan luona. Orm pääsi paimentamaan. Leena oli erottanut 8 nuorta pässiä harjoituslaumaksi. Leena ohjasi Ormia. Aluksi tuo nuori juippi oli taas yli-innokas ja pyrki näykkimään lampaita. Nyt sitä kiellettiin oikein kunnolla. Ja siitäkös poika meinasi ottaa nokkiinsa. Se oli hetken sitä mieltä, että hae itse perhanan lampaasi. Veri veti kuitenkin niin paljon lampaille, että eikun taas menoksi. Nyt se toimi oikein hyvin. Se oli varovainen ja selvästi kuulosteli, että miten sen halutaan toimivan.
Pihlajamäen Nero, 5 kk, yllätti minut paimennustaidoillaan. Upeeta. Mielestäni se on tuossa iässä paljon parempi kuin Orm oli.
Treenien jälkeen lähdimme lenkille ja uimaan. Nyt oli mukana 4 ihmistä, 5 bordercollieta ja 8 parsonia. Aika hulppea lauma. Muuta ongelmaa ei ollut kuin 2 yli-innokasta parsonurosta (Kiihko ja Raivo). Heli, jolla juoksu oli ohi menossa, tuoksui noiden nuorten parsonien mielestä niiiiiiin hyvälle...

Nyt minä aika lailla ymmärrä, jos jostain ihmisestä sanotaan, että se on ihan pässi.. Yksi noista nuorista pässeistä hyppäsi aidan yli uuhien sekaan. Leena sai sen paimensauvalla erotetuksi uuhista, mutta sen kuljettaminen takaisin omalle laitumelle ei ollutkaan ihan ongelmatonta. Pässi kun oli, se päätti ettei se liiku.. Medi ja Heli yrittivät ajaa sitä, ja joutuivat käyttämään hampaitaankin. Mutta pässi oli päättänyt olla liikkumatta. Lopulta saimme sen takaisin niin, että Leena veti paimensauvalla, joka oli sen kaulan ympäri. Minä työnsin pepusta, itseasiassa nostin villoista ja kannoin. Ei kai se ihan sataa kiloa painanut, mutta siltä tuntui. Takareidet saivat oiken kunnon jumpan... Olisipa joku videoinut :)..

21.7.2008 Terassi ehkä valmistuu

tänä kesänä. Poikani Jarkko on ystävällisesti lupautunut sen tekemään. Ja kyllähän hänellä on konepuusepän koulutuskin.. Ei tuo kyllä mikään helppo homma ole- tuo terassin rakennus siis. Minullahan ei ole mitään selkeää mielikuvaa, mitä haluaisin..Nyt kun osa on valmis, haluaisinkin ehkä jotain muuta.. Mutta paras olla vain hiljaa..

Heta lähtee huomenna omaan kotiinsa. Kaksi viikkoa se on ollut täällä juoksuevakossa. Saa nähdä kuinka sekaisin se saa perheen poikakoiran pään.

Marju oli eilen paimennusjutussa Ormin kanssa ja olihan siellä mukana tietysti kaikki hänen parsoninsakin. Raivo rakastui silmittömästi Ormin äitiin, Mediin: Voi poikaressua:)!

Huoliakin taas on hieman enemmän. Isäni jalat ovat taas heikentyneet aika lailla. Syöpää osoittava markkeri veressä on taas hieman noussut. Lähete magneettikuvauksiin on tulossa. Sitten tiedämme taas enemmän.

18.7.2008 Ossin päivä

oli eilen. Onnittelut Pihlajamäen Kepolle :). Orm oli hoidossa Pihlajamäen perheessä ke-to, sillä olimme Marjun kanssa niin pahasti töissä. Ja Pihlajamäen Nero nauttii saman rotuisen seurasta. Olivat painaneet täyttä kiitoa ensimmäiset kolme tuntia :). Kivat heille.

Iitan pentu Brage eli Wäiski missasi puuhapäivän lauantaina. Se kävi sitten näytillä perheen naisväen kanssa tiistaina. Oikein komea poika onkin. Ja todella tasapainoisen oloinen. Harmi, että perhe ei ole kiinnostunut näyttelyistä. Mutta luolille he ehkä tulevat, sillä Wäiski oli osoittanut suurta intoa metsästykseen. Se oli mökillä karkoittanut supin pihapiiristä:).

Heta on vielä täällä, vaikka sen juoksu alkaa olla ohi. Mutta varmasti se vielä tuoksuu niin hyvältä, että Oskulla saattaisi olla vaikeaa. No, mikäs tuollaista kullannuppua on täällä pidellessä. Heta on niin kaunis, että sydämestä ottaa-- miten sen saisi esiintymään näyttelyissä niin kuin täällä minun pihallani?? Mutta on sillä kyllä luonnettakin- ja mieletön nenä :). Lauantaina lähdin purkamaan harjoitusjälkeä. Kaikki koirat olivat mukana, niin myös Heta. Purin jälkeä oikein päin, jotta koirat eivät vain vahingossakaan ajaisi jälkeä takaisinpäin. Heta meni edellä muiden mukana. Tulin kaadolle- eikä siellä ollut mitään. Koirat parveilivat ympärilläni- kaikki paitsi Heta. Mihin hiivattiin kaatona ollut kanin nahka oli kadonnut?? Tulin kotipihalle- ja siellä Heta elvisteli kaninnahka suussa. Se oli jäljestänyt ja löytänyt kaadon.. Persoona tuokin.

Tirin juoksu alkaa olla astutusvaiheessa. Tuo pikkutyttö seisoo Luigiin edessä häntä sivussa tarjoamassa itseään. Ja Luigii ei välitä siitä pätkääkään. Kyllä elämä on kovaa...

Nyt on parina päivänä satanut aika tiuhaan tahtiin. En ole viitsinyt mennä lenkille. Mutta koirienhan täytyy saada tehdä jotain.. Olen siis treenannut kaikkien koirien kanssa kontakteja, paikallaoloa, takaakiertoa ja seuraamista. Eilen ne oli Tiriä lukuunottamatta, niin ja Sania, aika pöljiä. Tänään ne toimivat kaikki paljon paremmin. Jopa Zora, se jopa iloitsi työskentelystä kanssani.. Mutta Tiri oli taas paras. Se on motivoitunut, innokas, kuuliainen, taitava- mutta niin kiihkeä. Unelmaparson luonteeltaan :)
Minä olen niin onnellinen ja ylpeä näistä koiristani! Ja olen onnellinen ja kiitollinen myöskin koko elämästä!

13.7.2008 Fin Mva Tupla-Täplän Zaida eli Iita

Tänään Karjaalla Iita sai kolmannen sertinsä ja valioitui! Ei huono koiralta, joka sai Kaapelitehtaalla maaliskuussa tuomion Hylätty (alldeles fel model). Sen jälkeen kahdessa näyttelyssä serti ja ROP! Sellaista elämä on.
Kiitos Jenni!:)

Marju oli viikonloppuna Kuopiossa kisaamassa. Linssiluksaatio-Lantti otti lauantaina ekassa kisassa nopean nollavoiton ja toisessa kisassa se tuli nopeimmalla ajalla, mutta kahdella ratavirheellä, kolmanneksi. Nyt siltä puuttuu vielä yksi nousunolla kolmosiin.
Sani teki kaksi nollarataa ja oli kaksi kertaa kolmas. Eli nyt Marjulla on Saninkin kanssa nollat kasassa MM-karsintoihin.

Minulla oli täällä eilen paljon vieraita. Olin kutsunut 2 viimeistä pentuetta omistajineen puuha-päivään. Chase x Iita pentueesta olivat mukana Telma, Tor, Uno ja Doris.Wäiski oli estynyt. Iita-emä oli tietysti myös paikalla.
Robbie x Iitu pentueen neljästä pennusta oli mukana kaksi, Bart ja Lola. Ja tietysti Iitu-äitikin oli paikalla (samoinkuin kuuro Prinssi-"eno"). Sitten oli tietysti trimmaaja- Saaran mukana Zoran tytär Fiina ja pikkurusseli Into eli Nakki. Ja pihalla parveili myös dementoitunut Bim, hassu Zora ja niiiin pimee Tiri. Sisällä arestissa olivat juoksuinen Heta ja miesystävänsä Luigii.
Meillä oli trimmausopetusta, näyttelykoulutusta, naminsyöntikisa, juoksukilpailu ja mejä-opetusta. Siinä välillä vapaata seurustelua ja koirien vapaata porukkapeuhaamista. Ja sitten me tietysti söimme ja joimme :).
Kiitos Jennille ja Saaralle opetuksesta. Kiitos Aatulle patongeista ja pullista. Kiitos kaikille, jotka olitte mukana. Olette ihania!

Sijoituskoirulillani Hetalla alkoi juoksu ja Heta tuli minulle hoitoon tiistaina. Heta on oikea pikku lunttu (ihan ystävällisessä mielessä). Se vokottelee Luigia koko ajan, istuu Luigiin selän päällä ja kehrää. Luigii on astunut sen kaksi kertaa. Luigii on siis kastroitu kaksi vuotta sitten. Siitä huolimatta Luigii on jäänyt kiinni! Tänään on jo vähemmän tulista tuo meno. No, kohta Tiri aloittaa tuon vonkaamisen, pelkään mä. Tirillä alkoi juoksu perjantaina.

Agirotukin sitten oli ja meni viikko sitten. Oli aikamoisen rankka viikonloppu huonosti nukuttuine, lyhkäsine öineen. Kisat alkoivat kukonlaulun aikaan ja päättyivät lähes yöllä. Meille ei mitään kummoista menestystä tullut, mutta hauskaa oli. Kyllä oli mukavia parsonihmisiä taas paikalla!
Ai niin, ja tulihan sitä menestystäkin. Minä tulin Raivon kanssa neljänneksi senioreiden avoimissa SM-kisoissa mini-luokassa. Kyllä Raivo on ihana koira :)! Edellisen kerran olin kisannut vuosi sitten, silloin myöskin Raivon kanssa ja tulimme kai kuudensiksi. Pitäisi kai kisata useammin??

29.6.2008 Bordercollie Hakukaaren Nero eli Nero Pihlajamäki

Tässä kuva Nerosta paimennusreissulta. Tuo tricolour-väri on ihana:)

Minulla on 2 yötä viidestä nyt takanapäin. Olen aika orpona, sillä minulla ei ole yhtään koiraa kotona. Koirat ovat Marjun luona http://www.kirinlauma.vuodatus.net ´lomalla´. Oikeastaan tämä on ihanaa. Minähän ehdin vaikka mitä, siis siivota ja hoitaa itseäni! Juhlaa!

26.6.2008 Hyvää Jarkon päivää

Ihan ensiksi tiedotus: Jos olet lähettänyt minulle sähköpostia toukokuussa, etkä ole saanut vastausta, syynä on se että kaikki vanhat sähköpostit ovat koneeni sisuskalujen vaihdon yhteydessä hävinneet- samoin kuin kaikki sähköpostiosoitteet :(.

Oi, oi! Kylläpä väsyttää. Eilen illalla olimme Satu P:n ja trimmaaja-Saaran kanssa juhlimassa Teija Sepän Oskun käyttövalion arvoa. Ensin skoolattiin ja sitten syötiin Teijan laittamaa hyvää ruokaa, ja ruokajuomana oli tietenkin niiin hyvää rose-viiniä. Hyvässä seurassa aika vierähti äkkiä ja nukkumaan päästiin vasta n. klo 3.
Ihan kommelluksitta ei tuo ilta sujunut. Minulla oli koko päivän aikamoinen hoppu, piti taas hoitaa koko yhdeksän koiran laumaa ym. Siinä vaiheessa, kun piti lähteä kyläilemään, olisin kaikkein mieluiten jäänyt kotiin peiton alle.
Lähdin kuitenkin matkaan asuntoautovanhuksella. Olimme sopineet, että otan 5 koiraa mukaan. Satun tyttö Mira lupasi hoitaa koiria ja harkata niiden kanssa agilitya sillä aikaa kun me vanhemmat juhlimme. Ajoin asuntoauton Satun pihalle parkkiin - ja ajoin toisen takapyörän ojaan :( Ja eihän tuo painava auto sieltä ojasta noussut ilman hinauspalvelua.. Harmitti aika lailla. Tuli tunne, että olisi todellakin pitänyt jäädä kotiin. No, kyllä se siitä sitten iloksi muuttui :).

Tänään lähdimme sitten Satun ja koirien kanssa harjoittelemaan paimennusta ja lenkille Ormin kasvattajan luo. Veimme asuntoauton matkan varrella jakopään hihnan vaihtoon. Niinpä sitten ahtauduimme Satun Volvo-farmariin yhdeksän koiran kanssa. Ja kyllähän sopu sijaa antoi. Mukana siis 2 bordercollieta ja 7 parsonia :)
Leenan luona Satun Nero, 4 1/2 kk, sai ensin kokeilla paimennusta. Nero ei pelännyt yhtään, vaikka lampaat tulivat kohti (Satu kyllä pelkäsi!). Se oli niin polleeta, kun se sai lampaat liikkeelle (Leena tosin vähän avusti)!
Sitten pääsi Orm kehiin. Se haki lampaat laitumen toisesta päästä aika mallikelpoisesti. Aika herkästi se kyllä kuumuu ja yrittää näpsiä lampaita. Mutta ottaa oikein hyvin vastaan ohjausta :).
Leenan omien koirienkin täytyi hieman päästä lampaille. Ormin ja Roihun veli Lucas, joka ei ihan heti syttynyt paimennukseen, tekee tosi kaunista työtä nyt!
Sitten lähdimmekin lenkille kaikkien kahdentoista koiran kera (= 5 x bc ja 7 x parson). Koirat juoksivat ja nauttivat. Ja voi sitä onnea, kun ne pääsivät kahdesti uimaan, kahteen eri järveen. Mikä voikaan olla ihanampi näky, kuin koira joka juoksee sinua kohti onnellinen hymy naamallaan. Se tulee luoksesi ikäänkuin kertomaan: "Tää on huippujuttu, kiitos!"
Ja nyt on huusholli hiljainen. Kaikki koirat nukkuvat umpiunessa.

Meillä tämä lauma on taas vaihdellut.. Maanantaina hain Raivon luokseni ja vein Sanin Marjulle. Tämä siksi, että Raivolla oli osteopaatti Leena Piiralle aika tiistaina. Keskiviikkona vein Luigiin ja Raivon Marjulle ja otin sieltä mukaani Ormin ja Kiihkon. Nyt Marjulla on Bim, Luigii, Sani ja Raivo ja minulla muut. Kiva joskus näinkin. Vaikka Luigia onkin ikävä niin ja Saniakin..

Tuloksia: Anne Pallaskallio ja Rane nousivat juhannuksena kolmosiin! Hieno saavutus! Jos sinulla on parson, joka irtoaa hyvin (=liikaakin), suorittaa radan itsenäisesti ennenkuin ehdit itse ekalle esteelle, haukkuu, komentaa, hyppii, näykkii, riekkuu...Uskon, että Anne voisi olla oikea henkilö neuvomaan sinua :) LOL. Olenpa ylpeä tuosta sinnikkäästä nuoresta naisesta :)
Toinen upea parsonsaavutus on tältä illalta. Wilma Siitonen ja Elvi saivat tottelevaisuuskokeen alokasluokassa ensimmäisen palkinnon ja nousivat siis avoimeen luokkaan :). Harva nuori tai vanhempikaan olisi pystynyt tuohon..

20.6.2008 Hyvää Juhannusta

Kuvan lähetti Iitun isäntä Arvi Hägglund.

16.6.2008 Rahalla saa ja hevosella pääsee...


Rahaa kyllä nyt saamiseen tarvittaisiinkin, jotta pääsisi, vai miten se nyt oli. Joka tapauksessa matkustaminen ei ole halpaa- ja silti on aina pakko lähteä- niinkuin nytkin viikonloppuna Varkauden SM-kisoihin. Dieseliä paloi ja rahaa myöskin ja aikaa, ja aikakin on rahaa.. ja menestystäkään ei liiemmälti tullut.
Kannattiko tuo nyt sitten? Kyllä kannatti. Olihan meillä Marjun kanssa mukavaa matkaseuraa. Meidän kyydissä olivat omat 5 koiraa ja Marin koirat Valo ja Elkie. Mari itse pääsi Satun ja Satun lasten ja koirien kanssa Satun autossa.
Ja kannatti siksikin, että oli kiva katsella todella upeita agilitysuorituksia. Kyllä Suomessa on taitavia koiria ja ohjaajia:).

Marju ja Tiri ilahduttivat perjantaina voittamalla mini 2 -luokan nopealla puhtaalla radalla. Harmillista oli, että SM finaaliin ei Marju päässyt Sanin eikä Raivon kanssa. Marjun blogista selviää miksi. Eikä tuosta masennuttu, vaan suunnattiin katse jo ensi vuoden SM:iin.
Kivaa oli, että kuitenkin aika monta parsonia pääsi finaaliin. Mineistä finaalipaikan saivat Luigiin ja Sanin tytär ,Penni, Valon tyttären Tuikun poika, Lenni sekä Mimmi, Tupu ja Kleni. Toivottavasti nyt muistin kaikki. Finaalissa Tupu oli 10. ja Mimmi 5. Ei huono :), sillä osallistujia karsintaan oli 128 ja finaaliin pääsi 50.

Mediluokan finaaliin pääsivät Luigiin sisko Liisa ja Valon lapsi Tuikku, Ihalaisen Tarjan Ripa, sekä Peltoluhdan Tuijan Åskun poika Pontus. Jos taaskin muistan oikein. Finaalissa 20. oli Liisa ja 10. oli Tuikku. Olenpa todella onnellinen noiden kasvattieni menestyksestä.

Varkaudessa meitä kävi tervehtimässä myös Tirin tytär Terri Oktaavia eli Tepa eli neiti O. Voi miten ihana pieni tyttö. Parannettu painos äidistään. Tuntui likka olevan kovasti kiinnostunut agilitysta :), se nimittäin huusi suoraa huutoa, kun ei päässyt juoksemaan kilpailevien koirien kanssa.

Kun me nautiskelimme agilitysta Varkaudessa, oli meillä kotimiehenä eli koiranvahtina Siitosen Wilma. Wilmalla oli omat koiransa Elvi ja Risto mukana. Oli niin mukavaa tulla kotiin, kun koirat oli hyvin hoidettu, jopa nypitty :). Ja huusholli oli oikein siisti. Muuten oli Wilmalla mennyt hyvin, mutta lenkillä oli nuori hirvi yrittänyt lyöttäytyä Wilman ja koirien kanssa kimppaan. Tuo iso tunkeileva otus aiheutti sen verran kaaosta, että Wilma oli hetkellisesti ollut täysin eksyksissä. Mutta löysivät sitten kuitenkin kotiin :).
Orm puolestaan pääsi hoitoon kasvattajan luo. Voi olla, että emme saakaan sitä enää takaisin. Orm on saanut oikein kunnolla harjoitella paimennusta ja kehittynyt siinä huomattavasti. Into lampaille on nyt niin kova, että se on jatkuvasti karannut laitumelle. Onneksi Heli-tätinsä on käynyt aina kantelemassa kasvattajalle, että "Nyt se nuori hujoppi on taas lamapiden luona!". Orm pääsee vielä huomenna kokeilemaan paimennusta vierailla lampailla ja keskiviikkona sekin sitten kotiutuu.

Tuloksia: Teija Sepän Oskusta tuli nyt sitten käyttövalio luolilta!! Jeee! Onnittelut!
Meidän Heta sai Kotkan ja Forssan näyttelyistä ERIn. Tirin poika Toivo sai Kotkassa EH:n. Raivon poika Tintin sai Kotkassa EH:n ja Forssassa ERIn.

Ei niin hyviä uutisia:
Tintin on tänään käytetty koirien hammaslääkärissä, sillä sen molemmat alakulmurit ovat kuluneet kärjistään niin, että niiden ydin on näkyvissä. Niihin laitettiin nyt paikka, ja toivotaan, että paikat pysyvät pari viikkoa. Yllätyksenä meille tuli, että sen 2 yläetuhammasta jouduttiin juurivaurioiden takia poistamaan. Tintin on harrastanut nuoren sydämensä innolla juurien repimistä ja tennispallon kanssa leikkimistä. Nuo ovat kuulemma tosi vaarallisia asioita tuoreille pysyville hampaille:(.
Iitun pennun Lunan (17 viikkoa)oik. takajalka murtui onnettomuudessa pari viikkoa sitten. Jalan piti olla nyt ok, mutta tänään sainkin viestin, että lonkkakin on vaurioitunut. Huomenna kuulen asiasta lisää.

9.6.2008 Olisipa ollut kamera...

Lauantaiaamuna vilkaisin ikkunasta pihalle ja ihmettelin pihalla juoksevaa ruskeaa koiraa. Sanihan se oli. Se oli käynyt pyörimässä ilmeisesti tuhkassa, sillä se ei ulkonäöstään huolimatta haissut.. Mutta kuvauksen arvoiset olisivat olleet toisten koirien ilmeet, kun ne katselivat tuota lähestyvää ruskeaa koiraa :). Hyvä, etteivät sännänneet suinpäin kimppuun...

Lauantaiaamuna myöskin: Olin jättänyt kompostoriin menevän bioska-jätepussin sisältöineen kuistille vatiin. Kun olin lähdössä pussia kiikuttamaan kompostoriin, sain raivarin. Taas se typerä harakka on ehtinyt käydä rikkomassa pussin ja levittämässä ruuanjämät pitkin pihaa. Siinä raivotessani tuli Pappa-Luigii esiin nurkan takaa hyvin anteeksipyytävän näköisenä. Sen häntä heilui sillai hiljaa ja varovasti- ja suussa tuolla "harakalla" oli roskapussista kaivettu maissin viipale :). Olisihan minun pitänyt muistaa, että Luigii kyllä löytää itselleen ja laumalleen ruokaa vaikka mistä..

Hupsu on myöskin Satun bordercollie Nero, ikää n. 4 kuukautta. Nero elää kolmen parsonin laumassa ja ihan varmasti luulee olevansa parson itsekin. Päivänä muutamana Nero näki itsensä peilistä- ja oli varma, että oli kohdannut vihollisen. Se sai hirveän hepulin ja haukkui lyttyyn tuon peilissä näkyneen otuksen...

Tuloksia: Valon tytär Sewen (T-T Ariel) otti Riksussa lauantaina 0-voiton agilitykisoissa. Marjukin oli siellä, mutta tulokset eivät olleet kaksisia. Lisää tietoa niistä löydät täältä http://www.kirinlauma.vuodatus.net . Marju myöskin kirjoitti Tirin oudosta sairaudesta :).

2.6. täyttivät Sanin ja Luigiin lapset Onni, Penni ja Milli 6 vuotta. Lämpimät onnittelut näin jälkikäteen!

Tässä kuvassa Onni, Valon lapsi Ilona ja Toivo. Kuvan lähetti Kati Kotkasta.

3.6.2008 Zora 9 vuotta!

Mun piti laskea oikein useampaan kertaan, että pitääkö toi 9 vuotta kutinsa. Jo vain pitää! Minun rakas luottokoirani alkaa olla jo aikuinen :).
Kun katselin tänään Zoran touhuja tuolla pihalla ei kyllä uskoisi tuota ikää. Rankan sunnuntailenkin jälkeen se oli vielä eilen aika tyytyväinen vain pihalla puuhaamiseen, mutta tänään oli taas energiaa aika lailla (moni on nähnyt Zoran vain älyrauhallisena, joten voi olla vaikea uskoa sen energiamäärää). Se sai jonkun ihme leikkihepulin ensin Ormin kanssa ja sitten Lantin ja Kiihkon. Zoran leikki on vain niin rajua, että kaikki eivärt sitä ymmärrä. Sitten taas kävi aika pitkäksi ja pitikin jo kaivaa pihalle kuoppia, eikä mitään pikkukuoppia vaan bunkkereita :(
Tuossa vaiheessa minä totesin, että on paras viedä koko lauma metsään. Metsälenkin jälkeen kaikki kävivät uimassa ja sen jälkeen onkin ollut rauhallista.

Onhan nämä kaikki vähän outoja tai vähintäänkin persoonallisia. Raivolla oli tänään joku poikarakkaus-päivä. Se alkoi heti herättyämme mielistellä/liehitellä Luigia. Luigii istuu penkillä ylväänä ja välinpitämättömänä kun tuo pikkumies lipoo sen suupieliä. Vähän ajan kuluttua Raivo yrittää hypätä Luigiin selkään. Luigi ei ole huomaavinaankaan. Kun lähdemme lenkille, kulkee Raivo koko ajan Luigiin vanavedessä ja aina välillä yrittää astua sitä. Luigii haistelee ja menee omia menojaan - ja Raivo kulkee perässä kuin iilimato :)

Aamulla kun tulin töistä kotiin, ryntäsivät kaikki koirat autoani vastaan. Ne juoksivat ja räkyttivät. Mutta kaikkein kuumimpana kävi bordercollie Orm! Ihan oikeesti nuo terrierit olivat huomattavasti kesympiä. Ja mitä tulee kaivamiseen, niin kyllä bortsu voittaa terrierin. Marjun etupiha on Ormin jäljiltä kuin olisi singolla ammuttu. Ja jonain päivänä minun taloni kulma tippuu Ormin kaivamaan kuoppaan.

1.6.2008 Bim 14 vuotta!

T-T Bisquit eli Bim Mustakorva täytti 29.5 14 vuotta. Bim on kantanarttumme Täplän ensimmäisestä pentueesta. Bim on siis Liisan ja Luigiin sisarpuoli. Bimin sisko Blondi eli Juulia kuoli imusolmukesyöpään 7-vuotiaana ja veli Zorro kuoli 2 vuotta sitten sairastuttuaan munuaistautiin.
Bim on vielä oikein hyväkuntoinen, tänäänkin se jaksoi sinnikkäästi metsässä 2,5 tunnin lenkin. Ainoa vaiva on huonokuuloisuus. Huonon kuulon takia Bim eksyy lenkillä helposti porukasta. Toisaalta huonokuuloisena se ei myöskään kuule kärpästen surinaa, joka on ainoa asia, joka on koskaan Bimiä pelottanut:).

Olimme tänään todellakin pitkällä pitkällä metsälenkillä Ormin kasvattajan Leenan luona. Mukana lenkillä oli 6 bordercollieta ja 8 parsonia ( 8 narttua ja 6 urosta). Aika hulppea lauma. Lenkin varrella oli kolme metsälampea, joissa koirat saivat vilvoitella. Tiri, Kiihko ja Ormin emä Medi ovat varsinaisia vesipetoja! Ne uivat ja uivat, kun muut vain käväisivät vedessä.
Ennen lenkkiä treenasimme paimennusta. Kyllä ovat hyviä nuo Medin lapset. Katselin hämmästyneenä, kun Orm lähetettiin hakemaan lampaat. Hitsi, sehän teki työtä käskettyä. Orm oli välillä vähän turhan kiihkeäkin paimentaessaan, mutta kaikenkaikkiaan se toimi hyvin. Tänään parhaiten toimi Ormin sisko Luna. Marin Roihukin teki mallikelpoista työtä, itseasiassa sillä oli vielä Ormia paremmin homma hanskassa.
Kyllä oli kiva päivä. Ja kyllä täällä on hiljaista porukkaa nyt kotona.

Eilen Marju oli Hesassa Stadi Games´ssä kisaamassa. Tiri voitti mini 2-luokan hyppyradan mahtavalla 0-tuloksella, yli 8 sek alle ihanneajan. Lantti oli samassa kisassa neljäs viidellä virhepisteellä. Raivo teki ekalla radalla kontaktivirheen puomilla ja Marju jätti sen toisesta kisasta pois. Raivo liikkui huonosti? No, ainakin sillä oli anaalit hirmuisen täydet ja on se jotenkin jäykkä. Onneksi Raivo pääsee osteopaatti Leena Piiran käsittelyyn viikon päästä.

Hyvin usein tulee tähän päiväkirjaan kirjoitettua kasvattajan onnenhetkistä, kun kasvatit ovat menestyneet jossain harrastuksessa. Ihan yhtä onnelliseksi kasvattajan tekevät viestit, joissa kerrotaan kasvatin aiheuttamista onnenhetkistä ihan kotioloissa. Mikä voisikaan olla ihanampaa, kuin saada viesti: "Tämä koira on elämämme paras hankinta" tai "Piti laittaa viesti vain siksi, että tämän ihanampaa koiraa ei voi olla" tai "Juuri tällaista koiraa olimme toivoneet". Tällaisia viestejä tulee aika usein, kiitos niistä!!

Ai niin. Torstaina kävin eläinlääkärin valvonnassa mikrosiruttamassa kultaisen noutajan pentueen, 9 pentua! Kyllä oli jännittävää ja vaikeaakin, mutta toisaalta ihan kivaa. Kohtapuoliin minun pitäisi saada tunnistusmerkintäoikeudet.

Laitan tähän vielä pari kuvaa tältä päivältä. Tai siis yritin laittaa, mutta uusi kuvankäsittelyohjelmani ei halunnut tehdä yhteistyötä kanssani :( .

30.5.2008 Hip hip huraa - se toimii

siis tietokone ja sähköposti ja tämä päiväkirja!!! Melkein 4 viikkoa olin ilman tätä laitetta, jota ilman en voi olla, vaikka se välillä tekee minut hulluksi :). 4.5. 08 oli ukonilma ja tuntui, että koko maailma räjähti- vaikka se olikin vain tietokoneeni :)!

Paljon on ehtinyt tapahtua näiden lähes neljän viikon aikana. Tupla-Täplät ovat tuottaneet kasvattajalleen runsain mitoin iloa. Paistaa se päivä risukasaankin sanoo äitini :).
3.5 Someron näyttelyssä sai Raivon poika Tintin (T-T Reidar) ERIn ja oli Paras uros2 ja sai vara-sertin. Kiihko (Somerset Rabble Rouser) EH, Heta (Gwragged Annwn Pyria Kiri) EH, Telma (T-T Astrild) PEK 2, Tor (T-T Tor) PEK 3.
17.5 Joensuussa oli Iita (T-T Zaida) Rotunsa Paras ja sai toisen sertinsä. Iitan tytär Telma oli Rotunsa Paras pentu :)
17.5 sai Iitan sisko Irkku (T-T Zelda) luolilta tuloksen A 49 ja on nyt siis käyttövalio luolilta. Aiemminhan Irkku on jo saavuttanut muotovalion arvon. Se on nyt siis kaksoisvalio :)!! Hyvä äiti-Zora ja isä- Merlin :) Ja kaikkein suurimmat kiitokset omistaja-handlaaja- Terhille!!
24.5 saimme uuden agilityvalion. Penny (T-T Chanel Five, amerikan valio Capun sisko) saavutti tuon meriitin. Kiitos Toni :)!! What next? Maailmanmestaruus? Ei mahdoton ajatus :).

On tähän aikaan mahtunut tietysti huoliakin, mutta onneksi ei niin suuria. Sania puri kyy kotipihalla 23.5, juuri kun pakkasimme kamoja agilityleiriä varten. Pieni kyy oli lämmittelemässä taloni seinustalla leskenlehtien alla. Sani tietenkin meni ihmettelemään otusta ja otus haukkasi Sania oikeaan ylähuuleen. Mahtoi sattua, sillä Sani syöksyi suinpäin auton alle piiloon. Sain houkuteltua Sanin sieltä pois ja annoin sille kyytabletin.
Mutta mitä teen käärmeelle ja neljälle koiralle, jotka vielä ovat pihalla? Kaappasin mukaani ämpärin ja vanhan tiskiharjan. Lakaisin tiskiharjalla vastentahtoisen kyyn ämpäriin ja nostin tuon sähisevän saaliini keittiöön tiskipöydälle odottamaan tuomiota. Siinä se ämpärissä sähisi sillä aikaa kun soitin eläinlääkärille. Sitten tiputin kyyn kannelliseen purkkiin ja otin mukaani autoon, kun lähdin viemään Sania eläinlääkärille. Parin kilometrin päässä tiputin kyyn kyydistäni metsään. Sinne häipyi ja sähisi edelleenkin mennessään.
Sani toipui puremasta erittäin hyvin. Sille tuli vain paikallista turvotusta kuonoon ja kaulaan. Parin päivän päästä ei ollut enää mitään vaivaa. Kehen lie käärme tuhlannut enimmän terän myrkystään??
Onneksi selvisimme pelkällä säikähdyksellä. Harmittaa tietysti, että huomisesta kisasta Sani joutuu jäämään pois.

Tämän tietopimentokauden aikana olen käynyt tunnistusmerkitsijäkurssin. Tarkoittaa sitä, että saan kohta luvan laittaa mikrosiruja koirille. Kävin myös kasvattajan peruskurssin. Sinänsä hassua, sillä olen kasvattanut koiria monta vuotta ilman tuota kurssiakin. Olen saanut kennelnimeni vuonna 1996, ja silloin ei tuota kurssia vielä vaadittu kennelnimen saamiseksi. No, ihan hyvä kurssi se oli , vaikka mitään uutta siellä ei tullutkaan esille. Kävin myös imetysohjaajakoulutuksessa ja saamassa uusinta tietoa vastustuskykyisistä bakteereista.

Olen myös onnekseni tavannut aika monta kasvattiani omistajineen mejä-harjoittelun merkeissä täällä meillä.

1.5.2008 Se mikä ei tapa, se vahvistaa

Näin uskon Lantinkin kohdalla. Lantti toipuu hyvää vauhtia. Nuppi on turvoksissa ja vähän muukin etuosa, mutta Lantti haluaa jo olla talon askareissa mukana. Tosin se vielä paljon nukkuukin. Ja syöminen on vaikeaa, sillä jokainen nielaisu on tuskan takana. Lantti oli yöllä poistanut myöskin verisuonikanyylinsä. Oli ilmeisesti sitä mieltä, että ei enää tarvitse nesteytystä:).

Parsoneille aina tapahtuu ja sattuu. Täältä http://www.elvinvuodatus.net voit lukea Wilman kauhunhetkistä oman parsoninsa kanssa.

30.4.2008 Vipera berus

Tuon kyseisen eläimen puremaksi joutui tänään meidän pikku-Lantti. Paremmin tuo eläin tunnetaan nimellä kyykäärme.
Olin Inkoossa lenkillä koko lauman kanssa. Kävimme rannassa, koirat uivat innoissaan, minä en vielä uskaltanut. Lenkki jatkui metsässä ja pellolla. Olin jo melkein kotipihalla, kun ojanpientareella törmäsimme kyyhyn. Lantti kulki edellä nenä maassa. Yht´äkkiä se hypähti korkealle ilmaan ja pakitti. Lantin edessä oli kerällä kyy, joka sähisi kuin viidakon eläin ainakin. Tein äkkinäisen väistöliikkeen ja houkuttelin koko lauman pois kyyn lähettyviltä. Hetken luulin, että selvisimme pelkällä säikähdyksellä, sillä Lanttikin jolkotteli ihan normaalin näköisenä. N. viiden minuutin päästä Lantti kuitenkin alkoi käyttäytyä vähän omituisesti. Se kulki pää alhaalla vaikean näköisenä. Otin Lantin tarkempaan syyniin ja olihan siinä näkyvissä puremajäljet. Vas. ylähuulessa lähellä kirsua oli 2 reikää, joista vuoti vähän verta. Annoin Lantille heti yhden kyytabletin ja soitin eläinlääkärille.
Oli, muuten, aikamoinen ihme, että minulla oli kyytabletit mukana. Olin jo lukinnut kotona ovet, kun yht´äkkiä ajattelin, että pitääpä ottaa varalta kyypakkaus mukaan.
Eläinlääkärissä Lantti vaikutti jo aika kipeältä. Sillä oli huuli ja kaula ja vas. lapa jo hieman turvonnut. Lantille laitettiin tippa ja se sai suoraan suoneen antibioottia ja kipulääkettä. Kun hengitys tuntui menevän koko ajan enemmän tukkoon, se sai vielä annoksen kortisonia. Kortisoniahan pyritään nykyään välttämään, koska se ei ole hyväksi munuaisille, mutta jos henki ei kulje, ei ole muuta keinoa. Koska oli vappuaatto, oli eläinlääkäriasema juuri menossa kiinni. Sain Lantin mukaani tipan kanssa.
Suurkiitokset Lohjan Pieneläinklinikan lääkärille Heli Härkälälle ja kaikille avustajille! Olen aina saanut ko. klinikalla erinomaista palvelua!:)
Lantti on nukkunut koko iltapäivän. Äsken se käväisi pissalla ja jatkaa taas uniaan. Turvotus ei ole lisääntynyt- vielä! Muistan Luigin parin vuoden takaisin kyynpuremaepisodin. Luigiihan turposi järkyttävästi, ja vielä kolme päivää tapahtuman jälkeen.

Kiihkolla on vielä aikamoiset ruvet kurkussa viikon takaisesta episodista. Toivottavasti saan ne rapsuteltua pois ennen lauantain näyttelyä. Raivon rupia rapsuttelin tossa, kun se istui sylissäni.
Niin, näyttelyt. Olin Teijan mukana, kun Heta oli näytillä viime sunnuntaina Lahdessa. Tällä kertaa ei kyllä ollut tuomarin vika, että tyttö sai H:n (=hyvä rotunsa edustaja). Heta oli kuin maansa myynyt. Sillä ei ollut yhtään kivaa. Se liikkui masentuneesti ja takakorkeasti. Ei vika ollut myöskään esittäjän. Heta vain ei viihtynyt kehässä :(. Tuomari antoi sille kyllä oikean ihanan arvostelun. Mutta ei tuolla liikunnalla voinut muuta saada.
Ei se mitään. Meidän mielestä Heta on edelleenkin maailman kaunein parson :). Kauneutta lisää sen ihana luonne :)

Kaikesta huolimatta Klara Vappen! Ainakin minulle, sillä meen töihin.

Kuvan Raivon tyttärestä Emmistä lähetti Tuula Myllymäki.

23.4.2008 Tänään taas 10 parsonia ja 1 bc

Marjulla on tänään Vermo-päivä, joten koko lauma on luonani. http://kirinlauma.vuodatus.net/ täältä voit lukea, mitä eilen illalla tapahtui, kun Marju oli tulossa luokseni pentuja kaitsemaan. Eipä ole aikoihin mitään vastaavaa tapahtunutkaan. Silloin, kun Bim ja Luigii olivat nuoria, oli tuo aika yleistäkin :(
Olen tänään hoidellut Bimin ja Kiihkon vammoja. Ja olen myös pessyt ne molemmat, sillä ne olivat kyllä aika likaisia. Mutta eivätköhän nuo toivu. Kaikki kolme hurjaa ovat kyllä melkoisen jäykkiä ja Raivo vähän ontuu.

Pennut vain ovat edelleen ihania. Tässä kuva, jonka otti sijoitukseen menevän narttupennun isäntä sunnuntaina.

Löysästä nahasta on hyötyä :)

21.4 2008 Sani- ikuinen laihduttaja

tai pitäisi kai sanoa ikuisesti laihdutettava:). Mutta on Sani laihtunut, on. Tiedän sen siitä, että hän mahtui luolaharkoissa ahdingosta läpi. Todellakin, meidän pikku pullero oli treeneissä intoa pullollaan. Tässähän päästään kohta Sanin kanssa kokeisiin :).
Helppoa tuo laihduttaminen ei ole, sillä Sani on mestari löytämään ja varastamaan ruokaa. Viikko sitten lauantaina hän pihisti kauppakassista juustochiapatta-leivän. Tiputti sen kyllä, kun karjaisin, mutta oli jo ehtinyt nakertaa siitä viiden sentin palan :(.
Pari päivää aikaisemmin olin ottanut pakkasesta sulamaan koirien maksalaatikkoa. Tuo lihaköntti oli pesuvadissa kodinhoitotilan lattialla, jotta se lattialämmityksen päällä muka sulaisi hieman nopeammin. No, oli lämmin kaunis ilma. Koirat olivat pihalla kaikki + vielä Sadun 4 koiraa. En millään pysynyt kärryillä koirien kulkemisista. En siis todellakaan, sillä kun menin sisälle, minua kohtasi ikävä näky. Sani oli olkkarin lattialla syönyt puolet siitä jäisestä maksalaatikosta :(- Ja vitsit, hän näytti onnelliselta.

Eilen söin aamupalaksi tapani mukaan ruisleipää, jonka päällä oli juustoa. Tapani mukaan en myöskään malttanut istua aloillani syödessäni, vaan lähdin keskenkaiken suorittamaan jotain askaretta. Kun tulen takaisin, huomaan että leipäni on syöty. Sanihan se siellä pöydän alla nuoleskeli viimeisiä voileivän murusia. Tänään Sani söi paremman puutteessa ison kasan jonkun lehtipuun "käpyjä". Onko ne sitten haapoja vai mitä?

Noi pennut on ihania riiviöitä. Olimme taas illansuussa ulkona useamman tunnin. Minä tein puroja tuolla tonttini vetisessä päässä ja vauvat olivat kovasti touhussa mukana. Kyllä ne olivat likaisia! Nyt sitten uni maittaa.

Isot koirat ovat löytäneet täältä mieluisia kaivuupaikkoja, vaikka syksyllä tuntui, että oli ikävä niitä Inkoon peltoja juuri tuon kaivamisvimman takia. Sitten löysimme tästä ihan läheltä 2 hiekkaluolaa, jotka olivat nyt tyhjiä. Mutta kyllä Zora haisi ihan ketulta tutkimusmatkan jälkeen..

20.4.2008 Osta koira, osta kaksi...

niin ei ainakaan koskaan työ lopu. Että on tänään ottanut pattiin. Lenkin jälkeen Lantti tuli sisälle ja oksensi valkoiselle matolle (onneksi koneeseen mahtuvalle) isot peurankakka oksennukset. YÄK.
Ja parin tunnin päästä huomaan, että sänkyni on aivan märkä.!! Murrr! Olin hetkeä aikaisemmin hakenut sänkyvaatteet ulkoa tuulettumasta ja pedannut sänkyni. Jätin päiväpeiton pois, sillä olihan jo ilta. Menin ulos hakemaan puita. Kun tulen takaisin, on Sani käynyt merkkaamassa sänkyni. Onneksi lätäkkö oli niin tuore, että ainoastaan pussilakana ja täkki kastuivat. Mutta silti, en kestä tätä jatkuvaa pyykinpesua :( Ja tiedän, että se oli Sani, sillä hänet on saatu joskus kiinni itse teosta. Että hankkikaa, hyvät ihmiset, vain koira tai pari, niin kyllä on kivaa :(!!

Itseasiassa muutama ihminen on juuri hankkinut koiran, sillä Iitun pennuista on kaksi jo lähtenyt uusiin koteihinsa. Simpsonit- pentueen Maggie eli Luna muutti Pohjankuruun Mervaston perheen koiraksi ja Homer eli Nemo pääsi Riitan ja Erikin koiraksi Puu-Vallilaan. Viikon päästä lähtevät sitten jäljelle jääneet kaksi. Nyt meillä on kieltämättä hieman rauhallisempaa, mutta on meillä ikäväkin.

Aikuisista koiristamme huomaa, että ne ovat hieman väsyneitä tähän penturumbaan. Aikuiset nartut eivät juuri pentujen kanssa leiki (paitsi Lantti). Ne oikeastaan toimivat lähinnä pentujen kouluttajina pelisääntöjen suhteen. Luigii myöskin pitää pentuja lähinna kiusanhenkinä (jotka jumaloivat Luigia). Nuoret uroksemme, Kiihko ja Orm, leikittävät pentuja eniten :).
No, tähän penturumbaan kuuluu tietysti myös paljon ihmisiä, sillä pennuille on kovasti tärkeää saada tavata eri-ikäisiä ihmisiä. Meillä on lähi viikkoina käynyt paljon porukkaa. Vaikka se on niin tärkeää pennuille ja mukavaa minulle, niin kyllä se näköjään tätä laumaamme hieman rassaa. Selkeimmin minä sen huomaan vaikkapa Zoran käytöksestä. Viilipytty-Zora alkaa vieraiden aikana vähän turhan rajusti kiusata yleensä Lanttia. Eli jotenkin nämä kaikki alkavat vähän häiriköidä, ja joutuvatkin sitten vuoronperään jäähylle :)

Orm leikkii Bartin kanssa.

9.4.2008 Pitkät päivät pakerretaan...

Tuo lause tuli vain mieleeni. Ei se kuvaa tätä tekemistä, mitä tarkoitin... siis tätä tekemistä näiden pentujen kanssa. Ei tätä nyt pakertamiseksi kai voi sanoa. Ulkoilemme monta kertaa päivässä. Lenkkeilemme isolla pihalla ja läheisessä hiekkarinteessä. Neljän pennun katras kulkee kuuliaisesti jalkojeni tuntumassa, elikkä lähes jalkojeni alla. Olen koko ajan suistumassa nokilleni niitä varoessani. Aina välillä joku eksyy kauemmas tutkimusmatkalle, mutta tulee heti kutsuttaessa luokse.
Pennut eivät tee oikeastaan ollenkaan kakkoja sisälle. Pisut toki tulee sisälle vielä aina silloin tällöin. Sisällä pennut kulkevat myöskin perässä joka askeleella. Välillä juoksen niitä karkuun- ja aina ne minut saavuttavat:). Pitkät tovit menee sitten lattialla niiden kanssa leikkien ja välillä tuntuu, että olen niiden purulelu:)
Pennut syövät hyvin ja nukkuvat oikein pitkät yöunet:).
Jos ne pysyisivät aina pentuina, voisin pitää ne kaikki:). Joopajoo, aikuisia ei tähän huusholliin voi ainakaan yhtään enempää tulla.. Kyllä tämä yhdeksän koiran lauma on ihan riittävä. Vaikka tällä hetkelläkin tuntuu, että talossa ei ole ketään minun lisäkseni.. Koko hela lauma makaa jossain...
No, Marjun Bim kyllä välillä häiritsee. Tuo vanhus on täällä minun luona vähän levoton. Välillä tuntuu, että se ei muista, onko se juuri käynyt ulkona vai ei. Bim oli tänäänkin mukana lenkillä ja fyysisesti se jaksaa oikein hyvin. Mutta on se vähän "ankkalinnalainen". Sen kuulo on huonontunut selvästi. Se kuulee vain korkeita ääniä. Lenkillä on pakko vahtia, ettei se eksy:)

Lauantaina olimme"Tallitontun" Anjan järjestämässä silmien joukkotarkastuksessa. Tirin silmät oli ok, samoin kuin äitinsä Fiinan. Lantin siskon Tuikun silmät olivat myöskin kunnossa. Ikävä kyllä Tuikun pojan silmistä löytyi lievää lasiaisvuotoa, mikä tarkoittaa alkavaa linssilukstaatiota. Eli samaa vaivaa, mitä on meidän Lantilla. On se surullista.
Toivoisin niin kovasti, että ihmiset olisivat valveutuneita ja tarkistuttaisivat koiriensa silmät säännöllisesti. Siitä olisi paljon apua, kun suunnittelee näitä jalostusasioita.

Maanantaina olimme Iitun luona metsästysreissulla. Iitu oli taas pari päivää aikaisemmin ottanut yhteen supin kanssa. Alkoi harmittamaan, ja päätimme päästä siitä supista eroon. Olimme metsässä n. 5 tuntia, mutta emme löytäneet sitä supia. Löysimme yhden mäyrän, jonka karkoitimme pois kesämökin alta.. Ja löysimme myös ison luolasysteemin, jossa asui mäyrä tai kaksi.. Mutta saalista emme siis saaneet. Tuloksena vain rättiväsyneitä koiria.

Tässä kuvassa Snoopy, jolla on perinnöllinen kaihi ja joka on myös linssiluksaation kantaja. Suloinen koira, joka sairaudestaan huolimatta näkee vielä hyvin.

2.4.2008 Hengenlähtö lähellä

Olin koko koiralauman kanssa pihalla. Pennutkin olivat ulkoilemassa. Zora seisoskeli lammen rannalla laiturin nokassa ja ponkaisi siitä yht´äkkiä jäälle. Kuului vain rusaus, kun jää petti Zoran alta. Zora yritti uida kohti rantaa, se nosti etupäänsä jäänreunalle, ja taas jää petti. Zora painui umpisukelluksiin. Tätä se teki useamman kerran. Sitten se päätti kääntyä takaisin kohti laituria.
Episodin aikana minä olin tehnyt lukuisia pelastussuunnitelmia mielessäni, mutta kaikki olivat huonoja. Kun näin Zoran uivan kohti laituria, tajusin, että laiturin nokalta minä voin saada Zorasta otteen ja voisin vetää sen kuiville. Kävin vatsalleni laiturin päähän ja kurkotin kohti Zoraa. En ylettänyt. Hivuttauduin makaamaan niin, että vain reiteni olivat laiturilla- ja sain kuin sainkin otteen Zorasta. Siinä samassa tajusin, että en ilman tukea pysty vetämään tuota yli kahdeksaa kiloa laiturille. Okei, tuin toisen käteni jäähän- ja tietysti jää petti käteni alta. Olin hyvin lähellä sukellusta Zoran seuraan veteen. Jotenkin sain tasapainoiltua reisieni varassa keikkuen ja sain vedettyä myös Zoran laiturille. Kyllä olivat jalkani setsuuria ja koko kroppani maitohapoilla.
Ja kun lähdimme pois laiturilta, tuli yksi pennuista laiturin päässä vastaan. Se oli lähtenyt katsomaan tapahtumaa hieman lähempää. Jestas! Muut pennut onneksi odottivat aidan oikealla puolella.

Tapahtuman jälkeen näin jo sieluni silmillä Ilta-Sanomien otsikon: Kennelin pitäjä hukkui pelastaessaan koiraansa. Pennut ja muu lauma olivat pihalla pari vuorokautta ennenkuin kukaan huomasi tapahtumaa.

Noi pennut on ihania!! On ne kyllä aika energisiä :). Iitu-äiti on käynyt niitä nyt kahtena iltana tissittämässä, sillä Iitun nisät on olleet niin kovin täydet. Kyllä ovat äiti ja pennut nauttineet näistä tapaamisista. Eilen ei Iitu olisi halunnut ollenkaan lähteä kotiin. Se halusi vain jäädä vauvojen luo. Kyllä alkoi ihan itkettää, kun katseli Iitua!

Terroristilauma tai siis Simpsonit aterioimassa.

31.3.2008 Purinalla Sari Puusaaren synttärit

Eilen vietettiin todellakin Sarin synttäreitä epävirallisen agilitykisan merkeissä. Sarin mies Esa oli nähnyt paljon vaivaa kisojen kanssa. Mukana kutsukilpailussa oli tietysti paljon parsoneita, mutta myös muiden rotujen edustajia, kisaajia MM-tasolta saakka. Hauskaa oli ja palkitut kehuivat palkintojakin hyviksi- puhumattakaan eväistä:)

Marju siis kisasi Raivon ja Sanin kanssa. Kisa kyllä näkyi tänään Raivon kropassa. Kisaratana oli eilen rata, jossa oli monenmoista vääntöä. Kaikki pienet mutkat rasittivat Raivon etuosaa. Raivo jumiutuu siksi niin helposti, että sillä on jenkkityyliin erityisen suora selkä. Kyllä parsonin rotumääritelmän mainitsema kaareutuva lanneosa on ihan fiksu juttu :).

Iitun pennut muuttivat tänään meille. Iitu oli Prinssin ja Aatun mukana niitä tuomassa. Nuo reilu viisiviikkoiset olivat täällä heti kuin kotonaan. Samoin oli äitinsä Iitu. Iitu makaili olkkarin lattialla selällään ja nautti. Iitu lähti sitten kotijoukkojensa kanssa kotiin, eikä kyllä yhtään taakseen vilkuillut, vaikka pennut jäivät tänne.

Aluksi kaikki koiramme (paitsi tietysti Zora) kävivät aivan kuumana pentujen takia. Ne olisivat ehdottomasti halunneet päästä tutkimaan pentuja tosi tarkasti. Vähitellen ne pääsivätkin. Lantti on ihmeellinen. Se meni heti pentujen kanssa pentulaatikkoon ja söi siellä niiden kanssa puruluita. Pennut kiipeilivät Lantin yli ja se ei ollut moksiskaan. Onpa hyvä hoitotäti!

Kyllä pennut taitavat saada nimensä Simpsonien mukaan :)

Tämä kuva on Sarin synttärikisoista. Siinä Sani, Raivo ja Valo seuraavat silmä kovana rataantutustumista. Kuvan otti Marika Kelokari.

29.3.2008 Taas synttäripirskeitä

Monilla tuntemillani ihmisillä, veljelläni, parilla työkaverillani, joillakin agilitytutuilla etc. on nyt maaliskuun lopussa synttärit. Voi noita ihmispoloja. Ovat oinaita niinkuin minäkin. Ei ole elämä oinaana helppoa, eikä varmaan oinaan kanssakaan :)

27.3 täyttivät jo 3 vuotta Valon viimeiset pennut Otto, Alma, Ilona, Sera ja Pärsson. Onnittelut Valon ja Lassen lapsille!

Meillä on täällä mennyt niin rauhallisesti kuin vain 9 koiran kanssa voi mennä. On ollut ihanaa kun on ollut lunta niin paljon, että koko lauma on tosissaan saanut kahlata. Sani vähiten, sillä se kulkee aina jonon hännillä minun perässäni :(. Täällä liikuskelee kettu, joka jättää lumeen sekä tassunjälkiä että hajujälkiä. Ja arvatkaapa vain pyörivätkö nuo koirat niissä ketun hajuissa. Hui kauhistus minkälainen ketunhajuinen lauma minulla on kotiintuomisina !
Yhtenä päivän, kun lauma oli vain puolikas, koin kauhunhetkiä. Zoralla oli niin tuoreet ketunhajut nenän edessä, että se jäljesti pitkän tovin haukkuen. Ja meni tuon ison tien toiselle puolelle- ja tuli sieltä sitten lähes saman tien takaisin. Huh!
Tänään Zora on sitten nautiskellut tuossa terassilla. Se istuu siinä seinään nojaten ja aivan selvästi imee auringon lämpöä kroppaansa. Eikä tule sisälle, vaikka kuinka houkuttelen.

24.3.2008 Toinen Pääsiäispäivä

Minä en enää meinaa pysyä ajan tasalla kasvattieni syntymäpäivien suhteen. Onneksi aina joku ystävällisesti muistuttaa. Tänään viettävät kuitenkin 7-vuotispäiviään Zoran ensimmäiset lapset Penny, Jaska ja Capu! Hurjasti onnea toivotan minä ja tietysti äitikoira Zora:).
Tämä on merkittävä päivä senkin takia, että tänään syntyi Annelle ja Tonille pieni poikavauva! Kyllä mahtaa heidän ROP-ryhmänsä (Rane, Osmo ja Penny) hämmästyä, kunhan vauva kotiutuu. Onnitteluhalit koko poppoolle!

19.3 viettivät 11-vuotispäiviään Bimin lapset Valo, Nelson, Napoleon, Jalo ja Nena. Sylin täydeltä onnea! Ja muitoissamme ovat myöskin tuosta sisarusparvesta jo Sateenkaarisillalle siirtyneet Nixon, Piku ja Remu.

Zoran tytär Fiina ilahdutti tänään. Fiina otti Purinalla agilityn mini 2 -luokassa voiton ja siirtyi kolmosiin!!

Kuvassa Fiina hieman nuorempana :)

21.3.2008 Hyvää Pääsiäistä

Kuvassa Raivon poika Tintin. Kuvan lähetti omistajansa Lilian Collin.

19.3.2008 Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää...

Tänään näin sellaisen ihmeen, että Zora leikki oikein pitkään Kiihkon ja Raivon kanssa. Ihmeellistä ;O ! Todellakin.

Eilen oli hoitamassa Iitun vauvoja Karkalissa. Ne ovat nyt kolmeviikkoisia syötävän suloisia palleroita. Toivottavasti saan niistä pian uusia kuvia. No, ainakin sitten, kun ne reilun viikon päästä muuttavat minun luo.
Äitikoira Iitu oli minun ja Luigiin ja Ormin kanssa lenkillä. On se ihme friidu. Ei se ole tainnut kovin montaa isoa koiraa nähnyt, kun elää aivan korvessa :), mutta ei se ollut Ormistakaan moksiskaan. Olipa vain onnellinen uudesta kaverista. Kaverista, joka juoksi lujaa edellä. Sai leikkiä ihanaa takaa-ajoa.
No, tänään Iitu oli sitten taas ottanut kiinni supin. Ja taistellut tuon otuksen kanssa veden täyttämässä ojassa. Olipa Iitussa taas pesemistä, ennenkuin pääsi pentujen luo:)

Kävin eilen Karkalissa lenkillä myös omien tyttöjeni kanssa. Meidän piti vähän niinkuin kuluttaa aikaa, sillä kotiinkaan en enää ehtinyt ennen illan agilitytreenejä. Treenejä, joissa harkkasin Raivon kanssa. Ja kaikki meni pieleen. Sani tuntuu paljon helpommalta, sillä Sani tekee just sen mitä näytän. Mutta tuo Raivo hakee itse esteitä ja seuraa ohjaajan jokaista vartalon merkkiä niin älyttömän tarkkaan. Että harmitti ja ihmetytti. Kyllä Marjun täytyy olla aika taitava ja nopea, että se saa Raivon menemään määrättyä rataa :).

Tänään hain taas Marjunkin koirat luokseni hoitoon, sillä Marjulla oli Vermo-päivä. Kävin koko lauman kanssa lenkillä. Niin, paitsi Zora ei taas halunnut mukaan. Oli liikaa hälinää :). Mutta kaikki muut (8) nauttivat, jopa vanha Bim. Bim on toipunut hienosti siitä vestibulaarinen neuriitti-oireistostaan.
Teimme itseasiassa tavallista pidemmän lenkin- niin että luulin jo, että en jaksa takaisin. Ja saimme todellakin kahlata hangessa. Meillä on ihan talvi
Lenkin jälkeen tein ruokaa koko laumalle ja koko yhdeksän lauma söi sulassa sovussa pikku keittiössäni. Niin, Tiri ja Sanikin ovat ihan kafruja huolimatta viime viikon mittelöstä.

Tänään kävin myös Rengossa katsomassa Raivon ja Nastan pentuja. Kyllä ne olivat ihania:). Reippaita, aikamoisia terrierejä. Laitan tähän kuvan Maunosta tai sitten se on se toinen ...Selvästi tuleva näyttelytähti :)

15.3.2008 Työ tappaa

Siltä minusta tuntuu taas tällä hetkellä. Vika ei toki ole muiden kuin minun itseni. Olen joutunut vaihtamaan työvuorojani päästäkseni harrastamaan ja sitten tuleekin väsy. Kaikkein kauheinta tässä yötyössä on se, että jos tekee 2 yötä ja on yhden yön kotona ja sitten taas tekee 2 yötä. Ja näitä minulle nyt on sattunut ihan omaa syytäni..

Tänään olin Sanin kanssa Mia Laamasen agilitykoulutuksessa. Saimme oikein hyviä eväitä seniorien SM-kisoja ajatellen :). Oikeastaan minun piti osallistua koulutukseen Lantin kanssa, mutta Lantti ontuu. Lantilla on vas. etutassun uloimmainen (lateraalinen) kynsi vaurioitunut ja se on sitten kipeä! Lantista tulikin mieleeni, että hänestä oli hieno kuva paikallislehdessämme. Paikallislehtemme toimittaja kävi nim. haastattelemassa minua. Oli nähnyt tien vieressä hienon Kennel-kylttini ja tuli tekemään juttua Tupla-Täplän kennelistä :)

Eilen olin illalla agilityhallilla katsomassa Zoran tyttären Irkun harjoittelua. Ja olihan siellä myös Valon lapsenlapsi Pimu ja Sanin lapsenlapsi Robin. Irkku kävi äitinsä tapaan haistelemassa rottien kulkureitit hallin seinustoilla, mutta teki sen jälkeen töitä Terhi-emäntänsä kanssa kiitettävästi. Pimu on taitava ja nopea agilitykoira, kuulemma välillä vähän liiankin nopea :). Ja pikku-Robin, Sinin veli, siinä on sitten mukava pakkaus. Toivottavasti ei vain jää alamittaiseksi. Samaa pelkään siskostaan. Sanin takaa tulee ilmiselvästi joku ihmeellinen pienuusgeeni:(. Ei auttanut, vaikka valkkasimme isäkoiraksi normaalikokoisen, täysin erisukuisen uroksen.

Keskiviikkona kävi Raivon poika Tintin kanssamme lenkillä. Tintin, ikää vähän yli vuoden, on hieman alkanut isotella toisille pojille. Yrittihän tuo napero vähän aluksi haastaa Luigia, mutta Luigia ei olisi vähempää voinut kiinnostaa. Ja Orm on isosta koostaan huolimatta vielä niin lapsi, että siitä ei ollut Tintinille haastajaa. Lenkki menikin koirasuhteissa oikein hyvin. Hieman kauhun hetkiä koettiin, kun koko lauma sai nenäänsä tuoreet riistan jäljet. Kaikki ryntäsivät lujaa ja kauas. Kun muut olivat jo takaisin, Tintin vielä kaahasi nenä maassa jälkien perässä. Sitten yht´äkkiä tilanne taas rauhoittui. Nyt riista liikkuu ilmiselvästi kovin aktiivisesti. Mariltakin tuli tänään viesti, että Valo karkasi lenkillä jonkun perään ja viipyi poissa puolisen tuntia. Ja tuli sitten takaisin niin kovin onnellisena.

Kesää odotellaan:)

11.3.2008 Haaste

Blogeissa kiertää haaste koirille. Zora sai haasteen tyttäreltään Pennyltä. Nyt minun pitää siis kirjata tähän Seitsemän totuutta Zorasta. Kylläpä on paha.

1. Minä olen Zora. Ei ole muita Zoria.
2. Minä teen kyllä, mutta en pakolla, enkä varsinkaan houkuttelemalla. Teen silloin kun minulle sopii.
3. Kaikkein mieluiten teen asioita metsässä. Juoksen lujaa ja kaukana. Toki pidän huolen "mattesta". Käyn
välillä kurkkaamassa, että hän pysyy perässä. Ja kaikkein ihaninta on löytää supi :)
4. Rakastan autolla ajelua. Mutta vain silloin, kun minulle sopii. Ja tietysti etupenkillä maaten. Kuolen, jos joudun farkun takaosaan, sillä sehän on koiria varten!!
5. En ymmärrä koiria, jotka jaksavat haukkua toisia koiria. Mutta minähän en kaiketi olekaan koira. Vieraat koirat ovat minulle useimmiten täysin yhdentekeviä. En viitsi vaivautua.
6. En nykyään viitsi lähteä lenkille, jos porukkaa on paljon. Minua ahdistaa meteli. En kestä, että nuoret hilluu ja haukkuu. Ja sitten tietenkin mattekin korottaa äänensä. Ai, että mun korviin sattuu...
7. Olen lahjakas. Senhän todistaa jo se, että täysin ilman treenejä olen noussut agilityn kolmosluokkaan. Jos palkka olisi tarpeeksi hyvä, voisin tsempata vielä hieman enemmän. Jos vaikka saisin ketun juoksemaan radalla minua karkuun... a vot, kyllä vauhtia ja motivaatiota löytyisi.

Minä, Zora, haastan veljenpoikani Brandon ja Luigiin tyttären Rusthollin Hertan (haastoin jo äitini Mairan, mutta sillä ei oo blogia eikä omia sivuja )

Iitun vauvat relaa.

8.3.2008 Ei näitä aina ymmärrä- naistenpäivänäkään

Pääsin tänä aamuna lähtemään töistä pois hieman normaalia aikaisemmin. Olin kotona jo vähän vaille kahdeksan. Kun oli niin hieno aamu, ajattelin käydä koirien kanssa pikkulenkillä ennen nukkumaan menoa. Sani ja Luigi olivat kyllä vähän nyreissään. Aamu-unisina niiden mielestä siinä ei ollut mitään järkeä. Mutta kyllä ääni kellossa kohta muuttui.
Olimme kiivenneet pihaltani lähtevän rinteen ylös, kun näin Zoran käytöksestä, että jossain edessäpäin oli riistaa. Ei pienriistaa vaan hirvieläimiä. Zora ilmaisi ne haistelemalla ilmaa kahdella jalalla seisten. Mutta ei se viitsinyt niiden perään lähteä. Tyhmää touhua. Ne pääsee kuitenkin karkuun.
Mutta pullerot Sani ja Luigii ampaisivat haukkuen kohti pientä metsikköä- ja vielä Lantti joukon jatkona. Lantti tuli kohta takaisin, koska Zora ei lähtenyt mukaan. Mutta Sanista ja Luigiista ei näkynyt hännänpäätäkään. Ei minun auttanut muuta kuin kääntyä takaisin kotiin.
Tulimme Zoran ja Lantin kanssa kotipihalle. Kahdesta karkulaisesta ei näkynyt jälkeäkään. Lähdin tyttöjen kanssa autolla isolle tielle katsomaan, näkyykö metsästäjiä siellä. Ei näkynyt metsästäjiä, eikä jälkiä niistä. Näimme kyllä jäljet, jotka kertoivat hirven juosseen ison tien yli hiljattain. Ja hirvi oli tullut vauhdilla lumipenkasta tielle. Mutta koiran jälkiä ei näkynyt. Nousin autosta ulos ja kuuntelin, mutta ei kuulunut myöskään haukkua.
Kun ajoin kotipihalle, juoksi Sani pihalla innoissaan räksyttäen vastaan. Mutta Luigiista ei näkynyt vilaustakaan.
Taas tuli sama tunne kuin pari päivää aikaisemmin, kun Luigii oli myöskin omilla teillään: "Kyllä minä sitten inhoan kastroituja uroksia!". Se on selvää, että kun sukupuolivietti häviää, niin metsästysvietti voimistuu- tai sitten ei- mutta samalla lailla käyttäytyi meidän sekarotuinen kastroitu schäfer-uros.
Tytöt saivat aamupalan ja kävimme nukkumaan. Klo 9.45 Luigii haukkui oven takana ja halusi sisälle syömään ja nukkumaan. Ei kertonut, missä oli ollut. Oli taas vain lihaksistaan jäykkä ja väsynyt. Mutta, ah, niin onnellinen

6.3.2008 Metsästämässä

Nyt on todellakin meikäläisen maailmankirjat sekaisin. Kirjoitan tätä klo 6 aamulla. Heräsin klo 3.15. Olin käynyt nukkumaan illalla klo 19. Olin ollut edellisen yön töissä ja lähtenyt suoraan yövuorosta harrastamaan. :)

Niin. Minulle tarjoutui tilaisuus päästä kokeneen metsästäjän ja riistanvartijan kanssa supijahtiin. Mukaan pääsi tietysti Zora ja sitten Haukivaaran Terhi Zoran tyttären Irkun ja kasvattinsa Pirren kanssa. Kävimme kokemassa ensin kolme pesää, jotka koirat totesivat tyhjiksi. Sitten ajoimme sinne risukasoille, missä Zora oli aikaisemmin ottanut kiinni supin.
Siellä laskimme ensin Irkun etsimään. Irkku löysikin riistan, mutta ensikertalaisena ei oikein ymmärtänyt jujua eikä uskaltanut mennä tarpeeksi lähelle riistaa, joten riista pakeni Irkun edellä ja piiloutui. Sitten pääsi Pirre etsimään. Pirre saikin äkkiä kontaktin riistaan, mutta myöskin kokemattomana antoi riistan paeta.
Vihdoin pääsi Zora töihin. Se löysi riistan etsimällä kasan alla, risujen, peltien, lautojen ja halkojen seassa hyvin järjestelmällisesti. Kun se sai kontaktin riistaan, piti se riistan aloillaan työskentelemällä tosi hyvin. Teimme tunnin töitä ennenkuin saimme näköyhteyden Zoraan ja riistaan. Supi oli osittain Zoran yläpuolella ja iski sieltä aina välillä rajusti Zoraa. Yritimme kirveellä ja rautakangella päästä lähemmäs parivaljakkoa, mutta emme onnistuneet. Zora alkoi olla jo aivan poikki. Päätimme antaa vielä nuorille mahdollisuuden.
Kutsuin Zoran pois ja annoimme Irkun mennä jatkamaan. Ai että Zora oli katkera! Riistahan oli taas heti siirtynyt, kun koira tuli pois. Irkku löysi nyt nopeasti riistan ja riista pakeni suoraan metsästäjän tulilinjalle.
Mikä näky se supi olikaan.. Se oli toisesta kyljestään aivan kalju. Sillä oli kapi, sairaus, joka olisi sen vähitellen tappanut.
Mitä tämä päivä sitten antoi. Hurjasti uutta oppia. Arvostan Zoraa entistä enemmän. On se vaan hieno koira. Se on todella hyvä etsijä. Metsästäjä olisi varmaan sille toivonut vielä enemmän kovuutta, mutta mielestäni Zora piti meille kiitettävästi riistaa paikallaan, mutta me emme vain pystyneet sitä auttamaan.
Opin myös sen, että koiralta vaaditaan todellakin rohkeutta, että se uskaltaa luonnossa toimia riistan kanssa. Keinoluolat taitavat kuitenkin olla aivan asia erikseen ;).
Zora oli niin onnellinen, kun se sai tehdä työtä, sitä työtä, mihin se on alunperin tarkoitettu:) Nyt se varmaan nukkuu kaksi vuorokautta.
Irkku ja Pirre saivat hyvää harjoitusta ja todellakin syttyivät :).

Kaunis kiitos Pasille kaikesta avusta ja kärsivällisyydestä kahdelle naiselle pikku puppejensa kanssa :).

Tässä yhdeksän parsonin lauma nauttii lumesta.

4.3.2008 Kuva pennuista 8 vrk:n iässä

3.3.2008 Pentunäyttely ja kadonneen koiran metsästys

Meidän Torppa, Puuha-Pete eli Tor oli eilen Kaapelitehtaalla pentunäyttelyssä rotunsa paras pentu. Parsoneita oli näyttelyyn ilmoitettu vain 6, ja niistäkin joutui korvatulehduksen takia (siis lääkityksen/doping) jäämään pois yksi, meidän Odin eli Uno.
Paras narttupentu oli Torpan sisko, Doris, jota hienosti handlasi nuori omistajansa Tiia. Doriksesta tuli siis VSP eli vastakkaisen sukupuolen paras.
Vanhemmissa pennuissa ainoana oli Torpan ja Doriksen serkku, Ratkiller- kennelin Lotta, joka sai myös KP:n. Meidän Telma sai tyytyä vain hyvään arvosteluun. Mutta Telma tulee vielä.. Må ni tro!

Tänään olimme lenkillä lumipyryssä. Löysimme taas uuden tukkiautotien. Upeeta. Mutta Zora katosi. Se oli sujahdellut välillä edellämme välillä takanamme, mutta yht´äkkiä siitä ei näkynyt hännänhuippuakaan. Eikä myöskään kuulunut. Jatkoin muiden koirien kanssa lenkkiä ja välillä kutsuin tuota Hurjaa, mutta eipä sitä näkynyt.
Olimme jo tutuimmilla poluilla, kun yhtäkkiä Luigi lähti hilppasemaan jonkun hajun perässä. En sitä siinä tilanteessa edes kutsunut, koska kaikki olivat vähän säntäilleet jonkun hajun innostamina pikkupyrähdyksiä ja tulleet heti kohta takaisin. Mutta kun Luigia ei vähään aikaan kuulunut, aloin kutsua sitä. Ei näkynyt sitäkään koiraa. Olipa merkillinen päivä. Ei auttanut muuta kuin lähteä kohti kotia ja toivoa että karkulaisetkin tulisivat perässä.
Olimme jo melkein kotipihalla, kun Zora saavutti meidät. Sen turkki oli keltaisen hiekan peitossa ja silmätkin täynnä hiekkaa. Ja sillä oli vertavuotavat puremajäljet oikealla puolella poskessa. Eli täälläkin on luolia ja riistaa. Ensimmäinen kerta syyskuun jälkeen kohtaamme, tai siis Zora kohtasi, täällä karvariistaa. No, eipä muuta kuin kotiin, Zora suihkuun ja silmien ja haavojen puhdistukseen. Sillä on kaksi puremajälkiparia siinä poskessa. Kun laitan Betadinea sisään yhdestä reiästä, valuu se toisesta ulos. No, nuo riistan puremat paranevat onneksi hyvin verrattuna koiranpuremiin.
Koska Luigia ei vieläkään näkynyt kotipihalla, oli minun pakko lähteä sitä etsimään. Otin Lantin ja Sanin mukaan avuksi ja seuraksi. Lähdimme seuraamaan Luigin jälkiä sieltä, missä näin sen viimeeksi. Kahdet koiraeläimen jäljet johtivat metsään. Olin melko varma, että Luigikin oli seurannut jotain karvariistaa. Seurasimme jälkiä turkasen pitkän matkaa, kunnes jäljet yht´äkkiä hävisivät... kuin tuhka tuuleen. Sani ja Lantti etsivät vimmatusti jotain, mutta en tiedä mitä. Ei näkynyt Luigia, eikä kuulunut haukuntaa. Ei muuta kuin taas kohti kotia, sillä mulla alkoi jo olla kiire Lohjalle.
Kun lähestyimme kotia, kuulin Luigin haukkuvan terassilla. Se pyrki sisään :). En tiedä missä tuo herra oli ollut, mutta jossain pas..ssa se oli pyörinyt. Sekin joutui heti pesulle. Luigi- ressu oli tuon seikkailun jälkeen niin jäykkä, että luulin sen halvaantuvan. Mutta tossa se nyt makaa itseensä tyytyväisenä. Ja pikku-Telma menee aina ihan sekaisin Luigista. Se rakastaa Luigia koko pikkutytön sydämellään:)

1.3.2008 Tapaus Telma, tyhmä minä ja kipsattu Zora

Iitan ja Chasen tytär Telma, 5kk, tuli hoitoon minulle viime sunnuntaina. Tämä siksi, että Telman Husse ja Matte astelevat tänään alttarille Joensuussa :). Onnittelut Petrukselle ja Jennille!

Telma on ihana. Mutta niiiiin villi! Itse asiassa sen Duracelit rupesivat hieman hyytymään torstaina. Siihen asti se on painellut tuhat lasissa kaikki päivät. Torstaina se meni ekan kerran omatoimisesti päiväunille.
Maanantaina kävimme Ormin kasvattajan luona lenkillä. Siellä tuo pieni juoksi bortsujen perässä. Tiistaina kävimme lenkillä täällä ja sitten hallilla harkkaamassa. Harjoittelimme kontakteja.
On se hassu, nyt se kulkee 40 cm pitkä puruluu suussa ympäri huushollia. Ei ressu osaa päättää missä söisi sitä.
Telmalla on ollut myös ongelma. Se ei ole alkuviikosta osannut tehdä tarpeitaan ulos. Se ei mitenkään ole ymmärtänyt, että minä vain avaan oven ja lasken sen pihalle ihan yksin. Se oli hetken ulkona ja tuli sitten sisälle tarpeilleen:(. Alkuviikosta mun oli pakko nöyrtyä ja seistä pihalla sen kanssa ja vahtia, että se teki tarpeensa. Hihnassa kaikki hommat hoituivat heti :). No, nyt se ei ole enää käyttänyt olohuonetta vessana. Ihan fiksu ipana.
Huomenna meillä on se pentunäyttely Kaapelitehtaalla. Onneksi ei ole mitään paineita. Me lähdemme harjoittelemaan näyttelytouhuja:).

Telma ja Luigii.

Niin, minä olen tyhmä! Tiri ja Sani ottivat keskiviikkona yhteen. Ja taas kaikki oli minun syytäni. Että minua harmittaa. Annoin tytöille lautaseni esipestäväksi. En yleensä salli kahden tytön putsaavan lautasta yhtäaikaa. Nyt kuitenkin jostain syystä sallin sen. Näin hyvin kuinka molempien niskat jäykistyivät pikkuhiljaa. Kummankin nenä tiukasti lautasessa. Kumpikaan ei aikonut antaa periksi. Kumarruin ottamaan lautasta- ja saman tien oli täysi taistelu käynnissä. Ei auta jälkikäteen itkeä omaa tyhmyyttä, mutta itken kuitenkin. Työnsin käteni tyttöjen väliin ja sain jomman kumman hampaasta.. Lopulta nostin Sanin takajaloista ilmaan ja pois taistelutantereelta. Sani häkkiin ja Tiri toiseen häkkiin- jäähtyköön siellä vähän.
Onneksi Luigi, Zora, Lantti ja Orm eivät puuttuneet tyttöjen väliseen välienselvittelyyn. Mutta pikku-Telma oli tohkeissaan. Se hyppi innoissaan tappelupukarien ympärillä ja räkytti.
Kun tunnin päästä päästin likat ulos häkistä, ei Sani halunnutkaan tulla pois. Outoa. No, otin Sanin syyniin ja Tiri olikin lohmaissut Sanille reiän korvaan ja Sanilla oli myös alahuuli halki.
Nyt en tiedä, mikä tyttöjen tilanne on. Pystyvätkö ne elämään yhdessä? Vein Tirin nimittäin illalla Marjulle, sillä en uskaltanut jättää niitä keskenään, koska olin menossa yöksi töihin.

Zoralla ei ole enää kipsiä. Tulin pe aamuna töistä kotiin ja laskin Zoran aamupissalle kipsijalkansa kanssa. Se sai jonkun hirveän hepsukan ja riehui kuin hullu. Sitten se tuli sisälle-- ja koko oikea jalka näytti oudolta. Luulin, että se oli poikki koko jalka siitä kipsin yläpuolelta. Itkien aloin purkaa kipsiä pois.
Helpotus oli suuri, kun totesin, että jalka oli ok, kipsi oli vain liukunut väärään asentoon??. Nyt siinä ei ole siis kipsiä. 7 viikkoa vaihtui vajaaseen kahteen viikkoon.
Eilen vielä kuljetin lenkillä Zoraa hihnassa, mutta se on tuskallista. Zora ei vedä hihnassa, se pitää vain hihnan tiukalla. Mutta on se niin raskasta. Puut ja risut ja mättäät jarruttavat.. Tänään annoin Zoran olla vapaana. Ja herttilei miten se paahtoi--- ja tietysti ontui, kun tulimme kotiin. Hitsi, mä oon kypsä. En tiedä mitä teen sen kanssa.

Iitun pennut.Kaksi ensimmäistä ovat poikia ja 2 seuraavaa tyttöjä.

24.2.2008 Tirin pennut tänään 1v!

Otto, Tuisku, Toivo ja Terri Oktavia täyttävät tänään vuoden. Kyllä aika on mennyt taasen kovin nopeasti. Tuisku ja Toivo ovat aloittaneet agilityharrastuksen ja hyvin meneekin :). Muutenkin pennut tuntuvat olevan oikein kilttejä, vaikka tosi reippaita :).

Tänään oli pentutokoryhmän viimeinen kurssipäivä. Otin noista koululaisista vähän poseerauskuvia, mutta en ole saanut niitä vielä purettua muistikortilta :) Harjoittelimme tulevan viikonlopun näyttelyä varten. Kaikki toimivat tosi hienosti. Katsotaan nyt sitten, mikä kaaos on itse näyttelyssä.

23.2.2008 Iitun pennut syntyivät

eilen aamulla aikaisin. Synnytys meni oikein hyvin ja Iitu ja Robbie saivat kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Lapset ovat oikein kauniita ja terhakoita ja äitikoira on tyyni ja onnellinen.

Tänään olimme LÄGIn hallilla hallicupissa. Minä en osallistunut kisaan ollenkaan, vaan olin siellä vain töissä. Marju kisasi medimölleissä Kiihkon kanssa ja kilpailevissa mineissä Raivon kanssa. Niin, ja otti molempien kanssa hylyt. Kiihko pujahti Marjun selän taakse A:lle, vaikka sinne ei siis pitänyt mennä :). Tuo hassu poika rakastaa kontakteja- niillä saa namia :). Raivo puolestaan valkkasi kahdesta vierekkäin olevasta putkesta juuri sen, johon ei pitänyt mennä:). Uusintakierroksella molemmat tekivät oikein sujuvat vauhdikkaat radat.
Tämän päivän kisoihin osallistui 61 koirakkoa, joten aikaa siellä vierähti.

Kisojen jälkeen harkkasimme Kiihkon, Ormin, Tirin, Lantin ja Luigiin kanssa. Kaikki koirat olivat sitä mieltä, että saivat tehdä aivan liian vähän. No, Orm ehti taas rikkoa yhden hihnan. Se oli noin 10 sekuntia valvomatta kiinni hihnastaan hallin "koiraparkissa" :(.

Harkkojen jälkeen ajoimme Inkooseen lenkille. Kyllä oli lauma onnellinen (ja äänekäs), kun sai porhaltaa vapaana pitkin peltoa ja metsää. Zoraa kyllä harmitti- sehän saa lenkkeillä vain hihnassa toistaiseksi. Ja oli se sitten hihnassa tai ei, niin aina sen kanssa tapahtuu. Sillähän on se kipsi jalassa. Kipsin suojana on ulkoillessa lasten kurahanska. Ja eikö tuo pösilö käykin makaamaan vettä täynnä olevaan ojaan, ennenkuin ehdin silmiäni räpäyttää. Ja hanska imaisee vettä sisuksiinsa, ja kipsi kastuu. Mrrrr... harmittaa.

Kotiin tultuamme olemmekin sitten vain syöneet ja huilanneet :).

21.2.2008 Hiihtolomalla

ovat siis Uudenmaan läänin koululaiset tällä viikolla. Meilläkin on täällä lomalainen ja koiransa, nim. Wilma Siitonen ja Elvi. Molemmat, sekä koira ja emäntä, ovat joutuneet kovaan lenkkirääkkiin, mutta eikö hiihtolomalla niin kuulu tehdäkin? Wilma on myös oikein urakalla trimmannut näitä karvaturreja.

Tässä kuva meiltä- siis vuonna 2002:)

Zora on sairaslomalla. Sillä on oikeasta etujalasta murtunut kaksi varvasluuta. God only knows miten se tapahtui. Sunnuntai-iltana myöhään se vain lähti pihalla hurjaan juoksuun, katosi metsään ja tuli vähän ajan kuluttua takaisin kolmella jalalla. Kun se vielä maanantaiaamupäivällä kieltäytyi varaamasta sille etujalalle, vein sen lääkäriin. Jalka kuvattiin ja murtumat löytyivät. Sitten siihen jalkaan laitettiin lasikuitukipsi, jota pitäisi kuulemma pitää 7 viikkoa??? Kipsin vaihto kahden viikon välein. Ja hihnalenkit. Luoja varjele.
Ensimmäisenä iltana Zora ei suostunut ollenkaan liikkumaan kipsinsä kanssa. Nyt se menee sen kanssa sellaista galoppia, että kauhistuttaa. Ja ihan selvästi se myös nauttii kipsistä kuuluvasta kopinasta. Zoran nimi onkin nyt "korkokenkätäti". Ja kyllä minä olen pariin kertaan pelästynyt, että olen töissä ja pomo tulee luokseni korkokengät kopisten :).

Kävimme tänään Wilman kanssa tsekkaamassa sijoitusnarttuni Iitun tilanteen. Iitun laskettu aika on tällä viikolla ja sijoitusperhe haluaa Iitun synnyttävän kotonaan. Tänä aamuna Iitun lämpö oli laskenut 36.1 asteeseen ja puolen päivän aikaan se alkoi vähän täristä ja läähätellä. Nyt Iitu on kuitenkin ihan rauhallinen eli vielä rauhassa odotellaan.

16.2.2008 Vauhtikone Osmo

on Tirin veli. Taas Toni ja Osmo ottivat agilitykilpailuissa nollavoiton nopealla ajalla, -20sek. alle ihanneajan. Ihan silmät ymmyrkäisenä ihmettelen. Kyllä Tonikin myönsi joutuneensa juoksemaan :).

Kävin tänään trimmaaja-Saaran luona kylässä. Saara on miehensä ja koiriensa kanssa muuttanut isoon taloon maalle, Kahvimaalle. Itseasiassa kävin Saaralta hakemassa Iitan pennun Torin, joka tuli minulle hoitoon. Saaran koti oli välietappina matkalla minulle.
No, minulla oli mukana Luigi ja tytöt, Saara otti mukaansa Inton, Fiinan ja Olgan, ja sitten oli vielä Tor eli 9 russelin voimin lähdimme iltahämärissä lenkille. Alkumatka läheisellä pellolla oli kieltämättä aika kovaäänistä, kun kaikki vähän jahtasivat toisiaan ja haukkua räksyttivät. Sitten kohta eivät enää haukkuneet muut kuin Tor, joka haukkui metsästyshaukkua, kun ei meinannut pysyä lauman perässä.
Minua kyllä aluksi hirvitti, että mnkälainen sota mahtaa tulla Luigin ja Inton välille, mutta nuo pojat ovat superhienoja. Ne haistelivat samoja mättäitäkin, mutta selvästi välttelivät katsekontaktia. Ja hyvin meni.

Luigi on vuoden 2007 paras mejä-koira Inkoon koirakerhossa (Canidae). Onks vähän hienoo :).

Viisikuisen Torin kanssa on ollut vähän ongelmia. Kun tulimme minun kotiini, laskin Torin muiden kanssa pihalle. Siellä se juoksenteli tyytyväisenä. Sitten tuli Marju koiriensa kanssa ja ajattelin ottaa Torin kiinni, ettei se saa slaagia kun Marjun innokkaat pojat tulevat ryminällä autosta. Tyhmä ajatus ja tuhoon tuomittu. Kutsuin Torin luokseni ja se tulikin ihan lähelle, mutta juoksikin karkuun, juuri kun olin tavoittamassa sitä. Ja tämän se teki ainakin 3 kertaa. Ja mullahan paloi hihat. Jätin sen sinne pihalle yksin ja Marjun koirat saivat olla autossa.

Hetken päästä menin hakemaan sitä uudelleen sisälle, mutta taas se juoksi karkuun. Namilla sain houkuteltua sen aika lähelle, mutta en saanut sitä kiinni, eikä se tullut myöskään sisälle. Onneksi koirat ovat niin huiputettavia, että avasin auton oven ja laitoin Luigin autoon- ja samalla oven avauksella sinne hyppäsi myös pikku-Tor.
Nyt illan aikana se on ulkoillut useaan otteeseen Marjun poikien kanssa ja tullut myös sisälle niiden perässä hyvin. Ja peuhannut Kiihkon ja Ormin kanssa :)
No, ei huolet tähän loppuneet. Tulin saunasta juuri ennen puoltayötä ja laskin vielä pojat ulos. Kuulin taas Torin intohaukun, kun se juoksi Ormin perässä pitkin pihaa ja lammen ympäri- ja lammen yli!! Yht´äkkiä ei kuulunutkaan haukkua, vaan kiljumista! Tor oli pudonnut jäihin! Lammessa on yksi kohta, joka ei jäädy ja mun omat koirat osaavat sitä varoa, mutta Tor ei. Siellä se räpiköi vedessä, mutta ennenkuin ehdin hätiin, pääsi se sieltä omin avuin ylös. Ja ei muuta kuin koira kainaloon ja lämpöiseen saunaan kuivattavaksi.
Sitten lähdin etsimään Ormia, sillä en nähnyt sitä missään. Tutkin taskulampun valossa koko lammen, mutta ei näkynyt hännähuippuakaan. Huutelin ja kiertelin pihalla. Tulin sisälle laittamaan lisää vaatetta päälle- ja mitä näinkään. Orm makasi tyytyväisenä omassa mökissään. Miten se oli sisällä?? Kuka sen oli päästänyt?? Minä en ainakaan?!?
Nyt koko 10 koiran lauma vetää sikeitä tassut rixraxille haisten :)

14.2.2008 HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ

Raivon tytär Emmi.

11.2.2008 Olipahan kokemus

Nimittäin eilinen koiranäyttely Helsingissä Kaapelitehtaalla. Tuomarina oli norjalainen Petter Steen ja hänellä oli kehässä mukana viisi harjoitusarvostelijaa. Arvosteluasteikko tuli todella käytettyä laidasta laitaan eli meni ihan Kaussin käyrän mukaan, mutta ei todellakaan niin, miten on näyttelyissä yleinen käytäntö.
Parsonkehään oli ilmoitettu 26 aikuista koiraa. 2 jäi pois jo ennen näyttelyä ja 2 perui osallistumisensa näyttelyn kuluessa. Tuomari jakoi tuloksia seuraavassti 1 ERInomainen, 6 x Erittäin Hyvä, 7 x Hyvä, 6 x Tyydyttävä ja 3 x hylätty. Yksi näistä hylätyistä oli Zoran tytär Iita, jolla on näyttelyistä aikaisemmin 1 sertifikaati ja useampi ERInomainen. Syy hylkäykseen oli, että Iita on "alldeles fel model" eli aivan väärää tyyppiä/mallia.
Onneksi olin itse paikalla ja näin koko shown. Olisi muuten ollut Jennillä minulle selittämistä :). Iita esiintyi kuin unelma ja kyllä me tästä toivutaan- ja jatketaan uraa häntä pystyssä:).
Pentuluokassa oli mukana vain yksi uros, josta tuomari tykkäsi, onneksi, sillä poika on oikein hyvä. Onnea vaan Helkky! Ja ainoa ERIn saanut aikuinen, josta siis tuli myös rotunsa paras, oli Saunaluoman Sannan Maija, joka on todella hyvä! Onnitteluja c/o mammalle ja handlerille Helenalle!
Tuomarin "outous" ei nyt muuten niin kauheasti olisi vaivannut, mutta 5 harjoitusarvostelijaa samassa kehässä oli kyllä liikaa. Jotkut nuoret koirat tykkäsivät vähän huonoa, kun 6 ihmistä kopeloi niitä vuoronperään.
En nyt tämän enempää jaksa tähän kirjoittaa, mutta kysyä saa, jos tulee jotain mieleen.

Perjantaina kävin koirien kanssa Lahdessa. Itseasiassa lähdimme liikenteeseen jo aikaisin aamulla, sillä ensin kävin korjauttamassa autoni pakoputken ja sitten katsastamassa autoni. Ja sitten Lahteen.
Lohjalla vaihdoimme autoa. Lähdimme kohti lapsuudenkotiani matkailuautollamme ja jätimme Marjulle minun farkkuni. Miten ihania noi koirat on:)! Ne ovat niin hiljaisia ja tyytyväisiä matkustajia. Ja vaikka eivät ne Lahdessakaan päässeet kuin hetkeksi vanhempieni pihalle kirmailemaan, eivät ne yhtään protestoineet. Niille on niin tärkeää saada olla mukana.

Lauantaina pakkasin taas koko lauman aamulla matkailuautoon. Ja sitten kohti Saloa ja lämpöjoogaa. Ja taas koirat odottivat autossa kiltisti. Salosta jatkoimme Lohjalle, sillä minulla ja Tirillä oli siellä hallillamme Seppo Savikon vetämä agilitykoulutus. Niin, minulla ja Tirillä, sillä Marju lintsasi ja meni mieluummin Vermoon töihin. Tiri on niin toivoton :) Seppo on nyt melkein kuin stara, sillä hän kouluttaa Satu Silvoa ja Kaapoa :) No, Seppo koulutti siis myös minua ja Tiriä. Mulla on sormenpäät vereslihalla, koska mun täytyi pitää yli-innokas Tiri rauhallisena syöttämällä sille namia. Ja ahne kun on, niin se haukkasi joka namin mukana myös palan sormiani- ainakin melkein. Mutta me opimme :))
Sieltä sitten menimme koko lauman kanssa Inkooseen lenkille. Ja mitä lenkiltä löytyikään?? Hirven sarvet!! Joku onneton oli tiputtanut toisen puoli