Mikä on parson?
Kasvatustoimintamme
   >Yleistä
   >Pentueet
   >Pentuja tulossa?
Koiramme
   >Nartut
   >Urokset
   >Kuvia ja videoita
   >In Memoriam
Harrastukset
   >Agility
   >Mejä
   >Luolat
Muu perhe
   >Muut eläimet
   >Me itse
Päiväkirja
Vieraskirja
Linkit
Palaute

Ultraäänitutkimukset

Päiväkirja 6-12/2002

14.12.2002 Pelon hetkiä

Karkin ja Suklaan isä Osku (Tallitontun Åsku) kävi tänään katsomassa lapsiaan, ihan oikeasti sai niitä nuuskutella. Oskun mielestä ne olivat vähän outoja. Liian pieniä leikkikavereiksi, mutta kuitenkin yrittivät, hävyttömät, hyökkiä kimppuun.
Ennen pentuihin tutustumista kävimme kuitenkin metsälenkillä. Vaikka Osku yritti tiiviisti pysytellä ihailemansa Zoran kannoilla, pääsi Zora kuitenkin livahtamaan omille teilleen. Yht´äkkiä ei vain Zoraa näkynyt missään, ei kuulunut myöskään haukuntaa. Kuljimme eteenpäin ja aina välillä huhuilimme Zoraa. Ei vastausta. Todella outoa-koskaan aikaisemmin se ei ole pysytellyt näin pitkään poissa näköpiiristä. Kuljimme eteenpäin ja tulimme kohtaan, jossa tukkiautotietä on korotettu kaikenlaisella maa-aineksella kallioiden välissä. Sieltä tien alta kuului haukuntaa! Ei epäilystäkään, Zoran ääni. Tien molemmilta puolilta oli suuaukot luolastoon tien alle ja kallion onkaloihin. Suuaukoistakin oli suora pudotus alaspäin n. metrin verran. Siellä jossain maan alla haukkui Zora, ja joku vastasi kumealla murinalla. Onneksi kantava Valo oli fleksissä, sillä hän olisi empimättä painunut Zoran avuksi.  Ei auttanut muuta kuin jättää Zora sinne haukkumaan ja tulla kotiin. Marju tuli juuri koirinensa meille, ja päätti lähteä houkuttelemaan Zoraa pois. Kun Marju soitti sieltä metsästä ja kertoi haukunnan kuuluvan hyvin vaimeana jostain kallion alta, olin varma, ettemme näe Zoraa enää koskaan.
Noin 3 tuntia katoamisensa jälkeen Zora seisoi ulko-ovella iloisena, likaisena ja väsyneenä. Mikä mahtava tyttö. Miten rakastankaan tuota pientä koiraa! Suihkun jälkeen Zora makasi pentujensa kanssa pedillään niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaurioitakaan ei näkynyt muuta kuin nirhamia jaloissa ja mahan alla ahtaissa paikoissa ryömimisestä.
Katsotaan, jatkuuko supijahti pihallamme, sillä mies kertoi juuri nähneensä supin tallin takana lantakasassa. Ei  yhtään kiva!

9.12.2002 Kisoja. 

Marju oli itsenäisyyspäivänä Helsingissä kisaamassa Bimin, Nelsonin, Luigiin ja Sanin kanssa. Samalla kyydillä oli myös Satu koiriensa Liisan ja Nixonin kanssa.
Mini ykkösissä Sani tuli kolmanneksi, elämänsä toisessa kisassa. Palkinnoksi tuo pieni, mutta lihava typykkä sai 9 kg ruokaa! Apua! Midi ykkösissä tuli Luigii kuudenneksi 10 vp:llä (kaksi kieltoa), mutta onnelliseksi teki se, että vauhti riitti alle ihanneajan suoritukseen. Ja kuka sitten voittikaan midi ykköset- Zoran "puoliso" Tallitontun Åsku. Upeeta- 0-KUMA ja nousu kakkosluokkaan! Midi kolmosissa saivat Liisa ja Nelson 5 vp (kontaktivirhe puomilta), sijoitukset kuudes ja seitsemäs. Bim ja Nixon tekivät puhtaat radat ja saivat SM-nollat. Ja yllätys, yllätys: Nixon oli äitiään nopeampi, sijoitus toinen ja Bim oli siis kolmas (ja sai myöskin 9 kg ruokaa!).
Lauantaina Marju lähti Kouvolaan kyläilemään kummiensa luona ja osallistumaan sitten sunnuntaina kisoihin siellä. Mukaan lähtivät Nelson, Bim ja Sani.
Sani oli sunnuntaina kisoissa taas oikea "härveli" tai helikopteri. Tuloksena HYL. Yleisölla varmasti oli hauskaa. Bim ja Nelson tekivät sitten kuitenkin taas hyvät puhtaat suoritukset. Nelson oli viides (aikaa meni laajoihin kaarroksiin) ja Bim toinen. Bim on kyllä ikuinen kakkonen, hiukan harmittaa. Agilityvalion arvoon vaaditaan kolme 0-tulos voittoa, Bimillä on lukuisia 0-tulos kakkosia :(
Kouvolasta Marju ajoi suoraan Keravalle kisoihin. Siellä menikin sitten jo huonommin. Sekä Bimille että Nelsonille HYL. Mutta Åskupa otti ja voitti ensimmäisen kakkosluokan kisansa. Onnea isäpapalle ja Tuijalle urisevat Karkki ja Suklaakin.
Marjun kommentti viikonlopusta: Ihana ja helppo matkustaa parsonien kanssa!

30.11.2002 Vilinää, vilskettä...

Tänään lähti Taylor, suomeksi Tellu, uuteen kotiinsa Sereniuksen perheen iloksi.
En voi kuin ihmetellä, miten hienosti tämä nuori neiti on sopeutunut elämässään tapahtuneisiin mullistuksiin. Ensin hän lensi lentokoneen rahtiruumassa maapallon toiselle puolelle, jossa odotti vieraat, outoa kieltä puhuvat ihmiset. Viikon hän vietti meillä, sopeutuen välittömästi laumaamme. Hän kulki metsässä vapaana koiriemme kanssa, sisällä hän oppi leikkimään Lantin kanssa takaa-ajoa ja sidoste-sukkaa. Hän rakasti sylissä kerällä nukkumista... Nyt hän on taas uudessa kodissa, toivon mukaan siinä omassa pysyvässä, rakastavassa kodissa. Ainakin hänellä on monta syliä, jossa nukkua. On 7-vuotias, rauhallinen Max-koira seurana. Minulla kai se ikävä vain on.
Tänään kävi isäkoira Åsku perheineen katsomassa Zoraa ja lapsia. Ensin teimme pitkän lenkin purevassa tuulessa. Åsku on edelleen Zoraan niin ihastunut, että pysytteli koko lenkin Zoran (Lentävän hollantilaisen) jalanjäljillä. Zora paineli taas niinkuin tuulispää pitkin kallioita ja peltoja. Muut tytöt eli Täplä, Valo, Sani ja Lantti , tekivät lenkin huomattavasti vähemmillä askelpareilla. Lenkin jälkeen saivat Tuija ja Eki tutustua pentuihin Åskun joutuessa odottamaan alakerrassa. Zora on näistä pennuistaan niin tarkka, ettei Åskua uskallettu päästää lähelle.
Karkki ja Suklaa ovat kovasti kehittyneet, mutta voi miten lihavia ne ovat edelleen. Molemmilla on kolmoisleuat ja jenkkakahvat. Ihmeesti ne kuitenkin jaksavat pienillä jaloillaan liikuttaa noita lihoja:) Yksi pieni ongelma on: mammakoiran eväät on niin hyvät, ettei minun laittama ruoka tahdo kelvata :(

24.11.2002 Perjantaina jännitti

Menimme perjantaina illalla Marjun kanssa lentoasemalle vastaanottamaan USA:sta tulevaa narttupentua. Jännitti todellakin paljon, sillä emme olleet nähneet pennusta edes valokuvaa. Tiesimme sen sukutaulun ja että ikää sillä oli jo reilu viisi kuukautta ja että sille oli jätetty häntä typistämättä (kutsumanimi USA:ssa Tailpuppy). Tämä pentu tuli Lunan kasvattajalta hyvityksenä siitä, että Lunasta ei purentavian takia tullutkaan odottamaamme lisää jalostuskäyttöömme.
Tämäkin narttu edustaa samoja Heliwar-Ridley-sukuja niinkuin Snoopykin, tosin nartun emänpuolelta löytyy Galtres Bailiff Ridley, jota Snoopyn sukutaulussa ei esiinny.
Ensin odotimme lentokoneesta pennun papereita. Sitten odotimme vahvistusta, että itse pentukin löytyy. Löytyihän se, sitten paperien kanssa tulliin, josta selvisimme suht´nopeasti syystä, että rokotustodistukset oli tarkastettu jo Köpiksessä kertaalleen. Jotain hyötyä EU:sta :) Ja sitten taas paperien kanssa rahtiterminaaliin, josta pentu meille luovutettiin.
Pentukuljetusboksi tuotiin trukilla hurjaa vauhtia lastaussillalle. Boksista kurkisti ruskeanaamainen, tummasilmäinen, hieman epäilevän näköinen typykkä. Mutta, jestas, kun typykkä otettiin pois boksista, ilme muuttui: Tulin, näin ,voitin! Ja häntä vispasi koko ajan.
Koko kotimatkan neiti pureskeli jotain, hihoja, laukun kahvoja, nappeja... ja napitti naamaan pikisilmillään. Lohjalla kävimme "Taylorin" pesemässä poikani asunnossa, koska reissussa rähjääntyy.. Kun vihdoin puoli kahden aikaan yöllä olimme kotona, Taylor otti heti paikkansa laumassa.
Kyllä on mahtava pentu. Mitään se ei pelkää (tänään olimme jo mukana maneesissa agilityharkoissa) ja kauniskin se on. Aika pieni, mutta vahva luusto, hyvät etu-ja takakulmaukset.. Olemme todella tyytyväisiä tähän uuteen tulokkaaseen. Harmi, että emme voi sitä pitää täällä kotona (7 parsonin lauma on mieheni mielestä enough), mutta toivon mukaan sille löytyy sijoituskoti jostain hyvin läheltä.

12.11.2002 Silmät auki

Eilen aukaisi Karkki toisen silmänsä ja tänään avautuivat sitten molemmilta molemmat silmät. Ikää tytöillä on nyt 11 päivää. Ja kyllä ne ovat lihavia. Viikon ikäisenä molemmat olivat reilusti tuplanneet painonsa. Zora huolehtii tytöistään edelleen esimerkillisesti. Tosin äitikoira ottaa jo aikaa myös itselleen. Viikon kuluttua synnytyksestä Zora halusi ehdottomasti päästä toisten koirien kanssa lenkille. Ja pääsihän hän tietysti. Tosin lenkeillä Zora kulkee vielä toistaiseksi fleksissä, sillä en uskalla ottaa sitä riskiä, että Zora päättää mennä johonkin luolaan... 
Valokin kulkee lenkeillä fleksissä, sillä hänellä on juoksu. Valon luona on tänään vieraillut komea sulhanen. Parin kuukauden päästä näemme tuottiko vierailu tulosta. Ainakin Valo oli sekaisin onnesta..

3.11.2002 Surun pyyhit silmistäni pois...

laulaa Kirka. Kyllä meilläkin elämä voittaa. Zora-äiti on kaunis, niinkuin kaikki äidit. Tytöt Karkki ja Suklaa voivat hyvin ja paksusti (!).
Kiitos kaikille ystävillemme, jotka ovat lohduttaneet ja kannustaneet.
Koiraystäväni ovat myös tuoneet hurjasti lohtua. Laumamme "kunkku" Täplä on usein käynyt vierelläni ja kysynyt: "Miten menee, mamma? Tiedät, että olen tässä, jos tarvitset." Valo taas pehmeämpänä ,nousee jalkaani vasten seisomaan ja sanoo: "Halitaan, se auttaa!"
No, nythän tämä menee ihan pehmoiluksi. Mitähän mahtaisi psykologi (ihmis-tai koira-) sanoa tuostakin tekstistä.
Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että koira on ihmisen paras tai ainakin melkein paras ystävä.

1.11.2002 Surun päivä, ja myös ilon

Tänään täyttäisi 3 vuotta sitten auto-onnettomuudessa menehtynyt ystäväni ja työtoverini 63 vuotta.
Tämä päivämäärä jää myös mieleeni menettämiemme pentujen takia. Pitkän levottoman yön jälkeen Zora synnytti eläinlääkärin vastaanotolla kuolleen kauniin, ison pojan (280g). Kaksi tuntia myöhemmin myöhemmin syntyi kotona toinen kuollut kaunis, iso poika (250g). Molemmat pojat syntyivät perätilassa pitkän ponnistusvaiheen jälkeen. Olen niin surullinen.
Marju lohdutti minua ja sanoi, että pakkohan näin on meillekin joskus käydä. Tähän mennessä emme ole menettäneet yhtään pentua. Mutta että kaksi. Tätä minä en voi hyväksyä. Vielä on tuoreessa muistissa Valon edellisen synnytyksen ihme, jossa seitsemäs pentu syntyi 9 tuntia muiden jälkeen ja täysin priimakunnossa (terveisiä vain Nessille!)
Pian toisen pojan syntymän jälkeen syntyi tyttö, noin vain "plumps". Tunti ensimmäisen tytön jälkeen syntyi ihan normaalisti toinen tyttö. Tytöt ovat oikein kaunottaria ja "pirun" sisukkaita. Eivätkä hekään mitään keijuja ole. Nyt puolen vuorokauden iässä painavat 250 ja 270 g.
Zora-Äiti teki hienoa työtä ja on nyt kyllä todella levon tarpeessa. Mutta Zorahan ei stressaa ja niinpä hän nukkuukin aina kun pentujen pesemiseltä joutaa. Upea narttu. 

31.10.2002 Zora synnyttää ja Sanilla on juoksu

Kirjoitan tätä samalla, kun odottelen Zoran synnyttävän. Synnytys on lähtenyt käyntiin tänään päivällä 62 vrk jälkimmäisestä astutuksesta. Kyllä on odottavan aika ollut pitkää. No, tänään klo 13 oli Zoran lämpö laskenut alle 37 asteen ja melko pian sen jälkeen alkoi "petaaminen" ja hienoinen tärinä. Nyt kello on  21.52 ja vieläkään ei ole yhtään pentua syntynyt. Nyt kuvioihin on tullut mukaan läähätys, joka kyllä enteilee ponnistusvaihetta.
Sani tuli meille evakkoon juoksunsa takia lauantaina. Välillä mietin, että pihtaako Zora synnytystään Sanin läsnäolon takia- en tiedä pystyykö koira sellaiseen. Joka tapauksessa Sani on täällä ja tällä hetkellä myös Marju Luigiin ja Bimin kanssa. Eli talossa on tällä hetkellä 7 parsonia-ja on aivan hipihiljaista. Luigii ja Sani ovat vuorotellen häkissä, jotta ei pääse tapahtumaan vahinkoa. Ne kun ovat tottuneet häkissä olemaan, ne ovat sielläkin aivan hiljaa ja tyytyväisinä. Onhan tuo Luigii kyllä esimerkillinen uroskoira- ei huuda ja veuhkaa, vaikka talossa on juoksuinen narttu.
Täplä-muori kävi taas portin takan kurkkaamassa, että joko vauvoja näkyy. Ei näy vielä- odotellaan.

6.10.2002 Tekstiviesti- ja e-mail-asiaa. Parsonien agilitymestaruus

Kiitos sille henkilölle, joka lähetti minulle ihanan parsonin pään kuvaviestinä! En ehtinyt saada edes lähettäjää selville, kun onnistuin hävittämään koko viestin. Olen hurjan pahoillani!
Äsken kun avasin koneen, oli minulle tullut 61 uutta e-mail viestiä, niistä tosin osa mainoksia ja suuri osa LÄGI:n postituslistalta.  Älkää siis ystävät ihmetelkö, jos vastauksen saaminen kestää. Toivoisin kovasti, että pentutiedustelut tapahtuisivat puhelimitse. Olen pulassa yksisormikirjoitussysteemilläni vastausten kanssa.
Eilen siis kamppailtiin Helsingin Ruoholahdessa parsonien agilitymestaruudesta. Tupla-Täplän tuloksia löytyy uutisia-palstaltamme. Kiitokset Juhalle järjestelyistä ja Mairelle puffetin huolehtimisesta. Kiitos myös tuomarille, joka oli suunnitellut mukavat radat kaikkiin luokkiin. Oli kiva nähdä niin paljon agilitysta kiinnostuneita parsonisteja ja tulevia sellaisia. Sääkin suosi, vaikka aamulla kisaan lähtiessämme jouduimmekin ajamaan lähes lumihangessa.
Pentuluokan pareista minulle jäi erikoisesti mieleen Hannalotta Alenius ja Ville sekä Velmu nuoren ohjaajansa Mia Nummilan kanssa. Tulevaisuuden lupauksia.
Mölliluokassa oli monta hyvää paria. Luokan voittajat Carita Goltz ja Susi olivat kehittyneet huimasti sitten agirodun. Toiseksi tullut pari Carina Reinboth ja Mumba tekivät myös hienoa työtä. Luokan nopein oli Valon tytär Sewen, mutta kaksi ratavirhettä tiputtivat parin kolmanneksi.
Toivottavasti saamme agirotuun Jyväskylään ensi vuonna näistä kisaajista voitontahtoisia joukkueita.

4.10.2002 Pastori Russellin koirien jalanjäljillä

Zoran tytär Penny oli omien ihmistensä kanssa lenkillä. Mukana oli myös nuori parsontyttö Emma. Metsässä Penny syöksyi yht´äkkiä luolaan. Emma odotti luolan suuaukolla kaveriaan. Kyllä oli Emman hämmästys suuri, kun luolasta tulikin ulos kettu ja ketun perässä Penny. Pennyn isännän Tonin nopeat refleksit toimivat, ja hän sai Pennyn kiinni ja kettu pääsi pakoon.
Tämän tapahtuman jälkeen on Penny toiminut lupaavasti myös keinoluolilla. Kokeisiin Penny menee ehkä keväällä.
Meidän pihalla pudonneita hedelmiä herkuttelemassa käynyt supikin kohtasi eilen illalla kohtalonsa. Supi oli käynyt varomattomaksi ja tuli einestämään pihallemme kun olin laittamassa hevosia nukkumaan. Täplä ja Zora olivat iltapuuhissa mukana, huomasivat supin ja  ottivat sen kiinni hevostallimme alta, jonne se pakeni koiria. Metsästäjä sitten ampui supin. Nyt ehkä Minni-kissammekin uskaltaa taas metsästää hiiriä yöllä ulkona.
Supikanta on täällä meilläpäin ainakin suuri. Joka päivä näkee auton alle jääneitä supin raatoja. Minäkin kolkkasin supin autolla eräänä iltana. Tuli kyllä tunne, että supi yritti kolkata minut, sillä se juoksi täyttä vauhtia päin kuskin puoleista auton etukulmaa. Auto kyllä pysyi tiellä (vauhtia oli 95km tunnissa), mutta auton etupuskurista irtosi muovilista ja sumuvalo painui puskurin sisään. Ja supi kuoli.

22.9.2002 Ihana Valo

Olimme tänään "möllitokoilemassa" Tikkurilassa. Valo sai 185 pistettä, sijoitus 2. (16 koiraa). Olen aikaisemmin kisannut PK-puolella sakemannin kanssa, joka teki kyllä, mutta ei iloisesti (ei todellakaan koiran vika). Ehkä olen jotain oppinut vuosien varrella, sillä Valon kanssa tekemisessä on mukana ilo ja into. Miten rakastankaan tuota pientä persoonaa. 
Samaisessa paikassa oli myös match-show. Sani sai sinisen nauhan (tuomarina Paula Pirkola), kilpakumppani whippet oli ilman muuta parempi. Mutta minut teki onnelliseksi se, että Sanilla oli sielläkin hauskaa. Uskon, että Sanista tulee vielä jotain suurta (suurempaa kuin 33,2 cm:n säkäkorkeus). Sani jäljestää, toimii luolilla, rakastaa agilitya ja on sisarpuolensa Valon tapaan erittäin tottelevainen.
Pikku-Lantti sai punaisen nauhan lentävistä korvistaan huolimatta. Kehässä hän käyttäytyi ihan hyvin, mutta kehän ulkopuolella pelkäsi lähes kaikkia "vääränrotuisia" koiria, nimenomaan isoja koiria. Nyt täytyy järjestää Lantille siedätyshoitoa isojen koirien kanssa. Harmi, kun meillä ei ole enää schäfernarttu Tuttaa, ihanaa ison koiran mallia pennuillemme.

21.9.2002 Maalla on niin mukavaa

Ihan oikeasti on, ainakin useimmiten. Syksy tuo tietysti aina myöskin vähemmän mukavia puolia, kuten hiiriä sisälle taloon. Ne pikkuiset ovat niin nopeita, ettei parsonikaan ehätä kiinniottamaan, varsinkin kun ne pääsevät olemattoman pieniin koloihin karkuun. Ja Minni-kissa vain huvittuneena seuraa hiirien temmellystä. Nyt olen sitten viritellyt loukkuja , saaliina kolme hiirtä kahdessa päivässä. Yäk.
Mutta vielä ikävämpi vieras on rotta hevostallissa. Koirat purevat ja raapivat hulluna tallin seiniä, mutta rotta on ja pysyy piilossa. Paitsi tänä aamuna kun se juoksi mieheni puukenkien yli heinälatoon. Jo oli miehenikin uskottava, että rotta on todellinen eikä vain koirien keksintö. (Silloin uljaat metsästyskoirat vetelivät sikeitä mamman peiton alla.)
Eikä tuo vielä mitään. Pahinta on, että metsästyskoirien valloittaman talon puutarhassa käy joka yö supi syömässä puista pudonneita kriikunoita ja omenoita. Aamulla näkyy supin vierailun jäljiltä poluilla vain kriikunan kivien täplittämiä ulostekasoja ja heinikossa supin haju.
Mutta, mutta.. Eilen katselin ikkunasta ulos. Taloa lähinnä olevalla pellolla kaivoi kolme pientä valkoista koiraa myyriä (vain hännät näkyivät heiniköstä), seuraavalla pellolla oli neljä peuraa murkinoimassa ja metsän reunassa juoksi nuori uroshirvi ikäänkuin jotain paeten. Ja kaikkien yläpuolella lenteli suurin haukka, minkä olen koskaan nähnyt. Eikö tämä ole onnea?

15.9.2002 Kiva päivä tänään

Tapasimme tänään Malminkartanon agilitykisoissa Luigiin ja Sanin lapset Onnin ja Pennin. Ihania pentuja. Niin avoimia ja suloisia - ja VILLEJÄ. Ei taida olla kovin helppoa olla pikkuparsonin matte tai pappa.
Tapasimme myös hieman vanhemman Luigiin tyttären, nimeltään myöskin Penni. Aivan kuin isänsä female-kopio. Oikein hienokäytöksinen, miellyttävä parsonneiti, jonka olemuksesta hyvin vahvasti henki pastori Russellin koirien alkuperä.

9.9.2002 Kuulumisia

Olimme Sanin kanssa keskiviikkona luolaharkoissa. Lanttikin oli mukana vähän haistelemassa ketun hajua. Molemmista koirista tulee varmasti vielä ihan kelpo käyttökoiria. Sanin kimeä haukku tosin raastaa ohjaajan ja varmasti ketunkin korvia :).
Zoran juoksukin vihdoin loppui ja rauha on palannut taloon. Luigiikin saa taas tulla vierailulle vapaasti. Ja Zora saa taas juosta vapaana ilman flexiä. Ja kyllä se juokseekin. Pieni valkoinen salama painaa pitkin sänkipeltoa hurjaa vauhtia, välillä pulahdus ojaan, ja taas menoksi. Voi sitä liikunnan hurmaa!
Viikonloppuna oli taas kahdet agilitykisat. Kirkkonummella Nelson sai 0-KUMAN (SM-0), sijoitus 6.s (30 kilpailijaa). Valon tytär Sewen oli Kirkkonummella meitä moikkaamassa. Kyllä hän on kaunis. Ja oli taas jännä huomata, miten hyvin kaikki koiramme ottivat uuden tulokkaan vastaan. Ihan kuin Sewen olisi ollut aina osa laumaamme.
Sunnuntaina käväisimme Loimaalla kisaamassa, Valo hyl. ja Bim 4.s (5vp, kontaktivirhe keinulla). Mutta haitanneeko tuo mitään- oli taas niin mukava todeta, että koirat kuitenkin käyttäytyivät hyvin, myöskin turistit Luigii, Sani ja Lantti.

31.08.2002 TOKO

Osallistuimme tiistaina Valon kanssa möllitokoon. Tulos 189 pistettä, sijoitus 2. (koirakoita oli 10 )! Että minä olin tyytyväinen. Mutta Valohan onkin äärettömän tottelevainen. Olisi pitänyt alkaa satsata tuohon lajiin jo paljon aikaisemmin.
Meillä eletään tällä hetkellä jotenkin "perverssiä" aikaa. Zoralla on juoksu, ja se tarjoaa itseään Täplälle ja Valolle koko ajan ,ja niin sitten tytöt "astuvat" toisiaan pitkin päivää. Koirat ovat outoja!
Snoopystakin tulee mahdollisesti taas isä. Snoopy astui 16.8 Rusthollin Fannyn.
Luigiin pojasta ,FIN & EST MVA Rusthollin Hermes (Hippi), tuli kuuden pennun isä pari päivää sitten. Pentujen äiti on Miselin kennelin Hanna. Onnittelut vanhemmille!

23.08.2002 Open Show oli

Marjun kanssa lastasimme perjantai-iltana mieheni Hiaceen koirien häkit ja muun tarpeellisen rekvisiitan. Aamulla, kun kello soi 5.30, oli Snoopy ainoa, joka jaksoi nousta. Muut vain kaivautuivat syvemmälle peittojen alle unihiekat vielä silmissään. Kyllä ne sieltä sitten kömpivät kukin vuorollaan alakertaan- ja loppujen lopuksi Snoopy, Sani, Zora ja Lantti ehtivät liatakin itsensä perusteellisesti ennen lähtöä-ajoivat toisiaan takaa hevosaitauksessa. Vihdoin saimme kaikki kahdeksan lastattua suht´siisteinä häkkeihin. Matkan varrelta otimme vielä kyytiin Valon pojan Amadeuksen (kutsutaan Cossiksi).
Näyttelypäivä meni taas jonkinlaisessa hulinassa. Näyttelyä ei ehtinyt seurata ollenkaan, suurimmalta osin koirien sijoitukset jäivät näkemättä. Hyvä, että pystyi seuraamaan, milloin oli oma vuoro mennä kehään.
Noin kello 18 oli näyttely ohi ja alkoi taas tavaroiden purku ja lastaus. Nyt piti Hiaceen saada mahtumaan yksi koira ja häkki enemmän ja vielä kaksi isoa telttaa ja palkinnot:) (ensi vuonna täytyy varmaan tulla kuorma-autolla). Ja sitten kohti kotia. Matkalla tiputtelimme kyydistä ensin Tuikun, sitten Snoopyn ja sitten Cossin, tietysti ihan asianmukaisesti omien ihmisten haltuun. Kaikkien näiden mänööverien (sisältyy vielä yksi pitkä pizzan odotus) jälkeen, olimme kotona klo 21.30. Silloin oli ainoana ajatuksena- ei enää ikinä open show´hun, tai ainakin mukaan vain yksi koira per ihminen.
Nyt kun alan toipua näyttelyn jälkeen saamastani hirmuisesta flunssasta, jaksan kelata näyttelypäivää vähän positiivisemmin. Ensinnäkin sää suosi ja järjestelyt oli hyvin hoidettu- lämmin kiitos kaikille teille, jotka omalla työpanoksellanne teitte tämänkin tapahtuman mahdolliseksi! Kiitokset Juhalle ja Reijolle teltan pystyttämisestä ja purkamisesta. Kiitokset kaikille mukana olleille kasvateilleni omistajineen, myöskin niille nuorimmille. Kiitos myöskin Snoopyn ja Luigiin jälkeläisille omistajineen (ensi vuonna Luigiillekin jälkeläisluokka, eikö?) Terveisiä kaikille niille parsonin hankintaa suunnitteleville mukaville ihmisille, jotka kävitte juttelemassa.
Eikä meillä tulosten puolestakaan huonosti mennyt. Tulokset löytyvät Uutisia-sivulta.

13.08.2002 Open Show lähestyy

Lauantaina on sitten kesän ehkä odotetuin tapahtuma, parsonien Open Show Porvoossa Kiialan kartanossa. Koiria on taas näyttelyyn ilmoitettu ennätysmäärä, taisi olla 138 kpl.
Näyttelypäivästä tulee pitkä ja kiireinen. On mukavaa tavata taas pitkästä aikaa kasvattejani omistajineen kuin myös ihmisiä, jotka suunnittelevat parsonin hankintaa. On harmillista, että aika ei kuitenkaan riitä kaikkien tärkeiden kuulumisten vaihtamiseen- mutta hymyillään kun tavataan!
Meillä oli taas koirien suhteen hyvä viikonloppu. Parasta ehkä oli Bimin toinen sija puhtaalla suorituksella alle ihanneajan Hyvinkään agilitykisassa. Lauantaina Bim oli Hesassa kolmas. Turun näyttelyssä Valo oli avoimessa luokassa 1/3 ja Zora käyttöluokassa 1/1 SA ja PN 3.
Isäkoira-Snoopy istuu sylissäni ja vaatii kirjoittamaan terveisiä kaikille lapsilleen!

08.08.2002 Kiropraktikolla

Täplällä oli tänään tapahtumarikas päivä. Ensin hän pääsi mukaani, kun menin asiakkaani kotiin tekemään lymfahoitoa. Täplä makasi koko hoidon ajan rauhallisesti jalkojeni vieressä lattialla. Hoidon jälkeen ajoimme Täplän kanssa Espooseen kiropraktikon luo. Nyt oli Täplän vuoro saada hoitoa. Täplähän on ontunut oikeastaan koko kesän. Olen tutkinut Täplän tassut ja jalat, painellut ja väännellyt. Ainoa, mitä hän on aristanut painellen, on selkä. Olen kokeillut lepohoitoa ja tulehduskipulääkkeitä, mutta niistä ei ole ollut apua. Nyt siis haimme apua kiropraktikolta. Kiropraktikko istui lattialle Täplän viereen ja alkoi tutkia painellen selkänikamia. Pahin kipukohta löytyi oikealta puolelta lannerangasta. Tämä on kuulemma melko yleistä, tällainen ristikkäisvaikutus, Täplähän ontuu vasenta etusta. Täplä sai hoitoa, jossa painettiin, hierottiin ja "niksautettiin", noin puoli tuntia- ja mokoma vaikutti nauttivan. Hoidon päätyttyä kävellessämme autolle Täplä-narttu nosti jalkaa lyhtypylvääseen, cool! Nyt illalla ollessamme tallia siivoamassa en huomannut Täplän ontuvan. Mutta ensi viikolla otamme uusiksi.

06.08.2002 Zorasta ja Sanista

Minä olin lähdössä työkaverieni kanssa lomaristeilylle Riikaan ja Marjun piti jäädä hoitamaan koiriamme. Ongelmana oli Sanin ja Zoran kohtaaminen. Keväällä agilityharkoissa Sani ja Zora eivät pitäneet toisistaan, ne rähjäsivät aina kun joutuivat lähekkäin. Kun Sani oli meillä viikko sitten maanantaina, silloinkin Sani ja Zora murisivat toisilleen. Emme uskaltaneet laskea niitä tutustumaan toisiinsa paremmin. Niinpä Zora pääsi perjantaina hoitoon Tallitontun Åskun (Oskun) perheeseen. Zora oli käyttäytynyt hoidossa niin hyvin, että hoitopaikka on tiedossa jatkossakin. Osku ja Zora olivat leikkineet ja juosseet, ja ehkäpä juuri siksi Oskukin sunnuntaina malttoi pysyä hyvin agilityradalla ja tuli kisassa hienosti toiseksi.
Lauantaina olimme Somerolla koiranäyttelyssä. Valo oli avoimenluokan nartuissa 1/4 ja Bim, jonka kanssa menimme kakkosta hakemaan (agilityvalion arvo tähtäimessä), olikin veteraaneissa 1/1, SA, ja VSP VET. Sani oli mukana näyttelyssä turistina ja käyttäytyi taas oikein mallikelpoisesti. Näyttelyn jälkeen Marju vei minut satamaan ja eikun lomalle ;)
Marju oli meillä viikonlopun koiriensa ja Sanin kanssa minun laumaani hoitamassa, eli Täplää, Valoa ja Lanttia. Täplälle ja Valolle Sani alistui ja Lantin kanssa riehui.
Sunnuntaina Marju oli Hesassa agilitykisoissa ja tuli Nelsonin kanssa ekaksi ja Valon kanssa kolmanneksi, kisassa oli tosin vain kuusi osallistujaa.
Maanantaiaamuna Marju haki Zoran hoidosta, ja kun minä tulin kotiin, oli vastassa koko koiralauma, myös Zora ja Sani. Marjulla oli ollut Zoraa hakiessa Sani mukana häkissä. Siellä auton takaosassa olivat nartut murisseet toisilleen. Kotona Marju oli laittanut Sanin kiinni hihnalla aitaan ja vei Zoran hihnassa Sania haistelemaan. Marjulla oli kädessa kääritty sanomalehti, jota hän näytti tytöille: "Täältä pesee, jos ette ole kunnolla!" Tytöt nuuskivat toisiaan puolihuolimattomasti ja sen jälkeen ne ovat olleet laumassa muiden mukana. Sani yrittää lenkeillä epätoivoisesti pysytellä Zoran perässä. Zora aivan selvästi tekee Sanille kiusaa, ja juoksuttaa sen aina lähes läkähdyksiin.
Tänään Marju oli Tampereella raveissa, ja Sani tietysti mukana. Sieltä hän soitti minulle:" Sani on upea koira. Täällä se kulkee vapaana, tulee kutsuttaessa heti luokse, eikä sanonut mitään, vaikka vastaan tuli kolme koiraa, jotka räksyttivät meille. Ja taas Sani toi onnea, Irtopala oli kolmas hyvällä ajalla, 29,0!"

29.7.2002 Lenni ja Sani

Kun en osaa päivittää tuota uutisia-sivua, kirjoitan tänne. Tallitontun Kennelin ja Anne Lohvansuun kanssa yhteisomistuksessa oleva urospentumme Lenni (Fellshied The Winning Line) oli lauantaina Iisalmen näyttelyssä ROP-pentu (tuomarina Paula Heikkinen-Lehkonen). Eikä siinä kaikki. Lenni myös sijoittui näyttelyn paras pentu-kisassa toiseksi (BIS 2). VAU!
Tuomarinkartanossa edellisenä sunnuntaina oli ROP-pentu Snoopyn ja Merrin poika Green Perrys Romy Rohan. 
Sani on kotiutunut hyvin Marjun luokse. Kyllä on joutunut parson-neiti moniin uusiin tilanteisiin uudessa ympäristössään. Sunnuntaina Sani oli Marjun kanssa 6 tuntia rottweilerien erikoisnäyttelyssä. Ja tänään sitten Sani oli elämänsä ensimmäistä kertaa raveissa. Bim ja Luigii jäivät minulle hoitoon ja Marju lähti Sanin, isänsä ja suomentammamme Irtopalan kanssa Loviisan raveihin. Taisi Sani tuoda onnea, sillä "Irtis" sijoittui toiseksi. Sani oli kuulemma käyttäytynyt oikein hyvin, niinkuin kunnon ravikoiran tuleekin tehdä.

26.7.2002 Loma, vihdoinkin

Nyt minulla alkoi todellakin kesäloma työstäni, jolla rahoitan tämän koiraharrastuksen! Jippii!
Koko loma on buukattu täyteen koiramaisia tapahtumia. Kolmena viikonloppuna näyttelyjä, tärkein niistä rotumme Open Show Porvoossa Kiialan kartanossa, johon on ilmoitettu lähes 140 parsonia! Hurjaa!
Tänään täyttää Lantti sisaruksineen puoli vuotta! Onnea kaikille heille! Tänään myös talomme hiljeni, sillä Sanin ja Luigiin pennut Onni ja Penni lähtivät uusiin koteihinsa. Milli lähtikin jo maanantaina. Onpa oudon hiljaista. Lantti varsinkin on kovasti onneton, kun ei enää ole leikitettäviä. Tänään myös Sani muutti Erika Reinon luota kokeeksi Marjun, Bimin ja Luigiin luo. Marju toivoo saavansa Sanista Bimin kaltaisen agilitykoiran. Aika näyttää.
19.7 nukkui pois undulaattimme Dos, joka tuli meille joskus vuonna -87 tai -88. Voiko undulaatti todellakin elää noin pitkään? No. Dos eli, vaikka oli koko ikänsä siipirikko. Nyt Dos saa nukkua ikiunta lipputankomme juurella.
23.7 pidettiin Lohjalla Lohjan ja lähialueen epäviralliset agilitymittelöt. Marju oli hieman pettynyt, kun omat koirat eivät päässeet osallistumaan. Bim ja Täplä ontuvat ja Luigii ja Valo potevat mäyrältä saamiaan vammoja. Marju osallistui kuitenkin Nelsonin kanssa, jolle tuli "hylly" (=hylkäys) ja Lunan kanssa, joka sijoittui toiseksi minimölli-luokassa. Kisan paras parson oli Liisa, joka otti Sadun kanssa voiton kilpailevien midien luokassa! Onnittelut heille!
Asiasta viidenteen. Monet nuoren parsonin omistajat välillä tuskailevat koiriensa energisyyden kanssa, mutta voin lohduttaa, että kylla se siitä.. Täplä, 10v. ja Valo, 5v, ovat monen pennunostajan mielestä unelmakoiria, kun ne ovat niin rauhallisia ja rakastettavia. Monet lapset haluaisivat mieluummin kotiinsa Täplän tai Valon kuin riiviöpennun. Nyt alkaa myös Luigii (kohta 4v) olla lasten ehdoton suosikki. Ikä tekee ihmeitä-itse kullekin :(

13.7.2002 Agirotu ja muuta mukavaa

Tässä vierähtäneessä parissa viikossa on tapahtunut taas paljon. Viime viikonloppuna oli Janakkalassa suuren suosion saavuttanut agirotutapahtuma. Parsoneitakin oli ko. tapahtumassa kaikenkaikkiaan kuusi joukkuetta. Suuret kiitokset ja terveiset kaikille joukkueissa kisanneille parsoneille! Midimölli-joukkueemme, jossa kisasivat Snoopy, Luigiin poika Hippi, Valon poika Jamppu ja Tallitontun Åsku, otti kultaa! Minimölli-joukkue oli kuudes. Siinä joukkueessa teki upean nopean ja puhtaan radan Zoran tytär Penny! Lauantaina menestyivät vielä: Junior SM-kisassa Mira Pihlajamäki ja Liisa (4.), Mira ja Nixon (7.); Senior SM-kisassa allekirjoittanut ja Valo (4.) sekä Open Class Midi-kisassa Marju ja Bim olivat seitsemänsiä (kisaan oli ilmoitettu 92 koiraa).
Lauantai-ilta oli jo pitkällä ennenkuin pääsimme lähtemään kisapaikalta kohti leirintäaluetta, josta olimme vuokranneet mökin. Meitä oli taas mökissä 4 ihmistä ja 7 parsonia. Hyvässä sovussa nukuimme yön ja aamulla taas aikaisin lähdimme kisapaikalle.
Sunnuntaina oli vain yksilökisoja. Parsoneista parhaiten menestyivät Luigiin poika Nikke (Finnish Open Midi 1, sijoitus 2.), Maisa, joka ei ollut mukana rotujoukkueessa (Finnish Open mini 1, sijoitus 1!) ja Ripa (Finnish Open midi 3, sijoitus 13 (70 osallistujaa)). Kello oli jo 18, kun sitten vihdoin lähdimme ajelemaan kohti kotia. Kyllä väsytti, ihmisiä ja koiria. Mutta kivaa oli kaikilla ollut.
Sunnuntaina saimme myös iloisen viestin Anne Lohvansuulta. Luigiin tytär Hertta sai ensimmäisestä voittajaluokan MEJÄ-kokeestaan ykköstuloksen ja oli kokeen paras koira! Isä-Luigii onnittelee!
Keskiviikkona sitten tulivat Sanin ja Luigiin pennut (vajaa kuusiviikoiset) meille vielä kasvamaan ja odottelemaan uusiin koteihinsa pääsemistä. Kylläpä ne ovat suloisia! Kaikki koiramme ottivat uudet tulokkaat upeasti vastaan. Lantti on pentujen esimerkillinen leikittäjä, ikäänkuin isosisko!
Hellettä on ollut ja koirat ovat oikein mielellään käyneet uimassa. Lantti varsinkin on oikea vesipeto. Mutta miten kummassa Zora tulee aina uimareissuilta kotiin mudasta mustana?