Ultraänitutkimukset

6.12.2008 Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Oi, oi! Selvisin siitä sittenkin... siis viiden työyön rupeamasta:). Tänään on vapaapäivä. Ihanaa olla kotona ja pikkuhiljaa puuhailla kotiaskareita. Ei ole mihinkään kiire.
Eilen oli vähän kiire, kun parin tunnin unien jälkeen lähdin viemään Marjua lääkäriin. Ja sieltä sitten Ormin kanssa Vihtiin lonkka-ja kyynärnivelkuvauksiin. Kyllä oli kasvattaja mielissään, kun ilmoitimme hänelle Ormin ja veljensä Roihun kuvausten alustavat tulokset. Eli molempien lonkkakuvat lähtivät A:na Ja kyynärät oli 0/0! :)
Illalla sitten yritin saada sähköpostia ajantasalle ja samalla vähän järjestellä silmätarkastukseen tulevien ilmoittautumistietoja. 11.12 siis on Kirkkonummella virall. silmätarkastus.
Tänään Marju, joka on edelleenkin kipeä, tosin aavisen verran parempi, tuli luokseni päivällä. Hän sai istua penkkiurheilijana telkun ääressä sillä aikaa kun minä kävin lauman kanssa metsälenkillä. Bim, joka on vanha ja huonokuuloinen, sai jäädä Marjun kaveriksi. Kotiin jäi myös Zora, joka ei tänään taas halunnut lenkille liian äänekkäiden pikkuipanoiden kanssa. Kotiin jäi myös Lantti, jolla on vas. etujalan kynsi lohjennut pituussuunnassa. Lantti ontuu ihan kunnolla, joten huilikoon nyt.
Kanssani lähti siis 6 koiraa. Kyllä on ihme, että tuo Orm-bortsu on ehjä. Miten voi koiralla olla niin räjähtävää tuo lähtönopeus. Silmät ymmyrkäisinä sitä aina ihmettelen. Ihmettelin sitä jo Lapissa, kun Ormin kasvattajan kanssa olin siellä hiihtämässä. Kun Leena laski Medin ja Helin vapaaksi, näkyi vain musta-valkoinen välähdys- ja koirat olivat jossain tunturin takana.
Orm ja Tiri juoksevat usein kilpaa. Orm juoksee kevyesti edellä ja Tiri pinkoo perässä, minkä lyhyillä jaloillaan pääsee. Ja lujaa kyllä menee sekin.

Luigii on hassu tyyppi. Se liikkuu kovasti innoissaan metsälenkeillä. Tekee välillä turhankin pitkiä reissuja. Mutta se vain lihoo.. No, syykin on tiedossa. Se varastaa ruokaa. Torstaiaamuna, kun tulin töistä kotiin, haistoin jo ulko-ovelle, että sisällä on p....t. Ja ei vain yhdet, vaan neljät. Ei mitään ripulikakkaa, vaan kiinteät kauniit keot. Voihan nenä! Kyllä hatutti. Ja kyllä kai sitä pitää vessaan päästäkin, kun ahmitaan kaiken yötä kuivamuonaa. Muonaa, jonka Luigii oli koko porukalle järjestänyt. Se oli selvittänyt esteeksi laittamani barrikaadit, saanut muovisaavin kannen auki ja ilmeisesti keittiötikkailla seisten se oli nostanut kolmen kilon kuivamuonapussin keskelle keittiön lattiaa. Siinä oli sitten alfauroksen naaraat saaneet sapuskaa. Ihme, ettei ollut tullut tappelua. Tuon popsimisen jälkeen Luigii painoi 14,1 kiloa ja sen vatsanympärys oli 54 senttiä :(!
Ja sitten nuo ahmatit vielä kehtasivat odottaa aamupalaa!
Koirat saattavat sittenkin ennemminkin nostaa kuin laskea verenpainettani. No, onneksi verenpaineeni onkin liian matala, vielä toistaiseksi ainakin.

Nyt täytyy mennä katsomaan TV:stä itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Muutenhan sitä ei tiedä, mistä työkaverit puhuu:). Samalla aion trimmata Tiriä, jotta sitä ei niin usein luultaisi westieksi :).

29.11.2008 Pimeää, pimeää....

Kyllä, pimeää on-aamulla, kun herää ja uudelleen jo iltapäivästä. Ja myös märkää. Vettä sataa lähes joka päivä.

Oli sentään hetken aikaa ihan talvi. Minulla oli maanantaina ja tiistaina Marjun koirat (paitsi Bim-vanhus) täällä lenkillä, sillä Marju on ollut tosi kipeä jo yli viikon. Tyttö, joka ei koskaan lapsena sairastanut- eikä aikuisenakaan... No, koirat olivat onnellisia, kun pääsivät ihan reiluun hankeen peuhaamaan. Alkuriehumisen jälkeen ne tosin laittoivat minut kahlaamaan niille jäljet.. Sitten ne tulivat seitsemän koiran jonossa perässäni. Epistä! Kahdeksas eli Orm, teki ihan omaa lenkkiään- se paimensi ja teki hakukaarta kaukana edellämme :)

Tämä viikkokin on ollut aika vauhdikas. Keskiviikkona tuotiin pihalleni parakki, josta on tarkoitus joskus tulla pienimuotoinen koirahoitola. Torstaina tuotiin toinen parakki, joka yhdistetään tuohon toiseen. Kaksi päivää meni sitten noiden parakkien peittelemisessä. Parakkien ulkopinta ja katto eivät ole veden kestäviä, siksi tein ystävien avustuksella ison peittelyurakan. Nyt pitää löytää rakentaja- ja tietysti rahaakin.
Torstaina oli muutakin "äksönia". Meillä kävi mm. koiran hankintaa suunnitteleva nuori pari tutustumassa koiriimme.
Sitten illalla vielä hain koirille lihaa ja jaoinkin sitä ympäri lähiseutua. Kello oli yöllä kolme, kun vihdoin pääsin nukkumaan. Eli kun tuulen tuivertama pressu oli vielä paremmin kiinnitetty, liha pussitettu ja pakastettu ja saunassa käyty..
Perjantaiaamuna lähdin sitten Ormin kasvattajan kanssa viemään heidän lampaidensa taljoja muokattavaksi Lavialle. Samalla tietysti teimme Leenan kanssa yhteisen nautiskelu ja shoppailureissun :). Koirat joutuivatkin olemaan aika pitkän päivän keskenään kotona.
Tänään sitten olin tekemässä ylimääräisen työvuoron vanhusten kuntoutuskeskuksessa. Olipa kovin erilaista työtä kuin kätilön työ:). Ja huomenna aloitan omat 5 yötä..

Toivonpa totisesti, että Marjun olo helpottaa ja vointi paranee. Tällaisen työurakan takia en ole ehtinyt auttaa niin paljon kuin olisin halunnut. Mutta tuskinpa Marjusta on vielä ensi viikon lauantaina kisaamaan Turussa viittä kisaa!??

21.11.2008 Päivitystä pikaisesti

Neljän yön putki menossa ja taaskin ajasta pulaa- yllätys, yllätys!
Iki-ihana Wäiski lähti eilen hoitoon/kokeeksi Nooran ja Tatun luo Turkuun. Nooralla on aikaisempaa parsonkokemusta, sillä hänen vanhemmillaan Kotkassa asustelee Luigiin tytär Noomi.
Noora ja Tatu kävivät Wäiskiä katsomassa jo räntäsateessa agilityharkoissa sunnuntaina. Lähinnä minä katsastin Nooran ja Tatun:). Eilen sitten Noora tuli meille päivällä lenkille ja otti kotiin lähtiessään pikkumiehen mukaansa. Kaikista hassuinta oli, että kun Noora laittoi kenkiä jalkaansa, istui Wäiski jo vierellä odottamassa. Kun sitten menimme ovesta ulos, asteli Wäiski määrätietoisesti auton ovelle ja kysyi Nooralta, että mitä tässä enää odotetaan? Eikö mennä jo kotiin?
Hyvin heillä on siellä mennyt. Tänäänkin juttelimme pitkään puhelimessa. Uskon ja toivon, että Wäiski saisi Nooran ja Tatun luota uuden pysyvän kodin. Mutta edetään rauhassa ja katsellaan jonkin aikaa.

Tintin, joka oli luolakokeessa lauantaina, pääsi sitten keskiviikkona oikeasti metsälle ja sai siellä ekan oman supin:). Olisi kuviakin, mutta kun tuo typerä ohjelma ei anna minun niitä tänne laittaa :( Kyllä oli poika ollut innoissaan. Kaikenkaikkiaan kolmen koiran saalis oli 3 mäyrää ja 4 supia.

Ihmeellisiä sattumuksia sarjassa: Ajelin iltahämärissä (oli juuri se ruskea hämärä, ei pimeää, mutta ei valoisaakaan) kohti kotia ihan isoa asfalttitietä. Näin edessäni vastaantulevien kaistalla höyrypilven, joka lähestyi. Pudotin vauhdin neljäänkymppiin, koska en ollenkaan ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Höyrypilvi lähestyi.. Juuri kun se oli lähes kohdallani, näin, että pilven aiheuttaja oli hurjaa kiitoa juokseva peura. Se säntäsi autoni ohi suu ammollaan kieli roikkuen kohti tulosuuntaani. Sinne se meni ja vei huuruisen hengityksen mennessään :).

15.11.2008 Luolakokeessa

Tänään olimme siis Vihdissä luolakokeessa. Meidän koirat eivät loistaneet pöytäkirjassa ja tuloksissa, mutta minun silmissäni kyllä. Ruotsintuontinarttuni Iitu, joka on siis nykyään sijoitusperheensä omistuksessa, teki täydellisen ja äänettömän tyhjän luolan tarkastuksen. Varsinaisessa riistakokeessa Iitu ei päässyt hakupesää pidemmälle, sillä se ei vaaditun 10 min. sisällä haukkunut. Se vinkui ja raapi peltiä, mutta tuomari ei päästänyt sitä jatkamaan, ja niinhän sääntöjen mukaan kuuluu tehdäkin. Tyhmä tyttö. Me ollaan se harkoissa päästetty kai liian herkästi etenemään, eli heti kun se on vähänkin haukahtanut.
Raivon poika Tintin oli ekassa kokeessaan ja aloitti riistakokeen oikein lupaavasti. Se seurasi kettua vasemmalle peräpesään ja kesti 2 ketun iskua oikein hyvin. Kolmannen iskun jälkeen se pakitti hakupesään, eteni siitä kuitenkin T-pesän madalluksen alle haukkumaan, mutta ei siitä sitten enää edennyt pidemmälle, joten omistaja keskeytti kokeen. Tintin yritti kyllä vielä karata hihnassa takaisin ketun luo:) Minä olin kyllä oikein ylpeä Tintinistä. Se on kaunis ja jäljestää kuin "verikoira" ja sillä on ihan riittävästi luonnetta luolillekin. Tintin pääsee kaiketi kokeilemaan pienpetopyyntiä ihan oikeastikin.
Luolakokeen paras D-B asteen koira oli agilityseuramme cairnterrieri Marilyn:). Vitsi mikä pimu! Se kesti ketulta 3 iskua tuumaakaan perääntymättä ja juuri ennen neljättä kontaktia tuomari keskeytti kokeen.

Eilen illalla hain Wäiskin meille. Tai siis otin sen kyytiin matkan varrelta mennessäni agilitytreeneihin. Kävimme harkkojen jälkeen hieman Wäiskin kanssa kokeilemassa agiliidon alkeita. Kyllä se oli innoissaan, ja kiinnostunut vain minun kanssani tekemisestä. Hallin hajut, vieraat koirat ja ihmiset eivät niinkään kiinnostaneet. Huippujuttu. Kotimatkalla tiputimme Kiihkon Marjulle. Marjun pihalla Wäiski pääsi juoksemaan Ormin kanssa ja hyvin sujui.
Kotipihalla laskin sitten kaikki koirat pihalle. Luigii ei juurikaan välittänyt Wäiskistä ja Wäiski piti siihen selvän hajuraon.
Tänään Wäiski oli mukana turistina luolakokeessa. Sen jälkeen teimme pienen metsälenkin ja nyt se makoilee tuolla lampaantaljalla, niinkuin ei koskaan olisi pois täältä ollutkaan. Tosi kiva poika:).

Huomenna tulee nuoripari katsomaan Wäiskiä. Meillä on Lohjalla agilitytreenit ja tapaamme siellä koulutuskentällä. Saas nähdä, löytääkö Wäiski uuden kodin.

12.11.2008 Vierailu

sujui hyvin. Vaikka sää ei ollut paras mahdollinen, pääsimme kuin pääsimmekin metsään lenkille. Sillä hetkellä satoi vain vähän:), ja meillä oli "kuravaatteet" päällä.
Lenkille lähtiessä meinasi kyllä tulla uskon puute, kun nuo mun pikkutytöt käy niin kuumina. Zora sai heti lähteä matkaan vapaana. Loput minun 4 ja Katin 3 olivat kytkettyinä. Kaikkein eniten huoletti, että miten isä ja poika, Luigii 10v ja Onni 7 v, tulevat juttuun. Mutta ei hätiä mitiä. Isä ja poika merkkasivat saman puun ja potkivat turpeita korskeina ja sitten vain matka jatkui :). Yksi toisensa jälkeen pääsi hihnasta ja pian koko lauma juoksi onnellisena metsässä.
Mukana olivat siis Luigii, joka on Onnin isä. Sani, joka on Onnin äiti. Tiri ja poikansa Toivo, joka on myös Onnin poika. Zora, joka on Toivon isomummi. Lantti, jonka sisarpuoli Ilona oli myös mukana. Eli varsinainen sukukokous:).
Ja kaikilla oli niin mukavaa.

11.11.2008 Aivohalvaus

kyllä uhkaisi, jos joutuisin päivittäin käymään Hesassa. Nimenomaan töissä aamuruuhkassa ja iltaruuhkassa... Voi hyvät hyssykät!! Jos olisin päättäjä, päättäisin, että keskustaan pääsee vain linja-autolla, joita kulkee joka suunnasta 10-15 min. välein ja ne kyydit eivät maksa mitään..

Olin siis kaksi päivää Katajanokalla koulutuksessa. Aiheena oli tartuntataudit. Pari asiaa jäi mieleeni: Giardia-infektion (Nokian saastunut vesi) voi saada ihmisen tai naudan tai majavan saastuttamasta vedestä, mutta ei koiralta:). Chlostridium difficele nimisessä ripulitaudissa voi ainoa parantava keino olla terveen ulosteen saaminen sairastuneen suolistoon... niinpä, jo vuosia on syötetty sairaalle hevoselle terveen hevosen ulostetta suoliston bakteerikannan nomalisoimiseksi :).

Olin siis koulutuksessa kaksi päivää. Eilen menin sieltä Hesasta suoraan Vihtiin, josta kaappasin kotia etsivän Wäiskin matkaani. Vihdin kirkolta ajoin sitten Siippooseen eli Vihtiin luolatreeneihin. Mukana oli 6 koiraa. Kaikki toimivat kehitysastettaan vastaavasti, myös Wäiski :) Mutta kaikkein parhaiten toimi agilityseuramme entisen puheenjohtajan cairnterrieri Marilyn :)
Lauantaina on sitten koe...

Koko illan olen jauhanut ja pussittanut lihoja, taas kerran. Minun pitäisi kyllä siivota, sillä huomenna tulee vieraita ihan Kotkasta asti. Siis Kati, nuori poikansa ja kolme parsonia.. Mutta nyt ei jaksa...siis siivota.

Marju kirjoittikin blogiinsa jo Luigiin ruuan hausta ja myös sen löytämisestä. Tuhma Luigii!
...elämä on... Hyvää Yötä!

9.11.2008 Tupla-Täplän Brage eli Wäiski

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER55538/07&R=339 etsii uutta kotia omistajaperheen vaikean tilanteen takia. Wäiski on siis täyttänyt syyskuussa vuoden. Wäiskin isä on Ruotsissa asuva Amerikanvalio ja Ruotsin käyttövalio luolilta, Childs Play Chase http://www.parsonklubben.se/ckboken/Hund.aspx?dogId=1760&lang= . Emä on Zoran ja Merlinin tytär muotovalio Iita http://iitaipana.blogspot.com/ . Iitan sivuilla seikkailee myös Wäiskin sisko Telma. Wäiskin veli Tor löytyy täältä http://torthetorpedo.blogspot.com/ . Wäiski on paljon karvaisempi versio kuin nuo kaksi sisarusta. Wäiskin lempinimi vauvana olikin "Karvanaama". Se näytti sellaiselta pieneltä lelukoiralta. Wäiski on kerran käynyt luolatreeneissä ja syttyi ketulle :).
Wäiski rakastaa lapsia ja on myös hyvin sosiaalinen toisille koirille. Wäiskillä onkin kotona kaverina vanhempi uroskoira.
Jos kiinnostuit Wäiskistä, niin otathan yhteyttä minuun puhelimitse 044 527 4969.

Eilen vietimme koko päivän LÄGIn kisoissa. Marju otti kakkosten hyppyradalta Tirin kanssa 0-voiton ja tuli Lantin kanssa myöskin nollalla hopealle. Agilityradalla ei sitten mennytkään ihan yhtä hyvin. Tirille 10 vp ja Lantille hylky. Mini kolmosissa Marju oli Sanin kanssa vitosella kolmas.
Mini kolmoset voitti Bimin lapsenlapsi Iina! Iinan AVA-kello lähti tuolla voitolla käyntiin :)

Riihimäen kisoissa teki kimppauroksemme Carlos nollan ekassa kolmosluokan kisassaan, sijoitus toinen! Olipa upeaa! Kilpakumppaneita oli paljon :).

6.11.2008 Ei köyhä eikä kipee..

täytyy sanoa Zorasta eilen illalla. Väsymys kaikkosi kuin tuhka tuuleen. Kävin koirien kanssa pienen iltalenkin, jotta ne paremmin jaksavat nukkua, kun olen yön töissä. Kaikki muut tulivat mukanani sisälle, mutta Zora ja Lantti jäivät johonkin ulkovalon uloittumattomiin. Hetken huutelun jälkeen Lantti tuli- ja kintut aivan savessa. Oli tytteli ollut myyriä kaivamassa. Sitten meni tovi ja Zoraa ei kuulu. Mulla alkoi jo olla kiire töihin. Tulihan sekin sieltä vihdoin ja yltä päältä savessa. Ei muuta kuin koira suihkuun.. Että se jaksaa!

5.11.2008 Vai ei ole riistaa..

Olen vuoden asunut täällä ja kulkenut koirien kanssa lähes joka päivä näissä lähimetsissä törmäämättä kertaakaan pienpetoihin. Olen väittänyt, että täällä ei ole niitä. On vain paljon kanalintuja.
No, nyt täällä on ainakin 1 supi. Eilen päivällä postinhakureissulla Zora seikkaili tapansa mukaan vähän muiden edellä. Ja yht´äkkiä kuului Inkoossa niin tutuksi tullut haukku. Ehdin kaappasta Luigiin ja Sanin hihnaan, mutta Zora, Lantti ja Tiri häippäsivät supin perään. Supi juoksi läheiseen kallioluolaan ja koirat perään. Soitin tuttavalle metsästäjälle ja hän lupasi tulla apuun. Hänen piti kuitenkin ensin odottaa, että vaimo tulee kotiin, jotta hän saa auton. Istuskelin kallioluolan ulkopuolella voimatta tehdä muuta kuin kuunnella koirien haukuntaa. Reilun tunnin päästä tuli Tiri haukkaamaan happea ja sain sen hihnaan ja vein kotiin. Meni toinen tunti ja sitten sain Lantin pois. Kun palasin Lantin kotiin vietyäni takaisin luolalle, siellä oli hipihiljaista. Ei kuulunut mitään eikä näkynyt mitään. Supi oli häippäissyt ja Zora myöskin. Soitin metsästäjälle, että ei tarvitsekaan tulla.
Ehdin olla noin puoli tuntia kotona, kun Zora tuli kotiin niin likaisena ja niin väsyneenä. Sillä oli ollut ahtaat paikat, koska karvoja oli lähtenyt takajaloista ja silmien yläpuolelta ja jopa päälaelta, niissä oli "asfalttirupea". Kuonossa oli muutama hampaanjälki. Ei kuitenkaan mitään sen pahempaa. Mutta taitaa tuo 9 vuoden ikä jo jonkin verran painaa, sillä Zora on edelleen tänäänkin kovin väsynyt.
Lantti on niin polleeta, niin polleeta. Hän on ollut supijahdissa!
Tiri on mietteliäs. Se on jotenkin tyyni- selvästi tyytyväinen:)!

Marju kirjoitti blogissaan hiirjuttuja. Minuakin on täällä häirinnyt hiiri. Se juoksee tossa terassilla ja koirat ovat aivan täpinöissään aina kun lasken ne ovesta ulos. Yhtenä iltana sitten laitoin loukun terassille. Aamulla en sitä loukkua muistanut heti, vaan laskin koirat aamupissalle. Koirat juoksentelivat pihalla ja sitten katsoin, että onko loukussa ketään. Ei ollut hiirtä eikä loukkua. Suuresti epäilen, että Sani, joka osaa olla joskus aika vikkelä, nappasi loukun ja siinä olleen hiiren suuhunsa, ja vei koko saaliin jonnekin pihan perälle:(. Tai sitten jossain juoksee hiiri loukku perässään ??

2.11.2008 Tulva uhkaa

Niin paljon on satanut vettä, että pihalampeni uhkaa tulvia yli äyräiden. Pihallani on 2 pientä lampea. Ylempi lampi täyttyy, kun vieressä oleva kaivo täyttyy ensin ja purkaa ylimääräistä vettä pikkulampeen. Kun ylälampi on täynnä, alkaa siitä valua vettä putkea pitkin alalampeen. Koko kesän oli alalampi hyvin niukassa vedessä ja laituri nöpötti pitkien jalkojensa varassa yläilmoissa. Nyt on laiturin nokka veden alla ja vettä valuu koko ajan kovalla lorinalla lisää.
Minulla ei ole pelastusvenettä, mutta eiköhän iso saavi aja saman asian- ja kädet meloina :)

Trimmaaja- Saara tuli tänään luokseni lenkille. Olin löytänyt taas uusia maastoja. Rämmimme koirien kanssa metsässä 1,5 tuntia. Mukana olivat Saaran pikkurusselit Into ja Olga sekä Zoran tytär Fiina (joka täytti eilen 6 vuotta!! Onnittelut! Samoin sisarelleen Minnille!), ja minun laumani Luigii, Zora, Sani, Lantti ja Tiri. Kyllä lenkille lähtiessä olisi pitänyt olla kuulosuojaimet, oli sen verran äänekästä porukkaa tuo lauma. Haukunta lakkasi kyllä kun pääsimme vauhtiin :). Hieman mietitytti, miten vanhat herrat Luigii ja Into suhtautuvat toisiinsa, mutta huoli oli turhaa. Nehän käyttäytyivät, kuin toista ei olisi ollut olemassakaan (?). Outoja nuo russelit:)
Koko lauma pysyi yllättävän hyvin kasassa. Mitä nyt Zora kulki omia polkujaan. Mutta kyllä koirat taas nauttivat. Nyt minun laumani vetää sikeitä tassut rix-raxille haisten:). Rauhallista porukkaa.

Sijoitusnarttuni Lola (T-T Lisa) käväisi tänään pentunäyttelyssä. Tuomarina oli Maija Mäkinen. Lola sai KP:n ja oli rotunsa paras pentu. Muita pentuja ei tosin ollut mukanakaan :).

Vaikka tässä taas päivänä muutamana manailin sitä, kuinka paljon työtä nämä koirat teettävät (ruuan hankinta ja laitto, jatkuva siivous ja mattojen pesu...jne), niin olen kuitenkin niin onnellinen, että minulla on nuo nelijalkaiset ystävät! Ne on kyllä ihania :)

Ai, niin. Käytin Tirin lääkärissä viime maanantaina sen ontumisen takia. Jalkapöytä oli kuuma ja turvoksissa. Jalka kuvattiin. Ei murtumaa nyt, mutta yllätys, yllätys- saman jalan ranteesta löytyi merkit vanhasta vammasta. Ranteen sisäsyrjässä on jänteen kiinnityskohdassa vaurio. Koska tapahtunut? Tiri palautui takaisin sijoitusperheestä perhesyiden takia 4 kuukauden ikäisenä ja silloin se ontui. Ilmeisesti niin vanha vamma. No, tämä tuore vamma hoidettiin levolla. Toivottavasti lepo oli tarpeeksi pitkä. Tänään nimittäin se kyllä meni metsässä aikamoista haipakkaa.

Haluaisin laittaa tähän kuvia piristykseksi, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta en onnistu. Sen jälkeen, kun Marju vaihtoi kuvankäsittelyohjelman, mikään ei toimi :( :( .

27.10.2008 Niska ja hartiat jumissa

Jo vain on! Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin kirves heiluu ja lihamylly pauhaa ja jauhaa! Olen taas saanut mukavilta metsästäjiltä kuoppaan joutavia lihoja ja luita- mutta koirille ah, niin hyviä! Mutta hitsi kun mun kroppa ei oikein tykkää tästä työstä :). Ei vanhuus tule yksin, ei..

Koirat ovat olleet mukana lihanleikkuupuuhissa ja saaneet jyrsittäviksi isoja luita ja pieniä luita. Sopu on säilynyt yllättävän hyvin.. kunnes perjantaina Zora (??) hyökkäsi terassin pöydän alta lihalaatikon ohi kulkevan Tirin kimppuun. Zora ilmeisesti kuvitteli vain säikäyttävänsä Tirin pois, mutta Tiippahan ei tuollaista hyväksynyt, ja tappelun nujakka oli valmis. Tiri makasi selällään Zoran alla ja ärinä oli kamala. Ajattelin ensin, että antakoon mummo nyt löylytyksen lapsenlapselleen, mutta pakko oli puuttua tilanteeseen, kun Sanikin yritti osallistua härdelliin. Sain Sanin selkänahasta kiinni ja heitin sen terassilta alas. Sen jälkeen kampesin lihasaavin Tirin ja Zoran väliin, ja siitä sitten molemmat vähäksi aikaa jäähylle, toinen autoon ja toinen häkkiin.
Kun oma pulssi oli tasoittunut, rupesin tutkimaan tyttöjen vammoja. Kummallakaan ei ulospäin naarmuakaan. Tirillä oli kyllä turkissa verta kolmessa kohtaa, mutta veren lähdettä en ole löytänyt. Eli kyllä oli tuo tappelu enemmän ääntä kuin tekoa. Onneksi niin! Ja nyt ne taas ovat ihan kuin ennenkin.

Vaikka puremahaavoja ei ole, niin molemmat tytöt kuitenkin ontuvat. Tiri alkoi ontua torstai-iltana oikeaa etustaan. Kuvittelin, että jalka on venähtänyt, mutta nyt kun ontuminen vain jatkuu, mun täytyy viedä se lääkäriin.
Zora alkoi ontua perjantai-iltana vasenta etustaan. Eli sitä samaa jalkaa, mitä se ontui LÄGIn elokuun kisojen aikaan.
Eihän se mikään ihme ole, että ne aina joskus ontuvat. Suurempi ihme on, etteivät ne onnu koko aikaa. Niillä ei ole mitään järkeä, kun ne säntää pihalle kilpaa juosten. Ihan hirvittää.

Olin menossa lauantaina Zoran kanssa Varsinais-Suomen agilityn piirimestaruuskisaan, mutta ontumisen takia se jäi väliin. Zora pääsi sitten mukaan, kun lähdin viettämään kahden ystävättäreni 110-vuotisjuhlia mökille meren rannalle. Zora sai olla pihalla ja tutkia paikkoja, kaivella myyriä ja käydä välillä uimassa. Illan pimetessä se sitten tuli sisään sänkyyn nukkumaan ja kuuntelemaan toisella korvalla akkojen höpötyksiä. Se oli todella onnellinen mukaanpääsystä.
Yöllä ajelimme sitten kovassa myrskyssä kotiin- ja näimme matkalla ketun ja supin.

13.10.2008 Itkin jo täällä,

sillä Sania ei löytynyt mistään. Olin varma, että susi oli syönyt sen tai sitten se oli juossut autotielle ja joutunut auton yliajamaksi. Etsin Sania otsalampun valossa, huusin ja maanittelin.
Ja löytyihän se vihdoin. Ja aivan hyvässä kunnossa. Tuolla se kaivaa talon alla jotain hiirtä. Tai siis Sani ei kaiva, vaan vahtii ja odottaa. Nyt se on ollut siellä töissä yli 2 tuntia.

Eilen olimme koko lauman kanssa Ormin kasvattajan luon paimennustreeneissä. Kivaa oli. Uskon, että kaikki 17 koiraa nauttivat valtavasti yhteislenkistä metsässä. Täällä eilisestä lisää http://kirinlauma.vuodatus.net/ .

Raivon poika Tintin on taas päässyt tekemään viikonloppuna oikein kunnon työtä. Se jäljesti ensimmäisen kerran haavakkohirveä ja löysi sen 800-900 metrin päästä. Hieno poika!

Lauantaina kävin Inkoossa koirien kanssa lenkillä. Samalla reissulla kävimme hakemassa eräältä lammasfarmarilta koirille lihaa. Kyllä koirat taas nauttivat Inkoon metsissä. Hakkuuaukealla melkein törmäsimme isoon hirveen. Luigii lähti perään, mutta tuli takaisin noin 10 minuutin päästä, kun kaikki kaverit jäivät minun luokseni. Noi on hassuja noi koirat. Zora ei juurikaan hirvistä välitä. Ja Tiri taitaa olla samanlainen. Lantti lähti vähäksi matkaa hirven perään, mutta tuli pian takaisin. Ja onneksi Sani oli Marjun kanssa, sillä se olisi kyllä mennyt Luigiin seuraksi ja viipynyt pitkään.

10.10.2008 Mihin hävisi taas pari päivää??

Ei vielä voi olla perjantai. Vastahan oli maanantai. Aika juoksee...

Tiistaina meillä oli luolatreenit. Iitan ja Chasen kaikki pennut toimivat luolilla oikein hyvin. Kouluttajan mielestä Telma ja Tor olisivat jo kypsiä kokeeseen, kunhan vielä treenataan tyhjää luolaa. Suureksi ilokseni Raivon poika Tintin on jäljestyksen lisäksi myöskin kiinnostunut luolatyöskentelystä.
Tintinin matte toi meille tuliaisiksi ensimmäiset tämän syksyn hirvenluut. Kyllä oli koirilla juhlapäivä!

Olen ollut töissä nyt kolme yötä. Ensi yö pitäisi vielä jaksaa. Töissä on ollut aikamoinen hulabaloo. Olen kahtena aamuna päässyt lähtemään töistä tunnin normaalia myöhemmin. Koirat kestävät yöaikana hyvin sen, että olen poissa 12 tuntia. Nyt kun vierähti 13 tuntia, se oli koirille liikaa. Sisälle oli tehty parit pissat ja kakat. Ja raivostuttavinta oli se, että myöskin sänkyni oli kasteltu :( ! Ei muuta kuin lattiaa luuttuamaan ja pesukone käy kaiken päivää. Ja koirillehan ei voi olla vihainen. Eikai nekään voi rakkoaan halkaista. No, tänä aamuna ei ollut sisälle tehty mitään. Eikä niillä ollut edes mikään hirveä hoppu ulos.

Tänään jouduin laittamaan Zoralle yhden tikin kylkeen. Olimme lenkillä ja Zora teki taas omia hurjia reittejään. Kun se tuli luokseni, näin että sillä oli turkissa vas. kyljessä verta. Kyljessä oli 3 senttiä pitkä haava/kolo. Ilmeisesti joku keppi tökkäissyt. Onneksi vain niin, että nahka oli puhki ja repeytynyt, ei lihakset eikä kylkiluut. Soitin eläinlääkärille ja sain ohjeet. Olin töistä ottanut epästeriiliksi menneen lankapaketin, sillä minun piti korjata sillä ovikoriste. Nyt ompelinkin sillä langalla Zoran haavan. Lanka oli siis korkkaamaton, mutta sitä ei voinut käyttää ihmiselle, koska viim. käyttöpäivä oli mennyt umpeen.
Tossa pöydällä Zora makasi kylkiasennossa. Leikkasin karvat pois haavan ympäriltä ja onnettomilla pinseteilläni pidin kiinni neulasta ja laitoin pienen siistin tikin haavan leveimpään kohtaan. Ja koira ei sanonut mitään. Ei moittinut, mutta ei kiittänytkään.
En toki tuota olisi tuvennut tekemään, jollen ompelisi ihmisen kudosta päivittäin työssäni.

Lueskelin tuossa YHteishyvä lehteä. Siinä oli Tuire Kaimion lyhyt kirjoitus koiran murinasta. Mielestäni hyvä teksti. Lukekaapa.

5.10.2008 Kaksoisvalio Tupla-Täplän Lambeth Walk

tuttavallisemmin Liisa. Satu Pihlajamäen omistama ja ohjaama, aikaisemmin jo agilityvalio, Liisa, saavutti tänään jäljestysvalion arvon :)!! Kiitos Satu!
Liisa on kantanarttuni Täplän viimeisestä eli kolmannesta pentueesta. Liisa on Luigiin sisko. Liisa on siis myös Marjun Bimin sisarpuoli.

Samaisessa Äetsän kokeessa me saimme Ormin kanssa avoimen luokan ykköstuloksen :). Vau! Kyllä Orm jäljestikin hienosti. Hieman ennen kaatoa, koin kyllä tosi jänniä hetkiä. Lähistöltä kuului iso rasahdus. Orm sinkosi äänen perään. Kun kuuden metrin naru loppui, Ormin vauhti tyssäsi kuin seinään. Orm ilmeisesti luuli minun nykäisseen narusta tahallani ihan rangaistusmielessä. Ja sekös vähän paineisti pikkumiestä. Orm seisoi, istui, nuoli suupieliään, haukotteli, uiskenteli ruohomättäällä... eikä meinannut jatkaa jäljestystä. Onneksi se on niin kiltti, että kun käskytin, se jatkoi jälkestämistyötä kaadolle saakka. Sorkkaa se tutki tarkasti, nuoli ja kaappasi suuhunsa ja toi sen minulle :) No, tästä on hyvä jatkaa.

Käytännön jälkityötä tekee Raivon poika Tintin. Eilen se jäljesti haavakkokauriin. Miehet etsivät haavakkoa porukalla, mutta eivät löytäneet. Siispä Tintin kutsuttiin apuun. Kauris löytyi n. 500 metrin päästä ampumispaikalta. Kyllä oli matte+ hirvimiehet mielissään.

Raivon tytär Maisa puolestaan otti agilitykisoissa ekan nousunollan kakkosluokassa. Upeeta!

Sitten vähän surullisiakin uutisia. Iitun poika Homer eli Nemo joutui tänään ison koiran puremaksi koira-aitauksessa. Nemo oli pienten koirien puolella, mutta utelias kun on, niin pisti päänsä aidan raosta isojen koirien puolelle. Siellä sitten joku ei tykännytkään pienestä kuonosta aidanraossa, vaan tarrasi siihen kiinni hampaineen. Sairaalareissuhan siitä Nemolle tuli. Fyysiset vammat kyllä paranee (vaikka erkkariin ei nyt pääsekään), mutta miten mahtaa kärsiä psyyke??

2.10.2008 Iitu The Metsästäjä

Ruotsintuontinarttuni Iitu, Simpson-pentueen emä, onkin osoittautunut hyväksi metsästyskoiraksi. Ei olisi isäntä vielä pari vuotta sitten varmaankaan kuvitellut alkavansa ihan pienpetopyytäjäksi. Kaikkeen sitä parsoninsa kanssa ajautuukin:).
Pienpetojen pyynnin lisäksi Iitu on myös jäljestänyt oudosti käyttäytyneen hirven. Hirvi löytyi sitten halvaantuneena metsästä ja pääsi metsästysseuran miesten toimesta autuaammille metsästysmaille.

Asiasta viidenteen. Varmaankin aika monilla parsoneilla on tapana "pyyhkiä pyllynsä" olohuoneen mattoon. Meidän Zoralla on se tapa, mutta vain silloin kun sen anaalirauhaset ovat täynnä. Zora oikein tulee minun eteeni, napittaa silmiin ja vetää persaustaan pitkin mattoa. Jaaha, tarkoittaa siis sitä, että mennäänpä tyhjennyshommiin.
Kaappaan Zoran vasempaan kainaloon, pyllypuoli eteenpäin. Hanska oikeaan käteen. Koira käsienpesualtaan yläpuolelle ja lämmintä vettä valumaan. Hanskakädellä ensin pesen Zoran peräaukon seutua, laitan jopa vähän nestesaippuaakin. Sitten puristan peräaukon ympäriltä ulkopuolelta klo 9 ja 3 kohdalta lujaa. Usein tämä jo riittää ja anaalit tyhjenee. Joskus joudun kuitenkin vielä laittamaan sormen peräaukosta sisälle ja puristan etusormi-peukalo-otteella itseasiassa klo 8 kohdalta ja sitten vielä peukalo-etusormi-otteella klo 4 kohdalta. Ja a vot, niin tulee hirmuinen haju ja tavaraa ulos. Ja sitten vielä pestään ja kuivataan. Ja koira kiittää.
On niin ihanaa, kun on koira, jolle saa tehdä mitä vaan hoitotoimenpiteitä!

Toissapäivänä tein Ormille 600 metriä pitkän jäljen, jossa oli kaksi kulmaa. Eilen sitten ajoimme jäljen, joka oli 16 tuntia vanha. Orm jäljestää pilkun tarkasti ja rauhallisesti, etten sanoisi hitaasti. Lauantaina olemme menossa kokeeseen. Tällä harjoittelulla ei voi olla kovin suuria odotuksia. Sen nenä toimii, mutta se vaatii kehoittelua, sen mielenkiinto sammuu aina välillä. Ja yhtäkkiä välähti, että mitä se sanoo kahdesta vieraasta ihmisestä, jotka kulkevat mukana. Voi olla, että mielenkiinto onkin vain näissä mukavissa ihmiskavereissa. Saas nähdä!

28.9.2008 Agilityn MM-kisoissa

Eilen jäi vielä vähän juttu Carloksesta kesken, kun unihiekka alkoi vaivata silmiä.

Perjantaiaamuna pakkasimme Marjun kanssa kaikki yhdeksän omaamme ja vielä Carloksen matkailuautoon ja lähdimme kohti Hesaa ja MM-kisoja. Oli pakko ottaa koirat mukaan, sillä niille olisi tullut liian pitkä päivä keskenään kotona. Onneksi kaikki koirat (paitsi Zora) ovat aina innoissaan lähdössä mukaan. Satu ja Mira auttoivat meitä sitten kisatauoilla koirien jaloittelemisessa.
Tässäkin seikkailussa Carlos käyttäytyi ikäänkuin se olisi ollut sille jokapäiväistä.
Perjantai-iltana kisojen jälkeen minä otin 9 koiraa luokseni ja Marju meni omaan kotiinsa Carloksen kanssa. Siellä Marjun luonakin Carlos osasi heti olla kuin kotonaan. Se oli kantanut Marjulle leluja ja toivonut leikkituokiota. Sitten se oli syönyt hyvin ja nukkunut koko yön rauhallisesti Marjun sängyn jalkopäässä.

Lauantaiaamuna lähdimme taas katsomaan kisoja. Nyt jäi oma laumamme kotiin, sillä poikani kävi päivällä koiria hoitamassa. Ja Carloskin pääsi jo aikaisin aamulla matkan varrelta Kirsin hoteisiin.

Tänään jatkui kisoista nauttiminen. Kyllä oli taas mahtava tunnelma, vaikka Suomi ei ihan odotusten mukaan pärjännytkään. Maxikokoisten yksilökisojen pronssi Jouni Oreniukselle toki oli mahtavaa!! Ja minähän nautin tietenkin todella paljon parsonien upeita suorituksia katsellessa. Midikokoisten koirien ykslökisojen neljänneksi tuli ruotsalainen Anna Käll parsoninsa Tildan kanssa. Hejaa Sverige! Upeat radat!
Toivon mukaan näemme ensi vuonna Itävallassa(?) Suomenkin joukkueessa parsonin/parsoneita :)

Voi, voi.. Tulipahan taas nähtyä, että paljon on meillä vielä treenattavaa. Kyllä siellä oli niin valtavan hyvin opetettuja koiria! Ja todella nopeita, hyvin liikkuvia ohjaajia.

27.9.2008 Carlos hoidossa

Portugalista tullut Carlos (Duarte Da Roseira Brava), jonka omistan yhdessä Kyröläisen Kirsin ja Tallitontun kennelin kanssa, oli hoidossa minulla ke-lau. Keskiviikkopäivä oli Carlokselle rankka. Kirsin sisko vei Carloksen Marjulle Vermoon. Sieltä se matkasi ravien loputtua poikani kyydissä Lohjalle, josta se siirrettiin Marjun autoon. Marjun kanssa treffasimme ykköstien varrella ja Carlos siirtyi minun autooni.
Täällä sitten Carlosta odotti 4 enemmän ja vähemmän äksyä leidiä + Luigii-ukko. Carlos taisi hetken luulla tulleensa astutuspuuhiin, mutta pian ne luulot ja haaveet karisivat.
En uskaltanut laskea Carlosta ja Luigia yhtäaikaa samaan tilaan. Sisällä ne olivat niin, että niiden välissä oli portti. Carlos yritti hiukan tuijotella Luigia, mutta kun Luigi ei siitä välittänyt, meillä oli oikein rauhallinen myöhäisilta ja yö.

Torstaiaamuna minulla oli poikkeuksellisesti töitä jo kukonlaulun (minun mielestäni) aikaan. Pakkasin koirat matkailuatoon klo 6 ja eikun kohti työmaata. Kaikki 6 koiraa odottivat sitten sairaalan parkkiksella autossa niin kauan kun pääsin töistä klo 10. Niin, Luigii ei odottanut, sillä se pääsi aamulla sisarensa Liisan luo hoitoon. Satu otti sen mukaansa autosta, lähtiessään yövuoron jälkeen kotiin nukkumaan.
Työrupeaman jälkeen lähdin viiden koiran kanssa Inkooseen metsälenkille. Carlos nautti silminnähden vapaana metsässä juoksemisesta. Vaikka se on käyttövalio luolilta, ei sitä riista tuolla luonnossa kovasti kiinnostanut. Sitä kiinnosti paljon enemmän juokseminen lujaa, ja yllätys, yllätys MINÄ. Vähän väliä se kävi tsekkaamassa, että varmasti tulen perässä. Lenkkeilimme melkein 2 tuntia ja sen jälkeen lähdimme kotiin.
Kotona koirat saivat ruokaa ja sitten pienet päiväunet.
Illalla lähdimme koko lauman kanssa agilityharkkoihin. Marju oli suunnitellut taas kivan ja hyödyllisen harkan. Minun olisi pitänyt treenata Carloksen kanssa, sillä aion osallistua sen kanssa ensi vuonna epäviralliseen senioreiden agilitykisaan. Mari kuitenkin halusi kokeilla Carlosta. ja sehän sopi minulle. On se nopea:):)!!

21.9.2008 Parsonien agilitymestaruuskisat

pidettiin eilen Tampereen Ylöjärvellä. Mukana oli paljon vanhoja tuttuja, mutta myös uusia mukavia tuttavuuksia. Pentuluokassa oli vain 2 osallistujaa. Toiseksi tuli Raivon poika Milo, joka ei ollut koskaan aikasemmin edes nähnyt esteitä. Harmittaa kun en nähnyt suoritusta, mutta varmasti se oli hyvä:)

Mölliluokassa osallistujia oli 14, noin. Kiihko teki Marjun kanssa hienon virheettömän radan. Kiihko tuli toiseksi, sillä se hävisi ajassa niukasti voittajalle. Mölliluokan suorituksista jäi vielä mieleeni Sanin lapsenlapsen, Penan, suoritus. Kyllä on Simo tehnyt hyvää työtä koiran kanssa:).

Itse mestaruuskisassa Marju otti voiton Raivon kanssa! Marja Karjalainen antoi Hugon kanssa kovan vastuksen. Tirin kanssa Marju sai yhden ratavirheen, mutta sijoittui neljänneksi. Tiri on nopea. Siinä on ainesta vaikka mihin :)
Minä otin Luigiin kanssa hyllyn. En edes muista mistä. Olin radan jälkeen ihan kuollut. Flunssan takia ei oikein henki kulkenut. Ja kyllä on raskasta juosta ja koko ajan tsempata koiraa:) Oli ihan lähellä, että ei radan jälkeen laatta lentänyt. Paljon helpompaa, vaikka vaikeeta hengityksen takia, oli kisata Zoran kanssa. Zora lähti vähän tahmeesti liikkeelle, mutta innostui sitten. Kepeillä meille tuli vitonen, kun vedin hosumisen takia Zoran pois kesken pujottelun. Ja siinä sitten tuhrautui aikaakin. Sijoitus 8.s.

Eilisestä jäi taas into päälle. Tänään siis kävimme harkkaamassa. Pääasiallisesti Marju ja Mari harkkasivat border-poikien kanssa, mutta kyllä pari parsoniakin pääsi treenaamaan. Zoran kanssa treenasimme pujottelua "väärältä puolelta". Zora nosti sekä Marjulle että mulle kylmän hien. Lempolan kentän lähellä menee vilkasliikenteinen tie. Yht´äkkiä harkkojen alussa Zora nosti kuononsa ilmaan, veti syvään henkeä ja karkasi aidatulta kentältä aidan ali tien suuntaan. Hitto vie, miten pelästyimme. Tulihan se hetken päästä takaisin- ja harkat jatkui! Ja hyvin meni!
Kiihko pääsi harkkaamaan vartalo-ohjausta ja pujottelua. Tiri harkkasi vartalo-ohjausta ja välistä-vetoja. Ja yli-innokas 14-vuotias pääsi menemään putken ja puomin. Voi sitä riemua :)
Harkkojen jälkeen lähdimme lenkille. Mukana 2 bordercollieta, 5 parsonia ja 1 lakelandin terrieri. 11-vuorias Valo sai koko porukan lähtemään riistan perään, onneksi vain hetkellisesti. Yksitellen karkulaiset palailivat- ja olivat niin onnellisia liikunnantarpeen tyydyttymisestä.

Olenko koskaan maininnut, että olen niin ylpeä ja onnellinen noista koirista? Rakastan niitä :)

16.9.2008 Luolaharkoissa

Järjestin tänään kasvateilleni luolatreenit. Mukana oli 10 parsonia ja 2 pikkurusselia. Pikkurusselit olivat trimmaaja- Saaran Olga ja Bitchi.
Hitsi, nyt minulle tuli kyllä aikalailla suuria odotuksia noiden koiruuksien suhteen. Hieman ehkä peloittaakin muutaman suuri rohkeus :). Mutta kyllä olen tyytyväinen. Ja olen kovasti kiitollinen kaikille, jotka tulitte treenaamaan. Kiitos, olette ihania :)
Tiedän, että jotkut pelkäävät luolatreenien saavan koiran vallan hulluksi riistan perään. Ei pidä paikkaansa. Koiralla joko on riistaviettiä tai ei ole. Ja luolatreeneissä koirat saavat valvotuissa oloissa toteuttaa itseään, saavat haukkua sydämensä kyllyydestä. Ja kyllä sitten uni maittaa.
Tiedän, että ihmiset myöskin ajattelevat, että jos koira syttyy riistalle, niin sitä ei sitten muut harrastukset kiinnosta. Tämäkään väite ei pidä paikkaansa. Agilityvalio Penny esim. yrittää A-koetta luolilta. Käyttövalio Carlos puolestaan yrittää seuraavaksi saavuttaa agilityvalion arvoa. Jälkivalio Åsku on myös agilityvalio. Agilityvalio Liisa yrittää saavuttaa jalkivalion arvoa jne. jne.
Vaikka sanoin, että koiralla joko on riistaviettiä tai sitten sitä ei ole- sekään ei ole ihan yksiselitteistä. Koiran käyttäytymiseen luolilla vaikuttavat niin monet seikat. Koskaan ei voi yhden treenin perusteella sanoa, syttyykö koira vai ei.
Aikoinaan minun Täplääni ei olisi keinoluolat voineet vähemmän kiinnostaa. Ja muutamien treenien jälkeen Täplä kuitenkin sai kokeesta ihan hyvän tuloksen. Entäs Teija Sepän Osku (ethän Teija esimerkistä pahastu? :)). Ensimmäisellä kerralla Oskua kiinnosti kaikki muu paitsi riista. Muutama treeni- ja nyt Osku on käyttövalio luolilta.
Tai sitten meidän Zora. En saa hänestä koskaan käyttövaliota keinoluolilta. Erinomaisia tuloksia, mutta se viimeinen koe ei onnistu. Zora ei mene tyhjään luolaan. Miksi menisi, sillä se haistaa jo luolan suuaukolta, että siellä ei ole ketään. Ja pitäisi mennä, jos haluaa tuloksen:)

Kiva ilta oli:)

13.9.2008 Se toimii taas

puhelimeni nimittäin. Sain itseasiassa sen PIN-koodin kaivettua omista muistilokeroistani, kun oikein pinnistin.

Tämä minun kennelyskäni alkaa hieman helpottaa. En ole muutamaan tuntiin edes palellut.

Nyt haluan onnitella syyskuun synttärisankareita, parempi myöhään kuin ei silloinkaan.
1.9 viettivät 4-vuotispäiviään Ranen ja Fiinan lapset Tiri, Osmo, Tiikeri, Urho, Tuisku ja Tuuli.
10.9 vuosi sitten syntyivät Chasen ja Iitan pennut Tor, Telma, Uno, Wäiski ja Doris.
11.9 täyttivät 5 vuotta Åskun ja Sewenin lapset Pietu, Arttu, Oiva ja Sulka.
Lämpimät onnittelut kaikille ja terveiset perheille.

Pietun, joka edelleen etsii uutta harrastavaa kotia, isä Tallitontun Åsku oli tänään Tuomarinkartanon näyttelyssä ROP-veteraani ja sai vara-sertin.
Tuija oli käynyt Pietun kanssa kokeilemassa hakua, ja hyvin oli koira kuulemma tehnyt pistot( ? ? vaikka en tiedäkään mitä se tarkoittaa) :)

Olisi niin paljon asioita, joita uusien parsonin omistajien tulisi tietää ja oppia.
Yksi asia on parsonien omistushalu. Asia tuli mieleeni, kun Sani makasi sylissäni ja silittelin sitä. Mietin, että olisi todella ikävää, jos tuo ympärillä oleva lauma ei sitä sallisi. Tämä asia tuli mieleeni myös jo joitakin päiviä sitten saamastani sähköpostiviestistä.
Kun minulle tulee kylään tai hoitoon koira, yleensä kasvattini, joka on elänyt perheessä ainoana koirana, suuren ongelman aiheuttaa koiran omistushalu. Koirat pyrkivät omimaan oman ihmisensä, omat lelunsa, oman boksinsa, kauppakassin, minut jne.
Tuo omistushalu ei välttämättä aiheuta ongelmia perheen ollessa keskenään. Useimmiten se ilmenee, jos kylään tulee toinen koira. Perheen oma koira ei voi hyväksyä sitä, että oma ihminen silittää vierasta koiraa. Joskus voi vieras lapsikin joutua kokemaan koiran omistushalun.
Mitä sitten pitäisi tehdä. Se onkin vaikeaa, sillä me ihmiset olemme kaikki niin erilaisia. Minä torjuisin tuon omivan koirani, sillä ei todellakaan ole koirani asia päättää ketä minä silitän ja sylitän.

Sitten tuli mieleeni vielä katsekontakti. Seurasin näyttelykehän reunalla nuortenluokan uroksia. Yksi sai herneen nenäänsä ja omistaja yritti kaikin tavoin toppuutella rähjäävää nuorukaista. Mutta tilanne oli vaikea, sillä rähjäävän koiran edessä oleva koira koko ajan tuijotteli suoraan tuota pauhaavaa sydäntä. Tilanne olisi huomattavasti rauhoittunut, kun edellä olevan koiran omistaja olisi kääntänyt koiransa nenukin menosuuntaan. Ilmeisesti jännittävässä tilanteessa kehässä omistaja ei ymmärtänyt, että hänen koiransa katseellaan ärsytti koko ajan toista. Ja hänen koiransa ei rähjännyt, vaan seisoi hiljaa- ja provosoi.
Se, joka on joskus joutunut esittämään rähjäävää nuorta urosta, tietää kuinka kamalaa se on. Kun sen on joskus itse kokenut, tekee varmasti kaikkensa helpottaakseen toisen ahdinkoa. Eli pois katsekontakti.

Niin ja sitten vielä yksi juttu. Hihnojen sotkeutuminen.. Kun annatte parsonien leikkiä keskenään, varokaa etteivät hihnat sotkeudu toisiinsa niin, että koirat kokevat olevansa kiinni toisissaan. Se jos mikä saa tappelun aikaiseksi. En ymmärrä mistä se johtuu, että koirat siitä provosoituvat tappelemaan.. En muista koskaan ennen parsoneita varoneeni hihnojen sotkeutumista..

No, tulipahan löpinää...

13.9.2008 Tiedoksi

Puhelimeni sulkeutui eilen, ei tietääkseni maksamattomien laskujen takia, vaan akun loppumisen takia. Ja minä en muista PIN-koodiani (alkava dementia?). Enkä muista, mihin olen kyseisen koodin tallentanut muuton yhteydessä. Toivotaan, että etsivä löytää..
Olen nukkunut tostai-illasta tähän puoleen päivään lähes koko ajan kuumeisen flunssan takia. Pää on edelleen yhtä sekaisin kuin Haminan kaupunki. Yritän selvittää puhelimen kuntoon...
Mutta ainakaan lähitunteina (-päivinä??) ei minua puhelimitse tavoita.

Maira on lakannut yskimästä :). Teräsmuori. Ja siis ilman mitään lääkitystä.

9.9.2008 Olen huolissani..

Meidän Zoran ja Peltoluhdan Tuijan Nänsin äiti, Maira (Hoelio Myra), potee nyt aika pahasti kennelyskää.
Sijoitusnarttuni Heta, joka asuu Teija Sepän luona, sairastui melko pian näyttelyn jälkeen ja yski pari päivää. Sen jälkeen sairastui perheen poikakoira Osku, joka yskii vieläkin jonkin verran. Kaksi päivää sitten alkoi Maira, 11vuotta, yskiä. Ja sen yskä on aika kamalla, kumisevaa. Teija soittaa parasta aikaa eläinlääkärille Mairasta.
Meidän Täplällehän jäi 10-vuotiaana sairastetusta kennelyskästä sivuääni sydämeen. Täplällehän kehittyi sitten vielä sydämen vajaatoiminta, johon se sai lääkityksen. Kun Täplä 13-vuotiaana päästettiin autuaimmille metsästysmaille, syynä ei ollut sydän vaan syöpä.

7.9.2008 Pietu

Pietun isästä, Tallitontun Åskusta, tuli tänään Ruotsin agilityvalio! Ei paha:) Aikaisemminhan Åsku on jo ollut FIN AVA ja JVA.

Uskon ja toivon, että Pietu on perinyt hyviä geenejä:). Pietu on täysin valkoinen, ihanteellisen kokoinen- kaunis kuin mikä! Ikävä kyllä se on kastroitu :)
Tuija ja Eki toivat Pietun perjantaina päivällä. Päästimme koirat yksitellen, laumamme ylimmästä alkaen, tutustumaan Pietuun. Ensivaikutelma koirasta oli ainakin hyvä. Se ei riekkunut eikä rähjännyt, vaan juoksi Sanin, Lantin ja Tirin kanssa onnellisena kilpaa pitkin pihaa. Sitten kun Orm pääsi pihalle, alkoikin oikein kunnon juoksukilpa. Tytöt eivät enää olleet mitään. Tuo lujaa juokseva bordercollie vasta hauska olikin.

Illalla myöhään tuli sitten palautus maan päälle. Olin laittamassa Pietua ja Ormia yöpuulle asuntoautoon. Niillä oli molemmilla siellä isot omat häkit, jossa nukkua. Tyhmä kun olen, en tajunnut oikein tilannetta. Jo auton ulkopuolella Pietu rupesi hieman kukkoilemaan Ormille. Tilanne meni ohi, kun karjaisin. Laskin molemmat koirat yhtäaikaa sisälle. En saanut heti Ormin häkin ovea auki ja jouduin komentamaan Ormia, jotta se malttaisi mielensä. Ja sehän oli Pietulle riittävä syy käydä Ormin kimppuun. Tilanne vaikutti pahemmalta kuin olikaan. Ormissa ei ainakaan ollut tapahtuman jälkeen naarmuakaan, eikä sen psyykekään asiasta kärsinyt. Se oli kai omasta mielestään ansainnut tuon rökityksen. Outoja nuo koirat.

Lauantaiaamuna kävin Pietun ja tyttöjen kanssa lenkillä. Voi miten Pietu nautti vapaana juoksemisesta. Keskustelimme Tuijan kanssa siitä, että uskallanko päästää Pietun vapaaksi. Sovimme, että jos jotain tapahtuu, niin se tapahtuu -ja ainakin koira on ollut onnellinen. No, eihän minulla ole koskaan aikaisemmin ollut lenkillä noin tottelevaista koiraa. Pietuhan tuli luokse jo puolesta käskystä. Ja se kävi itsekin tsekkaamassa vähän väliä, että varmasti tulen mukana.

Iltapäivällä sitten lähdimme agilityharkkoihin. Marjun piti saada harkata Tirin kanssa. No, Marju harkkasi tietysti monen muunkin kanssa. Myös Pietun kanssa. Pietu on ihmeellinen. Se odotti vuoroaan hipi hiljaa kentän aitaan sidottuna. Ei merkkiäkään siitä hirveestä räkytyksestä, mitä omat koiramme pitävät. Sitten kun se pääsi radalle, se suoritti kaikki vauhdikkaasti ja taitavasti:0. Mikä tykki, mikä taituri..

Tänään kävin taas aamupäivällä Pietun ja tyttöjen kanssa lenkillä. Siellä tuli mieleeni, että Saara ehkä haluaisi tavata Fiinan velipuolen. Niinpä soitin Saaralle ja hänhän mieluusti halusi tavata Pietun.
Pietu pääsi siis uudelle lenkille iltapäivällä. Mukana olivat myös Zora, Fiina, Sani, Lantti ja Olga. Kyllä me Saaran kanssa ihmettelimme Pietun tottelevaisuutta. Heti ensi käskystä se tuli luokse. Ja kun sen laski irti hihnasta, se istui kunnes tuli käsky :Vapaa :).
Kyllä noiden lenkkien jälkeen on Pietulle ruoka ja uni maittanut. Ja lähellä puolta yötä Tuija ja Eki hakivat sen kotiin :(

Juttelin eilen pitkään puhelimessa Minnan kanssa. Minna on Pietun entinen omistaja. Minna on kasvattanut Pietun hyvin. Hän on myös kouluttanut Pietua, Pietuhan olisi aika valmis alokas-luokan tokokokeeseen ja agilityyn, ilman muuta. Pietulla on toki ongelmia, siksihän siitä luovuttiin. Pahin ongelma on hihnassa rähjääminen vastaantuleville koirille. Ohitukset sujuvat suht´hyvin, jos vastaantulija ei sano mitään. Mutta varjele, jos vastaantuleva koira haukkuu tai murisee. Se on Pietulle kestämätön paikka.
Toinen ongelma on "poliisina olo". Jos Minna esim. joutui komentamaan perheen kissoja, oli Pietu heti kärppänä vahtimassa, että komennusta uskottiin.
Päätös luopua Pietusta johtui kuitenkin siitä, että Pietu oli alkanut murista perheen 1-vuotiaalle pojalle.

Ymmärrän hyvin, että luopuu mieluummin koirasta, kuin ottaa lapseen kohdistuvia riskejä. Viisas päätös.


Pietu etsii nyt siis uutta kotia. Uutta harrastavaa kotia. Jos minulla olisi tilaa enemmän, pitäisin ehdottomasti Pietun itse. Niin Tuijakin sanoo:) . Jos hyvää kotia ei löydy, Tuija pitää Pietun, ja minä saan lainata sitä :)

4.9.2008 Ahneella on p......n loppu?

Sitä en tiedä, mutta ainakin ahneelle voi käydä huonosti. Sani, maailman ahnein pieni koira, meinasi eilen kuolla tukehtumalla. Annoin koirille aamupalaksi kanansiivet. Pilkon ne saksilla kolmeen osaan, ja näin olen tehnyt jo useamman vuoden. Sanilla oli taas niin kaamea nälkä ja vieressä oli 8 lähes yhtä nälkäistä. Sanihan hotkaisi paksuimman palan ja nielaisi sen purematta. Saman tien se kellahti suorilta jaloilta kyljelleen. Henki tyssäsi kokonaan. Onneksi olin vieressä ja kaappasin Sanin pystyyn ja työnsin ulkopäin pitkin kurkkua tuota kananpalaa ylöspäin- ja sitten se jo oksensikin sen ulos.
Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä. Ja kyllä se Sani söi sen siivenosan vielä uudelleen, mutta tällä kertaa rauhassa pureksien.

Tiedoksi kaikille: kennelyskää on taas liikkeellä. Useampi sunnuntaina näyttelyssä ollut koira on sairastunut. Eihän tuo viruksen aiheuttama tauti hyväkuntoisille aikuisille koirille ole vaarallinen, mutta pennut, tiineet ja vanhukset ovat riskiryhmässä.

Poistin Bimin jalasta eilen sen tikin, mitä Marju ei ollut saanut irti. On tuo Bim todellakin järkevä. Jouduin todella kaivamaan, että sain langassa olevan solmun esiin, niin että sain langan katkaistua ja tikin pois. Siinä Bim vain makasi ja tarkkaili puuhiani. Se ei tehnyt elettäkään vetääkseen jalkaa pois, vaikka kaivamisen seurauksena haava alkoi hieman vuotaa verta.
Patologin lausunto patista oli pyoderma eli syvälle ihoon ulottuva märkäinen tulehdus, johon liittyi voimakas sidekudosmuodostus. Se sidekudosmuodostus oli se patti, minkä me näimme.

Viime viikonloppuna oli Marcus Raitis tehnyt Valon lapsen, Sewenin, kanssa ekoissa kolmosluokan kisoissaan tuplanollat:) :). Sewenin poika Pietu, joka etsii uutta harrastavaa kotia, tulee minulle viikonlopuksi hoitoon. Saas nähdä, kuinka me pärjäämme.

Kävin koirien kanssa maanantaina ja tänään Inkoossa lenkillä. Kyllä niillä oli kivaa juosta vanhoissa tutuissa maisemissa. Ja kaikkein ihaninta oli päästä ojan varteen kaivamaan. Välillä ne pulahtivat sinne ojaan vilvoittelemaan ja taas kaivuu jatkui. Malttoivathan ne sitten vihdoin viimein jatkaa lenkkiä - ja taas oli kivaa: Ihan tuore iso hirven kakkakasa. Ja siinähän tietysti piti käydä pyörimässä. Kuudesta mukana olleesta kolme ehti pyöriä siinä ennenkuin ehdin paikalle. Ja kaikkein likaisin oli bordercollie Orm, voi härreguud!
Zora oli liikkis. Olin lähdössä pois Inkoosta. Kaikki muut olivat jo autossa, Zoraa vain ei näy. Huudan ja vislaan, ei vain näy. Päätän käydä kääntämässä auton parin sadan metrin päässä risteyksessä. Taustapeilistä näen, kuinka pieni valkoinen juoksee kieli pitkänä auton perässä. Meidän Zoralle tuli kiire. Se selvästi säikähti, että nyt se jätetään pois kyydistä. Olipa se onnellinen, kun pysäytin auton ja se pääsi hyppäämään omalle paikalleen, repsikaksi.

30.8.2008 Kannatti treenata :)

Kannatti todella, sillä tänään terrierijärjestön näyttelyssä pärjäsivät treeneissä olleet pikkupennut hyvin. Viimeisimmästä pentueestani (Robbie x Iitu) oli sijoitusnarttuni Lola ROP-pentu ja sen veli Nemo oli VSP. Pikkupentu-urosten toiseksi tuli vielä Nemon veli Bart :).
Muut kasvattini saivat sitten laatuarvostelussa hyvää (H) ja erittäin hyvää (EH). Kaikki saivat mielestäni oikein positiiviset arvostelut. Olen oikein tyytyväinen kaikkien käyttäytymiseen. Kukaan ei rähjännyt, ei karannut, ekä purrut tuomaria :).
Englantilaiset tuomarit ovat näköjään kovasti tarkkoja esiintymisen ja esittämisen suhteen. Pöydällä pakittaminen ja rimpuilu ja makupalojen syöttö selvästi pudottivat heti palkintosijaa. Ei kai tässä voi muuta kuin alkaa treenata...
Erityisen mielissäni olen kahdesta tuloksesta: Mirja Sjöbergin Morrismini oli avoimen luokan voittaja ja se tuli kaikista uroksista toiseksi ja sai vara-sertin:). Sitten meidän Bimin pojan tytär (joka on siis myöskin meidän Ranen tyttären tytär) sai ERIn ja oli Paras narttu- kisassa 4.s ja sai vara-sertin.

Kiitos kaikille näyttelyssä mukana olleille kasvattieni omistajille! Olette ihania!

Iloisia uutisia myös agilityrintamalta. Sari Puusaari ja Valon tytär Tuikku sijoittuivat kolmansiksi Uudenmaan piirin piirimestaruuskisassa! Onnittelut ja kiitokset Sari ja Tuikku :)

25.8.2008 Näyttelytreenit

järjestettiin tänään minun pihallani. Olimme jo aikaisemminkin suunnitelleet vastaavaa Jokelan Taijan (kennel Gwragged Annwn) kanssa. Koirakoita koulutuksessa oli mukana noin 15. Huhtalan Miia (kennel Abysmal) ohjasi esittäjiä kehässä. Hän jaksoi tunnollisesti perehtyä jokaiseen koirakkoon. Onneksemme saimme pöydälläoloharjoitteluun vielä vahvistusta ulkomailta saakka- Laila Rantanen (kennel Nado Shitz´s, Ruotsi) näytti kädestä pitäen koirien ohjaajille pöydälläesittämisen saloja. Mielestäni todella hyödyllinen koulutus :). Ja oli niin mukavaa tavata Taijaakin pitkästä aikaa.

24.8.2008 Leirillä

Vietimme viikonlopun agilityseuramme LÄGIn ja kotkalaisen seuran AGI-Kotkien leirillä Vaherman leirikeskuksessa täällä aika lähellä meitä.
Lähdimme Marjun kanssa leirille perjantaina ja mukana olivat tietysti kaikki 9 koiraamme. Emme saaneet ketään koirien hoitajiksi. No, hyvinhän tuo meni. Meillä oli tilava mökki, matkailuauto ja monta häkkiä.
Perjantai-iltana kuuntelimme kouluttajamme Seppo Savikon luentoa, söimme ja saunoimme.
Lauantaina porukka oli jaettu neljään harkkaryhmään. Kaksi ryhmää treenasi aina yhtä aikaa. Seppo Savikko koulutti toista ryhmää ja Saija Mustonen toista. Marju harkkasi Ormin kanssa ja minä Kiihkon. Eli meillä oli molemmilla möllikoirat kehissä.
Lauantai-iltana koulutusten jälkeen Pihlajamäen perhe oli järjestänyt oheisohjelmaksi mukavan kilpailun. Ja jokaisessa välissä piti ulkoiluttaa turistikoiriamme. Ja söimme ja saunoimme.
Sunnuntaina oli Lagitron kisa. Se koostui kolmesta osiosta. Ensimmäisessä osiossa ohjaaja suoritti puolen minuutin aikana radalta niin monta estettä kuin ehti vapaavalintaisessa järjestyksessä. Esteet oli pisteytetty eriarvoisiksi.
Seuraavassa osiossa eli gambler-kisassa ohjaaja ohjasi koiraa radalla vapaavalintaisille esteille. Puolen minuutin aikana sai koira suorittaa niin monta estettä kuin ehti. Taaskin esteet oli pisteytetty eriarvoisiksi.
Kolmas osio oli agilitykisa. Kaikkien kolmen kisan pisteet laskettiin yhteen ja näin saatiin voittajaksi Esa Pihlajamäki ja Poppana.
Vaherman leirikeskus on järven rannalla. Niin ihanat maisemat elokuun illassa. Ruoka on erittäin hyvää ja sitä on riittävästi ja usein :). Mökit ovat tilavat. Minä tietysti hygieniayhdyshenkilönä toivoisin vähän suurempaa panostusta yleiseen puhtauteen.. No, kaikkea ei voi saada. Oikein hyvä leiripaikka joka tapauksessa. Ja hauskaa oli!
Ja kaikki koirat ovat nyt hyvin väsyneitä :)

Lauantaina sain hyviä uutisia. Valon lapsi Sewen otti Espoon kisassa kaksi voittoa ja sai tuplanollat. Sewenin poika Sulka puolestaan otti 0-voiton Järvenpäässä medi 1-luokan kisassa. Sewen on muuten kotia etsivän Pietun äiti ja Sulka on sen veli.
Tänään lisää hyviä agilityuutisia. Yhteisomistusuroksemme Carlos (omistajat Karlsson, Kiri ja Kyröläinen) nousi tänään Kirsi Kyröläisen luotsaamana kolmosiin. Ja ihan justiinsahan se vasta nousi kakkosiin :)).
Zoran sisarpuoli, Myran tytär, Ranen äiti, Nänsi (Gentel Nance v.d Elshof Farm) sai tänään Järvenpäässä Tuija Peltoluhdan ohjaamana tuplanollat :)! Eivät tätä kyllä Hollannissa eivätkä USA:ssa meinaa todeksi uskoa :)

21.8.2008 Parsonko hassu?

Kyllä vain. Tässä yksi tarina, joka taas vahvistaa tuon asian. Sen verran taustaa, että muutama viikko sitten kyseinen monirotuinen Blacky hyökkäsi lenkillä hihnassa olleen Tintinin kimppuun.

Heippa taas!

pakko kirjoittaa taas, kun ihmettelee tätä Tintinin käyttäytymistä!

Esa on ollut selvästi Tintinin mielestä paljon "alempana" kuin minä. Kyllä
se tykkää Esasta, mutta ei edes niin mielellään lähde lenkillekään Esan
kanssa.
Eikä se tottele Esaa niin hyvin kuin minua.(Se ei ole saanut satoja kiloja
nameja häneltä, niin kuin minulta!) No nyt tilanne  on vähän muuttunut.
Nimittäin sen Blackyn yhteenoton jälkeen, Esa on selvästi noussut Tintinin
skalassa. Kolme päivää se seurasi Esaa koko ajan, nukkui sohvassa
Esan vieressä tai hänen jaloissaan. Se oli niin hullu että meni kolme kertaa
Esan kanssa saunaan (ylimmälle lauteelle ja kesti löylyt!). Jotenkin tuntuu
siltä että se ihailee tota vahvaa "hussea", joka potkasi sen tyhmän Blackyn
pois kimpusta. Siis onko nää parsonit tälläisiä?

Muutenkin ihmettelen usein, miten Tintin melkein aina tietää minne minä olen
lähdössä. Jos olen viemässä tai hakemassa Albertia hoitoon/hoidosta, se ei
tee elettäkään että haluaisi mukaan. Siellähän on vaan tyhmiä kissoja
pihassa, eikä niitä saa ajaa takaa! Se tietää tarkalleen koska lähden
töihin, silloin se odottaa
ovella että varmaan pääsee mukaan.(menen usein eri aikoina töihin!) Kun
meikkaan ja laitan tukkaani, se tietää attä menen kaupunkiin ja se ehkä
pääsee mukaan. Tosi ihmeellistä!

Toinen tarina hassusta parsonista. Zoran tytär Fiina jahtasi nuorempana mielellään kissoja. Sitä se ei naapurisovun takia tietenkään olisi saanut tehdä. Niinpä omistaja Saara hankki kauko-ohjattavan sitruunapannan. Eiköhän jahtihalut katoa, kun koira saa nenälleen pöllähdyksen sitruunan hajua. (Ja voin kertoa, että sitruunatössähdys ei ole mikään kevyt suihkaus, vaan todella tössähdys:) No, ei muuta kuin panta kaulaan ja menoksi. Ensimmäinen sitruunatössähdys pysäytti jahtipuuhissa olevan koiran kuin seinään. Se seisoi ja ravisteli yläkroppaansa kunnes sai käännettyä pannan niin että sitruuna suihkusi niskaan ei nenälle. Ja taas jahti maistui. := Ei mikään tyhmä otus :).

19.8.2008 Vieraita ja vieras rotukin

Eilen meillä kävi kyläilemässä ja koirien kanssa lenkilläTeija ja Heta, sekä heidän mukanaan tulivat Tua ja tanskalais-ruotsalaiset pihakoirapojat Malte ja Minus. Kyllä oli Tuan pojilla ihmettelemistä, eli miten tuli suhtautua noihin räkyttäviin yli-innokkaisiin parsonfriiduihin.
Pojat olivat korrekteja ja rauhallisia. Meidän tytöt olivat taas ihan kauheita. Lantti yritti joka käänteessä käydä vähän näyttämässä kaapin paikkaa. Tiri räkytti niin, että meinasi Maltenkin pinna pettää. Sani ei välittänyt pojista tuon taivaallista. Heta oli ainoa, joka jaksoi Minuksen kanssa juosta lujaa kilpaa :).
Kyllä olisivat nuo pojat kokemattomin silmin katsottuna menneet täysin parsonista, ehkä vähän liian värikkäitä olivat.

Lenkin jälkeen pojat saivat vielä painella pihalla. Se oli Luigiille, joka oli sisällä Zoran kanssa huilimassa, aika vaikea paikka. Vieraita poikia hänen tyttöjensä kimpussa:). Lenkin jälkeen Tua, joka valmistuu kohta puutarha-alan taitajaksi, antoi minulle vinkkejä pihan suhteen. Voi, voi! Pihasta saisi kyllä ihanan. Mutta siihen tarvitaan tietenkin rahaa :(. Mutta ihana se on näinkin :). Kun vain saisi rahaa sen verran, että voisi rakentaa koirahoitolan :).

Kotia etsivä kasvattini, Pietu, asuu nyt tilapäisesti Peltoluhdan Tuijan luona. Tuija kävi tänään hakemassa koiran entisestä kodistaan. Pietu on tilanteesta ymmärrettävästi vähän hämillään, se yrittää nuolla Tuijan suupieliä ja kertoa kaikin tavoin olevansa pieni ja kiltti. Se yrittää tosissaan rauhoittaa tilannetta ja hyvitellä Tuijaa. Hyvä niin.

Minulla alkoi tänään kesätauon jälkeen Method Putkisto-tunnit. Ihanaa, mahtavaa, upeeta! Tekisi todella hyvää suurimmalle osalle tuntemiani ihmisiä- ja KOIRIA. Ainakin noille meidän agilitykisaajille ja heidän koirilleen, olisi tuosta Methodista hyötyä:)

Siitä tuli mieleeni, että Zora ei juurikaan onnu enää. Se oli tänäänkin lenkillä mukana, tosin valvottuna hihnassa.

16.8.2008 Agiliitoa

Oman seuramme LÄGIn kisat olivat tänään. Koko päivä kisoissa- ja lähes koko päivä vesisateessa. Kyllä on kiva harrastaa. Ja minä en edes kisannut. Ei niin, ettenkö olisi halunnut :) - mutta muut halusivat selvästi enemmän. Marju halusi kisata Raivon, Sanin, Lantin ja Tirin kanssa. Ja Pihlajamäen Mira Luigiin ja Zoran kanssa.

Zora ei kyllä päässytkään kisaamaan, sillä se kulkee kolmella jalalla :(. Olin koirien kanssa keskiviikkona Inkoossa lenkillä. Zora ja Luigii häippäsivät yhden tukkitien ali kulkevan luolaston tienoilla.. Zora saavutti meidät lähellä Inkoon kotia. Se tuli kuin ohjus ohitsemme. Luigii tuli vasta, kun lastasin laumaa autoon entisellä kotipihallamme. Molemmat koirat olivat onnellisia, mutta väsyneitä. Ja molemmat nilkuttivat illalla, Luigii vasenta ja Zora oikeaa etujalkaa :(.
Torstaina kävin Lahdessa vanhempieni luona. Zora ja Luigii olivat mukana. Eli niillä oli tosi rauhallinen päivä. Hiukan piti oravia vahtia, mutta pääasiallinen homma oli syödä herkkuja, joita vanhempani runsaasti koirille jakoivat.
Luigii ehkä hieman nilkutti vielä perjantaina, mutta lauantaina kulku oli jo ihan ok.
Zora lähti perjantaina aamupissalle sellaisella ryminällä, että sen jälkeen se ei laittanut oikeaa etujalkaa maahan ollenkaan. Ja sama homma jatkui vielä tänäänkin. Kisapaikalla eläinlääkäri tutki Zoran jalkaa ja totesi, että vamma on ilmeisimmin lihasperäistä ja lähtöisin olkanivelen seudusta. Lepoa ja tulehduskipulääkettä hoidoksi.
No, Zora lepäsi autossa koko päivän. Kun tulimme illalla kotiin, Zora sai jonkun ihme hepsukan ja painoi pihan perälle Lantin kanssa kilpaa. Olin varma, että sen kipeä jalka on vähintään irtipoikki. Mutta päinvastoin... se jopa varaa sille jalalle ???

Kisoissa Mira ja Luigii saivat pronssia medi kakkosissa. Mini kakkosissa Marju ja Tiri pokkasivat pronssia ja mini kolmosissa Marju ja Raivo ottivat voiton :). Mini kolmosten ekassa kisassa Zoran tytär Fiina ja Saara Innanen olivat kolmansia ja medi kolmosissa olivat kolmansia jenkkituontini Snoopyn tytär Nekku ja Anu Saikku-Bäckström.

Lappeenrannan kisoista tuli viesti, että Raivon tytär Maisa nousi tänään mini kakkosiin. Onnea Maisa ja Sanna :). Se kävi nopeasti, tuo luokkanousu:).

Viisivuotias kasvattini, uros, etsii kiireesti uutta kotia. Koira tarvitsee ehdottomasti harrastavan kodin, jolla on aikaisempaa koirakokemusta. Koirassa olisi potentiaalia näyttöön ja käyttöön. Jos kiinnostuit, soita minulle puh. 044 5274969.

11.8.2008 Mejä ja muuta

Perjantaina lähdimme reissuun. Illalla klo 23 olimme yökortteerissamme Muuramessa Satun vanhempien luona. Harva ihminen viitsii tarjota yösijan kahdelle vieraalle ihmiselle ja heidän neljälle koiralleen. Mutta Satun vanhemmat ovatkin tosi kivoja :). Kiitos heille.

Lauantaiaamuna aikaisin starttasimme sitten kohti Liminkaa (Temmestä). Klo 13 pääsimme metsään tekemään jälkiä. Teimme Marjun kanssa 2 voittajaluokan jälkeä. Maasto oli tosi vaikeaa. Suota, suota ja taas suota. Suo oli kuoppaista, upottavaa, hyllyvää ja lantiolle ulottuvaa varvikkoa ja risukkoa. Herttilei sentään. Minä sain suopursuista, joita suo oli pullollaan, ihan selvästi ikäviä oireita. Sydän hakkasi ja voimat ehtyivät. Oireet helpottivat heti, kun pääsimme pois suopursualueelta. Outo juttu.
No, jäljet saatiin kuitenkin tehtyä.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa koe. Luigii osallistui parsonien mestaruuskokeeseen. Luigii jäljesti mielestäni oikein hyvin. Aikaa meni tosin liikaa, sillä Luigii matkan varrella pikkuisen kyseenalaisti homman järkevyyden. Se ihan selvästi halusi keskeyttää, mutta jatkoi sitten kuitenkin tunnollisesti loppuun asti. Minun olisi varmasti pitänyt tuossa huilimisvaiheessa vähän sanallisesti patistaa sitä, mutta kun tiesin, että se kyllä jatkaa kunhan vaan odotan... No, yhtään hukkaa ei tullut, makaukset ja kulmat se selvitti kohtalaisesti, mutta tuosta yliajasta palkintosija tippui kolmoseen. Harmittaa.. mutta koiraan olen tyytyväinen :).
Satu ja Liisa osallistuivat myös mestaruuskokeeseen. Liisalle 1 hukka ja tulokseksi VOI 2! Onnittelut.
Sani osallistui rinnakkaiskokeeseen ja jäljesti kuin juna. On se ihana pieni koira. Se tekee kaiken aina niin tosissaan. Nyt tuo maasto oli Sanille liian raskasta. Tuomarikin kirjoitti, että pieni koira teki parhaansa, mutta voimat eivät riittäneet.. Katkokulmalla tuli hukka, siitä palkintosija VOI 2.
Sanin ja Luigiin poika Onni teki sitten upeaa työtä. Omistaja Kati ei ollut ehtinyt kertaakaan harjoitella voittajaluokan jälkeä. Onni osoitti sen, että vain lahjattomat treenaa. Niin se vain mennä porskutti ja tuloksena VOI 1!!! Kiitos Katille!!
Toinen äärimmäisen hieno suoritus oli sijoitusnarttuni Hetan (Gwragged Annwn Pyria Kiri) ensimmäinen mejä-koe ja heti ykköstulos (AVO 1)!! Kiitos Teija!:)
Hulluja me ollaan. Kotimatkalle pääsimme klo 19.40. Meille kertyi kilometrejä yhteen suuntaan 643. Kotona olimme viime yönä klo 3.30.
Ja lupasimme ottaa ensi vuonna uusiksi :).

Lauantain agilitytuloksia. Janakkalassa Sari Puusaari ja T-T Tuikku nollatulos ja voitto. Onnea! Lappeenranta Raivon lapsi Maisa ja Sanna Pessa kaksi nollarataa. Toisella voitto ja toisella sijoitus 2. Vau! Onnittelut!
Lappeenrannassa oli kisaamassa myös Raivon tytär Raisu. 2 hylättyä suoritusta, mutta vauhtia koiralla on :)).

7.8.2008 Hajuhaitta

Kun tuli kotiin Kustavista, pidin Marjulle kuulustelun. Ihmettelin, että mitä mätää hän on tuonut talooni, kun haisee niin pahalta. Marju vähän närkästyikin ja sanoi vain valmistaneensa ruuaksi kalaa, kukkakaalia ja parsakaalia. No, olihan siinä jo tietenkin aineksia hajuun.
Tuuletin koko illan, yön ja seuraavan aamun. Pesin eteerisillä öljyillä lattiat ja suihkuttelin hajuvesiä. Kuvittelin, että haju olikin jo haihtunut. Päivällä kyllä lenkiltä tultuani mielestäni lehahti joku outo haju?? No, ajattelin kuvittelevani.
Illalla istuin telkkua katselemassa ja ihmettelin Lantin touhuja. Mitä se tuolta keittiön kaapiston alta hakee? Takajalat vain vilkkuu, kun se änkeää itseään sinne kaapin alle, mistä Orm löysi sen hiirenmyrkyn. Pakkohan minun oli nousta tutkimaan asiaa. Hain taskulampun ja kurkistin kaapin alle. Jotain luun ja lihan sekoitusta siellä oli. Kuollut hiiri?? Hanska kädessä vedin sitten tuon saaliin esiin. Ja yök, mikä döfä! Saalis oli kanankaula. Ja siitä on ainakin 2 viikkoa, kun olen koirille niitä viimeksi syöttänyt. Ja mistä tuo kaula tuonne kaapin alle oli joutunut??
No, nyt ei ainakaan se enää haise. Luuttusin kaapin alustan perinpohjin.

Vein tänään Zoran hoitoon Saaran ja Fiinan luokse. Lähdemme huomenna sinne mejä-kokeeseen Liminkaan. Poikani Jarkko tulee hoitamaan kotiin jääviä koiria. Hän toivoo, että niitä jäisi hoidettavaksi mahdollisimman vähän. Siitä syystä Zora pääsee lomalle. Mukaan otamme sitten kokeeseen osallistuvat Luigiin ja Sanin ja turisteiksi Bimin ja Ormin.
Jarkolle jää hoidettavaksi sitten pikkutytöt (Lantti ja Tiri) ja pikkupojat (Raivo ja Kiihko).
Zoran poissaolosta tuntuu nyt jo nauttivan kaikkein eniten Zoran lapsenlapsi Tiri?? Outo lintu.
Mutta minulla on jo nyt ihan hirmuinen ikävä.

Saaran luona ihastelin pikkurusseli Olgan 4-viikkoisia pentuja. Miten voi noin pieni narttu synnyttää 7 pentua, ja vielä kahdessa tunnissa? Upea narttu ja hienoja olivat pennutkin. Niin reippaita ja tasaisia. Ja kaikki olivat jo alustavasti varattujakin.

6.8.2008 Kustavissa

Niin siinä sitten kävi, että Zora pääsi reissuun mukaan ja myöskin Lantti. Minulla ei joka kesäisellä Kustavin reissulla ole normaalisti ollutkaan omia koiria mukana, mutta nyt sain luvan ottaa tytöt matkaan. Kun olimme perillä, en ensin edes muistanut, että tytöt ovat mukana, sillä niin hiljaisia matkustajia ne ovat.
Kyllä ne olivat molemmat tohkeissaan, kun pääsivat autosta ulos. Ensin ne pikaisesti tervehtivät perheen poikakoira-Perron (bichon frisee-mikseri) ja sitten ne tutkivat innolla ystävättäreni mökkirantaa. Zora kaivoi useamman tunnin kaislikossa. Alueella on nähty minkki, mutta ei Zora sitä kyllä löytänyt. Kun tytöt tulivat sisälle, löysin molemmista kaksi punkkia, jotka eivät vielä olleet ihossa kiinni.
Hauskan illan päätteeksi pääsimme nukkumaan aittaan. Ja vaikka ulkona myrskysi, nukuimme tyttöjen kanssa oikein hyvin.
Sillä aikaa kun me kyläilimme, oli Marju kotimiehenä koko muulle laumalle. Hyvin oli muuten mennyt, mutta Kiihko oli taas yrittänyt nousta Luigiin yläpuolelle ja tappeluhan siitä tuli. Lyhytkestoinen, mutta sai Luigii kuitenkin Kiihkon kulmahampaasta reiän silmän alle. Tuota vammaa olen nyt puhdistanut suihkuttamalla pari kertaa päivässä. Toivottavasti ei tulehdu, niin että pääsemme sinne Limingan mejä-kokeeseen.

Olimme suunnitelleet lähtevämme Liminkaan mun farkulla ja ottavamme mukaan vain kisakoirat Luigiin ja Sanin, sekä turistiksi ehkä vanhan Bimin. Nyt voi kuitenkin käydä niin, että emme saakaan lauman vahtia kotiini asumaan, vaan joudumme lähtemään asuntoautolla ja ottamaan koko lauman mukaan. On se vähän hankalaa. Kaikkia niitä täytyy kuitenkin pissattaa ja liikuttaa. Ja tuo matkailuauto ei ole todellakaan paras kulkuneuvo korpimailla maastossa.

Tänään kävi entinen työtoverini kylässä. Olipa kiva jutella ja muistella menneitä.
Kun hän lähti, lähdin minä ostamaan maalia. Maalasin ulkovaraston seinäpinnat, sillä yht´äkkiä tuli pakokauhu, että jospa ei enää olekaan tänä kesänä päiviä ilman sadetta...

Terrierijärjestön näyttelyyn voi esiintymistä/esittämistä käydä harjoittelemassa vaikka täällä http://www.hskp.net/index.php?module=view_selected_news&type=current&id=205&news_id=166 :)

3.8.2008 Tupla-Täplän Candy Queen eli Karkki eli Fiina

Tämä on ollut Fiinan viikonloppu :). Tuo Zoran ja Tallitontun Åskun tytär voitti lauantaina Nummelassa agilityn mini 3 luokan- ja niinpä Fiinallakin lähti AVA-kello käyntiin :)
Tänään sitten Parsonyhdistyksen järjestämässä luonnetestissä sai Fiina +248 pistettä. Tuo typy ei lakkaa yllättämästä:). Luonnetestin perusteella Fiina on aika lailla kova, itsenäinen ja itsevarma- ja niinhän se onkin. Eihän mikään pehmokoira olisi edes kestänyt lentomatkaa Australiaan ja takaisin ja karanteenia siellä + tietysti neljän kuukauden oleilua.
Ei ole mikään ihme, että Saaralla on välillä keinot vähissä Fiinan kanssa. Olen niin onnellinen, että juuri Saara on Fiinan omistaja:).

2 suosikkipoikaani (siis parsonpoikaa) oli myöskin luonnetestissä. Molemmat saivat upeat pisteet, Sjöbergin Mirjan Morris 172 ja Teija Sepän Osku 221. Ei ihme, että silmäilen niitä "sillä silmällä" :).

Jenni Vatanen on puolestaan uhrannut viikonlopun Kuopion näyttelylle, sekä työn että harrastuksen puitteissa. Lauantaina ei suomalainen tuomari niin kovasti tykännyt noista työistä. Molemmat saivat EH:n.
Tänään sitten Iita-äiti sai EH:n (tuomarin mielstä liian kookas) ja pikku-Telma ERIn:).

Ja me uhrasimme koko viikonlopun mejäilylle. Eilen kävimme Hirvihaarassa tekemässä yhden voittajaluokan jäljen. Mielestäni teimme jäljen todella hyvin :) (kukas kissan hännän nostaa ...) Marju on erinomainen jäljentekokaveri.
Tänään sitten LUigii sai ajaa jäljen. Ja pas..t, ei se mitään verijälkeä jäljestänyt, vaan kaikkea muuta. Keskeytin itse kokeen juuri ennen kolmatta hukkaa. Sitten vaan treenasimme jäljellä kaadolle asti. Ja hyvinhän tuo loppu menikin. Toivottavasti se kävi nyt hyvästä harjoituksesta ennen ensi viikonlopun parsonien mejä-mestaruuskoetta Limingassa.

Nyt pitäisi mennä nukkumaan, sillä aamulla on taas aikainen herätys. Lähden entisen työkaverini kanssa yhteisen tuttavamme mökille Kustaviin:). Zora pääsee mukaan. Marju lupasi hoitaa muut :). Ja Marjullahan on taas aikainen herätys, sillä hän vie Raivon ja Sanin osteopaatille aikaisin aamulla.

1.8.2008 Kuopio kv-näyttely

Siellä tänään saivat Zoran tytär Iita ja Iitan tytär Telma ERIn. Iita oli VKL2 ja PN4, Telma oli JUN2. Ei paha, vaikka raviradalla oleva kehä oli kuravelliä ja Iita ei oikein suostunut liikkumaan ja Telma taas oli yltäpäältä kurassa, sillä sillä oli kivaa :).

Eilen minulla oli pitkästä aikaa lenkkiseuraa. Saara tuli Fiinan kanssa ja Teija Oskun, Mairan ja Hetan kanssa lenkille. Kuuma oli, mutta onneksi koirat löysivät suolta vilvoitusta. Osku tuli hyvin toimeen myöskin Ormin kanssa :). Orm jäi minulle ke, kun Marju oli taas Vermossa. Orm on kyllä kiva, sillä se ei varmasti halua riitaa kenenkään kanssa. Ja niinkuin Teija sanoi, että vaikka se on iso, niin se on jotenkin huomaamaton :).

Tänään oli tyhmä päivä siksi, että ukkonen jyrisi. Lantti ja Sani pelkäävät jyrinää kovasti. Zorakin on vähän "nolona", mutta Tiri ja Luigii ja Orm eivät ole moksiskaan. Orm juoksi kovimman jyrinän aikoihin pihalla ja heitteli itselleen keppiä:)

Tein tänään harjoitusjäljen Luigiille. Ja voi kakka, miten mä olen tyhmä.. Jälki lähti ihan ok, katkokulmineen päivineen, mutta sitten olin vain jotenkin onnistunut ylittämään ekan osuuden- ja tulin autolle ihan vika suunnasta... Ei todellakaan pitäisi verettää samalla, kun tekee jälkeä. Ehkä opin tuosta jotain? Tai sitten en.
No, aamulla kuitenkin menemme Mäntsälään tekemään jälkeä...

30.7.2008 Ei lämmin luita riko

Eipä niin. Kerrankin minunkaan ei ole tarvinnut palella. Ei ennenkuin puolenyön tietämillä. Siihen aikaan kaivan taas toppatakin esiin.

Hain tänään Marjun lauman tänne, sillä Marju on Vermossa ja en jaksa jatkuvasti sahata tätä parinkymmenen kilometrin väliä. Eihän tässä muuta, mutta nuo nuoret kundit on aika kahjoja. Ne todella sinnikkäästi yrittävät vikitellä Tiriä, joka antaa niille välittömästi hammasta. Sitten kun ne eivät saa Tiriä astua, ne yrittävät astua Luigia ??? Pöhköjä.

Illalla Raivo, Kiihko, Lantti ja Orm olivat ulkona. Yht´äkkiä Orm alkoi haukkua hulluna. Eihän se hauku?? Mutta nyt haukkui- ja syykin selvisi, kun katsoin ikkunasta ulos. Kettu seisoi tonttini rajalla ja katseli pitkään arvioiden pihapiiriä. Orm haukkui- ja parsonit vai puuhailivat omiaan?? Outoa porukkaa. No, kutsuin parsonit sisään ja haukuin Ormin kanssa ketun pakosalle. Kyllä se sitten lähti:)

Ketusta tuli mieleen Valo ja Valon kesäloma. Valo oli Suomussalmella maapaikassa, jossa oli kanala. Kanalan omistaja oli täysin suivaantunut, sillä kettu kävi varastamassa munat ja kanat. Eräänä päivänä Valo äkkäsi pihapiirissä ketun, juoksi sen kiinni ja piti sitä kunnes isäntä ehti paikalle aseineen. Hyvä Valo! Kyllä oli isäntäkin mielissään.

Niin, no tuosta tuli mieleen Zoran tytär Fiina, joka on aika lailla turpiinsa saaneen näköinen... Saara oli eilen keräämässä vadelmia. Fiina oli mukana- kunnes se katosi hetkeksi. Se oli käynyt kallioluolassa saamassa köniinsä... Ja eihän siinä pitänyt olla luolaa, eikä siinä pitänyt olla ainakaan riistaa...melkein takapihalla.

Luigii pääsi mejäkokeeseen Mäntsälään viikonloppuna. Kiva, kiva. Hyvää harjoitusta parsonien mejämestaruuteen, joka on seuraavana viikonloppuna.

28.7.2008 Kesäloma alkoi..

ja nyt varmaankin on runsaasti aikaa kirjoittaa päiväkirjaa :). Toivossa on hyvä elää.

Meillä on viime päivät olleet aika lailla seksiä tihkuvia, taaskin. Niin ja taaskin puhutaan koirista:). Tiri on aivan mahdoton. Se kiusaa tuota vanhaa "konsulttia" koko ajan. Luigii hyppää selkään ja yrittää parhaansa- ja juuri kun se on pääsemäisillään jyvälle, Tiri istuu tai heittäytyy selälleen. Ihme, ettei tuo ylipainoinen entinen uros ole saanut sydäriä. Ristiselkä sillä ainakin on nyt jumissa.

Viikonloppuna olimme agilityn MM-karsinnoissa. Täältä http://www.kirinlauma.vuodatus.net voit lukea niistä. Oli hieno tunnelma ja innolla odotamme syyskuun loppua ja varsinaisia MM-kisoja:). Liput on jo onneksi ostettu.

Tänään olimme taas Ormin kasvattajan luona. Orm pääsi paimentamaan. Leena oli erottanut 8 nuorta pässiä harjoituslaumaksi. Leena ohjasi Ormia. Aluksi tuo nuori juippi oli taas yli-innokas ja pyrki näykkimään lampaita. Nyt sitä kiellettiin oikein kunnolla. Ja siitäkös poika meinasi ottaa nokkiinsa. Se oli hetken sitä mieltä, että hae itse perhanan lampaasi. Veri veti kuitenkin niin paljon lampaille, että eikun taas menoksi. Nyt se toimi oikein hyvin. Se oli varovainen ja selvästi kuulosteli, että miten sen halutaan toimivan.
Pihlajamäen Nero, 5 kk, yllätti minut paimennustaidoillaan. Upeeta. Mielestäni se on tuossa iässä paljon parempi kuin Orm oli.
Treenien jälkeen lähdimme lenkille ja uimaan. Nyt oli mukana 4 ihmistä, 5 bordercollieta ja 8 parsonia. Aika hulppea lauma. Muuta ongelmaa ei ollut kuin 2 yli-innokasta parsonurosta (Kiihko ja Raivo). Heli, jolla juoksu oli ohi menossa, tuoksui noiden nuorten parsonien mielestä niiiiiiin hyvälle...

Nyt minä aika lailla ymmärrä, jos jostain ihmisestä sanotaan, että se on ihan pässi.. Yksi noista nuorista pässeistä hyppäsi aidan yli uuhien sekaan. Leena sai sen paimensauvalla erotetuksi uuhista, mutta sen kuljettaminen takaisin omalle laitumelle ei ollutkaan ihan ongelmatonta. Pässi kun oli, se päätti ettei se liiku.. Medi ja Heli yrittivät ajaa sitä, ja joutuivat käyttämään hampaitaankin. Mutta pässi oli päättänyt olla liikkumatta. Lopulta saimme sen takaisin niin, että Leena veti paimensauvalla, joka oli sen kaulan ympäri. Minä työnsin pepusta, itseasiassa nostin villoista ja kannoin. Ei kai se ihan sataa kiloa painanut, mutta siltä tuntui. Takareidet saivat oiken kunnon jumpan... Olisipa joku videoinut :)..

21.7.2008 Terassi ehkä valmistuu

tänä kesänä. Poikani Jarkko on ystävällisesti lupautunut sen tekemään. Ja kyllähän hänellä on konepuusepän koulutuskin.. Ei tuo kyllä mikään helppo homma ole- tuo terassin rakennus siis. Minullahan ei ole mitään selkeää mielikuvaa, mitä haluaisin..Nyt kun osa on valmis, haluaisinkin ehkä jotain muuta.. Mutta paras olla vain hiljaa..

Heta lähtee huomenna omaan kotiinsa. Kaksi viikkoa se on ollut täällä juoksuevakossa. Saa nähdä kuinka sekaisin se saa perheen poikakoiran pään.

Marju oli eilen paimennusjutussa Ormin kanssa ja olihan siellä mukana tietysti kaikki hänen parsoninsakin. Raivo rakastui silmittömästi Ormin äitiin, Mediin: Voi poikaressua:)!

Huoliakin taas on hieman enemmän. Isäni jalat ovat taas heikentyneet aika lailla. Syöpää osoittava markkeri veressä on taas hieman noussut. Lähete magneettikuvauksiin on tulossa. Sitten tiedämme taas enemmän.

18.7.2008 Ossin päivä

oli eilen. Onnittelut Pihlajamäen Kepolle :). Orm oli hoidossa Pihlajamäen perheessä ke-to, sillä olimme Marjun kanssa niin pahasti töissä. Ja Pihlajamäen Nero nauttii saman rotuisen seurasta. Olivat painaneet täyttä kiitoa ensimmäiset kolme tuntia :). Kivat heille.

Iitan pentu Brage eli Wäiski missasi puuhapäivän lauantaina. Se kävi sitten näytillä perheen naisväen kanssa tiistaina. Oikein komea poika onkin. Ja todella tasapainoisen oloinen. Harmi, että perhe ei ole kiinnostunut näyttelyistä. Mutta luolille he ehkä tulevat, sillä Wäiski oli osoittanut suurta intoa metsästykseen. Se oli mökillä karkoittanut supin pihapiiristä:).

Heta on vielä täällä, vaikka sen juoksu alkaa olla ohi. Mutta varmasti se vielä tuoksuu niin hyvältä, että Oskulla saattaisi olla vaikeaa. No, mikäs tuollaista kullannuppua on täällä pidellessä. Heta on niin kaunis, että sydämestä ottaa-- miten sen saisi esiintymään näyttelyissä niin kuin täällä minun pihallani?? Mutta on sillä kyllä luonnettakin- ja mieletön nenä :). Lauantaina lähdin purkamaan harjoitusjälkeä. Kaikki koirat olivat mukana, niin myös Heta. Purin jälkeä oikein päin, jotta koirat eivät vain vahingossakaan ajaisi jälkeä takaisinpäin. Heta meni edellä muiden mukana. Tulin kaadolle- eikä siellä ollut mitään. Koirat parveilivat ympärilläni- kaikki paitsi Heta. Mihin hiivattiin kaatona ollut kanin nahka oli kadonnut?? Tulin kotipihalle- ja siellä Heta elvisteli kaninnahka suussa. Se oli jäljestänyt ja löytänyt kaadon.. Persoona tuokin.

Tirin juoksu alkaa olla astutusvaiheessa. Tuo pikkutyttö seisoo Luigiin edessä häntä sivussa tarjoamassa itseään. Ja Luigii ei välitä siitä pätkääkään. Kyllä elämä on kovaa...

Nyt on parina päivänä satanut aika tiuhaan tahtiin. En ole viitsinyt mennä lenkille. Mutta koirienhan täytyy saada tehdä jotain.. Olen siis treenannut kaikkien koirien kanssa kontakteja, paikallaoloa, takaakiertoa ja seuraamista. Eilen ne oli Tiriä lukuunottamatta, niin ja Sania, aika pöljiä. Tänään ne toimivat kaikki paljon paremmin. Jopa Zora, se jopa iloitsi työskentelystä kanssani.. Mutta Tiri oli taas paras. Se on motivoitunut, innokas, kuuliainen, taitava- mutta niin kiihkeä. Unelmaparson luonteeltaan :)
Minä olen niin onnellinen ja ylpeä näistä koiristani! Ja olen onnellinen ja kiitollinen myöskin koko elämästä!

13.7.2008 Fin Mva Tupla-Täplän Zaida eli Iita

Tänään Karjaalla Iita sai kolmannen sertinsä ja valioitui! Ei huono koiralta, joka sai Kaapelitehtaalla maaliskuussa tuomion Hylätty (alldeles fel model). Sen jälkeen kahdessa näyttelyssä serti ja ROP! Sellaista elämä on.
Kiitos Jenni!:)

Marju oli viikonloppuna Kuopiossa kisaamassa. Linssiluksaatio-Lantti otti lauantaina ekassa kisassa nopean nollavoiton ja toisessa kisassa se tuli nopeimmalla ajalla, mutta kahdella ratavirheellä, kolmanneksi. Nyt siltä puuttuu vielä yksi nousunolla kolmosiin.
Sani teki kaksi nollarataa ja oli kaksi kertaa kolmas. Eli nyt Marjulla on Saninkin kanssa nollat kasassa MM-karsintoihin.

Minulla oli täällä eilen paljon vieraita. Olin kutsunut 2 viimeistä pentuetta omistajineen puuha-päivään. Chase x Iita pentueesta olivat mukana Telma, Tor, Uno ja Doris.Wäiski oli estynyt. Iita-emä oli tietysti myös paikalla.
Robbie x Iitu pentueen neljästä pennusta oli mukana kaksi, Bart ja Lola. Ja tietysti Iitu-äitikin oli paikalla (samoinkuin kuuro Prinssi-"eno"). Sitten oli tietysti trimmaaja- Saaran mukana Zoran tytär Fiina ja pikkurusseli Into eli Nakki. Ja pihalla parveili myös dementoitunut Bim, hassu Zora ja niiiin pimee Tiri. Sisällä arestissa olivat juoksuinen Heta ja miesystävänsä Luigii.
Meillä oli trimmausopetusta, näyttelykoulutusta, naminsyöntikisa, juoksukilpailu ja mejä-opetusta. Siinä välillä vapaata seurustelua ja koirien vapaata porukkapeuhaamista. Ja sitten me tietysti söimme ja joimme :).
Kiitos Jennille ja Saaralle opetuksesta. Kiitos Aatulle patongeista ja pullista. Kiitos kaikille, jotka olitte mukana. Olette ihania!

Sijoituskoirulillani Hetalla alkoi juoksu ja Heta tuli minulle hoitoon tiistaina. Heta on oikea pikku lunttu (ihan ystävällisessä mielessä). Se vokottelee Luigia koko ajan, istuu Luigiin selän päällä ja kehrää. Luigii on astunut sen kaksi kertaa. Luigii on siis kastroitu kaksi vuotta sitten. Siitä huolimatta Luigii on jäänyt kiinni! Tänään on jo vähemmän tulista tuo meno. No, kohta Tiri aloittaa tuon vonkaamisen, pelkään mä. Tirillä alkoi juoksu perjantaina.

Agirotukin sitten oli ja meni viikko sitten. Oli aikamoisen rankka viikonloppu huonosti nukuttuine, lyhkäsine öineen. Kisat alkoivat kukonlaulun aikaan ja päättyivät lähes yöllä. Meille ei mitään kummoista menestystä tullut, mutta hauskaa oli. Kyllä oli mukavia parsonihmisiä taas paikalla!
Ai niin, ja tulihan sitä menestystäkin. Minä tulin Raivon kanssa neljänneksi senioreiden avoimissa SM-kisoissa mini-luokassa. Kyllä Raivo on ihana koira :)! Edellisen kerran olin kisannut vuosi sitten, silloin myöskin Raivon kanssa ja tulimme kai kuudensiksi. Pitäisi kai kisata useammin??

29.6.2008 Bordercollie Hakukaaren Nero eli Nero Pihlajamäki

Tässä kuva Nerosta paimennusreissulta. Tuo tricolour-väri on ihana:)

Minulla on 2 yötä viidestä nyt takanapäin. Olen aika orpona, sillä minulla ei ole yhtään koiraa kotona. Koirat ovat Marjun luona http://www.kirinlauma.vuodatus.net ´lomalla´. Oikeastaan tämä on ihanaa. Minähän ehdin vaikka mitä, siis siivota ja hoitaa itseäni! Juhlaa!

26.6.2008 Hyvää Jarkon päivää

Ihan ensiksi tiedotus: Jos olet lähettänyt minulle sähköpostia toukokuussa, etkä ole saanut vastausta, syynä on se että kaikki vanhat sähköpostit ovat koneeni sisuskalujen vaihdon yhteydessä hävinneet- samoin kuin kaikki sähköpostiosoitteet :(.

Oi, oi! Kylläpä väsyttää. Eilen illalla olimme Satu P:n ja trimmaaja-Saaran kanssa juhlimassa Teija Sepän Oskun käyttövalion arvoa. Ensin skoolattiin ja sitten syötiin Teijan laittamaa hyvää ruokaa, ja ruokajuomana oli tietenkin niiin hyvää rose-viiniä. Hyvässä seurassa aika vierähti äkkiä ja nukkumaan päästiin vasta n. klo 3.
Ihan kommelluksitta ei tuo ilta sujunut. Minulla oli koko päivän aikamoinen hoppu, piti taas hoitaa koko yhdeksän koiran laumaa ym. Siinä vaiheessa, kun piti lähteä kyläilemään, olisin kaikkein mieluiten jäänyt kotiin peiton alle.
Lähdin kuitenkin matkaan asuntoautovanhuksella. Olimme sopineet, että otan 5 koiraa mukaan. Satun tyttö Mira lupasi hoitaa koiria ja harkata niiden kanssa agilitya sillä aikaa kun me vanhemmat juhlimme. Ajoin asuntoauton Satun pihalle parkkiin - ja ajoin toisen takapyörän ojaan :( Ja eihän tuo painava auto sieltä ojasta noussut ilman hinauspalvelua.. Harmitti aika lailla. Tuli tunne, että olisi todellakin pitänyt jäädä kotiin. No, kyllä se siitä sitten iloksi muuttui :).

Tänään lähdimme sitten Satun ja koirien kanssa harjoittelemaan paimennusta ja lenkille Ormin kasvattajan luo. Veimme asuntoauton matkan varrella jakopään hihnan vaihtoon. Niinpä sitten ahtauduimme Satun Volvo-farmariin yhdeksän koiran kanssa. Ja kyllähän sopu sijaa antoi. Mukana siis 2 bordercollieta ja 7 parsonia :)
Leenan luona Satun Nero, 4 1/2 kk, sai ensin kokeilla paimennusta. Nero ei pelännyt yhtään, vaikka lampaat tulivat kohti (Satu kyllä pelkäsi!). Se oli niin polleeta, kun se sai lampaat liikkeelle (Leena tosin vähän avusti)!
Sitten pääsi Orm kehiin. Se haki lampaat laitumen toisesta päästä aika mallikelpoisesti. Aika herkästi se kyllä kuumuu ja yrittää näpsiä lampaita. Mutta ottaa oikein hyvin vastaan ohjausta :).
Leenan omien koirienkin täytyi hieman päästä lampaille. Ormin ja Roihun veli Lucas, joka ei ihan heti syttynyt paimennukseen, tekee tosi kaunista työtä nyt!
Sitten lähdimmekin lenkille kaikkien kahdentoista koiran kera (= 5 x bc ja 7 x parson). Koirat juoksivat ja nauttivat. Ja voi sitä onnea, kun ne pääsivät kahdesti uimaan, kahteen eri järveen. Mikä voikaan olla ihanampi näky, kuin koira joka juoksee sinua kohti onnellinen hymy naamallaan. Se tulee luoksesi ikäänkuin kertomaan: "Tää on huippujuttu, kiitos!"
Ja nyt on huusholli hiljainen. Kaikki koirat nukkuvat umpiunessa.

Meillä tämä lauma on taas vaihdellut.. Maanantaina hain Raivon luokseni ja vein Sanin Marjulle. Tämä siksi, että Raivolla oli osteopaatti Leena Piiralle aika tiistaina. Keskiviikkona vein Luigiin ja Raivon Marjulle ja otin sieltä mukaani Ormin ja Kiihkon. Nyt Marjulla on Bim, Luigii, Sani ja Raivo ja minulla muut. Kiva joskus näinkin. Vaikka Luigia onkin ikävä niin ja Saniakin..

Tuloksia: Anne Pallaskallio ja Rane nousivat juhannuksena kolmosiin! Hieno saavutus! Jos sinulla on parson, joka irtoaa hyvin (=liikaakin), suorittaa radan itsenäisesti ennenkuin ehdit itse ekalle esteelle, haukkuu, komentaa, hyppii, näykkii, riekkuu...Uskon, että Anne voisi olla oikea henkilö neuvomaan sinua :) LOL. Olenpa ylpeä tuosta sinnikkäästä nuoresta naisesta :)
Toinen upea parsonsaavutus on tältä illalta. Wilma Siitonen ja Elvi saivat tottelevaisuuskokeen alokasluokassa ensimmäisen palkinnon ja nousivat siis avoimeen luokkaan :). Harva nuori tai vanhempikaan olisi pystynyt tuohon..

20.6.2008 Hyvää Juhannusta

Kuvan lähetti Iitun isäntä Arvi Hägglund.

16.6.2008 Rahalla saa ja hevosella pääsee...


Rahaa kyllä nyt saamiseen tarvittaisiinkin, jotta pääsisi, vai miten se nyt oli. Joka tapauksessa matkustaminen ei ole halpaa- ja silti on aina pakko lähteä- niinkuin nytkin viikonloppuna Varkauden SM-kisoihin. Dieseliä paloi ja rahaa myöskin ja aikaa, ja aikakin on rahaa.. ja menestystäkään ei liiemmälti tullut.
Kannattiko tuo nyt sitten? Kyllä kannatti. Olihan meillä Marjun kanssa mukavaa matkaseuraa. Meidän kyydissä olivat omat 5 koiraa ja Marin koirat Valo ja Elkie. Mari itse pääsi Satun ja Satun lasten ja koirien kanssa Satun autossa.
Ja kannatti siksikin, että oli kiva katsella todella upeita agilitysuorituksia. Kyllä Suomessa on taitavia koiria ja ohjaajia:).

Marju ja Tiri ilahduttivat perjantaina voittamalla mini 2 -luokan nopealla puhtaalla radalla. Harmillista oli, että SM finaaliin ei Marju päässyt Sanin eikä Raivon kanssa. Marjun blogista selviää miksi. Eikä tuosta masennuttu, vaan suunnattiin katse jo ensi vuoden SM:iin.
Kivaa oli, että kuitenkin aika monta parsonia pääsi finaaliin. Mineistä finaalipaikan saivat Luigiin ja Sanin tytär ,Penni, Valon tyttären Tuikun poika, Lenni sekä Mimmi, Tupu ja Kleni. Toivottavasti nyt muistin kaikki. Finaalissa Tupu oli 10. ja Mimmi 5. Ei huono :), sillä osallistujia karsintaan oli 128 ja finaaliin pääsi 50.

Mediluokan finaaliin pääsivät Luigiin sisko Liisa ja Valon lapsi Tuikku, Ihalaisen Tarjan Ripa, sekä Peltoluhdan Tuijan Åskun poika Pontus. Jos taaskin muistan oikein. Finaalissa 20. oli Liisa ja 10. oli Tuikku. Olenpa todella onnellinen noiden kasvattieni menestyksestä.

Varkaudessa meitä kävi tervehtimässä myös Tirin tytär Terri Oktaavia eli Tepa eli neiti O. Voi miten ihana pieni tyttö. Parannettu painos äidistään. Tuntui likka olevan kovasti kiinnostunut agilitysta :), se nimittäin huusi suoraa huutoa, kun ei päässyt juoksemaan kilpailevien koirien kanssa.

Kun me nautiskelimme agilitysta Varkaudessa, oli meillä kotimiehenä eli koiranvahtina Siitosen Wilma. Wilmalla oli omat koiransa Elvi ja Risto mukana. Oli niin mukavaa tulla kotiin, kun koirat oli hyvin hoidettu, jopa nypitty :). Ja huusholli oli oikein siisti. Muuten oli Wilmalla mennyt hyvin, mutta lenkillä oli nuori hirvi yrittänyt lyöttäytyä Wilman ja koirien kanssa kimppaan. Tuo iso tunkeileva otus aiheutti sen verran kaaosta, että Wilma oli hetkellisesti ollut täysin eksyksissä. Mutta löysivät sitten kuitenkin kotiin :).
Orm puolestaan pääsi hoitoon kasvattajan luo. Voi olla, että emme saakaan sitä enää takaisin. Orm on saanut oikein kunnolla harjoitella paimennusta ja kehittynyt siinä huomattavasti. Into lampaille on nyt niin kova, että se on jatkuvasti karannut laitumelle. Onneksi Heli-tätinsä on käynyt aina kantelemassa kasvattajalle, että "Nyt se nuori hujoppi on taas lamapiden luona!". Orm pääsee vielä huomenna kokeilemaan paimennusta vierailla lampailla ja keskiviikkona sekin sitten kotiutuu.

Tuloksia: Teija Sepän Oskusta tuli nyt sitten käyttövalio luolilta!! Jeee! Onnittelut!
Meidän Heta sai Kotkan ja Forssan näyttelyistä ERIn. Tirin poika Toivo sai Kotkassa EH:n. Raivon poika Tintin sai Kotkassa EH:n ja Forssassa ERIn.

Ei niin hyviä uutisia:
Tintin on tänään käytetty koirien hammaslääkärissä, sillä sen molemmat alakulmurit ovat kuluneet kärjistään niin, että niiden ydin on näkyvissä. Niihin laitettiin nyt paikka, ja toivotaan, että paikat pysyvät pari viikkoa. Yllätyksenä meille tuli, että sen 2 yläetuhammasta jouduttiin juurivaurioiden takia poistamaan. Tintin on harrastanut nuoren sydämensä innolla juurien repimistä ja tennispallon kanssa leikkimistä. Nuo ovat kuulemma tosi vaarallisia asioita tuoreille pysyville hampaille:(.
Iitun pennun Lunan (17 viikkoa)oik. takajalka murtui onnettomuudessa pari viikkoa sitten. Jalan piti olla nyt ok, mutta tänään sainkin viestin, että lonkkakin on vaurioitunut. Huomenna kuulen asiasta lisää.

9.6.2008 Olisipa ollut kamera...

Lauantaiaamuna vilkaisin ikkunasta pihalle ja ihmettelin pihalla juoksevaa ruskeaa koiraa. Sanihan se oli. Se oli käynyt pyörimässä ilmeisesti tuhkassa, sillä se ei ulkonäöstään huolimatta haissut.. Mutta kuvauksen arvoiset olisivat olleet toisten koirien ilmeet, kun ne katselivat tuota lähestyvää ruskeaa koiraa :). Hyvä, etteivät sännänneet suinpäin kimppuun...

Lauantaiaamuna myöskin: Olin jättänyt kompostoriin menevän bioska-jätepussin sisältöineen kuistille vatiin. Kun olin lähdössä pussia kiikuttamaan kompostoriin, sain raivarin. Taas se typerä harakka on ehtinyt käydä rikkomassa pussin ja levittämässä ruuanjämät pitkin pihaa. Siinä raivotessani tuli Pappa-Luigii esiin nurkan takaa hyvin anteeksipyytävän näköisenä. Sen häntä heilui sillai hiljaa ja varovasti- ja suussa tuolla "harakalla" oli roskapussista kaivettu maissin viipale :). Olisihan minun pitänyt muistaa, että Luigii kyllä löytää itselleen ja laumalleen ruokaa vaikka mistä..

Hupsu on myöskin Satun bordercollie Nero, ikää n. 4 kuukautta. Nero elää kolmen parsonin laumassa ja ihan varmasti luulee olevansa parson itsekin. Päivänä muutamana Nero näki itsensä peilistä- ja oli varma, että oli kohdannut vihollisen. Se sai hirveän hepulin ja haukkui lyttyyn tuon peilissä näkyneen otuksen...

Tuloksia: Valon tytär Sewen (T-T Ariel) otti Riksussa lauantaina 0-voiton agilitykisoissa. Marjukin oli siellä, mutta tulokset eivät olleet kaksisia. Lisää tietoa niistä löydät täältä http://www.kirinlauma.vuodatus.net . Marju myöskin kirjoitti Tirin oudosta sairaudesta :).

2.6. täyttivät Sanin ja Luigiin lapset Onni, Penni ja Milli 6 vuotta. Lämpimät onnittelut näin jälkikäteen!

Tässä kuvassa Onni, Valon lapsi Ilona ja Toivo. Kuvan lähetti Kati Kotkasta.

3.6.2008 Zora 9 vuotta!

Mun piti laskea oikein useampaan kertaan, että pitääkö toi 9 vuotta kutinsa. Jo vain pitää! Minun rakas luottokoirani alkaa olla jo aikuinen :).
Kun katselin tänään Zoran touhuja tuolla pihalla ei kyllä uskoisi tuota ikää. Rankan sunnuntailenkin jälkeen se oli vielä eilen aika tyytyväinen vain pihalla puuhaamiseen, mutta tänään oli taas energiaa aika lailla (moni on nähnyt Zoran vain älyrauhallisena, joten voi olla vaikea uskoa sen energiamäärää). Se sai jonkun ihme leikkihepulin ensin Ormin kanssa ja sitten Lantin ja Kiihkon. Zoran leikki on vain niin rajua, että kaikki eivärt sitä ymmärrä. Sitten taas kävi aika pitkäksi ja pitikin jo kaivaa pihalle kuoppia, eikä mitään pikkukuoppia vaan bunkkereita :(
Tuossa vaiheessa minä totesin, että on paras viedä koko lauma metsään. Metsälenkin jälkeen kaikki kävivät uimassa ja sen jälkeen onkin ollut rauhallista.

Onhan nämä kaikki vähän outoja tai vähintäänkin persoonallisia. Raivolla oli tänään joku poikarakkaus-päivä. Se alkoi heti herättyämme mielistellä/liehitellä Luigia. Luigii istuu penkillä ylväänä ja välinpitämättömänä kun tuo pikkumies lipoo sen suupieliä. Vähän ajan kuluttua Raivo yrittää hypätä Luigiin selkään. Luigi ei ole huomaavinaankaan. Kun lähdemme lenkille, kulkee Raivo koko ajan Luigiin vanavedessä ja aina välillä yrittää astua sitä. Luigii haistelee ja menee omia menojaan - ja Raivo kulkee perässä kuin iilimato :)

Aamulla kun tulin töistä kotiin, ryntäsivät kaikki koirat autoani vastaan. Ne juoksivat ja räkyttivät. Mutta kaikkein kuumimpana kävi bordercollie Orm! Ihan oikeesti nuo terrierit olivat huomattavasti kesympiä. Ja mitä tulee kaivamiseen, niin kyllä bortsu voittaa terrierin. Marjun etupiha on Ormin jäljiltä kuin olisi singolla ammuttu. Ja jonain päivänä minun taloni kulma tippuu Ormin kaivamaan kuoppaan.

1.6.2008 Bim 14 vuotta!

T-T Bisquit eli Bim Mustakorva täytti 29.5 14 vuotta. Bim on kantanarttumme Täplän ensimmäisestä pentueesta. Bim on siis Liisan ja Luigiin sisarpuoli. Bimin sisko Blondi eli Juulia kuoli imusolmukesyöpään 7-vuotiaana ja veli Zorro kuoli 2 vuotta sitten sairastuttuaan munuaistautiin.
Bim on vielä oikein hyväkuntoinen, tänäänkin se jaksoi sinnikkäästi metsässä 2,5 tunnin lenkin. Ainoa vaiva on huonokuuloisuus. Huonon kuulon takia Bim eksyy lenkillä helposti porukasta. Toisaalta huonokuuloisena se ei myöskään kuule kärpästen surinaa, joka on ainoa asia, joka on koskaan Bimiä pelottanut:).

Olimme tänään todellakin pitkällä pitkällä metsälenkillä Ormin kasvattajan Leenan luona. Mukana lenkillä oli 6 bordercollieta ja 8 parsonia ( 8 narttua ja 6 urosta). Aika hulppea lauma. Lenkin varrella oli kolme metsälampea, joissa koirat saivat vilvoitella. Tiri, Kiihko ja Ormin emä Medi ovat varsinaisia vesipetoja! Ne uivat ja uivat, kun muut vain käväisivät vedessä.
Ennen lenkkiä treenasimme paimennusta. Kyllä ovat hyviä nuo Medin lapset. Katselin hämmästyneenä, kun Orm lähetettiin hakemaan lampaat. Hitsi, sehän teki työtä käskettyä. Orm oli välillä vähän turhan kiihkeäkin paimentaessaan, mutta kaikenkaikkiaan se toimi hyvin. Tänään parhaiten toimi Ormin sisko Luna. Marin Roihukin teki mallikelpoista työtä, itseasiassa sillä oli vielä Ormia paremmin homma hanskassa.
Kyllä oli kiva päivä. Ja kyllä täällä on hiljaista porukkaa nyt kotona.

Eilen Marju oli Hesassa Stadi Games´ssä kisaamassa. Tiri voitti mini 2-luokan hyppyradan mahtavalla 0-tuloksella, yli 8 sek alle ihanneajan. Lantti oli samassa kisassa neljäs viidellä virhepisteellä. Raivo teki ekalla radalla kontaktivirheen puomilla ja Marju jätti sen toisesta kisasta pois. Raivo liikkui huonosti? No, ainakin sillä oli anaalit hirmuisen täydet ja on se jotenkin jäykkä. Onneksi Raivo pääsee osteopaatti Leena Piiran käsittelyyn viikon päästä.

Hyvin usein tulee tähän päiväkirjaan kirjoitettua kasvattajan onnenhetkistä, kun kasvatit ovat menestyneet jossain harrastuksessa. Ihan yhtä onnelliseksi kasvattajan tekevät viestit, joissa kerrotaan kasvatin aiheuttamista onnenhetkistä ihan kotioloissa. Mikä voisikaan olla ihanampaa, kuin saada viesti: "Tämä koira on elämämme paras hankinta" tai "Piti laittaa viesti vain siksi, että tämän ihanampaa koiraa ei voi olla" tai "Juuri tällaista koiraa olimme toivoneet". Tällaisia viestejä tulee aika usein, kiitos niistä!!

Ai niin. Torstaina kävin eläinlääkärin valvonnassa mikrosiruttamassa kultaisen noutajan pentueen, 9 pentua! Kyllä oli jännittävää ja vaikeaakin, mutta toisaalta ihan kivaa. Kohtapuoliin minun pitäisi saada tunnistusmerkintäoikeudet.

Laitan tähän vielä pari kuvaa tältä päivältä. Tai siis yritin laittaa, mutta uusi kuvankäsittelyohjelmani ei halunnut tehdä yhteistyötä kanssani :( .

30.5.2008 Hip hip huraa - se toimii

siis tietokone ja sähköposti ja tämä päiväkirja!!! Melkein 4 viikkoa olin ilman tätä laitetta, jota ilman en voi olla, vaikka se välillä tekee minut hulluksi :). 4.5. 08 oli ukonilma ja tuntui, että koko maailma räjähti- vaikka se olikin vain tietokoneeni :)!

Paljon on ehtinyt tapahtua näiden lähes neljän viikon aikana. Tupla-Täplät ovat tuottaneet kasvattajalleen runsain mitoin iloa. Paistaa se päivä risukasaankin sanoo äitini :).
3.5 Someron näyttelyssä sai Raivon poika Tintin (T-T Reidar) ERIn ja oli Paras uros2 ja sai vara-sertin. Kiihko (Somerset Rabble Rouser) EH, Heta (Gwragged Annwn Pyria Kiri) EH, Telma (T-T Astrild) PEK 2, Tor (T-T Tor) PEK 3.
17.5 Joensuussa oli Iita (T-T Zaida) Rotunsa Paras ja sai toisen sertinsä. Iitan tytär Telma oli Rotunsa Paras pentu :)
17.5 sai Iitan sisko Irkku (T-T Zelda) luolilta tuloksen A 49 ja on nyt siis käyttövalio luolilta. Aiemminhan Irkku on jo saavuttanut muotovalion arvon. Se on nyt siis kaksoisvalio :)!! Hyvä äiti-Zora ja isä- Merlin :) Ja kaikkein suurimmat kiitokset omistaja-handlaaja- Terhille!!
24.5 saimme uuden agilityvalion. Penny (T-T Chanel Five, amerikan valio Capun sisko) saavutti tuon meriitin. Kiitos Toni :)!! What next? Maailmanmestaruus? Ei mahdoton ajatus :).

On tähän aikaan mahtunut tietysti huoliakin, mutta onneksi ei niin suuria. Sania puri kyy kotipihalla 23.5, juuri kun pakkasimme kamoja agilityleiriä varten. Pieni kyy oli lämmittelemässä taloni seinustalla leskenlehtien alla. Sani tietenkin meni ihmettelemään otusta ja otus haukkasi Sania oikeaan ylähuuleen. Mahtoi sattua, sillä Sani syöksyi suinpäin auton alle piiloon. Sain houkuteltua Sanin sieltä pois ja annoin sille kyytabletin.
Mutta mitä teen käärmeelle ja neljälle koiralle, jotka vielä ovat pihalla? Kaappasin mukaani ämpärin ja vanhan tiskiharjan. Lakaisin tiskiharjalla vastentahtoisen kyyn ämpäriin ja nostin tuon sähisevän saaliini keittiöön tiskipöydälle odottamaan tuomiota. Siinä se ämpärissä sähisi sillä aikaa kun soitin eläinlääkärille. Sitten tiputin kyyn kannelliseen purkkiin ja otin mukaani autoon, kun lähdin viemään Sania eläinlääkärille. Parin kilometrin päässä tiputin kyyn kyydistäni metsään. Sinne häipyi ja sähisi edelleenkin mennessään.
Sani toipui puremasta erittäin hyvin. Sille tuli vain paikallista turvotusta kuonoon ja kaulaan. Parin päivän päästä ei ollut enää mitään vaivaa. Kehen lie käärme tuhlannut enimmän terän myrkystään??
Onneksi selvisimme pelkällä säikähdyksellä. Harmittaa tietysti, että huomisesta kisasta Sani joutuu jäämään pois.

Tämän tietopimentokauden aikana olen käynyt tunnistusmerkitsijäkurssin. Tarkoittaa sitä, että saan kohta luvan laittaa mikrosiruja koirille. Kävin myös kasvattajan peruskurssin. Sinänsä hassua, sillä olen kasvattanut koiria monta vuotta ilman tuota kurssiakin. Olen saanut kennelnimeni vuonna 1996, ja silloin ei tuota kurssia vielä vaadittu kennelnimen saamiseksi. No, ihan hyvä kurssi se oli , vaikka mitään uutta siellä ei tullutkaan esille. Kävin myös imetysohjaajakoulutuksessa ja saamassa uusinta tietoa vastustuskykyisistä bakteereista.

Olen myös onnekseni tavannut aika monta kasvattiani omistajineen mejä-harjoittelun merkeissä täällä meillä.

1.5.2008 Se mikä ei tapa, se vahvistaa

Näin uskon Lantinkin kohdalla. Lantti toipuu hyvää vauhtia. Nuppi on turvoksissa ja vähän muukin etuosa, mutta Lantti haluaa jo olla talon askareissa mukana. Tosin se vielä paljon nukkuukin. Ja syöminen on vaikeaa, sillä jokainen nielaisu on tuskan takana. Lantti oli yöllä poistanut myöskin verisuonikanyylinsä. Oli ilmeisesti sitä mieltä, että ei enää tarvitse nesteytystä:).

Parsoneille aina tapahtuu ja sattuu. Täältä http://www.elvinvuodatus.net voit lukea Wilman kauhunhetkistä oman parsoninsa kanssa.

30.4.2008 Vipera berus

Tuon kyseisen eläimen puremaksi joutui tänään meidän pikku-Lantti. Paremmin tuo eläin tunnetaan nimellä kyykäärme.
Olin Inkoossa lenkillä koko lauman kanssa. Kävimme rannassa, koirat uivat innoissaan, minä en vielä uskaltanut. Lenkki jatkui metsässä ja pellolla. Olin jo melkein kotipihalla, kun ojanpientareella törmäsimme kyyhyn. Lantti kulki edellä nenä maassa. Yht´äkkiä se hypähti korkealle ilmaan ja pakitti. Lantin edessä oli kerällä kyy, joka sähisi kuin viidakon eläin ainakin. Tein äkkinäisen väistöliikkeen ja houkuttelin koko lauman pois kyyn lähettyviltä. Hetken luulin, että selvisimme pelkällä säikähdyksellä, sillä Lanttikin jolkotteli ihan normaalin näköisenä. N. viiden minuutin päästä Lantti kuitenkin alkoi käyttäytyä vähän omituisesti. Se kulki pää alhaalla vaikean näköisenä. Otin Lantin tarkempaan syyniin ja olihan siinä näkyvissä puremajäljet. Vas. ylähuulessa lähellä kirsua oli 2 reikää, joista vuoti vähän verta. Annoin Lantille heti yhden kyytabletin ja soitin eläinlääkärille.
Oli, muuten, aikamoinen ihme, että minulla oli kyytabletit mukana. Olin jo lukinnut kotona ovet, kun yht´äkkiä ajattelin, että pitääpä ottaa varalta kyypakkaus mukaan.
Eläinlääkärissä Lantti vaikutti jo aika kipeältä. Sillä oli huuli ja kaula ja vas. lapa jo hieman turvonnut. Lantille laitettiin tippa ja se sai suoraan suoneen antibioottia ja kipulääkettä. Kun hengitys tuntui menevän koko ajan enemmän tukkoon, se sai vielä annoksen kortisonia. Kortisoniahan pyritään nykyään välttämään, koska se ei ole hyväksi munuaisille, mutta jos henki ei kulje, ei ole muuta keinoa. Koska oli vappuaatto, oli eläinlääkäriasema juuri menossa kiinni. Sain Lantin mukaani tipan kanssa.
Suurkiitokset Lohjan Pieneläinklinikan lääkärille Heli Härkälälle ja kaikille avustajille! Olen aina saanut ko. klinikalla erinomaista palvelua!:)
Lantti on nukkunut koko iltapäivän. Äsken se käväisi pissalla ja jatkaa taas uniaan. Turvotus ei ole lisääntynyt- vielä! Muistan Luigin parin vuoden takaisin kyynpuremaepisodin. Luigiihan turposi järkyttävästi, ja vielä kolme päivää tapahtuman jälkeen.

Kiihkolla on vielä aikamoiset ruvet kurkussa viikon takaisesta episodista. Toivottavasti saan ne rapsuteltua pois ennen lauantain näyttelyä. Raivon rupia rapsuttelin tossa, kun se istui sylissäni.
Niin, näyttelyt. Olin Teijan mukana, kun Heta oli näytillä viime sunnuntaina Lahdessa. Tällä kertaa ei kyllä ollut tuomarin vika, että tyttö sai H:n (=hyvä rotunsa edustaja). Heta oli kuin maansa myynyt. Sillä ei ollut yhtään kivaa. Se liikkui masentuneesti ja takakorkeasti. Ei vika ollut myöskään esittäjän. Heta vain ei viihtynyt kehässä :(. Tuomari antoi sille kyllä oikean ihanan arvostelun. Mutta ei tuolla liikunnalla voinut muuta saada.
Ei se mitään. Meidän mielestä Heta on edelleenkin maailman kaunein parson :). Kauneutta lisää sen ihana luonne :)

Kaikesta huolimatta Klara Vappen! Ainakin minulle, sillä meen töihin.

Kuvan Raivon tyttärestä Emmistä lähetti Tuula Myllymäki.

23.4.2008 Tänään taas 10 parsonia ja 1 bc

Marjulla on tänään Vermo-päivä, joten koko lauma on luonani. http://kirinlauma.vuodatus.net/ täältä voit lukea, mitä eilen illalla tapahtui, kun Marju oli tulossa luokseni pentuja kaitsemaan. Eipä ole aikoihin mitään vastaavaa tapahtunutkaan. Silloin, kun Bim ja Luigii olivat nuoria, oli tuo aika yleistäkin :(
Olen tänään hoidellut Bimin ja Kiihkon vammoja. Ja olen myös pessyt ne molemmat, sillä ne olivat kyllä aika likaisia. Mutta eivätköhän nuo toivu. Kaikki kolme hurjaa ovat kyllä melkoisen jäykkiä ja Raivo vähän ontuu.

Pennut vain ovat edelleen ihania. Tässä kuva, jonka otti sijoitukseen menevän narttupennun isäntä sunnuntaina.

Löysästä nahasta on hyötyä :)

21.4 2008 Sani- ikuinen laihduttaja

tai pitäisi kai sanoa ikuisesti laihdutettava:). Mutta on Sani laihtunut, on. Tiedän sen siitä, että hän mahtui luolaharkoissa ahdingosta läpi. Todellakin, meidän pikku pullero oli treeneissä intoa pullollaan. Tässähän päästään kohta Sanin kanssa kokeisiin :).
Helppoa tuo laihduttaminen ei ole, sillä Sani on mestari löytämään ja varastamaan ruokaa. Viikko sitten lauantaina hän pihisti kauppakassista juustochiapatta-leivän. Tiputti sen kyllä, kun karjaisin, mutta oli jo ehtinyt nakertaa siitä viiden sentin palan :(.
Pari päivää aikaisemmin olin ottanut pakkasesta sulamaan koirien maksalaatikkoa. Tuo lihaköntti oli pesuvadissa kodinhoitotilan lattialla, jotta se lattialämmityksen päällä muka sulaisi hieman nopeammin. No, oli lämmin kaunis ilma. Koirat olivat pihalla kaikki + vielä Sadun 4 koiraa. En millään pysynyt kärryillä koirien kulkemisista. En siis todellakaan, sillä kun menin sisälle, minua kohtasi ikävä näky. Sani oli olkkarin lattialla syönyt puolet siitä jäisestä maksalaatikosta :(- Ja vitsit, hän näytti onnelliselta.

Eilen söin aamupalaksi tapani mukaan ruisleipää, jonka päällä oli juustoa. Tapani mukaan en myöskään malttanut istua aloillani syödessäni, vaan lähdin keskenkaiken suorittamaan jotain askaretta. Kun tulen takaisin, huomaan että leipäni on syöty. Sanihan se siellä pöydän alla nuoleskeli viimeisiä voileivän murusia. Tänään Sani söi paremman puutteessa ison kasan jonkun lehtipuun "käpyjä". Onko ne sitten haapoja vai mitä?

Noi pennut on ihania riiviöitä. Olimme taas illansuussa ulkona useamman tunnin. Minä tein puroja tuolla tonttini vetisessä päässä ja vauvat olivat kovasti touhussa mukana. Kyllä ne olivat likaisia! Nyt sitten uni maittaa.

Isot koirat ovat löytäneet täältä mieluisia kaivuupaikkoja, vaikka syksyllä tuntui, että oli ikävä niitä Inkoon peltoja juuri tuon kaivamisvimman takia. Sitten löysimme tästä ihan läheltä 2 hiekkaluolaa, jotka olivat nyt tyhjiä. Mutta kyllä Zora haisi ihan ketulta tutkimusmatkan jälkeen..

20.4.2008 Osta koira, osta kaksi...

niin ei ainakaan koskaan työ lopu. Että on tänään ottanut pattiin. Lenkin jälkeen Lantti tuli sisälle ja oksensi valkoiselle matolle (onneksi koneeseen mahtuvalle) isot peurankakka oksennukset. YÄK.
Ja parin tunnin päästä huomaan, että sänkyni on aivan märkä.!! Murrr! Olin hetkeä aikaisemmin hakenut sänkyvaatteet ulkoa tuulettumasta ja pedannut sänkyni. Jätin päiväpeiton pois, sillä olihan jo ilta. Menin ulos hakemaan puita. Kun tulen takaisin, on Sani käynyt merkkaamassa sänkyni. Onneksi lätäkkö oli niin tuore, että ainoastaan pussilakana ja täkki kastuivat. Mutta silti, en kestä tätä jatkuvaa pyykinpesua :( Ja tiedän, että se oli Sani, sillä hänet on saatu joskus kiinni itse teosta. Että hankkikaa, hyvät ihmiset, vain koira tai pari, niin kyllä on kivaa :(!!

Itseasiassa muutama ihminen on juuri hankkinut koiran, sillä Iitun pennuista on kaksi jo lähtenyt uusiin koteihinsa. Simpsonit- pentueen Maggie eli Luna muutti Pohjankuruun Mervaston perheen koiraksi ja Homer eli Nemo pääsi Riitan ja Erikin koiraksi Puu-Vallilaan. Viikon päästä lähtevät sitten jäljelle jääneet kaksi. Nyt meillä on kieltämättä hieman rauhallisempaa, mutta on meillä ikäväkin.

Aikuisista koiristamme huomaa, että ne ovat hieman väsyneitä tähän penturumbaan. Aikuiset nartut eivät juuri pentujen kanssa leiki (paitsi Lantti). Ne oikeastaan toimivat lähinnä pentujen kouluttajina pelisääntöjen suhteen. Luigii myöskin pitää pentuja lähinna kiusanhenkinä (jotka jumaloivat Luigia). Nuoret uroksemme, Kiihko ja Orm, leikittävät pentuja eniten :).
No, tähän penturumbaan kuuluu tietysti myös paljon ihmisiä, sillä pennuille on kovasti tärkeää saada tavata eri-ikäisiä ihmisiä. Meillä on lähi viikkoina käynyt paljon porukkaa. Vaikka se on niin tärkeää pennuille ja mukavaa minulle, niin kyllä se näköjään tätä laumaamme hieman rassaa. Selkeimmin minä sen huomaan vaikkapa Zoran käytöksestä. Viilipytty-Zora alkaa vieraiden aikana vähän turhan rajusti kiusata yleensä Lanttia. Eli jotenkin nämä kaikki alkavat vähän häiriköidä, ja joutuvatkin sitten vuoronperään jäähylle :)

Orm leikkii Bartin kanssa.

9.4.2008 Pitkät päivät pakerretaan...

Tuo lause tuli vain mieleeni. Ei se kuvaa tätä tekemistä, mitä tarkoitin... siis tätä tekemistä näiden pentujen kanssa. Ei tätä nyt pakertamiseksi kai voi sanoa. Ulkoilemme monta kertaa päivässä. Lenkkeilemme isolla pihalla ja läheisessä hiekkarinteessä. Neljän pennun katras kulkee kuuliaisesti jalkojeni tuntumassa, elikkä lähes jalkojeni alla. Olen koko ajan suistumassa nokilleni niitä varoessani. Aina välillä joku eksyy kauemmas tutkimusmatkalle, mutta tulee heti kutsuttaessa luokse.
Pennut eivät tee oikeastaan ollenkaan kakkoja sisälle. Pisut toki tulee sisälle vielä aina silloin tällöin. Sisällä pennut kulkevat myöskin perässä joka askeleella. Välillä juoksen niitä karkuun- ja aina ne minut saavuttavat:). Pitkät tovit menee sitten lattialla niiden kanssa leikkien ja välillä tuntuu, että olen niiden purulelu:)
Pennut syövät hyvin ja nukkuvat oikein pitkät yöunet:).
Jos ne pysyisivät aina pentuina, voisin pitää ne kaikki:). Joopajoo, aikuisia ei tähän huusholliin voi ainakaan yhtään enempää tulla.. Kyllä tämä yhdeksän koiran lauma on ihan riittävä. Vaikka tällä hetkelläkin tuntuu, että talossa ei ole ketään minun lisäkseni.. Koko hela lauma makaa jossain...
No, Marjun Bim kyllä välillä häiritsee. Tuo vanhus on täällä minun luona vähän levoton. Välillä tuntuu, että se ei muista, onko se juuri käynyt ulkona vai ei. Bim oli tänäänkin mukana lenkillä ja fyysisesti se jaksaa oikein hyvin. Mutta on se vähän "ankkalinnalainen". Sen kuulo on huonontunut selvästi. Se kuulee vain korkeita ääniä. Lenkillä on pakko vahtia, ettei se eksy:)

Lauantaina olimme"Tallitontun" Anjan järjestämässä silmien joukkotarkastuksessa. Tirin silmät oli ok, samoin kuin äitinsä Fiinan. Lantin siskon Tuikun silmät olivat myöskin kunnossa. Ikävä kyllä Tuikun pojan silmistä löytyi lievää lasiaisvuotoa, mikä tarkoittaa alkavaa linssilukstaatiota. Eli samaa vaivaa, mitä on meidän Lantilla. On se surullista.
Toivoisin niin kovasti, että ihmiset olisivat valveutuneita ja tarkistuttaisivat koiriensa silmät säännöllisesti. Siitä olisi paljon apua, kun suunnittelee näitä jalostusasioita.

Maanantaina olimme Iitun luona metsästysreissulla. Iitu oli taas pari päivää aikaisemmin ottanut yhteen supin kanssa. Alkoi harmittamaan, ja päätimme päästä siitä supista eroon. Olimme metsässä n. 5 tuntia, mutta emme löytäneet sitä supia. Löysimme yhden mäyrän, jonka karkoitimme pois kesämökin alta.. Ja löysimme myös ison luolasysteemin, jossa asui mäyrä tai kaksi.. Mutta saalista emme siis saaneet. Tuloksena vain rättiväsyneitä koiria.

Tässä kuvassa Snoopy, jolla on perinnöllinen kaihi ja joka on myös linssiluksaation kantaja. Suloinen koira, joka sairaudestaan huolimatta näkee vielä hyvin.

2.4.2008 Hengenlähtö lähellä

Olin koko koiralauman kanssa pihalla. Pennutkin olivat ulkoilemassa. Zora seisoskeli lammen rannalla laiturin nokassa ja ponkaisi siitä yht´äkkiä jäälle. Kuului vain rusaus, kun jää petti Zoran alta. Zora yritti uida kohti rantaa, se nosti etupäänsä jäänreunalle, ja taas jää petti. Zora painui umpisukelluksiin. Tätä se teki useamman kerran. Sitten se päätti kääntyä takaisin kohti laituria.
Episodin aikana minä olin tehnyt lukuisia pelastussuunnitelmia mielessäni, mutta kaikki olivat huonoja. Kun näin Zoran uivan kohti laituria, tajusin, että laiturin nokalta minä voin saada Zorasta otteen ja voisin vetää sen kuiville. Kävin vatsalleni laiturin päähän ja kurkotin kohti Zoraa. En ylettänyt. Hivuttauduin makaamaan niin, että vain reiteni olivat laiturilla- ja sain kuin sainkin otteen Zorasta. Siinä samassa tajusin, että en ilman tukea pysty vetämään tuota yli kahdeksaa kiloa laiturille. Okei, tuin toisen käteni jäähän- ja tietysti jää petti käteni alta. Olin hyvin lähellä sukellusta Zoran seuraan veteen. Jotenkin sain tasapainoiltua reisieni varassa keikkuen ja sain vedettyä myös Zoran laiturille. Kyllä olivat jalkani setsuuria ja koko kroppani maitohapoilla.
Ja kun lähdimme pois laiturilta, tuli yksi pennuista laiturin päässä vastaan. Se oli lähtenyt katsomaan tapahtumaa hieman lähempää. Jestas! Muut pennut onneksi odottivat aidan oikealla puolella.

Tapahtuman jälkeen näin jo sieluni silmillä Ilta-Sanomien otsikon: Kennelin pitäjä hukkui pelastaessaan koiraansa. Pennut ja muu lauma olivat pihalla pari vuorokautta ennenkuin kukaan huomasi tapahtumaa.

Noi pennut on ihania!! On ne kyllä aika energisiä :). Iitu-äiti on käynyt niitä nyt kahtena iltana tissittämässä, sillä Iitun nisät on olleet niin kovin täydet. Kyllä ovat äiti ja pennut nauttineet näistä tapaamisista. Eilen ei Iitu olisi halunnut ollenkaan lähteä kotiin. Se halusi vain jäädä vauvojen luo. Kyllä alkoi ihan itkettää, kun katseli Iitua!

Terroristilauma tai siis Simpsonit aterioimassa.

31.3.2008 Purinalla Sari Puusaaren synttärit

Eilen vietettiin todellakin Sarin synttäreitä epävirallisen agilitykisan merkeissä. Sarin mies Esa oli nähnyt paljon vaivaa kisojen kanssa. Mukana kutsukilpailussa oli tietysti paljon parsoneita, mutta myös muiden rotujen edustajia, kisaajia MM-tasolta saakka. Hauskaa oli ja palkitut kehuivat palkintojakin hyviksi- puhumattakaan eväistä:)

Marju siis kisasi Raivon ja Sanin kanssa. Kisa kyllä näkyi tänään Raivon kropassa. Kisaratana oli eilen rata, jossa oli monenmoista vääntöä. Kaikki pienet mutkat rasittivat Raivon etuosaa. Raivo jumiutuu siksi niin helposti, että sillä on jenkkityyliin erityisen suora selkä. Kyllä parsonin rotumääritelmän mainitsema kaareutuva lanneosa on ihan fiksu juttu :).

Iitun pennut muuttivat tänään meille. Iitu oli Prinssin ja Aatun mukana niitä tuomassa. Nuo reilu viisiviikkoiset olivat täällä heti kuin kotonaan. Samoin oli äitinsä Iitu. Iitu makaili olkkarin lattialla selällään ja nautti. Iitu lähti sitten kotijoukkojensa kanssa kotiin, eikä kyllä yhtään taakseen vilkuillut, vaikka pennut jäivät tänne.

Aluksi kaikki koiramme (paitsi tietysti Zora) kävivät aivan kuumana pentujen takia. Ne olisivat ehdottomasti halunneet päästä tutkimaan pentuja tosi tarkasti. Vähitellen ne pääsivätkin. Lantti on ihmeellinen. Se meni heti pentujen kanssa pentulaatikkoon ja söi siellä niiden kanssa puruluita. Pennut kiipeilivät Lantin yli ja se ei ollut moksiskaan. Onpa hyvä hoitotäti!

Kyllä pennut taitavat saada nimensä Simpsonien mukaan :)

Tämä kuva on Sarin synttärikisoista. Siinä Sani, Raivo ja Valo seuraavat silmä kovana rataantutustumista. Kuvan otti Marika Kelokari.

29.3.2008 Taas synttäripirskeitä

Monilla tuntemillani ihmisillä, veljelläni, parilla työkaverillani, joillakin agilitytutuilla etc. on nyt maaliskuun lopussa synttärit. Voi noita ihmispoloja. Ovat oinaita niinkuin minäkin. Ei ole elämä oinaana helppoa, eikä varmaan oinaan kanssakaan :)

27.3 täyttivät jo 3 vuotta Valon viimeiset pennut Otto, Alma, Ilona, Sera ja Pärsson. Onnittelut Valon ja Lassen lapsille!

Meillä on täällä mennyt niin rauhallisesti kuin vain 9 koiran kanssa voi mennä. On ollut ihanaa kun on ollut lunta niin paljon, että koko lauma on tosissaan saanut kahlata. Sani vähiten, sillä se kulkee aina jonon hännillä minun perässäni :(. Täällä liikuskelee kettu, joka jättää lumeen sekä tassunjälkiä että hajujälkiä. Ja arvatkaapa vain pyörivätkö nuo koirat niissä ketun hajuissa. Hui kauhistus minkälainen ketunhajuinen lauma minulla on kotiintuomisina !
Yhtenä päivän, kun lauma oli vain puolikas, koin kauhunhetkiä. Zoralla oli niin tuoreet ketunhajut nenän edessä, että se jäljesti pitkän tovin haukkuen. Ja meni tuon ison tien toiselle puolelle- ja tuli sieltä sitten lähes saman tien takaisin. Huh!
Tänään Zora on sitten nautiskellut tuossa terassilla. Se istuu siinä seinään nojaten ja aivan selvästi imee auringon lämpöä kroppaansa. Eikä tule sisälle, vaikka kuinka houkuttelen.

24.3.2008 Toinen Pääsiäispäivä

Minä en enää meinaa pysyä ajan tasalla kasvattieni syntymäpäivien suhteen. Onneksi aina joku ystävällisesti muistuttaa. Tänään viettävät kuitenkin 7-vuotispäiviään Zoran ensimmäiset lapset Penny, Jaska ja Capu! Hurjasti onnea toivotan minä ja tietysti äitikoira Zora:).
Tämä on merkittävä päivä senkin takia, että tänään syntyi Annelle ja Tonille pieni poikavauva! Kyllä mahtaa heidän ROP-ryhmänsä (Rane, Osmo ja Penny) hämmästyä, kunhan vauva kotiutuu. Onnitteluhalit koko poppoolle!

19.3 viettivät 11-vuotispäiviään Bimin lapset Valo, Nelson, Napoleon, Jalo ja Nena. Sylin täydeltä onnea! Ja muitoissamme ovat myöskin tuosta sisarusparvesta jo Sateenkaarisillalle siirtyneet Nixon, Piku ja Remu.

Zoran tytär Fiina ilahdutti tänään. Fiina otti Purinalla agilityn mini 2 -luokassa voiton ja siirtyi kolmosiin!!

Kuvassa Fiina hieman nuorempana :)

21.3.2008 Hyvää Pääsiäistä

Kuvassa Raivon poika Tintin. Kuvan lähetti omistajansa Lilian Collin.

19.3.2008 Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää...

Tänään näin sellaisen ihmeen, että Zora leikki oikein pitkään Kiihkon ja Raivon kanssa. Ihmeellistä ;O ! Todellakin.

Eilen oli hoitamassa Iitun vauvoja Karkalissa. Ne ovat nyt kolmeviikkoisia syötävän suloisia palleroita. Toivottavasti saan niistä pian uusia kuvia. No, ainakin sitten, kun ne reilun viikon päästä muuttavat minun luo.
Äitikoira Iitu oli minun ja Luigiin ja Ormin kanssa lenkillä. On se ihme friidu. Ei se ole tainnut kovin montaa isoa koiraa nähnyt, kun elää aivan korvessa :), mutta ei se ollut Ormistakaan moksiskaan. Olipa vain onnellinen uudesta kaverista. Kaverista, joka juoksi lujaa edellä. Sai leikkiä ihanaa takaa-ajoa.
No, tänään Iitu oli sitten taas ottanut kiinni supin. Ja taistellut tuon otuksen kanssa veden täyttämässä ojassa. Olipa Iitussa taas pesemistä, ennenkuin pääsi pentujen luo:)

Kävin eilen Karkalissa lenkillä myös omien tyttöjeni kanssa. Meidän piti vähän niinkuin kuluttaa aikaa, sillä kotiinkaan en enää ehtinyt ennen illan agilitytreenejä. Treenejä, joissa harkkasin Raivon kanssa. Ja kaikki meni pieleen. Sani tuntuu paljon helpommalta, sillä Sani tekee just sen mitä näytän. Mutta tuo Raivo hakee itse esteitä ja seuraa ohjaajan jokaista vartalon merkkiä niin älyttömän tarkkaan. Että harmitti ja ihmetytti. Kyllä Marjun täytyy olla aika taitava ja nopea, että se saa Raivon menemään määrättyä rataa :).

Tänään hain taas Marjunkin koirat luokseni hoitoon, sillä Marjulla oli Vermo-päivä. Kävin koko lauman kanssa lenkillä. Niin, paitsi Zora ei taas halunnut mukaan. Oli liikaa hälinää :). Mutta kaikki muut (8) nauttivat, jopa vanha Bim. Bim on toipunut hienosti siitä vestibulaarinen neuriitti-oireistostaan.
Teimme itseasiassa tavallista pidemmän lenkin- niin että luulin jo, että en jaksa takaisin. Ja saimme todellakin kahlata hangessa. Meillä on ihan talvi
Lenkin jälkeen tein ruokaa koko laumalle ja koko yhdeksän lauma söi sulassa sovussa pikku keittiössäni. Niin, Tiri ja Sanikin ovat ihan kafruja huolimatta viime viikon mittelöstä.

Tänään kävin myös Rengossa katsomassa Raivon ja Nastan pentuja. Kyllä ne olivat ihania:). Reippaita, aikamoisia terrierejä. Laitan tähän kuvan Maunosta tai sitten se on se toinen ...Selvästi tuleva näyttelytähti :)

15.3.2008 Työ tappaa

Siltä minusta tuntuu taas tällä hetkellä. Vika ei toki ole muiden kuin minun itseni. Olen joutunut vaihtamaan työvuorojani päästäkseni harrastamaan ja sitten tuleekin väsy. Kaikkein kauheinta tässä yötyössä on se, että jos tekee 2 yötä ja on yhden yön kotona ja sitten taas tekee 2 yötä. Ja näitä minulle nyt on sattunut ihan omaa syytäni..

Tänään olin Sanin kanssa Mia Laamasen agilitykoulutuksessa. Saimme oikein hyviä eväitä seniorien SM-kisoja ajatellen :). Oikeastaan minun piti osallistua koulutukseen Lantin kanssa, mutta Lantti ontuu. Lantilla on vas. etutassun uloimmainen (lateraalinen) kynsi vaurioitunut ja se on sitten kipeä! Lantista tulikin mieleeni, että hänestä oli hieno kuva paikallislehdessämme. Paikallislehtemme toimittaja kävi nim. haastattelemassa minua. Oli nähnyt tien vieressä hienon Kennel-kylttini ja tuli tekemään juttua Tupla-Täplän kennelistä :)

Eilen olin illalla agilityhallilla katsomassa Zoran tyttären Irkun harjoittelua. Ja olihan siellä myös Valon lapsenlapsi Pimu ja Sanin lapsenlapsi Robin. Irkku kävi äitinsä tapaan haistelemassa rottien kulkureitit hallin seinustoilla, mutta teki sen jälkeen töitä Terhi-emäntänsä kanssa kiitettävästi. Pimu on taitava ja nopea agilitykoira, kuulemma välillä vähän liiankin nopea :). Ja pikku-Robin, Sinin veli, siinä on sitten mukava pakkaus. Toivottavasti ei vain jää alamittaiseksi. Samaa pelkään siskostaan. Sanin takaa tulee ilmiselvästi joku ihmeellinen pienuusgeeni:(. Ei auttanut, vaikka valkkasimme isäkoiraksi normaalikokoisen, täysin erisukuisen uroksen.

Keskiviikkona kävi Raivon poika Tintin kanssamme lenkillä. Tintin, ikää vähän yli vuoden, on hieman alkanut isotella toisille pojille. Yrittihän tuo napero vähän aluksi haastaa Luigia, mutta Luigia ei olisi vähempää voinut kiinnostaa. Ja Orm on isosta koostaan huolimatta vielä niin lapsi, että siitä ei ollut Tintinille haastajaa. Lenkki menikin koirasuhteissa oikein hyvin. Hieman kauhun hetkiä koettiin, kun koko lauma sai nenäänsä tuoreet riistan jäljet. Kaikki ryntäsivät lujaa ja kauas. Kun muut olivat jo takaisin, Tintin vielä kaahasi nenä maassa jälkien perässä. Sitten yht´äkkiä tilanne taas rauhoittui. Nyt riista liikkuu ilmiselvästi kovin aktiivisesti. Mariltakin tuli tänään viesti, että Valo karkasi lenkillä jonkun perään ja viipyi poissa puolisen tuntia. Ja tuli sitten takaisin niin kovin onnellisena.

Kesää odotellaan:)

11.3.2008 Haaste

Blogeissa kiertää haaste koirille. Zora sai haasteen tyttäreltään Pennyltä. Nyt minun pitää siis kirjata tähän Seitsemän totuutta Zorasta. Kylläpä on paha.

1. Minä olen Zora. Ei ole muita Zoria.
2. Minä teen kyllä, mutta en pakolla, enkä varsinkaan houkuttelemalla. Teen silloin kun minulle sopii.
3. Kaikkein mieluiten teen asioita metsässä. Juoksen lujaa ja kaukana. Toki pidän huolen "mattesta". Käyn
välillä kurkkaamassa, että hän pysyy perässä. Ja kaikkein ihaninta on löytää supi :)
4. Rakastan autolla ajelua. Mutta vain silloin, kun minulle sopii. Ja tietysti etupenkillä maaten. Kuolen, jos joudun farkun takaosaan, sillä sehän on koiria varten!!
5. En ymmärrä koiria, jotka jaksavat haukkua toisia koiria. Mutta minähän en kaiketi olekaan koira. Vieraat koirat ovat minulle useimmiten täysin yhdentekeviä. En viitsi vaivautua.
6. En nykyään viitsi lähteä lenkille, jos porukkaa on paljon. Minua ahdistaa meteli. En kestä, että nuoret hilluu ja haukkuu. Ja sitten tietenkin mattekin korottaa äänensä. Ai, että mun korviin sattuu...
7. Olen lahjakas. Senhän todistaa jo se, että täysin ilman treenejä olen noussut agilityn kolmosluokkaan. Jos palkka olisi tarpeeksi hyvä, voisin tsempata vielä hieman enemmän. Jos vaikka saisin ketun juoksemaan radalla minua karkuun... a vot, kyllä vauhtia ja motivaatiota löytyisi.

Minä, Zora, haastan veljenpoikani Brandon ja Luigiin tyttären Rusthollin Hertan (haastoin jo äitini Mairan, mutta sillä ei oo blogia eikä omia sivuja )

Iitun vauvat relaa.

8.3.2008 Ei näitä aina ymmärrä- naistenpäivänäkään

Pääsin tänä aamuna lähtemään töistä pois hieman normaalia aikaisemmin. Olin kotona jo vähän vaille kahdeksan. Kun oli niin hieno aamu, ajattelin käydä koirien kanssa pikkulenkillä ennen nukkumaan menoa. Sani ja Luigi olivat kyllä vähän nyreissään. Aamu-unisina niiden mielestä siinä ei ollut mitään järkeä. Mutta kyllä ääni kellossa kohta muuttui.
Olimme kiivenneet pihaltani lähtevän rinteen ylös, kun näin Zoran käytöksestä, että jossain edessäpäin oli riistaa. Ei pienriistaa vaan hirvieläimiä. Zora ilmaisi ne haistelemalla ilmaa kahdella jalalla seisten. Mutta ei se viitsinyt niiden perään lähteä. Tyhmää touhua. Ne pääsee kuitenkin karkuun.
Mutta pullerot Sani ja Luigii ampaisivat haukkuen kohti pientä metsikköä- ja vielä Lantti joukon jatkona. Lantti tuli kohta takaisin, koska Zora ei lähtenyt mukaan. Mutta Sanista ja Luigiista ei näkynyt hännänpäätäkään. Ei minun auttanut muuta kuin kääntyä takaisin kotiin.
Tulimme Zoran ja Lantin kanssa kotipihalle. Kahdesta karkulaisesta ei näkynyt jälkeäkään. Lähdin tyttöjen kanssa autolla isolle tielle katsomaan, näkyykö metsästäjiä siellä. Ei näkynyt metsästäjiä, eikä jälkiä niistä. Näimme kyllä jäljet, jotka kertoivat hirven juosseen ison tien yli hiljattain. Ja hirvi oli tullut vauhdilla lumipenkasta tielle. Mutta koiran jälkiä ei näkynyt. Nousin autosta ulos ja kuuntelin, mutta ei kuulunut myöskään haukkua.
Kun ajoin kotipihalle, juoksi Sani pihalla innoissaan räksyttäen vastaan. Mutta Luigiista ei näkynyt vilaustakaan.
Taas tuli sama tunne kuin pari päivää aikaisemmin, kun Luigii oli myöskin omilla teillään: "Kyllä minä sitten inhoan kastroituja uroksia!". Se on selvää, että kun sukupuolivietti häviää, niin metsästysvietti voimistuu- tai sitten ei- mutta samalla lailla käyttäytyi meidän sekarotuinen kastroitu schäfer-uros.
Tytöt saivat aamupalan ja kävimme nukkumaan. Klo 9.45 Luigii haukkui oven takana ja halusi sisälle syömään ja nukkumaan. Ei kertonut, missä oli ollut. Oli taas vain lihaksistaan jäykkä ja väsynyt. Mutta, ah, niin onnellinen

6.3.2008 Metsästämässä

Nyt on todellakin meikäläisen maailmankirjat sekaisin. Kirjoitan tätä klo 6 aamulla. Heräsin klo 3.15. Olin käynyt nukkumaan illalla klo 19. Olin ollut edellisen yön töissä ja lähtenyt suoraan yövuorosta harrastamaan. :)

Niin. Minulle tarjoutui tilaisuus päästä kokeneen metsästäjän ja riistanvartijan kanssa supijahtiin. Mukaan pääsi tietysti Zora ja sitten Haukivaaran Terhi Zoran tyttären Irkun ja kasvattinsa Pirren kanssa. Kävimme kokemassa ensin kolme pesää, jotka koirat totesivat tyhjiksi. Sitten ajoimme sinne risukasoille, missä Zora oli aikaisemmin ottanut kiinni supin.
Siellä laskimme ensin Irkun etsimään. Irkku löysikin riistan, mutta ensikertalaisena ei oikein ymmärtänyt jujua eikä uskaltanut mennä tarpeeksi lähelle riistaa, joten riista pakeni Irkun edellä ja piiloutui. Sitten pääsi Pirre etsimään. Pirre saikin äkkiä kontaktin riistaan, mutta myöskin kokemattomana antoi riistan paeta.
Vihdoin pääsi Zora töihin. Se löysi riistan etsimällä kasan alla, risujen, peltien, lautojen ja halkojen seassa hyvin järjestelmällisesti. Kun se sai kontaktin riistaan, piti se riistan aloillaan työskentelemällä tosi hyvin. Teimme tunnin töitä ennenkuin saimme näköyhteyden Zoraan ja riistaan. Supi oli osittain Zoran yläpuolella ja iski sieltä aina välillä rajusti Zoraa. Yritimme kirveellä ja rautakangella päästä lähemmäs parivaljakkoa, mutta emme onnistuneet. Zora alkoi olla jo aivan poikki. Päätimme antaa vielä nuorille mahdollisuuden.
Kutsuin Zoran pois ja annoimme Irkun mennä jatkamaan. Ai että Zora oli katkera! Riistahan oli taas heti siirtynyt, kun koira tuli pois. Irkku löysi nyt nopeasti riistan ja riista pakeni suoraan metsästäjän tulilinjalle.
Mikä näky se supi olikaan.. Se oli toisesta kyljestään aivan kalju. Sillä oli kapi, sairaus, joka olisi sen vähitellen tappanut.
Mitä tämä päivä sitten antoi. Hurjasti uutta oppia. Arvostan Zoraa entistä enemmän. On se vaan hieno koira. Se on todella hyvä etsijä. Metsästäjä olisi varmaan sille toivonut vielä enemmän kovuutta, mutta mielestäni Zora piti meille kiitettävästi riistaa paikallaan, mutta me emme vain pystyneet sitä auttamaan.
Opin myös sen, että koiralta vaaditaan todellakin rohkeutta, että se uskaltaa luonnossa toimia riistan kanssa. Keinoluolat taitavat kuitenkin olla aivan asia erikseen ;).
Zora oli niin onnellinen, kun se sai tehdä työtä, sitä työtä, mihin se on alunperin tarkoitettu:) Nyt se varmaan nukkuu kaksi vuorokautta.
Irkku ja Pirre saivat hyvää harjoitusta ja todellakin syttyivät :).

Kaunis kiitos Pasille kaikesta avusta ja kärsivällisyydestä kahdelle naiselle pikku puppejensa kanssa :).

Tässä yhdeksän parsonin lauma nauttii lumesta.

4.3.2008 Kuva pennuista 8 vrk:n iässä

3.3.2008 Pentunäyttely ja kadonneen koiran metsästys

Meidän Torppa, Puuha-Pete eli Tor oli eilen Kaapelitehtaalla pentunäyttelyssä rotunsa paras pentu. Parsoneita oli näyttelyyn ilmoitettu vain 6, ja niistäkin joutui korvatulehduksen takia (siis lääkityksen/doping) jäämään pois yksi, meidän Odin eli Uno.
Paras narttupentu oli Torpan sisko, Doris, jota hienosti handlasi nuori omistajansa Tiia. Doriksesta tuli siis VSP eli vastakkaisen sukupuolen paras.
Vanhemmissa pennuissa ainoana oli Torpan ja Doriksen serkku, Ratkiller- kennelin Lotta, joka sai myös KP:n. Meidän Telma sai tyytyä vain hyvään arvosteluun. Mutta Telma tulee vielä.. Må ni tro!

Tänään olimme lenkillä lumipyryssä. Löysimme taas uuden tukkiautotien. Upeeta. Mutta Zora katosi. Se oli sujahdellut välillä edellämme välillä takanamme, mutta yht´äkkiä siitä ei näkynyt hännänhuippuakaan. Eikä myöskään kuulunut. Jatkoin muiden koirien kanssa lenkkiä ja välillä kutsuin tuota Hurjaa, mutta eipä sitä näkynyt.
Olimme jo tutuimmilla poluilla, kun yhtäkkiä Luigi lähti hilppasemaan jonkun hajun perässä. En sitä siinä tilanteessa edes kutsunut, koska kaikki olivat vähän säntäilleet jonkun hajun innostamina pikkupyrähdyksiä ja tulleet heti kohta takaisin. Mutta kun Luigia ei vähään aikaan kuulunut, aloin kutsua sitä. Ei näkynyt sitäkään koiraa. Olipa merkillinen päivä. Ei auttanut muuta kuin lähteä kohti kotia ja toivoa että karkulaisetkin tulisivat perässä.
Olimme jo melkein kotipihalla, kun Zora saavutti meidät. Sen turkki oli keltaisen hiekan peitossa ja silmätkin täynnä hiekkaa. Ja sillä oli vertavuotavat puremajäljet oikealla puolella poskessa. Eli täälläkin on luolia ja riistaa. Ensimmäinen kerta syyskuun jälkeen kohtaamme, tai siis Zora kohtasi, täällä karvariistaa. No, eipä muuta kuin kotiin, Zora suihkuun ja silmien ja haavojen puhdistukseen. Sillä on kaksi puremajälkiparia siinä poskessa. Kun laitan Betadinea sisään yhdestä reiästä, valuu se toisesta ulos. No, nuo riistan puremat paranevat onneksi hyvin verrattuna koiranpuremiin.
Koska Luigia ei vieläkään näkynyt kotipihalla, oli minun pakko lähteä sitä etsimään. Otin Lantin ja Sanin mukaan avuksi ja seuraksi. Lähdimme seuraamaan Luigin jälkiä sieltä, missä näin sen viimeeksi. Kahdet koiraeläimen jäljet johtivat metsään. Olin melko varma, että Luigikin oli seurannut jotain karvariistaa. Seurasimme jälkiä turkasen pitkän matkaa, kunnes jäljet yht´äkkiä hävisivät... kuin tuhka tuuleen. Sani ja Lantti etsivät vimmatusti jotain, mutta en tiedä mitä. Ei näkynyt Luigia, eikä kuulunut haukuntaa. Ei muuta kuin taas kohti kotia, sillä mulla alkoi jo olla kiire Lohjalle.
Kun lähestyimme kotia, kuulin Luigin haukkuvan terassilla. Se pyrki sisään :). En tiedä missä tuo herra oli ollut, mutta jossain pas..ssa se oli pyörinyt. Sekin joutui heti pesulle. Luigi- ressu oli tuon seikkailun jälkeen niin jäykkä, että luulin sen halvaantuvan. Mutta tossa se nyt makaa itseensä tyytyväisenä. Ja pikku-Telma menee aina ihan sekaisin Luigista. Se rakastaa Luigia koko pikkutytön sydämellään:)

1.3.2008 Tapaus Telma, tyhmä minä ja kipsattu Zora

Iitan ja Chasen tytär Telma, 5kk, tuli hoitoon minulle viime sunnuntaina. Tämä siksi, että Telman Husse ja Matte astelevat tänään alttarille Joensuussa :). Onnittelut Petrukselle ja Jennille!

Telma on ihana. Mutta niiiiin villi! Itse asiassa sen Duracelit rupesivat hieman hyytymään torstaina. Siihen asti se on painellut tuhat lasissa kaikki päivät. Torstaina se meni ekan kerran omatoimisesti päiväunille.
Maanantaina kävimme Ormin kasvattajan luona lenkillä. Siellä tuo pieni juoksi bortsujen perässä. Tiistaina kävimme lenkillä täällä ja sitten hallilla harkkaamassa. Harjoittelimme kontakteja.
On se hassu, nyt se kulkee 40 cm pitkä puruluu suussa ympäri huushollia. Ei ressu osaa päättää missä söisi sitä.
Telmalla on ollut myös ongelma. Se ei ole alkuviikosta osannut tehdä tarpeitaan ulos. Se ei mitenkään ole ymmärtänyt, että minä vain avaan oven ja lasken sen pihalle ihan yksin. Se oli hetken ulkona ja tuli sitten sisälle tarpeilleen:(. Alkuviikosta mun oli pakko nöyrtyä ja seistä pihalla sen kanssa ja vahtia, että se teki tarpeensa. Hihnassa kaikki hommat hoituivat heti :). No, nyt se ei ole enää käyttänyt olohuonetta vessana. Ihan fiksu ipana.
Huomenna meillä on se pentunäyttely Kaapelitehtaalla. Onneksi ei ole mitään paineita. Me lähdemme harjoittelemaan näyttelytouhuja:).

Telma ja Luigii.

Niin, minä olen tyhmä! Tiri ja Sani ottivat keskiviikkona yhteen. Ja taas kaikki oli minun syytäni. Että minua harmittaa. Annoin tytöille lautaseni esipestäväksi. En yleensä salli kahden tytön putsaavan lautasta yhtäaikaa. Nyt kuitenkin jostain syystä sallin sen. Näin hyvin kuinka molempien niskat jäykistyivät pikkuhiljaa. Kummankin nenä tiukasti lautasessa. Kumpikaan ei aikonut antaa periksi. Kumarruin ottamaan lautasta- ja saman tien oli täysi taistelu käynnissä. Ei auta jälkikäteen itkeä omaa tyhmyyttä, mutta itken kuitenkin. Työnsin käteni tyttöjen väliin ja sain jomman kumman hampaasta.. Lopulta nostin Sanin takajaloista ilmaan ja pois taistelutantereelta. Sani häkkiin ja Tiri toiseen häkkiin- jäähtyköön siellä vähän.
Onneksi Luigi, Zora, Lantti ja Orm eivät puuttuneet tyttöjen väliseen välienselvittelyyn. Mutta pikku-Telma oli tohkeissaan. Se hyppi innoissaan tappelupukarien ympärillä ja räkytti.
Kun tunnin päästä päästin likat ulos häkistä, ei Sani halunnutkaan tulla pois. Outoa. No, otin Sanin syyniin ja Tiri olikin lohmaissut Sanille reiän korvaan ja Sanilla oli myös alahuuli halki.
Nyt en tiedä, mikä tyttöjen tilanne on. Pystyvätkö ne elämään yhdessä? Vein Tirin nimittäin illalla Marjulle, sillä en uskaltanut jättää niitä keskenään, koska olin menossa yöksi töihin.

Zoralla ei ole enää kipsiä. Tulin pe aamuna töistä kotiin ja laskin Zoran aamupissalle kipsijalkansa kanssa. Se sai jonkun hirveän hepsukan ja riehui kuin hullu. Sitten se tuli sisälle-- ja koko oikea jalka näytti oudolta. Luulin, että se oli poikki koko jalka siitä kipsin yläpuolelta. Itkien aloin purkaa kipsiä pois.
Helpotus oli suuri, kun totesin, että jalka oli ok, kipsi oli vain liukunut väärään asentoon??. Nyt siinä ei ole siis kipsiä. 7 viikkoa vaihtui vajaaseen kahteen viikkoon.
Eilen vielä kuljetin lenkillä Zoraa hihnassa, mutta se on tuskallista. Zora ei vedä hihnassa, se pitää vain hihnan tiukalla. Mutta on se niin raskasta. Puut ja risut ja mättäät jarruttavat.. Tänään annoin Zoran olla vapaana. Ja herttilei miten se paahtoi--- ja tietysti ontui, kun tulimme kotiin. Hitsi, mä oon kypsä. En tiedä mitä teen sen kanssa.

Iitun pennut.Kaksi ensimmäistä ovat poikia ja 2 seuraavaa tyttöjä.

24.2.2008 Tirin pennut tänään 1v!

Otto, Tuisku, Toivo ja Terri Oktavia täyttävät tänään vuoden. Kyllä aika on mennyt taasen kovin nopeasti. Tuisku ja Toivo ovat aloittaneet agilityharrastuksen ja hyvin meneekin :). Muutenkin pennut tuntuvat olevan oikein kilttejä, vaikka tosi reippaita :).

Tänään oli pentutokoryhmän viimeinen kurssipäivä. Otin noista koululaisista vähän poseerauskuvia, mutta en ole saanut niitä vielä purettua muistikortilta :) Harjoittelimme tulevan viikonlopun näyttelyä varten. Kaikki toimivat tosi hienosti. Katsotaan nyt sitten, mikä kaaos on itse näyttelyssä.

23.2.2008 Iitun pennut syntyivät

eilen aamulla aikaisin. Synnytys meni oikein hyvin ja Iitu ja Robbie saivat kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Lapset ovat oikein kauniita ja terhakoita ja äitikoira on tyyni ja onnellinen.

Tänään olimme LÄGIn hallilla hallicupissa. Minä en osallistunut kisaan ollenkaan, vaan olin siellä vain töissä. Marju kisasi medimölleissä Kiihkon kanssa ja kilpailevissa mineissä Raivon kanssa. Niin, ja otti molempien kanssa hylyt. Kiihko pujahti Marjun selän taakse A:lle, vaikka sinne ei siis pitänyt mennä :). Tuo hassu poika rakastaa kontakteja- niillä saa namia :). Raivo puolestaan valkkasi kahdesta vierekkäin olevasta putkesta juuri sen, johon ei pitänyt mennä:). Uusintakierroksella molemmat tekivät oikein sujuvat vauhdikkaat radat.
Tämän päivän kisoihin osallistui 61 koirakkoa, joten aikaa siellä vierähti.

Kisojen jälkeen harkkasimme Kiihkon, Ormin, Tirin, Lantin ja Luigiin kanssa. Kaikki koirat olivat sitä mieltä, että saivat tehdä aivan liian vähän. No, Orm ehti taas rikkoa yhden hihnan. Se oli noin 10 sekuntia valvomatta kiinni hihnastaan hallin "koiraparkissa" :(.

Harkkojen jälkeen ajoimme Inkooseen lenkille. Kyllä oli lauma onnellinen (ja äänekäs), kun sai porhaltaa vapaana pitkin peltoa ja metsää. Zoraa kyllä harmitti- sehän saa lenkkeillä vain hihnassa toistaiseksi. Ja oli se sitten hihnassa tai ei, niin aina sen kanssa tapahtuu. Sillähän on se kipsi jalassa. Kipsin suojana on ulkoillessa lasten kurahanska. Ja eikö tuo pösilö käykin makaamaan vettä täynnä olevaan ojaan, ennenkuin ehdin silmiäni räpäyttää. Ja hanska imaisee vettä sisuksiinsa, ja kipsi kastuu. Mrrrr... harmittaa.

Kotiin tultuamme olemmekin sitten vain syöneet ja huilanneet :).

21.2.2008 Hiihtolomalla

ovat siis Uudenmaan läänin koululaiset tällä viikolla. Meilläkin on täällä lomalainen ja koiransa, nim. Wilma Siitonen ja Elvi. Molemmat, sekä koira ja emäntä, ovat joutuneet kovaan lenkkirääkkiin, mutta eikö hiihtolomalla niin kuulu tehdäkin? Wilma on myös oikein urakalla trimmannut näitä karvaturreja.

Tässä kuva meiltä- siis vuonna 2002:)

Zora on sairaslomalla. Sillä on oikeasta etujalasta murtunut kaksi varvasluuta. God only knows miten se tapahtui. Sunnuntai-iltana myöhään se vain lähti pihalla hurjaan juoksuun, katosi metsään ja tuli vähän ajan kuluttua takaisin kolmella jalalla. Kun se vielä maanantaiaamupäivällä kieltäytyi varaamasta sille etujalalle, vein sen lääkäriin. Jalka kuvattiin ja murtumat löytyivät. Sitten siihen jalkaan laitettiin lasikuitukipsi, jota pitäisi kuulemma pitää 7 viikkoa??? Kipsin vaihto kahden viikon välein. Ja hihnalenkit. Luoja varjele.
Ensimmäisenä iltana Zora ei suostunut ollenkaan liikkumaan kipsinsä kanssa. Nyt se menee sen kanssa sellaista galoppia, että kauhistuttaa. Ja ihan selvästi se myös nauttii kipsistä kuuluvasta kopinasta. Zoran nimi onkin nyt "korkokenkätäti". Ja kyllä minä olen pariin kertaan pelästynyt, että olen töissä ja pomo tulee luokseni korkokengät kopisten :).

Kävimme tänään Wilman kanssa tsekkaamassa sijoitusnarttuni Iitun tilanteen. Iitun laskettu aika on tällä viikolla ja sijoitusperhe haluaa Iitun synnyttävän kotonaan. Tänä aamuna Iitun lämpö oli laskenut 36.1 asteeseen ja puolen päivän aikaan se alkoi vähän täristä ja läähätellä. Nyt Iitu on kuitenkin ihan rauhallinen eli vielä rauhassa odotellaan.

16.2.2008 Vauhtikone Osmo

on Tirin veli. Taas Toni ja Osmo ottivat agilitykilpailuissa nollavoiton nopealla ajalla, -20sek. alle ihanneajan. Ihan silmät ymmyrkäisenä ihmettelen. Kyllä Tonikin myönsi joutuneensa juoksemaan :).

Kävin tänään trimmaaja-Saaran luona kylässä. Saara on miehensä ja koiriensa kanssa muuttanut isoon taloon maalle, Kahvimaalle. Itseasiassa kävin Saaralta hakemassa Iitan pennun Torin, joka tuli minulle hoitoon. Saaran koti oli välietappina matkalla minulle.
No, minulla oli mukana Luigi ja tytöt, Saara otti mukaansa Inton, Fiinan ja Olgan, ja sitten oli vielä Tor eli 9 russelin voimin lähdimme iltahämärissä lenkille. Alkumatka läheisellä pellolla oli kieltämättä aika kovaäänistä, kun kaikki vähän jahtasivat toisiaan ja haukkua räksyttivät. Sitten kohta eivät enää haukkuneet muut kuin Tor, joka haukkui metsästyshaukkua, kun ei meinannut pysyä lauman perässä.
Minua kyllä aluksi hirvitti, että mnkälainen sota mahtaa tulla Luigin ja Inton välille, mutta nuo pojat ovat superhienoja. Ne haistelivat samoja mättäitäkin, mutta selvästi välttelivät katsekontaktia. Ja hyvin meni.

Luigi on vuoden 2007 paras mejä-koira Inkoon koirakerhossa (Canidae). Onks vähän hienoo :).

Viisikuisen Torin kanssa on ollut vähän ongelmia. Kun tulimme minun kotiini, laskin Torin muiden kanssa pihalle. Siellä se juoksenteli tyytyväisenä. Sitten tuli Marju koiriensa kanssa ja ajattelin ottaa Torin kiinni, ettei se saa slaagia kun Marjun innokkaat pojat tulevat ryminällä autosta. Tyhmä ajatus ja tuhoon tuomittu. Kutsuin Torin luokseni ja se tulikin ihan lähelle, mutta juoksikin karkuun, juuri kun olin tavoittamassa sitä. Ja tämän se teki ainakin 3 kertaa. Ja mullahan paloi hihat. Jätin sen sinne pihalle yksin ja Marjun koirat saivat olla autossa.

Hetken päästä menin hakemaan sitä uudelleen sisälle, mutta taas se juoksi karkuun. Namilla sain houkuteltua sen aika lähelle, mutta en saanut sitä kiinni, eikä se tullut myöskään sisälle. Onneksi koirat ovat niin huiputettavia, että avasin auton oven ja laitoin Luigin autoon- ja samalla oven avauksella sinne hyppäsi myös pikku-Tor.
Nyt illan aikana se on ulkoillut useaan otteeseen Marjun poikien kanssa ja tullut myös sisälle niiden perässä hyvin. Ja peuhannut Kiihkon ja Ormin kanssa :)
No, ei huolet tähän loppuneet. Tulin saunasta juuri ennen puoltayötä ja laskin vielä pojat ulos. Kuulin taas Torin intohaukun, kun se juoksi Ormin perässä pitkin pihaa ja lammen ympäri- ja lammen yli!! Yht´äkkiä ei kuulunutkaan haukkua, vaan kiljumista! Tor oli pudonnut jäihin! Lammessa on yksi kohta, joka ei jäädy ja mun omat koirat osaavat sitä varoa, mutta Tor ei. Siellä se räpiköi vedessä, mutta ennenkuin ehdin hätiin, pääsi se sieltä omin avuin ylös. Ja ei muuta kuin koira kainaloon ja lämpöiseen saunaan kuivattavaksi.
Sitten lähdin etsimään Ormia, sillä en nähnyt sitä missään. Tutkin taskulampun valossa koko lammen, mutta ei näkynyt hännähuippuakaan. Huutelin ja kiertelin pihalla. Tulin sisälle laittamaan lisää vaatetta päälle- ja mitä näinkään. Orm makasi tyytyväisenä omassa mökissään. Miten se oli sisällä?? Kuka sen oli päästänyt?? Minä en ainakaan?!?
Nyt koko 10 koiran lauma vetää sikeitä tassut rixraxille haisten :)

14.2.2008 HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ

Raivon tytär Emmi.

11.2.2008 Olipahan kokemus

Nimittäin eilinen koiranäyttely Helsingissä Kaapelitehtaalla. Tuomarina oli norjalainen Petter Steen ja hänellä oli kehässä mukana viisi harjoitusarvostelijaa. Arvosteluasteikko tuli todella käytettyä laidasta laitaan eli meni ihan Kaussin käyrän mukaan, mutta ei todellakaan niin, miten on näyttelyissä yleinen käytäntö.
Parsonkehään oli ilmoitettu 26 aikuista koiraa. 2 jäi pois jo ennen näyttelyä ja 2 perui osallistumisensa näyttelyn kuluessa. Tuomari jakoi tuloksia seuraavassti 1 ERInomainen, 6 x Erittäin Hyvä, 7 x Hyvä, 6 x Tyydyttävä ja 3 x hylätty. Yksi näistä hylätyistä oli Zoran tytär Iita, jolla on näyttelyistä aikaisemmin 1 sertifikaati ja useampi ERInomainen. Syy hylkäykseen oli, että Iita on "alldeles fel model" eli aivan väärää tyyppiä/mallia.
Onneksi olin itse paikalla ja näin koko shown. Olisi muuten ollut Jennillä minulle selittämistä :). Iita esiintyi kuin unelma ja kyllä me tästä toivutaan- ja jatketaan uraa häntä pystyssä:).
Pentuluokassa oli mukana vain yksi uros, josta tuomari tykkäsi, onneksi, sillä poika on oikein hyvä. Onnea vaan Helkky! Ja ainoa ERIn saanut aikuinen, josta siis tuli myös rotunsa paras, oli Saunaluoman Sannan Maija, joka on todella hyvä! Onnitteluja c/o mammalle ja handlerille Helenalle!
Tuomarin "outous" ei nyt muuten niin kauheasti olisi vaivannut, mutta 5 harjoitusarvostelijaa samassa kehässä oli kyllä liikaa. Jotkut nuoret koirat tykkäsivät vähän huonoa, kun 6 ihmistä kopeloi niitä vuoronperään.
En nyt tämän enempää jaksa tähän kirjoittaa, mutta kysyä saa, jos tulee jotain mieleen.

Perjantaina kävin koirien kanssa Lahdessa. Itseasiassa lähdimme liikenteeseen jo aikaisin aamulla, sillä ensin kävin korjauttamassa autoni pakoputken ja sitten katsastamassa autoni. Ja sitten Lahteen.
Lohjalla vaihdoimme autoa. Lähdimme kohti lapsuudenkotiani matkailuautollamme ja jätimme Marjulle minun farkkuni. Miten ihania noi koirat on:)! Ne ovat niin hiljaisia ja tyytyväisiä matkustajia. Ja vaikka eivät ne Lahdessakaan päässeet kuin hetkeksi vanhempieni pihalle kirmailemaan, eivät ne yhtään protestoineet. Niille on niin tärkeää saada olla mukana.

Lauantaina pakkasin taas koko lauman aamulla matkailuautoon. Ja sitten kohti Saloa ja lämpöjoogaa. Ja taas koirat odottivat autossa kiltisti. Salosta jatkoimme Lohjalle, sillä minulla ja Tirillä oli siellä hallillamme Seppo Savikon vetämä agilitykoulutus. Niin, minulla ja Tirillä, sillä Marju lintsasi ja meni mieluummin Vermoon töihin. Tiri on niin toivoton :) Seppo on nyt melkein kuin stara, sillä hän kouluttaa Satu Silvoa ja Kaapoa :) No, Seppo koulutti siis myös minua ja Tiriä. Mulla on sormenpäät vereslihalla, koska mun täytyi pitää yli-innokas Tiri rauhallisena syöttämällä sille namia. Ja ahne kun on, niin se haukkasi joka namin mukana myös palan sormiani- ainakin melkein. Mutta me opimme :))
Sieltä sitten menimme koko lauman kanssa Inkooseen lenkille. Ja mitä lenkiltä löytyikään?? Hirven sarvet!! Joku onneton oli tiputtanut toisen puoliskon sarvistaan meidän lenkillemme. Kauniin punaruskeat, nelihaaraiset ja himputin painavat sarvet:). Oli makeen näköistä, kun Lantti pontevana tarttui sarviin ja yritti lähteä niitä raahaamaan kotiin. Ei onnistunut poloiselta. Oli niissä niin paljon painoa:) Minä jaksoin hädin tuskin ne mukanani raahata.

Tänään olin koko päivän Vantaalla koulutuksessa. Koirat joutuivat olemaan keskenään 11 tuntia. Hirveetä! Minua ahdisti. No, sitten kun tulin kotiin, haistoin heti ovelle, että jollekin oli tapahtunut vahinko. Oli tosi kiva putsata skeidaa telkun takaa ja pyyhkiä sitä sähköjohdoistakin. En vielä osaa haistaa, kenen ko. tuotos oli??:) No, mutta ei tuosta voi vihainenkaan olla. Itseasiassa olisin ihmetellyt, jos mitään vahinkoa ei olisi tapahtunut..

Kävimme sitten lenkillä otsalampun valossa ja ihmettelimme, miten ihmiset voivat tehdä joka päivä aamuvuoroja?? Ja se ruuhkassa ajaminen?? Voi herttilei!!

Tässä pari kuvaa siitä hylätystä väärän mallisesta :).

6.2.2008 Autollakin vapaapäivä

Tuo on siis ihan oikea uutisaihe myöskin. En todellakaan muista sellaista päivää, etten olisi ollut autolla liikkeellä. Tänään sitä vaan ollaan möllötetty kotona koirien kanssa. Toki teimme rankan kahluulenkin- ja oli ihanaa nähdä, miten nuokin ylipainoiset Luigii ja Sani saivat mahanaluksen täyteen jalkoja, kun tuli vastaan tuoreet hirven jäljet. Onneksi raskasta lunta oli paljon ja niiden into loppui lyhyeen.

Eilen kävin katsomassa Raivon ja Sessan lapsia Sauvossa. On kyllä niin tasainen pentue, että en pysty erottamaan pentuja toisistaan :). Hirveä huoli on nyt siitä, että pennut varmasti saavat hyvät kodit!

Eilen illalla olin sitten vielä Lantin kanssa agilityharkoissa. Miten ihanaa harkata koiran kanssa, jolla on intoa:). Taitoa sillä ei kyllä vielä ole, niinkuin ei ohjaajallakaan. Eilen harjoittelimme poispäinkäännöstä. Oli kyllä huisin hauskaa.
Hauskaa oli ollut sunnuntaina myös Kati Sieversillä, joka oli Valon lapsen Ilonan kanssa möllikisoissa. He tulivat toisiksi :).

Ja vielä tärkeä uutinen. Yksi minulle tärkeistä parsoneista, Leicci ( http://ruutilan.com/ ) , sai tänään toisen hyväksytyn tuloksen luonnonmetsästyskokeesta. Nyt Leicci on kolmoisvalio!! Vau, vau, vau! Onnittelut Annelle ja Leicille.

4.2.2008 Voi elämän ihanuutta!

Mikä voisikaan olla ihanampaa kuin vapaapäivä kotona :). Itseasiassa minulla on tänään talviloman ensimmäinen päivä. Ihanaa, kun aamulla ei ole kiire mihinkään. Saa kaikessa rauhassa juoda aamukahvit ja lorvailla yöpuvussa. Sitten tuli uuniin, koirien riisit kiehumaan ja pihalle lumitöihin. Samalla reissulla liiteristä puita sisälle. Sitten kupponen kahvia ja koirien kanssa lenkille. Ja olikin raskas lenkki. Upottavaa lunta polviin saakka. Tarkoittaa myös sitä, että kumisaappaiden sisäpuolellakin on lunta :(. Ja mitä nuo himputin koirat tekevät. Kulkevat vain ja ainoastaan minun tallaamaa polkua perässäni...
Lenkin jälkeen oli ihanaa käydä rauhassa suihkussa ja suihkun jälkeen rasvata kroppa. Ja oli ihanaa saada samantien pestyä hikiset alusvaatteet.
Kylläpä sitä ihminen voi olla pienestä onnellinen:) Ja kyllä tuolla lenkillä tuntui siltä, että kevättäkin on jo ilmassa. Korpit huutelivat siihen malliin. Ja myös teerikoiraat puiden latvassa..

Ormin tätipuoli, Heli (suorittanut paimennuksen peruskokeen), synnytti tänä iltana 6 pentua n. kolmessa tunnissa. Avautumisvaihe vei toki normaalin ajan. Pentuja tuli siis 5 poikaa ja 1 tyttö. Siinä olisi aktiivisille harrastajille hyviä poikia:). Tosi kaunis ja tasainen pentue.
Niin, ja mehän olimme harjoittelemassa paimennusta Ormin ja sisarustensa kanssa lauantaina Ormin isäkoiran luona:). Marjun ja Marin blogeissa kuvia ja videoita http://kirinlauma.vuodatus.net/ .

Viikonlopun ilouutisia: Zoran tytär Fiina ja Saara Innanen voittivat lauantaina K:nummella epäviralliset agilitykisat:). Sunnuntaina nousivat palkintopallille hurjalla 0-voitolla (-19.55 alle ihanneajan) Toni Koutu ja Fiinan poika Osmo.

29.1.2008 Sattuu sitä paremmissakin piireissä...

Ormin kasvattaja kertoi tänään:
Olin lenkillä kolmen bordercollieni kanssa. Heli, joka on viimisillään raskaana, pysytteli ihan minussa kiinni, mutta Ormin äiti ja veli huitelivat kauempana edelläni. Näin tukkitien vieressä saman naarashirven (niin luulen), jonka olimme nähneet eilenkin. Eilen koirat huomasivat sen, mutta ohittivat hirven ihan nätisti. Tänäänkin koirat huomasivat hirven, mutta ohittivat sen nätisti. Tiine Heli kulki vieressäni ja Medi ja Luukas juoksivat jonnekin edelle. Yht´äkkiä edessäni maa suorastaan tärisi. Iso, tumma naarashirvi juoksi suoraan minua ja Heliä kohti. Se lähestyi kovalla vauhdilla. Väistyimme viime hetkellä syrjään Helin kanssa. Ja, kas kummaa, ketkä siellä hirven perässä tulivat. Aivan oikein- Medi ja Luukas. Ne olivat tehneet laajan hakukaaren ja ajoivat hirven luokseni! En ollut kovin onnellinen tuosta paimennusharjoituksesta :(. Sydämeni hakkasi ja kurkkua kuristi. On hirvi iso eläin!! No, Medi onneksi lopetti sen paimentamisen, kun pyysin sitä. Ja luukas tietysti seurasi äitinsä esimerkkiä:)

Kommenttina: Sani ei olisi lopettanut, vaan jahdannut hirvilehmää niinkauan kuin se olisi pysytellyt näköpiirissä!

Tässä kuva Ormin sisarusparvesta. Luukas, Orm, Luna ja Roihu. Vain Oulun poika puuttuu. Kaikki paimentavat toisiaan :)

28.1.2008 Mikä muistin moka :(

Toissapäivänä viettivät synttäreitään myös Valon ja Snoopyn lapset. Siis Lantti, Tuikku, Säde, Ness, Viivi, Simo ja Syltty. Olin kirjannut sen tänne, mutta unohdin tallentaa. Anteeksi. Ja onneloita :)).
Tuikku ei paljoa esittelyjä kaipaa. Hän on tuonut minulle niin paljon iloa ja mainetta :). Mutta uskon, että kaikki nuo Valon lapset ovat myös tuoneet onnea ja iloa omistajilleen. Ainakin Lantti paranee vanhetessaan niinkuin viini. Nyt 6-vuotiaana hän on aarre. Lantti jaksaa leikittää kaikkia hoitokoiriamme. Lantti on aina iloinen ja osaa myös lohduttaa, kun siihen on tarvetta. Perinnöllinen silmäsairaus, linssiluksaatio, joka Lantilla ilmenee lasiaisvuotona, ei ainakaan vielä harrastuksia haittaa. Lantti on niin rakas! Välillä mietin, että kumpi oikeastaan on laumani pomo, Lantti vai Zora??

Eilen oli taas sunnuntai ja agilityn alkeet ja pentutoko. Kyllä taas eilen aamulla mietin, että mihin olen itseni oikein laittanut. Ihan tyhmää ajaa yli 100 km edestakaisin vapaaehtoisesti vetämään harkkoja. Olisi ollut niin kiva jäädä kotiin ja tehdä rästitöitä.
Mutta harkkojen aikana ja niiden jälkeen oli mieleni ihan toinen. Miten innostuneita ja taitavia koirakoita ryhmissäni onkaan. Voi kun osaisin antaa näille kaikille innokkaille edes pienen näytteen siitä, miten palkitsevaa koiran kanssa yhdessä tekeminen on.
Toivoisin, että ryhmäläiseni ymmärtäisivät, kuinka vastuullinen heidän oma roolinsa on. Jotta koira olisi onnellinen, se tarvitsee paljon rakkautta ja rajoja. Koiralta ei saa vaatia enempää kuin sille on opetettu. Niin, itseasiassa koiran koulutuksen perussäännöt ovat: 1) ole fiksumpi kuin koirasi 2) älä vaadi koiraltasi enempää kuin olet sille osannut opettaa 3) ohjaa, älä oleta 4) kertaa, kertaa ja kertaa opittua (koskee ainakin terrieriä) 5) mikä on tänään kiellettyä, on kiellettyä myös huomenna 6) ennakoi/ ennaltaehkäise 7) ole tiukka, mutta johdonmukainen .
Minulle on vuosien mittaan tullut sellainen "kutina", että suurin niistä on rakkaus :). Rakkautta on asettaa koiralle rajat. Koskee ihan myös ihmislasta:).

Tässä vielä kuva uudesta hienosta kyltistäni. Sain sen lahjaksi Iitan ja Chasen lapsen, Wäiskin, perheeltä. Kiitos!:)

26.1.2008 Ei voi kuin nauraa...

niin pöllöltä tuo Zora näyttää, kun se juoksee tuolla metsässä suu auki, pieni töpöhäntä villisti heiluen ja aina välillä haukkuen. Nyt se on ainakin täydellisesti kotiutunut tänne. Ihanaa!

Eilen viettivät neljävuotispäiviään Sanin tytöt Muru, Sohvi, Saga, Sanni, Sara ja Stardust.

Tänään viettävät 1-vuotissynttäreitään Mimmin ja Raivon lapset Emmi, Tintin, Rasmus ja Raisu. Lämpimät onnittelut!

Kuvassa Tintin. Kuvan otti Lilian Collin.
Isäkoira Raivo on ollut poikkeuksellisesti minulla keskiviikosta asti. En olisi halunnut antaa sitä takaisin Marjulle . Onpa se ihana, ja niin helppo :).
Tänään juhlimme myös Lantin ja sen sisarusten (Tuikun, Säteen, Viivin, Nessin, Simon ja Syltyn 6-vuotispäiviä).

Tänään olimme Kiikalassa bordercollie-lenkillä:). Mukana olivat Orm ja sen sisar Luna, veljet Luukas ja Roihu sekä Helmi-täti. Niin ja Raivo :). Lenkille lähtö oli vähän erilainen kuin parsoneilla. Koirat vain laskettiin vapaiksi- ja sitten mentiin. Kaikki olivat kavereita. Ja vitsit, miten lujaa ne painoivat ylös ja alas mäkiä- ja jotenkin tuntui, että meidän Ormin piti tehdä aina se pisin hakukaarto. Yritän saada jossain vaiheessa aikaiseksi kuvan.

Olin torstaina Sanin ja Raivon kanssa osteopaatti Leena Piiran luona. Raivo oli aika ok, mutta Sanilla oli vähän sanomista. Taisi vanhalle rouvalle olla liikaa se Idols- kisa siellä Messarissa. Siellähän Sani meni seitsemän kertaa saman radan eri ohjaajien kanssa- ja mattoalustalla. Sanilla oli kivaa, mutta kroppa otti vähän nokkiinsa. Sanille määrättiin ristiselän päälle lämmin viljapussi lihaksia renouttamaan. Sanille pitää myös varata aika akupunktioon. Sanin huonoa aineenvaihduntaa ruvetaan hoitamaan homeopaattisilla lääkkeillä jne...

Mutta Sani oli paljon parempi kuin Teija Sepän Osku, joka oli myös mukana. Oskulla on ihan oikeesti ollut oireitakin. Joulukuun puolivälissä sillä oli niska kipeä, ja nyt kipeänä oli koko kroppa. Osku ei seiso takajalkojen anturoiden päällä, vaan varvistaa. Sillä oli vasemmalta ristiluu korkeammalla kuin oikea. Sillä oli vasemmanpuoleiset kylkiluut ylempänä kuin oikeanpuoleiset. Sillä oli selkäranka loivasti kaarella (banaani). Sillä oli niska tuskallisen jumissa. Ja silti se on harrastanut vaivattoman näköisesti agilitya.

Osku itki hoidon alkuvaiheessa, mutta sitten kun kiputila ristiluussa laukesi, se nukkui hoidon aikana. Ihana koira. Hoidoksi Oskullekin akupunktiota, kilpailu- ja harkkakieltoa ainakin kuukausi. Ja ehdottomasti ei saa vetää hihnassa.

Se on järkyttävää, miten paljon vaivoja hihnassa vetäminen koiralle voi aiheuttaa. Minä aina ihmettelen, miksi parsonit vetävät hihnassa- mutta hyvähän mun on ihmetellä, kun en juurikaan koiria hihnassa joudu pitämään. Mutta todella toivon, että VETO STOP!!

23.11.2008 Elekieltä

On todella mielenkiintoista seurata näitä koiria. Pari päivää sitten olin antanut koirille tuoreet peuran luut (kiitos niistä Lillanille :)). Kaikki nartut (5) söivät luitaan lähekkäin. Itse pilkoin puita ja tarkkailin laumaa. Lantin mielestä sen oma luu ei ollut kovin hyvä. Se katseli tarkkaan muiden luita. Zora huomasi Lantin katseen, söi luutaan ja murisi ja katsoi Lanttia syödessään. Lantti käänsi kiireesti katseensa sivuun, vilkaisi taas Zoraa, Zora murisi. Taas Lantti vilkaisi äkkiä poispäin. Sitten Lantti huokaisi ja kävi oman luunsa kimppuun.
Tuo on ihmeellisen vaikuttavaa koirien kieltä tuo katseen poiskääntäminen. Lantti kertoi Zoralle, että vaikka mun tekee mieli sun luuta, en halua siitä tapella.

Ihminen voi hyvin usein aikaansaada tappelun puuttumalla väärällä hetkellä koirien väleihin. Minä aiheutin pikku nujakan Zoran ja Hetan välille. Kun Heta kaivaa jotain ja sillä on pää kuopassa, sinne kuoppaan ei ole kenelläkään asiaa, ei edes Zoralla. Tässä päivänä muutamana seurasin ikkunasta Zoraa ja Hetaa. Ihmettelin, että miksi Zora seisoo paikallaan ja aina välillä kääntää päänsä sivuun. Zoran edessä kaivoi Heta jotain koloa. Tätä kesti varmaan viisi minuuttia. Enää en malttanut katsella vain ikkunasta, vaan päätin mennä lähelle katsomaan tilannetta. Jo rappusille kuulin, että Heta murisee. Ihmettelin, että miksi Zora ei tule pois sieltä härnäämästä, antakoon Hetan pitää kuoppansa.
Mutta asia ei ollutkaan niin yksinkertainen. Zora ei päässyt pois paikaltaan muuta kuin Hetan yli, sillä toisella puolella oli lampi ja toisella puolella jyrkänne. No, Zora odotti ja käänsi aina päänsä sivuun, kun Heta kohotti katseensa ja murisi. Ja mitä tapahtuikaan, kun minä menin paikalle ja karjaisin, että "mitäs täällä tapahtuu?". Zora ampaisi saman tien Hetan kimppuun ja Hetahan ei siitä tykännyt. Siinä ne pyöri murisevana kasana. Sain Zoran pois Hetan kimpusta, mutta Hetahan amapisi Zoran kimppuun. Sain nakattua molemmat tytöt lampeen. Se viilensi niiden tunteet äkkiä. Olin tosi huolissani, että miten niiden välit nyt jatkossa. No, ei mitään hätää. Heta kiersi pari päivää Zoran kaukaa, mutta sen jälkeen ne taas nukkuivat kylki kyljessä.
Mutta olen varma, että tilanne olisi mennyt ihan rauhallisesti ohi, jos olisin malttanut odottaa. Kun puutuin asiaan, katsoi Zora, että apujoukot saapuivat:).
Mutta kyllä nuo molemmat tytöt ovat rakkaita :)

21.1.2008 Hot, hot, hot

Joopa joo. Olin viikonloppuna hot-jooga kurssilla Salossa. Se oli uskomattoman ihanaa.Kerrankin oli niin lämmintä, että minä en palellut- pystyin jopa olemaan paljain varpain. Tuossa lajissa siis joogataan 37- asteisessa (tai lämpimämmässä) huoneessa. Nyt on kyllä paikat kipeet. Autoa ajaessa pitää jopa nostaa käsin jalka pois kytkimeltä:).

Tänään ennen joogaa olin vetämässä hallillamme agilityn alkeita kasvateilleni (ja muutamalle muullekin). Kivaa oli, vaikka aina aika loppuu kesken :)
Tuon tunnin jälkeen tulivat nuorimmat kasvattini, Iitan pennut (kaikki 5!!) + sijoitusnarttuni Sini+ Irkun pentu Ruuti+ borderterrieri Redy harjoittelemaan tokon alkeita. Itseasiassa me tehtiin paljon sellaista, jota tarvitaan sitten myöhemmin agilityharrastuksessa. Tuon ikäiset pennut (4-6 kk) ovat aivan ihanassa iässä. Ne oppivat niin helposti, eivätkä rähjää vielä toisilleen. Että nuo kaikki olivat ihania. Kukaan ei jäänyt luokalle :)

Lähes koko tokoryhmä kolmen viikon iässä :).

20.1.2008 Pentuja tulossa

Ruotsintuontinarttuni Iitu (Minnepy´s Half A Scandal By The Sea) http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN14150/06&R=339 on tiine. Pentujen pitäisi syntyä viikolla 8. Pentujen isä on Gwragged Annwn- kennelin jenkkituonti Robbie http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN35763/07&R=339 .

Ultraäänessä kävi eilen myös Mahottoman kennelin "Nasta" , joka on astutettu meidän Raivolla. Pikku-Nastoja ja Raivoja odotetaan syntyvän myöskin viikolla 8. http://www.mahottoman.com/tulevapentue_PRT.htm,

Bim-muori, jonka sairaustarinaa varmaan monet ovatkin jo lukeneet täältä http://kirinlauma.vuodatus.net/ , käväisi Marjun kanssa illalla luonani. Olipa iloista huomata, että Bim oli jo paljon parempi. Pää ei enää ollut niin vinossa ja liikkuminen ei ollut läheskään yhtä horjuvaa. Toki Bim on ollut hirmuisen väsynyt. Se on nukkunut ja nukkunut. Ja ruoka ei maita. Marju osti Bimille ravintogeeliä, jota hän on antanut Bimille useita kertoja päivässä.
Ajatella, että viime viikonloppuna Bim kulki täällä lenkeillä ihan yhtä pitkästi kuin nuo nuoretkin.

Niin, lenkeillä.. Minä tein eilen extra pitkän lenkin. Ei ollut tarkoitus, mutta eksyin hetkeksi. Piti taas mennä etsimään uusia polkuja- ja voi miten niitä löytyikin. Mutta sitten ei meinannut löytyä autoa. Menin lenkille nimittäin samalla kun kävin kaupassa.. Jestas, meinasi hätäännys iskeä, kun alkoi tulla hämärää ja sijainnista ei muuta kuin pieni aavistus. Koirilla oli kyllä kivaa :).

Ja täällä meillä jatkuu bordellitunnelma. Nyt on Hetalla tärppipäivät ja Heta kulkee pylly edellä toisten tyttöjen nokan eteen. Ei koskaan Zoran, mutta kaikkien muiden. Eniten se tykkää Sanista, mutta Tiri ei taas tykkää siitä, että Sani astuu Hetaa... Anna mun kaikki kestää.

14.1.2008 Kiireinen viikonloppu

Perjantaiaamuna Marju siis starttasi minun autollani Sanin ja Raivon kanssa kohti Ahvenanmaata. Heidän reissustaan voi lukea täältä http://kirinlauma.vuodatus.net/ . Täytyy sanoa, että olen oikein tyytyväinen noihin molempiin koiriin, ja tyttöön tietty :). Raivohan on huippulahjakas, jos näin voi agilitykoirasta sanoa.

Perjantaina Leena, Ormin kasvattaja, kävi meillä. Tein ultraäänitutkimuksen Helille, Ormin tätipuolelle. Heli on vahvasti tiine:). Bordercollien pentuja syntyy siis helmikuun alkupuolella. Kannattaa ottaa yhteyttä, jos haluaa sosiaalisen, rakastettavan, iloisen, hyvän työkoiran :).
Leenan käynnin jälkeen hain Marjun lauman tänne meille lenkille ja viettämään viikonloppua. Niin, ja jouduin ajamaan Marjun uudella vanhalla Broncolla koko viikonlopun. En paljon muuta sitten ehtinyt perjantaina tehdäkään. Seitsemän koiran tassujen pesu joka ulkoilun jälkeen vie jo aikaa. Samoin kokkaaminen koko tuolle laumalle. Tiri ja nuoret pojat eli Kiihko ja Orm nukkuivat yön työhuoneessani. Bim, Luigii, Zora ja Lantti sitten valloittivat sänkyni. No, kyllä ne minulle tilaa antoivat- peitosta piti kyllä välillä neuvotella.

Lauantaina jatkui lenkkeily ja tassujenpesurumba. Välillä tuli vettä kuin aisaa. Illalla sitten käväisin Lohjalla juhlimassa Teija Sepän synttäreitä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi:). Oli surullista lähteä aikaisin kotiin, kun muut jatkoivat juhlintaa aamun tunneille saakka. Mutta ehkä parempi niin ;).

Sunnuntaina sitten vein Marjun lauman Marjun asuntoon ja lähdin itse vetämään agilityharkkoja kasvateilleni. Mukana olivat Raivon lapset Emmi, Tintin ja Rasmus sekä Tirin poika Tuisku ja vielä Valon tyttärenpoika Luukas. Ja oli siellä yksi tanskalais-ruotsalainen pihakoirakin, joka on vähän niinkuin mun kummipoika :). Alussa parsonpojat kävivät vähän kuumina. Oli paljon testosteronia ilmassa:). Mutta kyllä itse harkat menivät oikein hyvin. Ihania koiria ja mukavia ihmisiä. Odotan jo kovasti ensi sunnuntaita ja harkkoja :).

Harkkojen jälkeen sain mukaani Hetan, jolla on juoksu. Se tuli luokseni, jottei poikakoira Oskun pää mene sekaisin hyvistä hajuista. Kotimatkalla poikkesin pissattamassa Marjun lauman ja ruokkimassa sen. Sitten tuli trimmaja-Saara meille nyppimään Hetan. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, Hetalla on niin hyvä turkki. Tosin Heta yritti kyllä vähän vastustaa nyppimistä. Ei se muuta tehnyt kuin hiukan irvisteli:). Hassu tyttö!
Ja myöhään illalla kävin vielä Marjulla vaihtamassa auton ja hakemassa Sanin.

Nyt siis minulla on tytöt Zora, Sani, Lantti, Tiri ja Heta. Marjulla puolestaan on Bim + 4 poikaa.
Tänään kävin asioilla Lohjalla ja Inkoossa, joten sitten tein koirien kanssa lenkinkin Inkoossa. Tuntui, että koiristakin oli kivaa lenkkeillä pitkästä aikaa tutuissa vanhoissa paikoissa.

11.1.2008 Tere! - Olen takaisin kotona

Olipa taas kerran ihana reissu Saarenmaalle. Vaikka olimme siellä vain su-to, saimme tuohon aikaan mahtumaan monenlaista hoitoa ja itsensä hellimistä. Meri-hotellin yrttiporekylvyt ja suolahuone tulivat tutuiksi. Samoin hierojat: tiibettiläinen hieronta, aromahieronta, tai hieronta ja klassinen hieronta. Ilusalongin tytöt tekivät parhaansa, jotta meistä tuli kauniita ja nuoria. Juuksuurin Kersti leikkasi hiukseni ja peitti harmaat. Janotti ja pissatti, kun aineenvaihdunta toimi kierroksilla. Ja kun aikaa oli, menimme kylään alennusmyynteihin, kävimme Saarenmaakahvilla (kahvi+Vana Tallinn- likööri) ja söimme hyvin, mm. Veskissä (tuulimylly) juustopalleja :).

Sunnuntaina 6.1 synnytti Raivon morsmaikku Grace Grimaldi eli Sessa 2 poikaa ja 3 tyttöä. Harrastamisesta (agilitysta) kiinnostuneet voivat tiedustella kauniita pentuja Niina Sankarilta puh. 0400 822826.

Kun minä kotiuduin, lähti Marju reissuun. Vaihdoimme torstai-iltana myöhään autoja ja koiria. Marju lähti Raivon ja Sanin kanssa minun autollani Ahvenanmaalle kisoihin ja minä jäin koiravahdiksi. Onneksi meillä tämä "yhteishuoltajuus" toimii.
Joo, niin toimii.. Tirillä on juoksun loppuvaiheet menossa. Hain Marjun koirat tänää iltapaivällä tänne luokseni, siis Bimin, Luigiin, Kiihkon ja Ormin. Orm ei paljoakaan välitä Tiristä, mutta Kiihko on ihan kiihkoissaan- ja Tiri meinaa tappaa sen. Mutta Tiri rakastaa Luigia ja antaisi sille "kaikkensa". Vanha, lihava Luigii, jolla ei ole palleja, yrittää niin tosissaan astua tuota pikkuhutsua. Pelkään, että Luigii saa sydärin. Niinpä Tirppa on saanut viettä iltaa aika lailla häkissä.. Ja näin menee hyvin.

Sijoitusnartullani Hetalla alkoi torstaina juoksu. Heta astutetaan ehkä vuoden päästä. Heta tulee luokseni hoitoon sunnuntaina. Nyt viikonlopun se voi vielä hyvin olla sijoituskodissaan, sillä perheen poikakoira Osku on myöskin Ahvenanmaalla kisaamassa. Satu P, Liisan ohjaaja, ohjaa myös Oskua.
Niin, Hetahan oli meillä juuri joulukuussa perheen lomareissun ajan, joten tuttuihin ympyröihin se pääsee...

2.1.2008 Vuosi vaihtui lähes huomaamatta

Niin se tuppaa töissä menemään... Kyllä sielläkin toki räjäyttelyä kuului, välillä kuin sota olisi syttynyt.. Mutta vuoden ensimmäinen lapsi ei vielä sinä yönä nähnyt päivänvaloa. Lehdet varmaan kertovat, että milloin ja kuka :)

Meillä siis koirat viettivät Uudenvuoden aaton täällä keskenään. Koirat eivät kerro, kuuluiko täällä korvessa pauketta ja välähtelikö taivaan rannassa... kaikki ainakin olivat aamulla hyvin onnellisia kun tulin kotiin :)

Meidän koiravahvuuteen kuuluu edelleenkin Elvi, Otto lähti kotiinsa vuoden viimeisenä päivänä. Lauma on taas vähän muuttunut, sillä juoksuinen Tiri on nyt minulla ja Marjulla on kaikki pojat + Bim.

Minä lähden sunnuntaina jokavuotiselle kropan- ja mielenhoitolomalle Saarenmaalle. Poikani Jarkko tulee pakotettuna asumaan Villa Valoon ja hoitamaan koiriani. On se kovaa nuorelle miehelle- kaukana sivilisaatiosta:)

Olen lähipäivinä tehnyt vähän tutkimuslenkkejä ison tien toisella puolen. Tänään löysimme alueen, jossa on kaksi ihanaa pientä järveä ja kesämökkejä pilvin pimein. Ja aivan varmasti riistaa. Zora oli taas oma pöhkö itsensä. Se on metka tyyppi. Nytkin se teki todella laajoja tarkastusreissuja ympäristöönsä. Sitten se taas tuli tsekkaamaan, missä me muut oltiin. Ja eikun taas reissuun. Se on ihana. Se haukkui välillä jossain tosi kaukana- ja hetken päästä se oli taas siinä vieressä. Että mä rakastan sitä koiraa. Sen luonnetta ja ulkonäköä :)
Laitan tähän kuvan Zoran sisarpuolen ja Raivon lapsesta, suuresta persoonasta myöskin:) . Emmi on vasta 11kk, mutta hyvin spesiaali hänkin.

29.12.2007 LÄGIn mestaruuskisat 2007

pidettiin torstaina Virkkalan hallilla. Minien mestarit vuonna 2007 ovat Marju ja Raivo, hopeaa saivat Marju ja Sani. Medien mestarit ovat puolestaan Mari Grönmark ja Valo :). LÄGI on varmaankin edelleenkin Suomen "parsonrikkain" seura, sillä kolmanneksi mineissä tulivat Poppana ja Mira Pihlajamäki. Medeissä toisen sijan otti Mira P. ja Pipa ja kolmanneksi tulivat Marju ja Luigii. Vahva pari Satu P. ja Liisa joutuivat jäämään pois Liisan ontumisen takia.

Samassa tapahtumassa jaettiin myös LÄGIn Paras Kisakoira 2007 palkinnot. Voiton ottivat Marju ja Sani, toiseksi tulivat Mari ja Elkie ja samalla pistemäärällä Satu ja Liisa, kolmanneksi tulivat Mari ja Valo.

Ja meillä koirat vaihtuvat. Heta lähti kotiinsa jouluaattona. Torstaina tulivat joululomalle Wilma ja koiransa Elvi. Elvi jäi tänne vielä viettämään Uutta Vuotta, ja Wilma lähti tänään perheensä kanssa risteilylle.
Eilen tuli sitten vielä pariksi päiväksi hoitoon Valon ja Lassen poika Otto. Iso ja karvainen.. mutta niiin kiltti. Ja todella lahjakas agilitykoiran alku. Otto on käynyt pari vuotta sitten alkeiskurssin. Olimme eilen harkkaamassa - ja vitsi, se menee kuin vanha tekijä :).

26.12.2007 Hyvää Tapaninpäivän iltaa

Ennen, vanhaan hyvään aikaan, kun jouluna vielä oli lunta, lähdettiin tapanina hevosella rekiajelulle. Nyt siitä vain haaveillaan. Raivon poika Rasmus on päässyt sentään haistelemaan hevosta (ponia)... Kiitos kuvasta Pikelle ja Lotalle.

24.12.2007 Rauhallista Joulua

Kuva Arvi Hägglund

15.12.2007 Hurjaa menoa...

Iitan ja Chasen poika Uno (T-T Odin) tuli tänään "viikonloppulomalle". Onko kaikki vähän päälle kolmekuukautiset noin villejä?? Minun on ollut pakko laittaa välillä parivaljakko Heta-Uno jäähylle (penalty boxiin). Ne painivat sisällä ja ulkona, ulkona ja sisällä- ja sitten välillä menee toiselta hermo. Uno ei anna pätkääkään periksi Hetalle- mutta kun minä vihellän pelin poikki, molemmat uskovat :). Arvatkaapa vain, onko vaikea saada kuvaa kohteesta, joka ei pysähdy hetkeksikään:)

Ennen Unon tuloa meillä kävi vieraita Kotkasta asti. Kati oli pakannut kaikki kolme koiraansa autoon ja tuli kyläilemään. Sanin ja Luigiin poika, Pennin veli Onni, on yhtä rauhallinen ja kiltti kuin isänsä:). Lassen ja Valon tytär Ilona on niin suloinen ja kuuliainen. Onnin ja Tirin poikaToivo on vahvaluustoinen, pieni ja miellyttävä nuori mies. Teimme ensin pitkän lenkin metsässä. Ja kyllä koirat nauttivat. Kaikki paitsi Zora, joka ei taaskaan halunnut lähteä lenkille, koska mukana oli vieraita koiria. On se pöhkö!
Lenkin jälkeen seurustelimme ja ravitsimme itseämme-ja vähän koiriakin. Katin koirat käyttäytyivät niin hienosti kylässäkin:). Toisin kuin minun tytöt. Lantti rupesi "omimaan" kaikkea, joten se joutui jäähylle.

11.12.2007 Raivon morsmaikku

Prinsessa eli Sankarittaren Grace Grimaldi kävi tänään ultrassa. Tammikuun alkupuolella syntynee monta pikku-Raivoa tai pikku-Sessaa. Tässä kuva äityliinistä (joka muistuttaa aivan hirmuisen paljon äitinsä isää, Flynniä eli Cassacre Flagship´iä). Ja vieressä kuva, jossa 2 nuorta peuhaa. Siis Orm ja tyttöystävä Heta.

8.12.2007 Onnittelut Viivi ja Penni!

Eilen ratkottiin Helsingin Seudun Kennelpiirin nuorten agilitymestaruus. Miniluokan voiton ottivat Viivi Griinari ja meidän Sanin ja Luigiin lapsi Penni http://www.geocities.com/tuplataplansunflower/ :). Aikamoinen pari!

Meillä on taas laumassa tapahtunut pikkuisen muutoksia. Brando lähti keskiviikkona omaan kotiinsa Ahvenanmaalle- ja minulla on kieltämättä sitä ikävä.
Mutta kyllähän ikävä äkkiä laantuu, koska nyt on jo uusi hoitokoira kodissa. Iki-ihana Heta tuli eilen hoitoon kahdeksi viikoksi. Heta on kaunis kuin kuva- ja kiltti, tottakai (ainakin vielä, kun vieraskoreus on päällä:))
Eilen vein Tirin Marjulle ja otin Marjulta mukaani Luigiin ja Sanin. Eli näin tätä pakkaa sekotellaan.

Minä olen tämän viikon potenut flunssaa, välillä töissä ja välillä pari vuorokautta nukkuen yhteenpötköön. Tänään pitäisi taas yrittää yöksi töihin, vaikka terve en vielä ole.

4.12.2007 Tässä iloitsevat

Maikki (Hoelio Myra) ja Osku (Ikaros of Old Burford). Kuvan on ottanut koirien omistaja Teija Seppä. Elämäniloa säteilee myös Raivon ja Mimmin tyttö Emmi. Kuvan on ottanut Tuula Myllymäki.

2.12.2007 Aina saa hävetä..

tai ainakin usein. Minulla kävi eilen vieras, valokuvaaja Aino Pikkusaari. Hänellä oli mukanaan kaksi bordercollietaan, kaksi somaa tyttöä. Menimme ensin lenkille. Ja voi herranjestas, minkälainen katastrofi lenkin alku- ja itseasiassa koko lenkki oli. Brando ei antanut Ainon nuoremman koiran juosta ollenkaan, vaan jyräsi aina sen alleen ja seisoi hajareisin tyttelin päällä ja alisti. Orm paimensi Tiriä niin intensiivisesti, että niille tuli asiasta erimielisyyksiä oikein rähinän asteelle asti. Voi Pyhä jysäys!
Ihmettelin koirieni käytöstä. En saanut niihin mitään otetta. Ne olivat kuin mitäkin villipetoja. Brando oli pakko ottaa hihnaan, jotta pikkutyttö sai nauttia lenkistä. Ja miten voi olla, ettei Orm välittänyt ollenkaan oman rotuisistaan??

Lenkin jälkeen Aino otti muutamia kuvia, mutta sitten hänen kameransakin halusi temppuilla:)

Tänään lenkillä koirat käyttäytyivät ihan siististi. Ei jälkeäkään eilisestä katastrofista. Orm otti kontaktin ja Brando lenkkeili ihan normaalisti???

Brando kyllä näytti tänään itsestään taas uuden ulottuvuuden. Poikani Jarkko oli tänään minua auttamassa. Hän lakaisi terassin lattialta lunta pois. Brando yritti koko ajan tarttua harjaan eikä uskonut vaikka Jarkko kielsi. Kun Brando ei onnistunut ottamaan harjaa kiinni hampaillaan, pomppi se haukkuen Jarkon ja harjan edessä. Ei auttanut kuin minun mennä hätiin. Raju karjaisu sai Brandon lopettamaan ei toivotun tekemisen :). Aika sälli.

28.11.2007 Eilen pienpetopyynnissä

Eräs ystäväni, riistanvartija, järjesti minulle ja Zoralle mahdollisuuden kokeilla ihan oikeeta metsästystä. Alueen supikantaa piti harventaa. Kutsuin mukaamme vielä Lohvansuun Annen (Kennel Ruutilan) ja hänen parsoninsa Leicin.
Molemmille tytöille saatiin yksi supi. Sitä ei kukaan voi kuvitella, miten onnellinen Zora oli.. Ja minä tietysti myös...

J

26.11.2007 Painitaan ja vedetään...Leikkiä koko päivä

25.11.2007 Viikko ja kolme päivää

kesti Brandon vieraskoreus. Niinpä. Olen hyvin usein törmännyt hoitokoirien kanssa tähän vieraskoreusasiaan. Brandon kanssa asiat menivät hieman totutusta poikkeavalla tavalla, sillä Brandollahan oli tullessaan "suuri ego" ja hienoinen röyhkeys. Parin päivän päästä se vaikutti kuitenkin hyvinkin nöyrältä ja enemmänkin "mamelolta". Reilun viikon se on siis käyttäytynyt tosi hyvin. Nyt se on kotiutunut ja tutustunut minuun ja uuteen laumaansa.
Toissapäivänä se alkoi käydä hermoilleni, sillä se yrittää ryysiä hirveällä voimalla ulos, kun pikkasenkin kävelen ovelle päin- ja tietysti koko muu lauma mukana. Seisoin oviaukossa ja karjaisin. Ei järin suurta vaikutusta. Kaikki vaan huutavat ja rynnivät, Brando etunenässä. Otin käärityn Hesarin ja löin sillä seinään. Omat koirani pakittivat kiltisti takavasemmalle, sillä ne tajusivat, että tuo akka on nyt tosissaan. Mutta Brando ei. Se yritti edelleen ryysiä ylitseni ovesta ulos. Huitaisin sitä sillä Hesarilla- ja jumantsuikki- se kävi hampaillaan kiinni siihen lehteen. Se puri lehteä ja katsoi minua sen näköisenä, että "Okei, otetaan matsi. Minä en väistä." Karjaisin uudelleen ja se pakitti toisten luo. Sitten kaikki rauhoituttiin ja koirat pääsivät ovesta ulos yksitellen.
Okei. Aikuisen uroksen kanssa ei mitellä voimilla, vaan viisaudella. Brando selvästi haastaa minua nyt. Mielenkiintoista. Brando on tosi fiksu koira. I love it. Luulin, että sillä ei ole myöskään metsästysviettiä. Luulin väärin. Nyt se on ruvennut lenkeillä tekemään vähän turhankin pitkiä reissuja yksinään- tai sitten tätiään Zoraa seuraten. Siellä nuo kaksi, täti ja veljenpoika, porhaltavat peräkanaa.

Brandolle kävi eilen haaveri. Se oli Zoran kanssa ulkona luita syömässä. En nähnyt, mitä tapahtui, mutta yhtä´äkkiä Brando itkee surkealla äänellä. Menen katsomaan. Se seisoo pihalla ja nuolee etutassuaan. Zora seisoo terassilla ja vartioi isoa luuta. Kuvittelin, että Zora oli napannut Brandoa hampaillaan tassuun. Mutta ei- Brandolla oli yksi kynsi katkennut tosi ikävän näköisesti. Ja se vaikutti tuottavan todella kovaa kipua. Kynnen katkennut kärki roikkuu edelleen siinä kynnessä kiinni, sillä en ole tohtinut nappaista sitä irti. Se on niin kipeä ja minua puistattaa :O. Ja eipä tuo enää näytä koiran menoa haittaavan. Muut kynnet kyllä tänään leikattiin- kuten kaikilta koiriltamme. Marju käväisi sen verran, että koko lauma sai manikyyrin:).

By the way- et olisi kiinnostunut ottamaan sijoitukseen 7 kk vanhaa parsonnarttua?? Brandon emäntä Minna-Lotta (Kennel Fatous Intensive) sijoittaisi Ruotsista ostamansa nartun.

21.11.2007 Anna mun kaikki kestää

Kyllä bordercollie on ainakin yhtä paha kuin parson! Monessa asiassa. Tuo suloinen pieni poika tuli eilen aamupissalta sisälle jotain mutustaen. Koirilla on puruluita ja oikeita luita pitkin pihaa, joten ajattelin sen olevan jotain sellaista. Tuohon olkkarin matolle se laski suustaan sen luun, niin luulin. Syrjäsilmällä sitä silmäilin ja kyllä vähän ihmettelin, kun se alkoi pyöriä sen "luun" päällä. Sitten se taas nappasi sen "luun" suuhunsa ja ihan selvästi imeskeli sitä. Sitten se spottasi sen "luun" taas matolle ja silloin mun oli pakko mennä katsomaan. Ja hyi hitsi! Se oli kuollut haiseva hiiri. YÄK, YÄK ja YÄK.

Meillä makaa koko lauma taju kankaalla. Ne ovat syöneet hirven lihoja ja luita oikein olan takaa tänään ja eilen. Taas oli neljä hirveä ja peura joutuneet matkansa päähän ja meillä on lihamylly pauhanut ja kirves heilunut:) Itseasiassa olen noista vähän huolissani, sillä Orm ja Zora ovat mestarivarkaita. Ne ovat syöneet enemmän kuin oli luvallista. Otin kännykkäkameralla kuvan Zorasta vahtimassa luita silmät kiiluen, mutta kuvasta tuli niin tumma, ettei kannata näytille laittaa.

Silmien kiilumisesta tuli mieleeni maanantai-iltainen lenkki koirien kanssa. Oli pilkkopimeää ja minulla oli otsalamppu. Parsonien silmät hehkuvat sinisinä (sinivihreinä) lampun valossa, mutta bordercollien silmät ovat keltavihreät ?? Näin aina jo kaukaa, missä Orm oli. Ormin silmät on tarkastettu pentuna ja silloin ne ainakin oli ok. Mutta ei tässä vielä kaikki. Supin silmät hohtavat verenpunaisina lampun valossa??

Brando voi hyvin ja on oikein ihana ja kiltti. Maanantaina olimme siis lenkillä illan pimeydessä. Sitä ennen kävimme kokeilemassa agilitya hallillamme. Pyhä jysäys minkälainen koira. Ei tarvi sytytellä, ei. Kuvittelin, että opetan sille hypyn ja putken. Sehän oli piece of cake. Se osaa jo paljon enemmän. Ei ole Minna-Lotta kertonut :). Hankaluutena oli se, että se on kiihkeä, innokas ja vahva! Ja sikanopea :) Eikä pelkää mitään, ei edes metalliverstaan meteliä hallin yhteydessä.
Eilen kävimme sitten illalla hakemassa noita hirven luita ja sen jälkeen lähdimme Teija Sepän ja parsonpoika Oskun kanssa hihnalenkille. Osku oli menossa vielä agitreeneihin, joten lenkki oli sille alkuverryttelyä. Halusin kokeilla, miten Brando suhtautuu vieraisiin koiriin. Olin henkisesti valmistautunut antamaan Brandolle selkäsaunan, jos se rupeaa rähjäämään. Koirien ei tarvitse olla ystäviä, mutta niiden tarvitsee tulla juttuun toistensa kanssa. Teija oli myös valmiina kurmuttamaan Oskun, joka vielä vuosi sitten oli aikamoinen riidanhaastaja toisille uroksille. Yllätys ja helpotus oli suuri. Koko 45 min. lenkin aikana ei kumpikaan edes murahda toisilleen. Ne kävelevät rinnakkain n. metrin etäisyydellä toisistaan aivan rauhassa. Orm oli myös mukana, ja se sinkoili molempien poikien välissä ees taas.
Matkalla tuli vastaan rähjäävä beaglen näköinen uros- kukaan pojista ei vastaa rähinään. Sitten tuli vastaan 2 cairnterrieriä. Niiden lähestyessä Brando maastoutui ja yritti jäädä niitä vaklaamaan- ja sitten kai oli tarkoitus tehdä yllätyshyökkäys. No, niin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä se tuli heti mukaani, kun kehoitin ja kehuin. Ihana jätkä:)
Mutta kyllä Oskukin oli ihana :)

18.11.2007 ROPP-team, Turku

Ylläolevalla nimellä tunnetaan Toni Koutu ja Anne Pallaskallio sekä parsonit Rane,Osmo http://ramos.vuodatus.net/ , Penny ja Pulu http://pennyn.vuodatus.net/ . Kaikki yhtä hurahtaneita agilityyn:). Anne otti eilen Ranen, Tirin iskän, kanssa ATT:n kisoissa ekasta kisasta nollavoiton, toisessa kisassa pari tuli vitosella kolmanneksi ja kolmannessa kisassa kympillä viidensiksi :). Annen tämän vuoden tavoitteena oli saada Rane nousemaan kolmosiin. 1 nousunolla puuttuu vielä.
Jos olen ihan rehellinen, en vielä keväällä uskonut parivaljakon selviävän edes kakkosiin :)) Pää vei Ranea niin lujaa.. Anne oli vielä lähtöviivalla, kun Rane oli yksin suorittanut radan lähes kaikki esteet omasta mielestään oikeassa järjestyksessä :).
Toni kisasi tänään Pennyn, Zoran tyttären, ja Pulun, Pennyn tyttären, kanssa. Ei ollut Pulun päivä. Se kahmi hylkyjä. Mutta Penny otti tuplanollan. Ekasta kisasta siis nolla ja voitto. Tokasta kisasta nolla ja sijoitus 4.s.

Sitten asiasta viidenteen. Eilen mietin koirien erilaisuutta ja kykyä rentoutua. Tänään soitti Jenni, Zoran tyttären Iitan "matte" ja kertoi, että Iitalla oli käynyt hieroja. Iita oli nukahtanut melkein heti, kun hieronta alkoi (aika moni ihminen tekee saman :))Laitan pari kuva mestarirentoutuja Zorasta:)

Zora siis relaa veneessä, lelulaatikossa tai vaikka keskellä hiekkatietä :)

17.11.2007 Koirat jaksavat yllättää

Olin eilen Raivon ja Tirin kanssa osteopaatti, fysioterapeutti Leena Piiran vastaanotolla Halikossa. Raivo on käynyt Leenalla nyt jo useamman kerran. Raivon hoidon tarve näkyy selvästi huonona hyppytekniikkana ja vauhdin hiipumisena. Hoidon jälkeen koira on aina paljon parempi. Ongelmana vain on se, että Raivo jumiuttaa itsensä uudelleen niin helposti, kun me tyhmät omistajat olemme antaneet sen hyppiä takajaloillaan koko ikänsä. Raivohan ei osaa ravata, vaan se joko pomppii kuin kumipallo tai laukkaa tai peitsaa. Ja kaikki todellakin meidän omaa syytä. Se vielä puuttuisi, että se vetäisi hihnassa :).
Eilen Raivo oli taas niin jumissa, että sen aika ajoin piti vastustaa hoitamista kivun kokemisen takia. Sen vastustus ei ole vastaan tappelua, vaan sitä, että se ei rentoudu! Raivo on hoitotilanteessa myöskin hyvin herkkä kaikille ulkopuolisille äänille ja häiriötekijöille. Se on ihana harrastuskoira, kuuliainen, tottelevainen, innokas. Helppo koira myös laumassa. Mutta toivoisin todellakin sille hieman enemmän itseluottamusta.
No, Tiri sitten. Varoitin Leenaa, että se on sellainen härveli, että voi olla että sitä ei saa hoidettua. Ja että se voi yrittää vaikka näykätäkin. Tirin vein hoitoon siksi, että se kävelee takajaloilla lähes varpaillaan, hyvin jäykästi. Ja myös siksi, että kun se on tuommoinen kuumakalle, ajattelin hoidon rentouttavan sitä.
Tiri käyttäytyi mallikelpoisesti. Se nautti hoidosta, vaikka sillä oli kyllä jumeja sekä etu- että takaosassa. Sitä eivät häirinneet mitkään äänet ympäristössä, eivät edes Leenan samassa huoneessa häkeissä olevat koirat. Ja hoidon jälkeen se oli niin onnellinen ja kiitollinen, yritti pussata hoitajankin oikein kunnolla:). Ota noista nyt sitten selvää.

Brando sitten. Se ei saanut hoitoa, mutta oli tietysti reissussa mukana, autossa omassa "mökissään". On se ihme tyyppi, ettei se sanonut mitään, vaikka Raivo tuli matkan varrelta autoon. Se ei sanonut mitään, vaikka Luigii kävi haistelemassa sitä häkin ulkopuolelta. On se ihme tyyppi, että se on ollut nyt kaksi yötä tyttöjen kanssa täällä kotona, kun minä olen ollut töissä. Mitään pahaa se ei ole tehnyt. Se myös antaa minun nukkua yövuoron jälkeen samalla lailla kuin omat koiranikin.
Olen nyt nähnyt muutaman kerran, että siinä asuu myöskin kuumakalle, jopa raivoisa tappelija, jos vastapuoli ei anna periksi. Brandoa ärsyttää suunnattomasti Ormin tapa juosta lujaa lauman edelle. Brando juoksee Ormin kiinni ja paiskaa pikkumiehen alleen suurella voimalla. On se luojan lykky, että Orm alistuu. Sitten tilanne menee ohi. Orm kyllä myöskin tahallaan juoksuttaa Brandoa, herranjestas, mikä vauhti niillä on.
Tänään Brando hyökkäsi Lantin kimppuun. Molemmat tavoittelivat pihalla samaa luuta. Lantti oli hyökkäyksestä aika yllättynyt, sillä meidän omat pojat antavat narttujen etuilla. Mutta karjuntani sai Brandon taas lopettamaan ja luikkimaan häntä koipien välissä pakoon. Ja hetken päästä taas juoksu maittoi.
Brando on tänään myös selvästi huomannut, että pihalla olo yksinkin on kivaa. Se on tähän asti tullut kiireellä sisälle muiden mukana, mutta nyt se jää pihalle seikkailemaan itsekseen. Rupeaa kotiutumaan, näemmä.

Brando reilu vuosi sitten, ikää 4 kk

14.11.2007 Tuloksia ulkomailta

Iitan isän, Merlinin (Cameron van`t Geystersveld), veli voitti Hollannissa parsonien erikoisnäyttelyn. Tässä linkki voittajan sivuille http://www.ramiek.nl:80/caspar.php .
Sitten mahtava uutinen Ruotsista. Iitan sulho Chase suoritti hyväksytysti luolametsästyskokeen. Näin kirjoittaa Berit Radagast- kennelistä: "Chase har nu Godkänt Grytjaktprov Förliggare (grävling).
Han behöver ett prov till för en annan domare för att bli Jaktchampion :):)

Tässä kuvat Chasesta luolassa ja onnellisen omistajan sylissä

Meilläkin on vieras melkein ulkomailta, nim. Ahvenanmaalta. Vieras ja vieras.. itseasiassa puoliksi minun oma koirani :). Brando, Marlon Brando, tuli meille pariksi viikoksi lomalle, jotta Minna-Lotta saa hoitaa muuttoa rauhassa.
Hain Brandon Turun satamasta tiistaiaamuna, jonne Minna-Lotan Ronja tytär ystävättärensä kanssa sen ystävällisesti toi.
On koiralla kokoa ja näköä. Ja aluksi tuntui, että myös egoa ja luonnetta! Ensi töikseen meidän pihalla se yritti löylyttää Ormin, kun Orm tuli tapansa mukaan avoimesti ja ystävällisesti sitä tervehtimään. Mutta ei tiennyt parsonpoika minkälainen puolustaja Ormilla oli. Yllätyshyökkäykseni Brandon kimppuun tehosi täydellisesti. Ja nyt on sopu pojilla, ne jopa ovat tänä aamuna leikkineet yhdessä.

Brando varmaan haluaa jo kohta kotiin, sillä meillä on niin paljon ohjelmaa. Eilen olimme ensin pienellä lenkillä, jotta koirat saivat tutustua. Sitten myöhemmin menimme pitkälle metsälenkille. Kyllä Brando oli onnellinen, kun se juoksi Ormin ja tyttöjen kanssa. Zora ei suostunut taaskaan lähtemään mukaan, kun oli vieras koira matkassa :(.
Illalla sitten kävimme syksyn viimeisissä luolatreeneissä Vihdissä. Kaikki koirat olivat kehittyneet hurjasti. Keväällä muutama meneekin jo kokeeseen. Brando kyllä haukkui kettua, mutta jotenkin tuli tunne , että vain minun mielikseni :)??! Paras kaikista oli mielestäni Ruuti 14 vkoa (Ratkiller ?), Irkun poika, joka haukkui ihan tosissaan :).

Tänään aamulla pakkasin koirat autoon ja lähdimme Kuovilaan Ormin kasvattajan luo. Teimme pitkän lenkin, lähes erämaavaelluksen. Mukana oli 4 bordercollieta (Orm, Ormin äiti, Ormin täti ja Ormin veli) sekä 4 parsonia. Oli se aika hulppean näköinen lauma, kun se liikkui tuhatta ja sataa, varsinkin alkumatkasta. Zorakin tuli mukaan :).
Brando yritti aluksi vähän isotella bortsuille, sekä tytöille että Luukakselle, mutta rähähdykseni sai sen aisoihin.
Lenkin jälkeen pääsi Orm lampolaan haistelemaan ja katselemaan lampaita. Medi ja Heli paimensivat herkeämättä katrasta katseellaan, mutta Ormia ja Luukasta kiinnosti enemmän kissojen sapuska :).

Nyt minusta tuntuu, että tuo Brando ei olekaan mikään kovis, vaan oikein viehättävä ja tottelevainen nuorimies. Ja oikein komea, vaikkakin iso - ja isot sillä on hampaatkin:)

11.11.2007 Toni rules

Eilen agilitykisoissa Turussa Toni Koutu otti Zoran lapsenlapsen Pulun kanssa 2 nollavoittoa nopeilla ajoilla. Voitot olivat ns. supermiinuksia :). Eilen ei kisat sitten Pennyn,Pulun äidin, kanssa menneet ihan yhtä nappiin, mutta Toni oli silti Pennyynkin tyytyväinen, sillä se teki kontaktit :).
Tänään Tonin "avokki" Anne teki yhteisomistusuroksemme Ranen kanssa virheettömän radan ja sjoittui toiseksi!
Tässä kuva agirodusta Torniosta, vuosi oli ?. Siellä näin välähdyksiä tulevasta huippuohjaajasta :).

07.10.2007 Tuloksia, results

Kävin eilen K:nummella tarkastuttamassa Raivon, Kiihkon ja ruotsintuontinarttuni Iitun silmät. Kenelläkään ei ole perinnöllistä silmäsairautta. Sekä Raivolla ja Kiihkolla on silmissään ylimääräisiä ripsiä. Mutta kyllä nuo silmätarkastukset tuntuvat vähän niinkuin olisi menossa mestauspölkylle... (taisi olla huono vertaus :( )

Silmät tarkastutin siksi, että astutan Iitun seuraavasta juoksusta, jonka pitäisi tulla marras-joulukuun vaihteessa. Päivitän pentuja-tulossa sivun heti kun ehdin:).
Niin, ja Raivon tarkastutin uudelleen jo nyt siksi, että Raivolla kävi tänään morsian, oikein Prinsessa vai pitäisikö sanoa ruhtinatar, Sankarittaren Grace Grimaldi. Ihastuttava pieni narttu. Muistuttaa paljon isoisäänsä Flynniä- ja jotenkin myös USA-urostani Orionia :). Jos nyt tärppäsi, niin pentuja pitäisi Sauvossa syntyä parin kuukauden päästä.

Raivosta tulikin mieleeni Raivon poika Tintin, joka on nyt 9 kk. Tintin joutui taas viikonloppuna tositoimiin. Se jäljesti jo toisen haavakkopeuran. Peura löytyi 300 metrin päästä ampumapaikalta. Hieno poika!!

Viikonloppuna oli seuramme LÄGIn järjestämät agilitykisat. Siellä oli kakkosluokille kaksi kisaa. Ensimmäisessä kisassa toisen sijan ja toisessa kisassa voiton otti meidän Tiippa, pieni pystykorvainen westietä muistuttava intomieli, Ormin ikioma lammas :). Ko. kisoista löytyy enemmän tietoa vaikkapa Marjun blogista http://kirinlauma.vuodatus.net/ .

Niin, vaihdoimme taas Marjun kanssa koiriia maanantaina. Minulle tuli Zoran lisäksi nuoret pojat, siis Raivo, Kiihko ja Orm. Marjulle jäi Bim, Luigii, Sani, Lantti ja Tiri. En oikeastaan tiennytkään, että noi pojat on noin kivoja. Ne eivät räksytä lenkille lähtiessä niinkuin Tiri :). Ne pysyttelevät lenkillä tosi hyvin lähettyvillä- no, Kiihkossa on vähän isomummonsa Bimin taipumusta riistan perään.
Meillä oli lenkin jälkeen hauska leikkituokio poikien kanssa. Onneksi ei kukaan ollut näkemässä (toivottavasti!!!!). Minä jahtasin pihalla Kiihkoa ja Raivoa- sitten vaihdoimme osia. Koirat jahtasivat minua jne. Melkein 6-kymppinen akka peuhaa koirien kanssa ja nauraa tikahtuakseen--- oi, oi!!
Niin, ja Orm paimentaa meitä :)

Nämäkin silmät on tarkastettu ja terveet :).

06.10.2007 Tie, totuus ja elämä

Otsikko voi vaikuttaa kummalliselta, mutta tässä on viime aikoina joutunut pohtimaan elämää monelta kantilta. On joutunut valitsemaan tien. Ja omatunto ei anna poiketa totuudesta...
Elämä on.. ainakin kaikkea muuta kuin oikeudenmukaista.
Elämä voi myös päättyä liian aikaisin. Taija Jokelalta tuli viesti 3.11. Hänen rakas koiransa Holly oli jouduttu lopettamaan pitkälle ja nopeasti levinneen syövän takia. Ja Holly oli vasta vajaa 5-vuotias ja sille oli juuri kaavailtu uutta pentuetta. Sydämeni on niin raskas. Hollylla ei nyt ole hätää. Mutta mistä Taija löytää voimia? Toivottavasti perheestään, meistä lukuisista ystävistä ja jäljellä olevista rakkaista koiristaan.

Meillä on täällä hiljaista. Tai niinhän sitä luulisi, kun pennut ovat lentäneet pesästä uusiin koteihinsa. Mutta kyllä tuo viisikuinen bortsu saa myöskin kaamean sotkun aikaiseksi. Nytkin se on juossut pari tuntia Kiihkon kanssa edestakaisin ja kaikki matot rullalla ja sänkyvatteet sekaisin. Minä kun ajattelin antaa niiden sulatella aamupalaa rauhassa ennen lenkille lähtöä. Nyt heivasin ne ulos. Niin, nyt on hiljaista.

Minä olin neljä viikkoa sairauslomalla tämän muuton/ muutoksen aiheuttaman väsymisen ja henkisen stressin takia. Väsymys oli kyllä suurimmalta osalta ihan fyysistä, sillä en ehtinyt/malttanut yövuorojen jälkeen nukkua. Oli niin valtavan paljon puuhaa ja hoidettavia asioita.
Nyt olen aloittanut taas työt = yöt. Luulen, että nyt alkaa elämä sujua entiseen malliin ja osaan myös levätä. Olen suorastaan ylpeä itsestäni, sillä olen myös oppinut sanomaan ei. No, ei se helppoa ole, sillä pelkään, että loukkaan ihmisiä. Tänäänkin olisi hyvä ystäväni ollut tulossa koiriensa kanssa luokseni lenkille, mutta soitin eilen hänelle ja peruin tapaamisen. Menen illalla Kirkkonummelle tarkistuttamaan muutaman koiran silmät ja sitä ennen joudun käymään Inkoossa etsimässä yhden koiran papereita. Aamupäivän tarvitsen heräämiseen ja rauhassa oloon. Vaikka niin kiva olisi ollut tavata tätä ystävääkin pitkästä aikaa :(. Mutta elämä on valintoja... Ja eiköhän meille yhteinen lenkkipäiväkin vielä järjesty.

31.10.2007 Larsen-very special viking´s cognac

Oli pakko ottaa tuota yllämainittua kulaus, sillä nuo Iitan "Viikinkijumala-lapset" ovat aiheuttaneet minulle ylimääräisiä sydämentykytyksiä.
Pennut ovat ulkoilleet useita kertoja päivässä parin viikon ajan. Ne siis vaativat jokapäiväisen (ja iltaisen) ulkoilunsa. Tänä iltana otin ne mukaani, kun lähdin pilkkopimeään hakemaan saunapuita. Orm halusi myös ulos ja tapansa mukaan koikkelehti hurjalla vauhdilla ympäriinsä- ja tietysti juoksi kumoon silmämerkkipojan eli Odinin eli Unon. Unoa sattui, mutta ei pahasti. Kaikki neljä pentua tulivat kiltisti perässäni puuvajalle asti. Sitten kai alkoi kyllästyttää, sillä takaisinpäin mukanani talolle tuli vain kaksi pentua, kaksi oli jo mennyt edeltäkäsin. Yht´äkkiä pihalta kuului hurjaa pennun kirkumista. Varmaan haukka, ilves tai susi.. Juoksin paikalle ja siellä näytti olevan kaikki kunnossa. Mutta ei... pikkutyttö ei suostunut varaamaan ollenkaan oikealle etujalalle. Sen tassu oli varmaankin jäänyt kiinni ralliin ja sitten se hädissään riuhtoi itsensä irti??
Kannoin pennun sisään ja se oli niin surkea, niin surkea... Kyllä minuakin itketti, sillä pentu on huomenna lähdössä uuteen kotiinsa. Pentu halusi käydä nukkumaan (harvinaista!!!). No, sitten hain sisälle muut pennut. Ormin kumoon juoksema pentu ontui myöskin:(
Ajattelin, että tämä on pahaa painajaisunta. Päätin, että tästälähin pidän pennut sisällä postimerkin kokoisessa aitauksessa, etteivät ne pääse satuttamaan itseään:). No, parin tunnin unien jälkeen kaikki vaivat olivat poissa. Siis pennuilta..

Eilen kävimme Ormin kasvattajan luona vierailulla. Orm sai kokeilla hakukaartaan ihan oikeiden lampaiden kanssa. Ormin mielestä Tiri on parempi kuin oikeat lampaat:). Lammaslaitumella Ormin mielestä lampaiden papanat olivat parempia kuin itse lampaat. No, oikeesti kyllä uskon, että Ormista tulee hyvä paimenkoira:)
Sitten kävimme vielä vesisateessa lenkillä neljän bordercollien ja kolmen parsonin kanssa. Zora oli onnellinen, sillä se sai käydä tsekkaamassa laajan luolaston, jossa ei nyt näköjään asunut ketään.
Ehdin piipahtaa kotona ja sitten pitikin jo lähteä luolaharkkoihin. Raivon lapsi Tintin oli haistelemassa ketun hajuja. Olenpa aika ylpeä tuosta 9kk vanhasta pojasta. Rohkea ja järkevä. Harkoissa oli mukana kaikenkaikkiaan 8 parsonia, jotka toimivat itseasiassa kaikki oikein hyvin:)

Tulos: T-T Sunflower eli Penni (Luigiin ja Sanin tytär) otti viime sunnuntaina ensimmäisen nollavoittonsa kolmosluokan kisoissa. Agilityporukka sanoo, että AVA-kello alkoi tikittää. Tarkoittaa sitä, että Pennin voittaessa puhtaalla radalla vielä kaksi kisaa, siitä tulee agilityvalio. Ensimmäisen ja kolmannen voiton välillä tulee olla 1 vuosi.

Tänään meillä oli lenkkiseuraa. Tuija Peltoluhta tuli parsonpoikien (Åsku ja Oiva) ja parsontytön (Nänsi) kanssa meille kyläilemään. kyllä koirilla oli hauskaa, kun ne juoksivat kosteassa syksyisessä metsässä. Ei edes riista häirinnyt.
Zora on outo lintu. Kun se huomasi, että meille tuli vieraita, se ei halunnutkaan lähteä lenkille:(.. No, olkoon sitten kotona..
Eläinlääkärikin piipahti. Hänen piti tulla mikrosiruttamaan ja tarkastamaan pennut. Mutta juuri kun hän oli tulossa sisään, hän joutuikin lähtemään pois. Joltain lehmältä oli kohtu tullut ulos ja eläinlääkäriä tarvittiin:( .
Menenkin sitten aamulla pentujen kanssa eläinlääkärin luo...
Liitteeksi vielä kuva hurjasta menosta täällä Villa Valossa.

27.10.2007 Luuta ja lihaa

Tämä on taas sitä aikaa vuodesta kun minä kuvittelen olevani ihan oikea lihanleikkaaja. Olen saanut paljon hirven ja peuran lihaa ja luita koirille. Kiitos Teijalle ja Lillanille :).
Olen jauhanut lihanrutaleita lihamyllyllä jauhelihaksi ja kirveellä ja sahalla pilkkonut luita pakkaseen. Yhtenä yönä teimme ystäväni Saaran kanssa tätä lihasavottaa aamu neljään saakka.
Eilen sitten jouduin menemään lihamyllyni kanssa paikalliseen autokorjaamoon. En saanut myllyä auki, niin että olisin saanut putsattua sen. Syynä tuohon kiinnijuuttumiseen oli taikinalasta, jolla olin yrittänyt survoa lihoja läpi myllystä. Mylly, perhana, imaisi sen lastan kitaansa- ja sinne se jäi :(. Ja mun näppivoima ei riittänyt myllyn aukaisemiseen. Mutta korjaamon setä auttoi :).

Tuloksia: T-T Ujo Lentäjä (Oiva eli Oippa) oli viides koirien SM-uintikisoissa, luokkana minit eli alle 15kg:).
T-T Tornado (Osmo) otti tänään Turussa agikisoissa voiton. Ohjaajana Toni Koutu. Taisi olla Osmo katsonut kuvaansa ja tekstiä päiväkirjasta, oli ehkä sapettanut..
T-T Tuikku oli tänään luonnetestissä ja selvisi testistä oikein hyvin. Yhteispistemäärä taisi olla +177.

Pennut kasvavat ja komistuvat päivä päivältä. Rehellisesti sanoen ne ovat aika riiviöitä. Olemme ulkoilleet joka päivä, ne tulevat "lenkille" perässäni. Tai sitten ne kaluavat antaumuksella pihalla olevia luita. Ihan ilman haavereitakaan emme ole selvinneet. Pikku-tyttö putosi nimittäin perjantaina pihalampeen- osaa uida, näemmä. Olihan se tapahtuman jälkeen hetkisen kylmissään ja surkea, mutta kohta taas jo meno maittoi.
Kaikille pennuille on löytynyt hyvät kodit.

Viime lauantaina olin parsonyhdistyksen järjestämällä trimmauskurssilla. Kurssin opettajana oli ystäväni Saara http://www.trim-it.fi/ . Kurssille oli tulossa muutama ihminen ilman koiraa, ja siitä syystä otin meidän tytöt mukaan. Tiri ja Zora saivatkin sitten olla koirattomien kurssilaisten trimmattavana. Tirin trimmaajana oli Tiia, joka pian saa oman parsonin näistä Iitan pennuista. Tiri nautti Tiian käsittelyssä:).

Käsittelystä tuli mieleeni Luigii. Ilmeisesti sitä olivat murtovarkaat käsitelleet, sillä Luigiilla oli tapahtuman jälkeen vas. puolelta kaula, lapa ja kylkiluut ihan kosketusarat. Luigii jopa murisi minulle, kun yritin hieroa sitä!!

Luigiista tulikin sitten mieleeni Orm (rauhallinen Luigii versus vilkas Orm). Olen käynyt Ormin kanssa pennuille tarkoitettua tokokurssia nyt kolme kertaa, ja huomenna menemme taas. Minä en todellakaan voi sanoa ymmärtäväni bortsun sielunelämää. Siihen eivät päde välttämättä ne koulutusmetodit, jotka sopivat parsonille. Se ei myöskään ole sillälailla helppo niinkuin sakemanni... No, siinä on mulle haastetta!
Kyllä vieläkin muistan, kuinka vaikeaksi koin parsonin kouluttamisen sakemannin jälkeen :)

26.10.2007 FIN MVA T-T Zelda

Irkulle kolmas serti ensimmäisestä näyttelystä mammaloman jälkeen :). Kiitos Terhi.

Tässä Irkku työpäivän jälkeen.

Tässäkin Irkku kotipihalla, mutta puunattuna ennen näyttelyä:)

19.10.2007 Viikon kuva

Miksiköhän Osmo (T-T Tornado) hylätään niin usein agilitykilpailuissa??

17.10.2007 Ikävä tapahtuma

Marjun asunnossa kävi maanantaina varkaita keskellä kirkasta päivää ja viiden parsonin läsnäollessa. Tapahtumasta on tämän päivän paikallislehdessäkin pieni uutinen. Ja täällä Marjun blogissa vähän enemmän infoa http://kirinlauma.vuodatus.net/
Kun Marju soitti ja kertoi tapahtumasta, tunsin aluksi raivoa ja vähän häpeää. Että on meillä siinä vahtikoirat. Mutta asiaa tarkemmin ajateltuani, tajuan että koirat toimivat juuri niinkuin niitä on opetettu. Niillehän on koko niiden elämän ajan teroitettu, että kaikki ihmiset saavat tulla meille, kaikki ihmiset ovat hyviä. Olemme pyytäneet aina silloin tällöin ihan vieraita ihmisiä päästämään koirat ulos keskellä päivää, ja koirat ovat olleet onnellisia ja ystävällisiä.
Silti luonnetestissä sekä Sani että Luigii puolustivat minua oikein hanakasti. Puolustivat minua, mutta nythän ei ollut ketään ihmistä puolustettavana.

Suurta surua tunnen nyt siitä, että miten koirat suhtautuvat tästä eteenpäin vieraisiin nuoriin miehiin. Suuri hätä minulla on myöskin siitä, kun en tiedä, onko koiria läimitty sillä lapiolla. Näkyviä vammojahan niillä ei ole, mutta Luigii oli tosi vaisu koko maanantai-illan ja Raivo oli tiistaina niin jäykkä, että se ei ole ollut koskaan???

On tosi ikävää, että tuollaiset nuoret sällit saavat minut katsomaan karsaasti kaikkia romaaneja. Minulla on kuitenkin elämässäni ollut myös oikein hyviäkin kokemuksia romaaneista.

12.10.2007 Orm leikittää

sekä äitikoira-Iitaa että Iitan vajaa viisiviikkoisia pentuja. Miten tuollainen isokokoinen, kömpelö viisikuinen uros voi olla niin äärettömän kiltti ja varovainen noiden pentujen kanssa. Alkuhankaluuksien (minulla lähinnä vierastamisen) jälkeen Ormista on tullut päivä päivältä rakkaampi.
Orm taitaa luulla olevansa jonkinmoinen paimentava terrieri. Ikävää on se, että Orm on oppinut haukkumisen näiltä kovaäänisiltä aikalailla haukkuherkiltä terriereiltämme. Kuulin, että eräällä poronaisella on ongelmia opettaa bordercollie paimentamaan poroja haukkumalla. Voisi tuoda bortsunsa meidän koirien oppiin :)

Viime viikonloppuna olimme Luigiin kanssa mejä-kokeessa Äetsässä. Sinne meni rahat ja aika kuin Kankkulan kaivoon. Luigii oli sitä mieltä, että jälki ei ollut niin kiinnostavaa kuin lukuisat kiven aluset ja kallion kolot. Luigiilla jäi vuosi sitten yksi mäyrä vähän kaivelemaan hampaankoloon. Nyt se ihan selvästi haki jotain mäyrää tai supia. Niinpä minä sitten keskeytin kokeen :(.
Harmittaa kovasti, sillä kokeeseen päästäkseni olin joutunut tekemään erinäisiä järjestelyjä. Lauantaille, jolloin minun olisi pitänyt olla tekemässä jälkiä, sattuivat tätini hautajaiset. Minä menin hautajaisiin ja Marju meni ystäväni Teijan kanssa Äetsään tekemään jälkiä. Marju jätti Sanin ja Raivon pois jo maksetuista agilitykisoista.
Sunnuntaina sitten Marju lähti agilitykisoihin ja minä menin Äetsään jälkikokeeseen. Ja ystäväni Teija tuli sinne kokeeseen jäljelle oppaaksi, sillä enhän minä voinut opastaa jäljellä, jota en ollut tekemässä. Eli meni aika vaikeaksi :).

No, eilen meni sitten onneksi paremmin Teijalla ja koirallaan Oskulla, ei jäljestyksessä vaan luolilla. Osku sai tulokseksi B40. Kettu oli aika täpäkkä ja Osku saikin siltä muistoksi hampaanjäljet silmän ympärille. Osku on hieno poika!
Teija oli keskiviikkona koirineen (Osku, Maira ja Heta) meillä lenkillä. Teimme pitkän lenkin kahden naisen ja yhdeksän koiran voimin:).

Eilen iltapäivällä minä hain Marjun pojat luokseni ja vein Lantin ja Tirin Marjulle. Oli kiva katsella kun Raivo ja Kiihko vetivät hurjaa galoppia pitkin pihaa. Ne juoksivat ja painivat. Sitten Kiihko leikki vielä oikein sylipainia Iitankin kanssa. Pojat olivat myös yön luonani. Aamulla sitten teimme poikien ja Zoran kanssa kunnon lenkin - ja maa oli valkoinen:). Iita the Hienohelma oli kyllä vähän sitä mieltä, että oli aivan liian märkää ja kylmää. Kun Iita muiden mukana haistoi 2 peuraa (jotka minä näin, mutta koirat eivät), piristyi se kummasti.

11.10.2007 Viikon kuva

Äitikoira-Iita 2 vuotta sitten mainoksessa.

4.10.2007 Tuhlaajatyttö

Kun olin lapsi äitini kävi laulamassa seurakunnan kuorossa. Muistan vieläkin, kuinka hyvälle äitini tuoksui lähtiessään kuoroharjoituksiin :). No, hän kuitenkin lauloi usein laulua, jossa puhuttiin tuhlaajapojasta. Minä tunnen itseni tänään tuhlaajatytöksi, sillä ostin itselleni kaksi huonekalua, johon minulla ei nyt olisi ollut varaa :(. (Tuo poika oli tosin tuhlaajapoika vähän eri tarkoituksessa kuin minä tänään.) Sen siitä saa, kun lähtee hyvien ystävien kanssa shoppailemaan :).
Toinen näistä hyvistä ystävistäni on käynyt auttamassa minua maalaamalla varastoani ja toinen näppäränä naisena "rakensi" minulle kattokruunun ja siivosi uudet kaapit kuin valkotornado. Aikamoista naisenergiaa :).

Nyt kun asun niin lähellä Marjua, tämä meidän laumamme elää vaihdosten merkeissä. Hain tiistaina Ormin ja Kiihkon luokseni ja palautin Luigiin. Tänään minulla on omani + Sani ja Luigii, niin ja Marjulla on minulta Tiri. Koiraparat eivät varmaan kohta tiedä, mikä niiden koti oikeasti on. Pomokoirat, Marjulla Bim ja minulla Zora, eivät juurikaan kotia vaihtele, muut kyllä. Minä pidän niin mielelläni Luigiin täällä, sillä se on niin hyvä vahti- se ei turhista hötkyile, mutta sitten kun on tarvis, Luigii on kova jätkä.

Pennut ovat nyt kolme viikkoa vanhoja. Ne ovat jo alkaneet leikkiä keskenään. Niiden kulmahampaat tuntuvat ikenien alla terävinä piikkeinä. Ne ovat alkaneet totutella syömään "oikeaa ruokaa". Tarkoitta sitä, että ne maistelevat kärpäsen kakan verran jauhelihaa kolme kertaa päivässä. Pennut ovat saaneet ekan matolääkkeensä ja ne osaavat käydä tarpeillaan sanomalehdellä. Yleensä niin, että etujalat ovat sanomalehdellä ja tarpeet tulevat patjalle:).
Iita, joka jotenkin vaikuttaa teiniäidiltä, kulkee mielellään muun lauman mukana. No, kyllä se pennut hoitaa ja ruokkii, mutta muut koirat ovat sille tärkeitä. Ja se sallii oikein hyvin muiden narttujen vierailut pentujen luona. Urokset saavat siltä kyllä pentujen luota lähtöpassit.

Tammikuussa syntyneiden Mimmin ja Raivon pentujen "omat ihmiset" ovat pitäneet kivasti yhteyttä. Tänäänkin sain pitkän, kivan viestin Raivottaren eli Raisun kuulumisista. Olenpa niin kovasti mielissäni siitä!
Laitan tähän kuvan Raisusta Lantin kaverina 2/07- tai sitten se on Raisun veli :)

1.10.2007 Yritän asettautua taloksi

Hitsi, mitäköhän tuokin ihan oikeesti tarkoittaa. Kyllä suomen kieli on ihmeellistä.
No, minä sain tänään kaapit kodinhoitotilaan! Ne on niin hienot, että en taida raaskia niihin tavaroitani laittaakaan :).
On tämä tällainen muutto kärsivällisyyttä kasvattavaa- kun mikään ei ole heti-valmista. Ja mun pinnanihan on yhtä lyhyt kuin koirillanikin- Zora on tietysti poikkeus pitkän pinnansa kanssa:).Niin, ja onhan Luigiillakin pitkä pinna..

Siitä tulikin mieleeni metsästys. Raivon ja Mimmin poika Reidar eli Tintin, 8kk, sai osoittaa jäljestämistaitonsa lauantaina. Metsästystilanteessa yksi peura haavoittui ja pakeni metsään. Tintin oli pari kertaa harjoitellut jäljestämistä ja siitä oli tarkoitus harjoituttaa jälkikoira. Nyt yht´äkkiä Tintin joutuikin tositoimiin. Se jäljesti ja vei porukan haavoittuneen peuran makuulle. Peura kuitenkin lähti uudelleen pakoon, ennenkuin ampuja ehti paikalle. Tintin jatkoi jäljestystä ja vei porukan meren rantaan. Lähisaaresta sitten löytyikin peura kuolleena. Kyllä olivat matte ja husse ylpeitä pikkukoirastaan, samoin tietysti kasvattaja :)
Tässä kuva Tintinin ensimmäisestä jälkiharkasta vajaan 4 kuukauden iässä

Tämä viereinen kuva (kuvassa Belgian agilityvalio, Zoran veli, Flexx eli Xavier v.d Elshof Farm) johdattakoon parsonien agilitymestaruuskisaan, joka käytiin eilen.
Vuoden 2007 parsonien agilitymestari on Tupla-Täplän Tuikku, ohjaaja ja omistaja Sari Puusaari. Sarin ja Tuikun suoritus oli kaunista katseltavaa, hyvää ohjausta ja iloista menoa.
Toiseksi tulivat Sani (Fessys Jacaranda) ja meidän Marju. Kolmansia olivat T-T Lambeth Walk eli Liisa ja Satu. Eikä näidenkään menossa ollut moittimista:). Täytyy vielä mainita, että Sadun tyttö Mira ohjasi Luigia ja he sijoittuivat kauniilla puhtaalla radalla kahdeksansiksi (osallistujia 48)!
Junioriohjaajien kisan voittivat Tupla-Täplän Sunflower eli Penni ja Viivi Griinari, toiseksi tulivat meidän Sani ja Wilma Siitonen.
Pentuluokassa tuli kolmanneksi T-T Oivariini eli Toivo ja Kati Sievers. Toivo, Tirin poika, oli tosi hyvä, vaikka ei suostunutkaan menemään kaarevaan putkeen :). Katin omistama ja ohjaama T-T Noriko (Ilona) sijoittui mölliluokassa hienosti viidenneksi:)!
Koko päivä tuolla mestiksissä meni- mutta ei hukkaan. Oli ihanaa nähdä niin paljon upeita koirakoita. Ja mikä parasta- koirat käyttäytyivät todella hyvin. Siitä kiitos upeille parsonien omistajille:).

29.9.2007 Viikon kuva

Minusta tämä on hieno. Kuvan on ottanut Bravefellow-kennelin Pia Björn ja pennun isä on T-T Tornado eli Osmo, Tirin veli. Kuvan teksti kuuluu: Osta oppivainen, viisas parson :)

28.9.2007 Kovan päivän ilta

Tämä lause tai kappale tai levy (It´s a hard day´s night) sopisi tähän hetkeen. Ei tämä päivä muuten niin kova ole ollut, mutta hälinää on ollut yllinkyllin.
Tyttäreni Marju on tänään viihteellä, suoraan töistä, siksipä lupauduin hoitamaan koko koiralaumaamme koko päivän. Hain Marjun lauman tänne meille puolen päivän aikaan. Koirat spurttailivat taas sydämensä kyllyydestä pitkin hiekkakenttää. Kun niiden vauhti alkoi hieman laantua, tarjosin kaikille lihaisen luun. On pakko saada pakastin tyhjennettyä, jotta saan sen taas täytettyä (olipa viisas lause :)). Koirat saivat jokainen oman luunsa, ikäjärjestyksessä. Hieman huolestutti, että syntyykö malttamattomien välille oikein tappelu, mutta eipä syntynyt. Kaikki odottivat vuoroaan ihan maltilla. Näytti siltä, että ne todellakin nautiskelivat repiessään lihaa irti luista. Kolme tuntia meni tuossa puuhassa ihan äkkiä.
Sitten kun ne olivat oman luunsa kalunneet suht´huolella, vaihtoivat ne luita. Ihmeellistä, miten kaikki 10 antoivat toistensa olla rauhassa eväineen :). Ja minä en todellakaan seissyt koko aikaa niitä vahtimassa, vaan tein omia hommiani pihalla (tai siis siivosin matkailuautoa).
Muuta ruokaa koirat eivät sitten tänään saaneetkaan, niin paitsi tietysti imettävä Iita ja kasvava Orm- ja vanha Bim. Ja toki jokainen sai vielä illalla "maharullan", yök! ja minulta meinasi lohjeta yrjöt, sillä haju oli niin kamala.
Ja nyt täällä haisee, sillä noilla koirilla on ilmavaivoja:(!

Klo 18 vein Marjun lauman kotiin, samalla kun menin Lohjalle kuuntelemaan luentoa NLP:stä ja psyykkisestä valmentamisesta. Vau! Taas heräsi roppakaupalla uusia ideoita :).
Luennon jälkeen ajoin taas Marjun talolle ja iltapissatin koko lauman ja laitoin ne yöpuulle :).
Minun laumani valvoo vielä....

Ja minun laumani itseasiassa tuntuu lisääntyvän viidellä, kun nuo Iitan pikkuiset alkavat tajuta elämää ympärillään ja myös alkavat osallistua siihen :).

26.9.2007 Fin Mva ja Kva-L Duarte da Roseira Brava eli Carlos

Tänään tuli vahvistus Carloksen käyttövalion arvosta. Kiitos tuosta Kirsille :) :)!

Pennut kasvavat ja kehittyvät päivä päivältä. Nyt ne jo yrittävät "ottaa vähän jaloilleen". Ne ovat syötävän suloisia.

Minulla on tänään ollut taas hulinaa. Hain Marjun koirat päivällä meille vähän lenkille, sillä Marju meni töistä suoraan töihin Vermoon. Mietin kaksi kertaa, uskallanko lähteä koko 10-päisen lauman kanssa metsään. Rohkea rokan syö. Ja minullahan on maanomistajan lupa (en tosin puhunut kymmenestä koirasta:)). Lenkki meni oikein hyvin. Ei tullut vastaan riistaa eikä sienestäjiä. Riistan perään ne olisivat sännänneet, mutta eivät kovin kauas. Ja sienestäjän ne olisivat haukkuneet pataluhaksi- ja mitä enemmän minä olisin kiljunut kieltoja, sitä enemmän ne olisivat haukkuneet, sillä ne olisivat kuvitelleet minunkin haukkuvan niitä ihmispoloja :( .
Kun tulimme metsästä, aloittivat koirat treenit. Ne juoksivat hiekkakenttääni ja pihaani ympyrää lähes kaikki peräkanaa. Kiihko, joka on ehdottomast nopein näkemäni parson, johti laumaa. Ja muut yrittivät pysyä perässä. Tiri haukkui kimeää metsästyshaukkua, ja muut juoksivat ja juoksivat. Ormilla oli vakeaa, sillä lauma, jota sen piti paimentaa, juoksi miten sattui :).
Kisailun jälkeen vanhimmat koirat pääsivät sisälle + Iita, joka oli täydestä sydämestä mukana lenkillä ja juoksukisassa. Nuoret jäivät ulos auttamaan minua vajan maalaamisessa. Eli ne jatkoivat takaa-ajoleikkiä edelleenkin ihan täysillä:)??.
Sitten ruokin koko lauman ja illalla klo 19 palautin Marjun koirat kotiinsa. Nyt minun laumani on aika hiljaista porukkaa :)

22.9.2007 Yksi tärkeimmistä- YSTÄVÄT

Anne Lohvansuu www.ruutilan.com pistäytyi eilen tyttärensä ja parsonneiti Ritan kanssa. Reetamari seurusteli pentujen kanssa ja Rita päivysti sohvan selkänojalta tai miten päin se nyt meni?. No, mutta kuitenkin- kivaa oli, että he tulivat pistäytymään:)

Tänään tuli Teija Seppä koiriensa Oskun, Mairan ja Hetan kanssa meille lenkille, ja tietysti vähän kyläilemäänkin. Teija toi tuliaisiksi itseleipomansa leivän ja suolaa :) ja pullia! Vau! olemme herkutelleet tänään:)
Lenkille lähti mukaan vain Teijan koirat+ Tiri ja Lantti. Olin tehnyt aikaisemmin jo yhden lenkin. Silloin olivat mukana Zora, Lantti, Luigii, Iita ja Tiri.

Kun Teija oli lähtenyt koirineen, tuli Marju koirineen vierailulle. Leikkasimme kynnet koko 10 koiran laumalta. Ja koko 10 koiran lauma sai peuhata pihalla;).

Zoran veljenpojasta Brandosta tuli pari päivää sitten ison pentueen isä. Minna-Lotan Fatou synnytti 2 urosta ja 4 narttua:)! Täällä kuvia vauvoista www.fatous.ax .

Meidän pennut aukaisivat silmänsä eilen. Nyt ne ovat vieläkin kauniimpia. Molemmat tytöt ovat varattuja, mutta ketään pojista ei ole vielä varattu.

Illalla saimme sitten vielä vieraita. Perhe Koutu-Pallaskallio pistäytyi matkalla kotiin Turkuun. Mukana olivat tietysti Annen "pojat" Rane ja Osmo sekä Tonin "tyttö" Penny. Toni ja Penny ottivat upean nollavoiton tänään Purinalla :)! Zoran tytär- ei huono:)!

21.9.2007 Haa, minä opin sen

toivottavasti! Siis kuvien lisäämisen päiväkirjaan :). Tässä pari otosta Ormista Ja Sinistä (Pevikan Heikunkeikun). Kyllä ne leikkivät niin kauniisti, vaikka kokoeroa oli reilusti ja ikäeroakin 1,5 kk Ormin hyväksi.

20.9.2007 Suloisia

19.9..2007 Irkun ja Iitan pennut

Kävin tänään katsomassa Iitan sisaren Irkun pentuja. Ne alkavat jo olla luovutusiässä. Yksi pojista etsii vielä harrastavaa kotia ja yksi tyttö olisi vailla sijoituskotia. Aivan mahtava pentue, ei voi muuta sanoa. Niin tasaisen kokoisia ja näköisiäkin. Jos minulla ei olisi koirakiintiö täynnä, ottaisin tuosta yhdistelmästä pennun. Aivan helppoja nuo pennut eivät kyllä ole. Niillä on luonnetta :). Irkku-äiti ei enää paljoa lapsistaan välitä. Se on jo palannut rakkaan työnsä, rottajahdin, pariin:).

Iitan pennut kasvavat, että kohina kuuluu. Kaikki pennut ovat reilusti tuplanneet syntymäpainonsa. Iita- äiti on rauhallinen ja hoitaa pentujaan suurella rakkaudella. Isä-koira Chasen kasvattaja Kelly USA:sta seuraa pentueen vointia Jennin blogista, jossa on nyt myös tekstiä lyhyesti englanniksikin. Samoin Chasen omistaja Berit Ruotsista seuraa aktiivisesti pentueen kuulumisia. He odottavat koko ajan uusia kuvia pennuista. Otin tänäänkin monta otosta, mutta ne ovat surkeita. Joko kamerassa on vikaa tai minä olen tässäkin asiassa täysi blondi :(.
On nuo pennut ihania. Nytkin kolme niistä on tissillä ja imee niin tomerasti. Pienet hännät ovat niin pontevasti pystyssä :).
Minä ja koirat alamme pikkuhiljaa kotiutua. Kai noille koirille on sama missä asutaan, kunhan minä olen lähellä?? Täällä on uskomattoman hyvät maastot mejä-harjoitteluun. Toistaiseksi olemme tosin tyytyneet vain etsimään lähimetsistä uusia polkuja. Bordercolliepoikakin alkaa käyttäytyä terrierimäisesti eli ihan hyvin. Se ei vieläkään tule kutsusta luokse helposti, mutta se pysähtyy heti, kun sanoo "paikka":). On liikuttavaa, miten syvällä perimässä on noilla tuo paimentamisvaisto. Orm kaartaa laumaa oikeaoppisesti ja kauniisti:). Uskon, että se pitää nimenomaan Tiriä omana pikku lampaanaan.

13.9.2007 Raivon ja Mimmin poika Reidar

eli Tintin kävi tänään mattensa kanssa kylässä. Kyllä se on kaunis poika- ja niin tottelevainenkin. Ja kuitenkin oikein reipas- ja aikamoisen metsästysviettinen. Kiersimme koirien kanssa metsälenkin. Koirat juosta kirmailivat innoissaan. Ja kävivät tietysti myös uimassa kaikissa lätäköissä. Tytöt (paitsi Zora) ja Orm pysyttelivät koko ajan lähellämme. Pikku-Tintin sensijaan löysi jotain riistaa, jota piti käydä haukkumassa:). Tulihan se sieltä sitten viheltelyn ja odottelun jälkeen luoksemme oikein tohkeissaan.

Iita teki viime yöstä erityisen rasittavan. Juuri kun olin nukahtamassa, se pyrki ulos. Mutta kun se sai minut pois sängystä, se ei halunnutkaan mennä ulos. Juuri kun olin nukahtamassa, se alkoi pedata ja sitten se mylläsi petinsä niin, että pennut itkivät. Taas yritin nukahtaa, silloin Iita aloitti hirmuisen läähätyksen, niin että minullakin meinasi happi loppua. Tarjosin sille aamuyöllä ruokaa, mutta se ei kelvannut (??, maailman lähes ahnein koira). Ei kelvannut ruoka vielä aamullakaan. Mittasin Iitan lämmön. Se oli 39,2 eli ei mikään huolestuttava, mutta hieman koholla.
Neuvoteltuani eläinlääkärin kanssa, aloitin Iitalle antibioottikuurin. Sillä on varmaankin jäänyt kohtuun jotain (istukka) ja siitä syystä sillä on voimakkaita jälkisupistuksia, jotka tekevät kipeää ja saavat sen levottomaksi.
Kahden antibioottitabletin jälkeen Iita on rauhoittunut. Nytkin se nukkuu pentujensa kanssa ja kuorsaa :).
Pennut ovat taas lisänneet painoaan 25g vrk:ssa. Painavin tyttö painaa jo 300g (;=). Tuo pentujen tuhina tuossa taustalla on parasta terapiaa :).

12.9.2007 Iitan pennut

Iitan pentujen odotettiin syntyvän n. 10.9- ja ne syntyivätkin juuri silloin. Synnytystarinaa voit käydä lukemassa täältä http://iitaipana.blogspot.com/. Pentuja syntyi kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Kaikki tietenkin kauniita kuin kuvat:).
Äitikoira hoitaa hyvin lapsiaan ja on niistä aikamoisen tarkka. On hieman hankalaa saada pentu vaakaan, koska äitikoira on heti huolissaan tutkimassa tapahtumaa. Olen kuitenkin saanut pennut punnittua. Kaikkien paino on noussut 20-30 g/vrk.
Iita on ollut keskenään pentujen kanssa tänään jo neljä tuntia, sillä minä olin hoitamassa Marjun koiria. Hyvinhän noilla meni. Niin, paitsi säikähdin hirmuisesti kun tulin takaisin. Pentuja ei näkynyt kuin neljä. Etsin kuumeisesti pentulaatikosta kadonnutta lammasta. Sieltä se löytyi umpiunessa peiton poimuista. Iita oli jälkisupistuksissaan pedannut petinsä vähän mullin mallin ja yksi pennuista joutui peiton poimuihin.
Niin, nyt sitten alkaa huoli, että mistä löytyy noin hienoille pennuille hyvät, harrastavat kodit.:)

8.9.2007 Huomenta Suomi

Ihanaa- nettiyhteys toimii :). Hyvin pitivät lupauksensa Salon Seudun Puhelinyhdistyksen asentajat.

Täällä Villa Valossa sitä elellään pahvilaatikoiden keskellä. Joka päivä tulee joku asia kuntoon, onneksi. Mieheni on rakentanut minulle varastorakennusta, laittanut WC:n kaapiston paikoilleen jne.
Koirat ovat jo hyvin kotiutuneet. Niillä on täällä paljon pihaa juosta lujaa. Takaa-ajoleikit ovatkin nyt in. Ja sitten kun tulee kuuma, on helppo pulahtaa pihalampeen vilvoittelemaan.
Nyt pitäisi kiireesti saada omat agilityesteet, ei tarvitsisi aina lähteä autolla Lohjalle saakka.

Iita odottelee täällä synnytyksen käynnistymistä- sitä siis odotan minäkin- ja tietysti myös Iitan perhe. Iita on kahden viime päivän aikana pullahtanut kuin pullataikina. Tänään sillä on 58 vrk astutuksesta, joten se saisi jo synnyttääkin. Jännää!

Sini (Pevikan Heikunkeikun) on nyt ollut viikon sijoituskodissaan. Hyvin heillä menee :).
Sinistä tuli mieleeni rotanmyrkky. Viikko sitten nim. Orm Onnekas teki yht´äkkiä syöksyn keittiössä yhden kaapin alle, ja tuli sieltä takaisin pahvilaatikko suussaan. Se kiepautti pahvirasiaa ilmassa, niin että vihreää jauhetta lensi kaaressa lattialle. Hyvin nopeasti tajusin, mistä aineesta on kyse. Kaappasin Ormin ja Sinin, joka pyöri siinä mukana, äkkiä syliini ja kannoin ne turvallisimmille vesille. Sitten menin tutkimaan Ormin "saalista". Rotanmyrkkyrasiahan se oli, ja vihreä jauhe oli rotanmyrkkyä. Kylmä hiki tuli otsalleni, kun soitin päivystävälle eläinlääkärille (klo 23.30). Eläinlääkäri sai minut rauhoittumaan. Hänen sanojensa mukaan koiran täytyy ihan oikeesti syödä sitä myrkkyä, jotta siitä olisi vaaraa. No, tarkkailin koiria pari päivää intensiivisesti ja sitten uskoin, että selvisimme pelkällä säikähdyksellä.

Tänään kävimme Marjun ja kuuden parsonin kanssa lenkillä. Kävimme uittamassa/kahlauttamassa Luigiin, Sanin, Lantin, Raivon, Tirin ja Kiihkon. Sen jälkeen koirat juoksivat hiekkarinnettä ylös ja alas. Miten ne jaksavat???

30.8.2007 Kaikki eivät lue päiväkirjaani

-aivan selvästi, sillä sähköpostini pursuu viestejä! Kiitos kaikille viestittäneille. Vastaan, kunhan saan nettiyhteyden Somerniemelle. Lupasivat, että 7.9 sen pitäisi toimia :).

Olemme siis koirien kanssa pikkuhiljaa asettuneet taloksi Viuvalan kylään. Hassu nimi, mutta se oli minulle vähän niinkuin enne, sillä bortsupoikamme äidin äiti on Viu :).
Taloni on saanut myös nimen. Se on Villa Valo, kunnianosoituksena rakkaalle Valolle ja myös sen takia, että talon täyttää päivän valo!

Olemme koirien kanssa pikkuhiljaa tutustuneet maastoihin siellä - ja maastoa riittää:). Hiukan huolestuttaa, kun alueellamme asuu myös villisika. Jälkiä olen nähnyt, mutta onneksi en itse otusta.

Koiria riittä sielläkin, sillä Iita tuli synnytystä vartomaan tiistaina. Ja tiistaina hain meille myös Sanin lapsenlapsen, Sinin (Pevikan Heikunkeikun). Sini lähtee kyllä jo huomenna sijoituskotiinsa Masalaan. Pieni, reipas, napakka tyttö. Vaikka se on tuollainen mättään kokoinen ja painaa 1,5 kiloa, jaksoi se taapertaa tänäänkin aika pitkään metsässä. Ihan muru!

Nyt mun täytyy taas mennä, mutta kirjoitan lisää kunhan kerkiän, mm. rotanmyrkkytarinan.

19.8.2007 FIN AVA Somerset Ticket to Ride

Todellakin. Raivosta tuli tänään Kuopiossa agilityvalio:). Lämpimät onnittelut Marjulle ja Raivolle :). Marjulla oli muutenkin aika mahtava kisaviikonloppu siellä Kuopiossa. Tiri otti kaksi voittoa ja siirtyi kakkosiin, Lantti sai ekan nousunollan kakkosista ja voitti. Sani voitti yhden kisan ja oli toisessa toinen. Tarkemmat tulokset Marju varmaankin laittaa parsonien keskustelupalstalle.

Ilonaiheita myöskin: T-T Mustanaamion poika Gwragged Annwn Rooibos (Hetamme vuotta vanhempi veli) oli Kouvolan näyttelyssä ROP ja sai toisen sertinsä. Kimppauroksemme, Carloksen, poika oli Haukiputaan (?) näyttelyssä ROP ja sai ekan sertinsä. T-T Nixonin ja T-T Lambeth Walkin (Liisan) tytär Poppana, joka kisaa agilityn kolmosluokassa, sai tänään ekassa mejä-kokeessaan tuloksen AVO 1/41 pist.:)

Sitten tärkeä tiedonanto: Seuraavat kolme viikkoa luen sähköpostiani vain silloin tällöin. Muutan koirien kanssa uuteen kotiin Somerniemelle. Saan e-mailyhteyden sinne uuteen paikkaan vasta kolmen viikon päästä. Käyn täällä vanhassa kodissa lukemassa postia ehkä kerran viikossa.
Please, soittakaa, jos on tärkeää asiaa! :)

Pakko vielä kommentoida parsonien ja bordercolliepojan eroja. Orm on oikea raparipa! Se ei juurikaan välitä luoksetulokutsuista eikä sillä ole mitään tarvetta ottaa kontaktia minuun :(. Sellaista aitaa eikä porttia ei ole, joka sitä estäisi. Se menee niistä läpi kuin tankki :=0. Outo tapaus. Toisaalta se ei pelkää mitään, se rakastaa kaikkia ihmisiä ja eläimiä. Se ei hauku. Se relaa missä vain. Todella outo tapaus!!

14.8.2007 Brando The Hunter

Zoran veljenpoika Brando on tainnut tulla tätiinsä. Se oli eilen tuonut metsässä Minna-Lotalle supikoiran, tipauttanut siihen Maten jalkoihin. Juuri kun Matte oli alkanut säälitellä ja tsiikailla otusta hieman tarkemmin, se oli reväyttänyt silmänsä auki ja lähtenyt hurjaa galoppia livohkaan. Ei ollut hihnaan kytketty Brando enää ehtinyt perään.

Meidän pikku Hetalla (Mairan poika Musti x Jokelan Taijan Lucy) alkoi juoksu noin viikko sitten. Heta täyttää 19 pvä 7 kk. Hetahan asuu sijoituksessa Teija Sepän luona. Hain tänään Lucyn meille, ettei siitä vaan tule vahingossa teiniäitiä, sillä Teijan Oskukoira on ollut hieman kiinnostunut hyväntuoksuisesta Hetasta. Ja onneksi hain tänään, sillä ainakin täällä meillä on nyt hurja meno päällä, kun Tiri yrittää pontevasti astua hyvin suosiollista Hetaa. Aikamoista touhua tyttöjen kesken :).

Ai, niin. Yhteisomistusuroksemme Carloksen poika, Kosto, seuraa isänsä jälkiä. Siitä tuli kolmen kokeen jälkeen luolavalio!! Lämpimät onnittelut Kostonautille ja taustajoukoilleen :).

12.8.2007 Pentuja tulossa, ehkäpä mejämestareita :)

Iita (T-T Zaida) http://iitaipana.blogspot.com/ on tiine. Kyllä kannatti sulhasen välillä viilennellä kalleuksiaan vesikupissa :). Chase http://www.parsonrussell.se/ todellakin kävi kesken astutuspuuhien kylpemässä isojen koirien juomakupissa :). Pentujen odotetaan syntyvän n. 10.9.

Olimme tänään mejä-kokeessa Vierumäellä. Tirin pentujen isä, Onni eli T-T Sunspot, oli avoimen luokan koirista paras ja sai tulokseksi AVO 1/ 49 pist. Hyvin toimi myös Onnin isä Luigii, sillä se sai tulokseksi VOI 1/ 47 pist. :). Luigiin sisko Liisa (T-T Lambeth Walk) sai tulokseksi VOI 2/ ? pist.

5.8.2007 Uudenmaan Piirin agilitymestaruuskisat

pidettiin tänään Lohjalla. Marjulla (siis meillä :)) oli hyvä päivä. Marju tuli A-kisassa Sanin kanssa kolmanneksi ja B-kisassa Raivon kanssa toiseksi. Kahden kisan yhteistulos toi Marjulle ja Sanille Piirinmestaruuden minien hopeaa.
Joukkuekisassa tuli LÄGIN minijoukkue, missä oli mukana 3 parsonia (Sani, Raivo ja Poppana) + ex-rotuinen Mooses, toiseksi! LÄGIn medijoukkue sai pronssia. Siinä olivat mukana parsonit Valo ja Liisa sekä manssi Viljo ja sheltti Roope.
Palkintopallilla nähtiin myös mediluokassa nopean nollan tehnyt parson Nekku, joka on Snoopyn tytär!

Ihana "vääränrotuinen" pentumme, Orm, oli tietysti myöskin mukana katsomassa kisoja ja imemässä vaikutteita. On se kyllä ihku! Itsenäinen, rohkea, sosiaalinen ja erittäin rentoutumistaitoinen nuorimies! Hauska!

1.8.2007 Irkulle pentuja

Zoran ja Merlinin tytär Irkku synnytti tänään 4+2 pentua. Neljä ensimmäistä syntyi 35 minuutissa (like a rabbit)!! Äiti ja vauvat voivat hyvin. Täältä lisää tietoa yhdistelmästä http://edu.taivalkoski.fi/~pauheikk/terhi/Pentue9.htm .

29.7.2007 FIN AVA Tupla-Täplän Tuikku

Aivan... Tuikusta tuli tänään Nummelan kisojen medi 3-luokan voiton myötä agilityvalio!! Mikä onni minulla on ollut, että Sari Puusaari osti minulta pennun :). Sari ja Tuikku ovat järjestäneet minulle jatkuvasti onnenhetkiä.. ROP erikoisnäyttelyssä v. 2005 (n. 170 parsonia), SM-kisojen 3. mediluokassa v. 2006, SM-kisojen 6. ja huikeat radat MM-karsinnoissa v.2007- ja nyt sitten vielä tämä!! Kiitos Sari!

Olen monesti päättänyt lopettaa tämän kasvatustyön, sillä kahden viimeisen vuoden aikana on ollut vastoinkäymisiä ihan liiankin kanssa. Mutta sitten tämäntapaiset ilonhetket taas luovat uskoa tulevaan.
Kadehdin usein niitä kasvattajia, joiden koirat pärjäävät hyvin näyttelyissä... Mutta kuitenkin näyttelymenestystä tärkeämpää on se, että kasvattieni omistajat pärjäävät koiriensa kanssa. Ja aika kivalta tuntui sekin, että agilityn maajoukkuekarsintaan osallistuneista parsoneista (9) oli 4 Tupla-Täplää (Valo, Liisa, Tuikku ja Penni), 2 oli meidän omistuksessa (Sani ja Raivo) ja 1 oli lähes Tupla-Täplä (Bono :), Tuikun velipuoli).

Erittäin onnellinen olen myös siitä, että laumamme on sosiaalinen ja hyväksyy myös vieraat koirat. Eilen meillä oli 9 parsonin, yhden pikkurusselin ja yhden bordercollienpennun muodostama lauma koko illan yhdessä ja sulassa sovussa- leipomassa mustikkapiirakkaa :)
Pari viikkoa sitten omieni kahdeksan parsonin lisäksi meillä oli Zoran lapsi Fiina hoidossa ja Raivon lapsi Rasmus myöskin hoidossa ja sitten siihen samaan syssyyn haettiin vielä tuo bortsun pentu. Olen siis oikein onnellinen tästä tervepäisestä laumasta.
Tuohon pitää kyllä laittaa lisäkommentti, että BIm, 13 vuotta, meinaa välillä saada nuorten peuhaamisista kyllikseen.

Kävimme eilen harkkaamassa Marjun ja koko laumamme kanssa. Kyllä olen onnellinen, että seuramme LÄGI panostaa niin monipuolisesti jäsentensä kouluttamiseen. Hyppykoulutuksesta on ollut meille koirinemme paljon hyöytä.

25.7.2007 Hengissä ollaan...

vaikka päiväkirja on ollut hiljaa. Salama kirkkaalta taivaalta rikkoi tietokoneeni kolme viikkoa sitten, ja nyt tänään saimme sen vihdoin toimimaan. Älyttömän paljon on tapahtunut tämän kolmen viikon aikana. Pitänee tyytyä aluksi kirjaamaan vain tärkeimmät.
5.7 synnytti T-T Super-Sohvi 2+3 pentua. Isänä ruotsintuonti Masi. Nartuista tulee 1 minulle :), muista voi tiedustella Kennel Pevikan http://www.pevikan.fi/
6.-8.7 agirotu Vöyrissä. Päivitän tätä tapahtumaa myöhemmin.
12.7 Zoran tyttären Iitan astutus Ruotsissa onnistui. Pentuja toivottavasti tulossa n. 10.9.
13.7 perheemme lisääntyi uudella jäsenellä. Bordercollie Lucky, joka on nykyään Orm Onnekas, muutti meille. Herranjestas sentään! Aika moni on Ormin jo nähnytkin- ja kuullut valitusvirttäni sen loputtomasta "tuunaamisesta". Mutta yllätys ,yllätys! Orm onkin rauhoittunut! Se on ihana!! Ormille on tehnyt niin hyvää leikkisetä Kiihkon seura. Nuo kaksi jaksavat peuhata, painia ja juosta koko päivän- ja minä pääsen helpolla :). Toki Orm osaa jo tulla sivulle ja istua :). On pikkuisen paineita kouluttaa sitä, sillä sen veli Roihu on Marin, Saken, Valon ja Elkien koirana- ja tässähän heti tietysti kisataan, että kumpi pojista osaa ja mitä ;).
21.-22.7 olivat agilityn maajoukkuekarsinnat Vantaalla Myyrmäki-hallissa. Niistä lisää myöhemmin.
22.7 oli Hyvinkäällä rotumme erikoisnäyttely.
5.8 odotamme Irkun pentujen syntyvän Ratkiller-kenneliin.
Ja nyt vastaamaan satoihin e-mailviesteihin....

1.7.2007 Väsyttää..

niinkuin sarjakuvasankari B.Virtasta :).
Eilen olimme aamupäivällä Inkoossa Match Show´ssa pentujen kanssa. Pennut tuomaroi bullmastiffi-kasvattaja Mable Ohlsson. Raivon pentuja oli mukana kolme, Tintin, Rasmus ja Emmi. Tirin pennuista mukaan uskaltautui Tuisku. Tintin ja Rasmus saivat punaiset nauhat, kuten myöskin Tuisku. Emmi sai sinisen häviten upealle bullmastiffi-pennulle:)
Kyllä kasvattaja oli ylpeä pennuista. Ne esiintyivät hyvin- ja ne esitettiin hyvin.
Iltapäivällä sitten oli meidän hyppykoulutus. Tarkoittaa sitä, että paneuduimme perusteellisesti koirien hyppytekniikkaan ja sen huomioimiseen ja parantamiseen.
Olipa todella tärkeä ja hyvä koulutus. Kiitos LÄGI!

Tänään kävin Karjaan näyttelyssä katsomassa parsonkehän ja sitten olin näyttelyssä töissä pari tuntia. Olipa suuri näyttely, n. 2300 koiraa!
Näyttelyduunin jälkeen käväisin kotona hakemassa koirat ja sitten lähdimme harkkaamaan agilitya! Yllätys, yllätys! Meillä oli Lohjalla agirotuharkat. Tämän päivän tärkein anti oli se, että sain nähdä Maisan, Raivon tyttären Raivon ensimmäisestä suhteesta. Maisa on upee! Siitä tulee erittäin hyvä agility-ja tokokoira! Vau!
Sain myös nähdä Toivon, Tirin lapsen, Tuiskun veljen. Ihana kakara :)
Ja sain myös nähdä, että Onnista taitaa sittenkin tulla agilitykoira:).
Nyt jännitämme kovasti Sanin tyttären Sohvin synnytystä. Tänään on 58 vrk astutuksesta. Nyt siis jo saa synnyttää :)Minä niin kovasti odotan sieltä narttupentua, jolle on jo sijoituskotikin varattuna.

Zoran tytär Iita aloitti tänään juoksunsa. Harmillisesti näin aikaisin, mutta toisaalta hyväkin. Lähdemme sitten joskus ensi viikon loppupuolella Ruotsiin astutusreissulle.

29.6.2007 Työ vie voimat

Kyllä, ihan oikeesti. Ei jaksa edes päiväkirjaan kirjoittaa:(.
No, nyt kirjoitan. Heta The Ihku oli meillä vuorokauden hoidossa. Lucyn ja Mustin tytär on kuin ihmisen mieli- tai ei siis sinne päinkään!! Tämä koira on aarre :)
Huomenna menemme Inkooseen mätsäriin. Sinne tulee kaiketi Heta ja 3 Raivon ja Mimmin lasta! Kiva. Ja pentutokoryhmästämme myöskin dobberi Pyry:).
Sen jälkeen olen menossa Lantin ja Marju tulee Raivon kanssa LÄGIn järjestämään koirien hyppytekniikkakoulutukseen. Mielenkiintoista.

Olen sitä mieltä, että ihmisen ei pitäisi koskaan ottaa yhtä koiraa enempää! Ihan oikeesti (taas kerran)! Minua niin harmittaa, että en ehdi tehdä näiden lupaavien, kauniiden koirien kanssa puoliakaan siitä, mitä haluaisin ja mihin niillä olisi lahjoja. Mistä löytäisin henkilön, joka veisi näitä koiriani näyttelyihin? Turhaan ne täällä vain ovat silmäni ilona. Minulle näyttelyt eivät ole SE JUTTU, mieluummin käyn agilityssä ja mejässä ja luolilla. Haloo! Handleriä kaivataan! :)

Tiri on toipilas. Viime sunnuntaina se tapansa mukaan ryysi saunan jälkeen Zoran perässä - ties minne. No, kun se tuli sisälle, sillä oli oikeassa etujalassa viiden sentin matkalla nahka rullalla ja vasemmassa etujalassa 3 senttiä pitkä haava, joka olisi tarvinnut tikit (siis jos asiaa arvioidaan ihmisnäkökulmasta). Putsasin haavan vedellä ja Betadinella ja laitoin sidoksella haavan reunat yhteen. Pari ekaa päivää haava näytti aika hurjalta ja Tiri ontui. Nyt jalka alkaa parantua :).
Tirillä oli myös juoksu nyt sopivasti ennen agirotua. Tirin juoksun takia olemme taas Marjun kanssa vaihtaneet koiria. Sani tuli meille ja JEE- olen saanut siltä painoa pudotettua 300g! Kiihko puolestaan muutti Marjulle ja on kuulemma oikein ihana koira ?? (Miten voi olla?) No, kyllä se on ihan minunkin mielestäni. Marju väittää, että Kiihko on ihana siksi, että se on Bimin lapsenlapsen lapsi. Minä taas olen sitä mieltä, että ihanuus tulee Zorasta, joka on Kiihkon mummo.:)

18.6.2007 Sari ja Tupla-Täplän Tuikku

olivat kuudensia (osallistujia 127) medi-luokassa agilityn SM-kisoissa. Kiitos Sarille taas kerran upeasta työstä upean koiran kanssa :)!
Marju pääsi myös Raivon kanssa finaaliin mini-luokassa. Finaalissa matka sitten tyssäsi Marjun ohjausvirheeseen. Upea saavutus tuo finaaliin pääsy kuitenkin. Ja on tuo Raivokin aika ihana, vaikka onkin itserakas paskiainen.

Vietimme siis viikonlopun Tampereella agilityn SM-kisoissa. Kyllä oli katseltavaa ja jännitettävää. Tupla-Täpliä oli yksilökisoissa mukana 4 + vielä Marjulla kaksi vieraan kasvattajan koiraa eli Sani ja Raivo. Kahden vuoden päästä Marju aikoo osallistua SM-kisoissa jokaiseen säkäryhmään :=)!

Kävin tänään Sanin kanssa virallisessa silmätarkastuksessa. Silmät terveet :)! Tuntuu ihan hyvältä, varsinkin kun Sani täyttää viikon päästä jo 7 vuotta!

Iita(T-T Zaida) oli mukana Hämeenlinnan näyttelyssä ja sai sieltä erityisen upean arvostelun, tuloksena ERI ja Paras Narttu 3!
Osmo (T-T Tornado ) oli puolestaan Kotkan näyttelyn Paras Uros 2 ja sai vara-certin ja CACIBin!
Kiitos ja onnittelut Annelle ja Jennille!

10.6.2007 Elämä jatkuu kuitenkin

Kirsi Kyröläisen ja Tallitontun kennelin kanssa yhteisomistuksessa oleva uroksemme Carlos (Duarte da Roseira Brava) sai eilen kolmannen sertinsä ja siten siitä tuli Suomen muotovalio :). Kiitos Kirsille handlaamisesta :)

Eilen treenasimme seuramme kentällä agirotua varten. Kiitettävästi oli koirakoita paikalla. Ja taitavia koirakoita:)
Tänään jatkoimme harkkoja omien koiriemme kanssa ja sitten oli paikalla myös Kati Kotkasta parsoniensa Onnin, Ilonan ja Toivon kanssa. Onni (Luigiin ja Sanin poika) on omapäinen ja yritti alussa vähän lähteä radalta huitelemaan. Mutta sitten kun se alkoi tehdä agilitya, niin voi hitsi :)! Siinä vasta tykki on :). Ilona on taitava ja kuuliainen kuten Valo-äitinsä. Ja oikein innostunut lajista. Ja Onnin ja Tirin poika Toivo on tottelevainen, innostunut ja kaunis :) Ihana napero:). Kati ei suostu myymään sitä meille takaisin :(
Otin kentälle mennessäni matkalta mukaan myös Valon pojan Oton. Ajattelin, että perheen rakennusprojektin takia aikalailla rauhallista elämää viettävä Otto, saisi vähän tekemistä. Otto, 2v, tuli autoon, eikä yhtään rähjännyt Kiihkolle. Kiihko vähän kyllä aluksi yritti provosoida. Otto meni mölliradan kuin vanha tekijä :). Siinä olisi hyvä kisakoira lainaohjaajalle:).

Tänään aamupäivän vietimme Match-showssa Siuntiossa. Mukana olivat Kiihko, Heta ja Emmi. Emmi ja Heta osallistuivat pentuluokkaan. Heta sai sinisen nauhan. Ei huono, sillä se hävisi 5 kk vanhalle tanskandoggille, näyttelyn lopputuloksissa toiseksi parhaalle koiralle :). Sinisten joukosta Heta sijoittui kolmanneksi.
Emmi sai punaisen nauhan, ja oli punaisten pentujen neljäs. Ei paha!
Kiihko sai punaisen nauhan ja oli punaisten pienten aikuisten neljäs:) Kiihko esiintyi excellent :)!!

Eilen olimme katsomassa ystäväni bordercollien, Medin, pentuja. Pennut ovat erittäin virkeitä:). Ja saimme nähdä myös bortsut tositoimissa. Medi joutui hakemaan lammaslauman kotiin, sillä meidän piti hieman tutkia yhtä karitsaa. Ei tuota laumaa olisi kotiin saanut ilman koiraa. Hyvin hiljaisena ja hattu kourassa katselin tuon nartun työskentelyä. Upeaa!! Saimme siis karitsan tutkittavaksi ja hoidettavaksi. Sillä on mahassa ilmeisesti kepin tökkäsemä reikä, joka märkii. Puhdistimme sen ja pian oli karitsa taas lauman kanssa ruokailemassa.

6.6.2007 Sateenkaarisillalla on kulkijoita

Tänään kuoli Valon sisar Tupla-Täplän Nonparelli eli Piku ärhäkän sairauden murtamana. Pikulta leikattiin reilu kuukausi sitten nisäkasvaimia ja samalla poistettiin kohtu. Lääkärin ottamasta kudosnäytteestä kävi ilmi, että kyseessä oli syöpä ja että se oli levinnyt jo imusolmukkeisiin. Imusolmukkeita pitkin syöpä teki etäispesäkkeitä keuhkoihin. Viime yönä Pikun hengitys vaikeutui niin, että tänä aamuna Piku päästettiin kärsimyksistään ja saatettiin matkalle Sateenkaarisillalle.

27.5 tuli suruviesti Pyhäsalmeltä. Yhteisomistusuroksemme Lenni oli hukkunut uintireissulla kotijärvellään.

Ja viikko sitten kuoli tuttavani parsonpoika jäätyään metsästysreissulla auton alle.

Kyllä taas on surua kerrakseen :(.

3.6.2007 Syntymäpäiviä ja Stadi Games

Vanha rouva Tupla-Täplän Bisquit eli Bim täytti 29.5. 13 vuotta. Tuo teräsmuori kisaa vielä aina silloin tällöin agilityssa ja on vielä myöskin erittäin riistaviettinen. Ja se on myöskin vielä erittäin selvä laumamme alfanaaras. Itsevarma, itsenäinen, kuuliainenkin, luupää, aina valmis, ehkä vähän tosikko - kertakaikkisen upea parson, Marjun ykköskoira.

Tänään viettää 8-vuotispäiviään Zora, nyt maailman helpoin parson. Itsevarma, itsetietoinen, rauhallinen, innokas, sopeutuva, rento, kiihkeä, luotettava- minun ykköseni! Zora antoi meille syntymäpäivälahjan :) Se nousi agilityssa kolmosluokkaan! Hip hip hurraa!!

Niin, Zoran luokkanousu oli minun mielestäni viikonlopun parasta antia. No, erittäin onnellinen olen tietysti myöskin Zoran tyttären Pennyn upeasta nollavoitosta mini kolmosten hyppyradalla eilen. Ja Valon tyttären Tuikun kolmannesta sijasta medi kolmosten hyppyradalla eilen.
Tänään tähtihetkiä tarjosivat Zoran lapsenlapsen, Pulun, voitto huimalla ajalla mini kakkosten hyppyradalla. Ja yhtä hurjaa vauhtia pitivät Anne ja yhteisomistusuroksemme Rane mediykkösten hyppyradalla- ja voitto kotiin!
Eilen vielä Marju ja Zora toisia mini2-luokan agilityradalla. Tiri ja Marju kolmansia mini1-luokan hyppyradalla.
Tänään Marju ja Zora kolmansia mini2-luokan agilityradalla, minä ja Luigii kolmansia medi2-luokan agilityradalla ja minä ja Lantti kolmansia mini1-luokan agilityradalla. Eli auto täynnä palkintoja huristelimme kotiin.

Tämän päivän iloisiin uutisiin kuuluu vielä ehdottomasti Luigiin lapsenlapsen, Elvin, hieno näyttelytulos. Serti ja VSP! Onnea Wilma!!

Iloinen uutinen on myöskin se, että Zoran tyttären Irkun astutus onnistui. Pentuja on siis mahdollisesti tulossa Ratkiller-kenneliin parin kuukauden kuluttua http://edu.taivalkoski.fi/~pauheikk/terhi/Irkku.htm

Niin, ja varmuudella on pentuja tulossa Sanin tyttärelle Super-Sohville n. kuukauden kuluttua http://www.pevikan.fi/ . Olen tästä yhdistelmästä varannut narttupennun, jolle etsin ehdottomasti harrastavaa sijoituskotia.

30.5.2007 Agilityleirillä ja pentutokoa

Viikonlopun vietimme agilityleirillä Vehmaalla Rautilakeskuksessa. Paikka oli meille tuttu jo kahdelta aikaisemmalta leiriltä. Nyt oli kyllä paikka vaihtanut omistajaa juuri huhtuikuussa.

Perjantaina pakkasimme siis koko lauman (8) matkailuautoomme ja lähdimme kohti Turkua. Matkalla piipahdimme Halikossa, jossa fysioterapeutti, osteopaatti Leena Piira tutki ja hoiti Raivoa. Raivolla on ongelmia vasemmalla puolella takaosassa ja sitten tietysti siitä johtuvia jumiutumia vastakkaisella puolella etuosassa. Saimme tiukan määräyksen, että pomput pois (Raivollahan on tapana koko ajan pomppia kahdella jalalla ylös ja ilmaan). Liikunnaksi ravia ja uimista. Toivottavasti auttaa.

Leirillä oli paljon parsoneita ja paljon parsonihmisiä (n.80?). Sari Puusaari ja Sara Salovaara olivat tehneet valtavasti työtä, jotta kaikille löytyi majoituspaikka ja koulutusaika. Aikataulut pitivät mallikelpoisesti. Toni Koutu oli hommannut rekan, jolla saatiin paikalle kolmesta eri paikasta agilityesteet. Ja ihan upeasti hän itse sitä isoa autoa luotsasi. Ja Toni toimi myös illanvietossa seremoniamestarina :).
Kouluttajat Mari Kaplas ja Mikko Aaltonen sekä Sari Vähäniitty ovat kaikki Suomen agilityn huipulta. Kiitos agilitytoimikunnalle, että se mahdollisti tämän kokemuksen.
Minä olin Lantin kanssa Sarin koulutusryhmässä ja olen kyllä oikein tyytyväinen. Jostain kumman syystä alavartaloni lihakset ovat olleet tämän alkuviikon aika kipeät:).

Leirillä oli mukana myös Zoran veljenpoika Brando, Minna-Lotan ja minun "kimppauros". Tuo 15kk vanha yritti lauantaina vähän machoilla, mutta sunnuntaina se käyttäytyi jo kuin vanha tekijä. Olen varma, että siinä olisi agilityvalioisänsä jalanjälkien seuraaja hyvin helposti. Brando tuli leiriltä meille yhdeksi yöksi. Matkalla asuntoautossa nuo neljä urosta käyttäytyivät oikein mallikelpoisesti. Ei minkäänlaista urinaa tai uhoa. Yhden yön takia emme jaksaneet alkaa kokeilla mitään totutusjuttuja koirille, vaan Marju otti omaan kotiinsa kolme poikaa ja Brando sai olla meillä tyttöjen kanssa. Hieno mies. Ja onhan tuo komea kooltaankin. Virallisella kisamitalla mitattuna 39cm. (Kiihko on 37-37.5 ja Tiri vaivaiset 31.5, Lantti 33 ja Zora 34.5).

Eilen aloitin meidän hallilla pennuille tokokurssin. Kurssilla on tämän kevään pentueistamme 4 pentua ja Heta sekä 1 dobberi ja ensi viikolla tulee mukaan borderterrieri. Eilen harjoittelimme kontaktin ottamista/saamista koiraan ja koiran oikea-aikaista palkkaamista. Ihmeellisiä pentuja. Ne olivat kaikki esimerkiksi tuossa oudossa paikassa heti kuin kotonaan.
Ensi viikolla sitten jatketaan harjoituksia.

24.5.2007 Luonteita testattu ja luolilla oltu

Olimme sunnuntaina Ranen ja Sanin kanssa luonnetestissä. Kyllä oli mielenkiintoista! Sani aloitti upeasti. Se leikki tuomarin kanssa kepillä oikein innokkaasti (tuomarin kommentti: tässä mitataan koiran halua käyttää suutaan ja lihaksiaan toimintaan).
Seuraavaksi oli vuorossa testi, jossa vedettiin narulla kelkkaa, jossa oli ihmisennäköisesti puettu nukke kyydissä. Kun Sani havaitsi kelkan, alkoi se vimmatusti haukkua. Se oli sitä mieltä, että tuon kelkan ja kyydissäolijan se kyllä nitistää. Sani ei väistänyt ollenkaan ohjaajan selän taakse. Koko testiosion ajan se seisoi hieman Marjun edellä ja tosi tomerana:).
Sitten oli vuorossa testi, jossa "roisto" hyökkää koiraa ja ohjaajaa kohti uhkaavasti. Sani taas yllätti. Se puolusti Marjua, niin että arvosanaksi tuli +2, suuri, hillitty. Heti kun "roisto" sanoi, että tsoukki, tsoukki, Sani oli "roiston" kaveri.

Seuraavaksi oli vuorossa osio, jossa Marju käveli Sanin kanssa polkua eteenpäin. Yht´äkkiä lehahti Sanin ja Marjun edessä ilmaan IIISOO pussi. Ja hetken päästä pudotettiin Sanin perään telineen päältä ruosteinen vanha tynnyri. Pussin Sani vielä hyväksyi, mutta se tynnyri oli liikaa. Sanin mielestä se oli niin ilkeä teko, ettei se olisi enää millään halunnut mennä samasta paikasta ohi. Tuolla tynnyritestillä mitattiin koiran kovuutta. Siitä Sani sai arvosanaksi -2, pehmeä.
Tämän jälkeen oli vuorossa pimeä huone. Siinä koiran ohjaaja menee istumaan pimeän huoneen peränurkkaan. Koira lasketaan ovesta ohjaajan luo. Matkalla tuossa pimeydessä on kaksi vierasta ihmistä, joiden ohi koiran täytyy mennä päästäkseen ihmisensä luo. Tuonkin tehtävän Sani suoritti mallikelpoisesti.
Viimeisenä varsinaisena testiosiona oli koiran halu puolustaa itseään. Siinä vaiheessa Sanin takki oli tyhjä. Se istui pienenä ja unohdettuna seinänvieressä. Se sulki koko muun maailman ulkopuolelleen. Se ei ollut näkevinäänkään roistoa joka keppi kädessä hyökkäsi sitä kohti. Sani vain istui, ei kuullut, ei nähnyt. Ei väistänyt, ei hyökännyt. Kun roisto heitti kepin pois, sanoi Sani, että samantekevääja jatkoi istumistaan.

Sanin kokonaispistemäärä oli 133, josta sitten vähennettiin miinuspisteet eli -2 x 8 eli 16. Sanin tulokseksi jäi siis 117 pistettä. Ei mitkään ihan huippupisteet, mutta kuvaavat Sania oikein hyvin. Helppo koira. Vaikuttaa välillä jopa aika kovalta, sillä tarttuu niin tomerasti ja suurella innolla uusiin tehtäviin. On kuitenkin pehmeä. Ei halua riidellä kenenkään kanssa ja on todella helppo kouluttaa. Ei koskaan tee samaa mokaa kahdesti.
Hitsi, tuo Sanin suoritus kävi sydämeen. On se niin rakas!

Ranen testi eteni saman kaavan mukaan. Rane toimi mielestäni paljolti niinkuin monet mukana olleet palveluskoirat. Ainoa tyhmä juttu oli, että Rane ei suostunut leikkimään. Meille tuli pikku moka, sillä emme olleet varautuneet leikkihommiin. Voi olla, etteivät edes omat lelut olisi auttaneet, sillä Rane näki vain edessä olevan kentän ja sillä olevat pk-esteet. Se huusi sinne kentälle. Tyhmä! Rane sai 154 pistettä, josta vähennettiin 10 pistettä siitä leikkimättömyydestä. Eli taisteluhalu - 1!
No, testin jälkeen mentiin meille lenkille. Ja perhana sitä taisteluhalua, mitä siellä kyllä osoitettiin. Rane taisteli ainakin kymmenen valtavan puunkarahkan kanssa! Ihan pimeetä. Mutta pisteet ovat oikein sopivat suhteellisen helpolle harrastus- ja kotikoiralle :)

Tiistai-illan vietin sitten luolakokeessa. Irkku, joka yritti A-astetta, aloitti juuri tiistaina myös juoksunsa. Tästä kokeesta minulle jäi paha mieli. Ei niin, että koira olisi toiminut huonosti. Päinvastoin. Irkku oli oikein hyvä. Mutta tuomarin touhuja vähän ihmettelen. Ja tuomari arvosteli mielestäni kaikki muut koirat oikein oikeudenmukaisesti. Kaksi parsonia sai sieltä tuloksen B42 ja ne toimivat hyvin ja olivat beensä ansainneet.
Irkku tarkasti tyhjän luolan innolla useaan kertaan, pientä intovikinää kuului. Varsinaisessa riistakokeessa se kaivoi hiekka-esteen erittäin ripeästi ja kun pellit avattiin, se otti oikealla kulmapesässä heti kontaktin kettuun. Tuomari salli ketun ja Irkun yhteenoton 4 kertaa. Neljännen kerran jälkeen Irkku totesi, että turha mennä enää ottamaan nenilleen. Tuo kettu ei tuolta pesästä pääse/lähde eteenpäin. Niinpä se tyytyi lopun ajan haukkumaan hieman kauempana ketusta. Tulos B42.
Ei siinä mitään, jos A-koe kuuluu arvostella noin. Mutta olen tässä vuosien varrella nähnyt useampia A-kokeita, enkä vielä kertaakaan ole nähnyt tuomarin vaativan koiralta noin paljoa. Minä en toivo muuta kuin, että samat säännöt kaikille samaa kehitysastetta havitteleville!!
No, yritimmehän me Zorankin kanssa A-astetta. Mutta homma tyssäsi heti alkuunsa. Se meni tyhjän luolan tarkastuksessa niin pitkälle ahdinkoon, että takajalkojen anturat vain vilkkuivat. Sitten se nuuskaisi luolastoa ja totesi, ettei sinne, sillä kettu ei ole kotona. Ja siihen loppui meidän koe. Zora on Persoona.

Zoran persoonasta tuli mieleen sen äiti Maira, niin ja Zoran tytär Fiina. Kyllä ne on kaikki aikalailla samanlaisia. Ne tulevat toimeen oikein hyvin jopa ihan vieraiden narttujenkin kanssa. Niillä on kaikilla erittäin pitkä pinna.

No jaa! Onhan meidän Lantilla ja Tirilläkin ihan hyvä pinna. Juuri tänään mietin sitä, että kuinka helppoa onkaan, kun voi jättää koko lauman samaan tilaan, vaikka itse lähtee pois! (Nyt pitää koputtaa puuta)

21.5.2007 Tähtihetkiä

Zoran ja Merlinin tytär Irkku (T-T Zelda) oli eilen Rotunsa Paras Aptus Show´ssa Helsingissä:). Kiitos omistajalleen Terhille! Ei ole helppoa tuon Irkun kanssa. Lantakylvyt ja rottajahti kun ovat Irkun lempipuuhaa, ja sehän ei oikein näyttelykoiralle ole sopivaa :).

LÄGIn kisoissa lauantaina medi 3 luokassa Tupla-Täplät olivat palkintopallilla toisena ja kolmantena, toinen oli Valo ja kolmas oli Liisa :). Toki olemme ylpeitä myöskin Sadun ja Oskun medi 1-luokan voitosta. Onhan Osku Luigiin lapsenlapsi, ja Satukin melkein niinkuin kuuluu perheeseemme:).

Luolakokeissakin on taas tullut hyviä tuloksia. Yhteisomistusuroksemme Carlos sai lauantaina Ristiinassa toisen B-tuloksen ja suoritti hyväksytysti luonnonluolan tarkastuksen. Carloksen poika, Kosto, sai myöskin lauantaina ekan B-tuloksen luolilta. Ja Thelma, Zoran tyttärentytär, sai ekasta luolakokeestaan myöskin B-tuloksen.

Tänään on merkittävä päivä myöskin, sillä ystäväni bordercollie Medi synnytti ekan pentueensa. Olin synnytyksessä mukana Leenan apuna. Ja apua hieman tarvittiinkin, sillä toinen pentu syntyi hankalasti täydellisessä pakaratarjonnassa , vai pitäisikö sanoa häntä edellä? Medi tarvitsi hiukan supistuksia tehostavaa lääkettä ja työntö-/vetoapua, ja hyvä poika sieltä sitten syntyi. Saldo siis kaikenkaikkiaan 3 poikaa ja 2 tyttöä. Ihan selvästi lupaavia harrastuskoiran alkuja :). Huolestuttavaa, sillä jotenkin tuo perätilapoika teki vaikutuksen :)).

Ajatukseni taas hyppivät: Tapasin eläinten silmälääkärillä miellyttävän naisen, joka kertoi, että hänen äidillään oli ollut Kosti-niminen parsonuros. Kosti oli nukkunut ikiuneen 27.12.2005 13-vuotiaana. Kelasin nimeä mielessäni- ja tulihan se sieltä. Kosti oli siis englannista tuotu parsonuros Howlbeck Marine Diver. Kosti oli 6-vuotiaana silmäpaneelissa ja sai silloin silmistään diagnoosin HC eli perinnöllinen kaihi. Iloinen uutinen kaihikoirien omistajille on se, että ainakin Kostin kaihi, kuin myös Snoopyn, vaikuttaa edenneen hitaasti. Tämä nuori nainen nim. kertoi Kostin näkökyvyn vaikuttaneen ihan normaalilta kuolemaan asti :).

17.5.2007 Hyvä päivä tänään

Irkulle tänään luolakokeista toinen B-tulos :). Tulos oli siis B 40, vaikka Irkku oli parempi kuin edellisessä kokeessa. Näköjään tässäkin lajissa tuomarilla on suuri merkitys.
Sohvin sulhanen ,Masi, oli myöskin kokeessa. Masi sai tulokseksi C35. Masille sattui astetta kovempi kettu. Mielestäni Masin suoritus oli erinomainen, ottaen huomioon ketun ja tuomarin. Masi on koira, jonka kanssa lähtisin mielelläni metsälle:). Luonnetta löytyy, mutta myöskin tervettä itsesuojeluvaistoa. Luulen, että syksyllä Masi näyttää ketuille närhen munat.

Meidän Sani, the fat lady, voitti tänään agilityn mini3-luokan ekan kisan Hakunilassa. Raivo hylättiin väärän radan takia. Raivo, ikävä kyllä, ei ollut muutenkaan oikein iskussa, sillä se ontui. Nyt yritetään selvittää epäpuhtaan liikunnan syy.
Lantin sisko, Tuikku, oli medi 3 luokan kisassa 3.s. Onnittelut Sarille ja Tuikulle!!

15.5.2007 In memoriam

Tupla-Täplän Nixon 19.3.1997- 15.5.2007

Satu Pihlajamäen ja perheensä rakastettu ystävä, Nixu, pääsi tänään Sateenkaarisiltaa pitkin koirien taivaaseen.
Nixulla oli hyvin nopeasti levinnyt massiivinen eturauhaskasvain, joka aiheutti koiralle kovia kipuja. Kasvainta ei sen suuren koon ja hankalan sijainnin takia pystytty leikkaamaan. Nyt Nixu on Täplä-mummon kaverina, kirkkaana tähtenä taivaalla.
Me kaikki täällä Kirin Farmilla otamme osaa Pihlajamäen perheen suureen suruun. Nixu kasvoi yhdessä perheen lasten kanssa, se oli perheen lapsille kuin veli. Nixu kisasi agilityn kolmosluokassa ja antoi monta ihanaa hetkeä ohjaajalleen Satulle. Nixu oli lasten paras opettaja agilityn saralla. Nixua kiltimpää ja luotettavampaa parsonurosta ei löydy.

Lepää rauhassa rakkaan Bimimme poika, kultaisen Täplämme tyttärenpoika!

13.5.2007 Mitä tummempi taivas, sen kirkkaammat tähdet

Tässä on viikon sisällä tapahtunut paljon asioita, sekä pahaa että hyvää.
Ensiksi huonot uutiset. Niin huonot, että luulin kuolevani. Valon lapsella Lantilla, 5v 4kk, todettiin sunnuntaina 6.5 pidetyssä silmien joukkotarkastuksessa molemmin puoleinen linssiluksaatio.
Lantin silmät oli tarkastettu edellisen kerran 4.3.2006 ja silloin oli kaikki ok. Nyt tarkistutin ne uudelleen näin pian vain siksi, että Lantista otettiin kaihikoiran (Snoopy) jälkeläisenä verta Hannes Lohen tutkimusta varten. Suositeltiin, että koirilla, joilta verinäyte otetaan, ei saisi olla vuotta vanhempi silmätarkastuslausunto.
Luojan kiitos, että tarkistutin nuo silmät. Lantilla ei ole mitään ulospäin näkyviä oireita. Se näkee hyvin. Tutkimuksessa todettiin, että sillä on molemmissa silmissä selvä lasiaisvuoto ja molempien linssien kannatinsäikeet ovat heikot.

Miten tästä eteenpäin? Kävin tiistaina eläinten silmälääkärillä neuvottelemassa jatkotoimenpiteistä. Hän mittasi Lantin silmänpaineet, jotka olivat normaalit. Eläinlääkäri hyväksyi suunnitelmani/päätökseni. Lantille ei tehdä linssien poistoleikkausta, vaan Lanttia hoidetaan konservatiivisesti. Eli Lantti saa elää täyttä pienen koiran elämää niin kauan kuin se voi sitä elää. Nyt otamme päivän kerrallaan ja nautimme jokaisesta yhteisestä hetkestä. Harrastamme myös Lantin kanssa ihan samoin kuin aikaisemminkin. Olimme mm. perjantaina epävirallisissa agilitykisoissa. Minä ohjasin Lanttia ja hylky meille tuli- mutta koira aivan puhkui intoa:).

Hyviä uutisia on onneksi myös. Ensiksikin tuo Irkun luolakoetulos (lue uutisista lisää)! Sitten on ollut menestystä agilityssä meillä ja kasvateillani ja yleisestikin parsoneilla. Tupla-Täplän Ujo Lentäjä eli Oiva sai eilen suoritettua hyväksytysti käyttäytymiskokeen eli BH-kokeen. Kiitos Tuija Peltoluhdalle!
Ruotsin Voittaja-07 näyttelyssä oli yhteisomistusuroksemme Lennin tytär Leicci (Ruutilan Päivänpaiste) Paras Narttu 2.

Keskiviikkona lähti Tirin ja Onnin pesueen viimonen uuteen kotiinsa Pieksämäelle. Hyvin on Terri sopeutunut. Eikä kuulemma ole ikävöinyt yhtään. Me kyllä olemme.

Torstaina meillä oli taas lenkillä Estrelan vuoristokoira Brasse. Brasse oli jo alkanut ulista innosta, kun auto oli kääntynyt meidän tielle. Tällä kertaa Brasse ei huidellut lähimainkaan niin kaukana kuin ensimmäisellä lenkillä. Mutta kyllä sen kanssa ongelmia on. Brasse ei ota kontaktia omistajaansa. Se tulee lenkillä mukana, mutta välittää piupaut kun sitä kutsuu. Se reagoi kutsuun juuri silloin kuin sitä itseään huvittaa. Brasse on todella hyväluonteinen (voi kasvattaja olla ylpeä :)) ja sen takia se on saanut kasvaa aika lailla vapaasti ja touhuta omiaan.
Brasse selvästi kokee tulevansa toimeen omillaan. Omistajaa se tarvitsee vain ruuan takia. Nyt onkin omistajalla sitten aikamoinen urakka tehdä itsensä koiralle tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi.

Perjantaina sain hoitoon Hetan (Gwragged Annwn Pyria Kiri), 4kk. Hetan perhe lähti ulkomaille lomailemaan :0. Heta on kertakaikkisen ihana. Se on rohkea, reipas, rauhallinen, touhukas, kiltti jne. On ihana seurata Hetan ja Kiihkon välillä kovin rajuakin leikkiä. Ja hitsi miten hassulta näyttää, kun Kiihko juoksee pellolla isoa ympyrää ja Heta yrittää pysytellä perässä. Hetaa hatuttaa, kun se jää jälkeen- ja sitten se haukkua rätkyttää juostessaan.

Kiihkosta ja pellosta tuli mieleen tämän aamuinen episodi, jota seurasi ikkunasta. Pellolla oli kolme parsonia, Lantti, Kiihko ja Tiri. Viereisellä pellolla oli yksi kurki. Lantti ja Kiihko päättivät yksissä tuumin käydä vähän lennättämässä kurkea. Ne juoksivat kohti kurkea- kunnes kurki levitti siipensä ja kiljaisi. Silloin kaksikko otti jalat alleen ja juoksi kotipihalle. Tiri, joka on aina vähän erilainen nuori, päätti, että häntä eivät kurjet komentele. Tiri seisoi pellolla ja haukkui kurjelle. Kurki lähestyi ja kiljui. Tiri haukkui. Pikkuhiljaa Tiri perääntyi, pysähtyi ja haukkui. Kurki tuli koko ajan lähemmäksi. Tiri perääntyi, kurki lähestyi. Loppujen lopuksi kurki saattoi Tirin kotipihalle saakka. Luulen, että jos en olisi kutsunut Tiriä sisälle, olisi kurki tullut kuistille saakka:)

5.5.2007 Pink Panther

Lapissa ollessamme katseli ystäväni Leena mietteliäästi Kiihkoa. Hän oli koko ajan miettinyt, että ketä tuttua hahmoa/ henkilöä tuo Kiihko muistuttaa. Ja tulihan se sieltä :). Hänen mielestään Kiihko on ilmiselvä Vaaleanpunainen Pantteri. Ja niinpä todellakin on! Nyt kun katson Kiihkoa, alkaa päässäni heti soida Vaaleanpunaisen Pantterin musiikki :)

Meillä oli tänään taas agilitykoulutusta. Tällä kertaa Jaakko Suoknuuti opetti meitä opettamaan. Hitsi! Alkeiden opettaminen onkin aivan mielettömän vaikeeta. Koulutus kesti klo 10- 19, emmekä sinä aikana ehtineet kuin raapaista pintaa :). Koulutus jatkuu huomenna, mutta minä en pääse sinne, sillä meillä on se parsonien silmätarkastus-, DNA-näytteidenotto- ja luentopäivä.
Terri- tyttönen oli myöskin mukana hallillamme. Se sai jopa harjoitella Jaakon kanssa "sylikäännöstä".
Se on aivan "ihku"! Miten minä muka voin enää luopua siitä???

Sanin tytär Sohvi astutettiin eilen. Sulho-Masi on myös "ihku":)!

3.5.2007 Lauma opettaa

Laumassa tyhmyys tiivistyy, mutta myös ehkä viisaus ??
Meillä oli eilen lenkkiseurana vaihteeksi vähän isompi koiruus, Estrelan vuoristokoira. Rotu kuuluu laumanvartijakoiriin. Brasse on lähes päivälleen Kiihkon ikäinen eli kohta yksi vuotias. Hiukan huolestutti, että tuleeko vapaana lenkkeilystä mitään. Brassehan voi syödä yhtenä suupalana nuo meidän hurjat. Ja taas päinvastoin, meidän hurjat voivat kimpassa yrittää rökittää "vääränrotuisen".
Zora sai ensin tutustua Brasseen. Zora katsoi, nuuhkaisi ilmaa ja sanoi:"Eikö jo mennä.? Kai sinä tänne lenkkiä varten tulit?". Lantti, Tiri ja Kiihko saivat olla alkumatkan hihnassa, samoinkuin Brasse. Kohta päästin Lantin irti, sitten Tirin. Eipä nuo tytötkään kovasti olleet isosta vieraasta pojasta kiinnostuneita. Kiihko mietitytti eniten, sillä se kuvittelee itsestään aika paljon- alfauros tässä laumassa tai jotain sellaista :). Mutta isolla Brasse-pojalla on terve pää ja hyväntahtoinen luonne. Ei se halunnut haastaa riitaa. Ja aivan selvästi Brasse osaa koirien kielen hyvin.
Ja niinpä sitten lenkkeiltiin sulassa sovussa.

Brassen omistajalla on ollut vaikeuksia Brassen kanssa, sillä iso koira karkaa heti omille teilleen vapaaksi päästyään. Nyt se kyllä kulki oikein hyvin porukassa. Toki se tekee isompaa rundia kuin meidän nuoriso, mutta ei niin suurta kuitenkaan kuin Zora. Voi kun Brassella oli hauskaa :).

Toinen ongelma on ollut luoksetulo. Nyt vahvistettiin luoksetuloa nameilla. Kyllähän uteliaisuus voitti Brassellakin, kun kaikki muut tulivat heti luokse, kun huusin "nami". Sitten se sai namin muiden kanssa- ja taas sai jatkaa vapaana juoksua.
Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.

1.5.2007 Hauskaa Wappua :)

Olimme tänään Purina Areenalla viettämässä vappua agilityn merkeissä- kuinkas muuten :). Mukana oli koko lauma ja tietysti pikku-Terri. Kisat eivät menneet mitenkään erityisen hyvin. Mini 1-luokassa Marju sai Lantin kanssa kasattua 3 ratavirhettä (ne kontaktit, mrrr) ja Tirin Marju työnsi putkeen, vaikka piti viedä puomille. Mutta siis koirat olivat hyviä ;) Marju itsekin oli niihin tyytyväinen.
Minä tein Luigiin kanssa mielestäni puhtaan radan, mutta sainkin hyllyn. Innoissani heitin Luigiille lelun viimisen esteen jälkeen -siitä se hylky tuli :(. Voi mua tyhmää!
No, mini kaksi luokassa sijoittui kolmanneksi kasvattini, Valon lapsi,Sewen ja medi kaksi luokassa toiseksi kasvattini, Sewenin lapsi, Oiva :).

Tirin poika Tuisku (Onnenpekka) tuli meitä Purinalle tervehtimään. Poika on edelleen kaunis kuin mikä- ja niin reipas! Tuisku ja Terri saivat leikkiä sydämensä kyllyydestä. Ihanat muksut:). Juuri parasta aikaa toinen "ihana muksu" yrittää hajottaa raapimalla kevythäkkiä. Miten voi pienessä koiranpennussa olla niin paljon virtaa?? Siitä tulee, muuten, varmasti jääkiekkofani. Tänään se istui sylissäni ja katseli Suomi-Venäjä matsia hyvin tarkkaan.

Tuiskusta vielä. Se on hirmuisen rohkea, suorastaan tyhmänrohkea. Se yritti tuolla kisoissakin pari kertaa karata moikkaamaan kaikkia mahdollisia koiria- kokoon katsomatta. Tuiskun perhe sai nyt läksyksi harjoitella luoksetulon vahvistamista ja kontaktia. Eli namit kehiin! Ja leluja myöskin taskuun. Koiranpennun omistajalla pitää olla päällään sellainen työhaalari, jossa on monta taskua leluille ja nameille :).

26.4.2007 Silmät- sielun peili?

Zoran kanssa kävimme silmälääkärissä. Roskan aiheuttama haava silmässä alkaa parantua. Silmätippoja jatketaan vielä viikko ja nyt sitten pitää vielä antaa lisäksi tulehduskipulääkettä, Rimadyliä. No, ei se tätä kilpailukarenssia paljoa muuta. Olimme ilmoittaneet Zoran vappuna agilitykisoihin, mutta jo tuon sunnuntaisen rauhoituksen takia täytyy olla kuukausi kilpailematta uusien dopingsääntöjen takia :(. Liekö kipulääkkeen syy/ ansio, mutta Zora on ollut tänään nimensä veroinen eli Hurja-Zora. Se on juoksuttanut laumaansa hullun lailla pitkin peltoja :/.

Ikävämpi uutinen on se, että Valon ja Snoopyn tyttärellä, Säteellä, todettiin pari päivää sitten perinnöllinen kaihi eli HC. Säteen isällä, jenkkituontiuroksellamme Snoopylla, todettiin HC (hereditary cataracta) kolmevuotiaana v. 2003. Säde on nyt 4-vuotias. Säteen kaihin ilmeneminen langettaa myös varjon rakkaan Valoni päälle. Valon täytyy siis olla myös kaihin kantaja:(. Valo itse on jo 10-vuotias ja ainakin vielä vuosi sitten se oli silmistään terve. Mutta tuon sairauden kantaja se joka tapauksessa on. Että on kiva miettiä näitä sairauksia ja sukuja :(
Onneksi Snoopy ainakin näkee kaihistaan huolimatta vielä hyvin ja harrastaa suurella ilolla agilitya.
Parsonyhdistys järjestää 6.5 kaihikoirille sekä niiden sukulaisille silmien joukkotarkastuksen ja DNA-näytteiden ottotilaisuuden Tuomarinkartanon koiraurheilukeskuksessa. Tarkoituksena olisi saada kaihikoirista ja niiden sukulaisista mahdollisimman paljon näytteitä, jotta tutkijat saisivat kehitettyä geenitestin, jolla pystyttäisiin seulomaan kaihin kantajat jo nuorella iällä. Tähän tilaisuuteen toivoisin mahdollisimman monen Snoopyn jälkeläisen osallistuvan.

Vähän iloisempiin asioihin. Meillä oli tänään pienimuotoiset pentutreffit:). Olimme agilityhallillamme Emmin (Rommi-Rusina) ja Tintinin (Reidar) kanssa. Kyllä nuo Mimmin ja Raivon lapset ovat ihania :). http://parsonlady.vuodatus.net/ Täältä löydät lisää tarinaa ja kuvia. Kiitos Tuulalle ja Lillanille :). Harjoittelimme pentujen kanssa putkea ja kujakeppejä :). Ja hauskaa oli.

Mukana oli myös Tirin ja Onnin tytär Terri, joka lähtee uuteen kotiinsa vasta kahden viikon päästä. Koimme Terrin takia hieman jännittäviä hetkiä. Tuo 8-viikkoinen ei taida pelätä mitään. En edes ehtinyt tajuta asiaa, ennenkuin se jo porhalsi äitinsä perässä keinulle. Karjaisin jotain, en tiedä mitä, ja Tiri kääntyi keinulla takaisin, ennenkuin keinu ehti laskeutua. Ja pentu tuli tietysti pois keinulta äitinsä perässä. Hitsi, tuli ihan tuskan hiki :).

Tuon hurjan pennun isänäidin tytär (siis Sanimme tytär) aloitti juoksunsa pari päivää sitten. Sohvi (Hesarin stara maanantaina :)) astutetaan tästä juoksusta. Useasta isäkoiravaihtoehdosta ei ole vielä valittu sitä oikeaa ;).

25.4.2007 Keskiviikkona keitto keitettiin

Niin, joskus sitä tulee keitettyä tahtomattaankin jonkunlaisen sopan... Mutta toivottavasti ei sentään tänään.

Tänään lähti uuteen kotiinsa Pakilaan toinen Tirin ja Onnin peilikuvapojista, Onnenpekka eli Tuisku. Olen onnellinen, sillä sain pojasta sähköpostiin heti pari kuvaa uudessa kodissaan:). Mutta kyllä meiillä on tuota "kaunista poikaa" ikävä. Eniten ikävöi pikkusisko Oktaavia eli Terri.
Terri joutuu nyt kovaan kouluun, sillä se saa/joutuu kulkemaan paljon mukanamme. Tänäänkin se oli mukana, kun olin tekemässä lymfahoitoa. Nyt se nukkuu käärönä kirjoitustuolini alla.

Olimme eilen taas luolaharkoissa. Eilen ei Kiihko oikein syttynyt ketulle, mutta nyt syttyi sitten toinen jenkkipojista eli Orion. Orion taitaa olla aikamoisen vahvaluonteinen koira huolimatta äärettömästä ystävällisyydestään kaikkia ihmisiä ja koiria kohtaan. Orionin "isoveli" Vilikin syttyi ketulle oikein hienosti. Suuri yllättäjä oli myöskin Luigiin lapsenlapsenlapsi Elvi. Elvillä on selvästi taipumuksia luolatyöskentelyyn :). Kaikkein ylpein olin Zoran tyttären Irkun esityksestä. Mahtava friidu :).
Niin, siitä tuli mieleeni, että Luigiin lapsenlapsenlapsi, Osku oli lauantaina luolakokeessa. Hieno suoritus, tulos C39. Mielestäni Osku toimi oikein hyvin. Jos jossitellaan, voisi tulos olla myöskin B. Uskoisin, että jos kettu olisi ollut vähän aktiivisempi, olisi Oskukin saanut vielä paremman tuloksen:).

Zoran silmä ei ole vieläkään kunnossa. Menen huomennna sen kanssa ihan oikealle koirasilmälääkärille.

21.4.2007 Paluu normaaliin arkeen

Niin, nyt on lomat pidetty ja kuntouduttu. Tänään alkaa karu arki eli työt/yöt.
Talossakin on jo hieman hiljaisempaa, sillä Tirin pennuista lähti eilen kaksi uusiin koteihinsa. Onnimanni eli "iso poika" eli "palapelipoika" muutti Pakilaan. Hänen nimensä on nyt Otto. Oivariini eli "pikku-Luigii" muutti Kotkaan. Hänestä tuli Toivo. Oivariinin peilikuva Onnenpekka lähtee keskiviikkona ja pikkuneiti Oktaavia saa olla meillä vielä toukokuun alkupäiviin saakka.

Zoran kanssa sitten kävin tänään eläinlääkärissä. Zora kaivoi taas koko perjantaipäivän myyriä. Sillä oli työrupeaman jälkeen silmät täynnä multaa, joten jouduin huuhtelemaan sen silmiä runsaalla vedellä. Sen jälkeen se aina välillä piti sitä oikeaa silmäänsä vähän sirrillään. Välillä se näyttyi olevan ok. Tänään sitten aamulla silmä oli taas puoliksi kiinni ja siitä valui vettä. Tutkin silmää silmälasit päässä taskulampun valossa. Silmän pinnassa, sisänurkassa, oli ruskea roska, joka ei lähtenyt pois huuhtelemalla, enkä saanut sitä pois vanupuikollakaan. Eläinlääkärikään ei saanut sitä roskaa pois ennenkuin Zora nukutettiin. Ei niin, että Zora olisi rimpuillut, mutta se piti silmänsä tiiviisti kiinni :). Nyt se tuossa 6 tuntia myöhemmin on jo ottanut pari askelta, vaihtoi vain nukkumapaikkaa. On se ressu väsynyt! Nukkuu varmaan pois tätä pentuhulinaakin:).

15.4.2007 Aikamoista haikappaa

on nämä viime viikot olleet. Eikä tahti ihan heti helpota.
Huomenaamuna pitäisi taas mennä kuntoutukseen. Ehkä pitäisi sanoa, että saan mennä..??
Menenminen sinne ei nyt ihan rehellisesti sanottuna tunnu kivalta. Täällä kotona olisi kyllä töitä. Nuo pennut tarvitsevat taas hoitajan - ja tietysti aikuisetkin koirat. Onneksi Marju ja Jarkko ovat taas luvanneet auttaa.

Agilityharkkoja on ollut lähes päivittäin ja tänään olimme seuramme LÄGIn ja kotkalaisen seuran AGI-Kotkien välisessä agilityottelussa Pyhtäällä. Yhteistuloksissa Agi-Kotkat veivät tällä kertaa voiton, vaikka Marju ja Raivo voittivat minien luokan.
Katsomassa kisoja oli myös Raivon ja Mimmin tytär Raisu. Hitsi, miten hän on kaunis ja reipas :).
Olihan siellä vieläkin nuorempia katsojia, sillä meillä oli Tirin ja Onnin vauvat mukana. Ihania pentuja. Menomatkalla alkumatkasta ne vähän protestoivat kovaäänistä ja töyssyistä kyytiä matkailuautossa, mutta takaisin tullessa ne nukkuivat tyytyväisinä. Ja tekivät kiltisti heti pissat, kun otimme ne ulos tarpeilleen matkan aikana. Kisapaikalla ne saivat katsella hulinaa turvallisesti syleissä.
Luulin, että ne nukkuvat kotona koko loppuillan, mutta arvasin väärin. Ne ovat riehuneet aivan kamalasti. Nyt, kun kello on jo yli puolen yön, ne rauhoittuivat nukkumaan:).

12.4.2007 Torstai on toivoa täynnä

Niinhän sitä luulisi. No, oikeesti kyllä on.
Olimme tänään päivällä harkkaamassa agilitya hallillamme aloittelevien ja ykkös-kakkosluokkalaisten kanssa. Illalla sitten oli vuorossa kolmosten harkat, kouluttajana meillä oli Niina Manner. Kyllä Sani on ihana ja taitava koira. Mitenkähän minä joskus oppisin???

Tiistaina olimme luolaharkoissa. Yhtä lukuunottamatta kaikki harkkaajat olivat aloittelijoita. Kettukin oli aloittelija näissä hommissa. Mutta oli fiksu ja kaunis hopeakettu.
Luigiin lapsenlapsi, Teija Sepän Osku, on valmis kokeeseen. 21.4 täytyy mennä kannustamaan.
Muut haukkuivat kettua vaihtelevasti. Parhaiten toimi meidän Sani-pullero. Ja taas kerran joutui Sani laihdutuskuurille :(. Eihän se ahdingoista mahtunut muuten kuin hieman työntämällä:).

Tirin pennut, kohta seitsemänviikkoiset, ovat päivä päivältä ihanampia- tosin myös rasittavampia :). Olemme ulkoilleet monta kertaa päivässä. Ne seuraavat somana laumana askeleitani pitkin metsikköä. Tänään nuo tyhmät kävivät ojassa uimassa. Eikä riittänyt yksi kylpy, vaan jokainen änkesi sinne veteen toistamiseen. Sitten kun kuivasin niitä kuistilla, murisi se värillisin poika minulle. On siinä pojalla sisua.
Nuo pennut ovat myös koko ajan nälkäisiä. En ole koskaan aiemmin joutunut antamaan pennuille ruokaa 5 kertaa päivässä. Näille on pakko antaa, sillä ne HUUTAVAT ruokaa:)!!

9.4.2007 Terveiset Suomen Lapista

Kotiuduimme kyllä jo Pitkäperjantai-iltana hyvin myöhään, mutta vasta nyt minulla on aikaa vähän kirjoittaa kuulumisia.

Lapissa oli kivaa.. lomaa.. lunta! Yhtään kertaa en päässyt hiihtämään. Lumikenkäily valloitti meidät niin täysin. Olimme joka päivä 3-5 tuntia tuntureilla samoilemassa koirien kanssa. Koirat saivat juosta porhaltaa vapaina ja nehän sitten tekivätkin paljon pidempää lenkkiä kuin me ihmiset. Parsonit ja bordercolliet tulivat loistavasti toimeen keskenään. Yllättäviä yhteneväisyyksiäkin roduista löytyy, mm. into oravien metsästykseen :).
Zoran tiesinkin jo erittäin miellyttäväksi matkakumppaniksi, mutta nuori Kiihko yllätti minut todellakin positiivisesti. Miten voi tuollainen poju totella niin hyvin? Sitä pystyi pitämään vapaana, se oli autossa kuin kotonaan, se nukkui yöt vieraassa mökissä umpiunessa- aivan uskomattoman ihana kakara.

Täällä kotona Tirin pennut olivat reissuni aikana kasvaneet ja kehittyneet huimasti. Ne ovat rasittavuuteen asti energisiä. Ne sotkevat aivan hirveästi. Pääasiallisesti ne pissivät paperille, paitsi silloin kun niillä on liian kiire :) Ne tekevät kakit ulos. Mutta niiden kanssa ulkoilu on kaoottista. Ne eivät lainkaan pysy ruodussa, vaan säntäilevät kukin erikseen eri suuntiin. Ne syövät hyvin- ja huutavat kovalla äänellä ruokaa! Ja vielä pitäisi niiden kanssa jaksaa pari viikkoa. No, kyllä sitä jaksaa, sillä ne ovat ihan älyttömän suloisia myös.

Tiri-äiti on aloittanut agilitytreenit. Voi herranjestas sitä intoa. Tiri on ihan pöhkö.
Pentujen täti (isä-Onnin sisko) Penni on saanut SM-nollansa kasaan ja sijoittui Pääsiäiskisoissa kerran toisksi ja kerran kolmanneksi. Aivan mahtavavaa työtä nuorelta Viiviltä ja Penniltä:). Pentujen mummo Sani on agilityn ranking-listalla noussut sijalle 46.

Sain tänään erityisen kivan viestin. Pentujen mummo isänpuolelta, Nänsi, nousi agilityn kolmosluokkaan. Se ei sinänsä niin hirveän ihmeellinen asia ole, mutta on kuitenkin nyt, kun tietää Nänsin historian. Nänsi tuli Suomeen minulle syksyllä 2004, lähes 5-vuotiaana. Sitä ennen se oli elänyt kennelkoiran elämää. Se oli synnyttänyt pentuja Hollannissa, Kanadassa ja USAssa.Nänsiä tarjottiin minulle, sillä sen siitosura oli ohi. Otin Nänsin vastaan, sillä olen niin kovasti ihastunut sen äitiin Hoelio Myraan, ja sen poikaan, meidän Raneemme. Nänsi sai kodin Tuija ja Eki Peltoluhdan luona keväällä 2005. Nänsin perheeseen kuuluvat myös parsonpojat Åsku ja Oiva. Tuija on tehnyt paljon työtä tuon pienen typyn kanssa. Se piti opettaa jopa kulkemaan hihnassa:) Ja nyt tuo koira on agililityn kolmosluokassa! Uskomatonta. Kiitos Tuijalle ja myös Ekille, joka on saanut miehiä vieroksuvan koiran luottamuksen:)

Huomenna menemme luolatreeneihin. Siitä lisää myöhemmin.

30.3.2007 Nokka kohti pohjoista

Niin, huomenna starttaa työkaverini punainen Audi kohti Yllästä. Minä, Zora ja Kiihko olemme kyydissä. Niin, ja tietysti työkaverini bortsut Medi ja Heli.
Juuri kun toivuin koulutuksen aiheuttamasta eroahdistuksesta ja stressistä...

Poikani on luvannut hoitaa kotiinjäävät nelijalkaiset, tietysti hyvää palkkaa vastaan:)

Tänään lähti uuteen kotiinsa Mimmin ja Raivon poika Rasmus. Huomenna lähtee Raivotar. On aika ikävä. Ehdin jo aikalailla kiintyä tähän parivaljakkoon, joka oli pari viikkoa kauemmin täällä kuin veljensä ja siskonsa.

Tätä kirjoittaessani pyörii Tirin ja Onnin pesue jaloissa. Ne juoksevat, minkä lyhyillä jaloillaan pääsevät ja murisevat muka niin tosissaan. Au, nyt joku kauluaa mun nilkkaa.

Mä olen tehnyt mokan! Olen unohtanut laittaa synttärionnitteluja :(. Bimin lapset Valo, Nixon, Nelson, Napoleon, Nena, Piku ja Jalo täyttivät 10 vuotta 19.3!! Hiphiphuraa!!
24.3 täyttivät 6 vuotta Zoran pennut Penny, Jaska ja Capu. Onneloita!!
27.3 viettivät Valon ja Lassen lapset Sera, Otto, Alma, Pärsson ja Ilona 2-vuotissynttäreitään. Niin se aika rientää.
Ihania lapsia kaikki tyyni!

26.3.2007 Jakkupuku ja korkokengät

Mikähän vika meikäläisessä oikein on, kun tuo otsikon asu ei houkuta. Olen lähdössä Valtakunnallisille sairaalahygieniapäiville kahdeksi päiväksi ja tuntuu, että minulla ei ole mitään päällepantavaa. Resuisia tuulipukuja ja oloasuja kyllä löytyisi. Nyt pukkaa jo stressi päälle:).

Ahdistaa myöskin ajatus jättää tämä lauma poikani ja mieheni hoteisiin. No, ehkä se tekee hyvää heillekin nähdä, että mutsi ei todellakaan lepäile laakereillaan, vaikka on päivällä kotona:). Huolestuttaa silti. Olen kokannut ja pakannut ja kirjoittanut ohjelappusia...

25.3.2007 Kesäaikaan

siirryttiin viime yönä :). Ihanaa tämä valoisuus! Paitsi että kaikki lika näkyy :(.

Meillä oli pienimuotoiset pentutreffit keskiviikkona. Emmi eli Rommi-Rusina tuli käymään, samoinkuin Heta (Gwragged Annwn Pyria Kiri). Emmi ja Heta olivat alkuun vähän sitä mieltä, että "sun kaa en leiki", mutta se oli vain aluksi. Rasmus Ja Raisu muistivat vielä sisarensa Emmin, ja kolmikko painelikin heti, niinkuin mitään taukoa yhteiselossa ei olisi ollutkaan. Ja pian oli porukassa mukana neljäntenä serkkulikka Heta.
Harjoittelimme vähän näyttelyesiintymistä pöydällä. Ja sitten menimme metsään lenkille. Pennut nauttivat tihkusateesta huolimatta toistensa seurasta ja liikunnan ilosta. Ihania kakaroita:).

Pienemmät pennut pääsivät tänään ekaa kertaa keittiöön. Pentuja oli katsomassa perhe, joka on varannut yhden Tirin ja Onnin pennuista. Kannoimme heidän kanssaan pennut alas. Pennut olivat oikein reippaita ja ilmiselvästi onnellisia uudesta tapahtumasta. Ne hieman juoksahtelivat uudessa tilassaan, kunnes aika äkkiä tuli väsy.
No, ehkä huomenna ne pääsevät myös ulos.

Sain viestin, että siellä, missä Emmi asuu (meiltä n. 7 km), on nähty susi. Saattaa olla, että ne isot tassun jäljet tuolla jäällä olivat siis myöskin suden :( Hui kauhistus!
Biologiystäväni sanoo, että susia on liian vähän. Susilauma pystyy kaatamaan hirven, mutta yksinäinen susi joutuu tyytymään helpompaan riistaan, esim. koiraan :0

Tänään oli Tampereen näyttely. Sinne oli ilmoitettu ennätykselliset 70 parsonia. Minulta oli siellä kolme kasvattia. Kaikki saivat laatuarvostelussa arvosanan ERInomainen. Tirin veli Osmo oli avoimenluokan uroksissa toinen. Zoran tyttäret Iita ja Irkku olivat nuortenluokassa. Irkku sijoittui kolmanneksi :) Olen oikein onnellinen tyytyväinen :)
Tyttärien äiti juhlisti tätä päivää kaivamalla myyriä kolme tuntia :)
Niin, ja Tirin äiti, Zoran tytär Fiina oli kehä kakkosen tietämillä metsikössä kohdannut riistaa. Riistaa, joka houkutteli sen luolaan. Onneksi omistaja Saara oli nopea ja sai Fiinan pois luolasta niskanahasta vetämällä :).

Saralla on juoksu. Saraa on yritetty astuttaa kaksi kertaa aikaisemmin. Sara ei anna astua. Se on niin häijy, ettei kukaan uros uskalla:). No, nyt se kuitenkin alkoi itse houkutella pikku-Oskua lemmenleikkeihin. Jos nuoripari aikoo lisääntyä, annamme asialle siunauksen, mutta emme kauhiasti viitsi asiaan puuttua. Ans kattoon ny.

20.3.2007 Pitkästä aikaa

ehdin kirjoittaa. Tuntuu, että vaikka juoksee tukka putkella, niin aika ei meinaa riittää. Työ ja harrastukset eivät aina oikein kohtaa aikataulullisesti- tai siis kohtaavat kai liikaa:)

Mimmin pennuista lähti viime viikolla kaksi untuvikkoa suureen maailmaan. Rommi-Rusina, josta tuli Emmi, muutti aika lähelle meitä Tuulan ja perheensä luo. Täällä tietoa Emmistä http://members.freewebs.com/sponsor.jsp?next=http://www.freewebs.com/tuula5/ . Reidar pääsi asumaan saareen :) Lillanin, Esan, Albertin ja Misuliinin luokse. Reidarin kutsumanimeksi tuli Tintin.
Kotona viihtyvät (?) vielä kaksi viikkoa Rasmus ja Raivotar. Tuo viihtyminen on kyseenalaista. Ne ilmiselvästi haluaisivat jo päästä suureen maailmaan. Olemme olleet niiden kanssa autoajelulla ja ulkoilemassa. Tänä iltana ne väkisin änkesivät kanssani suihkuun:). Rasmus kylpi jo aikaisemmin päivällä, sillä se kaatui selälleen vesikuppiinsa kun pomppi innoissaan tavoitellessaan palloa. Tyhmä poika :)

Tirin vauvat alkavat myös olla aika suloisia. Neljä pientä päätä nousee pentulaatikossa, kun tulen huoneeseen ja kimitän niille. Kimitän, koska matkin vähän äitikoiran ääntelyä, kun se juttelee pennuilleen :)

Lauantaina puhelin soi tiuhaan. Tuli uutisia monenmoisista harrastuksista. Fiina voitti Kirkkonummella mini2 agilitykisan, ja sai näin toisen nousunollansa. Kirkkonummella parsonit pärjäsivät muutenkin hienosti, sillä mini1-luokassa tuli parsoneille kaksoisvoitto ja mini kolmosissakin oli parson korkeimmalla pallilla. Ei huono.
Agilityseuramme hallicupin viimeisessä osakilpailussakin parsonit jyräsivät. Kilpailevat minit voitti Sanimme lainaohjaaja Annen (Ranen emäntä) kanssa. Kilpailevat medit voitti Satu P. Oskun kanssa, toiseksi tuli Satu P. Liisan kanssa :). Kolmas oli Anne P. Osmon kanssa ja neljäs oli Anne P. Ranen kanssa. Hullicupin kokonaiskisan voiton kilpailevissa medeissä otti sitten taas kerran Satu Liisan kanssa, ja toisen sijan Oskun kanssa.
Toni Koutu oli Pennyn kanssa luolakokeissa ja tuloksena C39. A-tulos antaa vielä odottaa itseään.
Terhi Haukivaara oli Irkun kanssa Kokemäellä näyttelyssä. Tuomari Paavo Mattila ei tykännyt Irkusta. Irkku oli liian pieni ja pitkä :). Tulos H.

Tänään Zora otti kiinni mäyrän. Se ei ole tavatonta, mutta se on, että Kiihko oli mukana mittelössä täysin rinnoin. En olisi uskonut tuota poikaa noin metsästysviettiseksi. No, onhan siellä suvussa sekä Zora että Bim.

Ja nyt taas kiireesti töihin. Tänään alkaa taas neljän yön putki.

11.3.2007 Gwragged Annwn Pyria Kiri

eli Heta muutti tänään meille- tai ei siis meille, vaan sijoituskotiinsa Teijalle ja Ilpolle. Itseasiassa mummonsa Mairan ja koirapoika Oskun luokse. Heta on Mimmin veljestä Mustista (T-T Mustanaamio) ja Taijan Lucysta. Kiitos Taija tuosta kauniista ja reippaasta pikkuneidistä :)

Zoran tytär Iita on oikea malli. Iita poseeraa tämän päivän Hesarissa Marimekon isossa mainoksessa ja sitten myöskin saman lehden "asuntoja"-osiossa :). Aika likka.

Valon tytär Tuikku oli tänään sadasosasekunnin päässä agilityvalion tittelistä. Se hävisi tuon verran ensimmäisen sijan- ja vieläpä käsiajanotolla :(.

Mimmi lähti eilen omaan kotiinsa. Se on tänään ollut hieman surumielinen, mutta selvästi onnellinen kelliessään perheen tyttövauvan kanssa. Pennuilla on ollut niin paljon ohjelmaa tänään, että ne eivät ole ehtineet ikävöidä. Ne olivat aika kauan ulkona kirmailemassa. Sitten ne ovat leikkineet vaarinsa omistajan Annen kanssa, ja tietysti Kiihkon ja Lantin kanssa. Ja ne ovat aika kauheita riiviöitä ja rasavillejä:)!
Tirin pennuilla on silmät auki ja ne ovat alkaneet harjoitella seisomista ja kävelyä :). Palapelipoika on kova komentamaan, se kiljuu, jotta se saa äitinsä viereensä :). Pennuista kuvia täällä http://www.tupla-taplan.com/kuvia.html

7.3.2007 Sain ihanan viestin tänään

Siinä sanottiin suunnilleen näin:" 7.3 neljä vuotta sitten saimme kotiimme ihanan koiravauvan, Ilonan. Kiitoksia siitä ja siunausta :)". Olen ollut suu messingillä koko päivän.

Suu menee kyllä messingille siitäkin, kun katselee noiden vanhempien pentujen edesottamuksia. Niillä oli taas illalla kahdeksan jälkeen hirveä meno päällä. Lantti leikitti niitä ja makaili niiden kiipeilytelineenä. Kiihko paini niiden kanssa välillä aika rajustikin, ja äitikoira juoksutti niitä keittiön ja eteisen väliä. Oli aikamoinen markkinatunnelma:)

"Yläkerran pennut" alkavat myös jo hieman "elää". Ekana syntyneellä palapelipojalla on silmät auki :).

Vaikka nuo pennut on villejä ja virkeitä, miten ne aina onnistuvat nukkumaan juuri silloin kun pennunkatsojat tulevat. Niille on kyllä nyt muotoutunut samalla lailla päivärytmi kuin vauvoillekin. Ne nukkuvat aika pitkät unet klo 16-19. Johtuu kaiketi siitä, että meillä aikuiset koiratkin ottavat noihin aikoihin ruokalevon- ja minä myös:).

5.3.2007 Vaikeita asioita

Kaikkein vaikeinta kasvatustyössä on löytää pennuille sellaiset kodit, joihin voit luovuttaa pennun. Sinun on vain pakko luottaa omaan sisäiseen tuntemukseen.
Eräs pennunostaja kysyi kerran, että mitä suosituksia minulla on myytävistä pennuista ja niiden vanhemmista. Ihan oikeasti minun teki mieli kysyä, että mitä suosituksia hänellä on, että voin pennun hänelle myydä. Hän ei ottanut meiltä pentua:).

Onnekseni voin ihan vilpittömästi sanoa, että en ole joutunut kertaakaan vielä pettymään pennunostajiini. Toki, jos ihan rehellinen olen, olen joskus odottanut saavani pentuja hieman enemmän näytille ja harrastuksiin:).

Kohta nämä meillä nyt kasvavat pennut ovat valmiita lentämään pesästä uusiin koteihinsa. Kaikille niille on tuntunut taas ihmeellisesti löytyneen hyvät kodit. Mutta kyllä nuo pennut ovatkin ihania. Voi kun voisi pitää kaikki itse :) Pienet videon pätkät Mimmin pennuista löytyvät täältä http://www.tupla-taplan.com/kuvia.html .

Tirin pennut ovat vielä pötkylöitä, jotka syövät ja nukkuvat. Toki tuntuu niilläkin jo olevan luonne-eroja :) Värillinen poika ja tyttö tuntuvat tällä hetkellä olevan aktiivisempia ja peilikuvapojat ovat taas rauhallisempia. Mutta tilanne voi vielä muuttua täysin.
Äitikoira Tiri on aloittanut kuntoilun synnytyksen jälkeen. Se on nyt halunnut lenkille jo kolmen päivän ajan:) Kuulin, että Marju kertoi Tirille, että toukokuussa olisi eka agilitystartti synnytyksen jälkeen.

Ai, niin. Siitä tulikin mieleen, että Zora sai eilen Porvoossa Marjun kanssa ekan nousunollan kakkosissa, sijoitus oli 3. Zoran sisarpuoli Nänsi tuli puolestaan toiseksi toisessa kisassa, mutta sai ikävä kyllä kepeiltä vitosen. Ja Valon tytär Tuikku teki kolmosissa nollan ja oli kovatasoisessa kisassa 4.s. Ja Tirin pentujen isän, Onnin, sisko Penni, teki myös nollan nuoren ohjaajansa Viivin kanssa ja sijoitus taisi heilläkin olla 4.s :) Eli kyllähän näitä harrastavia koirakoitakin on :).

1.3.2007 Raivotar

on nimeltään huomenna 5-viikkoinen Raivon ja Mimmin pentu. Se on ihana:). Niinkuin tietysti kaikki ne muutkin. Tämä pieni raivopää oli päivällä keittiössä juoksentelemassa. Yht´äkkiä kuului napsaus- ja samassa muistin, että minulla oli koiranruokasäkkien vieressä muovinen ladattu hiirenloukku. Ja tuo rääpäle kävi sen laukaisemassa. Eikä ollut siitä moksiskaan. Se peruutti loukun viereltä pois (koska ei mahtunut kääntymään), hännäntöpö oli piikkisuorana pystyssä. Kun se pääsi kolosta väljemmille vesille, se istui hetken ikäänkuin miettimässä tapahtunutta- ja sekuntia myöhemmin oli jo taas vauhti päällä.

Ihania on kyllä nuo Tirin kohta viikon ikäiset pennutkin. Ne on jotenkin niin vahvoja ja jänteviä!

26.2.2007 Äitikoirat Tiri ja Mimmi

ovat sisarpuolia:). Molempien isä on meidän Rane, Fin MVA Yes Sir v.d Elshof Farm. Meidän Zora on sitten taas Mimmin sisarpuoli, sillä niiden molempien äiti on Dame Maira eli Hoelio Myra. Ja Zora on Tirin mummo:) Menikö vaikeaksi?:)

Mimmin neljäviikkoiset lapset alkavat olla aivan ihanassa riiviö iässä. Ne juoksevat keittiössä läskit hyllyen, tapella nahistelevat vielä aika säyseästi ja maistelevat puhkeavilla hampaillaan kaikkea eteen tulevaa.
Mimmi kiltisti vielä imettää lapsiaan, mutta tekee myös sitä, mistä en niin pidä. Se syö ensin oman ruokansa ja käy sitten oksentamassa osittain sulaneen sapuskan pennuille. Ja tietenkään pennut eivät enää sitä syö, kun ne juuri saivat ruokaa:) Täytyy kai miettiä koirien ruokintajärjestys uudelleen :)
Kiihko on aivan tavattoman kiinnostunut Mimmin ja Raivon pienokaisista. Välillä mietin, että pitääkö se niitä vinkuleluina vai mahdollisina paisteina... no ei, kyllä se niiden kanssa oikeastaan aika kauniisti yrittää leikkiä.
Lantti on näköjään taas näillekin pennuille kiltti hoitotäti :)

Tiri on yllättänyt minut positiivisesti. En olisi uskonut, että se malttaa hoitaa pentuja noin levollisesti. Olihan toki Tiri jo Valon pennuille oikein esimerkillinen "isosisko". No, hyvin se noita pentuja hoitaa ja hyvin ovat pennut saaneet ruokaa, sillä niiden paino on noussut n.25- 30 grammaa vuorokaudessa.

Kerronpa vielä tuosta poika nro kakkosesta, jos tästä tarinasta olisi vaikka apua jollekulle. Kuten lauantaina kirjoitin, Kakkonen syntyi perätilassa ja oli siinä "luukulla" sitten osittain syntyneenä aika pitkään. Kun se sitten vihdoin syntyi, sain hieroskella sitä tovin, että se tokeni. (Vertaa ihmisellä: perätilat keisarileikataan nykyään lähes kaikissa sairaaloissa. Taitaapa olla perätilassa syntyvälle lapselle vaikeampi saada vakuutustakin?)
Mutta tokenihan tuo. Jos se olisi ihmislapsi, olisin antanut sille 5 minuutin iässä jo 9 Apgar-pistettä eli kuntoisuuspistettä. Yhden pisteen olisi verottanut jalkojen sinertävyydestä.
Kakkosella oli aluksi nenä aivan tukossa. Siitä se hassulta kuulostava ääni. Jos olisi kyseessä ihmislapsi, laitettaisiin sille keittosuolatippoja sieraimiin, pääpuoli hieman koholle ja tarvittaessa imettäisiin limaa sieraimista.
Sillä oli myös nestettä keuhkoissa. Ihmislapsella voi olla vastaavanlainen tilanne, ja sillä on nimikin. Se on "Wet lang eli kostea keuhko oireyhtymä". Kirkas lapsivesi imeytyy normaalisti pian pois keuhkoista eikä "sairautta" tarvitse hoitaa. Lapselta otetaan keuhkokuva ja tulehdusveriarvo. Jos ne ovat ok, annetaan asian hoitua itsekseen.
Pienen koiranpennun kanssa ei samoilla oireilla menetellä ihan samoin.
Vein pennun sunnuntaina eläinlääkärin tarkastettavaksi, sillä tukkoisten sierainten takia sen hengitys oli vähän vaikeaa ja sitten pennun hengittäessä sen keuhkoistakin kuului "rahinaa". Pentu ei kyllä muuten vaikuttanut kipeältä. Päin vastoin. Se oli oikein potra ja reipas ja ahne. No, eläinlääkäri totesi saman, minkä minäkin olin jo todennut. Sitten hän aloitti pennulle kaiken varalta antibiootin. Eli ettei keuhkoihin tulisi tulehdusta. No, jo lähes ensimmäisen lääkeannokseen jälkeen rahinat ja tukkoisuus hävisivät. Voi olla, että ne olisivat hävinneet ilman lääkitystäkin. Ken tietää. Pääasia, että Poika voi hyvin:)

25.2.2007 Kuvia

lisätty 4-viikkoisista Mimmin pennuista ja vuorokauden ikäisistä Tirin pennuista http://www.tupla-taplan.com/kuvia.html

24.2.2007 Väsynyt, mutta onnellinen

on äiti-koira Tiri, ja samaa voisi sanoa minustakin :). Että tällainen synnytys tällä kertaa. Tiri siis aloitti lievän oirehtimisen eilen illalla, ja aamuyöstä se alkoi läähätellä ja oli hieman levoton. Se vaihtoi paikkaa usein ja vähän "petaili". Tärinää ja läähättelyä jatkui sitten pitkin päivää. Aloin jo olla vähän kypsä koko hommaan, sillä Tiri kulki perässäni kuin p...kärpänen. En voinut lähteä lenkille, enkä oikein voinut leikkiä Mimmin pentujen kanssa, kun tuo läähättävä varjo seurasi koko ajan perässä.
Klo 15 se sitten alkoi työntää- muka! Se työnsi kerran, ja se siitä. Klo 15.45 se taas työnsi kerran. No, 16.15 se alkoi sitten työntää oikein tosissaan. Kahden tunnin työntämisen jälkeen soitin eläinlääkärille. Tunsin kaukana hännän juuressa pennun suun, mutta se ei sieltä oikein inahtanutkaan. Sikiökalvot olivat puhjenneet. Minulla oli semmoinen tunne, että pienellä annoksella supistuksia parantavaa lääkettä sen saisi syntymään.
Ei muuta kuin koira autoon ja eläinlääkäriin. Matkalla Tiri työnteli tasaiseen tahtiin ja eläinlääkärin pihalla pieni osa kuonoa oli jo näkyvissä. Mutta siihen se sitten meinasi tyssätä. Ei tullut supistuksia, eikä tullut pentua. Eläinlääkärissä Tiri sai annoksen kohtua supistavaa ja sitten minun ja eläinlääkärin yhdessä avustaessa pentu syntyi. Poika, 225g, symmetriset tricolour merkit päässä ja selän päällä mustat merkit kuin palapelistä :).
Heti kun tulimme takaisin kotiin, syntyi toinen poika. Se syntyi perätilassa ja oli myöskin aikamoisen tiukassa. Se painoi 200g. Siitä olen hieman huolissani, sillä se pitää imiessään metkaa kurnutusta ja sillä on takajalkojen varpaat edelleenkin sinertävät. Sillä on vas. korvassa väriä ja oikealla puolella naamaa. Sitten ikäänkuin salaa syntyi tyttö, 170g. Se olisi syntynyt muuten salaa, mutta se huusi pontevasti heti synnyttyään. Tytöllä on mustat merkit molemmilla ohimoilla ja päälaella läntti. Tuntia myöhemmin syntyi sitten kolmas poika, joka on pentu numero kakkosen peilikuva.
Nyt on vauvoilla ja äitikoiralla puhtaat aluset ja äitikoira on saanut jo ekan riisi-jauheliha-ateriansa, jonka se söi todella hyvällä ruokahalulla. Ja äitikoira on aikamoisen naatti.
Olen sitä mieltä, että liian tiukat lihakset voivat haitata synnytystä niin koirilla kuin ihmisilläkin. Jos Tiri olisi ollut ihminen, olisin leikannut siltä välilihan ja tietysti ommellut sen sitten. Tirillä oli niin sanotusti suuri pehmytkudosvastus välilihassa. Se voisi olla vaikka balettitanssija tai ratsastaja :)

23.2.2007 Tirin synnytys käynnistynyt

Tiri on tässä nyt pari tuntia tärissyt sen oloisesti, että sitä supistaa. Ei sille maistunut iltapalakaan, toki pieni muru lihapullaa kelpasi. Jotenkin sen maha näyttää valtavalta... Onhan se tietysti itse aika pieni.

Hyviä uutisia kuului: Napoleon on toipunut halvaantumisestaan aika hyvin. Se pystyy seisomaan ja kävelemään. Toinen etujalka on kyllä vielä aika toimimaton. Siinä välillä kääntyy tassu "rystyspuoli" alaspäin.

22.2.2007 Hiihtolomaviikko

Niin, siis koululaisilla ja opettajilla... ja ehkä joillakin muillakin. Mutta ei minulla. Olen ollut juuri kolme yötä töissä. Ensimmäisen yön jälkeen, kun tulin aamulla kotiin, haistoin heti oven avattuani, että haisee p...a. No jee. Äitikoira Mimmi oli ripuloinut alakerran puhtaille matoille kolme extra large- kasaa löysää ulostetta. Mieheni ei siis kuule eikä herää, vaikka pommi räjähtäisi korvan vieressä.
Minun syytänihän tuo löysä uloste oli. Olin laittanut illalla valmiiksi kuppiin ruokaa, jonka mieheni kiltisti lupasi Mimmille antaa vielä ennen yötä. Kupissa oli keitettyjä pässin kiveksiä ja lampaan maksaa. Taisi olla hieman tuhti eväs tottumattomalle:).
Kaksi seuraavaa yötä oli mennyt koirilla ihan hyvin. Mieheni oli oikein hyvin hoitanut pentuja ja äitikoiraa. Jopa vetänyt verhot ikkunan eteen, ettei pennuille tuule :).

Tänään meille tuli kylään Wilma ja Elvi. Elvi on Old Burford-kasvatti, Luigiimme lapsenlapsi. Kävimme lenkillä pirteässä pakkassäässä. Kun lähdimme lenkille, kaikki omat koirani hyväksyivät Elvin at once. Mimmille Elvi oli kuitenkin jotenkin kummajainen. Mimmin piti koko alkumatkan paimentaa Elviä. Onneksi tuo Elvi on noin tervepäinen. Se salli Mimmin komentamisen ja paimentamisen oikein hyvin. Vähän sillä oli niskakarvat pystyssä, mutta ei sen enempää.
Illalla veimme sitten Wilman ja Elvin linja-autoasemalle ja lähdimme Lantin kanssa harkkoihin.

Vitsi, tuo Lantti on ihana koira. Nyt se vasta alkaa olla niinkuin parson parhaimmillaan on. Mun täytyy viedä se luolakokeisiin ja luonnetestiin tämän kevään/kesän aikana. Kuinka jollakulla voi olla ongelmia parsoninsa kanssa, tätä mietin kun katselen tuota Lanttia :)

18.2.2007 Lauantaina liemi latkittiin ja sunnuntaina suu pyyhittiin

Lauantaina eli eilen sijoittui T-T Sunflower eli Penni (tulevien pentujen isän sisko) Kirkkonummella agilitykisoissa nopealla nollatuloksella toiseksi mini 3-luokassa. Ei huono, sillä osallistujia oli 36. Onnittelut Pennille ja nuorelle ohjaajalleen Viivi Griinarille.

Mini 2-luokassa tuli kolmanneksi Zoran tytär Fiina ja sai näin nousunollan. Upeeta Saara ja Fiina!

Pitää myös onnitella Marjua, joka voitti medi 2-luokan lainakoiralla, Tuija Rankaman Vilillä (Jackville Bosse):).

Tänään ei sitten ollut harrastuksissa kasvateillani aivan yhtä hyvää menestystä. Toni Koutu osallistui Pennyn kanssa agilitykisoihin Turussa. Kolme kisaa ja tuloksina 2 hylkyä ja 10 (jos oikein muistan). Toni oli kuitenkin tyytyväinen, sillä Penny oli pysynyt lähdöissä paikallaan :).
Ähtärin näyttelyssä sai Ranen poika (Tirin veli) Osmo ERIn ja oli avoimen luokan uroksista toinen, mutta ei sitten sijoittunut paras uros kehässä. Zoran tytär Iita (T-T Zaida) sai H:n, vaikka arvostelu oli oikein hyvä (?). Ihmeellistä, sillä sama tuomari antoi edellisellä kerralla Iitalle sertin. Ja Iita oli ainakin esiintynyt hyvin. No, tuossa syy, miksi en niin kauheasti noista näyttelyistä perusta.

Täällä kotona pennut kasvavat ja kehittyvät päivä päivältä. Tänään siirsin äitikoiran lapsineen alakertaan, jotta ne tottuvat kaikkiin huushollin ääniin. Ja sen takia myöskin siirto tapahtui nyt, että sain yläkerran huoneen tyhjäksi Tiriä ja vauvoja varten.
Pennut ovat nyt siis reilu kolmeviikkoisia. Ne ovat saaneet ensimmäisen matolääkkeensä ja ne ovat myöskin jo alkaneet saada äidinmaidon lisäksi muuta ruokaa. Meillä pennut saavat vauvojen maissivelliä ja jauhelihaa. Hyvin tuo tuntuu pennuille maittavan- niin ja äitikoiralle, sillä se syö aina pentujen jättämät jämät. Niin, ja joskus se syö, vaikka pennut vielä haluaisivat itsekin syödä. Kun äitikoira syö ja pennut työntävät päänsä saman kupin ääreen, niin jo siitä seuraa äitikoiran kumea varoitusmurina. Se on selvästi alkanut opettaa vauvoille käyttäytymissääntöjä. Tähän asti ovat pennut hyvin uskoneet tuota murinaa.
Ai, niin. Pentu nro 4 sai taas minut ja Marjun ihmettelemään. Silloin kun niillä olivat silmät vasta aukeamassa, tuo pentu oli hassu. Nostin sen kasvojeni viereen ja suukotin sitä. Ja herttilei- se huusi kuin syötävä! Äitikoirakin aivan hätääntyi pennun huudosta. No, seuraavana päivänä Marju tuli kotiin ja nosti myös tuon saman pennun aivan liki kasvojaan- ja herttilei, kun pentu huusi. Emme keksineet asialle muuta selitystä kuin sen, että se kauhistui nähtyään naamamme :)! On minua joskus joku ihmisvauvakin pelännyt- niin noloa kuin sekin on. Tuon päivän jälkeen ei pentu ole reagoinut enää noin :).

14.2.2007 Hyvää Ystävänpäivää (tekstiä lisätty klo 22)

kaikille ystävilleni tasapuolisesti :)!

Tuli tässä näin ystävänpäivänä mieleen, että meidän naapurit varmaan pitävät minua kummallisena erakoituvana koiratätinä. No, tottahan se onkin, että viihdyn parhaiten koirieni ja itseni seurassa. Mun täytyy kyllä pitää varani, etten vain rupea murisemaan tai haukkumaan, kun näen ihmisiä:).

Pennuilla on silmät auenneet viime viikonloppuna. Vaikka ne vieläkin suurimman osan ajasta nukkuvat, jouduin tänään rakentamaan niille vähän lisää tilaa. Ne ovat nyt pari päivää muksahdelleet pentulaatikon reunojen yli lattialle, kun ne yrittävät herättyään päästä pissalle tai etsivät äitiään, joka makaa lattialla pentulaatikon vieressä. Nyt niillä on turvallinen aitaus ja sanomalehdet, joiden päällä voi käydä tarpeillaan, ettei nukkumapesä likaannu.

Minä en ole vähään aikaan saanut riittävästi liikuntaa. Nyt kun Mimmi haluaa olla mukana jo koko pitkän lenkin, on ongelmaksi muodostunut Tiri. Se lähtee lenkille joka päivä edelleenkin innosta kiljuen. Alkukiihkoilun jälkeen se onkin yht´äkkiä niin raskaana, niin raskaana. Toki sen maha varmaan painaa, mutta... No, kyllä se tulee mukana, mutta minulla on vähän syyllinen olo, kun katselen sen alistunutta taapertamista jalanjäljissäni.
Tuo Tiri aiheuttaa minulle muutenkin harmaita hiuksia. Se on aivan mummoonsa Zoraan tullut ainakin siinä, että se on nyt alkanut koluta noita vajojen alusia. Se etsii vaistoihinsa pohjaten sieltä jotain hyvää synnytyspaikkaa. Ja kun se sitten vihdoin könyää pois vajan alta, ei koira todellakaan ole valkoinen. Ja ties mitä myyräkuumevirusta se kantaa turkissaan :(.
Siitä on, muuten, nyt vuosi, kun ystäväni, parsonihminen, sairasti rajun myyräkuumeen ja sai sen seurauksena polyradikuliitin eli monihermojuuritulehduksen.

Tuostapa tulikin mieleeni Satu, Liisan "matte". Sain Sadulta luvan kirjoittaa hänen tarinaansa. Satu oli lastensa Miran ja Esan sekä Marjun ja Marin ja ison koiralauman kanssa 13.-14.1 Ahvenanmaalla kisaamassa. Siellä Satu oli valittanut, että hänen jalkansa tuntuvat omituisen "tönköiltä" ja ihon pinta jaloissa ei tunne lähes mitään. Kyllä hän kuitenkin sinnikkäästi kisasi ja kannusti kavereitaan kisoissa.
Ahvenanmaan jälkeen hän oli kaksi yötä töissä, mutta puutuneisuus paheni ja pintapuutuminen nousi vatsan alueelle asti. Koirien kanssa lenkkeily ei onnistunut, sillä jalat väsyivät ja ylämäet ja rappuset olivat myrkkyä. Niinpä Satu sitten hakeutui lääkäriin ja nyt häntä on sitten tutkittu oikein huolellisesti.
Aluksi Satullakin epäiltiin polyradikuliittia, mutta magneettikuvauksen löydöksen perusteella saatiin diagnoosiksi äkillinen hajapesäkkeinen aivo-selkäydinnestetulehdus.
Mistä tuommoisen sitten voi saada? Aikaisemmin rokkotaudit olivat sen yleisin aiheuttaja, mutta aiheuttajavaihtoehtoja on parikymmentä. Sen voi saada mm. influenssan jälkitautina. Satu sairasti koko joulukuun sitkeää flunssaa, liekö siinä syyllinen?
Puutuneisuus lisääntyi vähitellen myös käsiin ja vieläkin oikea käsi on kyynärpäähän asti aikalailla tunnoton. Hyvin ikävä oire tuossa sairaudessa on ollut jalkojen mieletön palelu.
Tuota sairautta, vaikka sen nimessä on sana tulehdus, ei hoideta antibiooteilla, vaan kortisonilla, joka annostellaan suoraan suoneen. Satu sai kolme kertaa tuon kortisonilääkkeen. Nyt Satu on edelleen sairauslomalla ja odottelee oireiden häviämistä. Niinkuin me kaikki hänen kanssaan.

9.2.2007 Synttärionnitteluja

Tänään täyttää 1-vuotta Tupla-Täplän Luukas. Rakastettava, suloinen kullanmuru.
Onnitteluhalit pojalle!

Tänään taitaa olla synttärit myös eräällä ylihoitajalla, jonka korot niin kopisevat.. Onnea MH!

7.2.2007 Paras pentue

Joka kerta, kun meillä on uusi pentue, ajattelen, että tämä on varmasti paras pentue, mitä meillä on ollut. Niin tietysti nytkin :). Kasvattajana unelmoin, että tästä pentueesta minulle tulee se kaikkien aikojen voittoisin näyttelytähti tai MM-agilitykoira tai SM-jälkikoira tai käyttövalio luolilta tai käyttövalio luonnonmetsästyksestä :).
Saahan sitä haaveilla. Tärkeintä kuitenkin on se, että pennun uusi perhe saa koirasta juuri sen parhaan mahdollisen ystävän, mitä he varmastikin nimenomaan haluavat.

Aina tulee mieleen hassuja asioita. Kun katselen koiranpentua, en voi tietää, miltä se näyttää aikuisena. Kun katselen työssäni ihmisvauvoja, en niistäkään pysty sanomaan, miltä ne näyttävät aikuisina. Kaikki ihmisvauvat ovat jo vauvana persoonallisia sekä luonteiltaan että ulkonäöltään (vaikka jotkut väittävätkin, että kaikki vauvat ovat samannäköisiä- ja PÖH!) Mutta kyllä ovat koiranpennutkin persoonia jo pentuina:)

6.2.2007 Ilon rinnalla murhe

Iloa ja onnea tuottavat nuo tuoksuvat pallerot ja rauhallinen äitikoira. Niin, rauhallinen täällä sisällä, mutta lenkillä siinä näkyy uusi piirre. Se on ihan hassu. Mimmi rakastaa lunta. Se juoksee hangella/hangessa ja hypähtelee hassusti ilmaan ja pudottautuu alas etutassut sievästi yhdessä. Ikäänkuin se lukitsisi lumen alla liikkuvan jyrsijän tassujensa alle. Ja sitten se kaivaa. Tai sitten se yrittää vierittää lumipaakkuja jalkojensa välissä. Mitä isompi paakku, sen parempi.
Toki meidänkin vakikoirat metsästävät noita jyrsijöitä noin, mutta vain silloin kuin siellä todella on saalis:). Mutta Mimmi tekee sitä ihan niinkuin vain viihdyttääkseen itseään.

Onhan noilla parsoneilla useinkin omituisia tapoja. Annen pojat, Osmo ja Rane, raahaavat metsässä keppejä- tai siis mitään keppejä vaan jumalattomia karahkoja.
Meidän Kiihko, joka eli elämänsä ensimmäiset pari kuukautta tarhassa, tekee vieläkin välillä kiihtyessään liikesarjaa, jonka se oli varmasti oppinut vanhoilta tarhakoirilta. Se kulkee esim. farkun takaosassa seinänviertä ja nousee takaluukkuavasten, laskeutuu alas, kulkee pitkin seinänviertä, nousee takaluukkua vasten, laskeutuu alas jne. Aika stressaavaa- minulle!
Entinen tarhakoira Maira kuljettaa edelleenkin ajoittain etujaloilla vetäen ruoka-tai juomakuppiaan. Ja kiihtyessään silppuaa kaiken, mm. omistajansa takin, oman peittonsa, valjaansa. Tosin tuo kallis pahe on koko ajan vähentynyt, sillä Mairan ei tarvitse stressata. Maira uskaltaa jo jopa nukkua massu kohti taivasta (eli se uskaltaa paljastaa kurkkunsa ja vatsansa, jotka ovat sen suojattominta aluetta).
Kun olemme lähdössä lenkille, Zora käy kuumana, niinkuin koko lauma. Zora kanavoi sen kiihtymyksensä kaivamalla pihalla vimmatusti kuoppia nurmikkoon (myös talvella :) ). Tosi hieno tapa purkaa kiihtymystä, mieluummin kaivamiseen kuin tappelemiseen toisten kanssa. Vaara piilee kuitenkin siinä, jos joku toinen yrittää mennä sen kuoppaan :). Onneksi kaikki kunnioittavat Zoran omaa koloa!
Parsonien "lihasmuisti" on myös harvinaisen hyvä. Minulle on tullut vastaan useampi parson, joka on vamman takia joutunut kulkemaan kolmella jalalla. Jostain syystä tälle rodulle jää helposti tapa kulkea esim. raput jatkossakin kolmella jalalla, siis vaikka vamma on aivan varmasti parantunut. Outoja otuksia.

Suurta huolta ja murhetta aiheuttaa eilen tullut tieto. Bimin poika, Valon veli, Kiihkon isoisä, T-T Napoleon on halvaantunut. Se oli juossut kotipihallaan perheen jättikokoisten koirien kanssa, niinkuin niin usein ennenkin, ja yhtäkkiä se oli maannut maassa, eikä päässyt ylös. Sen toinen etujalka ja vastakkainen takajalka eivät toimi lainkaan.
Napoleonia hoidetaan konservatiivisesti kipulääkkeellä ja B-vitamiinilla. Lähipäivät/-viikot näyttävät toipuuko se vai ei. Niinkauan kun sen mieli on pirteä ja se ei vaikuta kärsivän, niin kauan me odotamme ja toivomme parasta.

Minna-Lotan ja minun yhteisomistusuros ,Brando, on saanut omat sivut www.fatous.ax .

2.2.2007 Viikon vanhat

Todellakin, viikko on jo vierähtänyt Mimmin synnytyksestä. Oikein hyvin on mennyt. Pennut ovat lihavia ja tyytyväisiä. Pennut pitävät jo pitkiä välejä imemisessään ja makaavat pentulaatikossa jalat pystyssä paksut masut roikkuen.Olen niin onnellinen tuosta rauhallisesta äitikoirasta. Mimmi on halunnut jo kolmena päivänä mukaamme lenkille. Tosin alkuinnostuksen jälkeen se rupeaa melko pian katselemaan kaihoisasti kotiapäin. Viemme siis Mimmin kotiin ja lähdemme muun lauman kanssa uudelle lenkille:)

Tirin massu on somasti kasvanut. Nyt siitä näkee jo päällepäin, että se on tiine. Pentuja ei kuitenkaan ole kuin se 3-4.

Saara on ollut tällä viikolla kahtena päivänä trimmaamassa koiriani. Zoran karvapehkon alta paljastui takaselästä ja toisesta takajalasta aikamoiset arvet!?
Sitten olimme tänään harkkaamassa (olin kyllä eilenkin :)). Saaralla oli mukana Fiina ja Olga, minulla Zora ja Lantti ja Mirjalla Morris ja Sara! Kyllä meillä oli mukavaa :). En yhtään ihmettele, että Raivon kasvattaja ihastui totaalisesti Morrikseen :). Se on ehdottomasti Suomen nopeimpia agilitylupauksia!:)

Tässä vielä kauhukertomus elävästä elämästä Ahvenanmaalta. Viestin lähetti kimppauroksemme Brandon (Zoran veljen poika) toinen omistaja:

Olin koirien kanssa yhdellä lähellä kotia sijaitsevalla ulkoilualueella, Badhusbergetillä joka on siis aika korkea kallio.
Koirat oli molemmat irti ja riehuivat ja juoksivat ja pitivät hauskaa lumessa sillä aikaa kun mä katselin merelle ja ihailin maisemia. Tuuli aika mukavasti ja huomasin meidän yläpuolella kaartelevan nuoren merikotkan, luultavasti viime vuoden poikanen. Se kaarteli matalalla, vain 20-30 metriä meidän yläpuolella. Mä olin ihan innoissani ja
katselin sitä lintua ja harmittelin ettei tullut kamera mukaan - kotkia täällä tietysti näkyy harva se päivä mutten ikinä oo nähnyt villiä
kotkaa näin läheltä. Upea ilmestys! Kotka kaarteli lähemmäksi ja lähemmäksi ja yhtäkkiä tajusin että se katselee koiria "sillä silmällä" - koirilla oli onneksi sen verran hauskaa etteivät pysyneet paikoillaan niin pitkään että kotka olisi ehtinyt iskeä. No minähän tietysti säikähdin ja kutsuin koirat luokseni ja laitoin molemmille hihnat -
ajattelin ettei kotka uskalla yrittää jos koirat on mun lähellä ja päästään karkuun. Mutta olinpahan väärässä, kotka päätti kuitenkin
yrittää napata Brandon (tyhmä kotka, Fatou on paljon pienempi ja
kevyempi) joka tietysti seisoi hihnassa paikallaan. Merikotka on aikamoisen iso lintu ja ehdin jo ajatella että nyrkkeilymatsin ainakin
häviän varmasti. Karjaisin ja kurkusta pääsi sellainen lähinnä kirkumista muistuttava ääni :-) joka riitti sekoittamaan kotkan pasmat
siksi aikaa että minä ja koirat saatiin jalat alle ja juostiin
tiheämpään metsään ja sitä kautta kotiin.
Huh-huh!
Kylläpäs tunsin itseni idiootiksi, meikäläinen vaan seisoi ihailemassa
kun kotkalla loisti aamiainen silmissä...

Täällä on kuulemma Brändön saaressa karhu, sinne ei ainakaan mennä nyt
vähään aikaan kokeilemaan olisko se vielä hereillä :-)

Voikaa hyvin!
Minna-Lotta

28.1.2007 BOB ja äitiyden ihmeestä

Niin, nuo kaksi asiaa otsikossa ovat todellakin kaksi eri asiaa. BOB tarkoittaa best of breed eli rotunsa paras ja se tarkoittaa nyt meidän Zoran tytärtä Irkkua!!!! Jeee! Irkku http://edu.taivalkoski.fi/~pauheikk/terhi/Irkku.htm oli todellakin eilen Turun Winter Dog Show´ssa parsonien paras ruotsalaisen parsonkasvattaja-tuomarin Svante Friskin mielestä. Olemme asiasta oikein otettuja :). Kiitos Terhille, että veit Irkun näyttelyyn, vaikka minä olin sata varma, että teet hukkareissun :). Pyydän nöyrimmästi anteeksi epäilyjäni. En olisi uskonut, että Irkun käyttämä lantanaamio on niin tehokas:)

Äitiyden ihme- otsikon toinen osio.
Ihmispuolella äitiydestä ja imetyksestä on tehty joku kummajainen. Tarkoitan, että niistä on tehty asia, joka opitaan kirjoista, johon koulutetaan. Eivätkö nämä asiat ole perimässä, eivätkö ne ole sisäsyntyisiä, luonnollisia??
Nautin aina, kun katson äitikoiraa synnytyksen jälkeen. Kukaan ei sano sille, mitä sen pitää tehdä. Se tietää sen luonnostaan. Koiraäiti ei tee pariin päivään muuta kuin imettää. Se sitoutuu täysin tähän uuteen rooliin.
Aluksi sen nisät ovat pienet ja pennut imevät koko ajan. Äitikoira ei nouse pentulaatikosta muuta kuin pakon sanelemana tarpeilleen. Se syö yleensä hyvällä ruokahalulla kaiken mitä tarjotaan.
Parin päivän päästä emon nisät turpoavat ja pennut harventavat imemiskertojaan. Äitikoira saattaa haluta jo seurustelemaan perheen kanssa. No, meillä mennään Mimmin kanssa vielä sitä vaihetta, että pennut imevät lähes koko ajan. Mimmi on sikäli harvinaisuus, että se haluaa imettää istuen. Ensimmäinen narttu meillä, joka imettää heti näin pian synnytyksen jälkeen istuen :). No, toki se välillä imettää makuultakin.
Mimmi ei todellakaan poistu pentulaatikosta muuta kuin häthätää pissalle..
Pentujen paino on noussut n. 25g päivässä eli aika paljon.
On ne vaan niin suloisia nuo pennut. Minulla menee paljon aikaa vain niiden ihailemiseen ja haistelemiseen. Pennut tuoksuvat niin hyvälle :)

26.1.2007 Tuhinaa pentulaatikossa- niin ja onnitteluja :)

Sanin 6 tytärtä (How many sisters??) viettivät eilen 3- vuotissynttäreitään. Onnittelut Saralle, Sohville, Sissille, Sagalle, Sannille ja Zenjalle!! Sissistä on piakkoin tulossa mummi :)

Valon valo-lapset viettävät tänään 5-vuotissynttäreitään. Onnittelut Tuikulle, Viiville, Nessille, Säteelle, Simolle, Syltylle
ja Lantille!!

Tänään näkivät siis myös päivänvalon Raivon ja Mimmin lapset, 2 poikaa ja 2 tytärtä. Pennuille on jo ainakin alustavasti kodit löytyneet.
Mimmi on uskomaton. Sehän on sijoitusnarttu, joka asuu Klaukkalassa Lissun, Samin ja Emman kanssa. Hain sen meille synnytystä varten vasta eilen. En voinut ottaa sitä aikaisemmin työvuorojeni takia. Tänään oli juuri 58 vrk astutuksesta. En uskonut, että se synnyttäisi ennen viikonloppua. Mutta Mimmihän synnytti.
Eilen illalla se asettui nukkumaan isoon kevythäkkiin sänkyni viereen. Sillä oli patja ja peitto omasta kodista mukana. Se nukkui koko yön hipihiljaa, tuskin kylkeä käänsi. Aamulla nukuimme pitkään. Mimmi meni klo 10 aamupissalle muiden koirieni kanssa. Pissalta tultuaan se suunnisti takaisin ylös häkkiinsä. Vähän ihmettelin sen käytöstä, mutta kun tiesin, että se oli ollut viimiset päivät aika lailla väsynyt, ajattelin että kyse on siitä.
Kun annoin koirille aamupalan, tuli Mimmikin alas haistelemaan ruokaansa, mutta ei syönyt. Okei, ehkä se ei ole tottunut syömään aamulla raakaa lampaanlihaa, näin ajattelin. Mimmi porhalsi taas yläkertaan- ja vähän läähätti mennessään.
Söin aamupalan ylhäällä Mimmin seurana. Kyllä sille juustot leipäni päältä maistuivat:). Siinä Mimmi makaili häkissään. Välillä vähän tärisi ja välillä läähätteli. Klo 12.50 Mimmi alkoi työnnellä ja siirtyi kutsustani pentulaatikkoon. Klo 13.25 syntyi tricolour-värinen poika, joka painoi 235g. Klo 14.40 syntyi tyttö, joka on äitinsä kuva. Tyttö painoi 225g. Kymmenen minuutin päästä syntyi toinen tyttö, joka on pentueen pienin, painoi 200g. Siitä puolentoista tunnin päästä syntyi tricolour-merkkinen poika, paino 210g. Kahden viimeisen välissä Mimmi söi riisiä ja jauhelihaa :).
Koko synnytyksen Mimmi oli kuin viilipytty, ei meuhkannut ja pedannut, niinkuin jotkut nartut tekevät (mm. Zora, joka repi lakanoita silpuksi avautumisvaiheessa). Mainittakoon, että pennut olivat aika painavia:). Parsonpennut painavat keskimäärin 170-180g. Syntymäpaino ei korreloi kokoon aikuisena.
Pennut olivat virkeitä jo heti synnyttyään. Ne ryömivät kaikki hyvin päättäväisesti kohti nisiä. Ensimmäisen pennun napatyngän kanssa sain vähän kikkailla, sillä Mimmi jyrsi sen niin lyhyeksi, että siitä tuli aluksi aika paljon verta. Puristin napatynkää sormieni välissä melko pitkään ja siitä sitten vuoto tyrehtyi.

Nyt nuo neljä + äitinsä makaavat niin tyytyväisinä kopassaan. Otin valokuvia, mutta en osaa siirtää niitä tähän. Mutta uskon, että Marju tekee se huomenna :)

Ai, niin! Marju käväisi kotona ja leikkasimme kaikilta koirilta kynnet. Marju sanoi, että pitäisi varmaan kysyä koiraterapeuteilta neuvoa, kun meillä on kynsienleikkauksessa ongelmia. On ongelmia, on!!
Jokainen koiristamme yrittää väen vängällä päästä kynsienleikkuuseen på nytt eli heti uudelleen. Tuossa hommassa menee aikaa, kun yrittää häätää pois niitä, joilta kynnet jo leikattiin.

Leikkauksesta tulikin mieleeni huominen. Täytyy heti aamusta soittaa eläinlääkärille ja yrittää saada aika pennuille kannuksien poistoon. Heliwar-sukuisilla pennuilla on hyvin usein kannukset. Ne on syytä poistaa heti pentuna, sillä aikuisella koiralla, varsinkin jos koira metsästää/ juoksee metsässä, ne helposti repeävät. Kolmella näistä pennuista on kannukset. Ekalla pojalla ei ole.

23.1.2007 Lantista

Mielestäni parson on kuin viini, joka paranee vanhetessaan. Ainakin Lantti on sellainen. Ihana pikku Blönde! Tänään Lantille kävi köpelösti.
Olimme lenkillä ja kuljimme pitkin pellon reunaa. Pellon oikealla puolella olivat ne kalliot, joilla Zora otti yhteen supin kanssa viikkoa ennen joulua. Kaikki koirat kävivät vuoron perään tsekkaamassa kyseisen kallionkolon. Eihän siellä mitään ollut, onneksi. Sitten ne juoksivat yksi kerrallaan takaisin pellolle ja ylittivät leveän jääpeitteisen ojan kaikki samasta kohdasta. Lantti tuli viimisenä, ja yht´äkkiä jää murtui rytisten sen alta, todellakin rytisten. Lantti katosi ojaan jäälohkareiden alle. Ihmeekseni ja onneksi ojassa ei ollut vettä. Miten oja on voinut jäätyä pelto-metsä-linjaan seitsemän sentin paksuiseksi lautaksi ilman vettä??? No, Lanttia ei näy, ei kuulu. Menen ojan reunalle kurkkimaan. Sieltä risteilevien jäälohkareiden alta kurkkii pieni kaunis pää. Eihän se sieltä mihinkään päässyt ilman apua. Lohkareet olivat hakauksessa toisiaan vasten. Minäkin sain oikein hartiavoimin työntää ja vetää jotta sain lohkareiden väliin aukon, josta sitten vedin Lantin ulos. Taas tuli todistettua, että löysästä nahkasta on hyötyä, sillä pakko oli nostaa koira ylös niskanahasta vetäen.
Ja sitten matka jatkui. Ei tuo koira tuosta ollut moksiskaan, mutta minä kyllä vähän säikähdin.
Loppulenkistä hakkuuaukealla Lantti jäi muista jälkeen. Tulihan se vähän päästä porukkaan mukaan- ja sillä oli saalis. Se oli löytänyt kuolleen pikkulinnun (toivottavasti ei lintuinfluenssaa :)). Se kantoi saalista ylpeänä ja kävi sitä oikein elvistellen näyttämässä lenkkikavereilleenkin. Jossain käänteessä se sitten oli saaliinsa hylännyt, sillä ei se sitä ainakaan kotipihalle tuonut.
Lantti täyttää kolmen päivän päästä 5 vuotta! Ei voi olla totta! No, on se. Nyt vasta Lantti alkaa olla sitä, mitä olen siitä odottanut. Siinä on paljon Valo-äitinsä hyviä ominaisuuksia, mm. tottelevaisuus. Siinä on aineksia moneen eri harrastusmuotoon, kunhan vain minulla olisi aikaa touhuta sen kanssa. Lantti on hyvä esimerkki Ridley-Heliwar- sukuisesta yhdistelmästä. :)

21.1.2007 Pentuja tulossa

Suunnilleen viikon päästä Mimmi synnyttää. Kyllä aika menee nopeasti. Haen Mimmin meille torstaina sijoituskodistaan ja todellakin odotamme pentujen sitten syntyvän ehkä ensi viikonloppuna. Raivo-isä haluaisi olla mukana synnytyksessä, mutta ainakin toistaiseksi Mimmi on sitä mieltä, että no way :)!
Mimmin veljestä, Mustista, tuli muutama päivä sitten isä Gwragged Annwn- kennelissä! Mustille ja Lucylle syntyi neljä kaunista tytärtä.

Tein tänään Tirille ultraäänitutkimuksen. Sillä on nyt pari päivää vaille neljä viikkoa ensimmäisestä astutuksesta. Kyllä sekin on tiine. Pentuja tulee ehkä neljä. Pentujen Onni-isukki on jo kovasti odottanut tietoa isäksi tulosta. Onni osoittautui parsonien agilitykoulutuksessa oikein lupaavaksi. Toivottavasti Kati saa kotiseudullaan mahdollisuuden harrastaa lajia Onnin kanssa.

Niin, vielä agilitysta. Kemissä otti lauantaina 0-voiton Zoran tytär Penny ohjaajansa Tonin kanssa. Tänään sitten Penny otti taas 0-voiton ja nousi kolmosiin :)). Ja kaiken huipuksi he saivat ekasta kisastaan kolmosissa ekan SM-nollansa, ja voittivat kisan. Aika makeeta! Toivottavasti näen tuon parin vielä joskus MM-kisoissa :).
Snoopyn poika Bono oli tänään rankan B-maajoukkueviikonlopun jälkeen yhdessä kisassa toinen. Ei ollenkaan huono. Bonoa ohjaa Noora Salonen, jolla on oma koirien koulutuskeskus http://www.koirakondis.com/ .

14.1.2007 Meillä ja muualla

Koska Marju oli Ahvenanmaalla, sain minä ilon vetää harkat perjantaina parsoneille. Kysymyksessä oli todellakin ilo, sillä parsonit ovat niin ihania :). Olin aika tiukka siinä, että koirat eivät saaneet määräillä, eivätkä tehdä omiaan. No, miten se sitten toteutettiin? Noilla innokkaimmilla, vilkkailla koirilla on suuri kiusaus lähteä heti oman suorituksen jälkeen huitelemaan ja suorittamaan omaa rataa. Siis sillä aikaa kun ohjaaja kuuntelee kouluttajan antamaa palautetta.
Nyt teimme niin, että koira palkattiin suorituksen jälkeen ja otettiin taas välittömästi käskyn alle tai kytkettiin taluttimeen. Eli emme antaneet koiralle tilaisuutta tehdä omiaan. Parsonien kanssa on todella tärkeää ennaltaehkäisy, eli ei anneta koiralle tilaisuutta tehdä väärin. On paljon tehokkaampaa kehua ja palkata koiraa, kun se tekee oikein, kuin rankaista sitä sen tehdessä väärin.
No niin. Nyt varmaan Mirja ja Anne, joilla on sikanopeat koirat, jotka tekevät omiaan ja komentavat haukkumalla ja näykkimällä, ihmettelevät, että mikä tuuliviiri minä olen. Olen tähän asti lohduttanut ohjaajia koiran huidellessa: "Ihanaa, että siinä on virtaa. Anna mennä. Nauti sen vauhdista jne. jne." Ja nyt sitten tuleekin kurinpalautusta. Asia ei ole niin yksiselitteinen. Vauhtia ei hillitä, radalla saa paahtaa, mutta vain ohjaajan luvalla. Vain ohjaajan kanssa on kivaa.
Lopuksi teimme helpon radan, jossa koira sai paahtaa ja nauttia vauhdin hurmasta. Kyllä teki hyvää koirille, jotka eivät kauheasti tykkää monimutkaisista, hitaista ohjauskoukeroista. Kyllä niillekin tuli turbovaihde päälle ja pilkettä silmäkulmaan.

Tänään on Anne P:n syntymäpäivä. Hän vietti sitä täällä. Olimme lenkillä aikamoisessa räntämyräkässä. Mukana olivat "Annen pojat" Rane ja Osmo, "Annen sisarentyttö" Mosse, sekä minun "lapseni" Zora, Tiri ja Kiihko.
"Koiranilmasta" huolimatta tai juuri siksi, oli koirilla oikein hauskaa.
Lenkin jälkeen menimme hallille, jossa meillä oli näyttelytreenit. Anne jakoi neuvoja näyttelyesittämisestä viidelle russelille. Kaukaisin osanottaja tuli Kouvolasta asti, ja tuossa kurjassa säässä. Tuo urhea pari oli Sanna ja Raivon tytär Maisa. Puolivuotias tytteli oli niinkuin murrosikäisen kuuluukin - jalkava ja takakorkea :). Mutta niin hurmaava :).
On se kumma, miten parsonit ovat erilaisia tuossa näyttelyesiintymisessäänkin. Jotkut omaavat ihan synnyinlahjana "lavasäteilyn", jotkut oppivat esiintymisen tokoliikkeenä, ja joillekin näyttelyt ovat maailman tylsimpiä paikkoja.

Uutisia Ahvenanmaalta: Lauantaina otti Esa Pihlajamäki Liisan tyttären, Poppanan, kanssa kaksi nollavoittoa mini kakkosissa. Esan sisko, Mira, oli kahdessa kisassa kolmas (medi ykkösissä) Poppanan siskon Pipapapun kanssa.
Tänään otti meidän Valon emäntä, Mari, voiton mini kakkosissa lakelandin terrieri Elkien kanssa, ja pari siirtyi kolmosiin. :)! Marju ja Sani tekivät neljä nollarataa ja sijoitukset olivat 4.s, 6.s, 4.s ja 8.s. Aika hyvin, sillä kilpailijoita oli yli 50. Ja Raivo sai vikan SM-nollansa eilen, sijoitus 4.s!!
Eilen otti Kirkkonummella voiton medi kakkosissa Valon lapsenlapsi, Tuikun tytär Shira, ja nousi kolmosiin.
Eilen sai Kirkkonummella myös SM-nollan Luigiin ja Sanin tytär Penni, sijoitus 6.s/32- ei huono!

Näyttelyistäkin kuului hyviä uutisia. Juvan ryhmänäyttelyssä oli ROP yhteisomistusuroksemme Carlos (Duarte da Roseira Brava) ja sai ekan sertinsä.

12.1.2007 Kotona

En oikein tiedä, pitäisikö sanoa, että vihdoinkin kotona vai jälleen kotona vai miten?? Mutta kotona kuitenkin. Kyllä oli ihana Saarenmaan reissu. Menomatka meni kuin siivillä, kaikki sujui. Saarenmaalla Kylpylähotelli Meressä minua hoidettiin erinomaisen hyvin. Nautin jokaisesta hetkestä (aamuvoimistelu, yrttiporekylpy, suolahuone, hieronta, tai-hieronta, tiibettiläinen hieronta, shindo-hieronta, lymfahieronta, kasvohoito, jalkahoito, käsihoito, kampaajan palvelut). Ja sen lisäksi vielä hyvää ruokaa, sauna-ja allasosaston vapaa käyttö- ja tietenkin mahdottoman hyvä seura :).
Kotiinpääsy ei sitten ollutkaan niin helppoa. Tuntui siltä,että minun olisi pitänyt jäädä sinne. No, itseasiassa haaveilinkin, että ostaisin sieltä ison plantaasin, jonne laittaisin koiraurheilukeskuksen ja koiraleiritilat. Mutta kyllä Saarenmaan hinnat ovat liian kalliiita nykyään.
No,se kotiinpääsy. Meidän piti päästä Saarenmaalta mantereelle lautassa, joka lähtee Kuivastusta klo 13. Emme varanneet ennakkoon lippuja, sillä aina olemme lauttaan mahtuneet. Mutta nyt kyllä jäimme rannalle ruikuttamaan. Klo 13 lautta otti normaalia vähemmän autoja kyytiin, sillä meri myrskysi. Paikoitellen tuuli puhalsi 24 metriä sekunnissa. No, vielä toivoimme, että ehtisimme Rosellaan, joka lähti klo 16.45 Tallinnasta.
Klo 14 lautta ei tullut, sillä se ei tuulen takia päässyt lähtemään mantereen puolelta. Klo 15 lauttaan sitten pääsimme- ja tuulikin tyyntyi kuin salamaniskusta. Mutta meidän mahdollisuutemme ehtiä Rosellaan, olivat menneet.
Suureksi onneksemme saimme viimeisen autopaikan Vana Tallinnasta, jonka oli määrä lähteä kohti Hesaa klo 23.55. Saimme vielä ekstrana A-luokan ikkunnallisen hytin.
No, aina ei käy niinkuin haaveillaan. Vana Tallinn saapui Tallinnaan vasta klo 00.15. Meidän olisi jo pitänyt olla silloin matkalla kohti Suomea. Klo oli 2.30 kun pääsimme hyttiimme. Voi herttilei. Meillä oli aikaa nukkua 4 tuntia ja sehän ei ole paha, kun tietää, että kotona voi nukkua. Mutta säälin kyllä niitä rekkakuskeja, joita laiva oli pullollaan. Nukkumaan puoli kolme ja reissuun vajaan neljän tunnin unien jälkeen.
No, sitten tämä meidän A-luokan hytti. Sitä se oli ehkä 30 vuotta sitten. Mutta nyt se muistutti lähinnä kolkkoa vankiselliä. Ikkuna kyllä oli, ja merinäköala- aallot löivät pari metriä ikkunamme alla. Ja kylmä oli kuin jäähdyttämössä! Fyi fan! Minä en nukkunut.

No, Marju pääsi onneksi ihan hyvin tänään laivalla Ahvenanamaalle. Marju kisaa siellä viikonloppuna Lantin, Raivon ja Sanin kanssa. Me täällä koti-Suomessa pidämme peukkuja ja lenkkeilemme. Nyt nukkumaan ja huomenna lisää.

6.1.2007 Agilitya joka päivä

Eilen oli Lägin hallilla Tupla-Täplien järjestämät epäviralliset agilitykilpailut parsoneille ja parsonperheiden muillekin koirakoille. Kisaan osallistui 17 koirakkoa. Kaikki halukkaat saivat suorittaa radan kahteen kertaan. Ekan radan tulos oli se virallinen, vaikka aika monella olisi toisen radan tulos ollut parempi. Upeita ja vauhdikkaita suorituksia nähtiin. Kilpailevien medien voiton vei huimalla nopeudella ja puhtaalla radalla "koikkeri" Hugo, mutta eipä Pihlajamäen Satu jäänyt Liisan kanssa pahasti jälkeen. Eroa oli joitakin sekunnin kymmenyksiä.

Tänään oli sitten vuorossa LÄGIn hallilla parsonien harkat ihan "ummikoille" , mölleille ja ykkösluokkalaisille. Ihania parsoneita! Kaikkein eniten ihmettelin sitä, että olin pitänyt Tirin sulhasta Onnia rauhallisena. Ei se tuolla kyllä kovin rauhallinen ollut :). Zoran ja Merlinin tytär Irkku yritti itsepäisesti metsästää mieluummin rottia kuin namia..no ei, kyllä sekin meni oikeesti ihan hyvin ja vieläpä vauhdikkaasti.

Zoralla oli tänään lenkillä päällä taaskin joku turbovaihde. Olisiko ollut pesäpallon ajolähtö?? Se juoksi nenä maassa ja aina välillä haukkua louskutti. Pari kertaa luulin, että se oli eksynyt meistä, mutta sitten taas kuului läähätys, kun se otti meidät kiinni. Yhdellä kalliolla kadotin sen taas näköpiiristä ja kun sitten näin sen, en meinannut uskoa silmiäni. Se oli valehtelematta kolmen metrin korkeudella puussa ja haukkui jotain, jota minä en nähnyt. Ja sitten se jo valui alas puusta niin että pikkuoksat vain katkeilivat. Ja kotona se on niiiiiin rauhallinen :)

Nyt pitää mennä äkkiä nukkumaan, sillä lähden huomenna aamulla taas perinteiselle hemmottelulomalle Saarenmaalle. Koirat jäävät kotiin.

4.1.2007 Zoralla on juoksu

Ei siis mikään kiima, löp tai season, vaan joku juoksutauti. Se siis haluaa vain juosta, juosta ja juosta. Lenkillä se on juuri siinä sinun edessäsi ja ei mene kuin hetki, kun se onkin pellon toisella puolella- ei sittenkään, se onkin jo pellon toisella puolella. Uskomaton vauhti ja into. Outo lintu todellakin:).
No, tänään se sitten ontuu.. Ei päästy agilityharkkoihinkaan. Se ontuu oikeaa etujalkaansa, ja vaiva tuntuu olevan lavassa, ei itse jalassa. Himskatti.

Tänään lenkillä oli muutenkin vähän omituinen tunnelma. Kaikki neljä koiraa pysyttelivät ihan vieressäni. Minua jo lähes ahdisti. Kaikki neljä kulkivat nenä maassa... "Mörköikäinen" Kiihko taisi todellakin välillä nähdä mörköjä. Mutta en kyllä ymmärrä. Paljaassa maassa ei tietysti näkynyt minkään valtakunnan jälkiä, mutta joku tavallisuudesta poikkeava oli kyllä ollut metsässä.

Tirikin on omituinen. Sillä on viikko ja 2 päivää astutuksesta ja se on ihan sika väsynyt. Toisaalta olen oikein onnellinen, meillä on aika rauhallista.
Niin, tai olisi, jos tuo Kiihko olisi vielä juoksun takia evakossa. No, se on kotona. Ja se kyllä puuhastelee kaiken aikaa. Äsken löysin yhden korkokengän Marjun huoneen sohvalta. Hetkeä aikaisemmin se tuli minua vastaan oranssi hintalappu partakarvoissa roikkuen. Se oli vähän järjestellyt paperiroskista uuteen uskoon. Nyt se jyrsii vanhaa haisevaa lampaanluuta tossa vieressäni. Kiihko livahti se suussa ulkoa suoraan yläkertaan. Mutta jyrsiköön ja haiskoon. Saa ainakin muut tavarat olla rauhassa.

Ai niin. Meillä oli Uudenvuoden päivänä lenkkiseurana Luigiin lapsenlapsi Elvi. Olisipa mielenkiintoista saada ne kaksi juoksemaan kilpaa, siis Elvi ja Luigii. Elvi on ihana. Se on erittäin sosiaalinen, utelias, iloinen, jääräpäinen, päättäväinen, tottelevainen, tottelematon....ihan ehta parson:).

1.1.2007 Uusi vuosi ja uudet kujeet..

Vuosi vaihtui hetki sitten. Kippis ja kulaus!! Oikein Menestyksekästä Uutta Vuotta kaikille ystävillemme, tuttavillemme ja kilpakumppaneillemme!!
Meillä vuoden vaihde meni rauhallisesti tavallisten hommien tahtiin. Nypin illan aikana kaksi ja puoli koiraa ja Marju ahersi kotisivujen uudistamisen kimpussa. Rakettien pauke kuului kaukaa..

Päivällä ehdimme tyttöjen kanssa lenkille ennenkuin jatkuva runsas vesisade alkoi. Zora juoksi taas kieli vyön alla, niinkuin se ei olisi päässyt liikkumaan viikkoon. On se pönttö. Eilen se ei todellakaan ollut lenkillä, sillä se osallistui LÄGIn mestaruuskisaan (ei sjoittunut kolmen parhaan joukkoon) ja sitten se sai olla mukana autoilemassa, kun kävin astuttamassa Tirin vielä uudelleen, romanttisesti Pyhtään ABC-aseman takana metsässä:). Niin, tuo Zora. Jo aamulla sillä oli liikaa energiaa. Se retuutti hirveällä ärinällä Lanttia pitkin yläkerran lattiaa... ja Lantti ei tykännyt huonoa :).

LÄGIn vuoden 2006 medien mestari on meidän Luigii!! Luigii aina välillä yllättää. Se oli ainoa, joka teki virheettömän radan:). Toiseksi tuli Valon veli Nelson. Marju siis ohjasi molempia. Minien mestariksi leivottiin myöskin parson. Voittaja oli Poppana, jota luotsasi Satu Pihlajamäki. Marjun ohjaamat minit eivät sijoittuneet, vaikka Sanilla oli kaikista kisaavista paras aika :).

Sania nyppiessäni lähetin taas kiitollisia ajatuksia Erikalle, Sanin kasvattajalle. Kyllä tuo pieni narttu on meille rakas!

26.12.2006 Tapaninpäivä

Tätäkin juhlapyhää voi viettää monin tavoin. Jotkut viettävät sitä perinteisesti kutsumalla sukulaisia tai tuttavia kylään ja syömään. Jotkut lähtevät tapanintansseihin.
Sijoitusnarttuni Sara vietti sitä emäntänsä ja koirakaveriensa Morriksen ja Malten kanssa harjoittelemalla verijälkeä. Ei huono:).
Mieheni vietti tapania merellä kalassa. Tyttäreni vietti sitä agilityhallilla koiria treenaamalla.
Ja minä vietin sitä käymällä synnyinkaupungissani Kotkassa. Miten rakastan sitä merta. Ajoin Mussalontietä Hirssaareen. Voi miten ihanat maisemat! Taidankin muuttaa Kotkaan...
No, oli minulla asiaakin sinne. Kävimme Tirin kanssa tapaamassa sulhoa. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun Onni oli hommansa tehnyt ja pääsimme Tirin kanssa kotimatkalle.
Pysähdyimme matkan varrella Pyhtäälle viemään kynttilät isovanhempieni haudalle. Kyllä oli hautausmaa kaunis iltahämärissä, kun sadat kynttilät tuikkivat haudoilla.

24.12.2006 Ja niin joulu joutui jo taas...

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille ystävilleni, kasvateilleni perheineen, harrastuskavereilleni, yhteistyökumppaneilleni jne. jne. Olen onnellinen siitä, että minulla on teidät :).

Aaton vietimme ihan oman perheen voimin eli neljä ihmistä ja 8 parsonia. Bim, Zora, Sani, Lantti ja Tiri saivat availla omia lahjojaan kanssamme olohuoneessa. Kaikki osasivat kyllä sen taidon. Lahjapaperitkin taisivat ahneimmilla upota kitaan. Luigii, Raivo ja Kiihko joutuivat pitämään omaa kivaa saunakamarissa Tirin juoksun takia. Mutta eipä niilläkään tylsää ollut, sillä niin paljon herkkuja ne saivat.
Kohta on puoliyö, mutta vielä olen saunaan menossa.

Eilen Saara pistäytyi täällä Fiinan ja Olgan kanssa. Kävimme tietysti lenkillä. Ja koirat tekivätkin paljon pidemmän lenkin kuin me ihmiset. Jonkun perässä ne juoksivat kieli vyön alla, kunnes saivat tarpeekseen ja tulivat taas meidän kanssa yhtämatkaa. Ja kaikilla tassujen reunat auki. Lunta ei ollut paljoa, mutta se mitä oli, oli kovaa ja terävää.
Saara on perustanut Espoon Matinkylään oman trimmausliikkeen http://www.koirat.com/palvelu.phtml?id=1029 . Suosittelen.

19.12.2006 Tiistaina tikut vuoltiin..

Tänään ei vuoltu tikkuja, vaan oltiin virallisesssa silmä-ja polvitarkastuksessa. 17 koiraa, joista 14 parsonia ja 3 muun rotuista, tarkastettiin. Keneltäkään ei , thanks God, löytynyt perinnöllisiä silmäsairauksia. Ja koirat sekä omistajat käyttäytyivät hyvin :)
Tirin juoksu alkoi eilen, siis tiputtelu. Mutta outoa on, että se nyt jo aika lailla yrittää vietellä nuorta Kiihkoa :). No, kyllähän sitä voi vähän flirttailla, kunhan se jää siihen:).
Aion astuttaa Tirin Onnilla, Sanin ja Luigiin pojalla (yritin kovasti laittaa tähän kuvaa Onnista, mutta ei onnistu... Tyhmä mikä tyhmä, siis minä).

Tuosta Tiristä vielä. Sehän on aika kuumakalle. Se ei hyöki toisten koirien kimppuun, ei edes rähjää. Itseasiassa se ei paljoa perusta vieraista koirista. Mutta teimmepä sen kanssa mitä tahansa, niin se aluksi "kiehuu". Olipa sitten kysymyksessä agility, lenkille lähtö, tokoilu tai luolat tai jäljestys. Kiehuminen ilmenee räksytyksenä ja juoksenteluna edestakaisin. Toisaalta se on ihanteellinen harrastuskoira, sillä intoa siltä ei puutu- ei ole motivointiongelmia, ei. Olen kovasti yrittänyt sitä rauhoittaa. Itseasiassa tokoharkatkin aloitettiin ihan siitä syystä.
No, kun se on tuommoinen kiihkeä, niin sen lihaksetkin ovat koko ajan kuin viulunkielet. En oikeastaan ollut tajunnut sitä ennenkuin yhtenä päivänä katselin, miten se käyttää häntäänsä. Häntä sojottaa pystyssä kuin lipputanko ja tärisee vähän. Se häntä näytti niin jäykältä, että oikein kauhistuin. Onko sen koko selkäranka yhtä jäykkä?? No kyllä, lähes.
Nyt olen kaksi kertaa viikon sisällä tehnyt sille koko kropan hieronnan. Hieronta on itseasiassa ollut lymfan ja hieronnan välimuoto voimakkuudeltaan. Lihaksisto on niin jumissa, että se ei kestä voimakkaampaa hierontaa. Sitten olen joka päivä tehnyt hiukan lihaksia rentouttavaa hierontaa ja lenkkien jälkeen olen hieman venytellyt sitä. Kyllä sekin pitää paikkansa, mitä joku viisas on huomannut, että eläin, jolla lihakset on jumissa, ei itse venyttele. Aamulla Kiihko venyttelee oikein antaumuksellisesti, mutta Tiri ei.
Tänään Tirin olemus on jo paljon rennompi. Sen totesi myös eläinlääkäri polvitarkastuksessa.

Nyt joku varmasti ihmettelee, että kuinka voin tuollaisen kuumakallen astuttaa. Toki voin, sillä Tiri on niinkuin sanottu, erinomainen harrastuskoira, kuumudestaan huolimatta tottelevainen ja nöyrä. Eikä se "hirtä kiinni" :) Tiri on kulta, joka rakastaa tekemistä ja lapsia. Ja tietysti uros on valittu sillä perusteella, että se toisi niitä rauhallisia geenejä pentuihin:).

Tiedoksi vielä, että järjestän 14.1.07 näyttelykoulutusta pöydällä tutkittaville roduille. Paikkana on LÄGIn halli ja kouluttajana Anne Pallaskallio. Tiedustelut 044 527 49 69/ Tarja.

14.12.2006 Koiria hoidossa

Jenkkituontini Orion, joka on yhteisomistuksessa nuoren Tiia-Marien kanssa, tuli hoitoon keskiviikkona. Perheessä on myös 2-vuotias parsonuros Vili, joka on Luigiin sisaresta Liisasta ja Valon veljestä Nixonista. Niin, Orionin piti tulla minulle hoitoon ja Vilin mennä hoitoon kasvattajalleen Satulle. Loppujen lopuksi kävi niin, että molemmat pojat olivat ensin hoidossa Satulla ja sitten molemmat tulivat minulle.
On näillä kaupungissa asuvilla pojilla ollut hurjaa täällä maalla. Maanantaina ja tiistaina ne jo joutuivat/pääsivät meille lenkille Satun ja Satun koirien kanssa. Lenkkeilimme siis 10 parsonin voimin kahtena päivänä. 4 urosta ja 6 narttua, oli siinä hulinaa, muttei riitoja.
Nuo molemmat hoitokoirat ovat todella kilttejä. Vili on rauhallinen ja järkevä niinkuin isänsä. Ja Orion on iloinen, leikkisä, metsästysviettinen, kaikkien kaveri. Orion paahtaa tuolla metsässä aika lailla Zoran jalanjäljissä, myöskin pyörii samoissa peuran p....akasoissa.
Kiihko ja Orion ovat kerran yrittäneet hieman matsata. Mutta eivät onnistuneet, sillä minä olin ääntä nopeampi. Ne rupesivat kähinöimään keittiössä painiottelun muututtua liian tosikkomaiseksi. Kuulin tilanteen olkkariin ja syöksyin sieltä kuin Tyrannosaurus Rex niiden kimppuun. Aseenani minulla oli vauvan peitto. Huitasin sillä toistensa kimpussa olevaa kaksikkoa ja karjuin kuin Baskervillen koira. Kiihko syöksyi siitä suinpäin häkkiinsä ja voin vaikka vannoa, että se yritti kaikin tavoin vetää vielä häkin oven perässään kiinni. Orion pakeni keittiön pöydän alle ja tekeytyi niin huomaamattomaksi kuin vain voi. Ja sen jälkeen on ollut rauha maassa.
Niin, rauha ja rauha. Olisin hetkellisesti kyllä halunnut kuristaa Orionin. Se oli aikansa kuluksi farkun takaboksissa ollessaan irrottanut katosta koiraverkon kiinnityskohdassa olevan muovikannen ja muotoillut sen aivan uuteen uskoon. Samoin se oli irrottanut raapimalla farkun takaikkunan vieressä olevan kotelon kannen. Onneksi sitä se ei ollut ehtinyt muotoilla :). Niinpä, kuka käski jättää sen vapaaksi autoon. Mutta kun ei tullut mieleenkään, että se voisi tehdä jotain tollaista. Niin, ja kyllähän se askarteli saunakamarin nojatuolin käsinojan aivan uuteen uskoon.. Ja kaiken huipuksi kaatoi täpötäyden vesikupin keittiön lattialle... Että meillä on ollut kivaa. No, se saa kaiken anteeksi, sillä se on NIIN KILTTI JA IHANA, NIIN RAKASTETTAVA.

10.12.2006 Messarissa ja agilitykoulutuksessa

Olin eilen ihan turistina katsomassa parsonien arvostelua Messukeskuksessa. Parsoneita oli ilmoitettu näyttelyyn 46 eli ei ihan sitä huippumäärää. Tuomarina oli Matti Luoso. Laatuarvostelussa oli aika tiukka linja (vai meniköhän ihan Kaussin käyrän mukaan :)), sillä arvosanoja käytettiin hylätystä erinomaiseen. Erit olivat aika tiukassa. Tuomari selvästi haki keskikokoa korkeudessa, mutta vahvaa luustoa ja leveää kuonoa. Tässä näyttelyssä jäi moni esim. erikoisnäyttelyssä hyvin pärjännyt koira vaille sijoitusta. Taisi olla joitakin koiria, jotka saivat edellisessä näyttelyssään sertin ja nyt saivat sitten H:n. Mutta tällaistahan tämä näyttelytouhu on. Kauneus on katsojan silmässä. Eikä silti, kyllä ROP ja VSP koira olivat voittonsa ansainneet. Todella kauniita koiria. Ja myöskin luokkavoittajat olivat oikein hyviä.
Siitä minä pidin kovasti, että tuomari myös "liikutti" koiria paljon. Hyvät liikkeet, jos mitkä, kertovat koiran hyvästä rakenteesta.
Ja tulihan sieltä meillekin menestystä, sillä Fiinan poika Osmo oli paras uros 3. Matami Mimmi sai H:n. Sillä ei ollut tarpeeksi vahva luusto tälle tuomarille, ja ehkäpä väriäkin oli vähän liikaa. Zoran ja Merlinin tytär Iita sai myös H:n (Merlin oli paras uros 2.). Sama juttu kuin Mimmillä, luustoa ei ollut tarpeeksi. Ja Iita myöskin köyristi selkää liikkeessä. Iita onkin nyt ensi viikolla tulossa hierontaan, sillä sen selän lihakset ovat ilmiselvästi taas jumissa.

Näyttelyn jälkeen porhalsin sitten suoraan Kaisa Eskolan pitämään agilitykoulutukseen. Sainpahan Sanin kanssa juosta itseni hikeen:). Olipa mukavaa. Kaisa ihastui Kiihkoon. Muistuttaa kuulemma niin kovasti hänen nykyistä kisakoiraansa Rallia (kromforländer). Ei taidoiltaan, vaan pään mallilta :O).

7.12.2006 Näyttelykoulutuksessa

Olin eilen Fiinan maten, Saaran, kanssa Lahdessa handleritreeneissä. Koulutuksen järjesti KSSK ja kouluttajina toimi kanadalainen pariskunta, jotka itse esittävät koiria ammatikseen. Olipa mahtava kokemus - mitenkäs ne jenkit sanookaan, niin mahtava, että "sain kicksit" :). Olin Kiihkon kanssa sen miespuolisen kouluttajan ryhmässä ja henkeni melkein salpaantui kun hän näytti eri rotuisten koirien esittämisen jaloa taitoa. Hän pyysi ensin aina omistajan asettamaan koiran ja esittämään koiran pöydällä. Sen jälkeen hän näytti, miten hommaa voisi hieman parantaa. Uskomatonta :0.
Kyllä meillä on pikku-ukon kanssa paljon harjoiteltavaa- mutta niinhän me yritämme step by step.

Muuten täällä on mennyt aika rauhallisesti koirien kanssa. Lenkkeilty on paljon, omassa porukassa ja vieraiden kanssa.
Ja taas on jauhettu ja pilkottu hirven lihaa ja luita :)

29.11.2006 Miten voi olla näin kuraista??

Niin, miten? Meinaa voimat loppua kun noita pyyhittäviä tassupareja on niin monta :) Ei tule kuuloonkaan vaihtaa lattioille puhtaita mattoja. Pesukone pyörii yötä päivää sisuksissaan koirien patjoja ja tassupyyhkeitä.
Minä olen itse kuin mikäkin rääsyläinen lenkeillä ja jopa kauppareissuilla. Ei ole järkevää laittaa mitään fiiniä ylle- heti on vaatteet ja kengät kurassa.
Ei kyllä ole myöskään kylmä. Koirat tarkenevat hyvin autossa odottamassa harkka-tai kisavuoroa.
Mutta kun on niin pimeetäkin :(

On meillä kyllä ollut joka päivä lenkeillä kivaa. Koirat eivät tykkää huonoa, vaikka näytän resupekalta. Niitä ei haittaa sade eikä sumu. Olenpa kateellinen niiden loputtomalle energialle.

Meillä on täällä lauman jatkeena ollut viehättävä parsonneiti, T-T Matami Mimmi. Ihanan tasapainoinen, rauhallinen, itsevarma friidu. Ruutiakin tarvittaessa löytyy, ainakin agilityradalla. Raivo vei tänään Mimmin neitsyyden. Nuoripari vaikutti oikein ihastuneilta toisiinsa. Toivottavasti siemenet itävät ja meille tulee pikku-Raivoja ja -Mimmejä tammi-helmikuun vaihteessa.
Kiihko, vajaa 7 kk, taitaa olla nimensä veroinen, sillä se olisi ehdottomasti myöskin halunnut astua Mimmin.

22.11.2006 Luolaharrastusta

Eilen illalla ennen töihin lähtöä päätin vähän liikutella koiria illan pimeydessä pihapiirissämme. Juoksin koirien kanssa otsalampun valossa pellolla. Yht´äkkiä tajusinkin juoksevani kahdestaan Kiihkon kanssa. Läheisen kallion juurelta kuului haukkua ja murinaa. Kaappasin Kiihkon kainalooni ja nakkasin sen sisälle. Sitten otin lisävarusteiksi mukaan ison magliten taskulampun ja pari hihnaa.

Kallion kolossa mölysi kolme narttuani supille. Zora siis metsästi ja Tiri ja Lantti kannustivat. Taskulampun valossa näin kuinka Zoralla oli hyvä ote supin paksusta turkista ja kuinka se yritti kiskoa vastaanhangoittelevaa saalista ulos luolasta. Minulla oli kiire töihin, joten en ehtinyt pitkään ihastella tuota taitavaa pikkukoiraa. Zoran olikin pakko päästää saaliista irti, jotta saisi paremman otteen siitä. Silloin minä toimin. Olen aina sanonut, että pienestä koosta ei ole mitään iloa, mutta nyt kyllä oli. Ryömin luolan suuaukosta vyötäröä myöten sisälle ja sain otteen Zoran selkänahasta. Ja se ote piti ja minä sain saaliini ulos luolasta :). Kuvittelin nähneeni supin huulilla pirullisen hymyn.
No, ei sitten muuta kuin äkkiä Zoran kanssa suihkuun ja töihin. Myöhästyin puoli tuntia.

Parson on edelleenkin ensisijaisesti metsästyskoira. Sen osoittaa myös tuttavani kertoma tarina. Hän oli yhtenä aamuna kiireellä pissattamassa koiraansa Lauttasaaressa takapihallaan. Jostain siihen ilmestyi kettu, jolla oli jänis suussaan. Koira ja kettu äkkäsivät yhtä aikaa toisensa. Ja tappeluhan siitä tuli. Kun koira sitten tappelun lomassa huomasi maassa makaavan jäniksen ja kiinnitti hetkeksi huomionsa siihen, käytti kettu tilaisuutta hyväkseen ja pakeni. Siihen jäi ketun saalis. Ja koiran päivä kotona oli varmasti mukava, kun sai muistella aamullista seikkailua.

Nyt äkkiä töihin, etten taas myöhästy. Ja koirat pääsivät ulos yksitellen kiireesti vain pissalle.

20.11.2006 Marjulle ja Raivolle voitto Turussa

Niinpä. Tuo Raivo on todella hyvä agilitykoira! Raivon 3. 0-voitto tämän loppuvuoden aikana.
Eihän tuo menestys ilmaiseksi ole tullut. Sen eteen on tehty työtä ja paljon. Marju on nyt vihdoin 10 vuotta lajia harrastettuaan myöntänyt, että harjoittelulla saa tuloksia. Aikaisemmin hänen mottonsa oli, että vain lahjattomat harjoittelee :))
Meillä on onni kuulua agilityseuraan, joka satsaa koulutuksiin, ja meillä on onni, että seuralla on käytössä halli!!

Lauantaina meillä oli taas Suoknuutin Jaakon koulutus. Minäkin pääsin mukaan, kun joku oli joutunut perumaan. Olen luullut, että riittää, kun sanot koiralle, minne seuraavaksi mennään. Mutta ei se olekaan ihan niin :( , siis ohjaa älä oleta.

Sani teki Turun kisoissa ekalta radalta vitosen. Marju veti sen esteen ohi. Toisella radalla Sani menikin Sadun kanssa ja teki nollan, sijoitus 5.s!

Asuntoautommekin on palautunut kotipihalle Puolan reissun jälkeen. Tytöillä oli reissu mennyt hyvin. Auto pelasi lähes täydellisesti. Lähes siksi, että lämmityslaite makuutilassa oli vähän temppuillut ja takaisintulomatkalla oli pakoputki alkanut metelöidä! Mutta kuitenkin vanha Fordi oli toiminut hyvin , eikä tyttöjä oltu ryöstetty. Fiina ja Osmo olivat kuulemma niin hyvä vahteja :)

18.11.2006 Anaalit ongelmana

Meillä on lähiaikoina olleet anaalit ongelmana. Ai että mitkä anaalit? No ne rauhaset koiran peräaukon "suulla", jotka aikaansaavat joskus sen kammottavan raudanhajuisen döfän. Rauhaset tyhjenevät normaalisti koiran ulostaessa, ja merkkaavat kakkakasan omistajan omalla hajulla. Joskus rauhaset eivät tyhjenekään kunnolla, vaan alkavat vaivata koiraa. Koira saattaa vetää persaustaan pitkin lattiaa tai pihaa.
No, meillä anaalit tyhjenevät normaalisti ihan issekseen. Vaan eivätpä näköjään aina.

Kaksi viikkoa sitten perjantaina oli yhteisomistusurokseni Ranen hännäviereen noussut patti. Ranella vaikutti olevan vatsa kovalla. Se sai pienen peräruiskeen ja patti hävisi muutamaksi tunniksi. Illalla Rane tuli meille agilityharkkoihin ja patti pullotti Ranen hännän vieressä vasemmalla. Kun Rane hyppi innoissaan minua vasten, lehahti sen peräpäästä voimakas anaalieritteen haju. Diagnoosini oli, että rauhaset tukossa ja eikun eläinlääkäriin, joka onnekseni suostui ottamaan meidät vielä illalla vastaan.
Eläinlääkäri tyhjensi anaaleista paksua eritettä ja huuhteli niitä Betadinella. Betadine laitettiin anaalirauhasaukosta sisään ruiskulla, jonka päässä oli erkoisneula-kätevää. Sitten Rane sai antibioottikuurin ja kipulääkettä mukaansa.
Eihän tuossa muuta hätää ollut kuin että Ranen olisi pitänyt lähteä maanantaina Puolaan Maailmanvoittajanäyttelyyn.
Toivoimme, että lääkitys ja suihkuttelut auttaisivat niin, että Rane voisi lähteä matkaan. Mutta ei- rauhaset senkun vain näyttivät aluksi ärtyvän. Rane jäi siis kotiin parantelemaan peppuaan, kun muut lähtivät kohti Puolaa. Keskiviikkona sitten peppu näytti jo aika hyvältä :)

No, sitten sunnuntai-iltana 12-vuotias Bim veti persaustaan pitkin lattiaa, ja satavarmasti elämänsä ensimmäisen kerran. Tyhjensin sen anaalit ja sain toiselta puolelta tulemaan paksun, runsaan saaliin.
Maanantaina Tiri käyttäytyi oudosti. Se yritti kakata, mutta jätti jutun ikäänkuin kesken. Kokeilin sen anaalirauhasia- ja herttilei, mikä saalis!!
Ja siitä seuraavana päivänä Marju tyhjensi vielä Luigiin anaalit. Myöskin ensimmäisen kerran sen 8-vuotisen elämän aikana. Outo juttu! Uusi tarttuva tautiko? :-O

Pitääpä tuosta Ranesta sanoa vielä sananen. Vein sen eläinlääkäriin, jotta Ranen haltija,Anne, sai rauhassa harkata Osmon kanssa. Vaikka Rane on kimppakoira, olen sille tuttu vain agilitykentän reunalta. Eläinlääkäri kysyi, että luulenko, että voimme tutkia sen ilman rauhoitusta. Vastasin: "Uskoisin". Ja niin tuo poika tutkittiin ja hoidettiin tuosta noin vain.
Täytyy sanoa, että Ranen pisteet taas nousivat. On se vain upea koira :))

11.11.2006 Kiihko on ihana!

Siis Kiihko on koira, parson, eikä mikään tunnetila. Vaikka kyllähän sekin on ihana :).

Jenkkipoikamme Kiihko on nyt puolivuotias. Ei voi olla vasta puolivuotias!!? Miten se voi olla niin aikuinen, vaikka on vasta noin lapsi? Kiihko on kiihkeä, rauhallinen, viisas, maltillinen, kova, tasapainoinen, ystävällinen, sosiaalinen, rohkea, kiltti..... Se on yksinkertaisesti yliveto. Voi miten me kaikki rakastamme sitä :).
On sillä yksi huono ominaisuus, se on jo nyt aivan "putkihullu". Voi tulla vaikeuksia agilityssa saada se menemään muualle kuin putkeen.
Kiihkon rakastettavuutta vielä lisää se, että Kiihko on oman kasvattimme Am.Ch. Tupla-Täplän Captain Cook´in poika (Captain Cook on Valon veljestä T-T Napoleonista ja Zorastamme). Kiihko on siis Marjun ykköskoiran, Bimin, lapsenlapsenlapsi ja minun kultaisen Zorani lapsenlapsi.
Kiihko pääsi tänään taas Marjun luo yökylään. Marjun Raivo ja Sani kuumuivat taas kovasti, kun Marju oli lähdössä meiltä kotiinsa. Raivo ärisi ja riehui ja hyppi ovea vasten ja Sani säesti. Kun Marju komensi koiria pois oviaukosta (siinä olivat myös Bim ja Luigii), niin ainoa, joka totteli heti, oli pikku-Kiihko. Se istui eteisessä takki päällä ja odotti kiltisti vuoroaan. Mutta kyllä se saa huonoja vaikutteita noilta muilta :(

Inhottaa tuo sade ja tuuli. Toivottavasti se aamuksi tyyntyy, sillä asuntoautomme on tulossa Puolasta arvokkaine lasteineen. Tuo arvokas lasti on Zoran tytär Fiina emäntänsä Saaran kanssa ja Fiinan ja Ranen poika Osmo emäntänsä Annen kanssa. Tuo porukka + vielä 2 nuorta naista sekä 4 koiraa olivat Puolassa Maailman Voittaja-näyttelyssä. Ei tullut Tupla-Täplille menestystä. Ei sitä kyllä hirveesti odotettukaan, sillä tuomari oli suomalainen :).
Mutta varmasti tuli tytöille kokemusta runsain mitoin. Kerronpa sitten lisää, kun kuulen tytöiltä tarinaa.

Minä olen ollut tämän viikon Siuntiossa ASLAK-kuntoutuksessa, ja olen vielä ensi viikonkin. En millään olisi sinne ehtinyt, mutta kyllähän nyt olen nauttinut. Mikä on ollessa, kun saa kolme kertaa päivässä hirmuisesti hyvää ruokaa ja muun ajan vain hoitaa ja hellittelee itseään. Onhan meillä toki paljon pakollisia tehtäviäkin, mutta nehän sujuvat tuosta lonkalta :).

5.11.2006 Epäviralliset ja viralliset agilitykisat

Järjestimme perjantaina epäviralliset agilitykilpailut LÄGIn hallilla parsoneille. Osallistujia oli rajoitetun ajan takia oikein sopivasti eli vajaa 20. Marju oli ratamestari ja tuomari. Tuomari oli oikein tyytyväinen koirakoiden suorituksiin. Kilpailevissa koirissa tosin ainoastaan 1 mini ja 1 medikoira saivat tuloksen, kaikki muut hylättiin. Mutta kaikki kuitenkin palkittiin :).

Tänään sitten oli LÄGIn järjestämät viralliset kisat Laakspohjan maneesissa. Marju voitti mini 3-luokan Raivon kanssa. Medi 2-luokassa Marju tuli Luigiin kanssa toiseksi.
Palkintopallilla nähtiin ilahduttavasti parsoneja. Mini 3-luokassa 3. oli Bimin lapsenlapsi Iina, medi 3-luokassa 3. oli ihana Valo, mini 1-luokassa 2. oli Liisan tytär Poppana ja 3. oli Abysmal-kennelin Esme.

Lauantaina olin vetämässä Inkoon Koirakerhossa mejä-kurssia. Jouduimme tyytymään teoriaan, sillä lumentulo esti maastoon pääsyn. Keväällä ,heti kun lumet ovat sulaneet, teemme käytännön harjoituksen.

Lauantaina olivat LÄGIn kolmosluokkalaiset Jaakko Suoknuutin koulutuksessa. Liekö koulutus ollut hyödyksi, kun Marju ja Raivo heti pärjäsivät :)
Olen, muuten, pitänyt Raivoa vähän tyhmänä (tästä kyllä Marju saattaa loukkaantua). Mutta välillä silläkin välähtää. Eilen ennen koulutusta Marju antoi ruokaa kahdeksan parsonin laumalle. Koska Raivo oli menossa koulutukseen, se sai ruokaa vain ruokalusikallisen. Kun Marju laittoi Raivon eteen sen ruokakupin, Raivo vain vilkaisi kuppia ja alkoi odottaa pöydältä uutta kuppia. Ilmiselvästi se oli sitä mieltä, että tuo kuppi, jossa on vain tilkka ruokaa, kuuluu jollekin muulle. Yleensä energinen nuori mies nim. saa aika paljon suurempia annoksia.
Toinen sattumus tapahtui perjantai-iltana Marjun luona. Pikku-Kiihko söi puruluuta Marjun sylissa sohvalla. Luu tippui lattialle. Raivo nappasi luun suuhunsa, nousi vasten sohvaa ja tipautti luun Kiihkolle (??). Omituisia nuo parsonit.

Olin tänä iltana vielä LÄGIn hallilla Tirin kanssa Inkoon Koirakerhon TOKO-harkoissa. Kyllä teki hyvää tuolle "kuuma kallelle" tehdä vain rauhallisia juttuja- ja äänettömästi. Ja vielä niin, että kaikki muut mukana olijat olivat ihan väärän rotuisiakin.

31.10.2006 Kipuja

Ihmettelen usein ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa. Ihmettelen lihaksia ja niiden toimintaa. Olen nyt viikonlopun aikana saanut itse kokea, miltä tuntuu, kun lihas kramppaa. Vasemman lapani seutu on ollut kuin tulessa. Kyseessä on sellainen "noidannuolta" vastaava tila yläselässä.
Tilanne on nyt ok. Itseasiassa sain erittäin suuren helpotuksen työkaveriltani, joka laittoi korvaani selkärangan alueelle acuneulat :). Uskomaton helpotus. Tietysti myös hoitona on ollut kylmäpakkaukset ja tulehduskipulääke. En kauheasti usko noihin lääkkeisiin, mutta kyllä ne tietyissä tilanteissa ovat tarpeen ja avuksi.

Tässä kipua kuunnellessani mietin noita koiria. Kyllä ne ovat aika huonossa asemassa verrattuna ihmisiin. Kyllähän nekin kertovat monin eri tavoin, jos niillä on kipua. Mutta ymmärrämmekö sen viestin?
Mielestäni koiran omistajan tulee huomata ja reagoida, jos koiran olemus tai käytös muuttuu. Jos yleensä kovin seurallinen koira alkaa vetäytyä omiin oloihinsa, tai jos normaalisti hyvin rauhallinen koira ärtyy pienestäkin ärsykkeestä, voi kyseessä olla koirallakin joku kiputila.

Kerron esimerkin Zorasta. Kuukausi pari sitten Zora alkoi käyttäytyä oudosti. Se ei suostunut lähtemään lenkille, kun mukaan tuli vieraita koiria ja ihmisiä. Se oli ollut kotona muutenkin hieman omissa oloissaan, mutta lähti kuitenkin omalla porukalla lenkille ihan entiseen malliin. Tosin se alkupyrähdyksen jälkeen pysytteli omituisen lähellä minua ja muita koiriamme. Tätä jatkui noin viikon. Sitten yhtenä päivänä se lenkillä yritti ulostaa, muttei saanut mitään tulemaan. Se yritti useamman kerran, tuloksetta.
Tulimme kotiin ja pelko velloi sisälläni. Mikä tuolla koiralla oikein on? Kotona se asettui makaamaan sellaiseen "leikkiin-kutsu"-asentoon eli rinta maassa ja pylly pystyssä. Sitten se alkoi vähän läähättää ja vaihtoi paikkaa levottomasti. Kokeilin sen mahaa ja sehän aristi sitä ihan selvästi. Mietin kaikkea, mitä Zora oli syönyt. No, luita, niitä olin antanut pari kertaa viikon sisällä.
Sen verran hoitaja olen, että laitoin vielä hanskan käteeni ja kokeilin peräsuolen kautta, että mitä siellä tuntuu, kun se ulostaminen ei onnistunut. Siellä syvällä tuntui kova kakkakikkare. Soitin omalle eläinlääkärilleni ja neuvottelin, että mitä kannattaa tehdä. Annoin Zoralle Paraffiiniöljyä suun kautta 10 ml ja sitä samaa laitoin vielä ruiskulla peräsuoleenkin. Odotin puolisen tuntia ja koira oli kovasti kipeän oloinen. Olin jo pakkaamassa koiraa autoon ja eläinlääkäriin, mutta sitten päätin vielä kokeilla pientä lenkkiä. Liikehän on lääke:) Ja vot, hetken matkaa kuljettuamme Zora taas yritti ulostaa, monta kertaa pienen matkan sisällä. Sitten se sai ulostekikkareen puserrettua melkein ulos ja minä autoin sen loppumatkan (onneksi otin mukaan hanskan ja vaseliinia). Sieltä tuli sitten pingispallon kokoinen aivan valkea kalkkikikkare. Mahtoi tehdä kipeää.
Ja olipa koira helpottunut. Ja minä myös. Onneksi on koira, joka antaa auttaa itseään. No, ei tämä episodi tähän loppunut. Seuraavana päivänä sama tilanne. Taas neuvottelen eläinlääkärin kanssa ja samat hommat toistetaan. Sen jälkeen tilanne on ollut ihan ok.

Minä tulkitsin ne Zoran ensimmäiset oireet väärin, siis sen syrjäytymisen. Ei se ollut kyllästynyt trafiikkiin ja vieraisiin, vaan sillä oli silloin jo vatsa sen verran kipeä, että se varmastikin varoi satuttamasta itseään.
Tosin jos olisin tajunnut, että sillä on joku paikka kipeä, en tietysti olisi osannut sanoa että mikä paikka. Ja olisi eläinlääkärinkin ollut vaikea ruveta etsimään fyysistä vikaa syrjäänvetäytymisen taustalta.
Eli mitä tästä opimme. Sen että koiran käytös muuttuu kun se on kipeä. Ja sen, että luut voivat aiheuttaa ummetusta :) (Kyllä se silti saa vieläkin luita, mutta vain vähän kerrallaan).

Mutta asiasta viidenteen. Sani jäi sunnuntaina minun laumaani. Syynä oli se, että minun piti nyppiä se. On siinä suloinen koira. Ja aina valmis tekemään parhaansa (jotta saa namin :)). Olimme tänään pitkällä lenkillä ensilumen sataessa maahan. Vähänkö Kiihko ihmetteli lunta. Kyllä oli rauhallinen ja jotenkin juhlava olo tuolla lumisessa metsässä. Koiratkin olivat hiljaa ja kulkivat niin sievästi. Ainoan särön tähän juhlatunnelmaan teki Lantti, joka vingutti hetken ajan kiinnisaamaansa myyrää :)

22.10.2006 Vielä rotasta- ja on kai tässä muutakin asiaa

Nyt se rotta asuu vanhassa hevostallissamme. Kun meillä ei enää ole hevosia, on tallista tullut romuvarasto. On siellä tietysti myöskin ne minun suuren suuret koiranruokapakastimeni!
No, sieltä pakkasesta olin Zoran kanssa hakemassa lihaa. Ja Zora meni sekaisin rotasta. Zoran nenä kertoi rotan olevan nyt yhden vanhan kaapin takana. Zora raapi ja haukkui, mutta rotta kumma kyllä pysytteli näkymättömissä. Kaappi on umpipuuta ja painaa kuin synti. En saanut sitä inahtamaankaan paikaltaan- vaikka Zorakin niin kovasti auttoi. Suurella vaivalla sain Zoran pois tallista ja viritin rotalle loukun.

Asiasta viidenteen. Parsonit ovat todella alkaneet menestyä agilityssa. Marju voitti eilen Kirkkonummella Sanin kanssa mini 3 luokan ja tuli Raivon kanssa kolmanneksi. Kyllä äiti oli ylpeä :). Tirikin osoitti olevansa tulevaisuuden lupaus. Sillä oli luokkansa nopein aika, mutta virhe kepeilta tiputti sen kuudenneksi.
Tänään sitten Purina-Areenalla parsonit ottivat kolmoisvoiton medi 3- luokassa. Voittaja oli Tirin "ukki" Tallitontun Åsku, toiseksi tuli Papu (Miselin ?) ja kolmanneksi Valon tytär Tuikku. Hyvä, hyvä!!

Sitten vähän ikävämpää asiaa. Vaikka parsonit ovat niin ihania ja monipuolisia harrastuskoiria, eivät ne kuitenkaan sovi kaikkiin perheisiin. Aina silloin tällöin kuulee, että parson on saanut lopetustuomion, koska se on purrut omistajaansa tai jotain muuta ihmistä.
Kerron tässä Täplän tarinan uusiksi. Ehkä se auttaa jotakuta perhettä. Täplä oli siis meidän perheen ensimmäinen parson. Mahtava, upea koira. Tosi terrieri. Kun Täplä tuli meille, meillä oli 2 schäferiä. Meillä oli edelleen 2 schäferiä, kun Täplän ensimmäisestä pentueesta jäi meille narttupentu Bim.
Yhtenä sunnuntaiaamuna leikkasimme mieheni kanssa koirien kynsiä. Schäfernarttumme Tutta makasi lattialla kynsien leikkuuvuorossa. Pikkukakara Bim hyppäsi Tutan päälle. Tutta murahti. Ja samantien meidän kultamussukkamme Täplä muuttui tultasyökseväksi lohikäärmeeksi ja raivoisaksi naarasleijonaksi ja hyökkäsi silmät verenpunaisina suoraan kiinni Tutan kainaloon. No, paha juttu oli, että mieheni yritti olla nopea ja pisti kätensä estämään Täplän hyökkäystä, sillä seurauksella, että Täplä upottikin hampaansa mieheni peukaloon. Kun saimme pikku terrierin irti mieheni peukalosta ja schäferin kainalosta, oli näky aika kammottava. Ei muuta kuin ensiapuun. Siellä lääkäri ompeli mieheni peukkuun 7 tikkiä ja aloitti antibiootit. Samana iltana miehelleni nousi 40 asteen kuume. Kuume sahasi useita päiviä. Mieheni söi antibioottia yhteensä 6 viikkoa. Peukaloon tuli luutulehdus ja peukalo jäykistyi ikiajoiksi. Nyt tuo jäykkä peukalo on aina tiellä!
Mieheni on päättänyt, ettei hän enää puutu koirien kiistoihin. No, minä päätin, että en laita sormiani väliin, jos koirat tappelevat. En myöskään laita sormiani likoon, kun terrieri käy kuumana.
Milloin terrieri sitten käy niin kuumana, että ihminen on vaarassa tulla purruksi? Meillä niitä tilanteita ei ole ollut moneen vuoteen, tai en ainakaan muista.
Mutta olen kuullut, että - kun koirat tappelevat/haastavat riitaa, kun posti tipahtaa postiluukusta, kun koira HALUAA jonnekin, minne se ei voi päästä, kun KOIRAN sänkyyn yrittää ihminen päästä, kun KOIRAN sohvalle yrittää ihminen päästä, kun koira vahtii KAUPPAKASSIAAN jne. jne.

Onko se koiran vika, jos se puolustaa "omaansa", kun sille ei ole opetettu mitään muuta tapaa hoitaa homma! Meidänhän olisi heti pitänyt viedä Täplä lopetettavaksi. Mutta se ei tullut mieleemmekään. Täplä puolusti pentuaan ainoalla tavalla, jonka se osasi. Täplä oli ilonamme melkein 14 vuotta. Täplä The Great- mahtava koiruus!!

Koiran lopetus ei ole mikään ratkaisu ongelmaan. Kun otat uuden koiran, teet saman virheen.. ja mitä sitten??
Paras lääke koiran aiheuttamaan ongelmaan on pohdinta. Miksi se teki noin? Mitä minä tein väärin?
Sen jälkeen ennaltaehkäisy. Se on itseasiassa kaikkein tärkein asia sen lisäksi että opettelet tuntemaan koirasi.

20.10.2006 Rotta muutti

niin- se muutti farkkuuni, koska se ajettiin asuntoautosta pois äänikarkoittimella.
Voihan nenä! Rotta oli siis tehnyt tuhojaan asuntoautossa. Se oli syönyt Trumatic-lämmittimen johdot, joten tuo makuutilan kaasulämmitin ei toiminut. Se oli myös syönyt poikki ilmajousituksen johdot...
Ja nyt se epeli kuvittelee saavansa asua Sitikassani. Helkutti. Tulimme illalla agilityharkoista. Minulla oli mukana Zora, Sani ja Luigii, niin ja pikku-Kiihko. Sitikkani kohdalla kaikki koirat tulivat sananmukaisesti hulluiksi. Jopa pikku-Kiihko. Ne juoksivat autoni ympärillä ja hyppivät sitä vasten. Samalla lailla ne käyttäytyivät silloin, kun se rotta oli asuntoautossa- tai silloin kun rotta on asunut hevostallissa.
Avasin farkkuni nokkapellin- ja näin vain harmaan vilahduksen. Zora oli niin hurjana, että minun oli pakko laittaa Sani ja muut sisälle, Zoran saalista eivät muut saaneet edes yrittää. Suutuspäissäni käynnistin farkkuni. En tiedä lähtikö rotta lipettiin, mutta Zora katsoi minua karsaasti nokisella naamalla.
Vähän myöhemmin päästin taas kaikki koirat ulos. Kai se rotta oli hetkellisesti häipynyt, sillä koirat vain nuuskaisivat autoa ja tulivat takaisin sisälle. Meillä kyllä koko piha tuoksuu hyvälle, sillä suihkutin farkun täyteen hajuvettä siinä uskossa, että se on rotan mielestä kammottava lemu!

Meillä oli taas illalla agilityharkat. Elvikin oli Wilman kanssa mukana. Elvistä on kehkeytymässä oikein mahtava koira- mahtaakohan Wilma sitä ymmärtää? Elvistä alkaa löytyä potkua.
Mielestäni meidän Iitan ja Jennin kouluttaja lohdutti Jenniä oikein hyvin :" Kyllä Ferraria on helpompi hidastaa jarruttamalla kuin saada Lada kiihtymään ".

Asiasta viidenteen. Mielestäni Koiramme-lehdessä oli oikein hyvät kirjoitukset koiran haukunnasta ja tapakoulutuksesta.
Hyvät tavat kunniaan. Mielestäni elämä hyvin käyttäytyvän koiran kanssa on niin paljon helpompaa. Ja muistathan olla itse myöskin kiltti ja oikeudenmukainen koirallesi. Koira osaa juuri sen verran kuin olet osannut sille opettaa. Älä milloinkaan käsittele koiraasi huonosti. Älä kosta sille omaa kykenemättömyyttäsi. Muistathan, että koiran rankaiseminen ei saa olla koiran pahoinpitelyä tai peräti kidutusta.
Muista, että ihmisen pitäisi aina olla askeleen edellä- ja ihmisen pitäisi olla aina fiksumpi kuin koira.

16.10.2006 Elvi

2,5-vuotias parsontyttö Elvi tuli tänään meille hoitoon. Tuija Peltoluhta toi Elvin samalla, kun hän tuli meille lenkille "poikiensa" Oskun ja Oivan kanssa ja "tyttönsä" Nänsin kanssa. Lenkille lähtö tämän lauman, siis kahdeksan parsonin, kanssa sujui oikein hyvin. Sisarpuolilla Nänsillä ja Zoralla on pikkaisen ollut jotain hampaankolossa toisiaan kohtaan, joten heidän kanssaan piti aluksi olla tarkkana. Mutta Zora käyttäytyi taas zoramaisen hienosti, niinpä saman teki Nänsikin- ja ei muuta kuin menoksi.
Kiersimme pitkän lenkin vaihtelevassa maastossa. Zora, Osku ja Elvi tekivät välillä vähän pidempää lenkkiä, mutta yllättävän hyvin lauma pysyi kasassa. Pikku-Kiihkokin jaksoi hyvin koko lenkin, eikä ollut millänsäkään, vaikka putosi järveen.

Kun Tuija koirineen oli lähtenyt, söivät koirat tuhdin liha-aterian (sain sunnuntai-iltana tämän jahtikauden ensimmäiset hirven sisäelimet) ja sen jälkeen nukuimme koko lössi parin tunnin päivänokoset. Ihana koira tämä Elvi. Se on täällä kuin kotonaan.

Elvillä ja nuorella omistajallaan Wilmalla on ongelma. Elvi lähtee lipettiin, eikä anna itseään kiinni. Se tulee ihan viereen ja juuri kun olet saamaisillasi sen kiinni, se häippäsee taas. No, meillä se tulee toisten perässä, myös sisälle. Alkuillasta olin lähdössä autolla liikenteeseen. Päätin ottaa mukaani Kiihkon ja Elvin. No, Kiihkohan tulee autoon, kun sitä kutsuu. Elvipä ei tullut. Se tuli ihan viereeni, mutta ei suostunut hyppäämään farkun takakonttiin. Muistin Elvin karkaamis-ja kiinniottamismanööverit ja päätin, että siihen en rupea. Koirathan ovat niin helposti huijattavissa. Pyysin sen kanssani sisälle. Sehän tuli iloisesti häntä heiluen. Tuossa kuistilla sitten kaappasin sen kainalooni ja nostin autoon.

Nyt Elvi kulkee täällä ja etsii epätoivoisesti piiloituspaikkaa puruluulle. Ai, paikka löytyikin kirjoituspöytäni takaa. Sinne se jemmasi Tuijan tuoman puruluun. Ja samantien Kiihko sen sieltä löysi :).

14.10.2006 Koirakavereita lenkillä

Viikon sisällä on meidän seuranamme piipahtanut useampi parsoni. Viime lauantaina harjoittelimme Tiia-Marien ja koiriensa Vilin ja Orionin kanssa mejää. Nyt oli Orion hieman malttamaton, jäljesti tosi pienen pätkän oikein hyvin. Vili, Liisan ja Nixonin lapsi, jäljesti rauhallisesti ja pikkutarkasti. Todella mahtava suoritus.
Jälkiharkkojen jälkeen kävimme lenkillä. Meidän Kiihko yritti alkumatkasta kovasti isotella päivän vanhemmalle Orionille, mutta uskoi kuitenkin sitten kun hieman sitä kovistelin. Kaikkein hauskinta lenkillä taisi olla Vilillä ja Orionilla. Ne juoksivat niin että sammaleet vain sinkoilivat.

Maanantaina tulivat meitä tapaamaan Annukka ja Ilona Espoosta. Valon tytär Ilona otti heti paikkansa laumassamme ja juoksi metsässä onnellisena kuin kauris. Ilona leikitti myöskin Kiihkoa, aivankuin omaa poikaansa Luukasta.

Tiistaina tuli Saara meille Fiinan ja pikkurusseleiden Inton ja Olgan kanssa. Koko lauma kirmaili hurjaa vauhtia pitkin peltoja ja metsäpolkuja. Pikkumies-Kiihkokin juoksi koko lenkin "omin jaloin", vaikka olisin mielelläni kantanut sitä välillä.

Keskiviikkona olikin lenkkiseuranamme sitten Lantin mielestä tosi outo tyyppi. Jutta, naapurin tyttö, joka on luvannut lenkittää koiriani silloin tällöin, oli tutustumislenkillä kanssamme. Lantin mielestä tyttö, joka tulee mukaamme ilman omaa koiraa, on jotenkin epäilyttävä. Sen piti pitkään kulkea tuon koirattoman ihmisen vierellä ja tuijottaa tarkkaan. Ja Jutalla oli vielä käsissä lapaset, joissa roikkui tupsut :)).

Torstaina teimme vain pienen lenkin, sillä Zoralla oli illalla agilityharkat. Niin, ja veretin aamulla Tirille ja Lantille jäljet, jotka sitten "ajoimme" illansuussa. Jälki oli liian tuore tai veri "liian vahvaa", sillä Tiri jäljesti tosi varovasti. Lantti mennä porskutti. Mutta kyllä senkin kanssa vielä harkata pitäisi ennen kokeeseen menoa.

Perjantaina olikin sitten taas Marjun vetämät parsonien harkat. Anne oli mukana Ranen ja Osmon kanssa, Wilma oli Elvin kanssa ja Saaralla oli mukana Fiina sekä nuori narttu nimeltä Mosse. Mosse etsii uutta harrastavaa kotia, ja on jo tainnut sellaisen löytääkin. Ihastuttava tytteli.
Harkkojen jälkeen Wilma ja Elvi tulivat meille yökylään. Wilma tarvitsee Elville ensi viikolla pariksi päiväksi hoitopaikan, ja lupasin ottaa sen, jos se tulee meidän tyttöjen kanssa toimeen. Ja tuleehan se. Elvi on oikein sosiaalinen ja viehättävä tyttö. Tiri murisee sille ja Lantti käy vähän isottelemassa, Zora ei sitä noteeraa- ja Elvi heiluttaa kaikille häntää. Ja painii onnesta soikeana Kiihkon kanssa.

Lauantaina olimme ensin meidän hallissa epävirallisissa agilitykisoissa. Elvikin poistui radalta vain kerran. Se kävi hakemassa penkin päältä tennispallon ja palasi radalle. Tennispallo ei ollut Elvin, mutta sehän ei haitannut. Hassu koira!
Eipä meille palkintosijoja tuossa hallicupissa tullut, mutta sitäkin enemmän harjoitusta ja kokemusta.
Hallicupin jälkeen lähdimme meillä lenkille. Zora, Lantti, Raivo, Tiri ja Elvi pääsivät mukaan "ensimmäiseen aaltoon". Elvi spurttaili sydämensä kyllyydestä. Kai se on niin, että nämä vierailijat nauttivat näistä lenkeistä aina enemmän, sillä niille se on uutta. Meidän koirillehan se on jokapäiväistä. Kaikki koirat kävivät myös uimassa.
Marju lähti sitten hieman myöhemmin lenkille Bimin, Luigiin ja Sanin kanssa. Ja tuli kotiin Bimin kanssa. Ja Bim oli hihnassa. Meidän jälkikoirat, Luigii ja Sani, olivat ampaisseet tuoreille hirven jäljille. Marju ehti olla kotona 15 min, sitten tuli Sani-pullero kotiin kieli vyön alla. Ja siitä noin viidentoista minuutin päästä tuli Luigii. Märkänä, nälkäisenä ja onnellisena :).

6.10.2006 Viikko vilinää

On ollut vilinää, on. Koko viikko on mennyt aika lailla seksin merkeissä. Olemme nimittäin yrittäneet astuttaa Saraa. Mutta se tyttö ei anna, ei! On tuokin niin kummallista. Jos ei ole tarkoitus astuttaa koiraa, niin silloin astuminen tapahtuu tuosta noin vain alle minuutissa. Niin, näin tuollaisen "salarakas" suhteen tuloksen pari viikkoa sitten. Koiran emä on jackrussell ja isä on irlanninsetteri. Ja lapsi on kuin valkoinen basset punaruskein merkein :).
Niin, Sara ei siis hyväksynyt kumpaakaan valitsemistani uroksista. Yritimme toki hieman auttaa uroksia pitämällä Saraa kiinni, mutta ei siitäkään tullut mitään. Varmasti tälläkin joku tarkoitus täytyy olla. Olen koko ajan enemmän ja enemmän sitä mieltä, että lisääntymiskykyyn (elinvoimaisuuteen) pitää panostaa koirankasvatuksessa.

Viime viikonloppuna oli siis se parsonien leiri. Lauantaina me vedimme Sadun kanssa mejä-lajiesittelyn. Olimme metsässä koko päivän. Kyllä oli paljon todella hyviä mejä-lupauksia. Toivottavasti edes osa noista lupaavista koirakoista jatkavat jäljestysharrastusta.
Leirin agilitykouluttajat olivat myöskin innoissaan lupaavista agilitykoirakoista:)

Minulla oli leirillä mukana Iitu ja Kiihko. Jenkkipoika Orionkin (vai pitäisikö sanoa Ouraion, niinku ne jenkkilässä sanoo) oli mukana osaomistajansa Tiia-Marien kanssa. Iitu ja Orion jäljestivät oikein hyvin. Kiihkon mielestä veri oli tosi pelottavaa :).

Sunnuntaina oli sitten Nuori-parson näyttely, jossa oli tuomarina Marja Talvitie. Näyttely oli epävirallinen ja tarkoitettu alle 2-vuotiaille parsoneille. Näyttelyssä oli myöskin luokka koirille, jotka eivät jonkun vian takia voi osallistua virallisiin näyttelyihin.
No, meidän pikku-Kiihko, joka ei ollenkaan suostunut liikkumaan kehässä sateen takia, oli pikkupentu-urosten paras. Hassua. Olin etukäteen ajatellut, että kiva viedä Kiihko näyttelyyn, että muutkin saavat ihailla sen todella kaunista liikuntaa. Ei pitäisi ajatella mitään!!
Orion oli pikkupentujen kolmas. Sillä on tällä hetkellä lievä alapurenta :(.
Iitu esiintyi kuin unelma ja sai myöskin erinomaisen arvostelun, mutta ei sijoittunut luokassaan.

Näyttelyn jälkeen oli vielä mahdollisuus osallistua viralliseen silmätarkastukseen. Silmätarkastuksessa löytyi tarkastetuilta koirilta (13?) yhdeltä kaihi ja yhdeltä alkava linssiluksaatio.
Voi, mitenköhän saisi ihmiset ymmärtämään silmien säännöllisen tarkistamisen tärkeyden!! Vaikkei itse koskaan aikoisi käyttää koiraansa jalostukseen, olisi silmien tarkistuttamisella suuri merkitys kasvattajalle ja rodulle.

29.9.2006 Pitkä, tiivistahtinen työrupeama takana

ja vapaa viikonloppu edessä ;), mikäs sen mukavampaa. Lähdemme aamulla Sadun kanssa parsonien leirille, jossa on eri käyttölajien esittelypäivä lauantaina ja sunnuntaina "Nuori parson"-näyttely. Satu ottaa mukaansa Liisan ja Nixonin tytöt, Pipapapun ja Poppanan. Minä otan mukaani Kiihkon ja Iitun (sijoitusnarttuni Ruotsista).

Meillä on matkailuautoon pesiytynyt rotta! Ja se on aivan totta. Sitä on nyt yritetty ilman tulosta metsästää koirien kanssa ja loukuilla viime sunnuntaista asti. Se on saanut aikamoista sotkua aikaiseksi ja myöskin ihan vaarallisia tuhoja, sillä se on syönyt autosta johtoja :(. Minä vihaan sitä otusta. Nyt ei ole enää muuta mahdollisuutta kuin myrkky. Luoja varjelkoon koiriamme.

Meillä on koko illan ollut aikamoinen meno. Hain sijoitusnarttuni Iitun meille tänään iltapäivällä. Tuo upea tytteli oli täällä heti kuin kotonaan. Se suhtautuu todella hienosti omiin tyttöihimme, ystävällisesti mutta ei madellen. Ja Kiihkon kanssa ne peuhaa.- Herttilei!

Olen tänään ehkä hieman pystynyt kuvittelemaan, miltä koirasta tuntuu hajujen maailmassa. Zora pyöri eilen pellolle ajetussa lietteessä. Mun oli tietysti pakko pestä se. Haju vain ei lähtenyt koiran shampoolla. Siispä pesin sen Aromaterapeuttisella suihkugeelillä. Kylläpä se nyt tuoksuu hyvälle! Ja aivan uskomatonta, mutta totta. Tänään lenkillä en nähnyt ajoittain koiraa ollenkaan- mutta koko ajan haistoin sen :)).

21.9.2006 Rabble Rouser ja Siriusly Orion

Meille jäi Julien kasvatti Rabble Rouser eli Kiihko. Kiihkon isä on Amerikan valio Tupla-Täplän Captain Cook. Zora on siis Kiihkon isänäiti ja Bim on Kiihkon isänisänäiti.
Kiihkon emä on hyvin tyypillinen Somerset koira. Sen isä on Ridley Poacher, joka löytyy Valomme ja Sanimme takaa. Kiihkon emän emänisä on Somerset Mac Farland, joka on edesmenneen englantilaisen kasvattajan Barry Jones´in koirista, Heliwar Henrystä ja Heliwar Tipistä. Eli Ridley-Heliwar sukuja, sukuja, joista minä pidän:).

Kiihko ei jäänyt meille sukunsa takia, eikä ulkonäkönsä takia. Se jäi meille, koska sen matkustuskaveri Orion oli luonteeltaan sopivampi kokemattomampaan koiraperheeseen
Orion muutti siis Pietikäisen perheeseen parsonpoika Vilin (Tupla-Täplän Nixon x Tupla-Täplän Lambeth Walk) seuraksi ja Tia-Marien harrastuskaveriksi.
Orion on luonteeltaan priima. Ihan oikeesti. Olimme tänään luolaharkoissa. Emme toki noiden pentujen takia, vaan Lantin takia. Lantti toimi taas paremmin kuin viime kerralla, hyvä, hyvä!. Mutta tuo vähän yli neljäkuukautinen pentu- herttilei mikä hinku sillä oli näyttämään ketulle närhen munat:). Se ei päässyt ketun luo, mutta se sai haistella kettuhäkkiä. Se haisteli ja haisteli, kunnes yht´äkkiä se rupesi hankaamaan itseään kettuboksin seiniin.
Rohkea poika! Ihastuttava! Metsästysviettiä tuntuu olevan samoin kuin äidillään :) http://www.thejackswild.com/index.php?option=com_content&task=view&id=100&Itemid=54

16.9.2006 Vieraita maailmalta

Torstai-iltana myöhään saimme vieraan valtameren takaa jenkkilästä. Raivon kasvattaja Julie Dalbey tuli meille ja toi tullessaan kolme poikapentua. On ollut hulinaa ja vilinää. Pää suhisee englanninkielisiä sanoja ja välillä tuntuu, että pyörryttää.
Kaikkein kaunein Julien tuomista pennuista meni Ouluun Pepin omistajalle, Merjalle. Yritin kyllä saada Merjaa vaihtamaan haluamaansa pentua, mutta en onnistunut :)
Kaksi poikaa, jotka ovat vielä täällä meillä, eivät ole niin kauniita, mutta aivan ihania luonteeltaan. Ja villejä, voi herranjestas! On toivotonta saada siivottua niiden tekemää sanomalehtisilppua, kun ne hyörivät koko ajan tiellä.
Toinen noista pojista menee osaomistukseen Lohjalle aika lähelle meitä, toinen jää meille. Mutta valinta ei ole helppo- haluaisin niin mielelläni pitää molemmat:)

No, asiasta viidenteen. Olimme tänään terriereiden erikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä. Julie esitti kasvattinsa Raivon. Raivo sai ERIN ja oli avoimen luokan uroksista toinen ja sai myös vara-sertin. Ei huono.
Ruotsintuontinarttuni Iitu (Minnepy´s Half A Scandal By The Sea) sai myös laatuarvostelusta erinomaisen ja oli kilpailuluokan kolmas :). Kiitos Annelle hyvästä esittämisestä.
Julie esitti myös Valon ja Snoopyn lapsen Lantin. Lantilla oli huono päivä. Se oli niin jännittynyt, että se kulki takaosan lihakset kireinä töpöttävin askelin. Aika kauheeta. (Illalla kotona askel oli normaali ja selkä suora :)) Huonon liikunnan ja takaselän jännittyneisyyden takia laatuarvostelusta hyvä eli vanhan ajan kakkonen.

15.9.2006 Huominenkin sitten meni

Niinpä. Tuo aika juoksee.
Viime viikonlopun tuloksista sen verran, että sekä Tiri että Lantti olivat palkintoja pokkaamassa kertaalleen. Lantti oli toinen ja Tiri neljäs (vai viides?), mutta kuitenkin.
Valon tytär Tuikku voitti yhden medi3-kisan ja Blanca, Tuikun tytär, kahmii nollia:)
Mejässä Sani sai tulokseksi Voi0. Sani hyytyi jo ensimmäiseen todella risukkoiseen ylämäkeen. Siltä meni täysin koko jäljestysinto. Kyllä se toki intoutui jäljestämään tuoreempaa hirven jälkeä,josta se sitten palautettiin jäljelle. Toinen hukka tuli puun alta lentoon lähteneen kanalinnun takia. Sanihan ei voinut olla menemättä nautiskelemaan puun alla asustaneiden kanalintujen jätöksiä. She is awful.

11.9.2006 Viikonlopun villit kuviot

Viime viikonlopusta piti tulla rauhallinen viikonloppu, jolloin minulla olisi aikaa siivota ja trimmata pari koiraa. Mutta perjantai-ilta muutti suunnitelmat.
Olimme perjantai-iltana hallillamme harkkaamassa. Puoli kasilta soi puhelin. Meille olisi mejä-kokeessa Jyväskylän mlk:ssa voittajaluokan koiralle peruutuspaikka. Sain puoli tuntia aikaa miettiä ja sopia asiasta Marjun kanssa.
Päätimme, että ilman muuta lähdemme, sillä kokeisiin on niin vaikea päästä. Satukin oli tulossa Liisan kanssa samaan kokeeseen (hän oli saanut tiedon peruutuspaikasta keskiviikkona).
No, oli pieni ongelma. Marju oli ilmoittanut agilitykisoihin Purinalle Lantin, Tirin ja Raivon. Jokaisella kaksi kisaa sekä lauantaina että sunnuntaina. Saara Innanen, Zoran Fiina-tyttären emäntä, oli kanssamme harkkaamassa. Pienellä painostuksella Saara lupasi hoitaa kisaurakan ja ottaa jo silloin perjantai-iltana kaikki kolme luokseen. Saaralla olikin yht´äkkiä paljon koiria, sillä omien ,Fiinan ja Olgan, lisäksi hänellä oli vielä hoidossa iki-ihana Snoopy (jenkeistä tuottamamme parsonpoika, jolla todettiin 3-vuotiaana perinnöllinen kaihi). Jotta koirien kuljetus hoituisi helpommin, Saara lopulta jätti oman autonsa meidän pihalle ja otti minun farkkuni käyttöönsä:).
Nyt on pakko lähteä töihin. Kirjoitan huomenna lisää.

7.9.2006 Käyttäytymiskokeessa Bimin kanssa

Kai tämän ikäisellä ihmisellä pitäisi olla jo hieman itsekritiikkiä, vai? :)
Saimme mielestämme Marjun kanssa hyvän idean. Ilmoitetaan Bim, 12v, oman tokoseuran järjestämään käyttäytymiskokeeseen, sillä sehän osaa käyttäytyä niin hyvin.
Ei kun tuumasta toimeen ja ilmoittautumaan. Koe oli keskiviikkona. Sunnuntai-iltana lueskelin netistä juttuja, mitä kokeessa vaaditaan. No, eihän tuossa mitään kummallisia juttuja ole- seuraamista ja istumista ja paikallaoloa. Eiköhän vanha koira sellaiset ole jo ehtinyt oppia.
Marju jätti Bimin minulle sunnuntai-iltana. Maanantaina päivällä aloitimme Bimin kanssa harkat. No, jaa! Tuntuu siltä, että harjoittelemista olisikin hieman odotettua enemmän.
Tiistaina jatkoimme harjoittelua. Osa jutuista meni paremmin kuin maanantaina, mutta osa vielä huonommin.

No, enempää emme ehtineet harkata, sillä keskiviikkona jouduin menemään kokeeseen lähes suoraan firman koulutuspäivästä kotiuduttuani.
Koe alkoi paikalla makuulla. Bimin piti maata paikalla ,ja minun seistä selin Bimiin n. 30 metrin päässä, niin kauan kuin toinen koirakko suoritti toko-osuuttaan eli n. 10 min. Olipa hassu tunne, kun ei yhtään tiennyt, mitä koira siellä selän takana touhusi. Itseasiassa jännitin eniten sitä, että lähteekö Bim rökittämään toko-osuutta suorittavaa lakenoisia, sillä parsonit ovat kieltämättä roturasisteja. Mutta ei, Bim makoili aikansa ja sitten kai rupesi lonkkia kolottamaan, sillä se nousi seisomaan. Ja seisoi sitten niillä jalansijoillaan koko lopun suoritusajan.
Sitten alkoi kytkettynä seuraaminen. Onneksi sain sunnuntaina vinkin, että seuraaminen tapahtuu tietyn kaavan mukaan, joka siis piti opetella ulkoa. Muutenhan olisin kuvitellut, että tuomari antaa käskyt ja ohjeet. No, olin opetellut askelmäärät ja suunnat, mutta en niitä nyt niin tarkasti pystynyt noudattamaan, sillä Bim seurasi minua vähän niinkuin sinnepäin. Eli noin metrin sivussa, eikä tietysti koskaan istunut ilman käskyä, kun liike pysähtyi. Käskystä istui, mutta nousi samantien ylös. Ja sitten minulta jo meinasi palaa hihat ja runttasin Bimin pepusta painamalla alas. Ja tuomari nuhteli :(.
Vapaana seuraaminen meni vielä huonommin. Kyllä Bim seurasi, mutta hajurako oli vielä suurempi. Se seurasi ja näpötti päin naamaani. Odotti selvästi innokkaana jotain käskyä, esimerkiksi vapaa tai eteen tai kierrä.
Molemmissa seuraamisissa oli myös väkijoukossa seuraaminen. No, eihän Bim niitä ihmisiä edes varmaan nähnyt.

Sitten tuli liikkeestä istumaan meno. Seuraa-käskystä Bim tuli perässä, istu-käskystä se pysähtyi. Istui kun karjaisin. Loppuliike meni hyvin.
Liikkeestä maahanmeno.. Seuraa-käskyllä lähdimme liikkeelle. Parin metrin päästä Bim pysähtyi, sillä se muisti, että kohta kuitenkin pitää pysähtyä.. Savu nousi korvistani, mutta hillitsin itseni ja hunajaisella äänellä houkutellen sain Bimin vielä liikkeelle. Maahanmeno sujui upeasti, samoin siitä luoksetulo. Sivulle tarkoitti tosin Bimin mielestä 2 metriä mun takana.
Tuomarin kommentti: Näkee selvästi, että teillä on hyvä suhde ja koira on hallinnassa- mutta kun se ei ihan riitä. Kaikissa liikkeissä olisi vielä hiomista. Näkee myös selvästi, että koira lukee vartalon liikkeitä ja käsimerkkejä.
Niin varmaan- kyllä kai 10 vuotta agilityradoilla jotain opettaa :)

Nyt meillä on uusi hieno kilpailukirja, johon mahtuu monen käyttäytymiskokeen yritykset. Emme siis tuolla tokosuorituksella päässeet kaupunkiosuudelle, jonka kyllä uskoisin Bimin läpäisevän helposti. 30 % kokeen koirista diskattiin, emme siis olleet ainoita :)
Ja itseasiassa meillä oli Bimin kanssa ihan kivaa :). Itseasiassa rakastan tuota Täplän tytärtä! Kuin myös sen velipuolta Luigia. Olen niin onnellinen, että minulla on nuo Täplä The Great´in lapset!

Asiasta viidenteen. Valon tyttären ,Tuikun, lapset ovat pärjänneet agilityssä hyvin. Sampo nousi juuri kakkosiin ja Blanca oli Uudenmaan Piirinmestaruuskisassa viides, heti Valon ja Liisan jälkeen :) Tuikun lasten isä on myöskin kolmosissa kisaava, kansainvälinen muotovalio, Luigiin poika, Rusthollin Hermes eli Hippi.
Niin, ja sunnuntaina otti Ranemme äiti, Nänsi ,nollavoiton kakkosissa ohjaajansa ja omistajansa Tuija Peltoluhdan kanssa. Upeeta koiralta, joka tuli 6-vuotiaana Suomeen Hollannista. Sen kanssa ei ollut aikaisemmin harrastettu mitään, sillä se oli käynyt synnyttämässä USA:ssa ja Kanadassa. Siinä sen aikaisempi työhistoria.

5.9.2006 Tupla-Täplillä mahtava viikonloppu

Pyhäjärvellä mejä-kokeessa meillä meni hyvin. Luigii jäljesti juuri niinkuin tiesin sen osaavan jäljestää. Excellent :). Tulos AVO1/48 pistettä, avoimen luokan paras koira. Eikä tämä vielä mitään. Voittajaluokan ja samalla koko kokeen paras koira oli Luigiin tytär Hertta (Rusthollin Hertta), josta leivottiin Piirin Mestari jo kolmannen kerran. Hertta osallistuu siis jo kolmannen kerran mejän Suomen Mestaruus-kisaan.
Reissu oli muutenkin kaikin puolin onnistunut, sillä sain tavata ystäviä- Anne, Kaisa, Petri ja Virpi, kiitos mukavasta seurasta!

Sunnuntaina Helsingin näyttelyssä sai Iita-ipana (Merlin x Zora) ensimmäisen sertinsä ja oli VSP! Kiitos Jennille! :)

Agilityn Uudenmaan Piirin mestari miniluokassa on nyt sitten meidän Sani ohjaajanaan Marju :). Mediluokan Piirinmestaruuskisan pronssimitalisti on meidän Valo ohjaajanaan omistajansa Mari :) ja neljänneksi tulivat Liisa (Tupla-Täplän Lambeth Walk) ja Satu.

Sellaista se elämä on. Välillä aurinko paistaa ja menestystä tulee roppakaupalla ja sitten taas kaikki menee pieleen. Nautin nyt todellakin tästä kaikesta hyvästä :).

Reilu viikko ja sitten näen ne jenkkipennut, joita olen jo niin kovasti odottanut. Jännittää.

1.9.2006 2-vuotis synttäreitään viettävät

tänään Fiinan ja Ranen lapset Osmo, Urho, Tiikeri, Tuisku, Tuuli ja Tiri! Lämpimät onnittelut!
Tiri ja Osmo juhlivat synttäreitään agilityharkoissa. Tuisku ja Tiikeri kuulemma olivat saaneet yhteisissä juhlissaan äippänsä kanssa ihan kakkua syödäkseen :)

Agilitymestiksetkin sitten jo pidettiin ja Tupla-Täplät menestyivät oikein mukavasti. Tulokset löytyvät täältä http://parsonrussellinterrierit.net/agimestikset06_tulokset.htm . Valon veli Nelson on siis Vuoden 2006 Agilityparson :)

Me lähdemme Luigiin kanssa huomenna ihan kahden kohti Pyhäjärveä ja mejä-koetta. Marju jää kotimieheksi hoitamaan laumaa. Tosin hänelläkin on huomenna töitä Vermossa. Ja sitten Marju osallistuu sunnuntaina Uudenmaan Piirin agimestiksiin.

25.8.2006 Vihdoinkin kuvia Maisasta

Raivon ja Pepin tyttärestä löytyy kuvia täältä http://www.tupla-taplan.com/Maisa/ .

Meillä on täällä yksi onneton koira. Zoran tytär Fiina tuli meille yöksi, sillä Fiina on lähdössä mukanamme parsonien agilitymestiksiin. Fiinan emäntä Saara ei pääse, mutta Fiinalla on lainaohjaaja Wilma. En olisi mitenkään voinut uskoa, että tuo koira ikävöi :(. Sitä se kuitenkin tekee. Itkee hiljaa ja kulkee vähän väliä ulko-ovelle ja taas viereeni maate. Aika kummallinen.

Kummallisesta tuli mieleeni Luigii. Se on niin suloinen ja hellyydenkipeä, mutta kuitenkin niin oman tiensä kulkija. Tänään lenkillä se taas porhalsi pitkin peltoa tuulen nopeudella. Metsässä siitä näkyi aina välillä vilaus. Ja yhtäkkiä lähellä kotipihaa se hävisi. Ei näkynyt koiraa, mutta kuului kyllä. Se haukkui kallioluolassa riistaa. Ei hitsi olisi yhtään huvittanut lähteä hakemaan sitä kotiin. Olin kurkkuani myöten täynnä hirvikärpäsiä, joita oli kropassani varmaan satoja per neliösentti- no, ei ehkä ihan, mutta kuitenkin. Oli kuuma ja väsytti.
Mutta ei auttanut. Oli pakko lähteä pelastamaan Luigii- olimmehan menossa sinne agilitymestiksiin. Minulla kävi tuuri. Luigii haukkui riistaa kallionkolossa. Aina välillä kuului riistan kumea murina. Juuri kun pääsin paikalle, Luigii tuli haukkaamaan happea- ja minä tartuin salamana sen niskanahkaan kiinni. Ja niinpä marssimme peräkanaa kotiin- minä edellä ja koira hyvin haluttomasti perässä.

22.8.2006 Zoran löytö

Tänään lenkillä Zora teki löydön. Kuljimme pientä metsäpolkua. Yht´äkkiä näin Zoran haistelemassa polun sivussa jotain karvaista. Luulin hetken, että Marju oli unohtanut kaatona käyttämämme kanin metsään. Mutta eihän toki, tämä oli oikea pieni metsäjänis. Se oli kuollut, mutta vielä aivan pehmeä. Sillä oli molemmilla puolilla kaulaa, aivan lavan vieressä skraadut, haukka?? Zora ei ollut ehtinyt sitä ottaa, sillä olimme siinä kohdalla niin yhtäaikaa.
Zorahan oli aivan hurjana toisille koirille, kun ne yrittivät tulla katsomaan sen aarretta. Minun se kyllä antoi pupuun koskea. Nostin pupun oksanhankaan, jotta pääsimme kohdasta etiäpäin.
Lenkin jälkeen lähdin Zoran kanssa uudelleen metsään. Pupu makasi maassa sen puun vieressä, johon olin sen nostanut. Nyt otin pupun muovikassiin ja laitoin pakastimeen. Siinäpä meillä oiva kaato mejäharjoitteluun.

21.8.2006 Mejä-kokeessa

Lauantaiaamuna varhain lähdimme kohti Vierumäkeä, jossa pidettiin parsonien mejämestaruuskoe. Mestaruuskokeeseen pääsi pisteiden perusteella 6 koiraa. Samassa yhteydessä oli myös "tavallinen" koe, johon pääsi 5 parsonia.
Meiltä osallistui mestaruuskokeeseen Sani ja tuohon toiseen kokeeseen sisarukset Liisa ja Luigii. Vaikka Liisa kisaa voittajaluokassa, se ei voinut osallistua mestaruuskokeeseen, sillä Liisalla ei ollut viime vuodelta yhtään pistettä. Edellisvuonnahan Liisa voitti mejämestaruuden.

No, pian Vierumäelle saavuttuamme, lähdimme metsään. Saimme Marjun ja Sadun kanssa tehtäväksi kaksi voittajaluokan jälkeä. Ensimmäisen jäljen suunnisti Satu. Nyt oli tarkoitus, että Satu oppii käyttämään kompassia ja suunnistamaan. Aluksi tuntui, että Satu ja kompassi eivät millään pääse yhteisymmärrykseen, mutta kyllä heillä alkoi vähitellen synkata. Kun reilu 1200 metriä pitkä jälki oli ensin suunnistettu ja merkattu selvästi näkyvillä krepeillä, lähdimme uudelleen samalle jäljelle. Nyt Satu ja Marju piilomerkkasivat jäljen ja minä veretin. Ilma oli kuuma ja maasto rutikuivaa. Ja kärpäset olivat minuun veripulloineni äärettömän ihastuneita. Hirvikärpäsiäkin oli seurana.

Sitten siirryimme tekemään toista jälkeä. Nyt Marju käytti kompassia, minä krepitin ja Satu laski askelpareja. Uudella kierroksella Marju ja Satu piilomerkkasivat ja minä veretin. No, eihän siinä mittään- kunnes toisen osuuden puolivälissä Satu huusi kauhistuneena hukanneensa auton avaimet jäljelle. Hän ei ollut varma, oliko hän hukannut ne jo ekalla kiekalla vai vasta nyt. Eihän meidän auttanut muuta kuin jatkaa jäljen veretystä ja tuijottaa maahan, josko loppumatkalta sattuisi auton avaimet silmään. Jälki kulki pitkän matkaa sellaisessa ryteikössä, että sieltä ei kyllä auton avaimia löytyisi, ennemmin löytyisi se neula heinäsuovasta.
Palasimme autolle asti maata tuijottaen. Avaimia ei ollut auton vieressäkään. Mutta ne löytyivät, kun Satu otti vesipullon koirien häkin päältä. Siinä ne olivat olleet hyvässä tallessa koko jäljen teon ajan.

Seuraavana aamuna meidän piti olla koepaikalla jo klo 7. Siihen aikaan minä yleensä pääsen töistä ja alan valmistautua nukkumaan :). Kyllä minun kehoni hiukan nikotteli. Ylituomari piti puhuttelun ja tuomarit esittäytyivät. Koe oli neljän tuomarin koe eli koe oli suuri, jälkiä tehtiin yhteensä 24. Jäljet arvottiin ja sen jälkeen koirat menivät laukaisupelottomuustestiin neljässä ryhmässä. Kaikki koirat läpäisivät testin.
Minulle tuli arvonnassa Luigiin kanssa avoimen luokan jälki nro 6 ja Sanin kanssa voittajaluokan jälki nro 13. Se tiesi sitä, että maastoon pääsisimme aikaisintaan puolelta päivin. Ja niinhän siinä kävi. Ja silloin oli jo todella kuuma!!

Lähdimme Sanin kanssa jäljelle ensin. Tuomarina oli kokeen ylituomari. Sani merkkasi lähdön hyvin (etsi mahdollista namia verisen mullan alta). Ensimmäiset sata metriä Sani jäljesti viivasuoraan jälkeä pitkin. Sitten tuli hakkuualue, jossa risteili kuivuneita ojia ja alue oli tiheiden vadelmapuskien peitossa. Sani harhautui jäljeltä yhteen ojaan (etsi uimapaikkaa) ja se kierteli tuskastuttavan pitkään, mutta palasi sitten jäljelle. Voittajaluokan jäljessä on ns. katkokulma, jossa veretys loppuu ja jatkuu sitten taas kulman jälkeen 12-15 metrin päässä. Tämä katkokulma tuotti Sanille vähän vaikeuksia. Sanilla oli kuuma ja jano ja jälki hävisi. Sani istui veretyksen päättymisen osoittavan kreppipaperin päällä ja tuijotti opasta ja minua. Se ilmiselvästi halusi meidän jommankumman sanovan, että "ok, siihen se jälki loppui. Nyt mennään uimaan." Kun katselimme vain oppaan kanssa kaukaisuuteen, Sani huokasi, etsi jäljen ja matka jatkui. Ja sitten tuli Sanille onnen paikka. Se löysi ojan, jossa oli tilkka vettä. Sani kylpi ojassa onnellisena, käänsi kylkeä, upotti naamasa kuraveteen. Nousihan se sieltä vihdoin ja jäljestys jatkui. Ja kanikin löytyi. Tästä tuloksena Sanille voittajaluokan toinen palkinto, sijoitus mestaruuskokeessa 5.

Luigiin kanssa pääsimme metsään vasta kahden jälkeen. Kuumuus vain lisääntyi. Tuomarikin oli jo tarponut viiden koiran perässä metsässä ja alkoi kai olla aika puhki. Luigii lähti jäljelle määrätietoisesti. Jälki kulki rinteen alla suon reunassa. Yht´äkkiä Luigii nousee sinne rinteeseen. Mielestäni jälki ei voi mennä sinne. Siinä ei ollut mitään logiikkaa. Niinpä syyllistyin koiran väärään ohjaamiseen. Nykäisin jälkinarusta Luigiin alas rinteestä, sillä tuomari oli sen verran kaukana, ettei voinut nähdä tapahtumaa. Hyi minua! Luigii oli vähän kummissaan ja alkoi etsiä siitä suonreunaryteiköstä muka jotain... Ja niinpä tuomari pyysi palauttamaan koiran takaisin jäljelle, eli siitä tuli hukka. Jälki siis jatkui juuri sinne, minne Luigii oli alunperin menossa.
Sitten matka jatkui. Ja jatkui sellaisessa ryteikössä, että välillä putosi hattu, välillä tuntui, että lähtee irti kokö päänahka. Ajoittain päässä oli hrvikärpäsiä enemmän kuin hiuksia. Kerran yhdessä ryteikössä tuomari sanoi, että palautetaan koira jäljelle. Minun oli pakko vastata, että koirahan on jäljellä. Näin piilomerkit juuri siinä, missä Luigii oli. Opaskin oli kai vähän hukassa hetken aikaa.
No, toinen hukka tuomittiin Luigiille juuri ennen kaatoa. Minäkin tajusin, että olimme menneet kanista ohi, kun näkyviä kreppejä alkoi tulla vastaan useampia. Löytyihän se kani sitten kuitenkin. Kun opas oli laittamassa kania muovikassiin, tarttui Luigii siihen hellästi hampaillaan kuin osoittaen, että "Se on minun, minä sen löysin". Ja tästä urakasta avoimen luokan kolmas palkinto.

Luigiin sisko Liisa jäljesti taas erinomaisesti saaden tulokseksi 49 pistettä, voittajaluokan ensimmäinen palkinto ja koko kokeen paras koira!!! Onnea Satu ja Liisa.

Kotona olimme eilen illalla puoli kymmenen pintaan. Saunassa ihmettelin reisieni mustelmia ja kärvistelin, kun risujen raapimat käsivarsissa kirvelivät. On tuo mejä kivaa !!!

18.8.2006 Valokuvia

Marju sai otettua aika hyviä kuvia Bim-muorin ja Maisan leikistä. Kirjoitan tämän tähän, että Marjulle tulee paineita laittaa ne kuvat kaikkien ihailtaviksi.
Tulossa myös kuva MVA Ranesta :).

Maisa lähti eilen uuteen kotiinsa Kouvolaan Sanna Pessan ja kahden pumin seuraksi. Maisan luovutus oli minulle ja Marjulle erityisen vaikea paikka. Onhan Maisa rakkaan Raivomme ensimmäinen jälkeläinen. Niin, sellainen vastaus sieltä laboratoriosta tuli - meidän pikku-Raikku on isä :) Aika hassua.
No, pennun luovutus oli vaikeaa myös siksi, että Maisalla on juuri sellainen temperamentti, mitä me Marjun kanssa arvostamme.
Uskomme ja toivomme, että pikkuinen tulee menestymään elämässään :)

Huomenna aamulla me starttaamme kohti Vierumäkeä ja mejä-mestaruuskoetta!

13.8.2006 Viikonloppuna menestystä

Lauantaina oli oman agilityseuramme LÄGIn kisat Lohjalla. Siellä teki jenkkipoikamme Raivo vauhdikkaan virheettömän radan ja voitti Marjun kanssa mini 3 luokan. Olen kai vähän jäävi sanomaan, mutta minusta suoritus oli hieno :).
Medi 3-luokassa tulivat kolmansiksi Mari ja iki-ihana Valo, neljänsiä olivat Mira Pihlajamäki ja Valon veli Nixon. Mini 2-luokassa tuli kolmanneksi Zoran tytär Fiina Saaran ohjaamana. Medi 2-luokassa minä pääsin palkintopallille Luigiin kanssa. Tulimme toisiksi ja saimme ekan nousunollan.

Tänään sitten vietimme koko päivän parsonien erikoisnäyttelyssä. Näyttelyyn oli ilmoitettu 193 koiraa. Ei tullut tänä vuonna sellaista sukseeta kuin viime vuonna, mutta ilonaiheita toki tuli.
Näyttelyn tuomareilla oli aikamoisen tiukka linja, EH oli jo saavutus. Narttujen tuomarina oli Mr. B. Aubrey ja urosten Mr. R. Bigland, molemmat Englannista. Valttia näyttelyssä oli hyvä esiintyminen, hyvät korvat ja "hoikkuus". Meidän tytöt eivät olleet sentään ainoita, joita moitittiin läskeiksi, ts. olivat olleet ruoka-aikoina kotona.
Nartuistamme ainoa, joka pärjäsi oli 12-vuotias sporttinen veteraani Bim. Bim sai ERIn ja sijoittui luokassaan toiseksi!
Avoimen luokan uroksissa saivat ERIn kaikki tuontiuroksemme, Rane, Raivo ja Carlos. Ko. luokassa Rane sijoittui toiseksi ja Raivo neljänneksi (luokassa oli 18 koiraa). Paras uros kehässä kumpikaan ei sijoittunut neljän parhaan joukkoon, mutta Rane sai suuressa näyttelyssä jaettavan lisäsertin- jee! ja Ranesta tuli Suomen Muotovalio. Tuomari kehui erityisesti Ranen esiintymistä ja esittämistä- ja esitti, muuten, Annelle kutsun Cruftsiin :)

Mr.Bigland oli huumorimies, sillä hän antoi Valon veljelle Nixonille EH:n ja seuraavanlaisen arvostelun vapaasti suomennettuna:"Tämä koira on kuin minä. Se on jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta edelleen hyvässä kunnossa!" :)

11.8.2006 Maisa

Kyllä on niin ihastuttava pentu, että ei parempaa voisi olla. Isästä ei vieläkään ole varmuutta, mutta oli kumpi tahansa, niin pentu on kymppiluokkaa.
Tuo pentu ei tule olemaan helppo, mutta onneksi se pääsee osaaviin käsiin. Typyllä on kiitettävästi luonnetta. Se ei pelkää mitään, mutta se ei ole myöskään tyhmä.
Maisa on ollut ajelulla farmariautolla ja asuntoautolla. Kulkuneuvolla ei ole väliä, kunhan etiäpäin pääsee- kivaa on. Se rakastaa lapsia, ei pelkää meteliä. Se on kotonaan niin kosmetologilla kuin saunakamarissa.
Mieheni joutui hoitamaan Maisaa, kun olin töissä. Saunaan mennessään hän jätti Maisan keittiöön portin taakse. Kun hän tulee takaisin, istuu Maisa yläkerrassa. Maisa-kääpiö oli kiivennyt aidan yli ja vielä kiivennyt jyrkät rappuset yläkertaan- ellei joku koirista ollut kantanut sitä ?? Tosi mysteeri.

Otto kotiutui tänään. Meillä on ikävä. Jos minulla olisi kotona uroskoira kokopäiväisesti, toivoisin sen olevan Oton kaltainen. Kotona mussukka, hiljainen, kiltti, tottelevainen, ystävällinen. Metsässä rohkea, riistaviettinen, mutta kuitenkin kuuliainen. Terveisiä vaan Lasse-isukille- hienon pojan on aikaansaanut!

6.8.2006 Merellä

Peppi lähti eilen takaisin omaan kotiinsa Merjan luokse Ouluun. Kyllä on pikku-Maisalla ollut suru puserossa. Ei ole äitiä, jonka kanssa leikkiä, ja jolta voisi aina silloin tällöin imaista janojuomaa. Onneksi on kuitenkin nuo muut koirat. Zoran vieressä voi köllöttää, Lantti aina välillä pesee pientä - ja Tiri komentaa! Ja nyt on vielä tuo hoitokoira Otto, joka on niiiin iso ja komea!

Otto (Lasse x Valo) tuli eilen muutamaksi päiväksi hoitoon. Iso, mutta kaunis ja ihastuttavaluonteinen nuorimies. Otto on meillä kovilla. Likat pistävät sitä koko ajan yksi nolla- ja Otto sallii sen. Otto joutui tänään myöskin lähtemään Tirin kanssa merille. Pelkäsin, että nuo kaksi aiheuttavat veneessä ongelmia. Otto on aika hösö ja Tiri on välillä epävarma.
Taas kerran jouduin hämmästymään noiden koirien käytöstä. Otto ja Tiri olivat veneessä kuin kotonaan. Rantautumiset saareen ja paluu saaresta veneeseen sujuivat ongelmitta. Ja saaressa niillä oli hauskaa! Välillä ne juoksivat peräkanaa ympäri kallioita niin että hirvitti, sitten ne kävivät meressä vilvoittelemassa ja kerjäsivät eväitä :). Kyllä niille nyt uni maittaa.

Eilen kävi myöskin Minnepy´s narttuni Iitu kyläilemässä. On kaunis ja tervepäinen typy. Luulin, että se on aika pehmeä, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Kävimme lenkillä ja siellä kun Lantti yritti vähän muiluttaa sitä, niin eipä onnistunut. Pätkääkään se ei antanut periksi, mutta eipä myös haastanut riitaa. Aika likka.

5.8.2006 Parsonmenestyjiä tänään

Tallitontun Åskusta tänään AGILITYVALIO! Hip hip huraa!! Vaimot Zora ja Sewen lapsineen onnittelevat!
T-T Sewen voitti tänään Riihimäellä mini 1 agilitykilpailun ja nousi kakkosiin.
Zoran sisarpuoli Nänsi voitti puolestaan mini 2-luokan puhtaalla radalla.
Riksussa menestyivät myös Terhi Haukivaaran http://edu.taivalkoski.fi/~pauheikk/terhi/Irkku.htm parsonit Pirre ja Elli :)

Iitan näyttelytulos tänään Kuopiossa ei ollut ihan yhtä hyvä kuin eilen. Tänään olivat kummallisesti eiliset vahvuudet muuttuneet heikkouksiksi :). Tuloksena EH, JUN 2.
Pentunäyttelyssä Helsingissä puolestaan oikein loistivat yhteisomistusuroksemme Carloksen lapset. Marika Kelokarin Kosto oli ROP ja sisarensa Aino VSP :):)

4.8.2006 Kuiva, kuuma kesä

Niin, lämmintä on riittänyt ja kuivuus kiusaa luontoa. Mutta ihanaa, minäkin olen tarennut.
Kuivuudesta huolimatta hirvikärpäset ovat täällä. Tänään otin lenkin jälkeen ensimmäiset kaksi tukastani. Mrrr..

Merlinin ja Zoran tytär Iita oli tänään Kuopiossa näyttelyssä ja sai ERIn ja oli Paras Narttu 2